Itäniemi on periaatteessa oikeassa

Pidin hyvänä vetona Helsingin Sanomilta ottaa lukiolaisten talousgurupalkinnon voittaneen Patrick Itäniemi kolumnistiksi. Hänen ensimmäinen kirjoituksensa tuloerojen siunauksellisuudesta oli kuitenkin naiiviudessaan pieni floppi. Meinasin kirjoittaa siitä ja huomauttaa, ettei empiirinen näyttö oikein tue ajatusta, mutta moni oli minua nopeampi ja päätin, etten lyö lyötyä. Monia vastaväitteitä tosin teki mieli opponoida.

Tämänpäiväinen kirjoitus siitä, että markkinat hoitaisivat ilmastokysymyksen valtiollista säätelyä paremmin, oli paljon parempi. Ilmaisua pitäisi vielä hioa, koska nyt kirjoitus teki helpoksi ymmärtää halutessaan sanoma väärin. Kaikki kirjoitukset pitäisi panssaroida tahallista väärinymmärrystä vastaan. Jatka lukemista ”Itäniemi on periaatteessa oikeassa ”

Arvotaan uusi ilmasto, miten käy Suomen?

Näyttää siltä, ettei ilmaston lämpenemistä tulla pysäyttämään 1,5 asteeseen eikä edes kahteen asteeseen. Se tarkoittaa, että ajaudutaan olotilaan, josta ei ole kokemuksia ja jossa kaikki ilmastoa koskeva tieto joudutaan ajattelemaan uudestaan. Arvotaan uusi ilmasto.

Varoitan: en ole ilmastotutkija enkä tunne kunnolla ilmastomalleja, mutta entisenä tilastotieteilijänä tunnen hyvin malleihin liittyviä ongelmia. Olen tutustunut lähinnä kansantalouden malleihin. Ne ovat vähän samanlaisia kuin ilmastomallit, joskin paljon yksinkertaisempia.

Jos asiaa katsoo Eurooppa-keskeisesti, ilmaston lämpenemisen todennäköisiä seurauksia on Etelä-Euroopan aavikoituminen. Sama koskee suurta osaa Afrikkaa. Suomesta voi tulla kesäisin merkittävä turistimaa, koska Etelä- ja Keski-Euroopan kesistä tulee sietämättömän tukalia. ”Finland is cool” mainostivat matkailuviranomaisemme jo muutama kesä sitten saksalaisissa lehdissä.

Mutta voi mennä aivan toisinkin. Emme tiedä oikeastaan mitään tulevista sadevyöhykkeistä, merivirroista emmekä vallitsevista tuulista, koska mallit perustuvat havaintoihin nykyisestä ilmastosta.

Asutusta ei juuri ole 60 leveyspiirien sisäpuolella kuin Euroopassa

Jos katsomme, millaista asutusta on lähellä napa-alueita 60 leveyspiirien sisäpuolella, huomamme, ettei juuri mitään paitsi Euroopassa. Pohjois-Amerikassa asuu pieni määrä inuiitteja. Ankarista talvistaan tunnettu Montreal esimerkiksi on etelämpänä kuin Rooma. Jopa Alaskan asutus on pääasiassa Helsinkiä etelämpänä. Jatka lukemista ”Arvotaan uusi ilmasto, miten käy Suomen?”

Olen melkein samaa mieltä Purran kanssa liikenteen veroista

Valtiovarainministeri Riikka Purra uhkaa sähköautoilijoita erillisverolla, koska valtion liikenteestä saamat verotulot uhkaavat huveta, kun polttoaineista saadaan vuosi vuodelta vähemmän verotuloja samoin kuin auto- ja ajoneuvoverosta. Hän väläytti monenlaisia veroja, mutta kommentoin hänen alkuperäistä ajatustaan kilometriverosta sähköautoille ja vain niille.

