Tuloerojen mittaamisesta

Kun mitataan tulo­ero­ja, on ensin päätet­tävä, tutk­i­taanko suh­teel­lisia vai absolu­ut­tisia ero­ja.  Minus­ta kaik­ki syyt puolta­vat suh­teel­lisia ero­ja, vaik­ka se tuot­taakin jonkun mielestä väärän johtopäätök­sen siitä, että tulo­erot eivät ole juuri kasvaneet.

Jos alku­ti­lanteessa Pekan tulot ovat 100 euroa kuus­sa ja Matin 2 000 euroa kuus­sa ja lop­puti­lanteessa Pekan tulot ovat 8 000 euroa kuus­sa ja Matin 10 000 euroa kuus­sa, minus­ta hei­dän tilanteen­sa on tasoit­tunut, mut­ta jonkun toisen mielestä ero on kasvanut.

Jos tutk­i­taan suh­teel­lisia ero­ja, 1800-luvun sää­ty-yhteiskun­ta oli eri­ar­voisem­pi kuin mei­dän aikamme, mut­ta jos tutk­i­taan absolu­ut­tisia ero­ja, nykyti­lanne on eriarvoisempi.

Parhaana tulo­eromit­ta­ri­na pidän Gini-ker­roin­ta, mut­ta muut mit­tar­it täy­den­tävät sen anta­maa kuvaa. Onhan esimerkik­si hyvä tietää köy­hyy­dessä elävien määrästä ja tilanteesta. Jos tulo­erot kas­va­vat, on eri asia johtuuko se rikkaimpi­en rikas­tu­mis­es­ta vai köy­himpi­en köy­htymis­es­tä. Gini-ker­toimen määritelmä esitetään linkin mukaises­sa wikipedia-artikke­lis­sa. Jat­ka lukemista “Tulo­ero­jen mittaamisesta”

Tuloerot ja talouskasvu

Kir­joi­tan kol­men artikke­lin jut­tusar­jan tulo­eroista, kos­ka hal­li­tuk­sen sak­sista vas­taa­va min­is­teri on ilmoit­tanut, että ne ovat Suomes­sa liian pieniä.

Pien­ten tulo­ero­jen maat ovat parem­pia hie­man kaikessa: Kir­jas­sani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka kir­joitin tulo­eroista muun muassa:

”Mitä tasaisem­pi on tulon­jako, sitä vähem­män on sosi­aal­isia ongelmia, psyykkisiä sairauk­sia, huumei­den käyt­töä, lap­sikuolleisu­ut­ta, koulupu­dokkai­ta, teini­raskauk­sia, henkirikok­sia ja vanke­ja. Vähem­män on jopa las­ten kokemia kon­flik­te­ja, kuten tap­pelu­ja, kiusaamista ja epäys­täväl­listä käytöstä. Pienet tulo­erot paran­ta­vat eli­na­jan odotet­ta, koulu­tus­ta­soa, las­ten hyv­in­voin­tia, ihmis­ten välistä luot­ta­mus­ta, sosi­aal­ista liikku­vu­ut­ta, inno­vati­ivi­su­ut­ta ja jopa jät­tei­den kier­rä­tys­tä.” (s.204)

Suomes­sa on sitkeä käsi­tys, että suuret tulo­erot edis­täi­sivät talouskasvua. Suurten tulo­ero­jen maat ovat kuitenkin yleen­sä köy­hiä ja pien­ten tulo­ero­jen maat rikkai­ta. Jat­ka lukemista “Tulo­erot ja talouskasvu”

Väestönkasvua ei ole vielä aivan selätetty

Nim­imerk­ki Olli Autio60 kysyi Blueskys­sa kom­ment­tiani Eero Palo­hei­mon kir­joituk­seen Helsin­gin Sanomis­sa otsikol­la väestönkasvun ongel­maa ei todel­lakaan ole ratkaistu.

