Mika Maliranta katsoo pinnan alle

Mika Mali­ran­nan kir­ja Pin­nan alla on syksyn merkit­tävin talous­poli­it­ti­nen kir­ja, lähin­nä kos­ka se sanoo aivan muu­ta kuin muut sanovat. Kun muut kil­pail­e­vat siitä, kuka voiv­ot­telee parhait­en, Mali­ran­ta sanoo, että pin­nan alla tapah­tuu paljon, jota ei näe makroti­las­toista, ja edessämme on vah­van talouskasvun aika.

Tun­nus­tan, että Mali­ran­ta on suosikki­talousti­eteil­i­jäni, joten tätä tek­stiä kan­nat­taa lukea sitä taus­taa vas­ten. Mali­ran­nal­la näyt­tää ole­van aika saman­lainen maku talousti­eteil­i­jöi­den suh­teen kuin min­ul­la. Lop­un kiitok­sis­sa ovat mukana jok­seenkin kaik­ki suosikki­talousti­eteil­i­jäni. En nyt puhu aka­teemi­sista talousti­eteil­i­jöistä vaan niistä, jot­ka otta­vat akti­ivis­es­ti kan­taa talous­poli­it­tiseen keskustelu­un. Aal­to-yliopis­tos­ta tun­nen paljon hyviä ja arvostami­ani taloustieteilijöitä.

Kir­jan alku on voi tun­tua häm­men­tävältä. Suomen kasvunäkymät näyt­tävät hyvältä, kos­ka olemme viime vuosi­na jääneet niin paljon teknolo­gias­sa jäl­keen kil­pail­i­jois­tamme.  Mikä vahvu­us se jäl­keen jäämi­nen nyt oikein on?

Kyl­lä se on. Min­un oma käsi­tyk­seni vuo­teen 2008 päät­tyneestä ripeän talouskasvun syistä on yksinker­taisu­udessaan: muiden saavut­ta­man tek­nol­o­gisen edis­tyk­sen kiin­ni kuromi­nen ja maat­alouteen varas­toidun työvoiman val­jas­t­a­mi­nen tuotan­nol­liseen työhön.

Maatalouden liikaväestön siirtyminen tuottaviin ammatteihin

Aloi­tan jälkim­mäis­es­tä. Toisen maail­man­so­dan jäl­keen suuri enem­mistö suo­ma­lai­sista sai elan­ton­sa maa- ja met­sä­taloud­es­ta. Osu­us on nyt määritelmästä vähän riip­puen noin neljä pros­ent­tia, samal­la kun met­sää kaatuu enem­män ja maat­alous­tuotan­to on kas­vanut. Työn tuot­tavu­us maat­aloudessa on yli kym­menker­tais­tunut ja met­sänko­r­ju­us­sa liki satak­er­tais­tunut. Met­sänko­r­ju­us­sa syynä on teknolo­gia (jus­teereista met­säkoneisi­in), maat­aloudessa teknolo­gian (trak­torit ja leikku­upuimu­rit) ohel­la tilakoon kasvu. Väkeä oli liikaa tehot­tomas­sa pienvil­jelyssä, jos­sa olisi voitu olla tehokkaampia, jos maa­ta olisi ollut enem­män. Nyt on.

Tuot­tavu­us nousee kum­masti, kun kah­den hehtaarin pien­ti­lal­ta muute­taan kaupunki­in ja men­nään töi­hin tehtaaseen.

Maat­alousväestön määrä vähe­nee yhä, mut­ta enää ei siir­ry­tä mui­hin elinkeinoi­hin vaan eläk­keelle. Tämä tuot­tavu­u­den kom­po­nent­ti on siis käytet­ty lop­pu­un, joten ei ole ihme, että tuot­tavu­u­den kasvu on hidas­tunut. Hidas­tui se Japanis­sakin, kun maat­alouteen varas­toitu työvoima oli saatu valjastetuksi.