Näin siinä on käymässä. Tosin verotuloja vähentää neljännesmiljardilla myös se, että hallitus on alentanut polttoaineveroa ja eniten saastuttavien autojen vuosittain maksettavaa ajoneuvoveroa, entistä tarraveroa.

Olen esittänyt ennenkin, että liikenteen verotuksessa pitäisi siirtyä pikkuhiljaa kohti kilometreihin perustuvia veroja. Tässä olen Riikka Purran kanssa yhtä mieltä. Mutta siihen yksimielisyys loppuu.

Sakot päästökiintiön ylittämisestä

Purra esittää, että jonkinlainen tiemaksu tulisi vain sähköautoille. Näin tietysti jarrutetaan liikenteen sähköistymistä ja lisätään maamme päästökaupan ulkopuolisia päästöjä. Pelkästään Purran puheenvuoro asiasta jarruttaa sähköautojen kauppaa. Niiden osalta meillä on kansallinen tavoite, jonka ylittäminen tulisi varsin kalliiksi. Onko Purra ottanut laskelmissaan tämän huomioon? Jatka lukemista ”Olen melkein samaa mieltä Purran kanssa liikenteen veroista”

Sidosryhmien edut mukaan osakeyhtiölakiin?

Tänään järjestettiin Boardman-verkoston puitteissa aamukahviseminaari, jossa oikeustieteen tohtori Manne Airaksinen Roschierilta pohti väitöskirjansa pohjalta, pitäisikö osakeyhtiön ideaa laventaa siten, että omistajien edun lisäksi olisi pakko ottaa huomioon muidenkin sidosryhmiensä edut ja erityisesti olisi velvollinen toimimaan ympäristökysymyksissä vastuulliseksi.

Manne Airaksinen on mielestäni niin fiksu ja esitelty ajatus niin pöhkö, että ristiriita houkutteli minutkin paikalle. Loppujen lopuksi huomasin olevani hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä. Myös Airaksinen totesi, että on parempi vaikkapa kirjata työtä ja työaikaa koskevat säädökset lakiin sen sijaan, että epämääräisesti velvoitetaan yritykset ottamaan työntekijöiden edut huomioon.

Airaksinen huomautti aivan oikein, että muiden sidosryhmien edut voivat olla ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi hän otti saastuttavan tehtaan lakkauttamisen, josta ympäristö kiittää, mutta tehtaan työntekijät eivät kiitä.

Velvollisuus epämääräiseen yhteiskuntavastuuseen on tehoton keino taata ympäristön tai työntekijöiden edut. Sen lisäksi se tekisi yritysten hallinnosta todellisen sotkun, josta kärsisivät lopulta kaikki. Tätä Airaksinen käsitteli ansiokkaasti, eikä minulla ole siihen lisättävää.

Koska moni kuitenkin puhuu velvoittavan yritysvastuun puolesta, kirjoitan siitä, miksi valtion ohjaus on paljon parempi ajatus. Keskityn ilmastokysymykseen ja jätän muut sidosryhmät vähemmälle.

Luotan valtion ohjaukseen enemmän kuin hyväntahtoisuuteen

Jatka lukemista ”Sidosryhmien edut mukaan osakeyhtiölakiin?”

Päästömaksut ja ilmasto-oikeudenmukaisuus

Taas kerran on blogillani herännyt kysymys, merkitseekö ympäristöongelmien hillitseminen haittaveroilla sitä, että köyhät joutuvat tinkimään ja rikkaat saavat saastuttaa vaikka ilokseen.

Lähdetään täydellisestä ilmasto-oikeudenmukaisuudesta: jokaiselle yhtä suuri henkilökohtainen päästökiintiö. Tämä ei olisi käytännössä aivan yksinkertaista, sillä kuinka paljon päästöjä aiheutuu näkkileipäpaketista, joka on kuljetettu kauppaan? Kauppaa lämmitetään ja valaistaan ja niin edelleen, mutta osoittautuu, että tämä ongelma on vältettävissä. Kuvitellaan siis, ettei ongelmaa ole.