Lyhyesti san­ot­tuna olen helpot­tunut, että väestön ekspo­nen­ti­aa­li­nen kasvu on (ilmeis­es­ti) päät­tymässä, mut­ta olen Palo­hei­mon kanssa samaa mieltä siitä, että maail­man väk­iluku nousee sitä ennen liian korkeak­si ja on jo nous­sut. Moni asia olisi parem­min, jos meitä olisi tääl­lä selvästi vähemmän. 

Run­saat 50 vuot­ta sit­ten pidin maail­man kaht­e­na suurim­pana ongel­mana väestönkasvua ja ilmas­ton­muu­tos­ta vieläpä niin, että väestönkasvu on suurin ilmas­ton­muu­tok­sen aiheut­ta­ja. Järkeilin tätä niin, että jos ener­gian tarve kas­vaa väk­ilu­vun kasvun tahdis­sa, ilmastopäästöt kas­va­vat ener­gian kulu­tus­ta nopeam­min, kos­ka uusi­u­tu­vat ener­gialäh­teet eivät kas­va. Sata vuot­ta aiem­min esimerkik­si Suomes­sa jok­seenkin kaik­ki ener­gia saati­in bio­mas­sas­ta, lähin­nä puus­ta eikä fos­si­il­isia juuri käytetty.

Kuulen vas­taväit­teen: ener­gianku­lu­tus kas­vaa ilman väestönkasvuakin ja jopa väestönkasvua nopeam­min. Kyl­lä, mut­ta päässäni olevas­sa mallis­sa muiden asioiden ollessa ennal­laan ener­gianku­lu­tus kas­vaa väestönkasvun tahdis­sa. Kos­ka väestön kasvoi kiihtyen, väestömäärä tulisi lop­ul­ta ole­maan tärkein ener­gian kulu­tus­ta kas­vat­ta­va tek­i­jä. Jat­ka lukemista “Väestönkasvua ei ole vielä aivan selätetty”

Tulotason muutos eri puolilla Helsingin seutua

 

Päätin tarkastel­la, miten muut­toli­ike köy­hdyt­tää ja vauras­tut­taa aluei­ta Helsin­gin seudul­la. Luulin, että Paa­vo-tietokan­nas­sa olisi jo vuo­den 2023 tiedot, kos­ka lehdil­lä ne ainakin ovat, mut­ta sieltä löy­tyikin vas­ta vuo­den 2022 tulotiedot postinu­meroalueit­tain. Tam­miku­us­sa uudestaan.

Otin muut­tu­jak­si 18 vuot­ta täyt­tänei­den keski­t­u­lo­jen muu­tok­sen vuon­na 2012 ja 2022. Yleen­sä tarkastel­laan medi­aa­nia, mut­ta kos­ka min­ua kiin­nos­ti kun­tien väli­nen kil­pailu vero­tu­loista, otin keski­t­u­lot. ”Defla­toin” keski­t­u­lot koko maan keski­t­u­loil­la, jol­loin ”deflaat­tori” otti huomioon sekä hin­tata­son että keskimääräisen tulota­son nousun. Selitetään tämä kaaval­la, kos­ka puhe on väk­isin epätäs­mäl­listä. Jat­ka lukemista “Tulota­son muu­tos eri puo­lil­la Helsin­gin seutua”

Ehdokkaat vihreiden pormestariehdokkaiksi

Vihreil­lä on meneil­lään pormes­tariehdokkaan val­in­ta jäsenäänestyk­sel­lä, jos­sa on noin 2 000 äänioikeutettua.

Helsin­gin pormes­tarin paik­ka on yksi Suomen merkit­tävim­mistä poli­it­ti­sista tehtävistä, sil­lä niin kuin olen mon­ta ker­taa täl­lä blogilla kir­joit­tanut, suuret kaupun­git ovat otta­mas­sa suun­nan­näyt­täjän tehtävän val­tioil­ta. Siihen näh­den on kum­mallista, että tehtävä ei ole oikein kiin­nos­tanut eri puolueis­sa maan ykkös­lu­okan ehdokkai­ta. Tehtävä kil­pailee merkit­tävyy­dessä päämin­is­terin paikan kanssa, mut­ta voisiko yhtäkään ehdote­tus­ta ehdokkaista ajatel­la päämin­is­ter­inä? Se on oire poli­ti­ikan epä­su­o­sios­ta, jon­ka takia kun­nal­lispoli­ti­ik­ka potee kykypulaa.

