_

Jyrkästi laskeva tapauskuolleisuus

Huomiotani on herättänyt, että, että kuolleisuus koronaan tuntuu laskeneen paljon nopeammin kuin tartuntojen määrä – tai noussut hitaammin, maasta riippuen. Päätin piirtää tästä summittaisen kuvan. Laskin liukuvan kahden viikon summan kuolleista ja jaoin sen liukuvalla kahden viikon summalla rekisteröidyistä tartunnoista kaksi viikkoa aiemmin. Siis esimerkiksi toukokuun 15.-28. päivän kuolemat jaettuna toukokuun 1.-14. päivän tartunnoilla.  Perusteena tässä oli, että kuolema seuraa keskimäärin kolmen viikon kuluttua tartunnan saamisesta ja tartunnan saamisesta…

Jatka lukemista

Kaupunkisuunnittelu

Lapsiperheiden asuntotilanteen helpottaminen on keskeinen asuntopolitiikan päämäärä

Asuntosijoittajat valittavat päivän Hesarissa, ettei Helsinkiin rakenneta tarpeeksi pieniä yksiöitä. Muutama huomautus käytetyistä argumenteista: Se, että 49 prosenttia ruokakunnista on yhden hengen ruokakuntia, antaa tilanteesta väärän kuvan. Puolet pienistä ruokakunnista on eläkeläisruokakuntia, jotka eivät halua asua yksiössä, vaan vanhassa perheasunnossaan. Itsekin kuulun tähän ryhmään. Eläkeläiset eivät muuta pienempään asuntoon lasten muutettua pois kotoa varsinkaan, kun tämä on haluttu estää varainsiirtoverolla, joka syö pienempään asuntoon muuttamisesta koituvan taloudellisen hyödyn kokonaan.…

Jatka lukemista

joukkoliikenne, Kaupunkisuunnittelu

Miten kattaa HSL:n tappiot?

Kaupunkiympäristölautakunnan listalla on lausunto HSL:n toimintasuunnitelmasta. Siinä merkittävin kysymys on, miten kattaa korona-pandemian aiheuttama lipputulojen väheneminen. Etätyö on vähentänyt työmatkaliikennettä ja vähentynyt liikkumisen tarve on tyydytetty autoilla ja merkittävässä määrin fillareilla. Lautakunnan lausuntoluonnoksen mukaan taakka jaettaisiin kolmeen osaan, hintojen nostoon, palvelutason alentamiseen ja kuntaosuuksien nostoon. Mietitäänpä, miten ravintolan pitäisi tehdä saadakseen korona-aikaiset tappionsa maksetuksi? Pitäisikö nostaa hintoja, huonontaa ruokaa vai kärsiä vain tappiot nahoissaan? Tuskin kukaan järkevä esittäisi muuta…

Jatka lukemista

_

Pessimismini korona-pandemiasta ei hellitä

Kirjoitin keväällä joukon postauksia koronasta. Niiden pääsisältö oli pessimismi. Korona tuottaa joko paljon ihmisuhreja tai tuhoaa talouden tai tekee molempia. Perusväitteeni oli, ettei taudista pääse eroon tukahduttamalla sitä, koska virus ei sillä katoa. Tukahduttamalla voidaan vähentää tartuntoja, mutta jos toimia höllätään, virus alkaa levitä uudestaan. Sama koskee tulen tukahduttamista. Jos tukahdutat huoneistopalon sulkemalla ovet ja ikkunat, kytevä palo roihahtaa uudestaan liekkeihin heti, kun ovi avataan. Lopullisesti normaaliin elämään voidaan…

Jatka lukemista

_

Onko havaintoja laumaimmuniteetista?

Immuunijärjestelmän muisti Viilettäessäni fillarilla sadekuuroja väistellen Länsi-Suomessa kännykkääni tuli The Guardianin artikkeli, jonka mukaan King’s Collegen tutkimuksen mukaan Covid-19:n sairastaminen ei näyttäisi antavan kuin lyhytaikaisen immuniteetin. Vasta-aineiden määrä veressä vähenee muutamassa kuukaudessa liian alas torjuakseen taudin. Olin tästä uutisesta perin kummissani, koska uutinen soti kaikkea sitä vastaan, mitä olin immuniteetista ymmärtänyt. Minä olin ymmärtänyt, ettei olennaista ole vasta-aineiden määrä vaan niiden resepti immuunijärjestelmän muistissa. Vasta-aineita valmistuu pikaisesti lisää, kun…

Jatka lukemista

_

Toinen aalto?

