Avainsana: Asumistuki

Hallitus leikkaa asumistukea

Hal­li­tus leikkaa asum­is­tukea monel­la tavalla.

Siitä pois­tuu 300 euron suo­jao­su­us ansio­tu­loille. Tämä alen­taa pieni­palkkaisen asum­is­tukea sadal­la eurol­la. Olen tästä vähän haikeana, kos­ka pidän tuo­ta omavas­tu­u­ta omana aikaansaan­nok­se­nani. Se oli tarkoitet­tu erään­laisek­si köy­hän miehen mata­la­palkkat­uek­si tuke­maan työl­lisyyt­tä. Se piti yllä työ­paikko­ja, joiden palka­n­mak­sukyky oli huono. Näin työl­lis­tet­ti­in niitä, joil­la ei ole mitään erityisosaamista.

Sit­tem­min työt­tömyys on muut­tunut työvoima­pu­lak­si.   Näis­sä olois­sa voi tietysti ajatel­la, ettei tehot­to­mia työ­paikko­ja ylläpitävää mata­la­palkkatukea enää tarvita.

Siirtämä­vai­he pitäisi kuitenkin jotenkin hoitaa sosi­aalis­es­ti hyväksyt­täväl­lä taval­la. Jat­ka lukemista “Hal­li­tus leikkaa asumistukea”

Miksi kalliille tonteille Jätkäsaareen rakennetaan ARA-asuntoja?

Ilman kohtu­uhin­taisia asun­to­ja pieni­palkkaiset eivät pysty­isi asumaan Helsin­gin seudul­la. Kau­pan­myyjiä ja perushoita­jia kuitenkin tarvi­taan, joten heille pitäisi mak­saa parem­min. Kohtu­uhin­taiset asun­not ovatkin ain­oa sosi­aal­ituen muo­to, jota Eteläran­ta vaatii lisää.

Markki­nae­htoinen asun­topoli­ti­ikkaa ei siis pois­taisi pieni­palkkaisia Helsin­gin seudul­ta, mut­ta häätäisi hei­dät radan­var­silähiöi­hin kuten Pari­i­sis­sa on tapahtunutkin.

Ruotsin esimerk­ki osoit­taa, kuin­ka kalli­ik­si käy eristää köy­hät ja maa­han­muut­ta­jat omi­in lähiöi­hin­sä. Seg­re­gaa­tion tor­jun­ta on kallista, mut­ta kan­nat­taa silti.

ARA-asukkaan saa­ma etu on Jätkäsaa­res­sa noin 500 €/kk suurem­pi kuin syr­jem­mäl­lä. Entä, jos hän ottaisi mielu­um­min tuon 500 €/kk rahana ja tyy­ty­isi asun­toon halvem­mas­sa kaupungi­nosas­sa? Vain hän­tä ajatellen se olisi järkevää, mut­ta seg­re­gaa­tio­ta ajatellen ei.

Ekon­o­mistit suo­si­vat asum­is­tukea ARA-poli­ti­ikan sijaan. Tulo­jen noustes­sa asum­is­tu­ki lop­puu, mut­ta ARA-asun­toon saa jäädä. Asum­is­tu­ki kohdis­tuu paljon parem­min, mut­ta heiken­tää juuri sik­si työn­teon kannustimia.

Hyvil­lä paikoil­la sijait­se­vat ARA-asun­not siir­tyvät hil­jak­seen hyvä­tu­loisille. Tulo­jen nous­tua muute­taan pois huonos­ta ARA-asun­nos­ta, hyviltä paikoil­ta ei muute­ta. Huoneen­vuokralaista löy­tyneen por­saan­reiän turvin asun­non voi siirtää myös lapsilleen.

Luk­i­tus­vaiku­tus kuu­luu ARA-poli­ti­ikan huonoi­hin puoli­in. Asun­nos­ta kan­nat­taa pitää kiin­ni, vaik­ka se olisi väärän kokoinen ja vaik­ka olisi siir­tynyt töi­hin toiselle puolelle kaupunkia.

Eikö asum­is­tu­ki nos­ta vuokria? Tehdään tilaa pien­i­t­u­loisille asun­tokan­nas­sa miten tahansa, muiden kil­pail­tavak­si jää asun­to­ja vähem­män ja vuokrat nou­se­vat. Myös ARA-poli­ti­ik­ka nos­taa markkinavuokria.

Seg­re­gaa­tion tor­jun­ta puhuu ARA-poli­ti­ikan puoles­ta. Asum­is­tu­ki hyvit­tää vuokras­ta euromääräis­es­ti yhtä paljon mis­sä päin kaupunkia hyvän­sä. Jos vuokra on Jätkäsaa­res­sa 500 euroa korkeampi kuin syr­jem­mäl­lä, asum­i­nen Jätkäsaa­res­sa tulee asum­is­tukea saavalle 500 euroa kuus­sa kalli­im­mak­si. ARA-vuokris­sa tätä eroa ei ole.

Rak­en­ta­mal­la ARA-asun­to­ja myös kalli­ille alueille tor­ju­taan sosi­aal­ista eriy­tymistä. VATT:n tutkimuk­sen mukaan ARA-poli­ti­ik­ka kuitenkin edis­tää seg­re­gaa­tio­ta. ARA-asun­nos­sa asu­va köy­hä asuu toden­näköisem­min pien­i­t­u­lois­t­en asuinalueel­la kuin yksi­tyisessä vuokra-asun­nos­sa asum­istuen turvin asu­va köy­hä. Tämä johtuu van­hoista syn­neistä – kaupun­gin vuokra-asun­not keskitet­ti­in aikanaan tiet­ty­i­hin kaupungi­nosi­in – mut­ta myös siitä, että kalli­il­la asuinalueil­la olevil­la ARA-asun­noil­la on taipumus pää­tyä hyvä­tu­loisille asukkaille.

Markki­navuokrat ovat Jätkäsaa­res­sa yli kymme­nen euroa korkeam­mat kuin ARA-vuokrat. Näin lask­ien Jätkäsaaren ARA-asukkaiden saa­ma etu lähe­nee sataa miljoon­aa euroa vuodessa alueen valmistuttua.

Ero kaupun­gin saamis­sa ton­tin­vuokris­sa on kuitenkin vain mur­to-osa tästä. On hyvä kysymys, mihin tasku­un ero­tus menee ja mik­si kaupun­ki saa kovan rahan vuokra-asun­to­jen ton­teista niin vähän vuokrat­u­lo­ja. Tätä vas­ten ARA-poli­ti­ik­ka näyt­tääkin julkisen talouden kannal­ta kus­tan­nuste­hokkaal­ta taval­ta tukea pien­i­t­u­lois­t­en asumista.

Asum­is­tu­ki olisi seg­re­gaa­tio­ta luku­un otta­mat­ta kaikil­la tavoin ratio­naalisem­pi kuin kohtu­uhin­tais­ten asun­to­jen tuottaminen.

Asum­istuen hyväksymät enim­mäisvuokrat ovat Helsingis­sä korkeam­mat kuin muual­la. Eivätkö ne voisi ero­ta myös kaupungi­nosit­tain? Näin edis­tet­täisi­in sosi­aal­ista sekoit­tumista myös van­has­sa vapaara­hoit­teises­sa asun­tokan­nas­sa, väl­tyt­täisi­in luk­i­tus­vaiku­tuk­selta ja kun­nioite­taan pien­i­t­u­lois­t­en oikeut­ta päät­tää itse siitä, mis­sä asuu. Rikkaat ja köy­hät voisi­vat elää sekaisin samoissa rapuissa.

= = = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Talouselämä-lehdessä

 

 

 

Helsingin pitää vaatia parempia asuntopoliittisia välineitä (2) Asumistuki

Kuu­lun niihin, joiden mielestä suo­raan pien­i­t­u­loisille suu­naat­tu asum­is­tu­ki on parem­pi tapa tukea pien­i­t­u­lois­t­en asum­ista kuin seinille suun­nat­tu tuki, jon­ka toiv­otaan pain­ot­tuvan pien­i­t­u­lois­t­en hyväksi.

ARA-asumiseen liit­tyy monia ongelmia. Esimerkik­si luk­i­tus­vaiku­tus. Edullis­es­ta asun­nos­ta n pidet­tävä kiin­ni, vaik­ka olo­suh­teet muut­tuvat, esimerkik­si työ­paik­ka muut­tuu muualle tai per­heen koko muut­tuu. Tiedän, että ARA-kan­nan sisäl­lä voi anomuk­ses­ta onnis­tua muut­ta­maan muualle, mut­ta ei se niin kitka­ton­ta ole. Luk­i­tus­vaiku­tus on vihe­liäi­nen hait­ta. Se ei näy mis­sään tilas­tois­sa, mut­ta hyv­in­voin­tia se heikentää.

Ehdo­tus gradun­tek­i­jän tutkimusaiheeksi 

Kan­nat­taisi ver­ra­ta vapaara­hoit­tei­sis­sa vuokra-asun­nois­sa asu­vien ja ARA-asun­nois­sa asu­vien työ­matko­jen pitu­ut­ta, tietysti tulota­so vakioiden. Työ­matkan pitu­us ei ole ain­oa asun­non opti­maal­liseen sijaiti­in vaikut­ta­va seik­ka. Siihen vaikut­ta­vat myös ystävien, suku­lais­ten ja maan­mi­esten asuin­paikat, mut­ta työ­paik­ka on mitat­tavis­sa.  Yhdys­val­loista on tästä asi­as­ta tutkimuk­sia. Jois­sakin kaupungeis­sa on sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa ja toi­sis­sa taas ei ole. Niis­sä, jois­sa on, työ­matkat ovat pidem­piä. Yhdys­val­tain olo­suh­teet ovat kuitenkin perin toisen­laisia, joten niitä tulok­sia ei oikein voi soveltaa Suomeen.

