Bensalasku on reaalisesti alentunut

Vuodes­ta 2006 tähän het­keen ben­salasku on autoil­i­joiden puheista huoli­mat­ta laskenut reaalis­es­ti 6.6% ja suh­teessa palkkoi­hin 18,2%

Autoalan jär­jestöt toitot­ta­vat niin koval­la äänel­lä, että ben­san hin­ta on tehnyt autoilus­ta val­ta­van paljon kalli­im­paa, että aloin itsekin uskoa asi­aan, kunnes Oskari Nok­so-Koivis­to Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­selta vinkkasi min­ulle, että asia taitaa olla toisin.

Niin­pä laskin, paljonko polt­toaine mak­soi sadan kilo­metrin matkalla vuon­na 2006 ja nyt, ja kor­jasin tietysti hin­nan kulut­ta­jahin­tain­dek­sil­lä. Vuosi 2006 valikoi­tui ver­tailu­vuodek­si, kos­ka googlaa­mal­la sen vuo­den tieto tuli esille helpoiten. Tulos olisi ollut vielä vahvem­pi, jos olisin ottanut ver­tailu­vuo­den kauempaa.

95-ben­san keski­hin­ta oli Autoalan tiedo­tuskeskuk­sen mukaan vuon­na 2006 1,29 € ja tam­miku­us­sa 2022 1,89 €. Näyt­tää siis tulleen kalli­im­mak­si peräti 47 %.

Auto­jen keskiku­lu­tus oli vuon­na 2006 8,7 litraa ja nyt (vuon­na 2021) 6,9 litraa. Niin­pä sadan kilo­metrin ajoon tarvit­tavas­ta polt­toaineesta piti mak­saa vuon­na 2006 11,22 € ja nyt 13,04 €. Euroina hin­ta on siis yhä nous­sut, mut­ta vain 16,2% Jat­ka lukemista “Ben­salasku on reaalis­es­ti alentunut”

Energiamarkkinoiden hullunmylly

Ener­gian hin­nat ovat kaikkial­la Euroopas­sa tapis­sa. Sik­si myös kaukoläm­mön hin­ta nousee, vaikkakin paljon vähem­män.

Ener­giahin­nat ovat nousseet Euroopas­sa niin paljon, että se lähen­telee jo sosi­aal­ista kri­isiä, kun pien­i­t­u­loisil­la ei ole varaa läm­mit­tää talojaan.

Eniten on nous­sut maakaa­sun hin­ta, joka on yli kuusinker­tais­tunut viime vuodes­ta. Kes­ki-Euroopas­sa mon­et talot lämpiävät taloko­htaisel­la maakaa­suläm­mi­tyk­sel­lä. Tätä tuot­taa val­tavaa huolta.

Maakaa­sun on mukana paljon poli­ti­ikkaa. Väitetään Venäjän pain­os­ta­van sil­lä avaa­maan Nord Stream 2 ‑putken Sak­saan. Tilanteet toisaal­ta Valko-Venäjän ja Puolan rajal­la sekä toisaal­ta Venäjän ja Ukrainan rajal­la heilut­ta­vat kaa­su­fu­tu­ure­ja kym­me­nil­lä pros­en­teil­la. Jat­ka lukemista “Ener­gia­markki­noiden hullunmylly”

Helen oy:n hallitus päätti sulkea Hanasaaren voimalaitoksen 1.4.2023

Helenin hal­li­tus (jon­ka puheen­jo­hta­ja olen) päät­ti tänään aikaistaa Hanasaaren kivi­hi­ilivoimalaitok­sen sulkemista 21 kuukaudel­la. Omis­ta­jao­h­jaus oli aikanaan velvoit­tanut sulke­maan voimalaitok­sen 31.12.2024, mut­ta pää­timme sulkea sen taloudel­li­sista ja ympäristösy­istä aikaisem­min. Jat­ka lukemista “Helen oy:n hal­li­tus päät­ti sulkea Hanasaaren voimalaitok­sen 1.4.2023”

Hyvästi hiihtämiselle?

Oul­u­lainen Kaleva-.lehti pyysi tämän vuo­den lumet­tomaan talveen liit­tyen, saam­meko sanoa hyvästit hiihtämiselle. Tilaa oli 600 merkkiä. Minä vas­tasin näin:

Tämä talvi on poikkeuk­selli­nen. Poikkeuk­sel­lisia talvia tulee, kos­ka mata­la­painei­den muut­tunut käyt­täy­tymi­nen voi luki­ta tuulen pääasial­lisen suun­nan viikoik­si. Tänä vuon­na län­si-lounaiset tuulet ovat tuoneet läm­mintä, ensi vuon­na tuulen suun­ta voi lukit­tua itään ja pohjoiseen.

