Kategoria: Ilmastopolitiikka

Ilmastonmuutos voikin viilentää Suomesta tundraksi

Koulus­sa opin 60 vuot­ta sit­ten, että Suomen leu­to ilmas­to johtuu Golf-vir­ras­ta. Sen seu­rauk­se­na puo­let 60-kymme­nen lev­eyspi­irin sisäpuolel­la asu­vista ihmi­sistä – etelässä ja pohjoises­sa – on suo­ma­laisia. Kanadas­sa ja Siperi­as­sa noin pohjoiset alueet ovat asuinkelvo­ton­ta tun­draa. Eteläisel­lä pal­lon­puoliskol­la 60 lev­eyspi­irin sisäpuolel­la – siis käytän­nössä Etelä­man­tereel­la – ei asu vak­i­tuis­es­ti juuri kukaan; en tiedä, onko siel­lä edes yhtään koulua.

Kun sain ilmas­to­herä­tyk­sen joskus 1960-luvun lop­ul­la, puhuin paljon Golf-vir­ran pysähtymis­es­tä ja siitä, että Suomelle ilmas­ton­muu­tos saat­taakin tarkoit­taa  läm­pen­e­misen sijas­ta kylmen­e­mistä. Tuo­hon aikaan merivir­to­ja ei osat­tu oikein mallintaa eikä oikein selit­tää ilmiötä, joka oli Pohjois-Euroopalle niin elin­tärkeä.  Mon­et tutk­i­jat varoit­ti­vat, että ilmas­ton­muu­tos voisi ”pysäyt­tää Golf-vir­ran”. Jat­ka lukemista “Ilmas­ton­muu­tos voikin viilen­tää Suomes­ta tundraksi”

Juha Kauppinen: Kertomus maasta

J

Aloin kuun­nel­la vähän vas­ten­tah­tois­es­ti tai velvol­lisu­u­den­tun­tois­es­ti Juha Kaup­pisen uut­ta kir­jaa Ker­to­mus maas­ta.  Oletin, ettei siinä olisi min­ulle enää juuri mitään uut­ta, mut­ta olin täysin väärässä. Kir­ja sisältää val­tavasti uut­ta tietoa hiilen kulu­tus­ta ja mon­imuo­toisu­u­den merk­i­tyk­ses­tä ekosys­teemeille. En ala tois­taa kir­jaa, lukekaa tai kuun­nelkaa itse.

Jat­ka lukemista “Juha Kaup­pinen: Ker­to­mus maasta”

Suomen vihreä sähkö pidettäköön Suomen voimavarana

Koti­mainen vihreä sähkö on kansalli­nen voimavara, jon­ka soisi vahvis­ta­van teol­lisu­ut­ta Suomes­sa. Sak­sa halu­aisi tämän voimavaran itselleen. Se on torjuttava.

Sään­töpo­h­jaisen maail­man­järjestyk­sen mukana on kaatunut myös reilun vapaakau­pan peri­aate ja kor­vau­tunut (lyhyt­näköisel­lä) kansal­lisel­la itsekkyy­del­lä. Tämä on huono asia ulko­maankau­pas­ta riip­pu­vaiselle Suomelle. Silti ei pidä olla hölmö vaan on ymmär­ret­tävä uuden pelin säännöt.

Olen kir­joit­tanut ennenkin siitä, että on Suomelta hyvin hölmöä lahjoit­taa arvokkaat vielä löy­tymät­tömät malmiesi­in­tymämme koko maail­man yhteisek­si omaisu­udek­si peri­aat­teel­la löytäjä saa pitää, joten ei siitä täl­lä ker­taa sen enem­pää. Jat­ka lukemista “Suomen vihreä sähkö pidet­täköön Suomen voimavarana”

Väestönkasvua ei ole vielä aivan selätetty

Nim­imerk­ki Olli Autio60 kysyi Blueskys­sa kom­ment­tiani Eero Palo­hei­mon kir­joituk­seen Helsin­gin Sanomis­sa otsikol­la väestönkasvun ongel­maa ei todel­lakaan ole ratkaistu.

Lyhyesti san­ot­tuna olen helpot­tunut, että väestön ekspo­nen­ti­aa­li­nen kasvu on (ilmeis­es­ti) päät­tymässä, mut­ta olen Palo­hei­mon kanssa samaa mieltä siitä, että maail­man väk­iluku nousee sitä ennen liian korkeak­si ja on jo nous­sut. Moni asia olisi parem­min, jos meitä olisi tääl­lä selvästi vähemmän. 

