Tekijä: Osmo Soininvaara

Toimeentulotuen vuokrarajoja ei voi toteuttaa kolmessa kuukaudessa

Näen suo­ma­laiselle hyv­in­voin­ti­val­ti­olle kak­si poli­it­tista uhkaa.

Poli­it­ti­nen vasem­mis­to ei ole halua pitää suit­sia kireäl­lä vaan jakaa rahaa sym­pa­t­ian perus­teel­la. Sil­loin kun demar­it rak­en­si­vat hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, he oli­vat rahankäytössä tiukko­ja ja johdon­mukaisia. Sään­nöt oli­vat ankaria. Tämä ote on höl­tynyt pahasti viimeisen 20 vuo­den aikana. Jos hyv­in­voin­ti­val­tion raho­ja käytetään tehot­tomasti, kär­si­jöinä eivät ole rikkaat vaan köy­hät. Jos joku saa perus­teet­to­mia tulon­si­ir­to­ja, rahaa riit­tää muille tarpeessa oleville vähemmän.

Toinen ongel­ma ovat oikeis­to­laiset. Hei­dän pahin ongel­mansa ei ole se, että he halu­a­vat kyykyt­tää köy­hiä ja lisätä tulo­ero­ja. Aina tulee uusia vaale­ja ja tästä kansa kostaa vaaleis­sa. Jat­ka lukemista “Toimeen­tu­lotuen vuokrara­jo­ja ei voi toteut­taa kolmes­sa kuukaudessa”

García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys

Min­un oli tarkoi­tus kir­joit­taa kuun­telemis­tani kir­joista, mut­ta muis­telmieni tekem­i­nen kaap­pasi sen ajan. Nyt muis­tel­mat ovat valmi­it, joten kir­joi­tan jois­takin kuun­telemis­tani, en kaik­ista niis­sä kym­menistä, joi­ta olen kuunnellut.

Sadan vuo­den yksinäisyys kuu­luu klas­sikoin, joka min­ul­ta on vain jostain syys­tä jäänyt luke­mat­ta. Sain sen kuun­nel­tua pari viikkoa sitten.

Ensin varoi­tus: kir­jaa ei kan­na­ta kuun­nel­la vaan lukea, ainakin jos on niin huono nim­imuisti kuin min­ul­la. Kir­jan henkilö­gal­le­ria on jok­seenkin run­sas ja henkilöt ovat hyvin saman nimisiä, kos­ka nimet kulke­vat suvussa.

Hyvän kir­jan tun­tee siitä, että ajas­tus­maail­ma siir­tyy kir­jan kir­jan virit­tämään todel­lisu­u­teen. Näin min­ulle kävi, vaik­ka kir­ja itsessään on täysin epäre­al­isti­nen. En tiedä, mik­si tätä tyylisu­un­taan pitäisi kut­sua, kyse on täysin mieliku­vi­tuk­sel­lis­es­ta ker­ronnas­ta, jos­sa ei ole real­is­mista häivääkään. Taval­laan se on greisiä huumo­ria, mut­ta kuitenkin juoneltaan varsin traagi­nen. Ja hyvin koukut­ta­va. Jat­ka lukemista “Gar­cía Márquez: Sadan vuo­den yksinäisyys”

Pakolaissopimuksen järjetön tulkinta tekee mahdolliseksi Venäjän hybridioperaation

Gen­even pako­lais­sopimuk­sen sovel­tumat­to­muus nykyiseen pako­lais­ti­lanteeseen on tehnyt mah­dol­lisek­si Venäjän kyynisen hybrid­i­op­er­aa­tion itära­jal­la. Olen kir­joit­tanut tästä mon­ta ker­taa, mut­ta tois­tan näkemykseni.

Pako­lais­sopimus on kir­joitet­tu Euroopan sisäisiä pako­laisia ajatellen ja se on tarkoitet­tu tilanteisi­in, jois­sa pako­lais­ten määrä on aivan olen­nais­es­ti pienem­pi kuin nyt. Siihen aikaan pako­laiset pak­eni­vat vain­oa, eivät köy­hyyt­tä ja nälkäkuole­maa. Nälkään kuol­lut on aivan yhtä kuol­lut kuin vain­oon kuollut.