Annetaan jokaiselle kiintiöksi vaikka seitsemän tonnia hiilidioksidia vuodessa. Jatka lukemista ”Päästömaksut ja ilmasto-oikeudenmukaisuus”

Miten pientalojen lämmityksestä saadaan liki päästötöntä halvalla

Vaalikeskusteluissa on väitetty, että talojen lämmityksen saaminen päästöttömäksi tai vähäpäästöiseksi on kohtuuttoman kallista. Tähän on aivan yksinkertainen ja suhteellisen edullinen ratkaisu: maalämpö sekä investointina halvempi, mutta käyttökustannuksiltaan vähän kalliimpi ilmalämpöpumppu. Suomalainen sähkö on lähes päästötöntä, joten tällainen lämmityskin on lähes päästötöntä

Miten köyhällä on näihin varaa? Periaatteessa sen pitäisi hoitua lainalla. Lainan korot ja kuoletukset voi hoitaa rahoilla, jotka säästyvät nykyisestä fossiililämmityksestä. Ei siis tarvita valtion tukea, vaikka tietysti sellaisia tullaan vaatimaan.

Entä jos talolla on niin vähän käyttöaikaa jäljellä, ettei investointi kannata? Tällaiseen ei saa lainaa eikä pidäkään saada, koska talo ei riitä vakuudeksi. Jatka lukemista ”Miten pientalojen lämmityksestä saadaan liki päästötöntä halvalla”

Kommentteja HBL:n pääkirjoitukseen Helenin hinnoista

Sähkön hinnasta johtuva energiaköyhyys on vakava ongelma, mutta ei olisi kovin fiksua ratkaista sitä niin, että ne energiayhtiöt, jotka pystyvät, myisivät sähköä alennuksella oman kuntansa asukkaille ja vain heille.

HBL:n pääkirjoituksessa Torsten Fagerholm morkkaa Heleniä ja erityisesti minua sähkön korkeasta hinnasta Helsingissä. Kirjoittajan mukaan Helen, joka hänen mukaansa on kultakaivos Helsingille, voisi alentaa sähkön hintaa helsinkiläisiltä niin kuin Seinäjoen, Keravan ja Porvoon energiayhtiöt ovat tehneet.

Helen ei ole mikään kultakaivos, vaikka sen voitto onkin kolminkertaistunut suhteessa surkeaan vuoteen 2021. Voittoa se tuottaa, mutta suhteessa sidottuun pääomaan voitto ei ole kummoinenkaan.

On pidetty vääränä sitä, että maakaasun korkea hinta vaikuttaa sähkön hintaan myös Suomessa, vaikka sähköä tuotetaan maakaasulla vain vähän. Helenin suurin voimalaitos kuitenkin sattuu olemaan Vuosaaren maakaasuvoimala. Sen seisottaminen käyttämättömänä maksaa. Helen omistaa 10 % Olkiluoto 3:sta, joka ei ole sekään tuottanut tähän mennessä kuin menoja. Jatka lukemista ”Kommentteja HBL:n pääkirjoitukseen Helenin hinnoista”

Miksi puu on uusiutuvaa ja turve ei?

Lyhyesti: turve lasketaan uusiutumattomaksi, koska sen poltto lisää hiilidioksidia ilmakehässä pysyvästi kun taas puun poltto vain alle sadaksi vuodeksi

Sekä puun että turpeen poltto tuottavat piipun päästä mitattuna enemmän hiilidioksidipäästöjä energiayksikköä kohden kuin kivihiilen poltto. Puu lasketaan uusiutuvaksi energiaksi ja turvetta ei, vaikka suot sitovat hiiltä enemmän kuin sitä poltetaan. (Tämäkään väite ei ole kiistaton. Siitä lopuksi.)

