Tunnustan edistäneeni kaupunkirakenteen tiivistämistä

Yht­enä seli­tyk­senä vihrei­den vaal­i­tap­pi­olle on pidet­ty vihrei­den mainet­ta betonivihreinä. Vihreät eivät ole Helsin­gin suurin vaan toisek­si suurin puolue. Silti kaik­ki, mitä Helsingis­sä on tehty, on pan­tu vihrei­den piikkiin.

On kuitenkin tot­ta, että vihreät ovat halun­neet kiihdyt­tää asun­to­tuotan­toa Helsingis­sä. Asun­not­to­muus ja asun­to­jen korkeat hin­nat ovat paha yhteiskun­nalli­nen ongel­ma. Siihen ei ole vas­taus, että voivathan ihmiset asua jos­sain muual­la Suomes­sa, vaik­ka Ilomantsissa.

Tun­nus­tan syyl­listyneeni Helsin­gin kaupunki­rak­en­teen tiivistämiseen. Tosin siitä on jo kuusi vuot­ta, kun olin lau­takun­nas­sa tätä pahu­ut­ta tekemässä.  Olen pitänyt ympäristörikok­se­na, että Helsingistä on raken­net­tu 1960-luvul­ta alka­en har­vaa, amerikkalaistyyp­pistä autokaupunkia sen sijaan, että olisi raken­net­tu käveltävää euroop­palaista kaupunkia. Sen seu­rauk­se­na asu­tus on levin­nyt laa­jalle, paljon luon­toa on menetet­ty ja kaik­keen tarvi­taan autoa: kau­pas­sa käyn­ti­in, las­ten viemiseen päivähoitoon ja kouluun,

On kiis­ta­ton­ta, että jos asu­taan tiivi­isti, rak­en­tamisen alle jää vähem­män maa­ta kuin jos kaavoitus olisi väljää. Vihreän on help­po tukea sitä, että luon­toa menetetään vähän. Töölössä maa­ta on uhrat­tu asukas­ta kohden kymme­ne­sosa siitä, mitä on uhrat­tu Sipoossa.

Usein tiivistämistä vas­tus­ta­vat asukkaat tais­tel­e­vat koti­talon­sa vier­essä ole­van rak­en­ta­mat­toman ton­tin ja pienen puis­tikon puoles­ta. Se on ymmär­ret­tävää, minäkin olen aikanaan vas­tus­tanut eräitä kaavoitusko­htei­ta lapsuudenmaisemissani.

Moni ajat­telee, että asuinalue menee tiivistämis­es­tä pilalle. Tiivistämisen vaiku­tuk­ses­ta alueen arvoon on tutkit­tua tietoa. Sen seu­rauk­se­na alueesta tulee halu­tumpi ja asun­to­jen arvo nousee, vaik­ka tar­jon­ta lisään­tyy. Kaupungi­nosas­ta tulee toimi­vampi, sen palve­lut ja joukkoli­iken­ney­htey­det paranevat ja väestöltään van­henevalle alueelle tulee uusia nuo­ria ja akti­ivisia asukkai­ta. Jat­ka lukemista “Tun­nus­tan edis­täneeni kaupunki­rak­en­teen tiivistämistä”

Rokote pelasti kaupungit

Kir­joitin Verde-lehteen pääkir­joituk­sen tule­vien pan­demioiden vaiku­tuk­ses­ta kaupunkien tule­vaisu­u­teen. Kevääl­lä näyt­ti vielä pahal­ta, mut­ta sit­ten tehti­in val­lanku­mous rokot­tei­den kehittämisessä.

Ennen rokot­tei­den kek­simistä tar­tun­tatau­dit oli­vat este kaupunkien kasvul­la vesi- ja jäte­huol­lon ohel­la. Voidaan huo­let­ta sanoa, että Ilman rokot­tei­ta ei olisi nykyisen­laisia kaupunkeja

Silti vuosi 2020 merk­it­see kään­neko­htaa kaupunkien kehit­tämisessä, Lop­putu­lok­se­na on, että kaupungeista tulee parem­pia — niistä joista tulee. Muista ei tule mitään.

Kun kaupunkei­hin ei ole pakko muut­taa työn perässä, kaupunkien on houkutelta­va asumisen laadulla.