Vihrei­den oli tarkoi­tus aset­taa ehdokkaak­si val­takun­nalli­nen ykkös­ni­mi, Pekka Haav­is­to, mut­ta kuten tiedämme, muu­ta­ma tun­ti ennen asian julk­istamista Haav­is­to sai puhelun, joka muut­ti hänen suunnitelmansa.

Kun­nal­lispoli­ti­ikan kyky­pu­la ei vaivaa vihre­itä, ainakaan vielä, joten hyviä ehdokkai­ta tehtävään vihreil­lä on. Paikan vapaudut­tua Haav­is­tol­ta peräti viisi ehdokas­ta on ilmoit­tau­tunut kisaan. Heistä peräti kolme on toimin­ut kaupung­in­val­tu­us­ton puheen­jo­hta­jia. Eivät he siis mitään poli­ti­ikan untu­vikko­ja ole kukaan. Har­mi että kam­pan­ja-aika jäi vähän lyhyek­si, vähän niin kuin Kamala Harrisillakin.

Esitän seu­raavak­si arvion noista viidestä. Mietin esit­te­lyjärjestys­tä ja päädyin puolueet­tomasti aakkosjärjestyk­seen, jot­tei järjestys­tä voisi tulki­ta väärin. Jat­ka lukemista “Ehdokkaat vihrei­den pormestariehdokkaiksi”

Sähköautot tuovat ruuhkamaksut

Sähköau­tot sopi­vat hyvin Suomen kaupunkei­hin. Sähkömme on EU-maid­en halv­in­ta ja läh­es päästötön­tä. Sähkön hin­ta kuitenkin vai­htelee. Pörssisähköä käyt­tämäl­lä ja latauk­sen fik­susti ajoit­ta­mal­la akun voi lada­ta läh­es ilmaisek­si samal­la kun tasoit­taa sähkön hintavaihteluja.

Sähköau­to­jen parhaat puo­let tule­vat esille kaupunki­a­jos­sa. Kaupungeis­sa pakokaa­su pää­tyy ihmisen keuhkoi­hin tuhan­sia ker­to­ja toden­näköisem­min kuin maaseudul­la, ja kaupunki­a­jos­sa on paljon jar­rut­tamista ja kiihdyt­tämistä. Moot­torimelus­ta kär­siviäkin on enemmän.

Kaupunkili­iken­teelle sähköau­tot ovat toisaal­ta ongel­ma. Sähköau­to on kallis ostaa, mut­ta sen jäl­keen ajami­nen on läh­es ilmaista. Kilo­metril­lä sähköä kuluu parin sentin edestä. Sitä vas­taan joukkoli­ikenne ei voi kil­pail­la hin­nal­la. Jat­ka lukemista “Sähköau­tot tuo­vat ruuhkamaksut”

Kristillinen äärioikeisto ja Trump (kirja-arvostelu)

Atte Korholan kir­ja Kris­till­i­nen ääri­oikeis­to ja Trump on muut­tanut käsi­tys­täni maail­man nykyti­las­ta enem­män kuin mikään viime aikoina luke­mani. En ole seu­ran­nut uskon­nol­lisen ääri­a­jat­telun nousua Yhdys­val­lis­sa. Olen suh­tau­tunut asi­aan olanko­hau­tuk­sel­la; mah­tu­uhan isoon maa­han hul­lu­ja. Näin on tain­nut asi­aan suh­tau­tua moni muukin min­un taval­lani ajatteleva.

Edelleenkään en tiedä, vas­taako Atte Korholan kir­ja todel­lisu­ut­ta vai onko se räikeästi liioitel­tu. Toivon, että asi­at eivät ole aivan noin huonos­ti, mut­ta vaik­ka vain puo­let olisi tot­ta, ennuste Yhdys­val­to­jen tule­vaisu­ud­es­ta on synkkä.