Sopimuk­sen älyt­tömyys kos­kee sitä, että jos pako­lainen on saanut iso­varpaansa maan rajo­jen sisälle, sopimuk­sen ylel­lisen hyvät pykälät astu­vat voimaan, mut­ta rajal­la ampumista luku­un otta­mat­ta kaik­ki keinot ovat sal­lit­tu­ja sen estämisek­si, että vain­oa pak­ene­va pääsee maa­han. Nyt pohdi­taan sitä, miten suh­taudu­taan kuo­li­aak­si palel­tumiseen rajalla.

Helsin­ki-Van­taa sovel­tuu tur­va­paikan haku­un eri­tyis­es­ti sik­si, että lentoy­htiöille on asetet­tu todel­la kovat sank­tiot siitä , että ne tuo­vat maa­han tur­va­paikan hakijan.

Muuttuuko ihminen hädänalaiseksi vasta päästyään Suomeen?

Oikeutetusti on herän­nyt kysymys, onko Suomen nyt tor­ju­mien tur­va­paikan­hak­i­joiden joukos­sa sel­l­aisia hädä­nalaisia, joille tur­va­paik­ka pitäisi myön­tää. Var­masti on. Mut­ta yhtä hädä­nalaisia he oli­si­vat olleet, jos Venäjä olisi kun­nioit­tanut raja­sopimus­ta eikä olisi näitä onnet­to­mia Suomeen päästänyt. Jat­ka lukemista “Pako­lais­sopimuk­sen jär­jetön tulk­in­ta tekee mah­dol­lisek­si Venäjän hybridioperaation”

Sidosryhmien edut mukaan osakeyhtiölakiin?

Tänään jär­jestet­ti­in Board­man-verkos­ton puit­teis­sa aamukahvisem­i­naari, jos­sa oikeusti­eteen tohtori Manne Airaksi­nen Roschier­il­ta pohti väitöskir­jansa poh­jal­ta, pitäisikö osakey­htiön ideaa laven­taa siten, että omis­ta­jien edun lisäk­si olisi pakko ottaa huomioon muidenkin sidos­ryh­mien­sä edut ja eri­tyis­es­ti olisi velvolli­nen toim­i­maan ympäristökysymyk­sis­sä vastuulliseksi.

Manne Airaksi­nen on mielestäni niin fik­su ja esitel­ty aja­tus niin pöhkö, että ris­tiri­ita houkut­teli min­utkin paikalle. Lop­pu­jen lopuk­si huo­masin ole­vani hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä. Myös Airaksi­nen tote­si, että on parem­pi vaikka­pa kir­ja­ta työtä ja työaikaa koske­vat säädök­set laki­in sen sijaan, että epämääräis­es­ti velvoite­taan yri­tyk­set otta­maan työn­tek­i­jöi­den edut huomioon.

Airaksi­nen huo­maut­ti aivan oikein, että muiden sidos­ryh­mien edut voivat olla ris­tiri­idas­sa keskenään. Esimerkik­si hän otti saas­tut­ta­van tehtaan lakkaut­tamisen, jos­ta ympäristö kiit­tää, mut­ta tehtaan työn­tek­i­jät eivät kiitä.

Velvol­lisu­us epämääräiseen yhteiskun­tavas­tu­useen on teho­ton keino taa­ta ympäristön tai työn­tek­i­jöi­den edut. Sen lisäk­si se tek­isi yri­tys­ten hallinnos­ta todel­lisen sotkun, jos­ta kär­si­sivät lop­ul­ta kaik­ki. Tätä Airaksi­nen käsit­teli ansiokkaasti, eikä min­ul­la ole siihen lisättävää.

Kos­ka moni kuitenkin puhuu velvoit­ta­van yri­tys­vas­tu­un puoles­ta, kir­joi­tan siitä, mik­si val­tion ohjaus on paljon parem­pi aja­tus. Keski­tyn ilmas­tokysymyk­seen ja jätän muut sidos­ryh­mät vähemmälle.

Luotan valtion ohjaukseen enemmän kuin hyväntahtoisuuteen

Jat­ka lukemista “Sidos­ryh­mien edut mukaan osakeyhtiölakiin?”