Isom­pi ongel­ma ARA-asun­nois­sa suh­teessa asum­is­tu­keen on sen kohtaan­to eri tulolu­okki­in. Asum­is­tu­ki kohdis­tuu selvästi parem­min pienituloisiin.

Huo­mat­takoon, että ARA:n vuokratu­ki ja asum­is­tuke eivät sul­je pois toisi­aan. Merkit­tävä osa asum­istuen saa­jista asuu ARA-asunnossa.

Asum­istuen väitetään nos­ta­van vuokrata­soa. Niin se nos­taakin. Kaik­ki tavat rai­va­ta asun­tokan­nas­sa tilaa pien­i­t­u­loisille tarkoit­ta­vat, että muille jää vähem­män asun­to­ja tavoiteltavak­si, ja se nos­taa muiden mak­samia hin­to­ja ja vuokria. Se, että osa asun­tokan­nas­ta varataan ARA-asun­noik­si, nos­taa niitä aivan yhtä paljon – itse asi­as­sa vähän enem­män, kos­ka tukea val­uu pien­i­t­u­lois­t­en ohi myös muille ja kos­ka ARA-asun­nois­sa asu­taan väl­jem­min. Väl­jem­pi asum­i­nen on itse asi­as­sa yksi sen julk­i­lausu­tu­ista päämääristä.

Asum­istuen vuokrakat­to on epäre­al­is­tisen matala

Asum­is­tuke kor­vaa niin matalia vuokria, ettei sel­l­aisia ole tar­jol­la kuin lähin­nä suku­lais­ten väli­sis­sä vuokra­suhteis­sa. Yksinäiselle henkilölle korkein sal­lit­tu vuokra Helsingis­sä on 520 euroa. Jos on tarpeek­si pien­i­t­u­loinen, tästä mak­se­taan 80 %, eli korkein­taan asum­is­tukea voi saa­da 416 euroa. Jos vuokra on yli 520 euroa, ero­tus on mak­set­ta­va kokon­aan itse.  Niin­pä asum­is­tuke ei nos­ta vuokria sen enem­pää kuin nos­taisi, jos työ­markki­natu­ki olisi 416 euroa korkeampi, eikä asum­ista tuet­taisi lainkaan.

Kan­nat­taa käy­dä vaik­ka Oikotiel­lä kat­so­mas­sa, mil­lainen tar­jona Helsingis­sä on 520 euron tai sitä halvem­mista vuokra-asun­noista. Satol­la näyt­tää ole­van tar­jol­la joitakin soluasuntoja.

Neli­henkisen per­heen kohdal­la hyväksytään 1020 euron vuokria. Sil­lä hin­nal­la asun­to­ja on kohtu­ullis­es­ti saatavilla.

Käytän­nössä val­taosa perus­tur­van varas­sa ole­vista helsinkiläi­sistä saa ensisi­jaisen tur­van eli työ­markki­nat­uen (tai sairaus­päivära­han) ja asum­istuen lisäk­si toimeen­tu­lo­tukea. Toimeen­tu­lotues­sa asum­is­menoik­si hyväksytään silmää räpäyt­tämät­tä 694 euroa ja ne hyvitetään kokon­aan. Jos siis onnis­tuu tin­kimään vuokran 694 eurosta 650 euroon, toimeen­tu­lo­tu­ki piene­nee 46 eurol­la. Tosin kan­nat­taa silti tin­kiä, kos­ka aina­han voi saa­da töitä jol­loin toimeen­tu­lo­tu­ki lakkaa. Lisäk­si puo­let toimeen­tu­lotuen saa­jista saa kor­vaus­ta rajaa korkeam­mista asum­is­menoista, kos­ka noin halpo­ja vuokra-asun­to­ja ei ole. Käytän­nössä piik­ki on auki. Peri­aat­teessa pitää yrit­tää löytää halvem­pi asun­toa, mut­ta naa­purikun­tan ei ole velvol­lisu­ut­ta muut­taa. Se osa on varat­tu pienipalkkaisille.

Vaik­ka asum­is­tu­ki ei juuri nos­ta vuokria, toimeen­tu­lo­tu­ki kyl­lä nos­taa, kos­ka vuokranko­ro­tus menee monil­la kokon­aan Kelan maksettavaksi.

Ensis­jainen tur­va ei saisi olla mata­lampi kuin viimesijainen

Tämä ei kuitenkaan ole asian huonoin puoli. Kun ensisi­jainen tuki, työ­markki­natu­ki + asum­is­tu­ki, ovat niin matalia, että perus­tur­vaa pitää jok­seenkin aina täy­den­tää toimeen­tu­lotuel­la, se tuhoaa kaik­ki ensisi­jaiseen tur­vaan huolel­la sisään leiv­o­tut kan­nus­timet työn­tekoon. Jos saa toimeen­tu­lo­tukea, ei kan­na­ta ottaa vas­taan pieni­palkkaista työtä.

Ei ole mitään järkeä siinä, että ensisi­jainen tur­va on mata­lampi kuin viime­si­jainen tur­va. Viime­si­jainen tur­va on tarkoitet­tu niihin ”orpo sokea kom­pas­tui sirkke­li­in” ‑tilanteisi­in, joi­ta mikään sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmä ei osaa ottaa huomioon.

Varsi­naisen asum­istuen hyväksymiä vuokria pitäisi nos­taa Helsingis­sä merkit­tävästi, jot­ta saisimme työn­netyk­si toimeen­tu­lotuen rooli­in, johon se kuuluu.

Asum­is­tu­keen use­ampi taitekohta

Asum­istues­sa voisi myös olla use­ampia vuokrakat­to­ja. Nyt on vain yksi kat­to, johon asti vuokras­ta hyväksytään tuen piiri­in 80 %, sen jäl­keen ei euroakaan. Voisi olla raja, johon asti vuokra hyväksytään sat­apros­ent­tis­es­ti ja sen yli menevältä osalta vaik­ka 60 % ja uusi taiteko­h­ta, jon­ka yli menevästä vuokras­ta kor­vataan 30 % ja niin edelleen. Itse asi­as­sa kaareutu­va funk­tio voisi olla parem­pi kuin täl­lainen kul­mit­tainen, mut­ta se taitaa olla juris­tille liian vaikeaa.

Jos asum­istuen hyväksymät vuokrat oli­si­vat real­is­tisem­pia, voisi toimeen­tu­lo­tu­ki vas­taavasti kor­va­ta korkein­ta asum­is­meno­ja vain lyhytaikaisesti.

Jos ARA-asun­nos­sa asu­van köy­hän asum­is­tu­ki nousisi näin vaik­ka sadal­la eurol­la voisi vuokrakin nous­ta sadal­la eurol­la. Pien­i­t­u­loiset ARA-asun­nos­sa asu­vat eivät häviäisi mitään, mut­ta suu­rit­u­loiset, joille ARA-asun­not eivät ole tarkoitet­tu­ja, kyl­lä häviäi­sivät.  Näin koituvil­la vuokrat­u­lois­sa voisi rahoit­taa nyky­istä parem­paa asum­is­tukea. Miten tämä käytän­nössä tehtäisi­in, jääköön kansane­dus­ta­jien huolek­si. He saa­vat siitä palkkaa. Lak­er­ja pitäisi muuttaa.

 

Helsingin pitää vaatia parempia asuntopoliittisia välineitä (1)

Kaupunkiym­päristölau­takun­ta päästi AM-ohjel­man (asumisen ja maankäytön ohjel­ma) eteen­päin. Lau­takun­ta antoi siitä yksimielisen lausun­non. Lausun­toon laitet­ti­in toisin sanoen vain asi­at, joista olti­in yksimielisiä eikä san­ot­tu mitään siitä, mis­tä ei oltu. Varsi­nainen ryh­mien väli­nen käden­vään­tö käy­dään kaupung­in­hal­li­tus­vai­heessa tai peräti valtuustossa.

Poh­jae­si­tyk­sessä asun­to­ja oli tarkoi­tus tehdä vuosit­tain 7000, lausun­tomme mukaan määrä pitäisi nos­taa 8000:een vuodes­ta 2023 alkaen.

Varsi­nainen riita käy­dään tule­vien asun­to­jen hallinta­muo­to­jakau­mas­ta, siitä, paljonko on ARA-asun­to­ja, asum­isoikeusasun­to­ja, Hitas-asun­to­ja ja kovara­han asun­to­ja ja niin edelleen. Kokoomus halu­aa tietysti kovan­ra­han asun­to­ja ja vasem­mis­to ARA-asuntoja.

Minä en jak­sa niin innos­tua tuos­ta hallinta­muo­to­jakau­mas­ta. Kaik­ki rak­en­t­a­mi­nen hyödyt­tää niitä pieni­palkkaisia, jot­ka nyt joutu­vat työpäivän päät­teek­si matkus­ta­maan vas­ten tah­toaan jon­nekin Riihimäelle tai muuten kauas.

