Tapauskuolleisuus Tanskassa.

Mik­si Tans­ka avaa maan, vaik­ka omik­ron rie­huu? Tapaus­kuol­lei­suuus voi sen selittää.

Pää­tin kat­sel­la koro­nan tapaus­kuol­lei­suut­ta — siis kuin­ka pal­jon kuo­le­mia on suh­tees­sa havait­tui­hin tar­tun­toi­hin. En teh­nyt tätä Suo­men tilas­tois­ta, kos­ka meil­lä on tar­tun­to­jen mää­ris­tä aika hute­ra käsi­tys. Eri­tyi­ses­ti nyt, kun tes­tiin ei pää­se, ellei­vät oireet ole vaka­via, sai­sim­me aivan vää­rän esti­maa­tin. Yliar­vioi­sim­me tapaus­kuol­lei­suut­ta rankasti.

Pää­tin käyt­tää Tans­kan tie­to­ja, kos­ka Tans­kas­sa tes­ta­taan kaikki.

Mää­rit­te­lin tapaus­kuol­lei­suu­den hel­poim­man mukaan. Las­ki tar­tun­to­jen ja kuo­le­mien seit­se­män päi­vän sum­man ja vii­väs­tin tar­tun­to­ja 14 päi­väl­lä aja­tel­len, että kuo­le­ma seu­raa tar­tun­nas­ta kes­ki­mää­rin kol­men vii­kon pääs­tä ja tes­ti­tu­los val­mis­tuu vii­kon pääs­tä tar­tun­nas­ta. Jaoin kuol­lei­den mää­rän tar­tun­to­jen mää­räl­lä ja ker­roin tuhan­nel­la, jol­loin sain esti­maa­tin tapaus­kuol­lei­suu­del­le pro­mil­lei­na. Tämä ei ehkä kel­pai­si väi­tös­kir­jas­sa, mut­ta saa kel­va­ta näin koti­ti­las­toin­tiin. Jat­ka luke­mis­ta “Tapaus­kuol­lei­suus Tanskassa.”

Mitä ajattelen vihreiden vaalituloksesta?

Minun piti kom­men­toi­da vaa­le­ja Suo­men Kuva­leh­den twit­ter-huo­nees­sa, mut­ta tek­nis­ten vai­keuk­sien vuok­si en pys­ty­nyt sitä teke­mään. Kom­men­toin sik­si tässä.

Minul­le vaa­li­tu­los ei ollut pet­ty­mys. Olin ennus­ta­nut noin seit­se­män pro­sen­tin kan­na­tus­ta, joten meni itse asias­sa vähän parem­min. Tosin tuo ennus­tus perus­tui ole­tuk­seen, että äänes­tys­pro­sent­ti oli­si 45.

Läh­tö­koh­dak­si otin vih­rei­den val­ta­kun­nal­li­sen kan­na­tuk­sen, joka on vii­mei­sim­pien haas­tat­te­lu­tut­ki­mus­ten mukaan pai­nu­nut jo kym­me­nen pro­sen­tin tun­tu­maan. Täs­tä pitää olla huo­lis­saan, ei sii­täet­tä saim­me aika ohuen edus­tuk­sen hyvin­voin­tia­luei­den valtuustoihin.

(Minä suos­tun käyt­tä­mään hyvin­voin­tia­lueis­ta sanaa maa­kun­ta vas­ta, kun joku sävel­tää Van­taa-Kera­van maa­kun­ta­lau­lun.) Jat­ka luke­mis­ta “Mitä ajat­te­len vih­rei­den vaalituloksesta?”

Kaikille pörssisähköä, mutta myös mahdollisuus suojautumiseen

Tie­dän, ettei ole paras aika puhua sen puo­les­ta, että kaik­ki säh­kö­so­pi­muk­set pitäi­si muut­taa tun­ti­hin­tai­sek­si pörs­si­säh­kök­si. Tänä syk­sy­nä pörs­si­säh­köä käyt­tä­vät ovat koke­neet tap­pioi­ta, mut­ta kes­ki­mää­rin pörs­si­säh­kö on hal­vem­paa, sil­lä kun säh­köyh­tiöt kan­ta­vat ris­kin kulut­ta­jien puo­les­ta, eivät ne tee sitä suin­kaan ilmaiseksi.