Eteläisessä Suomes­sa hiihde­tään vielä 10 – 20 vuot­ta, mut­ta sen jäl­keen lumisia talvia alkaa olla har­vak­seltaan ja ne kestävät vain muu­ta­man viikon. En investoisi Etelä-Suomen hiihtokeskuksiin.

Lumiset tal­vet voivat olla hyvin lumisia, kos­ka sateet lisään­tyvät. Tämäkin talvi on ollut hyvin sateinen. Lapis­sa lun­ta riittää.

Pitääkö pahasta rangaista vai hyvää palkita?

Miten kulut­ta­jia ja yri­tyk­siä pitäisi ohja­ta kohden vas­tu­ullisem­paa käyt­täy­tymistä? Pitääkö väärää käyt­täy­tymistä ran­gaista hait­taveroin vai hyvää toim­intaa palki­ta subventoimalla?

Talous­teo­ri­an mukaan tämä on yksinker­taista: ulkoi­sista haitoista pitää mak­saa hait­taveroa ja ulkoi­sista hyödy­istä palki­ta sub­ven­tioin. Ulkoise­na hyö­tynä ei voi­da pitää sitä, että kor­vataan ulkoista hait­taa aiheut­tavaa toimintaa.

Ote­taan tämä vähän konkreet­tisem­min. Pitääkö sub­ven­toi­da puh­taan ener­gian tuotan­toa vai ran­gaista ilmas­ton­muu­tos­ta pahen­tavaa energiaa?

Ulkois­t­en kus­tan­nusten mak­sat­ta­mi­nen hait­taveroina ei oikeas­t­aan ole mikään ran­gais­tus, sil­lä ei kai kukaan pidä ran­gais­tuk­se­na sitäkään, että ostaes­saan tavaran kau­pas­ta siitä pitää mak­saa. Ulkoinen kus­tan­nus on ihan oikea kus­tan­nus ja on virheen oikaisemista, että siitä joutuu myös maksamaan.

Jos emme peri haitas­ta hait­taveroa vaan sen sijaan sub­ven­toimme päästötön­tä ener­giaa, tulemme siinä sivus­sa sub­ven­toi­neek­si ener­gian kulu­tus­ta ja lyömään siten rätil­lä päin naa­maa pyrkimyk­siä säästää ener­giaa. Ener­gian haaskaami­nen ei ole mitään hyveel­listä toim­intaa, jos­ta pitäisi palki­ta. Pikem­minkin päinvastoin.

Poli­it­tis­es­ti on kuitenkin paljon helpom­pi jakaa rahaa puh­taalle ener­gialle kuin rankaista saas­tut­tavas­ta toimin­nas­ta. Sik­si sub­ven­tioista on niin paljon helpom­paa päättää.

Nyt tietysti joku vetoaa vetoisas­sa talos­saan palel­e­vaan köy­hään van­huk­seen. On paljon tehokkaam­paa tukea köy­hää van­hus­ta suo­raan kuin sub­ven­toi­da kaikkien suo­ma­lais­ten koti­talouk­sien ja yri­tys­ten ener­gian käyt­töä yhteen­sä sadoil­la miljoonil­la euroil­la, jot­ta tästä menisi muu­ta­ma euro tämän van­huk­sen hyväksi.

Hait­taverot tule­vat kulut­ta­jille kalli­ik­si, kun taas sub­ven­tiot pienen­tävät kulut­ta­jan laskua. Näin moni ajat­telee, mut­ta se ei ole tot­ta. Hait­taverot tuo­vat rahaa val­tion kas­saan ja sub­ven­tiot vievät sitä. Samat kulut­ta­jat joutu­vat tämän laskun mak­samaan joko korkeamp­ina veroina tai huonomp­ina julk­isi­na palveluina.

Kun val­it­semme mielu­um­min hait­taverot kuin sub­ven­tiopoli­ti­ikan, meil­lä riit­tää rahaa kun­non koulu­tuk­seen ja siihenkin, että pidämme huol­ta vanhuksistamme.

On toinenkin argu­ment­ti hait­tavero­jen puoles­ta. Kun ne tekevät fos­si­iliener­gias­ta kalli­im­paa, ne vaikut­ta­vat jokaiseen kulu­tus- ja investoin­tipäätök­seen. Jos jätämme hin­nois­sa ole­van virheen kor­jaa­mat­ta hait­taveroil­la, kaik­ki pienet päätök­set menevät väärään suun­taan. Pienistä puroista muo­dos­tuu lop­ul­ta iso virta.

