Lujatalo vetäytyi suuresta rakennushankkeesta Järvenpään keskustassa, koska oli tullut siihen tulokseen, ettei hanke kannata. Arvio asuntojen myyntihinnoista oli laskenut.
Tämä menee aivan oppikirjan mukaan. Kun Helsinki, Vantaa ja Espoo ovat kiihdyttäneet asuntotuotantoa, asuntojen hinnat kaupunkiseudun laidoilla kääntyvät laskuun. Kehyskunnissa ovat laskeneet jo jonkin aikaa.
Jos asunnonostajien preferenssit sijainnin suhteen pysyvät ennallaan, asuntojen hintojen laskiessa ne laskevat euromääräisesti yhtä paljon hyvillä ja huonoilla paikoilla, eli prosentuaalisesti huonoilla paikoilla enemmän kuin hyvillä.
Asuntojen hinnat eivät ole kuitenkaan laskeneet seudun keskeisillä paikoilla vaan ainoastaan laidoilla. Sijainnista ollaan siis valmiit maksamaan yhä vain enemmän. Tätä on jatkunut jo parikymmentä vuotta – ei vain Helsingissä, vaan Tampereella, Turussa, Tukholmassa, Vancouverissa ja kaikkialla.
Jos asuntopula joskus heltiäisi ja asuntojen hinnat Helsingin seudulla laskisivat samalle tasolle vaikkapa Tampereen kanssa, hinnat laskisivat paikoin todella alas.
Se taas kiihdyttäisi segregaatiota. ARA-asuntoja rakentamalla saadaan pienituloisia myös kalliisiin kaupunginosiin, mutta ei ole keinoa saada suurituloisia huonoille paikoille. Huonoille paikoille ei kannata rakentaa mitään.
Järvenpää ei ole mikään maailmanlopun alue eikä siitä sellaista tule, mutta se on outo paikka korkealle asuintornitalolle. Tornitalon rakennuskustannukset ylimääräisine pelastautumisteineen ovat korkeat. Niitä kannattaa rakentaa vain sinne, missä sijainnista maksetaan paljon. En ole edes varma, että Helsingin Kalasatama on oiva paikka tornitaloille. Töölönlahti olisi ollut, mutta se juna meni jo.
Järvenpään keskusta on kaupunkimaisena ympäristönä paljon onnistuneempi kuin Itäkeskus, Malmi, Leppävaara tai Matinkylä. Kun kauppa ja kapakat keskitetään kauppakeskukseen, ympäröivä asuinalue surkastuu tylsäksi ihmisvarastoksi.
Pelkään, että Espoo on tehnyt emämunauksen metrokaavoituksessaan. En tarkoita metroa vaan sitä epäkaupunkia, jota on rakennettu metroasemien ympärille.
Urbaania ympäristöä ei saada rakentamalla lähiö tiiviisti. Niin saadaan vain entistä ankeampi lähiö.
Katumaisemasta tulee tylsä, kun talojen ensimmäiset kerrokset ovat ikkunattomia – ilmeisesti seinän takana säilytetään autoja. Ensimmäiseen kerrokseen kuuluvat kaupat ja kahvilat.
Saattaa olla, että näillä alueilla tulotaso tulee tuottamaan pettymyksen hyviin veronmaksajiin tottuneille Espoon päättäjille.
Jos ausntotuotanto laidoilla hiipuu, sitä on kiihdytettävä keskellä
Lujatalo ei ole ainoa, joka on alkanut suhtautua epäilevästi uusien asuntojen menekkiin. Jos korkojen nousu saa sijoittajat vetäytymään asuntomarkkinoilta, voi edessä olla rakentamisen nopea hiipuminen.
Joku voi ajatella, että asuntotuotannon pitääkin alentua hinta- ja vuokratason suojelemiseksi. Minusta kalliissa asumisessa ei ole mitään suojelemista.
Jos rakentaminen metropolialueen laidoilla hiipuu, sitä pitää kiihdyttää hyvillä paikoilla. Aika paljon pitää asuntokysynnän laskea ennen kuin rakentaminen ei kannata edes Helsingin ratikkakaupungissa.
Helsingin pitäisi olla valmis käyttämään hyväkseen vapautuvaa rakennuskapasiteettia ja tarvittaessa nopeuttaa tonttien luovuttamista rakentamiseen. Vaikka se vähän maksaa – tonteista esimerkiksi saadaan huonompi hinta – mutta se on sosiaalisesti oikein. Asumisen kalleus tulee kalliiksi myös Helsingin kaupungille toimeentulotukimenoina ja paineena nostaa palkkoja.
Vielä varoituksen sana niille, jotka haalivat pieniä yksiöitä sijoitusasunnoiksi. Niiden korkea vuokrataso johtuu toimeentulotukilain järjettömyyksistä. Lakia voidaan myös muuttaa.
= = = =
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Arvopaperilehdessä.