Run­saat 50 vuot­ta sit­ten pidin maail­man kaht­e­na suurim­pana ongel­mana väestönkasvua ja ilmas­ton­muu­tos­ta vieläpä niin, että väestönkasvu on suurin ilmas­ton­muu­tok­sen aiheut­ta­ja. Järkeilin tätä niin, että jos ener­gian tarve kas­vaa väk­ilu­vun kasvun tahdis­sa, ilmastopäästöt kas­va­vat ener­gian kulu­tus­ta nopeam­min, kos­ka uusi­u­tu­vat ener­gialäh­teet eivät kas­va. Sata vuot­ta aiem­min esimerkik­si Suomes­sa jok­seenkin kaik­ki ener­gia saati­in bio­mas­sas­ta, lähin­nä puus­ta eikä fos­si­il­isia juuri käytetty.

Kuulen vas­taväit­teen: ener­gianku­lu­tus kas­vaa ilman väestönkasvuakin ja jopa väestönkasvua nopeam­min. Kyl­lä, mut­ta päässäni olevas­sa mallis­sa muiden asioiden ollessa ennal­laan ener­gianku­lu­tus kas­vaa väestönkasvun tahdis­sa. Kos­ka väestön kasvoi kiihtyen, väestömäärä tulisi lop­ul­ta ole­maan tärkein ener­gian kulu­tus­ta kas­vat­ta­va tek­i­jä. Jat­ka lukemista “Väestönkasvua ei ole vielä aivan selätetty”

Itäniemi on periaatteessa oikeassa 

Pidin hyvänä vet­ona Helsin­gin Sanomil­ta ottaa luki­o­lais­ten talous­gu­ru­palkin­non voit­ta­neen Patrick Itänie­mi kolum­nis­tik­si. Hänen ensim­mäi­nen kir­joituk­sen­sa tulo­ero­jen siu­nauk­sel­lisu­ud­es­ta oli kuitenkin nai­ivi­udessaan pieni flop­pi. Meinasin kir­joit­taa siitä ja huo­maut­taa, ettei empi­iri­nen näyt­tö oikein tue aja­tus­ta, mut­ta moni oli min­ua nopeampi ja päätin, etten lyö lyö­tyä. Monia vas­taväit­teitä tosin teki mieli opponoida.

Tämän­päiväi­nen kir­joi­tus siitä, että markki­nat hoitaisi­vat ilmas­tokysymyk­sen val­ti­ol­lista sääte­lyä parem­min, oli paljon parem­pi. Ilmaisua pitäisi vielä hioa, kos­ka nyt kir­joi­tus teki helpok­si ymmärtää halutes­saan sanoma väärin. Kaik­ki kir­joituk­set pitäisi panssaroi­da tahal­lista väärinymmär­rystä vas­taan. Jat­ka lukemista “Itänie­mi on peri­aat­teessa oikeassa ”

Arvotaan uusi ilmasto, miten käy Suomen?

Näyt­tää siltä, ettei ilmas­ton läm­pen­e­mistä tul­la pysäyt­tämään 1,5 asteeseen eikä edes kah­teen asteeseen. Se tarkoit­taa, että ajaudu­taan oloti­laan, jos­ta ei ole koke­muk­sia ja jos­sa kaik­ki ilmas­toa koske­va tieto joudu­taan ajat­tele­maan uud­estaan. Arvotaan uusi ilmasto.

Varoi­tan: en ole ilmas­to­tutk­i­ja enkä tunne kun­nol­la ilmas­tom­a­lle­ja, mut­ta entisenä tilas­toti­eteil­i­jänä tun­nen hyvin mallei­hin liit­tyviä ongelmia. Olen tutus­tunut lähin­nä kansan­talouden mallei­hin. Ne ovat vähän saman­laisia kuin ilmas­tom­a­llit, joskin paljon yksinkertaisempia.

Jos asi­aa kat­soo Euroop­pa-keskeis­es­ti, ilmas­ton läm­pen­e­misen toden­näköisiä seu­rauk­sia on Etelä-Euroopan aavikoi­tu­mi­nen. Sama kos­kee suur­ta osaa Afrikkaa. Suomes­ta voi tul­la kesäisin merkit­tävä tur­is­ti­maa, kos­ka Etelä- ja Kes­ki-Euroopan kesistä tulee sietämät­tömän tukalia. ”Fin­land is cool” main­os­ti­vat matkailu­vi­ra­nomaisemme jo muu­ta­ma kesä sit­ten sak­salai­sis­sa lehdissä.