Pieni­palkkaiset ovat niitä, jot­ka nyt kar­si­u­tu­vat Helsin­gin asun­tomarkki­noil­ta, elleivät ole tarpeek­si pieni­palkkaisia tai onnekkai­ta saadak­seen ARA-asun­non. Vaik­ka tehtäisi­in lisää kalli­ita kovan rahan asun­to­ja rikkaille, lop­ulli­nen hyö­tyjä olisi pieni­palkkainen, sil­lä asun­to­ja ei tule rikkaille lisää. Asun­not­to­muus on rikkaiden kesku­udessa san­gen harv­inaista. Kun rikas muut­taa uuteen asun­toon­sa joku muut­taa hänen van­haan asun­ton­sa, joku taas tämän asun­toon ja niin edelleen. Ketjun päässä joku pieni­palkkainen saa asun­non Helsingistä.

Toki tässä voi olla siir­tymää eri tulolu­okkien välil­lä yli kun­nan rajan, mut­ta seudullis­es­ti se menee suun­nilleen näin.

Riihimäeltä pen­delöivä perushoita­ja ei hyödy Helsin­gin ARA-tuotan­nos­ta, kos­ka hän ei siihen pääse. Hänel­lähän on jo asun­to eikä hän edes ole helsinkiläi­nen, vaik­ka on töis­sä Helsingis­sä. Helsinkiläisyyt­tä ei saisi ottaa huomioon, mutta…

Puolen miljoo­nan euron Hitas-asun­not Jätkäsaa­res­sa houkut­tel­e­vat rikkai­ta naa­purikun­nista Helsinki­in. Puolel­la miljoon­al­la saa Tapi­o­las­ta isom­man asun­non kuin Jätkäsaares­ta, pait­si jos voit­taa arpa­jai­sis­sa Hitas-asun­non Jätkäsaares­ta. Oikeas­t­aan siis kokoomuk­sen olisi syytä suosia kalli­ita Hitas-asun­to­ja kalli­il­la alueil­la Helsingis­sä, mut­ta kan­nat­taako vihrei­den ja vasemmiston?

Tarvi­taan notkeampia välineitä

Keskustelu asun­to­jen hallinta­muo­to­jakau­mas­ta on turhaut­tavaa, kos­ka hyviä ratkaisu­ja ei ole. Käytet­tävis­sä ole­va välineistö on suun­nitel­tu aivan toisen­laisi­in olo­suhteisi­in. Kun Helsin­gin osauus maan asun­to­tuotan­nos­ta ja ennen kaikkea asumisen ongelmista on varsin suuri, olisi kohtu­ullista, että Helsin­ki saisi käyt­töön­sä parem­min paikallisi­in olo­suhteisi­in sopi­van välineistön.

Miten aute­taan perushoita­jaa asumaan lähel­lä työaikkaansa?

Kaik­ista asun­noista kohtuuhintaisia?

Jos kaik­ki asun­not oli­si­vat kohtu­uhin­taisia, kuten moni unek­sii, kaik­ki eivät saisi kohtu­uhin­taista asun­toa, vaan pää­si­sivät asun­to­jonoon. Tukhol­mas­sa kohtu­uhin­taista asun­toa joutuu jonot­ta­maan yli kymme­nen vuot­ta. Niin­pä siel­lä ovat laa­jat pimeät markki­nat – onnek­si ovat, kos­ka eihän siitä mitään tulisi, jos kaupunki­in työn perässä muut­ta­va jou­tu­isi asumaan teltas­sa kymme­nen vuot­ta. Jos asun­to­ja on liian vähän, niukku­ut­ta jae­taan joko korkeal­la hin­nal­la tai hyvin pitkil­lä jonoil­la. Jonot ovat vielä pahempi vai­h­toe­hto, kos­ka ne tuhoa­vat kaupun­gin toimivu­u­den. Mitä iloa on hal­vas­ta asun­nos­ta, johon ei pääse asumaan?

Ain­oa toimi­va lääke asumisen kalleu­teen on rak­en­taa lisää asun­to­ja – tai tehdä kaupungista niin huono ja epämiel­lyt­tävä, ettei sinne halu­ta muuttaa.

Työ­suhdea­sun­not?

Näitä oli ennen, mut­ta näistä on nyt luovut­tu. Jos työ­nan­ta­ja han­kkii työn­tek­i­jälle asun­non ja vuokraa sen tälle 400 euroa markki­navuokraa halvem­mal­la, mik­si hän ei yhtä hyvin voisi korot­taa palkkaa 400 eurolla?

Tyh­mään kysymyk­seen on yksinker­tainen vas­taus tai oikeas­t­aan kak­si: Vero­tus – palka­s­ta pitää mak­saa veroa, mut­ta vuokranalen­nuk­ses­ta ei tarvitse, ellei vuokra ali­ta vero­hal­li­tuk­sen normi­avuokraa.  Toisek­si jos palkkaa korotet­taisi­in, sitä pitäisi korot­taa myös niiltä, joil­la on kaupun­gin ARA-asun­to (jon­ka vuokra sivu­men­nen sanoen alit­taa tuon vero­hal­li­tuk­sen normivuokran, mut­ta tästä edus­ta ei tarvitse mak­saa veroa).

Työ­suhdea­sun­non ongel­ma on sen sidos työ­suh­teeseen. Työ­nan­ta­ja saa oivan otteen työn­tek­i­jästä, joka ei voi vai­h­taa työ­paikkaa, kos­ka jou­tu­isi ulos asun­nos­ta.  Aikamoista työ­paikkak­iusaamista siis kan­nat­taa sietää.  Työ­suhdea­sun­not ovat sec­ond best ‑ratkaisu, joil­la on merkit­täviä hait­tavaiku­tuk­sia, kos­ka ne kahlit­se­vat työn­tek­i­jän mah­dol­lisu­ut­ta päät­tää siitä, mis­sä asuu. Työ­suhdea­sun­not ovat siel­lä mis­sä ovat, vaik­ka ne oli­si­vat puoli­son työ­matkan kannal­ta aivan väärässä paikassa.

Asum­is­tu­ki

Eri­lai­sista sec­ond best ‑ratkaisu­ista asum­is­tu­ki on ekon­o­mistien mielestä vähiten huono. Sen turvin perushoita­ja ei kuitenkaan pysty muut­ta­maan Riihimäeltä työ­paikkansa lähelle Helsinki­in, kos­ka asum­is­tu­ki kor­vaa vain niin matalia vuokria, ettei sel­l­aisia Helsingis­sä juuri ole kuin suku­lais­ten väli­sis­sä vuokra­sopimuk­sis­sa. Itse asi­as­sa asum­istuen tarkoituk­se­na on tukea niitä työt­tömiä tai pieni­palkkaisia, jot­ka eivät pysty mak­samaan vuorkaansa ARA-talois­sa. Asum­istuel­la pitäisi olla tääl­lä aivan toisen­laiset ehdot. Kir­joi­tan asi­as­ta oman postauksen.

Parem­mat palkat

Jos kallista asum­ista ei tuet­taisi Helsingis­sä, pieni­palkkaisille olisi mak­set­ta­va Helsingis­sä parem­paa palkkaa. Oikeas­t­aan siis tulisieluisen kom­mu­nistin pitäisi vas­tus­taa sekä asum­is­tukea että ARA-asun­to­ja tuke­na, jos­ta hyö­tyvät vain itarat riistopalkko­ja mak­sa­vat työnantajat.

En ole lainkaan yllät­tynyt, että Eteläran­nas­sa, jos­sa yleen­sä suh­taudu­taan pidät­tyväis­es­ti eri­laisi­in sosi­aal­i­tuki­in, kan­nate­taan avoimesti kohtu­uhin­taista asuntotuotantoa.

Jos Helsingis­sä pitäisi mak­saa muu­ta maa­ta korkeam­paa palkkaa, se kan­nus­taisi yri­tyk­siä siirtämään niin paljon työ­paikko­ja kuin mah­dol­lista maakun­ti­in. Tämä voisi jopa vähän helpot­taa asun­top­u­laa Helsingissä.

Sen jäl­keen meil­lä olisi Helsingis­sä paljon onnekkai­ta entisiä pieni­palkkaisia, jot­ka kutienkin asu­vat edullis­es­ti ARA-asun­nos­sa, mut­ta saa­vat palkkaa, jon­ka on tarkoi­tus kor­va­ta markki­navuokran tasoista asum­ista.   Ja sit­ten niitä toisia, jot­ka mak­sa­vat markki­nae­htoista vuokraa.

Eri­ar­voista tietysti on sekin, että jotkut ovat per­i­neet suvus­sa kulke­van asun­non ja toiset eivät. En nyt kuitenkaan aloi­ta keskustelua asun­to­tu­lon vero­tuk­ses­ta, vak­ka mieli tekisi.

On hyvin vaikea ylipään­sä hah­mot­taa oikeu­den­mukaista ja tas­a­puolista ratkaisua olo­suhteis­sa, jois­sa osa asukkaista saa seini­in sidot­tua tukea asumiskus­tan­nuk­si­in­sa ja osa ei saa, oli se sit­ten aliv­erotet­tu omis­tusasun­to tai ARA-asunto.

Yhteiskun­nan omis­ta­ma laa­ja vuokra-asuntokanta

Kroonisen asun­top­u­lan olois­sa – ja se jatkuu Helsingis­sä jok­seenkin lop­ut­tomi­in – on perustel­tua, että yhteiskun­ta, mielel­lään kaupun­ki, omis­taa suuren osan asun­tokan­nas­ta, paljon suurem­man kuin Helsin­ki nyt omis­taa Hekan kautta.