Pienenä vih­jeenä tuot­tavu­ut­ta tutkiville: pois­takaa maa- ja met­sä­talous sekä osoit­ta­jas­ta että nimit­täjästä, niin saat­te tuot­tavu­u­den kasvun maa- ja met­sä­talouden ulkop­uolel­la. Kuva näyt­tää aivan eri­laiselta. Vielä eri­laisem­mal­ta se näyt­tää, jos pois­tat­te myös vähit­täiskau­pan ja julkisen sek­torin. Huo­maat­te, ettei tuo­tavu­u­den kasvun hidas­tu­mi­nen nyt niin kum­mallista olekaan.

Teknologian kiinni kurominen

Muiden saavut­ta­man teknolo­gian kiin­niot­tamista voi ver­ra­ta muiden avaa­maa lat­ua pitkin hiihtämiseen. Kun muut saadaan kiin­ni, joudu­taankin umpi­hankeen lat­ua avaa­maan. Tot­ta kai se sujuu hitaammin.

Nyt on huilat­tu 16 vuot­ta kun muut ovat men­neet eteen­päin. Taas on edessä hyvää lat­ua. Mali­ran­ta on oike­as­sa: tek­nol­o­gis­sa jäl­keen jäämi­nen ennus­taa kasvupyrähdys­tä tulevaisuudessa.

Pinnan alla muhii yllätys?

Mali­ran­ta on syven­tynyt yri­tysko­htaiseen talou­saineis­toon. Sen nojal­la hän väit­tää, että suo­ma­laiset yri­tyk­set panos­ta­vat nyt hyvin tutkimuk­seen ja tuoteke­hi­tyk­seen. Kaik­ki panos­tuk­set eivät tuo­ta toiv­ot­tua tulosta, mut­ta kaiken jär­jen mukaan osa tuottaa.

Lisäk­si hänen mukaansa yri­tys­ten kasvu­ra­hoi­tus alkaa olla nyt hyväl­lä tolal­la. Niin­pä turhaa alkaa olla pysyvä val­i­tus siitä, että yri­tyk­set eivät pysty kas­va­maan Suomes­sa, kos­ka suo­ma­laiset ovat niin köy­hiä, etteivät pysty kas­vavia yri­tyk­siä rahoittamaan.

Risto Murto näkee tilanteen toisin?

Varsin samanaikaises­ti ilmestyneessä kir­jas­saan Mik­si Suo­mi pysähtyi Var­man toim­i­tusjo­hta­ja Ris­to Mur­to arvioi asi­aa aivan toisin. Hänen mukaansa Suomes­sa on täl­lä vuo­sisadal­la kehit­tynyt seit­semän niin san­ot­tua yksis­arvista, mut­ta ne on kaik­ki myy­ty ulko­maille. Yksis­arvisil­la tarkoite­taan yri­tyk­siä, jot­ka ovat kooltaan kas­va­neet mil­jardilu­okkaan. Tiet­tyä hor­jun­taa on siinä, onko kyse yri­tyk­sen arvos­ta, liike­vai­h­dos­ta vai arvon­lisäyk­ses­tä, mut­ta isoista kuitenkin on kyse. Tosin, eikö Oura ole vielä suomalaisomistuksessa?

Ris­to Mur­to tun­tee yri­tys­ten rahoituk­sen hyvin. Hänen mukaansa yri­tys­ten alku­vai­heen rahoi­tus pelit­tää meil­lä, mut­ta kun han­ke osoit­tau­tuu hyväk­si ja sen pitäisi kas­vaa, riit­tävää rahoi­tus­ta ei Suomes­ta löy­dy. Puut­tuu ven­ture kap­i­tal­is­te­ja. Ehkäpä Mur­to halu­aa sanoa, että hänel­lä olisi kyl­lä rahaa, mut­ta hän ei saa käyt­tää sitä kasvuyri­tys­ten maail­man­val­loituk­seen, ja että tämän asian voisi korjata.