Sub­ven­tiopäätök­set taas vaikut­ta­vat vain niihin har­valukuisi­in asioi­hin, joi­hin tukea myön­netään. Se on päämäärää ajatellen todel­la tehotonta.

Ilmastorahasto: menevätkö tässä pelisäännöt sekaisin?

Val­tion kehi­tysy­htiö Vake ryhtyy rahoit­ta­maan ilmas­toin­vestoin­te­ja hal­li­tuk­sen ilmas­to­tavoit­teen saavut­tamisek­si.  Yhtiön hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja Rei­jo Karhi­nen ja toim­i­tusjo­hta­ja Paula Laine peruste­liv­at HS:n mielipi­desivul­la per­jan­taina, mihin tätä uut­ta välinet­tä tarvi­taan. Se oli vas­taus työelämän­pro­fes­sori Pent­ti Pikkaraisen ihmette­lyyn (HS 10.2)  mihin tätä tarvi­taan, kun suo­ranainen sub­ven­tio pitäisi antaa val­tion bud­jetista ja lainamääräiseen rahoituk­seen on tar­jol­la Finnver­aa, Pohjo­is­maista Investoin­tipankkia ja Euroopan investoin­tipankkia ja kun esteenä tähänkään asti ei ole ollut rahoi­tus vaan järkevät han­kkeet joi­ta rahoittaa.

Karhi­nen ja Laine vas­ta­si­vat, että on run­saasti ilmas­ton kannal­ta hyviä han­kkei­ta, jot­ka eivät vain ole taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavia. Näi­den rahoit­tamiseen tarvi­taan markki­na­pu­ut­teen vuok­si ilmas­tora­has­toa. Kyse on siis taloudel­lis­es­ti kan­nat­ta­mat­tomien han­kkei­den sub­ven­toimis­es­ta, joka tehdään bud­jetin ulkop­uolelta, jot­ta bud­jet­tia ei paisutettaisi.

On tietysti hyvä, että ilmas­totekoi­hin on tar­jol­la rahoi­tus­ta, mut­ta jokin tässä tökkii.

Jos ilmas­ton kannal­ta järkevät han­kkeet eivät ole kan­nat­tavia, ongel­ma on talouden pelisään­nöis­sä ja puut­teel­lises­sa hin­tao­h­jauk­ses­sa. Markki­na­pu­utte on tässä tapauk­ses­sa ulkois­t­en kus­tan­nusten ilmaisu­us ja tämä markki­na­puute pitää pois­taa. Sen sijaan, että sub­ven­toimme hyviä han­kkei­ta, mei­dän pitäisi verot­taa ympäristöä vahin­goit­tavaa toim­intaa. Sil­loin ei tarvit­taisi mitään val­ti­ol­lista elin­tä päät­tämään, mitkä teknolo­giat ovat parhai­ta tor­ju­maan ongel­maa, vaan markki­nat löytäi­sivät ne. Ilmas­tonäköko­h­ta pitäisi saa­da mukaan yri­tys­ten kaikki­in päätök­si­in, ei vain niihin, joi­hin saa val­tion tukea. Sik­si pitäisi keskit­tyä markki­na­pu­ut­tei­den poistamiseen.

Siinä on tietysti se ikävä puoli, että täl­lainen voi har­mit­taa niitä, joiden ilmas­toa vahin­goit­ta­va toim­inta tulee kalli­im­mak­si. Siitä tämä taitaa kiikas­taa. Val­tion rahaa on kivaa jakaa niin kauan kuin sitä on, mut­ta ei se val­tion kirstu raja­ton ole. Kas­san kar­tut­ta­mi­nen taas on ikävää, vaik­ka hiiliv­erot oli­si­vatkin sub­ven­tio­ta parem­pi ohjauskeino.

Jos val­tion rahoi­tus näin tunkeu­tuu teol­lisu­usyri­tys­ten sisälle sub­ven­toiduil­la lain­oil­la (tai osakeomis­tuk­sel­la?) saamme aikaan melkoisen kan­nustin­sekamel­skan, joka voi pahim­mil­laan osoit­tau­tua suurek­si virheeksi.

Sub­ven­tion lupaamisen suurin ris­ki on, että se pysäyt­tää myös kan­nat­tavien han­kkei­den toteu­tu­misen markki­nae­htois­es­ti. Mik­si tehdä omil­la rahoil­la mitään, kun voi vähän odot­ta­mal­la saa­da val­ti­ol­ta tukea?