Kir­jan sanoma lyhyesti min­un tulkitsemanani:

Yhdys­val­lois­sa val­tionkirkko on kiel­let­ty perus­tus­lais­sa. Tämä on luonut tilaa vapaille uskon­nol­lisille liikkeille. Kir­jan kannal­ta merkit­täv­in­tä niistä on 1900-luvun alus­sa nous­sut karis­maat­ti­nen hel­lun­tailaisu­us ja siihen liit­tyvä evanke­likaal­isu­us, molem­mat min­ulle melko aika out­o­ja asioi­ta. Jat­ka lukemista “Kris­till­i­nen ääri­oikeis­to ja Trump (kir­ja-arvostelu)”

HUS:n syöpähoitojen laadusta ei ole tingitty

Helsin­gin Sanomat julka­isi tänään haas­tat­telu­ni HUS:in säästö­jen joh­dos­ta, olin­han eron­nut HUS:n hal­li­tuk­ses­ta sen jäl­keen, kun yhtymäkok­ous pakot­ti HUS:n säästämään vielä 43 miljoon­aa euroa lisää jo tehty­jen kipei­den säästö­jen päälle. Haas­tat­telu­un oli jäänyt valitet­ta­va virhe, jos­ta syy on kokon­aan min­un, sil­lä sain tark­istaa tekstin.

Haas­tat­telus­sa sanon säästö­jen seu­rauk­sista: ”Tulok­se­na parhaat lääkärit lähtevät ja esimerkik­si syöpähoito­jen paras osaami­nen on jo siir­tynyt yksi­tyiselle puolelle”. Virk­keeseen sisäl­tyvästä ennus­tuk­ses­ta pidän kiin­ni, mut­ta se, että syöpähoito­jen paras osaami­nen olisi jo siir­tynyt yksi­tyiselle puolelle, ei pidä paikkaansa. HUS:n syöpähoidot ovat tois­taisek­si edelleen huipputasoa.

Yksi­tyisel­lä puolel­la saa itse mak­samal­la kokeel­lista syöpähoitoa, siis sel­l­aista, jon­ka tehoa ei ole ainakaan vielä osoitet­tu. HUS antaa myös kokeel­lista hoitoa, mut­ta vain osana lääketi­eteel­listä tutkimus­ta. Hoidon mak­saa sil­loin lääkey­htiö, jon­ka hoitoa kokeil­laan. Tämä rajaus on HUS:lta aivan oikein, vaik­ka eräs läheiseni onkin täl­laisen itse mak­se­tun kokeel­lisen hoidon ansios­ta nyt hengissä.

Käsi­tyk­seeni HUS:n syöpähoidoista oli ehkä vaikut­tanut yksi­tyisen sek­torin syöt­tämä tieto, jol­la halut­taan houkutel­la poti­lai­ta yksityissairaaloihin.

Mitä halusin sanoa on, että bud­jetin raju leikkaus pakot­taa kar­si­maan hoito­ja, ja sil­loin eräs säästöko­hde toden­näköis­es­ti on hyvin kalli­it syöpähoidot min­un ikäisille, sil­lä kus­tan­nuste­hokkaampi­in hoitoi­hin ja nuorem­pi­in kohdis­tet­tuna säästöt johtaisi­vat paljon suurem­paan ter­veyshyö­ty­jen menetykseen.

Pahoit­te­len levit­tämääni väärää tietoa.

Oli min­ul­ta jäänyt sinne kiireessä toinenkin virhe: Arvostelin sitä, että lääkärien ja hoita­jien aikaa menee liikaa kaiken­laiseen rapor­toin­ti­in. ”Kir­jauk­sia halu­taan koko ajan lisää, jot­tei syn­ty­isi hoitovirheitä”. Piti sanomani, että kir­jauk­sia vaa­di­taan, jot­ta syylli­nen löy­ty­isi, jos hoitovirhe sattuu.