Tus­kin on jää­nyt huo­maa­mat­ta, että vakio­hin­tai­sen säh­kön hin­ta on nous­sut huo­mat­ta­vas­ti vii­me aikoi­na. Saat­taa­pa hyvin­kin olla, ettei kiin­teä­hin­tais­ta säh­köä kan­na­ta juu­ri nyt ostaa.

Pörssisähkö on keskimäärin edullisempaa

Vaik­ka tämän syk­syn aika­na pörs­si­säh­kön osta­jat ovat jää­neet tap­piol­le, pit­käl­lä aika­vä­lil­lä he voit­ta­vat kah­des­ta syys­tä: pörs­si­säh­kö on kes­ki­mää­rin vähän hal­vem­paa kuin kiin­teä­hin­tai­nen säh­kö ja ennen kaik­kea, kos­ka he voi­vat alen­taa sitä sopeut­ta­mal­la käyt­täy­ty­mis­tään. Jat­ka luke­mis­ta “Kai­kil­le pörs­si­säh­köä, mut­ta myös mah­dol­li­suus suojautumiseen”

2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (14) Pienten ansiotulojen täydentäminen

(Sivut 303 — 342)

Miten aut­taa nii­tä, joi­den ase­ma työ­mark­ki­noil­la on heik­ko, kos­ka heil­lä ei ole sel­lai­sia eri­tyi­so­mi­nai­suuk­sia, jois­ta työ­nan­ta­jat ovat val­mii­ta mak­sa­maan? Hei­dän kan­nal­taan pien­ten palk­ko­jen nos­ta­mi­nen saat­taa kään­tyä hei­tä vas­taan, kos­ka se hin­noit­te­lee hei­dät ulos työmarkkinoilta.

Tätä ilmiö­tä on kut­sut­tu myös koh­taan­to-onel­mak­si, jol­la yri­te­tään selit­tää asia pois, mut­ta joka on mie­les­tä­ni vain toi­nen nimi sil­le, että osas­ta työ­voi­mas­ta ei kan­na­ta mark­ki­naeh­toi­ses­sa työs­sä mak­saa niin pal­jon, että sil­lä pal­kal­la kan­nat­taa men­nä töihin.

Minimipalkan palautettu maine

Talous­tie­tei­li­jät oli­vat pit­kään täy­sin yksi­mie­li­siä sii­tä, että mini­mi­pal­kan korot­ta­mi­nen lisää työt­tö­myyt­tä kar­sies­saan pois tuot­ta­mat­to­mia työ­paik­ko­ja ja hin­noi­tel­les­saan osan työ­voi­mas­ta ulos.

Empii­ri­sis­sä tut­ki­muk­sis­sa on saa­tu kui­ten­kin tulok­sek­si aivan muu­ta. Vuon­na 1992 New Jer­seys­sä nos­tet­tiin mini­mi­palk­kaa 4,25 dola­ris­ta 5,05 dol­la­riin (nykyeu­roi­na 7,2 euros­ta 8,5 euroon). Vie­rei­ses­sä osa­val­tios­sa Pen­syl­va­nias­sa koro­tus­ta ei teh­ty. Kui­ten­kin työl­li­syys kehit­tyi New Jer­seys­sä parem­min kuin Pen­syl­va­nias­sa. Tut­ki­mus­tu­los­ta pidet­tiin ensin silk­ka­na hum­puuk­ki­na, mut­ta ei sii­tä mitään vikaa löy­det­ty, ja saman­lai­sia tut­ki­mus­tu­lok­sia on saa­tu muu­al­ta­kin. Jat­ka luke­mis­ta “2020-luvun yhteis­kun­ta­po­li­tiik­ka (14) Pien­ten ansio­tu­lo­jen täydentäminen”

2020-luvun hyvinvointipolitikka (13): Miten markkinaehtoiset palkat määräytyisivät

Sivut 281–302

Aloi­tam­me teke­mäl­lä epä­rea­lis­ti­sia ole­tuk­sia ja pois­ta­mal­la ne yksi toi­sen­sa jälkeen

Jos kaik­ki ihmi­set voi­si­vat teh­dä ris­tiin tois­ten­sa työ­tä ja kaik­ki työt koet­tai­siin yhtä muka­vik­si, syn­tyi­si täy­del­li­nen samapalkkaisuus.