Min­ul­la on tästä koke­mus­ta. Poistin aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä val­tion investoin­ti­avus­tuk­set sote-kiin­teistöi­hin ja siirsin rahat toim­inta-avus­tuk­si­in. Se tuot­ti investoin­ti­aal­lon, kos­ka järkevät han­kkeet kan­nat­ti käyn­nistää heti sen sijaan, että olisi jäänyt odot­ta­maan val­tion tukia, joi­ta ei kaikille kuitenkaan riit­tänyt. Sil­loin ainakin val­tion tuki investoin­tei­hin vähen­si investoin­te­ja, ei lisän­nyt niitä.

Yllä ole­va kos­kee suo­ranaisia investoin­ti­avus­tuk­sia. Tuki teknolo­gian kehit­tämiseen on eri asia, kos­ka tieto uuden teknolo­gian toimivu­ud­es­ta tai toim­i­mat­to­muud­es­ta hyödyt­tää muitakin toimijoita.

Tukivi­idakon lisäämisen sijaan minä nos­taisin päästöoikeuk­sien hin­taa kun­nol­la vähen­tämäl­lä niiden määrää. Se ei tietysti ole yksin Suomen päätettävissä.

Voi olla, että olen väärässä. Paras on hyvän viholli­nen. Toiv­ot­tavasti olen väärässä.

[Lisät­ty 12.2. virke ulkoisen kus­tan­nustebn ilmaisuudesta]

 

Mikä on olennaista 2020-luvulla

Ilmas­to

Kymme­nen vuot­ta sit­ten kir­joitin, että 2010-luku on viimeinen vuosikym­men pelas­taa maa­pal­lo ilmas­tokatas­tro­fil­ta. Vuosikym­men meni, eikä oikeas­t­aan mitään tehty pait­si, että kysymys ilmas­tos­ta on julk­isu­udessa aivan eri taval­la kuin ennen. Vain teot puuttuvat.

Ilmas­ton­muu­tos­ta ei voi enää tor­jua, mut­ta sitä voi lieventää.

On eri­laista vapaae­htoista toim­intaa päästö­jen vähen­tämisek­si. Ne ovat ihan sym­pa­at­tisia, mut­ta minä uskon valitet­tavasti vain ankaraan talouso­h­jauk­seen. Vas­tu­ut­tomas­ta käyt­täy­tymis­es­tä pitää tehdä kan­nat­tam­a­ton­ta ja vas­tu­ullis­es­ta kannattavaa.

On siis pystyt­tävä sopi­maan taloudel­li­sista mekanis­meista. EU:ssa on valit­tu keinok­si päästökaup­pa. Ehkä se ei ollut oikea val­in­ta, mut­ta sen kanssa men­nään. Päästökaup­pa kuitenkin tekee tyhjik­si nuo vapaae­htoiset toimet, kos­ka päästöoikeudet vain siir­tyvät muualle. Tätä kut­su­taan vesi­pat­jaon­gel­mak­si. Hiiliv­erossa ei olisi tätä ongelmaa.

EU:n vähen­net­tävä liik­keelle las­ket­tavien päästöoikeuk­sien määrää nopeasti ja on hyväksyt­tävä se, että päästöoikeuk­sien hin­ta nousee korkeak­si, jon­nekin sataan euroon hiilid­iok­sidi­ton­nil­ta samal­la kun kaik­ki hiilid­iok­sidipäästöt on saata­va päästökau­pan piiri­in. Lievem­mät toimet eivät riitä.

Kiina, Intia ja Yhdys­val­lat on saata­va mukaan talkoisi­in. Muut on pakotet­ta­va kaup­pasaar­to­jen uhal­la – tai siis korkei­den hiil­i­t­ul­lien avul­la. Kiinan ja EU:n päästökaup­pamekanis­mit pitäisi yhdis­tää ja saa­da myös Yhdys­val­lat mukaan. Tämä kaik­ki tun­tuu aika utoop­piselta, mut­ta yritet­tävä on.

Mut­ta on myös varaudut­ta­va sopeu­tu­maan siihen, että ilmas­to muut­tuu. Suomen tapauk­ses­sa tämä ei ole kovin dra­maat­tista elleivät etelästä lev­iävät met­sä­tuho­laiset ala tap­paa met­siämme. Mut­ta emme me osat­tomik­si jää muun maail­man ahdingosta.

Sodan uhka kas­vaa, kun maa­pal­lo alkaa käy­dä ahtaaksi.

Sopeu­tu­mis­es­ta on puhut­tu aivan liian vähän.

