Avainsana: Asumistuki

Miksi kalliille tonteille Jätkäsaareen rakennetaan ARA-asuntoja?

Ilman koh­tuu­hin­tai­sia asun­to­ja pie­ni­palk­kai­set eivät pys­tyi­si asu­maan Hel­sin­gin seu­dul­la. Kau­pan­myy­jiä ja perus­hoi­ta­jia kui­ten­kin tar­vi­taan, joten heil­le pitäi­si mak­saa parem­min. Koh­tuu­hin­tai­set asun­not ovat­kin ainoa sosi­aa­li­tuen muo­to, jota Ete­lä­ran­ta vaa­tii lisää.

Mark­ki­naeh­toi­nen asun­to­po­li­tiik­kaa ei siis pois­tai­si pie­ni­palk­kai­sia Hel­sin­gin seu­dul­ta, mut­ta hää­täi­si hei­dät radan­var­si­lä­hiöi­hin kuten Parii­sis­sa on tapahtunutkin.

Ruot­sin esi­merk­ki osoit­taa, kuin­ka kal­liik­si käy eris­tää köy­hät ja maa­han­muut­ta­jat omiin lähiöi­hin­sä. Segre­gaa­tion tor­jun­ta on kal­lis­ta, mut­ta kan­nat­taa silti.

ARA-asuk­kaan saa­ma etu on Jät­kä­saa­res­sa noin 500 €/kk suu­rem­pi kuin syr­jem­mäl­lä. Entä, jos hän ottai­si mie­luum­min tuon 500 €/kk raha­na ja tyy­tyi­si asun­toon hal­vem­mas­sa kau­pun­gin­osas­sa? Vain hän­tä aja­tel­len se oli­si jär­ke­vää, mut­ta segre­gaa­tio­ta aja­tel­len ei.

Eko­no­mis­tit suo­si­vat asu­mis­tu­kea ARA-poli­tii­kan sijaan. Tulo­jen nous­tes­sa asu­mis­tu­ki lop­puu, mut­ta ARA-asun­toon saa jää­dä. Asu­mis­tu­ki koh­dis­tuu pal­jon parem­min, mut­ta hei­ken­tää juu­ri sik­si työn­teon kannustimia.

Hyvil­lä pai­koil­la sijait­se­vat ARA-asun­not siir­ty­vät hil­jak­seen hyvä­tu­loi­sil­le. Tulo­jen nous­tua muu­te­taan pois huo­nos­ta ARA-asun­nos­ta, hyvil­tä pai­koil­ta ei muu­te­ta. Huo­neen­vuo­kra­lais­ta löy­ty­neen por­saan­reiän tur­vin asun­non voi siir­tää myös lapsilleen.

Luki­tus­vai­ku­tus kuu­luu ARA-poli­tii­kan huo­noi­hin puo­liin. Asun­nos­ta kan­nat­taa pitää kiin­ni, vaik­ka se oli­si vää­rän kokoi­nen ja vaik­ka oli­si siir­ty­nyt töi­hin toi­sel­le puo­lel­le kaupunkia.

Eikö asu­mis­tu­ki nos­ta vuo­kria? Teh­dään tilaa pie­ni­tu­loi­sil­le asun­to­kan­nas­sa miten tahan­sa, mui­den kil­pail­ta­vak­si jää asun­to­ja vähem­män ja vuo­krat nouse­vat. Myös ARA-poli­tiik­ka nos­taa markkinavuokria.

Segre­gaa­tion tor­jun­ta puhuu ARA-poli­tii­kan puo­les­ta. Asu­mis­tu­ki hyvit­tää vuo­kras­ta euro­mää­räi­ses­ti yhtä pal­jon mis­sä päin kau­pun­kia hyvän­sä. Jos vuo­kra on Jät­kä­saa­res­sa 500 euroa kor­keam­pi kuin syr­jem­mäl­lä, asu­mi­nen Jät­kä­saa­res­sa tulee asu­mis­tu­kea saa­val­le 500 euroa kuus­sa kal­liim­mak­si. ARA-vuo­kris­sa tätä eroa ei ole.

Raken­ta­mal­la ARA-asun­to­ja myös kal­liil­le alueil­le tor­ju­taan sosi­aa­lis­ta eriy­ty­mis­tä. VATT:n tut­ki­muk­sen mukaan ARA-poli­tiik­ka kui­ten­kin edis­tää segre­gaa­tio­ta. ARA-asun­nos­sa asu­va köy­hä asuu toden­nä­köi­sem­min pie­ni­tu­lois­ten asui­na­lu­eel­la kuin yksi­tyi­ses­sä vuo­kra-asun­nos­sa asu­mis­tuen tur­vin asu­va köy­hä. Tämä joh­tuu van­hois­ta syn­neis­tä – kau­pun­gin vuo­kra-asun­not kes­ki­tet­tiin aika­naan tiet­tyi­hin kau­pun­gi­no­siin – mut­ta myös sii­tä, että kal­liil­la asui­na­lueil­la ole­vil­la ARA-asun­noil­la on tai­pu­mus pää­tyä hyvä­tu­loi­sil­le asukkaille.

Mark­ki­na­vuo­krat ovat Jät­kä­saa­res­sa yli kym­me­nen euroa kor­keam­mat kuin ARA-vuo­krat. Näin las­kien Jät­kä­saa­ren ARA-asuk­kai­den saa­ma etu lähe­nee sataa mil­joo­naa euroa vuo­des­sa alu­een valmistuttua.

Ero kau­pun­gin saa­mis­sa ton­tin­vuo­kris­sa on kui­ten­kin vain mur­to-osa täs­tä. On hyvä kysy­mys, mihin tas­kuun ero­tus menee ja mik­si kau­pun­ki saa kovan rahan vuo­kra-asun­to­jen ton­teis­ta niin vähän vuo­kra­tu­lo­ja. Tätä vas­ten ARA-poli­tiik­ka näyt­tää­kin jul­ki­sen talou­den kan­nal­ta kus­tan­nus­te­hok­kaal­ta taval­ta tukea pie­ni­tu­lois­ten asumista.

Asu­mis­tu­ki oli­si segre­gaa­tio­ta lukuun otta­mat­ta kai­kil­la tavoin ratio­naa­li­sem­pi kuin koh­tuu­hin­tais­ten asun­to­jen tuottaminen.

Asu­mis­tuen hyväk­sy­mät enim­mäis­vuo­krat ovat Hel­sin­gis­sä kor­keam­mat kuin muu­al­la. Eivät­kö ne voi­si ero­ta myös kau­pun­gi­no­sit­tain? Näin edis­tet­täi­siin sosi­aa­lis­ta sekoit­tu­mis­ta myös van­has­sa vapaa­ra­hoit­tei­ses­sa asun­to­kan­nas­sa, väl­tyt­täi­siin luki­tus­vai­ku­tuk­sel­ta ja kun­nioi­te­taan pie­ni­tu­lois­ten oikeut­ta päät­tää itse sii­tä, mis­sä asuu. Rik­kaat ja köy­hät voi­si­vat elää sekai­sin samois­sa rapuissa.

= = = = =

Kir­joi­tus on jul­kais­tu kolum­ni­na Talouselämä-lehdessä

 

 

 

Helsingin pitää vaatia parempia asuntopoliittisia välineitä (2) Asumistuki

Kuu­lun nii­hin, joi­den mie­les­tä suo­raan pie­ni­tu­loi­sil­le suu­naat­tu asu­mis­tu­ki on parem­pi tapa tukea pie­ni­tu­lois­ten asu­mis­ta kuin sei­nil­le suun­nat­tu tuki, jon­ka toi­vo­taan pai­not­tu­van pie­ni­tu­lois­ten hyväksi.

ARA-asu­mi­seen liit­tyy monia ongel­mia. Esi­mer­kik­si luki­tus­vai­ku­tus. Edul­li­ses­ta asun­nos­ta n pidet­tä­vä kiin­ni, vaik­ka olo­suh­teet muut­tu­vat, esi­mer­kik­si työ­paik­ka muut­tuu muu­al­le tai per­heen koko muut­tuu. Tie­dän, että ARA-kan­nan sisäl­lä voi ano­muk­ses­ta onnis­tua muut­ta­maan muu­al­le, mut­ta ei se niin kit­ka­ton­ta ole. Luki­tus­vai­ku­tus on vihe­liäi­nen hait­ta. Se ei näy mis­sään tilas­tois­sa, mut­ta hyvin­voin­tia se heikentää.

Ehdo­tus gra­dun­te­ki­jän tutkimusaiheeksi 

Kan­nat­tai­si ver­ra­ta vapaa­ra­hoit­tei­sis­sa vuo­kra-asun­nois­sa asu­vien ja ARA-asun­nois­sa asu­vien työ­mat­ko­jen pituut­ta, tie­tys­ti tulo­ta­so vakioi­den. Työ­mat­kan pituus ei ole ainoa asun­non opti­maal­li­seen sijai­tiin vai­kut­ta­va seik­ka. Sii­hen vai­kut­ta­vat myös ystä­vien, suku­lais­ten ja maan­mies­ten asuin­pai­kat, mut­ta työ­paik­ka on mitat­ta­vis­sa.  Yhdys­val­lois­ta on täs­tä asias­ta tut­ki­muk­sia. Jois­sa­kin kau­pun­geis­sa on sosi­aa­lis­ta asun­to­tuo­tan­toa ja toi­sis­sa taas ei ole. Niis­sä, jois­sa on, työ­mat­kat ovat pidem­piä. Yhdys­val­tain olo­suh­teet ovat kui­ten­kin perin toi­sen­lai­sia, joten nii­tä tulok­sia ei oikein voi sovel­taa Suomeen.

Isom­pi ongel­ma ARA-asun­nois­sa suh­tees­sa asu­mis­tu­keen on sen koh­taan­to eri tulo­luok­kiin. Asu­mis­tu­ki koh­dis­tuu sel­väs­ti parem­min pienituloisiin.

Huo­mat­ta­koon, että ARA:n vuo­kra­tu­ki ja asu­mis­tu­ke eivät sul­je pois toi­si­aan. Mer­kit­tä­vä osa asu­mis­tuen saa­jis­ta asuu ARA-asunnossa.

Asu­mis­tuen väi­te­tään nos­ta­van vuo­kra­ta­soa. Niin se nos­taa­kin. Kaik­ki tavat rai­va­ta asun­to­kan­nas­sa tilaa pie­ni­tu­loi­sil­le tar­koit­ta­vat, että muil­le jää vähem­män asun­to­ja tavoi­tel­ta­vak­si, ja se nos­taa mui­den mak­sa­mia hin­to­ja ja vuo­kria. Se, että osa asun­to­kan­nas­ta vara­taan ARA-asun­noik­si, nos­taa nii­tä aivan yhtä pal­jon – itse asias­sa vähän enem­män, kos­ka tukea valuu pie­ni­tu­lois­ten ohi myös muil­le ja kos­ka ARA-asun­nois­sa asu­taan väl­jem­min. Väl­jem­pi asu­mi­nen on itse asias­sa yksi sen jul­ki­lausu­tuis­ta päämääristä.

