Miksi pyöräilijäitä vihataan kaikkialla maailmassa?

Minulle tehtiin haastava kysymys, miksi fillarit ovat niin vihattuja kaikkialla maailmassa. Kysyjällä oli kokemusta paitsi Suomesta myös Australiasta, jossa pyöräillään paljon enemmän kuin Suomessa.

En osannut vastata heti, mutta kysymys pani pohtimaan.

Vielä 1930-luvulla fillari oli kaupunkien tärkein liikenneväline – siis fillari, ei suinkaan hevonen.

Kun autot tulivat joukolle kaupunkeihin runsaat 60 vuotta sitten, fillarit työnnettiin syrjään. Onnettomuuksia sattui paljon. Helsingissä kuoli liikenteessä vuodessa keskimäärin 60 henkeä, kymmenen kertaa enemmän kuin nykyisin, vaikka väkeä oli parisataatuhatta vähemmän.

Onnettomuuksien välittämiseksi fillarit määrättiin ajamaan jalkakäytäville, josta tietysti tuli konflikti jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välille. Konflikti ei ollut niin paha kuin nykyisin, koska pyörät olivat mitä olivat ja niillä ajettiin hitaasti. Juristi tietysti huomauttaa, että fillareita ei määrätty ajamaan jalkakäytäville, vaan jalkakäytävistä tehtiin kevyen liikenteen väyliä, mutta se on aivan sama asia. Jatka lukemista ”Miksi pyöräilijäitä vihataan kaikkialla maailmassa?”

Kaupunginhallitus 9.9.24

Vihreät valitsivat minut kaupunginhallituksen varajäseneksi, koska minulla ei ollut valtuuston lisäksi enää mitään luottamustoimia sen jälkeen, kun olin eronnut HUS:n hallituksesta. Tämän innoittamana alan taas selostaa kaupungin päätöksiä, en tosin kattavasti vaan, kun minulla on jotain sanottavaa asiasta tai sen vierestä. Merkittäviäkään asioita en siis kommentoi, jos minulle ei ole niistä mitään sanottavaa. Aloite- ja ponsivastuksiin puutun vain harvoin.

Kumpulanmäen asemakaava

Kumpulanmäelle kaavoitetaan koteja 1200 helsinkiläiselle. Hyvä kaava, vaikka tätäkin vastaan on nuristu. Asunnot halutaan muualle. Espoon yleiskaavaa koskevan lausunnon kohdalla perustelen, miksi minulla ei ole vaikeuksia tukea tätä kaavaa.

Esityksen mukaan yksimielisesti.

Kouluja remontoidaan ja laajennetaan Jatka lukemista ”Kaupunginhallitus 9.9.24”

Puheenvuoroni AM-ohjelmasta

Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli eilen AM-ohjelmaa. Tässä puheenvoroni hieman stilisoituna ja täydennettynä.

Haluan kiittää AM-ohjelman tekijäitä hyvästä raportista. Se oli todella hyvin tehty ja informatiivinen.

Hurraa, asuntoja saa halvemmalla!

Helsingin Sanomista saimme tänään lukea, että asuntojen hintojen aleneminen on pysähtynyt, mutta pääkaupunkiseutu ja erityisesti Helsinki on ollut pettymys. En ole lainkaan pettynyt, pikemminkin iloinen ja ylpeä. Me olemme pyrkineet toimimaan kohtuuttomia asumismenoja vastaan. Siksi asuntoja on rakennettu niin paljon ja se on toiminut. Tämä on onnistuminen, ei mikään pettymys. Mitenkään liian halpaa ei asuminen edelleenkään ole.

Huolta tuottaa, että nyt asuntotuotanto kyykkää. Kaupungin tulee estää kyykkääminen. On tultava vastaan tonttien hinnoissa ja vuokrissa ehdolla, että rakentaminen aloitetaan määräajassa. Näin on ymmärtääkseni tehtykin. Tosin emme ole saaneet lukea Hesarin sivuilta tästä merkittävästä asuntopoliittisesta päätöksestä.

Vuokralta omaksi

Uutena asiana ollaan ottamassa käyttöön vuokrata omaksi -malli. Pidän tätä hyvänä, mutta näen pienen mörön, joka vaatinee vielä mallin hiomista. Jatka lukemista ”Puheenvuoroni AM-ohjelmasta”

Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa

HLuin ja kuuntelin Anu Törmälehdon romaanin He ovat suolaa ja valoa, kirjan josta Helsingin Sanomat kirjoitti, että se saattaa nousta syksyn merkittävimmäksi suomalaisromaaniksi.

Kaksi suomalaista, uskossa olevaa sionistista kristittyä lentää Israeliin, lääkäri Susanna työskennelläkseen raivattavalla maatilalla ja saksankielen opettaja Anu muuten vain ihailemaansa maahan.