Jos meil­lä ei olisi markki­na­pu­ut­tei­ta, yhteiskun­nan omis­tamista ei tähän väli­in tarvit­taisi, mut­ta markki­na­pu­ut­teista ei päästä näköjään eroon. Hypo-pankin Ari Pau­na on laskenut, että Koja­mon liikevoit­to asun­toa kohden on 600 €/kk. Aika paljon siis. Liikevoitos­ta sen pitää tietysti mak­saa korot. Juuri äsket­täin kuu­den kuukau­den heli­bor las­ki alle ‑0,5 pros­entin. En tiedä, mil­lä hin­nal­la Kojamo saa lainaa, mut­ta Helsin­ki saisi aika hal­val­la. Nämä markki­navirheet ohjaa­vat kallista asumis­es­ta ker­tyvän tulovir­ran aivan vääri­in taskui­hin, kun sen pitäisi ohjau­tua asun­to­tuotan­non pul­lonkaulo­jen, lähin­nä siis asum­ista ja tont­tien valmis­tus­ta palvel­e­van infran rak­en­tamiseen. Jos Björn Wahlroos omis­taisi Koja­mon, vasem­mistop­uolueet kiin­nit­täi­sivät katk­er­aa huomio­ta sen suuri­in voittoihin

Jot­ta asun­tomarkki­nat ylipään­sä voisi­vat toimia oikein, hin­to­jen nousun pitäisi syn­nyt­tää lisää asun­to­tuotan­toa, mut­ta miten se voisi syn­nyt­tää, kun kaupun­ki päät­tää AM-ohjel­mas­saan, mon­tako asun­toa kaupunki­in rakennetaan?

Yhteiskun­nan omis­ta­man asun­tokan­nan pitäisi olla jok­seenkin markki­nahin­taista, kos­ka muuten päädyt­täisi­in vain pitki­in asun­to­jonoi­hin. Sosi­aal­isin perustein vuokras­ta pitäisi saa­da alennusta.

Tähän päästäisi­in esimerkik­si niin, että perusvuokra olisi ARA-hin­taista, mut­ta asukkaan tulo­jen noustes­sa vuokra nousisi kohti markki­nahin­taa. Tai sit­ten perusvuokra olisi markki­nahin­taista ja pien­i­t­u­loisia tuet­taisi­in asum­istuel­la, jon­ka siis pitäisi kor­va­ta olen­nais­es­ti korkeampia vuokria kuin nykyi­nen asum­is­tu­ki kor­vaa. Kum­mas­takaan ei pitäisi tulle veroseu­raa­muk­sia, sil­lä eihän hal­vas­ta ARA-asun­nos­takaan tarvitse mak­saa veroa.

Asum­is­tu­ki olisi tulo­jen mukaan määräy­tyvää vuokraa kätevämpi, mut­ta sitä pitäisi sil­loin mak­saa myös yksi­ty­isi­in vuokra-asun­toi­hin, minkä ainakin jotkut väit­tävät nos­ta­van vuokrata­soa. Pitäisi min­i­moi­da se rahavir­ta, joka asun­top­u­las­ta val­uu vääri­in taskuihin.

Jos meil­lä olisi laa­ja yhteiskun­nan omis­ta­ma vuokra-asun­tokan­ta, ei olisi myöskään taloko­htaista seg­re­gaa­tio­ta, vaan eri tulolu­okki­in kuu­lu­vat asu­isi­vat tois­t­en­sa naa­pureina samoissa rapuissa.

Myös parem­pia palkkoja

Kokon­aan asumisen kalleut­ta ei tarvitse pieni­palkkaisille kom­pen­soi­da, Myös pieni­palkkaisten palkko­ja pitäisi  Helsingis­sä korot­taa osana markki­noiden normalisoitumista.

Lake­ja pitää muuttaa

Ei tarvitse sanoa, että laki estää sen, mitä olen tässä kaavail­lut. Tiedän sen itsekin. Huoneen­vuokrala­ki esimerkik­si ei tunne palkanko­ro­tus­ta perus­teena nos­taa vuokraa.

Minä esitänkin, että lake­ja pitäisi muuttaa.

Tarvit­taisi­in aivan toisen­lainen asun­topoli­it­ti­nen välineistö Helsinki­in. Se, mitä olen tässä kaavail­lut, on vain yksi vai­h­toe­hto. Joku var­maankin kek­sii parem­man, mut­ta nykyi­nen välineistö on lähin­nä pöhkö.

Jos vuokra ARA-asun­nos­sa riip­puisi tuloista (tai vuokrat oli­si­vat markki­nahin­taisia ja niitä tuet­taisi­in uuden­laisel­la asum­istuel­la) ja niitä osoitet­taisin tas­a­puolois­es­ti eri tulolu­okki­in kuu­luville, kan­nat­taisin ARA-asun­to­jen osu­u­den nos­tamista 50 pros­ent­tin tai jopa yli.

 

Työssäkäyviä köyhiä tuettava täydentävillä tulonsiirroilla.

Maanvil­jeli­jät eivät vas­tus­ta maat­alous­tukia. Mik­si palka­nsaa­ja­jär­jestöt kuitenkin vas­tus­ta­vat palkan päl­lle mak­set­tavia tulonsiirtoja?

Yle uuti­soi alku­vi­ikos­ta, että yhä use­ampi palka­nsaa­ja ei tule toimeen pal­ka­llaan. Tilanne on seu­raus­ta vas­ten­tah­tois­es­ta lähin­nä osa-aikatyöstä.

Niin san­otun perustyön määrä vähe­nee koko ajan – siis työn, johon ei vaa­di­ta mitään eri­ty­isosaamista, vaan perusk­oulu riit­tää. Sik­si meil­lä on todel­la korkea työt­tömyys pelkän perusk­oulun suorit­tanei­den kesku­udessa – noin 25 %.

Uusia perus­ta­son työ­paikko­ja syn­tyy lähin­nä palvelu­am­mat­tei­hin. Ne ovat taloudel­lis­es­ti huonos­ti tuot­tavia, joten niistä voidaan mak­saa vain huonoa palkkaa. Jos palkan pitäisi olla korkeampi, työ­paikkaa ei ole. Palvelu­am­mateis­sa lop­ullise­na mak­sa­jana ovat asi­akkaat, eivätkä he suos­tu mak­samaan palvelus­ta enem­pää. Sik­si meil­lä suurin osa kahviloista esimerkik­si on sel­l­aisia, jois­sa ostos­ta jonote­taan kas­sal­la sen sijaan, että tar­joil­i­ja kiertäisi otta­mas­sa tilauksia.

Palvelu­alo­jen ALV:n mak­sa­vat pieni­palkkaiset työntekijät

Jos hyväksymme väit­teen, että mak­simin palvelu­am­mateis­sa mak­set­tavalle pal­ka­lle muo­dostaa hin­ta, jon­ka asi­akas suos­tuu mak­samaan palvelus­ta, huo­maamme, että palvelu­jen arvon­lisäveron todel­liset mak­sa­jat ovat mata­la­palkkatyötä tekevät palvelu­alo­jen työn­tek­i­jät. Jos tuo­hon asi­akkaan mak­samaan mak­sim­i­hin­taan ei sisäl­ty­isi arvon­lisäveroa, työn­tek­i­jälle mak­set­taisi­in enemmän.

Palvelu­ja ei voi tehdä varastoon

Teol­lisu­ustyö voidaan jär­jestää kahdek­sas­ta neljään työnä, kos­ka tuot­tei­ta voidaan valmis­taa varas­toon. Palvelua ei voi tehdä varas­toon. Myyjän ja tar­joil­i­jan on olta­va töis­sä sil­loin ja vain sil­loin, kun asi­akas halu­aa olla asi­akkaana. Se johtaa ilta- ja viikon­lop­putyöhön ja osa-aikaisi­in töi­hin. Taita­va työ­nan­ta­ja voi toki jär­jestää työt niin, että valmis­tele­via töitä tehdään sil­loin, kun asi­akkai­ta on vähem­män, mut­ta täl­läkin on rajansa.

Asum­is­tuki­meno­jen kasvu johtuu Juhana Var­ti­ais­es­ta ja minusta

Pamin edus­ta­ja sanoi, että osoituk­se­na palkko­jen huonone­mis­es­ta on, että yhä use­ampi saa palkan täy­den­nyk­sek­si asum­is­tukea. Ei se siitä johdu. Se johtuu Juhana Var­ti­ais­es­ta ja minus­ta. Me esitimme yhdessä, että pieni­palkkaisia työn­tek­i­jöitä tuet­taisi­in lisäämäl­lä myös asum­is­tu­keen palka­nsaa­jille suo­jao­su­us.[1] Tuo 300 euron suo­jao­su­us todel­la toteutet­ti­in. Se lisäsi pieni­palkkaisten, lähin­nä siis osa-aikaisten käteen jääviä tulo­ja noin sadal­la eurol­la. Mil­loin PAM on viimek­si onnis­tunut nos­ta­maan net­topalkko­ja yhtä paljon?

Täy­den­tävät tulon­si­ir­rot ovat ain­oa ratkaisu palvelu­alan huonoi­hin ansioi­hin, kos­ka emme voi määrätä asi­akkai­ta ole­maan hin­to­jen suh­teen suurpi­irteisem­piä. Tätä palka­nsaa­ja­jär­jestöt vas­tus­ta­vat jotenkin peri­aat­teel­lis­es­ti. ”Kyl­lä pal­ka­lla pitää tul­la toimeen”. Maanvil­jeli­jöi­den kan­ta maat­alous­tu­keen on aivan toinen. He eivät vaa­di, että vil­jeli­jän on tul­ta­va toimeen tuot­tei­den­sa hin­nal­la. En näe tässä peri­aat­teel­lista eroa.

