Hararin Nexus (3): riidankylväjäalgoritmit

Sar­jaku­vakir­jas­sa Aster­ix ja riidankylväjä Julius Ceasar päät­tää kokeil­la voit­ta­mat­toman gal­lialaiskylän nujer­tamista lähet­tämäl­lä sinne riidankylväjän heiken­tämään kyläläis­ten yhteishenkeä. Sama ase on tehokas myös todel­lises­sa maailmassa.

Harari ker­too kir­jas­saan Nexus rohin­go­jen vain­os­ta Myan­man­is­sa. Hänen mukaansa uusin vain­oaal­to vuon­na 2016  sai alkun­sa Face­bookin vihan­li­et­son­ta-algo­rit­mista. Toisin kuin Julius Ceasar­il­la, Face­bookin per­im­mäisenä tarkoituk­se­na ei ollut vihamielisyyk­sien liet­son­ta vaan vain lisätä alus­ta koukut­tavu­ut­ta käyt­täjäluku­jen nostamiseksi.

Hararin mukaan tekoä­ly oli oppin­ut suosi­maan vihaa syn­nyt­täviä postauk­sia, kos­ka viha on tun­teista koulut­tavin. Siis tekoä­ly, ei kukaan ihminen.

Lop­putu­lok­se­na oli paljon kuollei­ta ja maas­ta paen­nei­ta.  Luin wikipedi­as­ta artikke­lin asi­as­ta. Rohin­go­ja on maas­sa vain­ot­tu jo sil­loin, kun maa­ta kut­sut­ti­in vielä Bur­mak­si eli siis kauan ennen Face­bookia, eikä uusimpi­en vain­o­jenkaan kohdal­la puhut­ti mitään Face­book­ista. Täysi tuules­ta tem­mat­tu ei silti tarvitse olla väit­teen, että tätä viimeis­in­tä vain­oaal­toa kiihdyt­ti Face­bookin har­joit­ta­ma vihan­li­et­son­ta. Mut­ta tässä siis pieni varaus kir­jan luotet­tavu­u­teen tältä osin. Jat­ka lukemista “Hararin Nexus (3): riidankylväjäalgoritmit”

Harari 2: Totuuden jälkeinen aika

Harari ei ker­tonut some-julk­isu­ud­es­ta oikeas­t­aan mitään, jota en olisi tien­nyt jo aiem­min, mut­ta esit­ti sen niin selkeästi, että omatkin ajatuk­seni selkenivät.

Ihmi­nen ajat­telee ja muis­taa asioi­ta pääasi­as­sa tari­noiden kaut­ta. Pitkänkin tari­nan pystyy paina­maan mieleen­sä, mut­ta puhe­lin­luet­te­loa on toiv­o­ton­ta oppia ulkoa.

Tarint ovat siis tärkeämpiä kuin yksit­täiset fak­tat. Tar­i­nat kulke­vat tehokkaasti myös huhuina ja salaliittoteorioina.

Aiem­mas­sa tiedo­tus­maail­mas­sa uutisen julka­isu oli kiin­ni pää­toimit­ta­jas­ta. Tämä oli kun­nia-asia tark­istaa, että julka­istu tieto piti paikkansa. Jos pää­toimit­ta­ja ei tehnyt tätä huolel­la, Suomes­sa oli aina viimekädessä julkisen sanan neu­vos­to. Jat­ka lukemista “Harari 2: Totu­u­den jälkeinen aika”

Harari: Nexus (1): Erehtymättömyyden riesa

Kuun­telin Hararin kir­jan Nexus, tietoverko­jen lyhyt his­to­ria. Kir­jan tarkoi­tus oli varoit­taa hallinnas­ta pää­sevän tekoä­lyn vaaroista ihmiskun­nalle. Varoi­tus voi olla paikallaan, mut­ta juuri tämä koh­ta kir­jas­ta oli vähem­män vaku­ut­tavaa kuin muut osat.

Luk­i­jaystäväl­lisyyt­tä ajatellen pilkon kir­jan kom­men­toin­nin osi­in. Niin paljon mie­lenki­in­toista tässä oli.

Harari on his­to­ri­oit­si­ja. Parhaim­mil­laan hän onkin ker­toes­saan eri­lai­sista his­to­ri­an anek­dooteista. Niitä kir­jas­sa riit­tää ja ne ovat mielenkiintoisia.

Tek­stin perus­teel­la Harari ei ole usko­vainen, mut­ta suh­tau­tuu uskon­toon vähän niin kuin minäkin: uskon­to tekee yhteisöstä vahvem­man anta­mal­la sille yht­enäisen eet­tisen kood­in. Usko­vaiset ovat tun­netusti onnel­lisem­pia kuin muut. Jat­ka lukemista “Harari: Nexus (1): Ere­htymät­tömyy­den riesa”

Hallituksen ohje: älä pysy raamissa!