Asu­mis­tuen vuo­kra­kat­to on epä­rea­lis­ti­sen matala

Asu­mis­tu­ke kor­vaa niin mata­lia vuo­kria, ettei sel­lai­sia ole tar­jol­la kuin lähin­nä suku­lais­ten väli­sis­sä vuo­kra­suh­teis­sa. Yksi­näi­sel­le hen­ki­löl­le kor­kein sal­lit­tu vuo­kra Hel­sin­gis­sä on 520 euroa. Jos on tar­peek­si pie­ni­tu­loi­nen, täs­tä mak­se­taan 80 %, eli kor­kein­taan asu­mis­tu­kea voi saa­da 416 euroa. Jos vuo­kra on yli 520 euroa, ero­tus on mak­set­ta­va koko­naan itse.  Niin­pä asu­mis­tu­ke ei nos­ta vuo­kria sen enem­pää kuin nos­tai­si, jos työ­mark­ki­na­tu­ki oli­si 416 euroa kor­keam­pi, eikä asu­mis­ta tuet­tai­si lainkaan.

Kan­nat­taa käy­dä vaik­ka Oiko­tiel­lä kat­so­mas­sa, mil­lai­nen tar­jo­na Hel­sin­gis­sä on 520 euron tai sitä hal­vem­mis­ta vuo­kra-asun­nois­ta. Satol­la näyt­tää ole­van tar­jol­la joi­ta­kin soluasuntoja.

Neli­hen­ki­sen per­heen koh­dal­la hyväk­sy­tään 1020 euron vuo­kria. Sil­lä hin­nal­la asun­to­ja on koh­tuul­li­ses­ti saatavilla.

Käy­tän­nös­sä val­tao­sa perus­tur­van varas­sa ole­vis­ta hel­sin­ki­läi­sis­tä saa ensi­si­jai­sen tur­van eli työ­mark­ki­na­tuen (tai sai­raus­päi­vä­ra­han) ja asu­mis­tuen lisäk­si toi­meen­tu­lo­tu­kea. Toi­meen­tu­lo­tues­sa asu­mis­me­noik­si hyväk­sy­tään sil­mää räpäyt­tä­mät­tä 694 euroa ja ne hyvi­te­tään koko­naan. Jos siis onnis­tuu tin­ki­mään vuo­kran 694 euros­ta 650 euroon, toi­meen­tu­lo­tu­ki pie­ne­nee 46 eurol­la. Tosin kan­nat­taa sil­ti tin­kiä, kos­ka aina­han voi saa­da töi­tä jol­loin toi­meen­tu­lo­tu­ki lak­kaa. Lisäk­si puo­let toi­meen­tu­lo­tuen saa­jis­ta saa kor­vaus­ta rajaa kor­keam­mis­ta asu­mis­me­nois­ta, kos­ka noin hal­po­ja vuo­kra-asun­to­ja ei ole. Käy­tän­nös­sä piik­ki on auki. Peri­aat­tees­sa pitää yrit­tää löy­tää hal­vem­pi asun­toa, mut­ta naa­pu­ri­kun­tan ei ole vel­vol­li­suut­ta muut­taa. Se osa on varat­tu pienipalkkaisille.

Vaik­ka asu­mis­tu­ki ei juu­ri nos­ta vuo­kria, toi­meen­tu­lo­tu­ki kyl­lä nos­taa, kos­ka vuo­kran­ko­ro­tus menee monil­la koko­naan Kelan maksettavaksi.

Ensis­jai­nen tur­va ei sai­si olla mata­lam­pi kuin viimesijainen

Tämä ei kui­ten­kaan ole asian huo­noin puo­li. Kun ensi­si­jai­nen tuki, työ­mark­ki­na­tu­ki + asu­mis­tu­ki, ovat niin mata­lia, että perus­tur­vaa pitää jok­seen­kin aina täy­den­tää toi­meen­tu­lo­tuel­la, se tuho­aa kaik­ki ensi­si­jai­seen tur­vaan huo­lel­la sisään lei­vo­tut kan­nus­ti­met työn­te­koon. Jos saa toi­meen­tu­lo­tu­kea, ei kan­na­ta ottaa vas­taan pie­ni­palk­kais­ta työtä.

Ei ole mitään jär­keä sii­nä, että ensi­si­jai­nen tur­va on mata­lam­pi kuin vii­me­si­jai­nen tur­va. Vii­me­si­jai­nen tur­va on tar­koi­tet­tu nii­hin ”orpo sokea kom­pas­tui sirk­ke­liin” ‑tilan­tei­siin, joi­ta mikään sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­mä ei osaa ottaa huomioon.

Var­si­nai­sen asu­mis­tuen hyväk­sy­miä vuo­kria pitäi­si nos­taa Hel­sin­gis­sä mer­kit­tä­väs­ti, jot­ta sai­sim­me työn­ne­tyk­si toi­meen­tu­lo­tuen roo­liin, johon se kuuluu.

Asu­mis­tu­keen useam­pi taitekohta

Asu­mis­tues­sa voi­si myös olla useam­pia vuo­kra­kat­to­ja. Nyt on vain yksi kat­to, johon asti vuo­kras­ta hyväk­sy­tään tuen pii­riin 80 %, sen jäl­keen ei euroa­kaan. Voi­si olla raja, johon asti vuo­kra hyväk­sy­tään sata­pro­sent­ti­ses­ti ja sen yli mene­väl­tä osal­ta vaik­ka 60 % ja uusi tai­te­koh­ta, jon­ka yli mene­väs­tä vuo­kras­ta kor­va­taan 30 % ja niin edel­leen. Itse asias­sa kaa­reu­tu­va funk­tio voi­si olla parem­pi kuin täl­lai­nen kul­mit­tai­nen, mut­ta se tai­taa olla juris­til­le lii­an vaikeaa.

Jos asu­mis­tuen hyväk­sy­mät vuo­krat oli­si­vat rea­lis­ti­sem­pia, voi­si toi­meen­tu­lo­tu­ki vas­taa­vas­ti kor­va­ta kor­kein­ta asu­mis­me­no­ja vain lyhytaikaisesti.

Jos ARA-asun­nos­sa asu­van köy­hän asu­mis­tu­ki nousi­si näin vaik­ka sadal­la eurol­la voi­si vuo­kra­kin nous­ta sadal­la eurol­la. Pie­ni­tu­loi­set ARA-asun­nos­sa asu­vat eivät häviäi­si mitään, mut­ta suu­ri­tu­loi­set, joil­le ARA-asun­not eivät ole tar­koi­tet­tu­ja, kyl­lä häviäi­si­vät.  Näin koi­tu­vil­la vuo­kra­tu­lois­sa voi­si rahoit­taa nykyis­tä parem­paa asu­mis­tu­kea. Miten tämä käy­tän­nös­sä teh­täi­siin, jää­köön kan­san­edus­ta­jien huo­lek­si. He saa­vat sii­tä palk­kaa. Laker­ja pitäi­si muuttaa.

 

Helsingin pitää vaatia parempia asuntopoliittisia välineitä (1)

Kau­pun­kiym­pä­ris­tö­lau­ta­kun­ta pääs­ti AM-ohjel­man (asu­mi­sen ja maan­käy­tön ohjel­ma) eteen­päin. Lau­ta­kun­ta antoi sii­tä yksi­mie­li­sen lausun­non. Lausun­toon lai­tet­tiin toi­sin sanoen vain asiat, jois­ta oltiin yksi­mie­li­siä eikä sanot­tu mitään sii­tä, mis­tä ei oltu. Var­si­nai­nen ryh­mien väli­nen käden­vään­tö käy­dään kau­pun­gin­hal­li­tus­vai­hees­sa tai perä­ti valtuustossa.

Poh­jae­si­tyk­ses­sä asun­to­ja oli tar­koi­tus teh­dä vuo­sit­tain 7000, lausun­tom­me mukaan mää­rä pitäi­si nos­taa 8000:een vuo­des­ta 2023 alkaen.

Var­si­nai­nen rii­ta käy­dään tule­vien asun­to­jen hal­lin­ta­muo­to­ja­kau­mas­ta, sii­tä, pal­jon­ko on ARA-asun­to­ja, asu­mi­soi­keus­a­sun­to­ja, Hitas-asun­to­ja ja kova­ra­han asun­to­ja ja niin edel­leen. Kokoo­mus halu­aa tie­tys­ti kovan­ra­han asun­to­ja ja vasem­mis­to ARA-asuntoja.

Minä en jak­sa niin innos­tua tuos­ta hal­lin­ta­muo­to­ja­kau­mas­ta. Kaik­ki raken­ta­mi­nen hyö­dyt­tää nii­tä pie­ni­palk­kai­sia, jot­ka nyt jou­tu­vat työ­päi­vän päät­teek­si mat­kus­ta­maan vas­ten tah­to­aan jon­ne­kin Rii­hi­mäel­le tai muu­ten kauas.

Pie­ni­palk­kai­set ovat nii­tä, jot­ka nyt kar­siu­tu­vat Hel­sin­gin asun­to­mark­ki­noil­ta, ellei­vät ole tar­peek­si pie­ni­palk­kai­sia tai onnek­kai­ta saa­dak­seen ARA-asun­non. Vaik­ka teh­täi­siin lisää kal­lii­ta kovan rahan asun­to­ja rik­kail­le, lopul­li­nen hyö­ty­jä oli­si pie­ni­palk­kai­nen, sil­lä asun­to­ja ei tule rik­kail­le lisää. Asunn­ot­to­muus on rik­kai­den kes­kuu­des­sa san­gen har­vi­nais­ta. Kun rikas muut­taa uuteen asun­toon­sa joku muut­taa hänen van­haan asun­ton­sa, joku taas tämän asun­toon ja niin edel­leen. Ket­jun pääs­sä joku pie­ni­palk­kai­nen saa asun­non Helsingistä.

Toki täs­sä voi olla siir­ty­mää eri tulo­luok­kien välil­lä yli kun­nan rajan, mut­ta seu­dul­li­ses­ti se menee suun­nil­leen näin.