Sovitel­lun päivära­han huonot säännöt

Osa-aikatyötä tue­taan myös työt­tömyys­tur­van sovitel­lul­la päivära­hal­la. Tämä on huono tukimuo­to mon­es­takin syys­tä. Ensik­sikin kahdes­ta viereisel­lä kas­sal­la samaa työtä samal­la työa­jal­la tekevää pääsee aivan eri tulota­solle siitä riip­puen, onko saanut joskus tehdä työtä kokoaikaises­ti vai ei. Minus­ta se on väärin. Lisäk­si siihen liit­tyy paho­ja kannustinongelmia.

Sovitel­lun päivära­han saamisen ehtona on, ettei tee yli 80-pros­ent­tista työaikaa. Niin­pä on mah­dol­lista, että nelipäiväis­es­tä työvi­ikos­ta koituu parem­pi ansio­ta­so kuin viisipäiväis­es­tä. Tämä kat­to­työa­jan voisi hyvin pois­taa työ­markki­nat­ues­ta, jol­loin se tuk­isi pieniä ansio­tu­lo­ja ihan siitä riip­pumat­ta, mis­tä ne johtu­vat. Esitin tätä aikanaan Sata-komite­as­sa ja esimerkik­si Kelan edus­ta­ja tuki aja­tus­ta voimakkaasti, mut­ta työ­markki­na­jär­jestöt kaa­toi­vat ajatuk­sen. Nyt tiet­tävästi SAK on vai­h­tanut asi­as­sa kan­taa ja on valmis muut­ta­maan työ­markki­nat­uen täl­laisek­si matalapalkkatueksi.

Toinen kat­to tulee siitä sinän­sä ymmär­ret­tävästä ehdos­ta, ettei palk­ka ja sovitel­tu päivära­ha saa olla yhteen­sä enem­pää kuin päivära­han perus­teena ole­va palk­ka. Tämä raja tulee mata­la­palkkaisil­la aloil­la vas­taan jopa alle 20 tun­nin viikko­työa­jal­la, eri­tyis­es­ti, jos päivära­has­sa on lapsikorotuksia.

Puolipäivä­työl­lä saa siis kokoaikatyön palkan. Tämä jär­jeste­ly var­maankin sopii sekä kaup­pi­aalle että kau­pan myyjälle. Viral­lis­es­ti myyjän on kuitenkin san­ot­ta­va halu­a­vansa kokoaikatyötä, kos­ka jos hän muu­ta sanoisi, hän menet­täisi sovitel­lun päivärahan.

Tarken­netaan kuitenkin: ei osa-aikatyöstä ihan samo­ja tulo­ja todel­lisu­udessa saa kuin kokoaikatyöstä. Käteen tulee vähän vähem­män, kos­ka palkkatuo­ja verote­taan lievem­min kuin tulon­si­ir­to­ja. Lisäk­si aikanaan tulee saa­maan huonom­paa eläkettä.

Jos eläisimme yhä aikaa, jol­loin työ­markki­na­jär­jestöt pystyivät järke­vi­in sopimuk­si­in, sovitel­lun päivära­han säätöjän olisi kor­jat­tu ajat sitten

Täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja tarvi­taan jatkos­sa lisää

Olen hyvin pes­simisti­nen tämän niin san­otun perustyön tule­vaisu­ud­es­ta. Sen määrä on vähen­tynyt nopeasti ja tulee jatkos­sakin vähen­tymään. Automaa­tio ja tekoä­ly kar­sii hyvä­palkkaisia töitä teol­lisu­udessa ja tilalle tulee huono­tuot­toista työtä palvelu­aloil­la. Eri­ar­voisu­ud­cen kasvua työ­markki­noil­la on vaikea torjua.

Sik­si minus­ta on järkevää varautua mak­samaan täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja palkan päälle jatkos­sa yhä enem­män. Voidaan tietysti kieltää pienet palkat, mut­ta se tekee työssäkäyvästä köy­hästä vielä köy­hem­män työttömän.

Ei liene salaisu­us, että minus­ta paras tapa tukea pieni­palkkaisia olisi perus­tu­lo. Aluk­si voisi aloit­taa pienel­lä negatisi­ivisel­la tuloverol­la, joka jatkaisi veroast­eikkoa vähän nol­lan ala­puolelle. Olen kir­joit­tanut tästä nimel­lä Ylhäältä aloitet­tu perus­tu­lo.  Tulevas­sa kir­jas­sani kut­sun tätä katkaistuk­si negati­ivisek­si tuloveroksi.

***

[1] Teimme val­tioneu­vos­ton kanslialle raportin ”Lisää mata­la­palkkatyötä!” Siinä hah­mot­te­limme keino­ja paran­taa pieni­palkkaisten palka­nsaa­jien taloudel­lista ase­maa. Tämä vähän pro­voka­tori­nen nimi halusi ker­toa, että työt­tömyy­den suuri bulk­ki on vähän koulute­tuis­sa, joil­la on saata­va lisää sel­l­aisia työ­paikko­ja, jois­sa ei vaa­di­ta eri­ty­isosaamista – siis mata­la­palkkaisia töitä. Nimi oli Juhanan keksimä.

Kallis asuminen on kaupungin menestyksen vääjäämätön seuraus

Vietin tämän päivän Dipolis­sa kuun­tele­mas­sa luen­to­ja kestävästä kaupungis­tu­mis­es­ta. Kuul­tu sai min­ut vaku­ut­tuneek­si, että on eet­ti­nen velvol­lisuuteni kir­joit­taa, mitä ajat­te­len asumisen koho­vas­ta hin­nas­ta, vaik­ka tästä asi­as­ta oikeas­t­aan kan­nat­taa pitää suun­sa kiin­ni, ellei halua lausua suosit­tu­ja epätotuuksia.

Asumisen korkea hin­ta on väistämätön, kos­ka se tas­apain­ot­taa kaupunkien kasvun asun­tokan­nan mukaiseksi.

Meneil­lään on kaikkial­la maail­mas­sa nopea muut­to suuri­in ja men­estyvi­in kaupunkei­hin. Tämä väestön pakkau­tu­mi­nen niihin olisi vielä paljon nopeam­paa, jos talois­sa olisi pyörät. Kun ei ole, muut­to karah­taa kiin­ni asun­top­u­laan ja asun­top­u­la tarkoit­taa, että asun­noista tulee men­estyvis­sä kaupungeis­sa kalli­ita. Kir­jas­saan Tri­umf of the city Edward Glaeser sanoo, että asumisen hin­ta halu­tuis­sa kaupungeis­sa nousee niin suurek­si, että samas­ta työstä tulot asumiskus­tan­nuk­sil­la vähen­net­tynä ovat pienem­mät kuin vähem­män suo­sio­tuis­sa kaupungeis­sa. Jos näin ei olisi, vähem­män suosi­tu­il­ta alueil­ta pyrit­täisi­in muut­ta­maan suosi­tu­ille alueille. Asumisen hin­ta tas­apain­ot­taa muut­toli­ik­keen sen kokoisek­si että se mah­tuu tar­jol­la ole­vaan asun­tokan­taan. Jos asumisen hin­taa alen­netaan, mut­ta­jia tulee lisää ja hin­ta nousee uudestaan.

Tämän seu­rauk­se­na asumisen hin­ta on nous­sut men­estyvis­sä kaupungeis­sa huo­mat­tavasti tulo­ja nopeam­min. Helsingis­sä, Turus­sa ja Tam­pereel­la nousu on ollut kuudessa vuodessa liki 20 % suh­teessa tuloi­hin. Tämä on kuitenkin pien­tä oikeisi­in suurkaupunkei­hin ver­rat­tuna. Niis­sä asumisen hin­ta on jopa kaksinkertaistunut.

On paljon esimerkke­jä kaupungeista, jot­ka ovat ratkaisseet asumisen esimerkil­lis­es­ti. Asun­not ovat edullisia ja niitä riit­tää kaikille. Niitä on Suomes­sakin kymmenittäin.Näitä kaupunke­ja yhdis­tää laske­va asukasluku.

Osaamis­in­ten­si­ivis­ten alo­jen keskit­tymi­nen on väistämätöntä

Luovien korkean osaamisen työ­paikko­jen keskit­tymi­nen on ilmiö, jolle ei mitään voi. Se on eden­nyt myös erit­täin pitkälle. Itse olen seu­ran­nut indikaat­to­ri­na 25–34 vuo­ti­aiden aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­tanei­den sijoit­tumista maas­sa. Heistä puo­let asuu Helsin­gin seudul­la ja 75 % viiden tärkeim­män yliopis­toseu­tukun­nan alueel­la. Lop­ut 67 seu­tukun­taa jaka­vat keskenään 25 %.

Mei­dän ongel­mamme on se, että paljon koulute­tu­ista nuoris­tamme suun­taa oikeisi­in suurkaupunkei­hin pitkin maail­maa, joten edes kepu­lais­ten ei kan­na­ta haaveil­la yliopis­tokaupunkien kasvun suitsimisesta.

Estetään asumisen hin­nan­nousu säännöstelyllä?