Pehmeä bud­jet­ti­ra­hoi­tus on yksi sotemallimme val­u­vioista. Val­tio on antanut sotealueille bud­jet­ti­raamin, jota niiden pitäisi nou­dat­taa, mut­ta jos rahat eivöt riitä, val­tion on annet­ta­va lisää rahaa. Tästä on eduskun­nan päätös. Niin­pä ei ole niin väliä sil­lä, pysyykö raamis­sa. Kun ei väl­itä raamista, saa alueelleen hyv­in­voin­tia, työ­paikko­ja ja rahaa. Asukkaat hur­raa­vat. Aika hulp­peasti jotkut sotealueista ovat lisän­neet rahankäyt­töä ver­rat­tuna siihen, paljonko rahaa sotepalvelui­hin meni aiem­min alueen kunnilta.

Tosin on ole­mas­sa uhka, että jos hult­tio­hyv­in­voin­tialue ei pysy raamis­saan, sen naa­puris­sa ole­vaa asi­at hyvin hoi­tanut­ta ran­gais­taan pakkoli­it­tämäl­lä se siihen hult­tioon. Laki­in tämä on kir­joitet­tu vähän toisin, mut­ta tätä sil­lä käytän­nössä tarkoite­taan. Ran­gais­tus kohdis­tuu siis syyt­tömän osa­puoleen, joten en oikein jak­sa uskoa, että tätä tul­laan sovelta­maan. Helsingis­sä tosin pelätään Helsin­gin liit­tämistä Van­taa-Ker­a­va ‑hyv­in­voin­tialueeseen.

Pehmeä bud­jet­ti­ra­joite on moraalis­es­ti ongel­malli­nen. Se on yksi niistä syistä, joiden takia kan­natan vero­tu­soikeut­ta hyv­in­voin­tialueille. Kun rahaa tuh­lataan, lisää ei tulekaan val­tion poh­jat­tomas­ta kas­sas­ta vaan korotet­tuina veroina asukkail­ta. Asukkaat eivät hurraakaan.

Helsin­ki oli nou­dat­tanut ohjei­ta ja oli sopeut­tanut annet­tua raamia. Tämä tapah­tui aika vaikei­den päätösten hin­nal­la. Moni ajat­teli Helsingis­säkin, että eikö mei­dän kan­nat­taisi tehdä kuten muut tekevät ja härskisti ylit­tää bud­jet­ti parem­pi­en palvelu­jen tur­vaamisek­si asukkaille .

Sen sijaan, että val­tio­val­ta olisi kiit­tänyt Helsinkiä tot­tel­e­vaisu­ud­es­ta, se päät­ti ran­gaista Helsinkiä raamis­sa pysymis­es­tä. Nyt lausun­tok­ier­roksel­la on laki Helsin­gin soter­a­hoituk­sen leikkaamis­es­ta 35 miljoon­al­la eurol­la. Jat­ka lukemista “Hal­li­tuk­sen ohje: älä pysy raamissa!”

Miksi subventoitu ydinvoimala ei edelleenkään ole hyvä ratkaisu

Luulin jo, että Kai Mykkäsen aja­tus pan­na sähkönku­lut­ta­jat sub­ven­toimaa ydin­voimaa olisi kuol­lut ja kuopat­tu ener­gia-alan asiantun­ti­joiden tyr­mät­tyä sen jok­seenkin yksimielis­es­ti, mut­ta tämän päivän Hesaris­sa yhteiskun­ta­suhde­jo­hta­ja Jami Arvola For­tu­mista yrit­tää herätel­lä aja­tus­ta henki­in uudestaan.

Ker­rataan nyt vielä. Jos yritämme puut­tua markki­noi­hin tasoit­taak­semme sähkön hin­nan vai­htelua, viemme kan­nat­tavu­u­den halvem­mil­ta markki­nae­htoisil­ta ratkaisuil­ta, ja lop­ul­ta kaik­ki kärsivät.

Kai Mykkäsen perustelu oli, että Suomeen tarvi­taan sähköstä vetyä valmis­tavia elek­trolyy­sere­itä, jot­ka halu­a­vat tasaista sähkön hin­taa, kos­ka ne halu­a­vat olla pääl­lä jatku­vasti. Vedyn valmis­tuk­sen ohel­la on kyse teol­lisu­u­den sähköistämis­es­tä, mut­ta käytetään esimerkkinä elektrolyyseriä.