Jonkun pitäisi nyt rahoit­taa Ouran maail­man­val­loi­tus­ta, kos­ka muuten Sam­sung tulee ja tap­paa. Tai sit­ten Oura kan­nat­taisi myy­dä kuudel­la mil­jardil­la ulko­maille. Sen jäl­keen Suomes­sa olisi mukavasti pääo­maa, jota investoi­da kasvuyrityksiin.

Mali­ran­ta lataa pöytään hengästyt­tävän määrän dataa näke­myk­sen­sä tuek­si. Min­un pitäisi osa­ta analysoi­da tilas­to­ja, mut­ta nyt aineis­toa oli niin val­tavasti, että en osaa ottaa kan­taa asi­aan. Vaku­ut­taval­ta se kokon­aisu­udessaan vaikut­ti, vaik­ka muu­ta­man ker­ran vähän kohot­telin kulmakarvojani.

Tästä ja mon­es­ta muus­takin kir­jas­ta olisin toivonut, että kir­joit­ta­jal­la olisi ollut malt­tia kar­sia detal­je­ja ja käyt­tää enem­män aikaa yhteen­ve­toi­hin. Kaikkea mitä tietää ei kan­na­ta ker­toa luk­i­joille. Arvoste­len seu­raavak­si Atte Korholan kir­jan Yhdys­val­tain uskon­nol­lis­es­ta ääri­oikeis­tos­ta. Siinä tätä ongel­maa on vielä paljon enemmän.

Mali­ran­nan kir­ja on kuitenkin arvokas teko talousti­eteil­i­jältä. Mali­ran­ta voi hyvinkin olla oike­as­sa, joskaan tule­vaisu­ud­es­ta ei ole vielä sovittu.

Kir­ja ei sovi kuunneltavaksi.

 

10 vastausta artikkeliin “Mika Maliranta katsoo pinnan alle”

  1. Ode ottaa tärkeän tee­man esille: Miten Suo­mi taas nousuun!

    Komp­paan kaikkea mitä Ode edel­lä esit­tää. Luin Mali­ran­nan kir­jan “Pin­nan alta” heti kun se tuli ulos.

    Olen seu­ran­nut työnkin puoles­ta näitä asioi­ta jo pitkään ja nykyi­nen näke­myk­seni maail­man menos­ta on tällainen:

    Maail­man­ti­lanne on ollut jo use­an vuo­den rajun muu­tok­sen kouris­sa ja sen vauhti vain kiihtyy. Mitään talouden stabi­il­ia tilan­net­ta ei enää tule vaan jatku­va muu­tos on pysyvä tilanne!

    1) Vuon­na 1945 alka­nut USA-veroinen sään­töi­hin ja sopimuk­si­in perus­tu­va maail­man­järjestys on lop­ullis­es­ti rom­ah­tanut ja kan­sain­välis­ten jär­jestö­jen kuten YK, WTO, ICC, jne. rooli on rapau­tunut olemattomiin.

    2) Tilalle on tul­lut bru­taali ”kaikkien sota kaikkia vas­taan”, jos­sa itsekkyys ja oma etu aja­vat muit­ten etu­jen ja oikeuk­sien edelle. 

    3) Uuden maail­man­järjestyk­sen näyt­tämö sijait­see maail­man johtavas­sa finanssikeskuk­ses­sa, New Yorkin Stock Exchange (NYSE), osoit­teessa 11 Wall St, New York, NY 10005, USA.
    Se vas­taa 60%:sta maail­man osake­markki­noista, sekä johtaa maail­man talout­ta myös huip­pu-tehokkail­la ja luotet­tavil­la finanssi-instrumenteilla. 

    4) Yli 70 % NYSE:n kaupoista hoide­taan automaat­tis­es­ti tekoälyal­go­rit­meil­la, jot­ka toimi­vat 24/7 millisekuntirytmillä.