Lue lisää tästä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

m

 

Asuinalueiden muuttuva arvostus

Lujat­a­lo vetäy­tyi suures­ta raken­nushankkeesta Jär­ven­pään keskus­tas­sa, kos­ka oli tul­lut siihen tulok­seen, ettei han­ke kan­na­ta. Arvio asun­to­jen myyn­ti­hin­noista oli laskenut.

Tämä menee aivan oppikir­jan mukaan. Kun Helsin­ki, Van­taa ja Espoo ovat kiihdyt­täneet asun­to­tuotan­toa, asun­to­jen hin­nat kaupunkiseudun laidoil­la kään­tyvät lasku­un. Kehyskun­nis­sa  ovat laske­neet jo jonkin aikaa.

Jos asun­nonos­ta­jien pref­er­enssit sijain­nin suh­teen pysyvät ennal­laan, asun­to­jen hin­to­jen lask­ies­sa ne laske­vat euromääräis­es­ti yhtä paljon hyvil­lä ja huonoil­la paikoil­la, eli pros­en­tu­aalis­es­ti huonoil­la paikoil­la enem­män kuin hyvillä.

Asun­to­jen hin­nat eivät ole kuitenkaan laske­neet seudun keskeisil­lä paikoil­la vaan ain­oas­taan laidoil­la. Sijain­nista ollaan siis valmi­it mak­samaan yhä vain enem­män. Tätä on jatkunut jo parikym­men­tä vuot­ta – ei vain Helsingis­sä, vaan Tam­pereel­la, Turus­sa, Tukhol­mas­sa, Van­cou­veris­sa ja kaikkialla.

Jos asun­top­u­la joskus heltiäisi ja asun­to­jen hin­nat Helsin­gin seudul­la lask­i­si­vat samalle tasolle vaikka­pa Tam­pereen kanssa, hin­nat lask­i­si­vat paikoin todel­la alas.

Se taas kiihdyt­täisi seg­re­gaa­tio­ta. ARA-asun­to­ja rak­en­ta­mal­la saadaan pien­i­t­u­loisia myös kalli­isi­in kaupungi­nosi­in, mut­ta ei ole keinoa saa­da suu­rit­u­loisia huonoille paikoille. Huonoille paikoille ei kan­na­ta rak­en­taa mitään.

Jär­ven­pää ei ole mikään maail­man­lop­un alue eikä siitä sel­l­aista tule, mut­ta se on outo paik­ka korkealle asuin­tor­ni­talolle. Tor­ni­talon raken­nuskus­tan­nuk­set ylimääräi­sine pelas­tau­tu­mis­tei­neen ovat korkeat. Niitä kan­nat­taa rak­en­taa vain sinne, mis­sä sijain­nista mak­se­taan paljon. En ole edes var­ma, että Helsin­gin Kalasa­ta­ma on oiva paik­ka tor­ni­taloille. Töölön­lahti olisi ollut, mut­ta se juna meni jo.

Jär­ven­pään keskus­ta on kaupunki­maise­na ympäristönä paljon onnis­tuneem­pi kuin Itäkeskus, Mal­mi, Lep­pä­vaara tai Matinkylä. Kun kaup­pa ja kapakat keskitetään kaup­pakeskuk­seen, ympäröivä asuinalue surkas­tuu tyl­säk­si ihmisvarastoksi.

Pelkään, että Espoo on tehnyt emä­mu­nauk­sen metrokaavoituk­ses­saan. En tarkoi­ta metroa vaan sitä epäkaupunkia, jota on raken­net­tu metroasemien ympärille.

Urbaa­nia ympäristöä ei saa­da rak­en­ta­mal­la lähiö tiivi­isti. Niin saadaan vain entistä ankeampi lähiö.

Katu­maise­mas­ta tulee tyl­sä, kun talo­jen ensim­mäiset ker­rokset ovat ikku­nat­to­mia – ilmeis­es­ti seinän takana säi­lytetään auto­ja. Ensim­mäiseen ker­rokseen kuu­lu­vat kau­pat ja kahvilat.

Saat­taa olla, että näil­lä alueil­la tulota­so tulee tuot­ta­maan pet­tymyk­sen hyvi­in veron­mak­saji­in tot­tuneille Espoon päättäjille.

Jos aus­nto­tuotan­to laidoil­la hiipuu, sitä on kiihdytet­tävä keskellä

Lujat­a­lo ei ole ain­oa, joka on alka­nut suh­tau­tua epäilevästi uusien asun­to­jen menekki­in. Jos korko­jen nousu saa sijoit­ta­jat vetäy­tymään asun­tomarkki­noil­ta, voi edessä olla rak­en­tamisen nopea hiipuminen.