Näkökohtia etätyöstä

Kym­menisen vuot­ta sit­ten The Econ­o­mistis­sa oli jut­tu siitä, kuin­ka Yhdys­val­lois­sa yri­tyk­set, jois­sa on tehty etä­työtä, ovat alka­neet vähen­tää sitä ja vaati­neet tule­maan toimis­toon, kos­ka ovat havain­neet, että etä­työtä teke­vien osaami­nen ja tuot­tavu­us ovat jääneet jäl­keen paikalle tule­vista kol­le­go­is­taan. Tieto ja osaami­nen välit­tyvät kohtaami­sis­sa ja kahvi­tun­neil­la. Kotona etätöis­sä ei kohtaa ketään.

Saman­laisia tulok­sia on tul­lut nyt, kun etä­työ on koro­nan myötä suuresti yleistynyt.

Kun toimi­va työy­hteisö siir­tyy etätöi­hin, aluk­si kaik­ki menee hyvin, kos­ka kaik­ki tun­te­vat toisen­sa van­has­taan ja osaa­vat sen mitä pitää osa­ta. Ongel­mat kasautu­vat pikkuhil­jaa. Tulee uusia asioi­ta, joista tieto ei väl­i­ty kun­nol­la. Uuden nuoren työn­tek­i­jän on jok­seenkin mah­do­ton tul­la mukaan työy­hteisöön. Jat­ka lukemista “Näköko­htia etätyöstä”

Vajaan työajan subventio

Hal­li­tus leikkaa osa-aikaises­ti työt­tömiltä paljon enem­män kuin kokon­aan työt­tömiltä. Mut­ta pitääkö veron­mak­sajien tukea niitä, jot­ka syys­tä tai tois­es­ta eivät tee täyt­tä työpäivää tai työvuotta?

Ennen 1990 luvun lamaa osa-aikatyöt­tömille mak­set­ti­in sovitel­tua päivära­haa vain rajoite­tun ajan. Laman aikana laskuri pysäytet­ti­in odot­ta­maan parem­pia aiko­ja, mut­ta niitä ei tul­lut koskaan. Oli­vat syn­tyneet sovitel­tu­un päivära­haan nojaa­vat työmarkkinat.

Eri­tyis­es­ti kau­pan alal­la ja rav­in­tois­sa työ­nan­ta­jat oli­vat oppi­neet käyt­tämään tätä hyväk­si. Syn­tyi run­saasti osa-aikaisia työ­paikko­ja. Asi­akkai­ta ei riitä tasais­es­ti pitkin päivää. Työn­tek­i­jöillekin sopi täysi ansio puolipäiväis­es­tä työstä.

Lop­ul­ta eduskun­ta päät­ti, että sovitel­tua päivära­haa voi nos­taa niin pitkään kuin halu­aa. Se tosin heikke­nee hitaasti, ellei välil­lä piipah­da kokoaikatyössä. Eri­tyis­es­ti mata­la­palkkaisil­la aloil­la jär­jeste­ly on nyt erit­täin antelias – varsinkin jos on lap­sia. Kokoaikatyön brut­to­tu­loon pääsee jopa alle 15 tun­nin viikko­työa­jal­la. Palkan lievem­män vero­tuk­sen ansios­ta jotain kokoaikatyöstäkin hyö­tyy, mut­ta aika vähän.

Monel­la kausi­työn alal­la on tul­lut tavak­si viet­tää osa vuodes­ta ansiosi­don­naisel­la. Ei olisi mah­do­ton­ta jär­jestää asfalt­ti­työn­tek­i­jöille muu­ta työtä talvikuukausik­si, mut­ta tähän ei ole tarvet­ta kum­mal­lakaan osa­puolel­la. Jat­ka lukemista “Vajaan työa­jan subventio”

Miksi lyhyiden ratikkamatkojen ylihinnoittelu on sekä väärin että tyhmää

Palaan taas ikuisu­u­sai­heeseen, pitäisikö yhden ratikkapysäkin matkan mak­saa yhtä paljon kuin matkan Sipoos­ta Kirkkonummelle.