Afrikan väestöräjähdys

Tiedän, että Afrikan väestöräjähdyk­ses­tä kir­joit­ta­mi­nen on pahek­sut­tavaa, mut­ta se ei tieto tyyn­nytä ahdistustani.

Viime vuosikym­men oli ehkä myös viimeinen mah­dol­lisu­us pelas­taa Afrik­ka väestökatas­tro­fil­ta. Useis­sa Afrikan mais­sa kehi­tys onkin ollut ilah­dut­tavaa, mut­ta ei sen väkirikkaim­mis­sa mais­sa. Kun syn­nyin kauan sit­ten, Niger­ian asukasluku oli 38 miljoon­aa, Nyt se on jo ylit­tänyt 200 miljoon­aa, kymme­nen vuo­den kulut­tua liki 300 miljoon­aa ja vuo­teen 2100 sen pitäisi nous­ta 900 miljoon­aan. Nykyisel­lä alueel­laan Nige­ria ei mis­sään tapauk­ses­sa pysty elät­tämään 900 miljoon­aa ihmistä, mut­ta väestönkasvua maan päät­täjät eivät pidä minään ongel­mana. SE vie maan malthu­sialaiseen ansaan, jos­sa väestönkasvu aiheut­taa kur­ju­ut­ta ja kur­ju­us ylläpitää syntyvyyttä.

Euroop­pa selvisi 1800-luvul­la ”malthu­sialais­es­ta ansas­ta” lähet­tämäl­lä liikaväestön Amerikkaan. Näin se sai aikaa demografiseen muu­tok­seen – siihen, että elin­ta­son nousu kään­tyi syn­tyvyy­den alen­tu­misek­si ja nopea väestönkasvu laan­tui. Afrik­ka ei voi tois­taa tätä temp­pua, kos­ka yhtään tyhjää maanosaa ei ole tarjolla.

Afrikan mai­ta on autet­ta­va väestöon­gel­man kanssa, mut­ta aut­taa ei voi, jos ei halua tul­la aute­tuk­si eikä tun­nista koko ongelmaa.

Olen kir­joit­tanut tästä blogillani vuon­na 2015. Valitet­tavasti siihen kir­joituk­seen ei ole viiden vuo­den kulut­tua muu­ta lisät­tävää kuin, että sen jäl­keen Suomes­sa syn­tyvyys on romahtanut.

Kap­i­tal­is­mi on korjattava

Talouden ja teknolo­gian kehi­tyk­sessä on tapah­tunut muu­tos, jos­sa teol­lisu­us­maid­en sisäl­lä onnekkaat ja kyvykkäät men­estyvät todel­la hyvin samal­la, kun suuren enem­mistön suh­teelli­nen ase­ma heikke­nee, sil­lä taval­lisen duu­nar­in työn kysyn­tä heikke­nee. Demokra­t­ian olois­sa ei ole mah­dol­lista, että kansan enem­mistö on kehi­tyk­sessä häviäväl­lä puolel­la. Vaik­ka se ei johtaisi kapinoin­ti­in kaduil­la kuten Ran­skas­sa, se voi johtaa häiriköin­ti­in vaal­i­u­urnil­la kuten Britanniassa.

Kap­i­tal­is­min kor­jaamisel­la on kiire. Muu­toin vas­tas­sa on voimakas eri­ar­voisu­u­den kasvu talouden alal­la ja bar­bariaan vaipumi­nen poli­ti­ikan alalla.

Tämä ongel­ma kär­jistyy nopeasti.

Kuvit­te­len saa­vani tästä aihep­i­iristä aikaan kir­jan vielä tänä vuon­na, joten ei tästä aiheesta täl­lä ker­taa enempää.

Alueelli­nen tas­apaino horjuu.

Vuosikymme­nen kulues­sa Helsin­gin seudun asukasluku kas­vaa 200 000 asukkaal­la, muiden kasvukeskusten maltil­lisem­min. Kun maan väk­iluku ei kas­va, muun suomen asukasluku las­kee neljän­nesmiljoon­al­la. Tätäkin dra­maat­tisem­mal­ta tilanne näyt­tää, kun kat­so­taan alueel­lisia ikä­jakau­mia. Nuori, akti­ivi­nen ja hyvin koulutet­tu väki pakkau­tuu kasvukeskuk­si­in, eri­tyis­es­ti Helsin­gin seudulle. Se vaikeut­taa tai lop­ul­ta jopa estää toimet kehi­tyk­sen suun­nan muut­tamisek­si muual­la maassa.

Jos­sain vai­heessa kan­nat­taa kysyä, vas­taako alue­hallinto kun­ti­neen ja maakun­tali­it­toi­neen ja ELY-keskuksi­neen taan­tuvil­la alueil­la enää tätä päivää ja paran­ta­vatko maakun­nat asi­aa lainkaan.