Rii­hi­mäel­tä pen­de­löi­vä perus­hoi­ta­ja ei hyö­dy Hel­sin­gin ARA-tuo­tan­nos­ta, kos­ka hän ei sii­hen pää­se. Hänel­lä­hän on jo asun­to eikä hän edes ole hel­sin­ki­läi­nen, vaik­ka on töis­sä Hel­sin­gis­sä. Hel­sin­ki­läi­syyt­tä ei sai­si ottaa huo­mioon, mutta…

Puo­len mil­joo­nan euron Hitas-asun­not Jät­kä­saa­res­sa hou­kut­te­le­vat rik­kai­ta naa­pu­ri­kun­nis­ta Hel­sin­kiin. Puo­lel­la mil­joo­nal­la saa Tapio­las­ta isom­man asun­non kuin Jät­kä­saa­res­ta, pait­si jos voit­taa arpa­jai­sis­sa Hitas-asun­non Jät­kä­saa­res­ta. Oikeas­taan siis kokoo­muk­sen oli­si syy­tä suo­sia kal­lii­ta Hitas-asun­to­ja kal­liil­la alueil­la Hel­sin­gis­sä, mut­ta kan­nat­taa­ko vih­rei­den ja vasemmiston?

Tar­vi­taan not­keam­pia välineitä

Kes­kus­te­lu asun­to­jen hal­lin­ta­muo­to­ja­kau­mas­ta on tur­haut­ta­vaa, kos­ka hyviä rat­kai­su­ja ei ole. Käy­tet­tä­vis­sä ole­va väli­neis­tö on suun­ni­tel­tu aivan toi­sen­lai­siin olo­suh­tei­siin. Kun Hel­sin­gin osa­uus maan asun­to­tuo­tan­nos­ta ja ennen kaik­kea asu­mi­sen ongel­mis­ta on var­sin suu­ri, oli­si koh­tuul­lis­ta, että Hel­sin­ki sai­si käyt­töön­sä parem­min pai­kal­li­siin olo­suh­tei­siin sopi­van välineistön.

Miten aute­taan perus­hoi­ta­jaa asu­maan lähel­lä työaikkaansa?

Kai­kis­ta asun­nois­ta kohtuuhintaisia?

Jos kaik­ki asun­not oli­si­vat koh­tuu­hin­tai­sia, kuten moni unek­sii, kaik­ki eivät sai­si koh­tuu­hin­tais­ta asun­toa, vaan pää­si­si­vät asun­to­jo­noon. Tuk­hol­mas­sa koh­tuu­hin­tais­ta asun­toa jou­tuu jonot­ta­maan yli kym­me­nen vuot­ta. Niin­pä siel­lä ovat laa­jat pimeät mark­ki­nat – onnek­si ovat, kos­ka eihän sii­tä mitään tuli­si, jos kau­pun­kiin työn peräs­sä muut­ta­va jou­tui­si asu­maan tel­tas­sa kym­me­nen vuot­ta. Jos asun­to­ja on lii­an vähän, niuk­kuut­ta jae­taan joko kor­keal­la hin­nal­la tai hyvin pit­kil­lä jonoil­la. Jonot ovat vie­lä pahem­pi vaih­toeh­to, kos­ka ne tuhoa­vat kau­pun­gin toi­mi­vuu­den. Mitä iloa on hal­vas­ta asun­nos­ta, johon ei pää­se asumaan?

Ainoa toi­mi­va lää­ke asu­mi­sen kal­leu­teen on raken­taa lisää asun­to­ja – tai teh­dä kau­pun­gis­ta niin huo­no ja epä­miel­lyt­tä­vä, ettei sin­ne halu­ta muuttaa.

Työ­suh­dea­sun­not?

Näi­tä oli ennen, mut­ta näis­tä on nyt luo­vut­tu. Jos työ­nan­ta­ja hank­kii työn­te­ki­jäl­le asun­non ja vuo­kraa sen täl­le 400 euroa mark­ki­na­vuo­kraa hal­vem­mal­la, mik­si hän ei yhtä hyvin voi­si korot­taa palk­kaa 400 eurolla?

Tyh­mään kysy­myk­seen on yksin­ker­tai­nen vas­taus tai oikeas­taan kak­si: Vero­tus – pal­kas­ta pitää mak­saa veroa, mut­ta vuo­kran­alen­nuk­ses­ta ei tar­vit­se, ellei vuo­kra ali­ta vero­hal­li­tuk­sen nor­mia­vuo­kraa.  Toi­sek­si jos palk­kaa koro­tet­tai­siin, sitä pitäi­si korot­taa myös niil­tä, joil­la on kau­pun­gin ARA-asun­to (jon­ka vuo­kra sivu­men­nen sanoen alit­taa tuon vero­hal­li­tuk­sen nor­mi­vuo­kran, mut­ta täs­tä edus­ta ei tar­vit­se mak­saa veroa).

Työ­suh­dea­sun­non ongel­ma on sen sidos työ­suh­tee­seen. Työ­nan­ta­ja saa oivan otteen työn­te­ki­jäs­tä, joka ei voi vaih­taa työ­paik­kaa, kos­ka jou­tui­si ulos asun­nos­ta.  Aika­mois­ta työ­paik­ka­kiusaa­mis­ta siis kan­nat­taa sie­tää.  Työ­suh­dea­sun­not ovat second best ‑rat­kai­su, joil­la on mer­kit­tä­viä hait­ta­vai­ku­tuk­sia, kos­ka ne kah­lit­se­vat työn­te­ki­jän mah­dol­li­suut­ta päät­tää sii­tä, mis­sä asuu. Työ­suh­dea­sun­not ovat siel­lä mis­sä ovat, vaik­ka ne oli­si­vat puo­li­son työ­mat­kan kan­nal­ta aivan vää­räs­sä paikassa.

Asu­mis­tu­ki

Eri­lai­sis­ta second best ‑rat­kai­suis­ta asu­mis­tu­ki on eko­no­mis­tien mie­les­tä vähi­ten huo­no. Sen tur­vin perus­hoi­ta­ja ei kui­ten­kaan pys­ty muut­ta­maan Rii­hi­mäel­tä työ­paik­kan­sa lähel­le Hel­sin­kiin, kos­ka asu­mis­tu­ki kor­vaa vain niin mata­lia vuo­kria, ettei sel­lai­sia Hel­sin­gis­sä juu­ri ole kuin suku­lais­ten väli­sis­sä vuo­kra­so­pi­muk­sis­sa. Itse asias­sa asu­mis­tuen tar­koi­tuk­se­na on tukea nii­tä työt­tö­miä tai pie­ni­palk­kai­sia, jot­ka eivät pys­ty mak­sa­maan vuor­kaan­sa ARA-talois­sa. Asu­mis­tuel­la pitäi­si olla tääl­lä aivan toi­sen­lai­set ehdot. Kir­joi­tan asias­ta oman postauksen.

Parem­mat palkat

Jos kal­lis­ta asu­mis­ta ei tuet­tai­si Hel­sin­gis­sä, pie­ni­palk­kai­sil­le oli­si mak­set­ta­va Hel­sin­gis­sä parem­paa palk­kaa. Oikeas­taan siis tuli­sie­lui­sen kom­mu­nis­tin pitäi­si vas­tus­taa sekä asu­mis­tu­kea että ARA-asun­to­ja tuke­na, jos­ta hyö­ty­vät vain ita­rat riis­to­palk­ko­ja mak­sa­vat työnantajat.

En ole lain­kaan yllät­ty­nyt, että Ete­lä­ran­nas­sa, jos­sa yleen­sä suh­tau­du­taan pidät­ty­väi­ses­ti eri­lai­siin sosi­aa­li­tu­kiin, kan­na­te­taan avoi­mes­ti koh­tuu­hin­tais­ta asuntotuotantoa.

Jos Hel­sin­gis­sä pitäi­si mak­saa muu­ta maa­ta kor­keam­paa palk­kaa, se kan­nus­tai­si yri­tyk­siä siir­tä­mään niin pal­jon työ­paik­ko­ja kuin mah­dol­lis­ta maa­kun­tiin. Tämä voi­si jopa vähän hel­pot­taa asun­to­pu­laa Helsingissä.

Sen jäl­keen meil­lä oli­si Hel­sin­gis­sä pal­jon onnek­kai­ta enti­siä pie­ni­palk­kai­sia, jot­ka kutien­kin asu­vat edul­li­ses­ti ARA-asun­nos­sa, mut­ta saa­vat palk­kaa, jon­ka on tar­koi­tus kor­va­ta mark­ki­na­vuo­kran tasois­ta asu­mis­ta.   Ja sit­ten nii­tä toi­sia, jot­ka mak­sa­vat mark­ki­naeh­tois­ta vuokraa.

Eriar­vois­ta tie­tys­ti on sekin, että jot­kut ovat peri­neet suvus­sa kul­ke­van asun­non ja toi­set eivät. En nyt kui­ten­kaan aloi­ta kes­kus­te­lua asun­to­tu­lon vero­tuk­ses­ta, vak­ka mie­li tekisi.

On hyvin vai­kea yli­pään­sä hah­mot­taa oikeu­den­mu­kais­ta ja tas­a­puo­lis­ta rat­kai­sua olo­suh­teis­sa, jois­sa osa asuk­kais­ta saa sei­niin sidot­tua tukea asu­mis­kus­tan­nuk­siin­sa ja osa ei saa, oli se sit­ten ali­ve­ro­tet­tu omis­tusa­sun­to tai ARA-asunto.

Yhteis­kun­nan omis­ta­ma laa­ja vuokra-asuntokanta

Kroo­ni­sen asun­to­pu­lan olois­sa – ja se jat­kuu Hel­sin­gis­sä jok­seen­kin loput­to­miin – on perus­tel­tua, että yhteis­kun­ta, mie­lel­lään kau­pun­ki, omis­taa suu­ren osan asun­to­kan­nas­ta, pal­jon suu­rem­man kuin Hel­sin­ki nyt omis­taa Hekan kautta.

Jos meil­lä ei oli­si mark­ki­na­puut­tei­ta, yhteis­kun­nan omis­ta­mis­ta ei tähän väliin tar­vit­tai­si, mut­ta mark­ki­na­puut­teis­ta ei pääs­tä näkö­jään eroon. Hypo-pan­kin Ari Pau­na on las­ke­nut, että Koja­mon lii­ke­voit­to asun­toa koh­den on 600 €/kk. Aika pal­jon siis. Lii­ke­voi­tos­ta sen pitää tie­tys­ti mak­saa korot. Juu­ri äsket­täin kuu­den kuu­kau­den heli­bor las­ki alle ‑0,5 pro­sen­tin. En tie­dä, mil­lä hin­nal­la Koja­mo saa lai­naa, mut­ta Hel­sin­ki sai­si aika hal­val­la. Nämä mark­ki­na­vir­heet ohjaa­vat kal­lis­ta asu­mi­ses­ta ker­ty­vän tulo­vir­ran aivan vää­riin tas­kui­hin, kun sen pitäi­si ohjau­tua asun­to­tuo­tan­non pul­lon­kau­lo­jen, lähin­nä siis asu­mis­ta ja tont­tien val­mis­tus­ta pal­ve­le­van infran raken­ta­mi­seen. Jos Björn Wahl­roos omis­tai­si Koja­mon, vasem­mis­to­puo­lu­eet kiin­nit­täi­si­vät kat­ke­raa huo­mio­ta sen suu­riin voittoihin

Jot­ta asun­to­mark­ki­nat yli­pään­sä voi­si­vat toi­mia oikein, hin­to­jen nousun pitäi­si syn­nyt­tää lisää asun­to­tuo­tan­toa, mut­ta miten se voi­si syn­nyt­tää, kun kau­pun­ki päät­tää AM-ohjel­mas­saan, mon­ta­ko asun­toa kau­pun­kiin rakennetaan?