Jos muut­topainet­ta ei tas­apain­ote­ta asumisen hin­nal­la, se tas­apain­ote­taan jonoil­la. Ams­ter­damis­sa sosi­aaliseen asun­to­tuotan­toon on 15 vuo­den jono. Tukhol­mas­sa se on samaa luokkaa. Jos kaik­ki asum­i­nen olisi hin­tasään­nöstel­tyä eikä mitään pimeitä markki­noi­ta olisi, kaupun­ki taan­tu­isi. Ei tulisi mitään siitä, että uuden työn­tek­i­jän rekry­toimi­nen kestää yli kymme­nen vuot­ta. Jos se työvoima, jota kaupungis­sa eri­tyis­es­ti tarvi­taan, ei pysty ohit­ta­maan jonos­sa, on se sama kuin jos kaupun­gin kasvu kiellettäisiin.

Lisäk­si, jos asum­i­nen ei saisi mak­saa enem­pää, olisi myös vaikeaa löytää rahaa asun­tokan­nan kas­vat­tamiseen. Tähän kysymyk­seen palaan lopussa.

Niis­säkin kaupungeis­sa, jot­ka ovat panos­ta­neet sosi­aaliseen asun­to­tuotan­toon, on sen rin­nal­la vapaiden markki­noiden asun­tokan­ta. On pakko olla.

Sosi­aa­li­nen ja markki­nae­htoinen rinnan?

Euroop­palai­sis­sa teol­lisu­uskaupungeis­sa on per­in­teis­es­ti ollut halpo­ja vuokra-asun­to­ja teol­lisu­ustyöläisille omis­sa kaupungi­nosis­saan. Ne ovat olleet yhteiskun­nan tuki teol­lisu­udelle. Por­var­it ovat asuneet muualla.

On hyvin suosit­tua ajatel­la, että helpotamme asum­isti­lan­net­ta edes joidenkin kohdal­la rak­en­ta­mal­la kohtu­uhin­taisia asun­to­ja. Aja­tus on houkut­tel­e­va, mut­ta ei eri­tyisen tasa-arvoinen, kos­ka se saa samas­sa ase­mas­sa ole­vat henkilöt keskenään täysin eri­ar­voiseen ase­maan. Toinen saa hal­van asun­non ja toinen joutuu raadol­lisille markki­noille. Tästä poli­ti­ikas­ta kär­sivät eri­tyis­es­ti ne pieni­palkkaiset, jot­ka eivät onnis­tu ARA-asun­toa saa­maan, kos­ka hei­dän asumisku­lun­sa vas­taavasti kasvavat.

ARA-poli­tik­ka koki vaka­van kolauk­sen, kun ay-liik­keen omis­ta­ma VVO ja lähin­nä eläkey­htiöi­den omis­ta­ma Sato pani­vat sosi­aalisen asun­tokan­tansa lihoiksi.

Viime aikoina kas­va­va ARA-kan­ta on Helsingis­sä men­nyt enem­män kuin kokon­aan ulko­maalais­peräiselle väestölle, sil­lä syn­type­r­äi­sistä suo­ma­lai­sista näis­sä asun­nois­sa asuu aiem­paa harvem­pi. (Tämä tieto on peräisin kyseisessä sem­i­naaris­sa esi­in­tyneen Timo Kauppisen/THL kalvoista.) Tämän poli­ti­ikan seu­rauk­se­na ulko­maalaisväestö eris­tetään omi­in taloi­hin­sa ja omi­in kaupunginosiinsa.

Pien­i­t­u­loisia pitää raadol­lisil­la asun­tomarkki­noil­la avus­taa, mut­ta asum­is­tu­ki sopii tähän paljon parem­min kuin sama tuki seinien kaut­ta annet­tuna. Se kohdis­tuu huo­mat­tavasti parem­min tarpeen mukaan, se kohtelee kaikkia samas­sa ase­mas­sa asu­via samal­la taval­la ja kun­nioit­taa itse kunkin halua hakeu­tua asumaan sinne minne halu­aa. Ja sok­e­ri­na poh­jal­la. ARA-poli­ti­ik­ka edis­tää seg­re­gaa­tio­ta voimakkaam­min kuin yksi­tyiset vuokra­markki­nat yhdis­tet­tynä asum­is­tu­keen. Eikä tämä koske vain ulkomaalaisväestöä.

Asumisen korkean hin­nat tuot­ta­mat tulot on ohjat­ta­va asun­to­tuotan­non nopeuttamiseen.

Nyt suu­tu­tan sit­ten loputkin.

Emme voi mitään sille, että men­estyvis­sä kaupungeis­sa asum­i­nen on kallista. Yhden meno on kuitenkin toisen tulo. Kallis asum­i­nen syn­nyt­tää suuren tulovir­ran jon­nekin. Asumisen korkean hin­nat aiheut­tamia tulo­ja ei saa päästää vääri­in taskui­hin. Sen ei pidä men­nä Kojamolle eikä Satolle, ei raken­nus­li­ikkeille eikä ansiot­tom­i­na voit­toina min­un­laisille, jot­ka ovat onnis­tuneet osta­maan asun­non oikea-aikaises­ti. Eikä myöskään asuntosijoittajille

Asun­to­tuotan­non pul­lonkaula on toisaal­ta rak­en­tamiska­p­a­siteetin puute ja toisaal­ta pula sopivista ton­teista. Asun­to­tuotan­non pul­lonkaulo­ja pitää avar­taa. En puu­tu tässä siihen, kos­ka se ei kuu­lu osaamisalueisiini.

Toinen ongel­ma on puute kaavoite­tu­ista ja raken­nuskelpoi­sista ton­teista.  Se ei johdu siitä, että kaupungeil­la ei olisi varaa ostaa mustet­ta kaavoit­ta­jan kynään vaan siitä, ettei niil­lä ole varaa kaupun­gin kasvun tuot­tami­in investoin­tei­hin. Vuosi­na 2005–2015 asukaslu­vun kasvu tuot­ti Helsin­gin kaupungille inve­ston­ti­tarpei­ta noin 30 000 euroa uut­ta asukas­ta kohden. Kun yksi uusi asukas vei keskimäärin 40 k‑m2, tarkoit­taa tämä, että kaupun­gin pitäisi saa­da raken­nus­maas­ta 750 €/k‑m2, jot­ta kasvu rahoit­taisi itsen­sä. Mitä ilmeisem­min tuo 30 000 euroa/ asukas on sit­tem­min kas­vanut, kos­ka edullis­es­ti raken­net­ta­va tont­ti­maa on loppunut.

Kaupun­gin ei pitäisi antaa tont­ti­maas­ta mitään alen­nuk­sia, kos­ka ne eivät siir­ry asukkaille vaan jäävät raken­nus­li­ikkei­den kas­saan. Raken­nusle­hden mukaan raken­nus­li­ik­keet ovat tehneet kovaa katet­ta – yli 1000 €/k‑m2 eri puo­lil­la Helsinkiä. Tämä tarkoit­taa, että kaupun­ki (ja VR) on antanut tont­te­ja aivan liian halvalla.

On san­ot­tu, että jos ton­tit ovat liian kalli­ita, rak­en­t­a­mi­nen tyre­htyy. Sik­si ne pitääkin huu­tokau­pa­ta. Huu­tokaup­pahin­ta on hin­ta, jol­la tont­ti menee kaupaksi.

Täysi hin­ta pitäisi saa­da siis kaikesta. Sik­si lopet­taisin älyt­tömät Hitas-arpa­jaiset enkä rak­en­taisi myöskään sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa, vaan tuk­isin pien­i­t­u­loisia asumistuella.

Kos­ka en halua rahan val­u­van myöskään Kojamolle enkä muille pörssiy­htiöille, panisin pystyy kaupun­gin oman vapaara­hoit­teisen asun­to­tuotan­non, jon­ka vuokrata­so olisi lähel­lä markki­navuokraa. Näin syn­nytet­täisi­in pitkäaikaisia vuokra-asun­to­ja ja tur­val­lisia asun­to­ja. Köy­hiä, työt­tömiä ja maa­han­muut­ta­jia ei tarvit­sisi asut­taa eril­lisi­in taloi­hin, vaan näis­sä kaupun­gin vapaa rahan vuokra-asun­nois­sa voisi asua ketä vain.

Kun nyt olen astunut kaikille muille varpaille, astun vielä omil­leni. Ostin vai­moni kanssa asun­non Kata­janokalta vuon­na 1997 ja myimme sen viime vuon­na kolminker­taisel­la hin­nal­la. Hin­nan nousus­ta ei ollut min­ulle mitään hyö­tyä, kos­ka uuden asun­non hin­ta oli nous­sut yhtä paljon.

( Juhana Var­tia­nen, ei tästä ei voi per­iä myyn­tivoiton veroa, kos­ka sil­loin asu­isin yhä Kata­janokalla. Vero pitää per­iä sit­ten, kun myyn­ti­hin­taa ei käytetä uuden ostamiseen. Mut­ta sil­loin se myös pitäisi per­iä. Nythän sen saa viedä verot­ta mukanaan Floridaan.)

Mut­ta me, jot­ka ymmär­simme ostaa asun­non ajois­sa, emme joudu mak­samaan asumisen kallis­tu­mis­es­ta. Ymmär­rän nuorem­pi­en ikälu­okkien katkeru­u­den. Pitäisi per­iä huo­mat­tavasti korkeam­paa kiin­teistöveroa, ei raken­nuk­ses­ta vaan ton­tista. Sil­loin tämä menisi sosi­aalis­es­ti oikeudenmukaisemmin.