Joku voi ajatel­la, että asun­to­tuotan­non pitääkin alen­tua hin­ta- ja vuokrata­son suo­jelemisek­si. Minus­ta kalli­is­sa asumises­sa ei ole mitään suojelemista.

Jos rak­en­t­a­mi­nen metropo­lialueen laidoil­la hiipuu, sitä pitää kiihdyt­tää hyvil­lä paikoil­la. Aika paljon pitää asun­tokysyn­nän laskea ennen kuin rak­en­t­a­mi­nen ei kan­na­ta edes Helsin­gin ratikkakaupungissa.

Helsin­gin pitäisi olla valmis käyt­tämään hyväk­seen vapau­tu­vaa raken­nuska­p­a­siteet­tia ja tarvit­taes­sa nopeut­taa tont­tien luovut­tamista rak­en­tamiseen. Vaik­ka se vähän mak­saa  – ton­teista esimerkik­si saadaan huonom­pi hin­ta – mut­ta se on sosi­aalis­es­ti oikein. Asumisen kalleus tulee kalli­ik­si myös Helsin­gin kaupungille toimeen­tu­lo­tuki­menoina ja paineena nos­taa palkkoja.

Vielä varoituk­sen sana niille, jot­ka haali­vat pieniä yksiöitä sijoi­tusasun­noik­si. Niiden korkea vuokrata­so johtuu toimeen­tu­lo­tuk­i­lain jär­jet­tömyyk­sistä. Lakia voidaan myös muuttaa.

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Arvopaperilehdessä.

 

 

 

Kaupunkirakentamisen aika (2) Kaupungistuminen on väistämätöntä

Kir­jas­samme on neljä osaa.

  1. Mik­si Helsin­gin kasvu on välttämätöntä
  2. Helsin­gin kasvu kään­tyy sisäänpäin
  3. Virk­istys ja viheralueet
  4. Markki­namekanis­min hyödyntäminen

Julkaisemme päivit­täin jokaises­ta osas­ta yhden luvun niin kauan kuin luku­ja riit­tää. Aloita­mme osas­ta Mik­si Helsin­gin kasvu on välttämätöntä.

Miksi Helsingin kasvu on välttämätöntä

Eduskun­nan tra­di­tioi­hin kuu­luu Sibelius-lukion kuoron joul­u­laulukon­sert­ti Val­tios­alis­sa viimeisenä istun­topäivänä ennen joulua. Se oli viimek­sikin todel­la hieno tilaisu­us niin kuin aina.

Kysyin eräältä maakun­tien kansane­dus­ta­jal­ta, että eikö olekin meil­lä hieno­ja koulukuoro­ja tääl­lä Helsingis­sä. Hän vas­tasi, että onhan se teille help­poa, kun on niin laa­ja väestöpo­h­ja mis­tä valita.

Siitä se tietysti johtuu. Sama saat­taa koskea koulukuoro­jen ohel­la melkein mitä hyvän­sä korkean osaamisen työpaikkoja.

Kaupungistuminen on väistämätöntä

Kaupun­git kas­va­vat kaikkial­la maail­mas­sa – nimeno­maan suuret kaupun­git. Maail­man kokon­ais­tuotan­non kasvu tapah­tuu läh­es kokon­aan suuris­sa kaupungeissa.

Kaik­ki elinkeinot eivät tarvitse men­estyäk­seen suur­ta kaupunkia ympärilleen, mut­ta kas­va­vat elinkeinot ovat voit­top­uolis­es­ti sel­l­aisia, että ne men­estyvät vain kaupungeis­sa. Sik­si talous kas­vaa joko kaupungeis­sa tai se ei kas­va lainkaan. Näistä elinkeinoista me olemme Helsingis­sä vas­tu­us­sa. Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (2) Kaupungis­tu­mi­nen on väistämätöntä”

Kaupunkirakentamisen aika: tue kirjaamme ostamalla se ennakkoon

Kaupunkirakentamisen aika

“Kaupunki­rak­en­tamisen aika eli kuin­ka 20-luvul­la tehdään taas hyvää kaupunkia” on Mikko Särelän ja Osmo Soin­in­vaaran kir­ja siitä, mikä Helsin­gin rak­en­tamises­sa on vial­la ja kuin­ka se korjataan.