    5) NYSE johtaa maail­man talout­ta sekä nousu‑, että laskusuh­dan­teis­sa: Noususuh­dan­teessa (Bull Mar­ket) sieltä saa parhaat finanssi­palve­lut ja laskusuh­dan­teis­sa (Bear Mar­ket) se on tur­val­lisin paik­ka pitää varo­jaan. Kan­nat­taa muis­taa, että tämän seu­rauk­se­na muut maat ovat koko ajan USA:lle enem­män velkaa kuin USA muille…

    6) Trumpin ”Amer­i­ca First”-politiikka tulee näkymään lähivu­osi­na monel­la taval­la myös NYSE:ssä. Taitaa käy­dä niin, että se lop­pu­peleis­sä tulee toim­i­maan Trumpin poli­ti­ikan “tuo­ma­ri­na”…

    7) Tässä rytäkässä luuserival­tiot ja ‑yhtiöt tule­vat häviämään nopeatah­tisen ja bru­taalin pudotuspelin.

    8) Voit­ta­ja-val­tioi­ta ovat USA:n lisäk­si ne, jot­ka rajusti panos­ta­vat uuteen tekni­ikkaan, talouten­sa kil­pailukykyyn ja tur­val­lisu­u­teen­sa. USA:lla on 72 MEGA-uuden teknolo­gian yhtiötä, muil­la vain kourallinen…

    9) Häviäjiä ovat varsinkin dik­tatu­u­rit, jois­sa ensisi­jainen tavoite on johta­jien val­las­sa pysymi­nen ja jot­ka pelkäävät omaa kansaansa. Täl­laisia ovat Kiina, jon­ka talous köhii pahasti, kun ei osaa siit­ryä kulu­tusy­hteiskun­taan, eikä uskalla antaa vapaut­ta / vau­raut­ta varsinkaan nuo­rilleen, sekä Venäjä, jon­ka talous on katas­trofin par­taal­la ja pelkää, että baabushkat lähtevät hilluroimaan kaduille, sekä Iran, jon­ka johta­jat pelkäävät, että naiset otta­vat huiv­in päästään…

    10) Nyky­menol­la sekavasti johdet­tu Euroop­pa ja traagises­sa itseai­heutetus­sa, ide­ol­o­gises­sa stag­naa­tios­sa rypevä Suo­mi ovat häviäjien joukoissa.

    Tästä teemas­ta on myös kiin­nos­ta­va video-haas­tat­telu siitä tais­telus­ta miten Miki Kuusi onnis­tui tekemään Wolt-fir­mansa. Näitä lisää!!!
    https://youtu.be/KALMY-kA5vU?si=0lH3XvM220zRFBS5

    Siinä on paljon samo­ja asioi­ta, joiden kas­sa itse pun­nerte­len Innco­coc­den Oy:ssa (https://innocode.fi) jos­sa olen osakkaana ja hal­li­tuk­sen jäsenenä.

    Entisenä teekkarikuoron laula­jana ja Isän­maan ystävänä olen jopa tehnyt SUNO-tekoä­ly­ohjel­mal­la Suomen nousu­un innoit­ta­van promo-laulun:
    https://suno.com/song/3171d041-6307–41b9-b65a-4a97bcb0e034

    1. Lisää töitä jot­ka eivät edes elätä tek­i­jään­sä? Taat­tua Korppoota.

    2. Kun arvioi suo­ma­lais­ten uuden teknolo­gian yhtiöi­den rahoi­tus­ta ja kil­pailukykyä, tulee ottaa huomioon myös tämä:

      USA: osaval­tio Delaware on tun­net­tu veroparati­isi­na useista syistä, jot­ka tekevät siitä houkut­tel­e­van kohteen yri­tyk­sille. Ensin­näkin, Delawaren osaval­tion lain­säädän­tö tar­joaa eri­ty­isiä etu­ja yri­tyk­sille, kuten:

      Alhaiset verot:
      Delaware ei peri osaval­tio­ta­son tuloveroa yri­tyk­siltä, jot­ka eivät toi­mi fyy­sis­es­ti osaval­tios­sa. Tämä tarkoit­taa, että mon­et yri­tyk­set voivat rek­isteröi­tyä Delawa­reen ja vält­tää näin korkeam­mat verot muis­sa osavaltioissa.