Yhteis­kun­nan omis­ta­man asun­to­kan­nan pitäi­si olla jok­seen­kin mark­ki­na­hin­tais­ta, kos­ka muu­ten pää­dyt­täi­siin vain pit­kiin asun­to­jo­noi­hin. Sosi­aa­li­sin perus­tein vuo­kras­ta pitäi­si saa­da alennusta.

Tähän pääs­täi­siin esi­mer­kik­si niin, että perus­vuo­kra oli­si ARA-hin­tais­ta, mut­ta asuk­kaan tulo­jen nous­tes­sa vuo­kra nousi­si koh­ti mark­ki­na­hin­taa. Tai sit­ten perus­vuo­kra oli­si mark­ki­na­hin­tais­ta ja pie­ni­tu­loi­sia tuet­tai­siin asu­mis­tuel­la, jon­ka siis pitäi­si kor­va­ta olen­nai­ses­ti kor­keam­pia vuo­kria kuin nykyi­nen asu­mis­tu­ki kor­vaa. Kum­mas­ta­kaan ei pitäi­si tul­le vero­seu­raa­muk­sia, sil­lä eihän hal­vas­ta ARA-asun­nos­ta­kaan tar­vit­se mak­saa veroa.

Asu­mis­tu­ki oli­si tulo­jen mukaan mää­räy­ty­vää vuo­kraa käte­väm­pi, mut­ta sitä pitäi­si sil­loin mak­saa myös yksi­tyi­siin vuo­kra-asun­toi­hin, min­kä aina­kin jot­kut väit­tä­vät nos­ta­van vuo­kra­ta­soa. Pitäi­si mini­moi­da se raha­vir­ta, joka asun­to­pu­las­ta valuu vää­riin taskuihin.

Jos meil­lä oli­si laa­ja yhteis­kun­nan omis­ta­ma vuo­kra-asun­to­kan­ta, ei oli­si myös­kään talo­koh­tais­ta segre­gaa­tio­ta, vaan eri tulo­luok­kiin kuu­lu­vat asui­si­vat tois­ten­sa naa­pu­rei­na samois­sa rapuissa.

Myös parem­pia palkkoja

Koko­naan asu­mi­sen kal­leut­ta ei tar­vit­se pie­ni­palk­kai­sil­le kom­pen­soi­da, Myös pie­ni­palk­kais­ten palk­ko­ja pitäi­si  Hel­sin­gis­sä korot­taa osa­na mark­ki­noi­den normalisoitumista.

Lake­ja pitää muuttaa

Ei tar­vit­se sanoa, että laki estää sen, mitä olen täs­sä kaa­vail­lut. Tie­dän sen itse­kin. Huo­neen­vuo­kra­la­ki esi­mer­kik­si ei tun­ne pal­kan­ko­ro­tus­ta perus­tee­na nos­taa vuokraa.

Minä esi­tän­kin, että lake­ja pitäi­si muuttaa.

Tar­vit­tai­siin aivan toi­sen­lai­nen asun­to­po­liit­ti­nen väli­neis­tö Hel­sin­kiin. Se, mitä olen täs­sä kaa­vail­lut, on vain yksi vaih­toeh­to. Joku var­maan­kin kek­sii parem­man, mut­ta nykyi­nen väli­neis­tö on lähin­nä pöhkö.

Jos vuo­kra ARA-asun­nos­sa riip­pui­si tulois­ta (tai vuo­krat oli­si­vat mark­ki­na­hin­tai­sia ja nii­tä tuet­tai­siin uuden­lai­sel­la asu­mis­tuel­la) ja nii­tä osoi­tet­tai­sin tas­a­puo­loi­ses­ti eri tulo­luok­kiin kuu­lu­vil­le, kan­nat­tai­sin ARA-asun­to­jen osuu­den nos­ta­mis­ta 50 pro­sent­tin tai jopa yli.

 

Työssäkäyviä köyhiä tuettava täydentävillä tulonsiirroilla.

Maan­vil­je­li­jät eivät vas­tus­ta maa­ta­lous­tu­kia. Mik­si pal­kan­saa­ja­jär­jes­töt kui­ten­kin vas­tus­ta­vat pal­kan päll­le mak­set­ta­via tulonsiirtoja?

Yle uuti­soi alku­vii­kos­ta, että yhä useam­pi pal­kan­saa­ja ei tule toi­meen pal­kal­laan. Tilan­ne on seu­raus­ta vas­ten­tah­toi­ses­ta lähin­nä osa-aikatyöstä.

Niin sano­tun perus­työn mää­rä vähe­nee koko ajan – siis työn, johon ei vaa­di­ta mitään eri­tyis­osaa­mis­ta, vaan perus­kou­lu riit­tää. Sik­si meil­lä on todel­la kor­kea työt­tö­myys pel­kän perus­kou­lun suo­rit­ta­nei­den kes­kuu­des­sa – noin 25 %.

Uusia perus­ta­son työ­paik­ko­ja syn­tyy lähin­nä pal­ve­luam­mat­tei­hin. Ne ovat talou­del­li­ses­ti huo­nos­ti tuot­ta­via, joten niis­tä voi­daan mak­saa vain huo­noa palk­kaa. Jos pal­kan pitäi­si olla kor­keam­pi, työ­paik­kaa ei ole. Pal­ve­luam­ma­teis­sa lopul­li­se­na mak­sa­ja­na ovat asiak­kaat, eivät­kä he suos­tu mak­sa­maan pal­ve­lus­ta enem­pää. Sik­si meil­lä suu­rin osa kah­vi­lois­ta esi­mer­kik­si on sel­lai­sia, jois­sa ostos­ta jono­te­taan kas­sal­la sen sijaan, että tar­joi­li­ja kier­täi­si otta­mas­sa tilauksia.

Pal­ve­lua­lo­jen ALV:n mak­sa­vat pie­ni­palk­kai­set työntekijät

Jos hyväk­sym­me väit­teen, että mak­si­min pal­ve­luam­ma­teis­sa mak­set­ta­val­le pal­kal­le muo­dos­taa hin­ta, jon­ka asia­kas suos­tuu mak­sa­maan pal­ve­lus­ta, huo­maam­me, että pal­ve­lu­jen arvon­li­sä­ve­ron todel­li­set mak­sa­jat ovat mata­la­palk­ka­työ­tä teke­vät pal­ve­lua­lo­jen työn­te­ki­jät. Jos tuo­hon asiak­kaan mak­sa­maan mak­si­mi­hin­taan ei sisäl­tyi­si arvon­li­sä­ve­roa, työn­te­ki­jäl­le mak­set­tai­siin enemmän.

Pal­ve­lu­ja ei voi teh­dä varastoon

Teol­li­suus­työ voi­daan jär­jes­tää kah­dek­sas­ta nel­jään työ­nä, kos­ka tuot­tei­ta voi­daan val­mis­taa varas­toon. Pal­ve­lua ei voi teh­dä varas­toon. Myy­jän ja tar­joi­li­jan on olta­va töis­sä sil­loin ja vain sil­loin, kun asia­kas halu­aa olla asiak­kaa­na. Se joh­taa ilta- ja vii­kon­lop­pu­työ­hön ja osa-aikai­siin töi­hin. Tai­ta­va työ­nan­ta­ja voi toki jär­jes­tää työt niin, että val­mis­te­le­via töi­tä teh­dään sil­loin, kun asiak­kai­ta on vähem­män, mut­ta täl­lä­kin on rajansa.

Asu­mis­tu­ki­me­no­jen kas­vu joh­tuu Juha­na Var­tiai­ses­ta ja minusta

Pamin edus­ta­ja sanoi, että osoi­tuk­se­na palk­ko­jen huo­no­ne­mi­ses­ta on, että yhä useam­pi saa pal­kan täy­den­nyk­sek­si asu­mis­tu­kea. Ei se sii­tä joh­du. Se joh­tuu Juha­na Var­tiai­ses­ta ja minus­ta. Me esi­tim­me yhdes­sä, että pie­ni­palk­kai­sia työn­te­ki­jöi­tä tuet­tai­siin lisää­mäl­lä myös asu­mis­tu­keen pal­kan­saa­jil­le suo­jao­suus.[1] Tuo 300 euron suo­jao­suus todel­la toteu­tet­tiin. Se lisä­si pie­ni­palk­kais­ten, lähin­nä siis osa-aikais­ten käteen jää­viä tulo­ja noin sadal­la eurol­la. Mil­loin PAM on vii­mek­si onnis­tu­nut nos­ta­maan net­to­palk­ko­ja yhtä paljon?

Täy­den­tä­vät tulon­siir­rot ovat ainoa rat­kai­su pal­ve­lua­lan huo­noi­hin ansioi­hin, kos­ka emme voi mää­rä­tä asiak­kai­ta ole­maan hin­to­jen suh­teen suur­piir­tei­sem­piä. Tätä pal­kan­saa­ja­jär­jes­töt vas­tus­ta­vat joten­kin peri­aat­teel­li­ses­ti. ”Kyl­lä pal­kal­la pitää tul­la toi­meen”. Maan­vil­je­li­jöi­den kan­ta maa­ta­lous­tu­keen on aivan toi­nen. He eivät vaa­di, että vil­je­li­jän on tul­ta­va toi­meen tuot­tei­den­sa hin­nal­la. En näe täs­sä peri­aat­teel­lis­ta eroa.

Sovi­tel­lun päi­vä­ra­han huo­not säännöt

Osa-aika­työ­tä tue­taan myös työt­tö­myys­tur­van sovi­tel­lul­la päi­vä­ra­hal­la. Tämä on huo­no tuki­muo­to mones­ta­kin syys­tä. Ensik­si­kin kah­des­ta vie­rei­sel­lä kas­sal­la samaa työ­tä samal­la työ­ajal­la teke­vää pää­see aivan eri tulo­ta­sol­le sii­tä riip­puen, onko saa­nut jos­kus teh­dä työ­tä kokoai­kai­ses­ti vai ei. Minus­ta se on vää­rin. Lisäk­si sii­hen liit­tyy paho­ja kannustinongelmia.