Helsinkiä on jo vuosikym­meniä raken­net­tu ikään kuin kaupun­ki olisi pien­tä hiomista vaille valmis. Tämän seu­rauk­se­na kasvu on laa­jen­tunut kauas keskus­tas­ta ja asumisen hin­ta on käynyt kohtu­ut­toman kalliiksi.

Olemme vil­pit­tömästi ylpeitä siitä, mitä olemme saa­neet kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa aikaan. Helsin­gin uusi yleiskaa­va merk­it­see val­lanku­mouk­sel­lista suun­nan muu­tos­ta kaavoituk­ses­sa hajaan­tu­vas­ta, aina vain enem­män maa­ta alleen peit­tävästä ja yksi­ty­isautoilu­un perus­tu­vas­ta kaupunki­rak­en­teesta kohti kom­pak­tia, ekol­o­gista kaupunkia, jos­sa liiku­taan pääasi­as­sa ratikoil­la, fil­lareil­la ja kävellen.

Tämä kir­ja on mei­dän vaalilupauksemme.

Tähän pro­jek­ti­in toivomme tukeasi. Tilaa Mese­naatin kaut­ta kir­ja jo ennakkoon paper­il­la tai sähköisenä, ja samal­la vaik­ka luen­to tai työ­pa­ja. Kir­ja ilmestyy osana vaa­likam­pan­jaamme ja kaik­ki kir­jan rahoi­tus on samal­la osa vaa­likam­pan­jamme rahoi­tus­ta. Aiomme julka­ista kir­jamme tek­ste­jä blogeillamme.

Helsingis­sä 13.3.2017

Kir­ja sisältää seu­raa­vat osiot
— Mik­si Helsin­gin kasvu on välttämätöntä?
— Helsin­gin kasvu kään­tyy sisäänpäin
— Viher­aluei­den merk­i­tys kaupungissa
— Markki­na­t­alouden hyö­dyn­tämi­nen kaupunkisuunnittelussa

1 000 euron minim­i­tavoite mah­dol­lis­taa kam­pan­jan toteu­tu­misen. Jos 6 000 euron tavoite­hin­ta täyt­tyy, kir­jan pain­os­ta voidaan nos­taa 1 000 kappaleeseen.

Mikko Särelä ja minä haemme rahoi­tus­ta vaa­likir­jallemme “Kaupunki­rak­en­tamisen aika” Mese­naatis­sa. Toivomme tukeasi kam­pan­jalle, jot­ta voimme painaa kir­jamme ja pääsemme jatka­maan työtä parem­man kaupun­gin eteen. 

“Kaupunki­rak­en­tamisen aika eli kuin­ka 20-luvul­la tehdään taas hyvää kaupunkia” on Mikko Särelän ja Osmo Soin­in­vaaran kir­ja siitä, mikä Helsin­gin rak­en­tamises­sa on vial­la ja kuin­ka se korjataan.

Kir­ja sisältää seu­raa­vat osiot
— Mik­si Helsin­gin kasvu on välttämätöntä?
— Helsin­gin kasvu kään­tyy sisäänpäin
— Viher­aluei­den merk­i­tys kaupungissa
— Markki­na­t­alouden hyö­dyn­tämi­nen kaupunkisuunnittelussa

Esit­tely­sivulle pääset tästä

 = = = =

Tuhan­nen euron raja meni jo rik­ki. Pro­jek­ti siis joka tapauk­ses­sa toteutuu. 🙂

 

 

 

Miltä näyttää tulevaisuuden fiksu kaupunki ja yhteiskunta (2) Älypuhelin parantaa keskusta-asumisen laatua.

Kävin pitämässä yllä ole­val­la otsikol­la key note ‑puheen­vuoron Tekesin vuo­den pääsem­i­naaris­sa 100 lasis­sa – fik­sut kaupun­git. Palaste­len esi­tyk­seni muu­ta­maan osaan, kos­ka pitkät tek­stit eivät sovi blogi­in. Voi olla, että tähän tulee vähän viivet­tä, kos­ka olen tolkut­toman kiireinen.

Muka­vat kaupun­git houkut­tel­e­vat koulutet­tu­ja nuoria

Mik­si työ­paikat ja asukkaat keskit­tyvät kaikkial­la maail­mas­sa suuri­in kaupunkei­hin; menevätkö asukkaat töi­den perässä vai työ­paikat työvoiman perässä?