Mut­ta voi men­nä aivan toisinkin. Emme tiedä oikeas­t­aan mitään tule­vista sade­vyöhykkeistä, merivir­roista emmekä val­lit­se­vista tuulista, kos­ka mallit perus­tu­vat havain­toi­hin nykyis­es­tä ilmastosta.

Asutusta ei juuri ole 60 leveyspiirien sisäpuolella kuin Euroopassa

Jos kat­somme, mil­laista asu­tus­ta on lähel­lä napa-aluei­ta 60 lev­eyspi­irien sisäpuolel­la, huo­mamme, ettei juuri mitään pait­si Euroopas­sa. Pohjois-Amerikas­sa asuu pieni määrä inui­it­te­ja. Ankarista talvis­taan tun­net­tu Mon­tre­al esimerkik­si on eteläm­pänä kuin Rooma. Jopa Alaskan asu­tus on pääasi­as­sa Helsinkiä eteläm­pänä.  Jat­ka lukemista “Arvotaan uusi ilmas­to, miten käy Suomen?”

Olen melkein samaa mieltä Purran kanssa liikenteen veroista

Val­tio­varain­min­is­teri Riik­ka Purra uhkaa sähköau­toil­i­joi­ta eril­lisverol­la, kos­ka val­tion liiken­teestä saa­mat vero­tu­lot uhkaa­vat huve­ta, kun polt­toaineista saadaan vuosi vuodelta vähem­män vero­tu­lo­ja samoin kuin auto- ja ajoneu­voveros­ta. Hän väläyt­ti mon­en­laisia vero­ja, mut­ta kom­men­toin hänen alku­peräistä aja­tus­taan kilo­metriveros­ta sähköau­toille ja vain niille.

Näin siinä on käymässä. Tosin vero­tu­lo­ja vähen­tää neljän­nesmil­jardil­la myös se, että hal­li­tus on alen­tanut polt­toain­everoa ja eniten saas­tut­tavien auto­jen vuosit­tain mak­set­tavaa ajoneu­voveroa, entistä tarraveroa.

Olen esit­tänyt ennenkin, että liiken­teen vero­tuk­ses­sa pitäisi siir­tyä pikkuhil­jaa kohti kilo­me­trei­hin perus­tu­via vero­ja. Tässä olen Riik­ka Purran kanssa yhtä mieltä. Mut­ta siihen yksimielisyys loppuu.

Sakot  päästökiintiön ylittämisestä

Purra esit­tää, että jonkin­lainen tiemak­su tulisi vain sähköau­toille. Näin tietysti jar­rute­taan liiken­teen sähköistymistä ja lisätään maamme päästökau­pan ulkop­uolisia päästöjä. Pelkästään Purran puheen­vuoro asi­as­ta jar­rut­taa sähköau­to­jen kaup­paa. Niiden osalta meil­lä on kansalli­nen tavoite, jon­ka ylit­tämi­nen tulisi varsin kalli­ik­si. Onko Purra ottanut laskelmis­saan tämän huomioon? Jat­ka lukemista “Olen melkein samaa mieltä Purran kanssa liiken­teen veroista”

Sidosryhmien edut mukaan osakeyhtiölakiin?

Tänään jär­jestet­ti­in Board­man-verkos­ton puit­teis­sa aamukahvisem­i­naari, jos­sa oikeusti­eteen tohtori Manne Airaksi­nen Roschier­il­ta pohti väitöskir­jansa poh­jal­ta, pitäisikö osakey­htiön ideaa laven­taa siten, että omis­ta­jien edun lisäk­si olisi pakko ottaa huomioon muidenkin sidos­ryh­mien­sä edut ja eri­tyis­es­ti olisi velvolli­nen toim­i­maan ympäristökysymyk­sis­sä vastuulliseksi.

Manne Airaksi­nen on mielestäni niin fik­su ja esitel­ty aja­tus niin pöhkö, että ris­tiri­ita houkut­teli min­utkin paikalle. Lop­pu­jen lopuk­si huo­masin ole­vani hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä. Myös Airaksi­nen tote­si, että on parem­pi vaikka­pa kir­ja­ta työtä ja työaikaa koske­vat säädök­set laki­in sen sijaan, että epämääräis­es­ti velvoite­taan yri­tyk­set otta­maan työn­tek­i­jöi­den edut huomioon.