Sovi­tel­lun päi­vä­ra­han saa­mi­sen ehto­na on, ettei tee yli 80-pro­sent­tis­ta työ­ai­kaa. Niin­pä on mah­dol­lis­ta, että neli­päi­väi­ses­tä työ­vii­kos­ta koi­tuu parem­pi ansio­ta­so kuin vii­si­päi­väi­ses­tä. Tämä kat­to­työ­ajan voi­si hyvin pois­taa työ­mark­ki­na­tues­ta, jol­loin se tuki­si pie­niä ansio­tu­lo­ja ihan sii­tä riip­pu­mat­ta, mis­tä ne joh­tu­vat. Esi­tin tätä aika­naan Sata-komi­teas­sa ja esi­mer­kik­si Kelan edus­ta­ja tuki aja­tus­ta voi­mak­kaas­ti, mut­ta työ­mark­ki­na­jär­jes­töt kaa­toi­vat aja­tuk­sen. Nyt tiet­tä­väs­ti SAK on vaih­ta­nut asias­sa kan­taa ja on val­mis muut­ta­maan työ­mark­ki­na­tuen täl­lai­sek­si matalapalkkatueksi.

Toi­nen kat­to tulee sii­tä sinän­sä ymmär­ret­tä­väs­tä ehdos­ta, ettei palk­ka ja sovi­tel­tu päi­vä­ra­ha saa olla yhteen­sä enem­pää kuin päi­vä­ra­han perus­tee­na ole­va palk­ka. Tämä raja tulee mata­la­palk­kai­sil­la aloil­la vas­taan jopa alle 20 tun­nin viik­ko­työ­ajal­la, eri­tyi­ses­ti, jos päi­vä­ra­has­sa on lapsikorotuksia.

Puo­li­päi­vä­työl­lä saa siis kokoai­ka­työn pal­kan. Tämä jär­jes­te­ly var­maan­kin sopii sekä kaup­pi­aal­le että kau­pan myy­jäl­le. Viral­li­ses­ti myy­jän on kui­ten­kin sanot­ta­va halua­van­sa kokoai­ka­työ­tä, kos­ka jos hän muu­ta sanoi­si, hän menet­täi­si sovi­tel­lun päivärahan.

Tar­ken­ne­taan kui­ten­kin: ei osa-aika­työs­tä ihan samo­ja tulo­ja todel­li­suu­des­sa saa kuin kokoai­ka­työs­tä. Käteen tulee vähän vähem­män, kos­ka palk­ka­tuo­ja vero­te­taan lie­vem­min kuin tulon­siir­to­ja. Lisäk­si aika­naan tulee saa­maan huo­nom­paa eläkettä.

Jos eläi­sim­me yhä aikaa, jol­loin työ­mark­ki­na­jär­jes­töt pys­tyi­vät jär­ke­viin sopi­muk­siin, sovi­tel­lun päi­vä­ra­han sää­tö­jän oli­si kor­jat­tu ajat sitten

Täy­den­tä­viä tulon­siir­to­ja tar­vi­taan jat­kos­sa lisää

Olen hyvin pes­si­mis­ti­nen tämän niin sano­tun perus­työn tule­vai­suu­des­ta. Sen mää­rä on vähen­ty­nyt nopeas­ti ja tulee jat­kos­sa­kin vähen­ty­mään. Auto­maa­tio ja teko­ä­ly kar­sii hyvä­palk­kai­sia töi­tä teol­li­suu­des­sa ja tilal­le tulee huo­no­tuot­tois­ta työ­tä pal­ve­lua­loil­la. Eriar­voi­suudcen kas­vua työ­mark­ki­noil­la on vai­kea torjua.

Sik­si minus­ta on jär­ke­vää varau­tua mak­sa­maan täy­den­tä­viä tulon­siir­to­ja pal­kan pääl­le jat­kos­sa yhä enem­män. Voi­daan tie­tys­ti kiel­tää pie­net pal­kat, mut­ta se tekee työs­sä­käy­väs­tä köy­häs­tä vie­lä köy­hem­män työttömän.

Ei lie­ne salai­suus, että minus­ta paras tapa tukea pie­ni­palk­kai­sia oli­si perus­tu­lo. Aluk­si voi­si aloit­taa pie­nel­lä nega­ti­sii­vi­sel­la tulo­ve­rol­la, joka jat­kai­si veroas­teik­koa vähän nol­lan ala­puo­lel­le. Olen kir­joit­ta­nut täs­tä nimel­lä Ylhääl­tä aloi­tet­tu perus­tu­lo.  Tule­vas­sa kir­jas­sa­ni kut­sun tätä kat­kais­tuk­si nega­tii­vi­sek­si tulo­ve­rok­si.

***

[1] Teim­me val­tio­neu­vos­ton kans­lial­le rapor­tin ”Lisää mata­la­palk­ka­työ­tä!” Sii­nä hah­mot­te­lim­me kei­no­ja paran­taa pie­ni­palk­kais­ten pal­kan­saa­jien talou­del­lis­ta ase­maa. Tämä vähän pro­vo­ka­to­ri­nen nimi halusi ker­toa, että työt­tö­myy­den suu­ri bulk­ki on vähän kou­lu­te­tuis­sa, joil­la on saa­ta­va lisää sel­lai­sia työ­paik­ko­ja, jois­sa ei vaa­di­ta eri­tyis­osaa­mis­ta – siis mata­la­palk­kai­sia töi­tä. Nimi oli Juha­nan keksimä.

Kallis asuminen on kaupungin menestyksen vääjäämätön seuraus

Vie­tin tämän päi­vän Dipo­lis­sa kuun­te­le­mas­sa luen­to­ja kes­tä­väs­tä kau­pun­gis­tu­mi­ses­ta. Kuul­tu sai minut vakuut­tu­neek­si, että on eet­ti­nen vel­vol­li­suu­te­ni kir­joit­taa, mitä ajat­te­len asu­mi­sen koho­vas­ta hin­nas­ta, vaik­ka täs­tä asias­ta oikeas­taan kan­nat­taa pitää suun­sa kiin­ni, ellei halua lausua suo­sit­tu­ja epätotuuksia.

Asu­mi­sen kor­kea hin­ta on väis­tä­mä­tön, kos­ka se tasa­pai­not­taa kau­pun­kien kas­vun asun­to­kan­nan mukaiseksi.

Meneil­lään on kaik­kial­la maa­il­mas­sa nopea muut­to suu­riin ja menes­ty­viin kau­pun­kei­hin. Tämä väes­tön pak­kau­tu­mi­nen nii­hin oli­si vie­lä pal­jon nopeam­paa, jos talois­sa oli­si pyö­rät. Kun ei ole, muut­to karah­taa kiin­ni asun­to­pu­laan ja asun­to­pu­la tar­koit­taa, että asun­nois­ta tulee menes­ty­vis­sä kau­pun­geis­sa kal­lii­ta. Kir­jas­saan Triumf of the city Edward Glae­ser sanoo, että asu­mi­sen hin­ta halu­tuis­sa kau­pun­geis­sa nousee niin suu­rek­si, että samas­ta työs­tä tulot asu­mis­kus­tan­nuk­sil­la vähen­net­ty­nä ovat pie­nem­mät kuin vähem­män suo­sio­tuis­sa kau­pun­geis­sa. Jos näin ei oli­si, vähem­män suo­si­tuil­ta alueil­ta pyrit­täi­siin muut­ta­maan suo­si­tuil­le alueil­le. Asu­mi­sen hin­ta tasa­pai­not­taa muut­to­liik­keen sen kokoi­sek­si että se mah­tuu tar­jol­la ole­vaan asun­to­kan­taan. Jos asu­mi­sen hin­taa alen­ne­taan, mut­ta­jia tulee lisää ja hin­ta nousee uudestaan.

Tämän seu­rauk­se­na asu­mi­sen hin­ta on nous­sut menes­ty­vis­sä kau­pun­geis­sa huo­mat­ta­vas­ti tulo­ja nopeam­min. Hel­sin­gis­sä, Turus­sa ja Tam­pe­reel­la nousu on ollut kuu­des­sa vuo­des­sa liki 20 % suh­tees­sa tuloi­hin. Tämä on kui­ten­kin pien­tä oikei­siin suur­kau­pun­kei­hin ver­rat­tu­na. Niis­sä asu­mi­sen hin­ta on jopa kaksinkertaistunut.

On pal­jon esi­merk­ke­jä kau­pun­geis­ta, jot­ka ovat rat­kais­seet asu­mi­sen esi­mer­kil­li­ses­ti. Asun­not ovat edul­li­sia ja nii­tä riit­tää kai­kil­le. Nii­tä on Suo­mes­sa­kin kymmenittäin.Näitä kau­pun­ke­ja yhdis­tää las­ke­va asukasluku.

Osaa­mi­sin­ten­sii­vis­ten alo­jen kes­kit­ty­mi­nen on väistämätöntä

Luo­vien kor­kean osaa­mi­sen työ­paik­ko­jen kes­kit­ty­mi­nen on ilmiö, jol­le ei mitään voi. Se on eden­nyt myös erit­täin pit­käl­le. Itse olen seu­ran­nut indi­kaat­to­ri­na 25–34 vuo­tiai­den aka­tee­mi­sen lop­pu­tut­kin­non suo­rit­ta­nei­den sijoit­tu­mis­ta maas­sa. Heis­tä puo­let asuu Hel­sin­gin seu­dul­la ja 75 % vii­den tär­keim­män yli­opis­to­seu­tu­kun­nan alu­eel­la. Loput 67 seu­tu­kun­taa jaka­vat kes­ke­nään 25 %.

Mei­dän ongel­mam­me on se, että pal­jon kou­lu­te­tuis­ta nuo­ris­tam­me suun­taa oikei­siin suur­kau­pun­kei­hin pit­kin maa­il­maa, joten edes kepu­lais­ten ei kan­na­ta haa­veil­la yli­opis­to­kau­pun­kien kas­vun suitsimisesta.

Este­tään asu­mi­sen hinn­an­nousu säännöstelyllä?

Jos muut­to­pai­net­ta ei tasa­pai­no­te­ta asu­mi­sen hin­nal­la, se tasa­pai­no­te­taan jonoil­la. Ams­ter­da­mis­sa sosi­aa­li­seen asun­to­tuo­tan­toon on 15 vuo­den jono. Tuk­hol­mas­sa se on samaa luok­kaa. Jos kaik­ki asu­mi­nen oli­si hin­ta­sään­nös­tel­tyä eikä mitään pimei­tä mark­ki­noi­ta oli­si, kau­pun­ki taan­tui­si. Ei tuli­si mitään sii­tä, että uuden työn­te­ki­jän rek­ry­toi­mi­nen kes­tää yli kym­me­nen vuot­ta. Jos se työ­voi­ma, jota kau­pun­gis­sa eri­tyi­ses­ti tar­vi­taan, ei pys­ty ohit­ta­maan jonos­sa, on se sama kuin jos kau­pun­gin kas­vu kiellettäisiin.