Itse asi­as­sa kysymys on Helsin­gin keskus­tan toimivu­ud­es­ta. Sen sisäiset matkat ovat perus­tuneet joukkoli­iken­teeseen. Nos­ta­mal­la lyhyi­den matko­jen hin­to­ja roimasti HSL on vetäy­tymässä tästä liiken­teestä ja vau­ri­oit­taa samal­la keskus­tan toimivu­ut­ta. Skuutin käyt­tö 500 metrin matkalla tulee paljon halvem­mak­si ja jos matkalla on kak­si henkeä, halvem­mak­si tulee myös tak­si. Vielä halvem­mak­si tulee pysyä kotona.

Ratikkamatkan hinta on noussut 90 %

Roimasti matko­jen hin­nat myös ovat nousseet. Ratikka­matkan hin­ta ker­tal­ip­ul­la mak­set­taes­sa on nous­sut lyhyessä ajas­sa 90 prosenttia.

Asi­aa ei ole tutkit­tu kun­nol­la, mut­ta väitän, että lyhyi­den ratikka­matko­jen yli­hin­noit­telu vähen­tää lip­putu­lo­ja hin­ta­jous­ton takia.

Sil­lä, ettei ole tutkit­tu kun­nol­la, tarkoi­tan sitä, että on selvitet­ty hin­nan vaiku­tus­ta ratikka­matkoi­hin kokon­aisuute­na, jol­loin mukana ovat myös vai­h­dol­liset matkat vaikka­pa Tikkuri­las­ta rautatiease­man kaut­ta Hakaniemeen, joi­hin tämä lyhyi­den matko­jen yli­hin­noit­telu ei tietenkään merk­itse mitään. Väitän, että jos tutkit­taisin pelkästään tulo­ja vai­h­dot­tomista ratikka­matkoista, tulos olisi, että yli­hin­noit­telu vähen­tää lip­putu­lo­ja. Jat­ka lukemista “Mik­si lyhyi­den ratikka­matko­jen yli­hin­noit­telu on sekä väärin että tyhmää”

Kiitos hallitukselle kiinteistöverosta

Val­tio pakot­taa Helsin­gin nos­ta­maan maapo­h­jan kiin­teistöveroa. Se on oikein hyvä asia. Nimeno­maan maapo­h­jaan – ei raken­nuk­si­in –kohdis­tu­va kiin­teistövero on hyvä ja oikeu­den­mukainen vero. Sil­lä verote­taan yhteiskun­nalle osa ansiot­tomas­ta ansion­nousus­ta, joka johtuu siitä, että ton­tin ympärille on raken­net­tu kaupun­ki. Mil­lään muul­la ei voi selit­tää sitä, että ranta­tont­ti Kata­janokalla on tuhat ker­taa arvokkaampi kuin saman­lainen ranta­tont­ti Inkoossa.

Kiin­teistövero nos­taa omis­tusasu­jan kus­tan­nuk­sia, jos hän omis­taa asun­non sil­lä het­kel­lä, kun koro­tuk­ses­ta päätetään, mut­ta ei niiden asumiskus­tan­nuk­sia, jot­ka osta­vat asun­ton­sa sen jäl­keen. Kiin­teistövero kap­i­tal­isoituu asun­to­jen hin­toi­hin tässä tapauk­ses­sa niitä alen­taen. Nuorten ikälu­okkien tulisi rakas­taa kiinteistöveroa.

Niille, jot­ka pitävät kiin­teistöveroa sosial­is­mi­na, halu­an huo­maut­taa, että kiin­teistövero on paljon Suomea merkit­tävämpi vero Yhdys­val­lois­sa. Tämä johtuu ilmeis­es­ti siitä, että markki­na­t­alouden perus­teet tun­netaan siel­lä parem­min. Jat­ka lukemista “Kiitos hal­li­tuk­selle kiinteistöverosta”

Puheenvuoroni työmarkkinoista

Val­ti­oti­eteelli­nen tiedekun­ta jär­jesti viikko sit­ten mah­ta­van dekaanin­sa Han­na Wassin johdol­la pyöreän pöy­dän keskustelun otsikol­la ”Työ­markki­noiden ruu­ti­tyn­nyri”. Keskustelu käyti­in Chatham House ‑sään­nöil­lä, joten muiden puheen­vuoroista en ker­ro, mut­ta omas­tani saan kertoa.