Jos toi­set työt ovat halu­tum­pia kuin toi­set ja kaik­kien pre­fe­rens­sit ovat samat, pää­dyt­täi­siin sii­hen, että palk­ka oli­si halu­tuis­sa töis­sä mata­lam­pi kuin ikä­vis­sä, niin kuin oikein onkin. Tilan­ne on edel­leen täy­sin tasa-arvoi­nen, kos­ka jos joku on tyy­ty­mä­tön osaan­sa, hän voi vaihtaa.

Jos edel­leen kaik­ki osai­si­vat teh­dä kaik­kea, mut­ta pre­fe­rens­sit muka­van työn suh­teen eroai­si­vat, tilan­ne ei oli­si enää täy­sin tasa-arvoi­nen, mut­ta kui­ten­kin paras mah­dol­li­nen. Onnen Pek­ka oli­si se, joka pitää työs­tä, jota muut inhoa­vat. Hän pää­si­si unel­ma-ammat­tiin­sa ja sai­si sen lisäk­si mui­ta parem­paa palk­kaa. Jot­ka taas haluai­si­vat samaan unel­ma-ammat­tiin lii­an monen muun kans­sa, jou­tui­si­vat tin­ki­mään pal­kas­taan pal­jon pääs­täk­seen sii­hen tai tyy­ty­mään vähem­män tyy­dyt­tä­vään työ­hön. Työ­pai­kat meni­si­vät erään­lai­sen suh­teel­li­sen edun peri­aat­teen mukaan niil­le, jot­ka juu­ri sitä työ­tä eni­ten arvos­ta­vat. Jat­ka luke­mis­ta “2020-luvun hyvin­voin­ti­po­li­tik­ka (13): Miten mark­ki­naeh­toi­set pal­kat määräytyisivät”

2020-luvun yhteiskuntapolitiikka 12: Työväenliikkeen olisi hyvä vaihtaa strategiaansa

Kun aika­naan ammat­tiyh­dis­tys­lii­ke tur­va­si teh­das­työ­läis­ten palk­ka­ta­son port­tien ulko­puo­lel­la ole­vien kil­pai­lul­ta, nämä myös jäi­vät port­tien ulko­puo­lel­le köy­hyy­teen. Nyt ansio­ta­son tur­vaa­mi­sek­si pitäi­si sysiä uudes­taan kas­va­va osa työ­voi­mas­ta takai­sin port­tien ulko­puo­lel­le niu­kan perus­tur­van varaan. Näin on myös tapah­tu­nut. Sitä­hän tasa­pai­no­työt­tö­myy­den yli kak­sin­ker­tais­tu­mi­nen tar­koit­taa. Tämä stra­te­gia ei toi­mi, jos väki port­tien ulko­puo­lel­la kas­vaa kasvamistaan.

Tar­vi­taan yhteis­kun­nal­li­nen ja talou­del­li­nen uudis­tus, joka on yhtä suu­ri kuin oli hyvin­voin­ti­val­tioi­den luo­mi­nen toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen. On kohen­net­ta­va pie­ni­palk­kais­ten ase­maa – ei vähän vaan paljon.