Lisäk­si, jos asu­mi­nen ei sai­si mak­saa enem­pää, oli­si myös vai­ke­aa löy­tää rahaa asun­to­kan­nan kas­vat­ta­mi­seen. Tähän kysy­myk­seen palaan lopussa.

Niis­sä­kin kau­pun­geis­sa, jot­ka ovat panos­ta­neet sosi­aa­li­seen asun­to­tuo­tan­toon, on sen rin­nal­la vapai­den mark­ki­noi­den asun­to­kan­ta. On pak­ko olla.

Sosi­aa­li­nen ja mark­ki­naeh­toi­nen rinnan?

Euroop­pa­lai­sis­sa teol­li­suus­kau­pun­geis­sa on perin­tei­ses­ti ollut hal­po­ja vuo­kra-asun­to­ja teol­li­suus­työ­läi­sil­le omis­sa kau­pun­gi­no­sis­saan. Ne ovat olleet yhteis­kun­nan tuki teol­li­suu­del­le. Por­va­rit ovat asu­neet muualla.

On hyvin suo­sit­tua aja­tel­la, että hel­po­tam­me asu­mis­ti­lan­net­ta edes joi­den­kin koh­dal­la raken­ta­mal­la koh­tuu­hin­tai­sia asun­to­ja. Aja­tus on hou­kut­te­le­va, mut­ta ei eri­tyi­sen tasa-arvoi­nen, kos­ka se saa samas­sa ase­mas­sa ole­vat hen­ki­löt kes­ke­nään täy­sin eriar­voi­seen ase­maan. Toi­nen saa hal­van asun­non ja toi­nen jou­tuu raa­dol­li­sil­le mark­ki­noil­le. Täs­tä poli­tii­kas­ta kär­si­vät eri­tyi­ses­ti ne pie­ni­palk­kai­set, jot­ka eivät onnis­tu ARA-asun­toa saa­maan, kos­ka hei­dän asu­mis­ku­lun­sa vas­taa­vas­ti kasvavat.

ARA-poli­tik­ka koki vaka­van kolauk­sen, kun ay-liik­keen omis­ta­ma VVO ja lähin­nä elä­keyh­tiöi­den omis­ta­ma Sato pani­vat sosi­aa­li­sen asun­to­kan­tan­sa lihoiksi.

Vii­me aikoi­na kas­va­va ARA-kan­ta on Hel­sin­gis­sä men­nyt enem­män kuin koko­naan ulko­maa­lais­pe­räi­sel­le väes­töl­le, sil­lä syn­ty­pe­räi­sis­tä suo­ma­lai­sis­ta näis­sä asun­nois­sa asuu aiem­paa har­vem­pi. (Tämä tie­to on peräi­sin kysei­ses­sä semi­naa­ris­sa esiin­ty­neen Timo Kauppisen/THL kal­vois­ta.) Tämän poli­tii­kan seu­rauk­se­na ulko­maa­lais­väes­tö eris­te­tään omiin taloi­hin­sa ja omiin kaupunginosiinsa.

Pie­ni­tu­loi­sia pitää raa­dol­li­sil­la asun­to­mark­ki­noil­la avus­taa, mut­ta asu­mis­tu­ki sopii tähän pal­jon parem­min kuin sama tuki sei­nien kaut­ta annet­tu­na. Se koh­dis­tuu huo­mat­ta­vas­ti parem­min tar­peen mukaan, se koh­te­lee kaik­kia samas­sa ase­mas­sa asu­via samal­la taval­la ja kun­nioit­taa itse kun­kin halua hakeu­tua asu­maan sin­ne min­ne halu­aa. Ja soke­ri­na poh­jal­la. ARA-poli­tiik­ka edis­tää segre­gaa­tio­ta voi­mak­kaam­min kuin yksi­tyi­set vuo­kra­mark­ki­nat yhdis­tet­ty­nä asu­mis­tu­keen. Eikä tämä kos­ke vain ulkomaalaisväestöä.

Asu­mi­sen kor­kean hin­nat tuot­ta­mat tulot on ohjat­ta­va asun­to­tuo­tan­non nopeuttamiseen.

Nyt suu­tu­tan sit­ten loputkin.

Emme voi mitään sil­le, että menes­ty­vis­sä kau­pun­geis­sa asu­mi­nen on kal­lis­ta. Yhden meno on kui­ten­kin toi­sen tulo. Kal­lis asu­mi­nen syn­nyt­tää suu­ren tulo­vir­ran jon­ne­kin. Asu­mi­sen kor­kean hin­nat aiheut­ta­mia tulo­ja ei saa pääs­tää vää­riin tas­kui­hin. Sen ei pidä men­nä Koja­mol­le eikä Satol­le, ei raken­nus­liik­keil­le eikä ansiot­to­mi­na voit­toi­na minun­lai­sil­le, jot­ka ovat onnis­tu­neet osta­maan asun­non oikea-aikai­ses­ti. Eikä myös­kään asuntosijoittajille

Asun­to­tuo­tan­non pul­lon­kau­la on toi­saal­ta raken­ta­mis­ka­pa­si­tee­tin puu­te ja toi­saal­ta pula sopi­vis­ta ton­teis­ta. Asun­to­tuo­tan­non pul­lon­kau­lo­ja pitää avar­taa. En puu­tu täs­sä sii­hen, kos­ka se ei kuu­lu osaamisalueisiini.

Toi­nen ongel­ma on puu­te kaa­voi­te­tuis­ta ja raken­nus­kel­poi­sis­ta ton­teis­ta.  Se ei joh­du sii­tä, että kau­pun­geil­la ei oli­si varaa ostaa mus­tet­ta kaa­voit­ta­jan kynään vaan sii­tä, ettei niil­lä ole varaa kau­pun­gin kas­vun tuot­ta­miin inves­toin­tei­hin. Vuo­si­na 2005–2015 asu­kas­lu­vun kas­vu tuot­ti Hel­sin­gin kau­pun­gil­le inves­ton­ti­tar­pei­ta noin 30 000 euroa uut­ta asu­kas­ta koh­den. Kun yksi uusi asu­kas vei kes­ki­mää­rin 40 k‑m2, tar­koit­taa tämä, että kau­pun­gin pitäi­si saa­da raken­nus­maas­ta 750 €/k‑m2, jot­ta kas­vu rahoit­tai­si itsen­sä. Mitä ilmei­sem­min tuo 30 000 euroa/ asu­kas on sit­tem­min kas­va­nut, kos­ka edul­li­ses­ti raken­net­ta­va tont­ti­maa on loppunut.

Kau­pun­gin ei pitäi­si antaa tont­ti­maas­ta mitään alen­nuk­sia, kos­ka ne eivät siir­ry asuk­kail­le vaan jää­vät raken­nus­liik­kei­den kas­saan. Raken­nus­leh­den mukaan raken­nus­liik­keet ovat teh­neet kovaa katet­ta – yli 1000 €/k‑m2 eri puo­lil­la Hel­sin­kiä. Tämä tar­koit­taa, että kau­pun­ki (ja VR) on anta­nut tont­te­ja aivan lii­an halvalla.

On sanot­tu, että jos ton­tit ovat lii­an kal­lii­ta, raken­ta­mi­nen tyreh­tyy. Sik­si ne pitää­kin huu­to­kau­pa­ta. Huu­to­kaup­pa­hin­ta on hin­ta, jol­la tont­ti menee kaupaksi.

Täy­si hin­ta pitäi­si saa­da siis kai­kes­ta. Sik­si lopet­tai­sin älyt­tö­mät Hitas-arpa­jai­set enkä raken­tai­si myös­kään sosi­aa­lis­ta asun­to­tuo­tan­toa, vaan tuki­sin pie­ni­tu­loi­sia asumistuella.

Kos­ka en halua rahan valu­van myös­kään Koja­mol­le enkä muil­le pörs­siyh­tiöil­le, pani­sin pys­tyy kau­pun­gin oman vapaa­ra­hoit­tei­sen asun­to­tuo­tan­non, jon­ka vuo­kra­ta­so oli­si lähel­lä mark­ki­na­vuo­kraa. Näin syn­ny­tet­täi­siin pit­kä­ai­kai­sia vuo­kra-asun­to­ja ja tur­val­li­sia asun­to­ja. Köy­hiä, työt­tö­miä ja maa­han­muut­ta­jia ei tar­vit­si­si asut­taa eril­li­siin taloi­hin, vaan näis­sä kau­pun­gin vapaa rahan vuo­kra-asun­nois­sa voi­si asua ketä vain.

Kun nyt olen astu­nut kai­kil­le muil­le var­pail­le, astun vie­lä omil­le­ni. Ostin vai­mo­ni kans­sa asun­non Kata­ja­no­kal­ta vuon­na 1997 ja myim­me sen vii­me vuon­na kol­min­ker­tai­sel­la hin­nal­la. Hin­nan nousus­ta ei ollut minul­le mitään hyö­tyä, kos­ka uuden asun­non hin­ta oli nous­sut yhtä paljon.

( Juha­na Var­tia­nen, ei täs­tä ei voi periä myyn­ti­voi­ton veroa, kos­ka sil­loin asui­sin yhä Kata­ja­no­kal­la. Vero pitää periä sit­ten, kun myyn­ti­hin­taa ei käy­te­tä uuden osta­mi­seen. Mut­ta sil­loin se myös pitäi­si periä. Nyt­hän sen saa vie­dä verot­ta muka­naan Floridaan.)

Mut­ta me, jot­ka ymmär­sim­me ostaa asun­non ajois­sa, emme jou­du mak­sa­maan asu­mi­sen kal­lis­tu­mi­ses­ta. Ymmär­rän nuo­rem­pien ikä­luok­kien kat­ke­ruu­den. Pitäi­si periä huo­mat­ta­vas­ti kor­keam­paa kiin­teis­tö­ve­roa, ei raken­nuk­ses­ta vaan ton­tis­ta. Sil­loin tämä meni­si sosi­aa­li­ses­ti oikeudenmukaisemmin.

Kau­pun­gil­le täl­lai­nen asun­to­po­li­tiik­ka tuot­tai­si huo­mat­ta­vat tulot, jot­ka pitäi­si käyt­tää asun­to­tuo­tan­non huo­mat­ta­vaan nopeut­ta­mi­seen. Asun­to­tuo­tan­non huo­mat­ta­va nopeut­ta­mi­nen on ainoa toi­mi­va tie.