Jotain täl­laista sanoin:

Lähtöko­hdas­tani: olen lukenut tässä tiedekun­nas­sa tilas­totiedet­tä ja kansan­taloustiedet­tä, mut­ta har­mi kyl­lä, en juuri sosi­aal­i­ti­eteitä.  Tämä on muo­van­nut näkemystäni.

Olen kat­sel­lut näitä työ­markki­nakysymyk­siä etäältä. Aihe on lähin­nä ahdis­tanut. Talousti­eteis­sä on opetet­tu etsimään Pare­to-opti­maal­isia tilantei­ta. Eräis­sä työ­markki­nakysymyk­sis­sä tun­nu­taan ole­van todel­la kaukana Pare­to-opti­mista. Parem­mal­la sopimisel­la molem­mat osa­puo­let voisi­vat voittaa.

Suomen työ­markki­noil­la on paljon huono­ja van­hen­tunei­ta sään­töjä, jot­ka on tehty paperite­hdas­ta ajatellen, mut­ta toimi­vat huonos­ti mod­ernissa taloudessa. Muut Euroopan maat ovat tässä meitä parempia.

Olisi tietysti hyvä, jos työ­markki­noiden uud­is­tamis­es­ta voitaisi­in sopia. Nykyisen hal­li­tuk­sen halu selkävoit­toi­hin pelot­taa. Tulee myös uusia vaale­ja, jot­ka voivat tuot­taa taas täyskään­nök­seen.  Toisaal­ta, jos toinen osa­puoli on sitä mieltä, ettei mitään uud­is­tamisen tarvet­ta ole, niin ymmär­rän halua toimia yksin.

Vaikea irtisanominen ei paranna työllisyyttä

Vähän tästä nimeno­mais­es­ta kysymyk­ses­tä irti­sanomisen helpot­tamis­es­ta. Intu­itioni sanoo, että hyvä irti­sanomis­suo­ja ei paran­na työl­lisyyt­tä, pikem­minkin var­maankin heiken­tää sitä, kos­ka se lisää palkkaamisen riskiä. Se on sik­si edulli­nen niille, jot­ka ovat päässeet töi­hin ja vas­taavasti epäedulli­nen niille, jot­ka eivät ole. Jat­ka lukemista “Puheen­vuoroni työmarkkinoista”

Kokeneita lääkäreitä päivystyksiin!

Parikym­men­tä vuot­ta sit­ten Uudessa See­lan­nis­sa oli lääkäri­lakko. Kun jäl­keen­päin selvitet­ti­in sen vaiku­tus­ta poti­las­tur­val­lisu­u­teen, ilmeni, että poti­laiden kuolleisu­us oli lakon aikana laskenut. En tunne Uuden See­lan­nin lääkärei­den työ­markki­nakäytän­töjä, mut­ta lakos­sa oli­vat olleet lähin­nä nuoret lääkärit.

Uudessa See­lan­nis­sa, kuten meil­läkin, raskas päivystys­vas­tuu on nuo­ril­la lääkäreil­lä. Kun nämä oli­vat lakos­sa, päivystyk­seen tuli koke­neem­pia lääkäre­itä ja tulok­set parani­vat merkittävästi.

Kun Goo­glasin tätä asi­aa, löysin viit­teitä saman­laisi­in tulok­si­in muis­takin maista.

Van­ha sanon­ta kuu­luu, että ter­vey­den­huol­lon kallein väline on lääkärin kynä. Koke­mat­toman päivys­tävän lääkärin kynä näyt­tää ole­van eri­tyisen kallis.

Näyt­täisi siis ole­van hyvä, jos nuorten koke­mat­tomien lääkärei­den sijas­ta päivys­tävät lääkärit oli­si­vat koke­neem­pia ja nuoret lääkärit har­joit­telisi­vat helpom­mis­sa tehtävis­sä. Voisiko tämän toteut­taa ilman lakkoakin? Jat­ka lukemista “Kokenei­ta lääkäre­itä päivystyksiin!”