Elämästä tulee helpom­paa ja mielenkiintoisempaa

Yllä ole­vat koh­dat ovat aika pes­simistisiä. Entisenä poli­itikkona olen tot­tunut etsimään kor­jaus­ta vaa­tivia asioi­ta ja sik­si kar­toit­ta­maan asioi­ta, jot­ka ovat menos­sa vikaan. Opti­mis­mi­inkin on aihetta.

Vaik­ka talouden kehi­tys ei vaiku­ta sosi­aalis­es­ti kovin tas­apain­oiselta, ihmis­ten elämä tulee muut­tumaan helpom­mak­si ja mie­lenki­in­toisem­mak­si kaiken uuden ja kiehto­van vuoksi.

Vaa­di­taan hyvää yhteiskun­nal­lista insinööri­taitoa saa­da kaik­ki toim­i­maan niin, että vuosikymmen­estä tulee aiem­pia parempi.

 

 

Saako suomalaisetkin ampua rajalle?

Opimme siis, että ilmastopako­laiset pitää ampua rajalle.

Var­teenotet­ta­va ske­naario ilmas­ton­muu­tok­ses­sa on Golf-vir­ran pysähtymi­nen. Suomelle luvat­tu läm­pen­e­m­i­nen muut­tuisikin kylmen­e­misek­si. Kat­sokaa kar­tas­ta, mitä Kanadas­sa on 60 lev­eyspi­irin pohjoispuolella.

Jos iki­jää alkaa peit­tää Suomea, tämä maa muut­tuu mah­dot­tomak­si paikak­si elää. Saako jäätä pak­enevat suo­ma­laiset ampua rajalle?

Provokaationi näyttää onnistuneen

Myön­nän, että kir­joituk­seni varus­tau­tu­mis­es­ta hal­lit­se­mat­tomaan ilmas­ton läm­pen­e­miseen oli tarkoituk­sel­lis­es­ti pro­voka­tori­nen. Halusin osoit­taa, kuin­ka isoista ongelmista oli kyse. Tiesin, että ennus­teeni siitä, että elinkelvot­tomik­si muut­tuvil­ta aluei­ta siir­tyvän väestön asut­tamis­es­ta myös pieni Suo­mi jou­tu­isi kan­ta­maan oman suh­teel­lisen osansa, herät­täisi huomio­ta. Se oli tarkoituskin.

Nyt voin tun­nus­taa, ettei esit­tämäni ske­naario ole kovin toden­näköi­nen. Toden­näköi­nen ske­naario on paljon huonom­pi. Sen sijaan, että maail­many­hteisö asut­taisi rauhanomais­es­ti 500 – 1 000 miljoon­aa ihmistä sol­i­daaris­es­ti eri puo­lille maail­maa, tämä pää­tyy toden­näköis­es­ti suurin soti­in ja yleiseen kaaok­seen. Jäl­keen päin moni – jos jää henki­in – toivoo, että olisi jaet­tu sol­i­daaris­es­ti ja rauhanomaisesti.

Panen tämän postauk­sen perään sik­er­män mielip­iteitä. Ne kan­nat­taa lukea ajatuksella.

Mie­lenki­in­toista oli, että min­ua syytet­ti­in siitä, että täl­lainen ongel­ma syn­tyy. Ikään kuin minä sitä Inti­aa kuiv­aisin. Sen sijaan perus­suo­ma­laiset kyl­lä kuiv­aa­vat, kos­ka ovat esit­täneet, ettei ilmas­ton­muu­tok­sen pysäyt­tämisek­si pidä tehdä yhtikäs mitään. Tämä tule­vaisu­us on se, mihin hei­dän poli­ti­ikkansa johtaa. Jotkut aja­vat sitä ymmärtämät­tään ja fik­sum­mat täysin tietäen mitä tekevät.

Huo­mat­ta­va osa kom­menteista sivu­ut­ti Int­ian väkirikkaiden osien kuiv­u­misen sil­lä, että Afrikas­sa pitäisi syn­tyvyyt­tä vähen­tää. Tässä taisi maali vähän siir­tyä. Sit­ten san­ot­tin, että tämä on vain tekosyy islami­laiseen invaa­sioon. Tiedok­si, ettei Intia ole islami­lainen maa.