Susannan motiivina on, että profeetat ovat sanoneet, että Jeesuksen toinen tuleminen koittaa, kun juutalaiset ovat palannee Israeliin. Siksi hän rahoittaa juutalaisten paluulentoja Afrikasta Israeliin. Jatka lukemista ”Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa”

Yksityisen ja julkisen terveydenhuollon työnjako

Pääsääntö maailmalla on, että julkinen verorahoitteinen terveydenhuolto tulee halvemmaksi kuin yksityinen vakuutuksiin perustuva terveydenhuolto. Kun kauan sitten olin peruspalveluministeri, sain kirjeen Maailmanpankilta, jota on harvoin syytetty vasemmistolaisuudesta. Kirjeessä sanottiin, ettei Pohjoismaiden pidä missään tapauksessa siirtyä verorahoitteisesta julkisesta terveydenhuollosta keskieurooppalaiseen vakuutusmuotoiseen terveydenhuoltoon, koska se tulisi valtavasti kalliimmaksi.

Omassa mielessäni pääsääntö on, että yksityinen tekee useimmat asiat halvemmalla, mutta julkinen tekee oikeita asioita. Siksi julkinen on järkevämpi.

Kysymys on, voisiko julkinen oppia jotain yksityisen tehokkuudesta ja voisiko yksityistä kannustaa tekemään oikeita asioita.

Työterveyshuolto on eriarvoista ja kallista

Moni on vähän tendenssinomaisesti verrannut työterveyshuoltoa terveyskeskuksiin ja kertonut, kuinka kaikki on työterveyshuollossa paremmin. Varmasti onkin, mutta kyllä se järjestelmä käyttää valtavasti rahaa nuorten ja terveiden hoitamiseen. On suoranaista tilastoilla valehtelemista verrata kustannuksia, joita työterveyshuolto käyttää nuoriin ja terveisiin siihen, mitä julkinen käyttää vanhoihin ja sairaisiin. Oikea vertailukohta on, paljonko julkinen käyttää rahaa nuoriin ja terveisin. Työterveyshuolto kyttää varmasti enemmän. Jostakin syystä en ole kuitenkaan törmännyt yhteenkään oikein tehtyyn tutkimukseen tästä aiheesta. Jatka lukemista ”Yksityisen ja julkisen terveydenhuollon työnjako”

Tämän takia erosin HUS:n hallituksesta

Pidän HUS:n nykyisiä säätöjä liki tuhannen hengen irtisanomiseen järjettöminä. Tämä on seurausta HUS:n omistajien, Uudenmaan hyvinvointialueiden päätöksestä leikata HUS:n rahoitusta vielä yli 40 miljoonalla eurolla, vaikka jo sitä ennen oli jouduttu tekemään melko kipeitä -säästöpäätöksiä.

Yhtymäkokous, jossa neljä hyvinvointialuetta ja Helsinki päättivät asiasta oli erimielinen. Helsinki ei olisi leikannut enää enempää, Vantaa-Kerava olisi leikannut vielä enemmän. Päätökseksi tuli Länsi-Uudenmaan esitys. Kun lehdistö haastattelee HUS:n päättäjiä säästöistä, kannattaisi haastatella myös Mia Laihoa (kok), joka on Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen hallituksen puheenjohtaja ja siten vastuussa näistä lisäsäästöistä, joiden takia nyt ollaan väkeä vähentämässä.

Kun tuo päätös yli 40 miljoonan lisäsäästöistä tuli, päätin erota protestina HUS:n hallituksesta. Olen aika hyvä ymmärtämään numeroita joten osasin laskea, mitä on edessä. HUS:n hallitus joutuu pakosta rikkomaan lakia hoitoon pääsystä. Tilanne on HUS:in hallituksen osalta kohtuuton, niin kuin tietysti kaikkien niidenkin osalta, joiden hoito lykkäytyy ja lykkäytyy. Jatka lukemista ”Tämän takia erosin HUS:n hallituksesta”

Miksi maakuntavero voisi keventää veronmaksajien taakkaa

Julkisessa hallinnossa on vähän kaikilla tasoilla kannustin salata säästömahdollisuuksia. Jos jokin yksikkö paljastaa, että se tulisi toimeen vähemmälläkin, palkinnoksi siltä otetaan rahaa pois ja elämä yksikössä muuttuu kiireisemmäksi ja stressaavammaksi. Siksi omia säästömahdollisuuksia ei niin innokkaasti raportoida eteenpäin. Kannatan palvelutoimintojen yhtiöittämistä (siis ei yksityistämistä) ja nettobudjetointia ja raha seuraa potilasta -periaatetta, jotta kannustimet muuttuisivat edes hieman järkevämmän rahankäytön suuntaan.

Hyvinvointialueiden osalta tämä ongelma on moninkertaisesti pahempi, koska niissä eivät ainoastaan hallinnon alemmilla tasoilla vaan koko hallinnolla ja alueella kokonaisuutena on kannustin olla näkemättä säätökohteita. Säästö tarkoittaa, että valtiolta tulee vähemmän rahaa, työpaikkoja menee, korkeasti palkattua väkeä muuttaa pois maakunnasta ja aluetalous heikkenee. Se, joka säästää, on siis aluetalouden kannalta petturi. Jatka lukemista ”Miksi maakuntavero voisi keventää veronmaksajien taakkaa”

Markkinaehtoinen pysäköinti säästäisi kymmeniä miljoonia vuodessa

Palaan vielä kerran pysäköintiin. Yritän seuraavassa kertoa, miksi markkinamekanismi tuottaisi pysäköintiin paljon järkevämmän ja ennen kaikkea halvemman ratkaisun kun nykyinen normiohjaus ja miksi se tekisi Helsingistä paremman paikan asua. Kysymys on huomattavasta rahamäärästä. Vuosittain voisi säästyä kymmeniä miljoonia euroja.