Selvitetään turpeen osalta, mitä ilmakehässä olevalle hiilidioksidille tapahtuu, kun turvesuo joko poltetaan (A) tai jätetään polttamatta (B).

Oletetaan, että suon poltto tuottaa hiilidioksidipäästön X samanaikaisesti kun muut Suomen suot sitovat samanaikaisesti hiilidioksidia määrän Y.

Vaihtoehdossa A hiilen määrä ilmakehässä on laskenut määrällä Y-X, joka luku voi siis olla negatiivinen, mutta turveväki väittää sen olevan positiivinen.

Vaihtoehdossa B hiilen määrä on laskenut määrällä X, sillä muiden soiden sitoman hiilen määrä ei riipu mitenkään siitä, poltetaanko kyseinen suo vai ei. On huomattava, että kyseinen suo olisi jatkanut hiilen sidontaa häiriöttä, jos sitä ei olisi poltettu, sillä turpeen määrälle suossa ei ole sellaista ylärajaa, että se olisi vastassa vielä tuhansiin vuosiin.

Niinpä vaihtoehdossa A hiilen määrä ilmakehässä kasvaa käytännössä pysyvästi määrällä Y, mikä on vähän enemmän kuin jos turpeen sijasta olisi poltettu kivihiiltä, koska turpeen poltosta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ovat suurempia kuin kivihiilen. Jos siis haluamme, ettei ilmastonmuutos meidän toimiemme johdosta etene, emme polta turvetta. Jatka lukemista ”Miksi puu on uusiutuvaa ja turve ei?”

Keinoliha tulee, onko maatalous valmis?

Bioreaktoreissa valmistettava keinoliha tulee vuoren varmasti. Jo nyt on yrityksiä, aikovat tuottaa soluviljelmissä lihaa ilman eläimiä, munanvalkuaista ilman kanoja ja maitoa ilman lehmiä. Teknologia on vielä kehitysvaiheessa, mutta kun se alkaa toimia, sitä on helppo monistaa rajattomasti. Näin tapahtuu lähes varmasti.

Singaporessa hyväksyttiin pari vuotta sitten bioreaktoreissa valmistettujen kananugettien myynti kuluttajille. Jatkoa seuraa. Jatka lukemista ”Keinoliha tulee, onko maatalous valmis?”

Po-joen kuivuminen on tiedetty pitkään

Uutisissa on kerrottu tällä viikolla Italian Po-joen laakson kuivuudesta. Tässä ei ole kyllä mitään uutista. On tiedetty pitkään, että alue tulee kuivumaan ilmaston muuttuessa ennen kaikkea Alppien jäätiköiden sulamisen seurauksena, koska lumi sulaa Alpeilla heti keväällä eikä ruoki Po-jokea syksyyn saakka. Osoituksena siitä, että tämä on tiedetty pitkään laitan tähän katkelman kirjastani Fillarilla Nizzaan. Näin mietin Pohjois-Italian maatalouden tulevaisuutta vuonna 2007 matkalla Nizzaan:

”Ennen matkalle lähtöä luin, että Pohjois-Italiaa koettelee vakava kuivuus. Italian hallitus on ryhtynyt määrätietoisiin toimiin veden säästämiseksi kotitalouksissa. Uima-altaat on määrätty pidettäviksi tyhjinä. Tämä on kyllä silkkaa näennäistoimintaa, jonka tarkoituksena on vain osoittaa hallituksen jämäkkyyttä vesipulan edessä. Alueen vedestä 90 % menee maataloudelle loput melkein kokonaan teollisuudelle. Tähän nähden kotitalouksien vedenkäyttö on mitätöntä. Uima-altaiden vedestä haihtuu ilmaan vain mitätön osa. Loppu päättyy takaisin jokeen. Olennaista olisi tietysti pitää huoli siitä, että maatalous käyttää vettä järkiperäisesti. Jatka lukemista ”Po-joen kuivuminen on tiedetty pitkään”