Ay-lii­ke on pys­ty­nyt hyvin puo­lus­ta­maan huo­no-osai­si­mien palk­ka­ta­soa, mut­ta ei hei­dän työ­paik­ko­jaan. Tämä on toi­vot­to­man vii­vy­tys­tais­te­lun tie, joka pää­tyy vää­jää­mät­tö­mään tap­pioon. Jat­ka luke­mis­ta “2020-luvun yhteis­kun­ta­po­li­tiik­ka 12: Työ­väen­liik­keen oli­si hyvä vaih­taa strategiaansa”

2020-luvun yhteiskuntapolitiikka 11: Työmarkkinat

(tämä menee nyt aika kur­so­ri­ses­ti, kos­ka kir­jan luku on kovin pitkä)

Kehi­tys työ­mark­ki­noil­la on mer­kit­tä­vä­nä syy­nä sii­hen, että elä­mä ei ole niin auvois­ta kuin Väi­nö (ja Key­nes) ajat­te­li. Taus­tal­la on tuot­ta­vuuse­rois­ta joh­tu­va eriar­voi­suu­den kas­vu työmarkkinoilla.

Palk­ka on työn­te­ki­jäl­le tulo ja työ­nan­ta­jal­le työ­voi­man hin­ta. Jot­ta työ­mark­ki­nat toi­mi­si­vat kun­nol­la, pitäi­si hin­nan työ­nan­ta­jien sil­mis­sä olla osa­puil­leen työn mar­gi­naa­li­nen tuot­ta­vuus. Se joh­tai­si kui­ten­kin hyvin epä­oi­keu­den­mu­kai­seen tulon­ja­koon. Vie­lä 30 vuot­ta sit­ten oikeu­den­mu­kai­nen ja teho­kas palk­ka­ra­ken­ne eivät eron­neet toi­sis­taan lain­kaan niin pal­jon kuin nyt.

Jot­kut, kuten Jere­my Rif­kin ovat pelo­tel­leet työn lop­pu­mi­sel­la auto­maa­tion vuok­si. Työ ei lopu, mut­ta kas­va­val­le osal­le työ­voi­maa ei ole ilman sub­ven­tio­ta tar­jol­la sel­lais­ta työ­tä, jos­ta saa­ta­va palk­ka riit­tää kun­nol­li­seen elä­mään. Jat­ka luke­mis­ta “2020-luvun yhteis­kun­ta­po­li­tiik­ka 11: Työmarkkinat”

2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (10) Hallittu kaupungistuminen

Teol­li­suus­mais­sa vii­me­ai­kai­nen kehi­tys on ollut kiih­ty­vää kau­pun­gis­tu­mi­sen aikaa. Se ei tar­koi­ta enää niin­kään muut­toa maal­ta kau­pun­kei­hin, kos­ka maa­seu­dun työ­voi­ma­re­ser­vi on liki tyh­jiin ammen­net­tu. Niin Suo­mes­sa kuin muu­al­la­kin se tar­koit­taa ennen kaik­kea muut­toa pie­nis­tä kau­pun­geis­ta suu­riin ja teol­li­suus­kau­pun­geis­ta yli­opis­to­kau­pun­kei­hin. Muu­tok­sen taus­tal­la on elin­kei­no­ra­ken­teen muu­tos, joka vie työ­voi­maa teol­li­suu­des­ta luo­vien alo­jen toi­mis­to­työ­hön. Sosio­lo­gi Mat­ti Vir­ta­nen kir­joit­ti täs­tä enna­koi­vas­ti jo vuon­na 1987 kir­jas­saan Teh­taas­ta studioon.

Osaa­mi­sa­lat menes­ty­vät siel­lä, mis­sä on pal­jon mui­ta osaa­jia. Sik­si muut­to­liik­keen voit­ta­jiin kuu­luu pie­ni mää­rä menes­ty­viä kau­pun­ke­ja samal­la kun val­tao­sa paik­ka­kun­nis­ta kuu­luu väes­töä menettäviin.