      Yksinker­tainen ja nopea rekisteröinti:
      Yri­tys­ten perus­t­a­mi­nen Delawa­res­sa on nopeaa ja vai­vat­tomasti toteutet­tavis­sa verkos­sa. Tämä houkut­telee monia yrit­täjiä ja sijoittajia.

      Hyväksyt­tävä oikeusjärjestelmä:
      Delawarel­la on erikois­tunut liike­toim­inta- ja yri­tysoikeu­den tuomiois­tu­in (Court of Chancery), joka käsit­telee nopeasti ja asiantun­tev­asti liike­toim­intaan liit­tyviä riita-asioi­ta. Tämä luo ennakoitavu­ut­ta ja tur­val­lisu­ut­ta yrityksille.

      Anonymi­teet­ti:
      Delaware ei vaa­di omis­ta­jien tai hal­li­tuk­sen jäsen­ten nimeämistä julkises­sa rek­isteris­sä, mikä mah­dol­lis­taa suurem­man anonymi­teetin ver­rat­tuna mui­hin osavaltioihin.

      Verosään­nöt:
      Delaware tar­joaa myös eri­laisia vero­helpo­tuk­sia, kuten mah­dol­lisu­u­den käyt­tää “hold­ing com­pa­ny” ‑raken­net­ta, mikä voi vähen­tää kokonaisverotaakkaa.

      Nämä tek­i­jät yhdessä tekevät Delawa­res­sa rek­isteröi­tymis­es­tä eri­tyisen houkut­tel­e­vaa monille yri­tyk­sille, eri­tyis­es­ti suurille kan­sain­välisille yhtiöille.

      Mon­et tun­netut suuret yhtiöt ovat valin­neet Delawa­reen rek­isteröin­nin sen tar­joamien etu­jen vuok­si. Joitakin esimerkke­jä näistä yhtiöistä ovat:

      Apple Inc.: Yksi maail­man suurim­mista teknolo­giayri­tyk­sistä, Apple on rek­isteröi­tynyt Delawa­reen hyö­dyn­tääk­seen sen suo­si­ol­lisia liiketoimintaympäristöjä.

      Google LLC (Alpha­bet Inc.): Google on toinen suuri teknolo­gia­jät­ti, joka on valin­nut Delawaren sen verosään­tö­jen vuoksi.

      Amazon.com Inc.: Maail­man­laa­juis­es­ti tun­net­tu verkkokaup­pa­jät­ti Ama­zon on myös rek­isteröi­tynyt Delawareen.

      Face­book (Meta Plat­forms Inc.): Sosi­aalisen medi­an jät­tiläi­nen Face­book on yksi monista teknolo­giayri­tyk­sistä, jot­ka ovat valin­neet Delawaren liike­toim­intansa tueksi.

      Wal­mart Inc.: Yhdys­val­to­jen suurin vähit­täiskaup­paketju Wal­mart on myös rek­isteröi­tynyt Delawareen.

  2. Oura ei tai­da olla enää suo­ma­laises­sa omis­tuk­ses­sa, ainakaan mil­lään merkit­täväl­lä osu­udel­la. Perus­ta­jat ostet­ti­in ulos aikaa sitten.

    Sam­sung ei ole edelleenkään eri­tyi­nen innovoi­ja. Tuskin Ouran tarvit­see heitä eri­tyisem­min pelätä. 

    Sam­sungilla on nyt oma älysor­mus, mut­ta se ei toi­mi iPhones­sa. Noin mil­jar­di maail­man rikkain­ta ihmistä ei siis kuu­lu poten­ti­aaliseen asi­akaskun­taan, eli kuriosi­teetik­si jää. Oura toimii molemmilla.

    Apple on Ouralle poten­ti­aalis­es­ti paljon suurem­pi uhka, kos­ka he ovat laa­jen­ta­neet koko ajan ter­veyste­knolo­giaan ja heil­lä on tämä rikkain mil­jar­di väestöstä hallussaan.