Mika Maliranta katsoo pinnan alle

Mika Mali­ran­nan kir­ja Pin­nan alla on syksyn merkit­tävin talous­poli­it­ti­nen kir­ja, lähin­nä kos­ka se sanoo aivan muu­ta kuin muut sanovat. Kun muut kil­pail­e­vat siitä, kuka voiv­ot­telee parhait­en, Mali­ran­ta sanoo, että pin­nan alla tapah­tuu paljon, jota ei näe makroti­las­toista, ja edessämme on vah­van talouskasvun aika.

Tun­nus­tan, että Mali­ran­ta on suosikki­talousti­eteil­i­jäni, joten tätä tek­stiä kan­nat­taa lukea sitä taus­taa vas­ten. Mali­ran­nal­la näyt­tää ole­van aika saman­lainen maku talousti­eteil­i­jöi­den suh­teen kuin min­ul­la. Lop­un kiitok­sis­sa ovat mukana jok­seenkin kaik­ki suosikki­talousti­eteil­i­jäni. En nyt puhu aka­teemi­sista talousti­eteil­i­jöistä vaan niistä, jot­ka otta­vat akti­ivis­es­ti kan­taa talous­poli­it­tiseen keskustelu­un. Aal­to-yliopis­tos­ta tun­nen paljon hyviä ja arvostami­ani taloustieteilijöitä.

Kir­jan alku on voi tun­tua häm­men­tävältä. Suomen kasvunäkymät näyt­tävät hyvältä, kos­ka olemme viime vuosi­na jääneet niin paljon teknolo­gias­sa jäl­keen kil­pail­i­jois­tamme.  Mikä vahvu­us se jäl­keen jäämi­nen nyt oikein on? Jat­ka lukemista “Mika Mali­ran­ta kat­soo pin­nan alle”

Menestyvässä kaupungissa on suvaitsevainen ilmapiiri ja kukoistava kulttuuri

Puheen­vuoroni Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­ton bud­jet­tikok­ouk­ses­sa 27.11.

Arvoisa puheen­jo­hta­ja!

Kos­ka bud­jet­ti on taputel­tu ryh­mien väli­sis­sä neu­vot­teluis­sa, keski­tyn siihen, mitä pitäisi tehdä seu­raavis­sa budjeteissa.

Me kaik­ki tääl­lä halu­amme Helsin­gin men­estyvän myös tulev­ina vuosi­na. Sitä, mikä saa kaupun­git men­estymään, on tutkit­tu paljon.

Ilmi­selviä edel­ly­tyk­siä ovat fyy­siset asi­at, kuten sata­ma, lento­kent­tä ja yliopis­to, mut­ta kaupunki­tutk­i­jat ovat yksimielisiä myös kahdes­ta muus­ta ehdos­ta. Ne ovat suvait­se­vainen ilmapi­iri ja kukois­ta­va kulttuuri.

Kaikissa men­estyvis­sä kaupungeis­sa on ollut suvait­se­vainen ilmapi­iri kaikkia vähem­mistöjä kohtaan vieläpä niin, että jos vapaamieli­nen ilmapi­iri ajan myötä vai­h­tunut kon­ser­vati­ivisek­si ja vähem­mistöjä syr­jiväk­si, kaupun­gin men­estys on samal­la sam­munut. Tutkimuk­sis­sa indikaat­to­ri­na suvait­se­vaisu­udelle on ollut usein suh­tau­tu­mi­nen sukupuo­livähem­mistöi­hin, mut­ta tosi­asialli­nen syy on vapaamielisyys ylipäänsä.

The Econ­o­mistis­sa oli muu­ta­ma vuosi sit­ten tutkimus siitä, mikä ennusti 1800-luvun suurten kaupunkien men­estys­tä myöhem­min. Selkeä indikaat­tori men­estyk­selle oli oop­pera – ei var­maankaan niin, että itse oop­pera oli se syy, vaan oop­pera oli indikaat­to­ri­na suh­tau­tu­miselle kult­tuuri­in. Tam­pereel­lakin on siis yhä mah­dol­lisuuten­sa, vaik­ka oop­per­aa ei olekaan. Jat­ka lukemista “Men­estyvässä kaupungis­sa on suvait­se­vainen ilmapi­iri ja kukois­ta­va kulttuuri”