Koronarintamalla ei ole tapahtunut vähään aikaan mitään olennaisesti uutta, joten olen malttanut olla kommentoimatta. Nyt ajattelin esittää lyhyen tilastollisen katsauksen orastavasta toisesta aallosta Euroopassa ja huomenna tai jonain lähipäivänä lyhyen katsauksen siitä, mitä kuuluu laumasuojalle. Oheisessa kuvassa on absoluuttisella asteikolla uudet tartunnat miljoonaa asukasta kohden viikossa. Kuva on piirretty seitsemän vuorokauden liukuvana summana. Aloitan toukokuun alusta, koska siitä alkaen tiedoissa on jotain järkeä. Sitä ennen ne kertoivat lähinnä siitä,…

Jatka lukemista

Talouspolitiikka, _

Kotimaisen omistuksen tukeminen vai tytäryhtiötalous?

Olen kirjoittamassa kirjaa vähän kaikesta. Juuri siksi sen valmistuminen on lykkäytynyt. Ajattelin vähän spoilata kirjaani ja julkaista siitä otteita, jotka soveltuvat ajankohtaiseen keskusteluun Suomen luisumisesta tytäryhtiötaloudeksi. Maa tarvitsee omistajia? Rikkain promille suomalaisista, 5 500 henkeä, saa vähän yli kaksi prosenttia kaikista nettotuloista, siis tuloista, joista on vähennetty verot. Heidän nettotulonsa ylittävät siis 20-kertaisesti keskiarvon. Yhdysvalloissa suurituloisimman promillen osuus nettotuloista on viisi prosenttia ja osuus kasvaa nopeasti. Näin suuret tulot…

Jatka lukemista

Pyöräily

Vuoden 2020 pyörämatka (11). Ilmajoki – Seinäjoen rautatieasema

Perjantai 17.7. Päivä oli jopa helteinen. Pyöräilin suorinta tietä Seinäjoen rautatieasemalle jättääkseni reppuni sinne ja ajaakseni pienen kierroksen ilman reppua. Aseman ovella luvattiin, että siellä on matkatavarasäilytys, mutta en sellaista löytänyt, enkä viitsinyt käyttää etsimiseen enempää. Jotenkin tunsin itseni tyhmäksi, kun en löydä matkatavarasäilytystä noin pieneltä asemalta. Aikaa oli liikkeelle lähtöön ja turhaan säilytyskaappien etsintään tuhrautunut niin paljon, että jouduin luopumaan käynnistä Lapualla. Ajelin sinne tänne ja lopulta kävin…

Jatka lukemista

Pyöräily, _

Vuoden 2020 pyöräretki (10) Vaasa – Ilmajoki

Torstai 16.7. Perjantai-iltana pitäisi olla kotona. Perjantaina pitäisi toisin sanoen olla jossain, josta menee juna Helsinkiin. Vaihtoehtoja oli kolme: Tähdätä Kokkolaan, jolloin torstaina voisi majoittua vaikka Pietarsaareen Olla yksi yö lisää Vaasassa ja polkea sen ympäristössä päivä ilman reppua. Voisi hankkia veronpalautusta ajamalla Norpan siltaa Raippaluotoon. Tähdätä Seinäjoelle ja joko ajaa sinne torstaina ja kierrellä perjantain ympäristössä tai ajaa jonnekin Seinäjoen lähelle. Päädyin jälkimmäiseen. Bongasin Ilmajoen kestikartanon. Paikka, jonka…

Jatka lukemista

Pyöräily

Vuoden 2020 pyöräretki (9) Kristiinankaupunki – Vaasa

Keskiviikko 16.7. Edessä oli tähän asti pisin etappi, 110 kilometriä Vaasaan. Pyrin lähtemään aikaisin, jotta ei tulisi hosu. Olin kuitenkin jättänyt puhelimen laturin Meri-Karvialle, joten piti odottaa kaupan aukeamista, jotta saisin uuden. Pienessä myötätuulessa ja tasaisessa maastossa matka sujui kuitenkin nopeasti ja oli perillä jo ennen kuutta sen enempää rehkimättä. Sää lämpeni ja aurinko tuli esiin. Otin D-vitamiinimyrkytyksen riskin ja riisuin hihat ja panin ne taskuun – ensimmäisen kerran…

Jatka lukemista