6 Asu­mis­tuen sijas­ta kor­keam­pia palkkoja

Ilman sosi­aa­lis­ta asun­to­tuo­tan­toa ja asu­mis­tu­kea pää­kau­pun­ki­seu­dul­la ei voi­si elää kau­pan kas­san tuloil­la. Ei sii­nä kui­ten­kaan niin kävi­si, ettei alu­eel­la oli­si kaup­po­ja. Kau­pan myy­jil­le pitäi­si mak­saa kor­keam­paa palk­kaa. Jos näin teh­täi­siin, alim­mat pal­kat nousi­si­vat Hel­sin­gis­sä huo­mat­ta­vas­ti ja pal­jon työ­paik­ko­ja ja tuo­tan­toa siir­tyi­si muut­to­tap­pio­alueil­le, mikä voi­si teh­dä hyvää alu­eel­li­sel­le tasa­pai­nol­le. Täl­lai­nen muu­tos oli­si kui­ten­kin hyvin moni­syi­nen enkä sik­si ehdo­ta kuin tämän tut­ki­mis­ta. Tämä oli­si kui­ten­kin kei­no tasoit­taa asu­mi­sen hinn­an­nousua tuke­mal­la muun Suo­men kehitystä.

Työt­tö­miä ei kui­ten­kaan pidä kar­kot­taa muut­to­tap­pio­kun­tiin, kos­ka siel­tä he nyt aina­kaan eivät työ­tä löytäisi.

 

= = =

Ai niin. Kos­ka kes­kus­ta­lai­set tie­tys­ti taas mar­mat­ta­vat, että asu­mis­tu­ki on tulon­siir­to Hel­sin­gil­le, niin sovi­taan, että asu­mis­tu­ki­me­not, siis ne kaik­ki, siir­re­tään kun­nan menoik­si. Sil­loinn kun­ta sai­si myös joi­den­kin rajoi­tus­ten puitt­geis­sa päät­tää asu­mis­tuen säännöistä.

=  = =

Sit­ten on vie­lä kysy­mys segre­gaa­tion tor­jun­nas­ta ja asu­na­luei­den hin­to­jen eriy­ty­mi­ses­tä. Niis­tä jos­kus toiste.

 

 

 

Puheenvuoroni asuntopolitiikasta kaupunginvaltuustossa

Val­tuus­to käsit­te­li Koti­kau­pun­ki­na Hel­sin­ki 2016 ‑ohjel­man seu­ran­ta­ra­port­tia. Kes­kus­te­lu kään­tyi käsit­te­le­mään kysy­mys­tä ARA-tuo­tan­non roo­lis­ta. Osa sanoi, että asun­to­pu­laa voi­daan hel­pot­taa vain asun­to­ja raken­ta­mal­la ja osa taas, että olen­nais­ta on raken­taa koh­tuu­hin­tais­ta asu­mis­ta, kos­ka asun­not eivät lisää raken­ta­mal­la halpene. 

Arvoi­sa puheenjohtata!

Toi­sin kuin tääl­lä on sanot­tu, asun­to­tuo­tan­non lisää­mi­nen on joh­ta­nut asun­to­jen hal­pe­ne­mi­seen. Ei vie­lä Hel­sin­gis­sä, mut­ta osas­sa Espoo­ta, suu­res­sa osas­sa Van­taa­ta ja eri­tyi­ses­ti kehys­kun­nis­sa.  Tämä menee aivan oppi­kir­jan mukai­ses­ti. Asun­to­tuo­tan­non lisää­mi­nen alen­taa hin­to­ja ensim­mäi­sek­si vähem­män halu­tuil­la alueil­la. On näi­tä hal­po­ja aluei­ta Hel­sin­gis­sä­kin, mitä voi­daan pitää hyvä­nä tai sit­ten ei.

Se, että asu­mi­nen on niin kal­lis­ta Hel­sin­gis­sä, on tie­tys­ti enti­sen kau­pun­gin­suun­nit­te­lu­lau­ta­kun­nan vika. Olem­me teh­neet kau­pun­gis­ta lii­an hyvä pai­kan asua ja sik­si se on niin halut­tu ja kal­lis. Tym­pe­ää kau­pun­kia raken­ta­mal­la oli­sim­me saa­neet sii­tä halvemman.

Kun asun­not ovat Hel­sin­gis­sä niin kal­lii­ta, mei­dän eet­ti­nen vel­vol­li­suu­tem­me on raken­taa Hel­sin­kiin lisää asun­to­ja ja pal­jon. Sii­hen on nyt myös tilai­suus, kuin raken­ta­mi­nen koko maas­sa hidas­tuu. Vapau­tuu siis kapa­si­teet­tia, joka on käy­tet­tä­vä asun­to­tuo­tan­non lisää­mi­sen Hel­sin­gis­sä.  Mei­dän on olta­va val­miit muut­ta­maan kau­pun­gin stra­te­gias­sa sovit­tua rahan­käyt­töä ja hyväk­syt­tä­vä suu­rem­pi vel­kaan­tu­mi­nen. Ei voi olla niin, että sidom­me käyt­täy­ty­mi­sen nel­jäk­si vuo­dek­si eteen­päin emme­kä muu­ta sitä, vaik­ka maa­il­ma ympä­ril­lä muuttuu.

(Sai illal­la vies­tin val­tuus­ton puheen­joh­ta­jal­ta, Otso Kivek­kääl­tä, jon­ka mukaan kau­pun­ki on lyhen­tä­nyt lai­no­jaan niin pal­jon, että stra­te­gias­sa sovit­tu vel­ka­kat­to jous­taa sadoil­la mil­joo­nil­la euroil­la. Huo­le­ni oli siis aiheeton.) 

Tääl­lä on toi­vot­tu, että kau­pun­kia raken­net­tai­siin roh­keam­min ylös­päin. Tii­vis­tää voi kyl­lä ilman tor­ne­ja­kin, mut­ta edel­li­sen kau­pun­ki­suun­nit­te­lu­lau­ta­kun­nan aika­na lau­ta­kun­ta lisä­si huo­mat­ta­vas­ti raken­nusoi­keut­ta vir­ka­mies­ten esit­tä­mään kaa­voi­hin ja raken­si myös roh­keas­ti ylös­päin. Sil­tä osin kuin nämä ympä­ris­töään kor­keam­mat raken­nuk­set ovat jo val­mis­tu­neet, ne eivät ole miten­kään huo­non­nuk­sia kaupunkikuvaan.

Minä kuu­lun nii­hin, joi­den mie­les­tä asu­mis­tu­ki on parem­pi tapa aut­taa pie­ni­tu­loi­sia asu­mi­ses­sa kuin se, että raken­ne­taan pie­ni­tu­loi­sil­le eril­li­siä pie­ni­tu­lois­ten talo­ja. Asu­mis­tu­ki koh­den­tuu huo­mat­ta­vas­ti parem­min tar­peen mukaan. ARA-poli­tii­kan kaut­ta jaet­ta­vas­ta vuo­kra­sääs­tös­tä nel­jän­nes koh­dis­tuu medi­aa­ni­tu­loa suu­ri­tu­loi­sem­mil­le koti­ta­louk­sil­le, kun taas asu­mis­tu­ki koh­dis­tuu pie­ni­tu­loi­sil­le ja vain heil­le. Se koh­te­lee kaik­kia samas­sa ase­mas­sa ole­via samal­la taval­la, kun taas ARA-asun­not saa­mi­nen on lähin­nä arpa­pe­liä eikä se sik­si koh­te­le kaik­kia samal­la tavalla.

Kai­ken kuk­ku­rak­si ARA-asun­nois­sa segre­gaa­tio on suu­rem­paa kuin vapai­den mark­ki­noi­den vuo­kra-asun­nois­sa. ARA-asun­to altis­taa köy­hän asuk­kaan asu­maan toden­nä­köi­sem­min pie­ni­tu­loi­sel­la alu­eel­la kuin asu­mi­nen kovan rahan vuo­kra-asun­nos­sa. Yhteä syy­nä tähän nurin­ku­ri­seen tilan­tee­seen on se, että ARA-asuk­kaat Kata­ja­no­kal­la ja Jät­kä­saa­res­sa ovat varak­kaam­pia kuin Itä-Hel­sin­gin ARA-asun­nois­sa. Hyvä­osai­sil­la on terä­väm­mät kyynärpäät.

Hitas-asun­not ovat arpa­pe­liä aivan kir­jai­mel­li­ses­ti. Jos­kus 1980-luvul­la olin Hitas-poli­tii­kan inno­kas tuki­ja. Se oli aivan toi­sen­lai­sis­sa olois­sa luo­ton sään­nös­te­lyn aika­na, kun Hel­sin­gis­tä uhka­si tul­la kau­pun­ki, jon­ne pääs­täk­seen piti olla joko hyvin köy­hä tai hyvin rikas. En näe täl­lai­ses­sa sadan tuhan­nen euron etuu­den arpo­mi­ses­sa mitään puolustettavaa.

Nos­taa­ko asu­mis­tu­ki vuo­kra­ta­soa? Kaik­ki tavat rai­va­ta asun­to­kan­nas­sa tilaa pie­ni­tu­loi­sil­le nos­taa mui­den mak­sa­mia hin­to­ja ja vuo­kria. Näin tekee myös se, että osa asun­nois­ta vara­taan ARA-asun­noik­si. Sekin nos­taa mui­den mak­sa­mia vuo­kria. Ikä­vim­min tämä osuu nii­hin pie­ni­palk­kai­siin, jot­ka juu­ri ja juu­ri eivät saa ARA-asuntoa.

Paa­vo Arhin­mä­ki yrit­ti vakuut­taa meil­le, ettei­vät ARA-asuk­kaat saa mitään tukea asu­mi­seen­sa. Ainoa tuki hänen mie­les­tään on vain 20 pro­sent­tia alem­pi ton­tin hin­ta. Tosia­sia nyt kui­ten­kin pitäi­si tun­nus­taa. Jät­kä­saa­res­sa tuo ton­tin hin­ta on noin 600 euroa kun kovan rahan ton­teis­ta mak­se­taan 1500 euroa.

Sama kos­kee Hitas-tont­te­ja. Val­tuu­tet­tu Ran­ta­la sanoi, että Hitas-ton­teis­ta saa vain 20 pro­sen­tin alen­nuk­sen vuo­kras­ta. Tuon vuo­kran perus­tee­na ole­va ton­tin hin­ta on kui­ten­kin yleen­sä huo­mat­ta­vas­ti mark­ki­na­hin­taa alem­pi. Eilen kau­pun­kiym­pä­ris­tö­lau­ta­kun­nas­sa Kruu­nu­vuo­ren­ran­nas­sa mark­ki­na­hin­nak­si mää­ri­tel­tiin tar­jous­kil­pai­lus­sa 1165 €/k‑m2, mut­ta vie­rei­sen Hitas-ton­tin arvok­si vie­rei­sel­lä ton­til­la mää­rät­tiin run­saat 744 €/k‑m2.