Vas­taus on, että molem­mat seu­raa­vat toisi­aan, mut­ta eri­tyis­es­ti niin, että nuoret osaa­jat, joil­la on varaa vali­ta, menevät minne halu­a­vat ja työ­paikat seu­raa­vat heitä ja tavikset seu­raa­vat työ­paikko­ja. Nuoret koulute­tut osaa­jat suo­si­vat suuria, mie­lenki­in­toisia kaupunkeja.

Har­ris on oike­as­sa, että suuret teol­lisu­uskaupun­git kuten vaikka­pa Detroit ovat vaikeuk­sis­sa, kos­ka niihin nuoret jupit eivät hakeudu. Ruostevyöhyk­keen protesti ratkaisi Yhdys­val­tain pres­i­dentin­vaalit. Meil­läkin on paljon vaikeuk­sis­sa ole­via teol­lisu­uskaupunke­ja, ja niis­sä äänestyskäyt­täy­tymi­nen on ollut vähän saman­laista. Jat­ka lukemista “Miltä näyt­tää tule­vaisu­u­den fik­su kaupun­ki ja yhteiskun­ta (2) Äly­puhe­lin paran­taa keskus­ta-asumisen laatua.”

Miltä näyttää tulevaisuuden fiksu kaupunki ja yhteiskunta?

Kävin pitämässä yllä ole­val­la otsikol­la key note ‑puheen­vuoron Tekesin vuo­den pääsem­i­naaris­sa 100 lasis­sa — fik­sut kaupun­git. Palaste­len esi­tyk­seni muu­ta­maan osaan, kos­ka pitkät tek­stit eivät sovi blogi­in. Voi olla, että tähän tulee vähän viivet­tä, kos­ka olen tolkut­toman kiireinen STM:n selvi­tys­te­htäväni kanssa.

= = = =

Kak­si käsi­tys­tä kaupunkien tulevaisuudesta

Inter­netin piti jos­sain vai­heessa lopet­taa kaupun­git, kos­ka tieto siir­tyi rajoituk­set­ta, eikä sik­si mitään osaamiskeskit­tymiä tarvi­ta. Kuitenkin 2000-luvul­la kaupungis­tu­mi­nen on vain kiihtynyt. Siitä, miten tässä lop­ul­ta käy, on esitet­ty kak­si aivan vas­takkaista näkemystä.

Edward Glaeser on kir­jas­saan Tri­umph of the City ennus­tanut, että voit­to aluek­isas­sa kuu­luu suurille kaupungeille. Manuel Castells on sanonut, ettei alle viiden miljoo­nan asukkaan kaupunkien kan­na­ta ilmoit­tau­tua edes kisaan. (Sit­tem­min, kun hänet kut­sut­ti­in Suomeen asiantun­ti­jak­si, hän pudot­ti rajas­ta kohteliaasti pois kak­si nollaa.)

Vastikään Slushissa puhunut Karen Har­ris taas sanoi, että suurkaupun­ki on teol­lisu­usy­hteiskun­nan tuote. Infor­maa­tioy­hteiskun­nas­sa on jo alka­nut muut­to pois kaupunkien keskus­toista niiden laidoille tai pieni­in kaupunkei­hin. Uusi teknolo­gia merk­it­see, että pienis­säkin sar­jois­sa voi tuot­taa tehokkaasti. Sik­si pienis­säkin kaupungeis­sa tulee ole­maan yhtä monipuo­li­nen palve­lu­tar­jon­ta kuin suuris­sa. Suuret kaupun­git tule­vat tyh­jen­emään pieni­in, kos­ka asum­i­nen on niis­sä paljon halvem­paa. (?) Jat­ka lukemista “Miltä näyt­tää tule­vaisu­u­den fik­su kaupun­ki ja yhteiskunta?”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 15.11.2016

Lis­tan voi lukea itsekin tästä

Kaivoskalli­olle kahdek­san uut­ta huvilaa

Laa­jasa­los­sa, Koirasaar­en­tien var­rel­la on vuodelta 2013 suo­jelukaa­va, jos­sa on suo­jel­tu kolme arvokas­ta huvi­laa, mut­ta kiel­let­ty niis­sä asum­i­nen. Nyt asum­i­nen sal­li­taan samal­la kun omakoti­talo­ja saa rak­en­taa kahdek­san lisää.