Ajatuk­sen voi eristää niin, että mitä sähkö­markki­noille vaikut­taisi, jos For­tum rak­en­taisi 1000 MW:n ydin­voimalan ja jokin toinen yri­tys sen viereen 1000 MW:n elek­trolyy­serin. Kaik­ki ydin­voimalan tuot­ta­ma sähkö menisi tuo­hon naa­pu­ri­ton­til­la ole­vaan eletrolyy­seri­in. Jos ydin­voimalal­la ei olisi suun­nitel­tu­ja ja suun­nit­telemat­to­mia huoltokatko­ja, tästä yksiköstä ei tarvit­sisi johtaa edes yhdysjo­htoa val­takun­nan verkkoon. Kut­sun tätä yksikköä yri­tys­parik­si. Jat­ka lukemista “Mik­si sub­ven­toitu ydin­voimala ei edelleenkään ole hyvä ratkaisu”

AB-lippu helsinkiläisille 40 €/kk

Helsin­gin kan­takaupun­gin sisäiset matkat joukkoli­iken­teel­lä ovat kohtu­ut­toman kalli­ita. Ratikkalipun hin­ta ylit­tää kus­tan­nuk­set selvästi. Viimek­si kuule­mani yhden nousun keskikus­tan­nus ratikalla on 1,20 euroa. Ker­tal­ip­pu mak­saa 3,20. Tuo hin­ta on lyhyessä ajas­sa liki kaksinkertaistunut.

HSL:n hin­noit­telu on johtanut siihen, että kah­den hen­gen ollessa liik­keel­lä tak­si­mat­ka tulee ratikka­matkaa halvem­mak­si. Tämä ei ole vielä johtanut taksin käytön mit­tavaan kasvu­un, mut­ta paljon on matkus­ta­jia siir­tynyt ratikoista skuutteihin.

HSL:ssä muut kun­nat kuin Helsin­ki ovat halun­neet tasa­ta lipun­hin­to­ja seudul­la, mut­ta kos­ka ne eivät halua mak­saa enem­män, tasaami­nen on tarkoit­tanut lähin­nä lyhyi­den matko­jen hin­nan kasvua eikä pitkien hin­nan alen­tu­mista. Jat­ka lukemista “AB-lip­pu helsinkiläisille 40 €/kk”

Miksi luova tuho on palkkaeroja tehokkaampi

Kun kir­joitin täl­lä blogilla, että palkanko­ro­tuk­set lisäi­sivät luo­van tuhon kaut­ta tuot­tavu­u­den kasvua, min­ul­ta kysyt­ti­in, mik­si tuot­tavu­u­den nousu­un tarvi­taan luo­vaa tuhoa, eikö riitä, että tuot­tavampi työ­paik­ka mak­saa korkeam­paa palkkaa ja imuroi näin työvoiman huono­tuot­toi­sista työpakoista.

Jonkin täy­den kil­pailun kitkat­tomas­sa ideaal­i­mallis­sa se riit­tää, mut­ta todel­lises­sa maail­mas­sa ei riitä.

Pääsyynä on kit­ka. Ihan pienet palkkaerot eivät riitä työ­paikan vai­h­toon.  Tärkein syy Suomes­sa johtuu siitä, että työ­paikan vai­h­t­a­mi­nen edel­lyt­tää usein muut­toa työn perässä toiselle paikkakun­nalle tai toiselle puolelle kaupunkia.  Se mak­saa ja on muutenkin vaival­loista. Joskus täy­tyy myös koulut­tau­tua, ja se vas­ta mak­saakin, mut­ta on pakko, jos van­ha työ­paik­ka menee alta pois. Eikä pidä väheksyä kotiseu­tu­rakkaut­ta, las­ten leikki­tovere­i­ta ja mukavia naa­pure­i­ta. Jat­ka lukemista “Mik­si luo­va tuho on palkkaero­ja tehokkaampi”

Matalapalkkatuki ja työn tuottavuus

Roope Uusi­ta­lo kom­men­toi kir­joi­tus­tani, jos­sa sanoin korkei­den palkanko­ro­tusten edis­tävän työn tuot­tavu­u­den nousua, kos­ka ne edis­tävät luo­vaa tuhoa. Hän huo­maut­ti, että enkö ole kir­jas­sani Täystyöl­lisyy­teen ilman köy­hyyt­tä esit­tänyt pien­ten palkko­jen sub­ven­toin­tia ja eikö tämä ole ris­tiri­idas­sa nyt esit­tämäni kanssa.

Uusi­talon kom­ment­ti tuli kuin tilauk­ses­ta, kos­ka olin harkin­nut tuon ris­tiri­idan käsit­telemistä itsekin, mut­ta laisku­ut­tani lykän­nyt sitä aina vain.