Airaksi­nen huo­maut­ti aivan oikein, että muiden sidos­ryh­mien edut voivat olla ris­tiri­idas­sa keskenään. Esimerkik­si hän otti saas­tut­ta­van tehtaan lakkaut­tamisen, jos­ta ympäristö kiit­tää, mut­ta tehtaan työn­tek­i­jät eivät kiitä.

Velvol­lisu­us epämääräiseen yhteiskun­tavas­tu­useen on teho­ton keino taa­ta ympäristön tai työn­tek­i­jöi­den edut. Sen lisäk­si se tek­isi yri­tys­ten hallinnos­ta todel­lisen sotkun, jos­ta kär­si­sivät lop­ul­ta kaik­ki. Tätä Airaksi­nen käsit­teli ansiokkaasti, eikä min­ul­la ole siihen lisättävää.

Kos­ka moni kuitenkin puhuu velvoit­ta­van yri­tys­vas­tu­un puoles­ta, kir­joi­tan siitä, mik­si val­tion ohjaus on paljon parem­pi aja­tus. Keski­tyn ilmas­tokysymyk­seen ja jätän muut sidos­ryh­mät vähemmälle.

Luotan valtion ohjaukseen enemmän kuin hyväntahtoisuuteen

Jat­ka lukemista “Sidos­ryh­mien edut mukaan osakeyhtiölakiin?”

Päästömaksut ja ilmasto-oikeudenmukaisuus

Taas ker­ran on blogillani herän­nyt kysymys, merk­it­seekö ympäristöon­gelmien hillit­sem­i­nen hait­taveroil­la sitä, että köy­hät joutu­vat tin­kimään ja rikkaat saa­vat saas­tut­taa vaik­ka ilokseen.

Lähde­tään täy­del­lis­es­tä ilmas­to-oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta: jokaiselle yhtä suuri henkilöko­htainen päästöki­in­tiö. Tämä ei olisi käytän­nössä aivan yksinker­taista, sil­lä kuin­ka paljon päästöjä aiheutuu näkkileipä­paketista, joka on kul­jetet­tu kaup­paan?  Kaup­paa läm­mitetään ja valais­taan ja niin edelleen, mut­ta osoit­tau­tuu, että tämä ongel­ma on väl­tet­tävis­sä. Kuvitel­laan siis, ettei ongel­maa ole.

Annetaan jokaiselle kiin­tiök­si vaik­ka seit­semän ton­nia hiilid­iok­sidia vuodessa. Jat­ka lukemista “Päästö­mak­sut ja ilmasto-oikeudenmukaisuus”

Miten pientalojen lämmityksestä saadaan liki päästötöntä halvalla

Vaa­likeskusteluis­sa on väitet­ty, että talo­jen läm­mi­tyk­sen saami­nen päästöt­tömäk­si tai vähäpäästöisek­si on kohtu­ut­toman kallista. Tähän on aivan yksinker­tainen ja suh­teel­lisen edulli­nen ratkaisu: maaläm­pö sekä investointi­na halvem­pi, mut­ta käyt­tökus­tan­nuk­sil­taan vähän kalli­impi ilmaläm­pöpump­pu. Suo­ma­lainen sähkö on läh­es päästötön­tä, joten täl­lainen läm­mi­tyskin on läh­es päästötöntä

Miten köy­häl­lä on näi­hin varaa? Peri­aat­teessa sen pitäisi hoitua lainal­la. Lainan korot ja kuo­le­tuk­set voi hoitaa rahoil­la, jot­ka säästyvät nykyis­es­tä fos­si­ililäm­mi­tyk­ses­tä. Ei siis tarvi­ta val­tion tukea, vaik­ka tietysti sel­l­aisia tul­laan vaatimaan.

Entä jos talol­la on niin vähän käyt­töaikaa jäl­jel­lä, ettei investoin­ti kan­na­ta? Täl­laiseen ei saa lainaa eikä pidäkään saa­da, kos­ka talo ei riitä vaku­udek­si. Jat­ka lukemista “Miten pien­talo­jen läm­mi­tyk­ses­tä saadaan liki päästötön­tä halvalla”