Helsingissä oli vuoden lopulla rekisteröitynä 339400 autoa, joista liikennekäytössä oli 253 000. Loput 76 400 autoa ovat poissa liikennekäytöstä, siis ”seisomassa” . Pysäköintitilaa ajoyhteyksineen tarvitaan autoa kohden noin 30 neliötä, joten nuo 340 000 autoa tarvitsevat parkkitilaa noin tuhat hehtaaria eli kymmenen neliökilometriä. Pelkästään nuo seisomassa olevat autot tarvitsevat pysäköintitilaa kaksisataa hehtaaria. Jos autoa käytetään työmatkoihin, se tarvitsee toisen pysäköintipaikan työpaikan luona. Kaupunkimaa on kallista ainakin vaihtoehtoiskustannusmielessä eli siis sitä ajatellen, mihin sitä maa-alaa voisi muuten käyttää.

Suuruusluokasta kertoo jotain se, että jos tuhat hehtaaria peitettäisiin kolmikerroksisilla rakennuksilla, niissä mahtuisi asumaan 750 000 henkeä. Tämä on tarkoitettu vain suuruusluokan kuvaamiseen. Pysäköintikentille ei voi rakentaa taloja niiden koko leveydeltä ja osa autopaikoista on talojen alla ja pysäköintiluolissa. Jatka lukemista ”Markkinaehtoinen pysäköinti säästäisi kymmeniä miljoonia vuodessa”

Lääkkeiden haaskaava hinnoittelu

Lääkeyhtiöiden on saatava lääkkeiden kehittämiskustannukset katetuiksi, ja ne koituvat teollisuusmaiden veronmaksajien maksettaviksi, mutta sen voisi tehdä paljon fiksummin. Nyt menetetään valtavasti terveyshyötyjä.

Terveydenhuolto on kehittynyt viime vuosina jättiaskelin uusien paljon parempien lääkkeiden ansiosta. Syöpiin on kehitetty täsmälääkkeitä, joiden ansiosta moni ennen kuolemaan tuomittu potilas paranee. Nuo lääkkeet ovat kuitenkin hyvin kalliita, mikä kasvattaa Kelan korvausmenoja nopeasti. Kaikkia lääkeitä ei edes hyväksytä korvattaviksi, koska hinta on kohtuuton.

Joidenkin lääkkeiden valmistus on oikeasti kallista, mutta pääosin korkea hinta johtuu patentista, joka antaa lääkeyhtiölle pariksi kymmeneksi vuodeksi monopolin lääkemolekyyliin. Yhtiöiden on tietysti saatava tutkimuskustannuksiaan katetuiksi ja myös epäonnistuneet yritykset. Käytäntö on silti haaskaava, kuten monopolihinnoittelu aina on. Menetetään valtavasti terveyshyötyjä, jotka saavutettaisiin korvaamalla lääkkeen kehittämiskustannukset fiksummin. Jatka lukemista ”Lääkkeiden haaskaava hinnoittelu”

Miksi suuret tuloerot eivät ole hyväksi taloudelle

Koska niin moni on kysynyt, miksi pidin Patrick Itäniemen kolumnia tuloerojen siunauksellisuudesta naiivina ja virheellisenä, perustelen lyhyesti. Pidempää en nyt jaksa kirjoittaa, tästä voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan.

Empiria tukee pienten tuloerojen hyödyllisyyttä

Pienten ja suurten tuloerojen merkitystä on historiassa kokeiltu. Vielä 1930-luvulla Etelä-Amerikan maat kuten Argentiina ja Chile olivat paljon Euroopan maita ja erityisesti Suomea vauraampia. Euroopassa valittiin pienempien tuloerojen politiikka, Etelä-Amerikassa suurten tuloerojen politiikka. Nyt Etelä-Amerikan maat ovat paljon köyhempiä kuin esimerkiksi Suomi.

Euroopan sisällä hyvinvointivaltion ja tasaisen tulonjaon valinneet pohjoisemman Euroopan maat (Pohjoismaat, Saksa, Hollanti ja Itävalta) ovat paljon vauraampia kuin korkeiden tuloerojen eteläeurooppalaiset maat.

Yhdysvaltojen sisällä tasaisemman tulonjaon osavaltiot ovat vauraampia kuin korkeiden tuloerojen osavaltiot.

Toki voi väittää, että kausaliteetti menee toisin päin; että vauraus tekee mahdolliseksi hyvinvointivaltion. Pitää siis katsoa, miksi kohtuulliset tuloerot ovat parempia kuin kohtuuttomat. Jatka lukemista ”Miksi suuret tuloerot eivät ole hyväksi taloudelle”