Suo­men kan­nal­ta on vähän ikä­vä asia, että talou­del­li­sen kehi­tyk­sen kär­jes­sä ole­vat elin­kei­noa­lat viih­ty­vät par­hai­ten suu­ris­sa kau­pun­geis­sa. Suo­mes­sa ei ole yhtään suur­ta kau­pun­kia, on vain yksi kes­ki­suu­ri kau­pun­ki, jol­la on hädin tus­kin mil­joo­na asu­kas­ta ja muu­ta­ma menes­ty­vä pie­ni yli­opis­to­kau­pun­ki. Jat­ka luke­mis­ta “2020-luvun yhteis­kun­ta­po­li­tiik­ka (10) Hal­lit­tu kaupungistuminen”

Omikronia ei saada pysäytetyksi, kannattaako edes hidastaa?

Jos haluai­si var­mis­taa, ettei tule lei­ma­tuk­si vää­räs­sä olleek­si, ei kan­nat­tai­si kir­joit­taa koro­nas­ta juu­ri nyt mitään, vaan odot­taa mitä tapah­tuu ja ryh­tyä sit­ten jäl­ki­vii­saak­si. Minus­ta taas pää­tök­sen­te­ko ja vaih­toeh­to­jen poh­ti­mi­nen on kieh­to­vin­ta sil­loin, kun epä­var­muus on suu­rin­ta. Sik­si haluan kir­joit­taa aja­tuk­sis­ta­ni juu­ri nyt, vaik­ka tule­vai­suus tulee var­maan­kin osoit­ta­maan monet ole­tuk­sis­ta­ni vääriksi.

Haluan aluk­si koros­taa, että vaik­ka täs­sä kir­joi­tan, että oli­sin toi­mi­nut toi­sin, nyt kan­nat­taa jat­kaa kol­me viik­koa vali­tul­la lin­jal­la eikä vaih­taa sitä enää uudestaan.

Käsi­tyk­se­ni perus­tuu sii­hen, että omik­ron-variant­ti sel­väs­ti enem­män kuin kak­sin­ker­tais­tuu vii­kos­sa nyt Uudel­la­maal­la, eikä kau­an mene, kun se ottaa ottee­seen­sa muun­kin Suo­men. Näin se on teh­nyt muuallakin.

Jat­ka luke­mis­ta “Omik­ro­nia ei saa­da pysäy­te­tyk­si, kan­nat­taa­ko edes hidastaa?”

2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (9) Ekologinen rakennemuutos

Pent­ti Lin­ko­lan mukaan vain talou­del­li­sen kas­vun ja väes­tön kas­vun lopet­ta­mi­nen voi­vat pelas­taa maa­il­man. Aika huo­nos­ti ovat asiat sil­loin, sil­lä on todel­la epä­rea­lis­tis­ta, että köy­hät maat tyy­tyi­si­vät ole­maan köy­hiä ja että he kui­ten­kin köy­hi­nä­kin pys­tyi­si­vät alen­ta­maan syntyvyyttä.

Tar­vi­taan muu­tos talou­del­li­sen kas­vun suun­nas­sa ja kulu­tuk­sen raken­tees­sa, joka vie kulu­tus­ta tava­rois­ta bit­tei­hin ja pal­ve­lui­hin sekä mää­räs­tä laa­tuun. Uusi eko­lo­gi­ses­ti vas­tuul­li­sem­pi kulu­tus­ko­ri ei oli­si vält­tä­mät­tä huo­nom­pi – ei sa aina­kaan niin pal­jon huo­nom­pi oli­si kuin se kori, joka oli­si saa­tu vain kulu­tus­ta leikkaamalla.

Nyt vero­tus toi­mii vää­rin, kun mate­ri­aa­lia ja ener­gi­aa vero­tye­taan kevyes­ti ja ihmis­työ­tä ras­kaas­ti. Näin suo­si­taan rih­ka­maa laa­tu­tuot­tei­ta vas­taan ja tava­roi­ta pal­ve­lu­ja vas­taan. Pitäi­si teh­dä toi­sin päin, verot­taa pal­jon enem­män fos­sii­lis­ta ener­gi­aa ja raa­ka-ainei­den käyt­töä ja pal­jon vähem­män työ­tä. Jat­ka luke­mis­ta “2020-luvun yhteis­kun­ta­po­li­tiik­ka (9) Eko­lo­gi­nen rakennemuutos”