Jotenkin väsyt­tävä oli argu­ment­ti, että se, mitä Suomes­sa tehdään, ei vaiku­ta juuri mitään, joten muun maail­man pitää ottaa vas­tuu ja me saamme elää kuin pel­los­sa. Maa­pal­lo voidaan jakaa 1 460 viiden miljoona ihmisen joukkoon ja tode­ta, ettei niistä yhdenkään kan­na­ta tehdä mitään. Tätä sanomaa tuo poruk­ka levit­tää ympäri maail­maa. Hyv­in­voin­ti­val­tion rahoi­tus ei ole kiin­ni siitä, että minä mak­san vero­ja. Ihan OK, jos lopetan vero­jen maksun?

Näi­den ”kansal­liskon­ser­vati­ivien” hen­gen­heimo­laiset Puo­las­sa, Unkaris­sa, Aus­tralias­sa ja Yhdys­val­lois­sa toimi­vat aivan samoin, Yhdessä tuo liike on vas­tu­ut­ta siitä, että maail­ma menee kohden tuhoa.

Mut­ta sit­ten näistä postauk­sista. Ilmeis­es­ti jostain ”kansal­liskon­ser­vati­ivien” sivus­toil­ta oli vähän maalitet­tu. Niin saman­laisia oli­vat kom­men­tit. Ne ker­to­vat tuon porukan ajat­te­lu­tavas­ta kaiken. En voi sille mitään, mut­ta en pysty pitämään heistä.

  • Meil­lä on puo­lus­tusvoimat nimeno­maan sitä varten, että tänne tunget­taisi­in meiltä kysymättä.
  • Dar­win­is­mi ja ydi­naseet kuu­lu­vat samaan yhtälöön kun viimeisiä elinkelpoisia aluei­ta jae­taan. Siihen ei kuu­lu hillit­semätön kan­so­jen vaellus.
  • Ei sit­ten tule mieleen se, että rajat sul­je­taan väki­val­loin? Aika help­poa ampua köy­hät kävellen liikku­vat rajalle ja hukut­taa vaik­ka Välimereen.
  • Kuten edel­lä kir­joitin, Suo­mi itsenäisenä maana valvoo rajo­jaan. Tän­nehän on toki pyrit­ty tule­maan kysymät­tä esim. vuon­na ‑39, mut­ta suo­ma­laiset oli­vat eri mieltä.
  • Tässä islamistises­sa invaa­sios­sa ei ole kyse mis­tään ilmas­ton­muu­tok­ses­ta vaan kaler­gisu­un­nitel­mas­ta, mikä tähtää valkoisen rodun tuhoamiseen. Richard Nico­laus von Couden­hove-Kaler­gi oli yksi EU:n perus­ta­jai­sistä ja idea löy­tyy suo­raan hänen kir­jas­taan Prak­tis­ch­er Idealismus.
  • Osmon kuvaile­maan ongel­maan on meil­lä työka­lut ole­mas­sa, viimek­si sitä tarvit­ti­in 1939–45.
  • Olen samaa mieltä, varautu­mi­nen on aloitet­ta­va, jot­ta ei olla yhtä huonos­ti varus­taudut­tu kuin vuon­na 1939, jol­loin väestön­si­ir­toa (ja ‑vai­h­toa) Suomeen yritet­ti­in viimeksi.
  • Meil­lä Suomes­sa vihreä sisämin­is­teri Ohisa­lo vain­oaa yhtä poli­it­tista aatet­ta eli kansal­lis­sosial­is­mia, mut­tei sen sijaan väki­val­taista vasem­mis­toa­nark­istista antifaa. Ohisa­lo on toden­nut, että ”kyse ei ole vain väki­val­las­ta”. Sisämin­is­teri lin­jasi, että jo pelkkä kansal­lis­sosial­is­tis­ten mielip­itei­den rauhanomainen ilmaisu syn­nyt­tää niin suur­ta yhteiskun­nal­lista kuo­huntaa, että aate täy­tyy kieltää.
  • Suvereeni val­tio saa ihan kuule Osmo itse määrätä mitä sen alueel­la tapah­tuu tai on tapah­tu­mat­ta. Tänne ei yksikään inti­lainen tule jos me päätetään, että ei tule. Viimeisenä keinona sit­ten on ottaa ne aseet kouraan. Ei tul­lut ryssäkään kauhean kauas rajan yli ja niil­lä sen­tään oli vähän enem­män mukanaan kuin rääsynsä.
  • Se ilmas­ton­muu­tos on ihan tutk­i­tusti Suomen etu.
  • Mail­la on sitä varten armei­jat, joil­la väestövyöry pysäytetään tarvit­taes­sa vaik­ka Itämeren poh­jaan. Siel­lä on tilaa.
  • Vapaa­muu­rari ja kryp­to­ju­u­ta­lainen Soin­in­vaara val­it­si juuri kohtalonsa.