Teh­dään­pä pie­ni aja­tus­koe täs­tä Arhin­mäen väit­tees­tä, ettei ARA-asun­toon lii­ty mitään tukea. Entä jos päät­täi­sim­me, että jokai­sel­la val­tuu­te­tul­la on oikeus yhteen ARA-asun­toon joko itsel­leen tai lähi­su­ku­lai­sel­leen. Paa­vo Arhin­mä­ki voi­si koko val­tuus­ton puo­les­ta vas­ta­ta vihai­sil­le kau­pun­ki­lai­sil­le, ettei­vät val­tuu­te­tut näin saa mitään tukea kau­pun­gil­ta. Menes­tys­tä vain tähän tehtävään!

Vie­lä segre­gaa­tios­ta. Ei ole aivan yksin­ker­tais­ta tor­jua asui­na­luei­den eriy­ty­mis­tä, kos­ka kei­nom­me rajoit­tu­vat uus­tuo­tan­toon ja val­tao­sa segre­gaa­tios­ta tapah­tuu van­has­sa asuntokannassa.

Paras tapa tor­jua slum­miu­tu­mis­ta on pitää huol­ta sii­tä, että meil­lä ei ole fyy­si­sil­tä omi­nai­suuk­sil­taan huo­no­ja kau­pun­gi­no­sia eikä mis­sään huo­no­ja kou­lu­ja. Voim­me peri­aat­tees­sa asut­taa pie­ni­tu­loi­sia kal­lii­den osoit­tei­den alueil­le, mut­ta meil­lä ei ole mitään kei­no­ja pakot­taa hyvä­tu­loi­sia huo­noi­hin osoit­tei­siin. On siis väl­tet­tä­vä, että emme syn­ny­tä huo­no­ja osoitteita.

Miksi asumistukimenot kasvavat

Suo­mes­sa käy­te­tään pal­jon rahaa asu­mis­tu­keen, kos­ka val­tio halu­aa tukea köy­hiä sääs­te­li­ääs­ti. Muu­al­la esi­mer­kik­si työt­tö­myys­kor­vauk­set ovat pal­jon kor­keam­pia, mut­ta niis­tä pitää­kin mak­saa myös tavan­omai­set asuinmenot.

Meil­lä asu­mi­ses­ta kor­va­taan erik­seen, jot­tei rahaa meni­si ”huk­kaan”. Kor­keam­paa työt­tö­myys­kor­vaus­ta sai­si­vat myös van­hem­pien­sa luo­na asu­vat perä­kam­ma­rin pojat, omis­tusa­sun­nos­sa asu­vat ja töis­sä ole­van työt­tö­män puoliso.

Takuu­elä­ke 782 euroa ei riit­täi­si mihin­kään, jos sii­tä pitäi­si mak­saa myös asu­mi­nen. Sääs­tää pal­jon, että vuo­kral­la asu­van vähim­mäi­se­läk­kees­tä mel­kein puo­let on asu­mis­tu­kea. Monel­la elä­ke­läi­sel­lä on vela­ton omistusasunto.

Asu­mis­tu­ki­me­not ovat kas­va­neet roi­mas­ti vii­me vuo­si­na. Osa täs­tä on näen­näis­tä. Opin­to­tuen asu­mis­li­sä lope­tet­tiin ja opis­ke­li­jat siir­ret­tiin ylei­sen asu­mis­tuen piiriin.

Eni­ten asu­mis­tu­kea on lisän­nyt vuo­kral­la asu­mi­sen suo­sion kas­vu. Val­tio ei täs­sä­kään jää vält­tä­mät­tä tap­piol­le, kos­ka vuo­kral­la asu­mi­nen toi­saal­ta tuot­taa val­tiol­le enem­män vero­tu­lo­ja kuin omis­tusa­su­mi­nen. Vuo­kra­tu­los­ta mak­se­taan veroa, asun­to­tu­los­ta ei makseta.

Vuo­krien nousu sen sijaan ei ole lisän­nyt asu­mis­tu­ki­me­no­ja juu­ri lain­kaan. Yksi­näi­sel­tä hen­ki­löl­tä kor­kein hyväk­syt­ty vuo­kra Hel­sin­gis­sä on 508 euroa, eikä niin hal­po­ja asun­to­ja ole ollut mark­ki­noil­la aikoi­hin. Jos vuo­kra nousee 600 euros­ta 700 euroon, asu­mis­tu­ki mak­se­taan edel­leen, kuin vuo­kra oli­si 508 euroa.

Niin­pä asu­mis­tu­ki ei myös­kään nos­ta vuo­kria sen enem­pää kuin nos­tai­si palk­ko­jen nousu tai työt­tö­myys­kor­vauk­sen korottaminen.

Toi­meen­tu­lo­tu­ki on asia erik­seen. Se kor­vaa käy­tän­nös­sä ihan mil­lai­sia asu­mis­me­no­ja tahan­sa, min­kä vuo­kra­nan­ta­jat hyvin tie­tä­vät. Kelal­la on kyl­lä ohjeel­li­set enim­mäis­vuo­krat, jot­ka ovat ensik­si­kin pal­jon asu­mis­tuen mak­si­me­ja kor­keam­mat, min­kä lisäk­si joka toi­sel­le toi­meen­tu­lo­tu­kia­suk­kaal­le hyvi­te­tään vuo­kraa yli näi­den­kin rajo­jen. Se todel­la vai­kut­taa mark­ki­na­vuo­kriin. On kyl­lä vel­vol­li­suus hakea hal­vem­paa asun­toa – vain omas­ta kun­nas­ta – mut­ta jos ei löy­dä niin ei löydä.

On ollut kal­lis moka hyväk­syä toi­meen­tu­lo­tues­sa niin kor­kei­ta vuo­kria kuin on hyväk­syt­ty. Vir­heen kor­jaa­mi­nen on vai­ke­aa, kos­ka eivät mark­ki­na­vuo­krat heti las­ki­si ja sii­nä välis­sä­kin pitäi­si asua.

Mik­si työt­tö­mien ja tulot­to­mien asu­mis­ta pitää tukea kal­lii­den vuo­krien Hel­sin­gis­sä, vaik­ka asun­toi­hin voi­si muut­taa Hel­sin­kiin töi­hin tule­via? Muut­to­tap­pio­alueil­ta löy­tyi­si hal­po­ja asun­to­ja, mut­ta sin­ne kar­ko­tet­tu työ­tön on tuo­mit­tu työt­tö­mäk­si loppuiäkseen.

Voi­daan tie­tys­ti kysyä, mik­si toi­meen­tu­lo­tuen asia­kas­ta ei voi vel­voit­taa hake­maan hal­vem­paa asun­toa kehys­kun­nis­ta. Sen sijaan pie­ni­palk­kai­set jou­tu­vat hakeu­tu­maan kehys­kun­tien hal­vem­piin asun­toi­hin. Kyse on kun­tien väli­ses­tä oikeu­den­mu­kai­suu­des­ta. Kehys­kun­nat tus­kin oli­si­vat ilah­tu­nei­ta sii­tä, että Hel­sin­ki lähet­täi­si sosi­aa­li­toi­men asiak­kaan­sa hei­dän niskoilleen.

Entä jos raken­net­tai­siin vain lisää ARA-asun­to­ja? Tämä ei ole sen hal­vem­pi tie. Vaik­ka ARA-asun­to­jen hal­vem­mat vuo­krat eivät näy kun­tien menoi­na, mene­te­tyt tulot ovat aivan sama asia. Ei ole ole­mas­sa ilmais­ta hal­paa asun­toa. ARA-asun­to­jen vuo­kra­tu­ki on menoa samal­la taval­la kuin asu­mis­tu­ki­kin. Lisäk­si se koh­dis­tuu pal­jon epä­tar­kem­min, kos­ka kun asun­non on ker­ran saa­nut, sen saa pitää, vaik­ka tulot kuin­ka nousisivat.

Asun­to­pu­laan ja kor­kei­siin vuo­kriin ei ole muu­ta rat­kai­sua kuin raken­taa lisää asun­to­ja. Kun raken­ta­mi­nen maa­kun­nis­sa hii­puu, pitäi­si kapa­si­teet­tia saa­da siir­ty­mään pää­kau­pun­ki­seu­dul­le asun­to­pu­laa helpottamaan.

Asumisen tukeminen

Juho Saa­ren työ­ryh­mä esit­ti, että asu­mi­sen tuke­mi­nen eriy­te­tään toi­meen­tu­lo­tues­ta ja asu­mis­ta tuet­tai­siin vain asu­mis­tuen kaut­ta. Asu­mis­tues­sa nou­da­tet­ta­vat vuo­kra­ka­tot eivät oli­si kun­ta­koh­tai­sia vaan samat koko työs­sä­käyn­tia­lu­eel­la,  siis esi­mer­kik­si Hel­sin­gin seu­dul­la. Rapor­tis­sa ennus­tet­tiin tämän joh­ta­van sii­hen, että pie­ni­tu­loi­set siir­tyi­si­vät Hel­sin­gin kal­liis­ta asun­nois­ta ympä­rys­kun­tien koh­tuu­hin­tai­sem­piin asun­toi­hin. Olen pit­kään odot­ta­nut, että tuo ehdo­tus tulee jos­tain, mut­ta en sil­ti olet­ta­nut, että se tuli­si Juho Saa­ren ryhmältä.

Asu­mis­tu­ki ei kom­pen­soi kor­keam­paa vuo­kraa, mut­ta kan­nus­taa muut­ta­maan Helsinkiin

Vaik­ka jul­ki­suu­des­sa on pöy­ris­tel­ty asu­mis­tu­ki­me­no­ja nope­aa kas­vua ja sanot­tu asu­mis­tuen nos­ta­van vuo­kria, todel­li­suu­des­sa val­tion asu­mis­tu­ki ei ole syyl­li­nen vuo­kra­ta­son nousuun. Ei ole, kos­ka toi­meen­tu­lo­tuen jäl­jil­tä vuo­kra­mark­ki­nois­sa ei ole jäl­jel­lä mitään tuhottavaa.

Asu­mis­tu­ki ei nos­ta vuo­kria sii­tä yksin­ker­tai­ses­ta syys­tä, että tuki on käy­tän­nös­sä riip­pu­ma­ton sii­tä, kuin­ka kor­ke­aa vuo­kraa asian­omai­nen mak­saa. Mak­si­mi­vuo­krat ovat niin mata­lia, ettei sitä alem­pia vuo­kria ole kuin suku­lais­ten väli­sis­sä vuo­kra­so­pi­muk­sis­sa. Asu­mis­tuen mak­si­mi­vuo­krat olen liit­tä­nyt tämän kir­joi­tuk­sen lop­puun. Jat­ka luke­mis­ta “Asu­mi­sen tukeminen”