Kaupungille täl­lainen asun­topoli­ti­ik­ka tuot­taisi huo­mat­ta­vat tulot, jot­ka pitäisi käyt­tää asun­to­tuotan­non huo­mat­tavaan nopeut­tamiseen. Asun­to­tuotan­non huo­mat­ta­va nopeut­ta­mi­nen on ain­oa toimi­va tie.

6 Asum­istuen sijas­ta korkeampia palkkoja

Ilman sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa ja asum­is­tukea pääkaupunkiseudul­la ei voisi elää kau­pan kas­san tuloil­la. Ei siinä kuitenkaan niin kävisi, ettei alueel­la olisi kaup­po­ja. Kau­pan myyjille pitäisi mak­saa korkeam­paa palkkaa. Jos näin tehtäisi­in, alim­mat palkat nousi­si­vat Helsingis­sä huo­mat­tavasti ja paljon työ­paikko­ja ja tuotan­toa siir­ty­isi muut­to­tap­pioalueille, mikä voisi tehdä hyvää alueel­liselle tas­apain­olle. Täl­lainen muu­tos olisi kuitenkin hyvin mon­isyi­nen enkä sik­si ehdo­ta kuin tämän tutkimista. Tämä olisi kuitenkin keino tasoit­taa asumisen hin­nan­nousua tuke­mal­la muun Suomen kehitystä.

Työt­tömiä ei kuitenkaan pidä karkot­taa muut­to­tap­piokun­ti­in, kos­ka sieltä he nyt ainakaan eivät työtä löytäisi.

 

= = =

Ai niin. Kos­ka keskusta­laiset tietysti taas mar­mat­ta­vat, että asum­is­tu­ki on tulon­si­ir­to Helsingille, niin sovi­taan, että asum­is­tuki­menot, siis ne kaik­ki, siir­retään kun­nan menoik­si. Sil­loinn kun­ta saisi myös joidenkin rajoi­tusten puittgeis­sa päät­tää asum­istuen säännöistä.

=  = =

Sit­ten on vielä kysymys seg­re­gaa­tion tor­jun­nas­ta ja asunaluei­den hin­to­jen eriy­tymis­es­tä. Niistä joskus toiste.

 

 

 

Puheenvuoroni asuntopolitiikasta kaupunginvaltuustossa

Val­tu­us­to käsit­teli Kotikaupunk­i­na Helsin­ki 2016 ‑ohjel­man seu­ran­tara­port­tia. Keskustelu kään­tyi käsit­telemään kysymys­tä ARA-tuotan­non roolista. Osa sanoi, että asun­top­u­laa voidaan helpot­taa vain asun­to­ja rak­en­ta­mal­la ja osa taas, että olen­naista on rak­en­taa kohtu­uhin­taista asum­ista, kos­ka asun­not eivät lisää rak­en­ta­mal­la halpene. 

Arvoisa puheen­jo­hta­ta!

Toisin kuin tääl­lä on san­ot­tu, asun­to­tuotan­non lisäämi­nen on johtanut asun­to­jen halpen­e­miseen. Ei vielä Helsingis­sä, mut­ta osas­sa Espoo­ta, suures­sa osas­sa Van­taa­ta ja eri­tyis­es­ti kehyskun­nis­sa.  Tämä menee aivan oppikir­jan mukaises­ti. Asun­to­tuotan­non lisäämi­nen alen­taa hin­to­ja ensim­mäisek­si vähem­män halu­tu­il­la alueil­la. On näitä halpo­ja aluei­ta Helsingis­säkin, mitä voidaan pitää hyvänä tai sit­ten ei.

Se, että asum­i­nen on niin kallista Helsingis­sä, on tietysti entisen kaupun­gin­su­un­nit­telu­lau­takun­nan vika. Olemme tehneet kaupungista liian hyvä paikan asua ja sik­si se on niin halut­tu ja kallis. Tym­peää kaupunkia rak­en­ta­mal­la olisimme saa­neet siitä halvemman.

Kun asun­not ovat Helsingis­sä niin kalli­ita, mei­dän eet­ti­nen velvol­lisu­utemme on rak­en­taa Helsinki­in lisää asun­to­ja ja paljon. Siihen on nyt myös tilaisu­us, kuin rak­en­t­a­mi­nen koko maas­sa hidas­tuu. Vapau­tuu siis kap­a­siteet­tia, joka on käytet­tävä asun­to­tuotan­non lisäämisen Helsingis­sä.  Mei­dän on olta­va valmi­it muut­ta­maan kaupun­gin strate­gias­sa sovit­tua rahankäyt­töä ja hyväksyt­tävä suurem­pi velka­an­tu­mi­nen. Ei voi olla niin, että sidomme käyt­täy­tymisen neljäk­si vuodek­si eteen­päin emmekä muu­ta sitä, vaik­ka maail­ma ympäril­lä muuttuu.

(Sai illal­la viestin val­tu­us­ton puheen­jo­hta­jal­ta, Otso Kivekkäältä, jon­ka mukaan kaupun­ki on lyhen­tänyt lain­o­jaan niin paljon, että strate­gias­sa sovit­tu velka­kat­to jous­taa sadoil­la miljoonil­la euroil­la. Huoleni oli siis aiheeton.) 

Tääl­lä on toiv­ot­tu, että kaupunkia raken­net­taisi­in rohkeam­min ylöspäin. Tiivistää voi kyl­lä ilman torne­jakin, mut­ta edel­lisen kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan aikana lau­takun­ta lisäsi huo­mat­tavasti raken­nu­soikeut­ta virkami­esten esit­tämään kaavoihin ja rak­en­si myös rohkeasti ylöspäin. Siltä osin kuin nämä ympäristöään korkeam­mat raken­nuk­set ovat jo valmis­tuneet, ne eivät ole mitenkään huonon­nuk­sia kaupunkikuvaan.

Minä kuu­lun niihin, joiden mielestä asum­is­tu­ki on parem­pi tapa aut­taa pien­i­t­u­loisia asumises­sa kuin se, että raken­netaan pien­i­t­u­loisille eril­lisiä pien­i­t­u­lois­t­en talo­ja. Asum­is­tu­ki kohden­tuu huo­mat­tavasti parem­min tarpeen mukaan. ARA-poli­ti­ikan kaut­ta jaet­tavas­ta vuokrasäästöstä neljännes kohdis­tuu medi­aan­i­t­u­loa suu­rit­u­loisem­mille koti­talouk­sille, kun taas asum­is­tu­ki kohdis­tuu pien­i­t­u­loisille ja vain heille. Se kohtelee kaikkia samas­sa ase­mas­sa ole­via samal­la taval­la, kun taas ARA-asun­not saami­nen on lähin­nä arpa­peliä eikä se sik­si kohtele kaikkia samal­la tavalla.

Kaiken kukku­rak­si ARA-asun­nois­sa seg­re­gaa­tio on suurem­paa kuin vapaiden markki­noiden vuokra-asun­nois­sa. ARA-asun­to altistaa köy­hän asukkaan asumaan toden­näköisem­min pien­i­t­u­loisel­la alueel­la kuin asum­i­nen kovan rahan vuokra-asun­nos­sa. Yhteä syynä tähän nurinkuriseen tilanteeseen on se, että ARA-asukkaat Kata­janokalla ja Jätkäsaa­res­sa ovat varakkaampia kuin Itä-Helsin­gin ARA-asun­nois­sa. Hyväo­saisil­la on teräväm­mät kyynärpäät.

Hitas-asun­not ovat arpa­peliä aivan kir­jaimel­lis­es­ti. Joskus 1980-luvul­la olin Hitas-poli­ti­ikan innokas tuk­i­ja. Se oli aivan toisen­lai­sis­sa olois­sa luo­ton sään­nöste­lyn aikana, kun Helsingistä uhkasi tul­la kaupun­ki, jonne päästäk­seen piti olla joko hyvin köy­hä tai hyvin rikas. En näe täl­laises­sa sadan tuhan­nen euron etu­u­den arpomises­sa mitään puolustettavaa.

Nos­taako asum­is­tu­ki vuokrata­soa? Kaik­ki tavat rai­va­ta asun­tokan­nas­sa tilaa pien­i­t­u­loisille nos­taa muiden mak­samia hin­to­ja ja vuokria. Näin tekee myös se, että osa asun­noista varataan ARA-asun­noik­si. Sekin nos­taa muiden mak­samia vuokria. Ikävim­min tämä osuu niihin pieni­palkkaisi­in, jot­ka juuri ja juuri eivät saa ARA-asuntoa.

Paa­vo Arhin­mä­ki yrit­ti vaku­ut­taa meille, etteivät ARA-asukkaat saa mitään tukea asumiseen­sa. Ain­oa tuki hänen mielestään on vain 20 pros­ent­tia alem­pi ton­tin hin­ta. Tosi­a­sia nyt kuitenkin pitäisi tun­nus­taa. Jätkäsaa­res­sa tuo ton­tin hin­ta on noin 600 euroa kun kovan rahan ton­teista mak­se­taan 1500 euroa.

Sama kos­kee Hitas-tont­te­ja. Val­tu­utet­tu Ranta­la sanoi, että Hitas-ton­teista saa vain 20 pros­entin alen­nuk­sen vuokras­ta. Tuon vuokran perus­teena ole­va ton­tin hin­ta on kuitenkin yleen­sä huo­mat­tavasti markki­nahin­taa alem­pi. Eilen kaupunkiym­päristölau­takun­nas­sa Kru­unuvuoren­ran­nas­sa markki­nahin­naksi määritelti­in tar­jouskil­pailus­sa 1165 €/k‑m2, mut­ta viereisen Hitas-ton­tin arvok­si viereisel­lä ton­til­la määrät­ti­in run­saat 744 €/k‑m2.