On varauduttava massiivisiin väestönsiirtoihin

Tiedän, että ei pitäisi liet­soa tap­pi­omielialaa, mut­ta viimeaikaisten uutis­ten val­os­sa olen tul­lut aiem­paakin vaku­ut­tuneem­mak­si siitä, ettei ole real­is­tista pysäyt­tää ilmas­ton läm­pen­e­mistä kah­teen asteeseen, puolesta­toista asteesta nyt puhumattakaan.

Kun näin on, on varaudut­ta­va sopeu­tu­miseen, eikä se tule ole­maan help­poa. Edessä on mas­si­ivisia väestön­si­ir­to­ja, kun esimerkik­si sadat miljoonat intialaiset jäävät ilman vet­tä Tiibetin jäätiköi­den sulaessa.

Myös suuri osa Afrikas­ta on käymässä elinkelvot­tomak­si. Euroopas­sakin tulee ongelmia veden saamisen kanssa Espan­jas­sa ja Italiassa.

Tämä voi johtaa myös maid­en välisi­in kon­flik­tei­hin. Ital­ialaiset saat­taisi­vat esimerkik­si ajatel­la, että Po-joen laak­so pitäisi voi­da pelas­taa tekemäl­lä mas­si­ivi­nen vesi­varas­to Sveit­si­in, jonne liian nopeasti tule­vat sulamisvedet varas­toidaan annos­teltavak­si pitkin kesää. Tähän pitäisi vara­ta kokon­ainen kan­toni. Sveit­siläisil­lä voi olla asi­as­ta toinen mielipide.

Min­ul­l­la on itse asi­as­sa aika utu­inen kuva siitä, mihin kaik­keen miedän pitää varautua. Pelkään, että se johtuu siitä, ettei oikein kukaan tiedä kun­nol­la. Siitä, mitä kol­men asteen läm­pen­e­m­i­nen tosi­asi­as­sa merk­it­see, on liik­keel­lä yllät­tävän vähän tietoa, vaik­ka tämän katas­tro­faalisen kehi­tyk­sen toden­näköisyys on suuri.

Sato­jen miljoonien ihmis­ten asut­ta­mi­nen uud­estaan ei ole aivan kivu­ton asia. Minne he menevät? Katse kään­tyy tietysti har­vaan asut­tui­hin mai­hin kuten Aus­trali­aan – ja esimerkik­si Suomeen. Suomen osu­us tulee ole­maan usei­ta miljoo­nia, eikä sitä meiltä kysytä.

Ilmas­ton­muu­tok­sen edis­tämistä kan­nat­ta­vat puolueet voisi­vat Suomes­sa ajatel­la myös tätä. Tosi­asi­as­sa hei­dän poli­ti­ikkansa johtaa juuri siihen ”väestön­vai­h­toon”, jota he julk­iste­tuis­sa ohjelmis­saan vastustavat.

Kiireisin ongel­ma ilmas­ton muu­tok­seen sopeu­tu­mises­sa ovat tämä elinkelvot­tomik­si käyvien maid­en väestön uudelleen asut­ta­mi­nen. Seu­raa­va ongel­ma on meren pin­nan nousu jäätiköi­den sulaes­sa. Se tapah­tuu onnek­si viipeel­lä, mut­ta jos meren pin­ta nousee vaikka­pa vain par­il­la metril­lä, val­ta­va määrä ihmisiä joutuu muut­ta­maan ran­nikoil­ta sisä­maa­han. Ran­nikot kun ovat kaikkial­la tiheästi asuttuja.

Helsin­ki varautuu kaavoituk­ses­saan meren pin­nan nousu­un metril­lä. Se on ehkä liian vähän.

Ilmas­ton­muu­tok­seen sopeu­tu­mi­nen on niin gigant­ti­nen haaste, että siihen pitää alkaa varautua heti. Olisi pitänyt alkaa jo vuosia sit­ten. Tarvit­sisimme myös paljon lisää tutkimus­ta läm­pen­e­misen paikallis­es­ta vaikutuksesta.

Jos siis uskon, että ilmas­ton­muu­tok­sen pysäyt­tämisessä eäon­nis­tu­taan, kan­nat­taako siis luop­ua sen vas­tus­tamis­es­ta. No ei todel­lakaan. Vaik­ka läm­pen­e­m­i­nen kolmel­la asteel­la on katas­tro­faal­ista, läm­pen­e­m­i­nen neljäl­lä asteel­la on vielä moninker­tais­es­ti kasastrofaalisempaa.