Itse asi­as­sa olen esit­tänyt mata­la­palkkatukea jok­seenkin kaikissa kir­jois­sani vuo­den 1986 jäl­keen, eri­tyisen pain­okkaasti kir­jas­sa Hyv­in­voin­ti­val­tion eloon­jäämisop­pi, jos­ta sain Pro Oecono­mia ‑palkin­non. Se on myös perus­teenani kan­nat­taa pien­tä perustuloa.

Sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ik­ka todel­lakin edis­tää tuot­tavu­u­den kasvua. Tästä saimme hyvää näyt­töä 1980-luvul­la, jol­loin palkanko­ro­tuk­set ajoi­vat Suomes­ta pois tek­sti­ili­te­ol­lisu­u­den tehden näin tilaa tuot­tavam­mille työpaikoille.

Tämä oli edullista kansan­taloudelle, mut­ta ei kaikille työ­paikansa menet­täneille. Moni jou­tui luop­umaan omakoti­talostaan ja muut­ta­maan Van­taalle vuokrakak­sioon. Parem­pi palk­ka ei riit­tänyt kus­tan­ta­maan ero­tus­ta. Mut­ta kansan­talous kiit­ti ja val­tio vero­tu­lo­jen saa­jana. Jat­ka lukemista “Mata­la­palkkatu­ki ja työn tuottavuus”

Palkankorotukset nostaisivat tuottavuutta

Olen yleen­sä ollut ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keen kanssa eri mieltä  talous­poli­it­ti­sista lin­jauk­sista. Min­ulle he näyt­täy­tyvät lyhyt­näköis­es­ti ahneena porukkana, joka halu­aa syödä viimeisetkin siemen­pe­runat. Urho Kekkosen kysymyk­seen ”Onko maal­lamme malt­tia vauras­tua” he vas­taisi­vat olankohautuksella.

Nyt olen yllät­täen kallis­tu­mas­sa palkkakysymyk­sessä ay-liik­keen kan­nalle. Voisi olla maamme talouden kannal­ta viisas­ta nos­taa palkko­ja tun­tu­vasti inflaa­tio­ta nopeam­min – ja inflaa­ti­olle tarkoi­tan tässä euroalueen inflaa­tio­ta, kos­ka se on oikea mit­tari kil­pailukyvyn kannal­ta. Eri asia on, onko se läh­eskään kaikkien palka­nsaa­jien lyhyen aikavälin edun mukaista, mut­ta tästä lopuksi.

Kun ihme­tel­lään, mik­si tuo­tavu­u­den kasvu on Suomes­sa lop­punut, kuu­lun niihin, joiden mielestä ongel­ma on luo­van tuhon puut­teessa. Kun huono­tuot­toiset työ­paikat eivät kaadu, uusia ja parem­pia ei voi nous­ta tilalle. Jat­ka lukemista “Palkanko­ro­tuk­set nos­taisi­vat tuottavuutta”

Yleisradion alasajo on hallituksen pahimpia toimia

Istu­van hal­li­tuk­sen kauaskan­toisimpia aikaansaan­nok­sia on Yleis­ra­dion pakot­ta­mi­nen supis­ta­maan toim­intaansa. Nyt pois­tuu 309 työ­paikkaa ja jatkoa seu­raa keväällä.

Perus­suo­ma­lais­ten käyt­tämistä puheen­vuoroista selviää, ettei tässä ole kyse niinkään säästöistä, vaan halus­ta vähen­tää fak­tapo­h­jaista tiedonväl­i­tys­tä ja tehdä sitä kaut­ta tilaa toisen­laiselle tiedonväl­i­tyk­selle, sel­l­aisel­la, joka nos­ti Trumpin val­taan. Samal­la tilaa tulee Venäjän infor­maa­tio­vaikut­tamiselle, mikä var­maankin on taha­ton seuraus.

Suo­mi on pieni kielialue. Sik­si tääl­lä tarvi­taan henkeä kohden enem­män rahaa laadukkaan jour­nal­is­min takaamisek­si kuin vaikka­pa Bri­tan­ni­as­sa. Mut­ta se kannattaa.

En väitä, ettei Yleis­ra­dion talouden­pidos­sa olisi mitään arvosteltavaa, mut­ta siitä ei tässä jät­tileikkauk­ses­sa ole kyse.

Todet­takoon, että laatu­jour­nal­is­min tukah­dut­ta­mi­nen kuu­luu ääri­oikeis­ton pelikir­jaan kaikkial­la, niin USA:ssa, Unkaris­sa kuin Venäjäl­läkin. Perus­suo­ma­laisia ymmär­rän, tämähän menee niin kuin he ovat suun­nitelleet, mut­ta kokoomus­ta ihmettelen.