Tehdään­pä pieni aja­tuskoe tästä Arhin­mäen väit­teestä, ettei ARA-asun­toon liity mitään tukea. Entä jos päät­täisimme, että jokaisel­la val­tu­ute­tul­la on oikeus yhteen ARA-asun­toon joko itselleen tai lähisuku­laiselleen. Paa­vo Arhin­mä­ki voisi koko val­tu­us­ton puoles­ta vas­ta­ta vihaisille kaupunki­laisille, etteivät val­tu­ute­tut näin saa mitään tukea kaupungilta. Men­estys­tä vain tähän tehtävään!

Vielä seg­re­gaa­tios­ta. Ei ole aivan yksinker­taista tor­jua asuinaluei­den eriy­tymistä, kos­ka keinomme rajoit­tuvat uus­tuotan­toon ja val­taosa seg­re­gaa­tios­ta tapah­tuu van­has­sa asuntokannassa.

Paras tapa tor­jua slum­mi­u­tu­mista on pitää huol­ta siitä, että meil­lä ei ole fyy­sisiltä omi­naisuuk­sil­taan huono­ja kaupungi­nosia eikä mis­sään huono­ja koulu­ja. Voimme peri­aat­teessa asut­taa pien­i­t­u­loisia kalli­iden osoit­tei­den alueille, mut­ta meil­lä ei ole mitään keino­ja pakot­taa hyvä­tu­loisia huonoi­hin osoit­teisi­in. On siis väl­tet­tävä, että emme syn­nytä huono­ja osoitteita.

Miksi asumistukimenot kasvavat

Suomes­sa käytetään paljon rahaa asum­is­tu­keen, kos­ka val­tio halu­aa tukea köy­hiä säästeliäästi. Muual­la esimerkik­si työt­tömyysko­r­vauk­set ovat paljon korkeampia, mut­ta niistä pitääkin mak­saa myös tavanomaiset asuinmenot.

Meil­lä asumis­es­ta kor­vataan erik­seen, jot­tei rahaa menisi ”hukkaan”. Korkeam­paa työt­tömyysko­r­vaus­ta saisi­vat myös van­hempi­en­sa luona asu­vat peräkam­marin pojat, omis­tusasun­nos­sa asu­vat ja töis­sä ole­van työt­tömän puoliso.

Taku­ueläke 782 euroa ei riit­täisi mihinkään, jos siitä pitäisi mak­saa myös asum­i­nen. Säästää paljon, että vuokral­la asu­van vähim­mäiseläk­keestä melkein puo­let on asum­is­tukea. Monel­la eläkeläisel­lä on vela­ton omistusasunto.

Asum­is­tuki­menot ovat kas­va­neet roimasti viime vuosi­na. Osa tästä on näen­näistä. Opin­totuen asum­is­lisä lopetet­ti­in ja opiske­li­jat siir­ret­ti­in yleisen asum­istuen piiriin.

Eniten asum­is­tukea on lisän­nyt vuokral­la asumisen suo­sion kasvu. Val­tio ei tässäkään jää vält­tämät­tä tap­pi­olle, kos­ka vuokral­la asum­i­nen toisaal­ta tuot­taa val­ti­olle enem­män vero­tu­lo­ja kuin omis­tusasum­i­nen. Vuokrat­u­losta mak­se­taan veroa, asun­to­tu­losta ei makseta.

Vuokrien nousu sen sijaan ei ole lisän­nyt asum­is­tuki­meno­ja juuri lainkaan. Yksinäiseltä henkilöltä korkein hyväksyt­ty vuokra Helsingis­sä on 508 euroa, eikä niin halpo­ja asun­to­ja ole ollut markki­noil­la aikoi­hin. Jos vuokra nousee 600 eurosta 700 euroon, asum­is­tu­ki mak­se­taan edelleen, kuin vuokra olisi 508 euroa.

Niin­pä asum­is­tu­ki ei myöskään nos­ta vuokria sen enem­pää kuin nos­taisi palkko­jen nousu tai työt­tömyysko­r­vauk­sen korottaminen.

Toimeen­tu­lo­tu­ki on asia erik­seen. Se kor­vaa käytän­nössä ihan mil­laisia asum­is­meno­ja tahansa, minkä vuokranan­ta­jat hyvin tietävät. Kelal­la on kyl­lä ohjeel­liset enim­mäisvuokrat, jot­ka ovat ensik­sikin paljon asum­istuen mak­sime­ja korkeam­mat, minkä lisäk­si joka toiselle toimeen­tu­lo­tuki­a­sukkaalle hyvitetään vuokraa yli näi­denkin rajo­jen. Se todel­la vaikut­taa markki­navuokri­in. On kyl­lä velvol­lisu­us hakea halvem­paa asun­toa – vain omas­ta kun­nas­ta – mut­ta jos ei löy­dä niin ei löydä.

On ollut kallis moka hyväksyä toimeen­tu­lotues­sa niin korkei­ta vuokria kuin on hyväksyt­ty. Virheen kor­jaami­nen on vaikeaa, kos­ka eivät markki­navuokrat heti lask­isi ja siinä välis­säkin pitäisi asua.

Mik­si työt­tömien ja tulot­tomien asum­ista pitää tukea kalli­iden vuokrien Helsingis­sä, vaik­ka asun­toi­hin voisi muut­taa Helsinki­in töi­hin tule­via? Muut­to­tap­pioalueil­ta löy­ty­isi halpo­ja asun­to­ja, mut­ta sinne karkotet­tu työtön on tuomit­tu työt­tömäk­si loppuiäkseen.

Voidaan tietysti kysyä, mik­si toimeen­tu­lotuen asi­akas­ta ei voi velvoit­taa hake­maan halvem­paa asun­toa kehyskun­nista. Sen sijaan pieni­palkkaiset joutu­vat hakeu­tu­maan kehyskun­tien halvem­pi­in asun­toi­hin. Kyse on kun­tien välis­es­tä oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta. Kehyskun­nat tuskin oli­si­vat ilah­tunei­ta siitä, että Helsin­ki lähet­täisi sosi­aal­i­toimen asi­akkaansa hei­dän niskoilleen.

Entä jos raken­net­taisi­in vain lisää ARA-asun­to­ja? Tämä ei ole sen halvem­pi tie. Vaik­ka ARA-asun­to­jen halvem­mat vuokrat eivät näy kun­tien menoina, menete­tyt tulot ovat aivan sama asia. Ei ole ole­mas­sa ilmaista hal­paa asun­toa. ARA-asun­to­jen vuokratu­ki on menoa samal­la taval­la kuin asum­is­tukikin. Lisäk­si se kohdis­tuu paljon epä­tarkem­min, kos­ka kun asun­non on ker­ran saanut, sen saa pitää, vaik­ka tulot kuin­ka nousisivat.

Asun­top­u­laan ja korkeisi­in vuokri­in ei ole muu­ta ratkaisua kuin rak­en­taa lisää asun­to­ja. Kun rak­en­t­a­mi­nen maakun­nis­sa hiipuu, pitäisi kap­a­siteet­tia saa­da siir­tymään pääkaupunkiseudulle asun­top­u­laa helpottamaan.

Asumisen tukeminen

Juho Saaren työryh­mä esit­ti, että asumisen tukem­i­nen eriytetään toimeen­tu­lotues­ta ja asum­ista tuet­taisi­in vain asum­istuen kaut­ta. Asum­istues­sa nou­datet­ta­vat vuokraka­tot eivät olisi kun­tako­htaisia vaan samat koko työssäkäyn­tialueel­la,  siis esimerkik­si Helsin­gin seudul­la. Rapor­tis­sa ennustet­ti­in tämän johta­van siihen, että pien­i­t­u­loiset siir­ty­i­sivät Helsin­gin kalli­ista asun­noista ympäryskun­tien kohtu­uhin­taisem­pi­in asun­toi­hin. Olen pitkään odot­tanut, että tuo ehdo­tus tulee jostain, mut­ta en silti olet­tanut, että se tulisi Juho Saaren ryhmältä.

Asum­is­tu­ki ei kom­pen­soi korkeam­paa vuokraa, mut­ta kan­nus­taa muut­ta­maan Helsinkiin

Vaik­ka julk­isu­udessa on pöyris­tel­ty asum­is­tuki­meno­ja nopeaa kasvua ja san­ot­tu asum­istuen nos­ta­van vuokria, todel­lisu­udessa val­tion asum­is­tu­ki ei ole syylli­nen vuokrata­son nousu­un. Ei ole, kos­ka toimeen­tu­lotuen jäljiltä vuokra­markki­nois­sa ei ole jäl­jel­lä mitään tuhottavaa.

Asum­is­tu­ki ei nos­ta vuokria siitä yksinker­tais­es­ta syys­tä, että tuki on käytän­nössä riip­puma­ton siitä, kuin­ka korkeaa vuokraa asianomainen mak­saa. Mak­simivuokrat ovat niin matalia, ettei sitä alem­pia vuokria ole kuin suku­lais­ten väli­sis­sä vuokra­sopimuk­sis­sa. Asum­istuen mak­simivuokrat olen liit­tänyt tämän kir­joituk­sen lop­pu­un. Jat­ka lukemista “Asumisen tukeminen”