Vuosaaren keskus­tan suunnitteluperiaatteet

Pöy­dältä.

Varsin korkea­ta rak­en­tamista pukkaa. Jonkin ver­ran on tul­lut korkeaa rak­en­tamista vas­tus­tavaa viestiä.

Min­un on pakko sanoa, että olen vähän epä­var­ma. Kun kävimme silmiä avaaval­la lau­takun­ta­matkalla Van­cou­veris­sa, meille san­ot­ti­in, että korkea rak­en­t­a­mi­nen on perustelua keskus­tas­sa, jos­sa ulko-oves­ta avau­tuu kiehto­va, täyssä palvelu­ja ja kaikkea jän­nää tar­joa­va maail­ma, mut­ta ei esikaupunkialueil­la, jois­sa saadaan vain korkean rak­en­tamisen nur­jat puolet.Lähiöistä tulee parem­min toimivia, jos niitä tiivis­tetän, mut­ta siihebn ei vält­tämt­tä tarvi­ta mitään pil­ven­pi­irtäjiä. Van­cou­veris­sa täl­laista rak­en­tamista ei toisaal­ta pidet­täisi kovin korkeana.

Demar­it pyy­sivät tämän kahdek­si viikok­si pöy­dälle. Heiltä on kuulem­ma tulos­sa ehdo­tuk­sia, mut­ta en tiedä yhtään, mitä. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 15.11.2016”

Seinäjoen ihme

(Kir­joi­tus on julka­istu MDI:n sivuil­la osana Seinäjokea koske­vaa blo­gis­ar­jaa sekä Ilk­ka-lehden net­ti­sivuil­la. Seinäjoen ihmeel­lä tarkoite­taan kaupun­gin voimakas­ta kasvua saman aikaises­ti kuin muut saman­laiset kaupun­git menet­tävät väestöään yliopistokaupungeille)

Seinäjoen ihmettä ei olisi ilman hyvää rautatiey­hteyt­tä. Ovathan kaik­ki väk­ilukuaan viime aikoina kas­vat­ta­neet seu­tukun­nat ovat rautatiepaikkakun­tia luku­un otta­mat­ta Helsin­gin kupeessa kas­vavaa Por­voo­ta ja piskuista Tun­turi-Lapin seu­tukun­taa. Ilman rataa Seinäjo­ki olisi toden­näköis­es­ti pienehkö kylä Lapuan kunnassa.

Mikä rautateistä tekee niin merkit­tävän? Selvä enem­mistöhän liikkuu autol­la ja bus­si­akin käyt­tää use­ampi kuin junaa. Jat­ka lukemista “Seinäjoen ihme”

Kaupunkien voitto (9): Ristisubvention sijaan suoraan tukea

Ris­tisub­ven­tio on val­tion kannal­ta kätevä tapa tukea kan­nat­tam­a­ton­ta toim­intaa alue­poli­it­tisin perustein, sil­lä eihän se mak­sa val­ti­olle mitään. Ris­tisub­ven­tio on mah­dol­lista vain, jos toim­intaa har­joit­taa monop­o­li tai toim­inta on luvan­varaista, jol­loin siihen voidaan liit­tää ris­tisub­ven­tion kaltaisia ehto­ja. Ilmaista ris­tisub­ven­tio ei tietenkään ole, sen mak­sa­vat kulut­ta­jat. Ellei meil­lä esimerkik­si olisi apteekki­mak­sua, lääk­keet oli­si­vat kaupungeis­sa selvästi halvem­pia kuin ne ovat nyt.

Ris­tisub­ven­tio on kuitenkin sekä epäoikeu­den­mukainen että taloudel­lis­es­ti teho­ton tukimuoto.

Sen on epäoikeu­den­mukainen, kos­ka sil­lä on väärä mak­sa­ja. Mik­si syr­jäseu­tu­jen apteekkien tukeen osal­lis­tu­vat kaupunki­lai­sista vain sairaat, jot­ka tarvit­se­vat paljon lääkkeitä, mut­ta eivät ter­veet? Mik­si Helsin­gin ja Tam­pereen välil­lä junal­la matkus­tavien on tuet­ta­va lipun hin­nois­sa hil­jaisia ratao­suuk­sia, mut­ta ei niiden, jot­ka aja­vat samaa väliä autol­la? Jat­ka lukemista “Kaupunkien voit­to (9): Ris­tisub­ven­tion sijaan suo­raan tukea”