    Ouran onnek­si Applel­la on jo suosit­tu älykel­lo, eli kiin­nos­tus­ta vielä uuden puet­ta­van lait­teen kehit­tämiseen ei vält­tämät­tä ole.

  3. Osmo, arvioisin että Ouras­ta on noin 10–15 pros­ent­tia on jäl­jel­lä suo­ma­laises­sa omis­tuk­ses­sa. Fir­mas­sa ei ole ain­oatakaan suo­ma­laista isom­paa, insti­tu­tion­aal­ista sijoit­ta­jaa, mikä on juuri se ongel­ma, jos­ta Ris­to Mur­to puhuu. Oura on efek­ti­iviseesti myy­ty jo Amerikkaan. Omis­ta­jal­ista on lain mukaan julk­ista tietoa, joten tiedot ovat tarkistettavissa.

  4. Mon­tako yksis­arvista ovat suo­ma­laiset osta­neet ja jatka­neet näi­den kasvattamista?

  5. Mali­ran­nan ajatuk­sen­juok­sus­ta pääsee jyvälle kuun­tele­mal­la hänen ja Apusen viihdyt­tävää ja sivistävää pod­cas­tia: https://labore.fi/podcast/

    Mali­ran­nas­ta tulee mieleen, että hän on osaa­va ja älykäs — mut­ta hän myös kovasti halu­aisi, että suo­ma­lainen jär­jestelmä osoit­tau­tu­isi sit­tenkin toimi­vak­si. Oma lehmä osit­tain ojas­sa siis, vaan kel­läpä ei olisi? No, tämä on oma mielip­i­teeni. Kuun­nelkaa itse.

    Suomen talouden poikkeuk­sel­lisen nopeaa kasvua etenkin viime vuo­sisadal­la ei tietenkään voi selit­tää pelkästään kiin­nikuromisel­la. Onhan mai­ta, jot­ka ovat köy­hiä. Mik­si ne eivät ole tavoit­ta­neet mui­ta? Tarvi­taan jotain muu­takin, ja Suomen kohdal­la se muu oli etenkin met­sä, kuten mis­tä tahansa taloushis­to­ri­as­ta voi lukea.

    Met­sät taas oli­vat ja ovat vieläkin tääl­lä, kos­ka Suo­mi on kaukana ja täl­lä on asunut vähän ihmisiä. Keskeisim­mil­lä paikoil­la met­sät hakat­ti­in osin jo kivikaudel­la. Tosin Suomeakin uhkasi met­säka­to mut­ta vas­ta uudel­la ajal­la. Se pystyt­ti­in tor­ju­maan osin vahingossa.

    Suomen per­ifeerisyy­destä on seu­ran­nut muu­takin hyvää. Tääl­lä ei esim. kan­nat­tanut perus­taa maanvil­je­lyä maaor­ju­u­den varaan, kos­ka on ollut erä­maa­ta, johon pae­ta. Eri­laiset väli­matko­ja lähen­tävät inno­vaa­tiot on otet­tu nopeasti käyt­töön. Ilmas­ton ja maanti­eteen takia vesistöjä on paljon, mikä on taan­nut koskivoimaa ja väestölle aikoinaan poikkeuk­sel­lisen paljon lihaa eli kalaa — ja siten älyä. Isän­maal­lisu­u­den ansios­ta maan köy­hyys ja surkeus nos­tet­ti­in jopa kun­ni­aan ja luoti­in siten vah­vaa yhteisöl­lisyyt­tä. Näitä odot­ta­mat­to­mia mar­gin­aal­isu­u­den etu­ja on yllät­tävän paljon. Kir­joit­te­len muuten huvikseni aiheesta kirjaa.

    Mut­ta per­ifeerisyys (eli syr­jäisyys, kylmyys, talvi­nen pimeys, vierask­ielisyys, kansan pienu­us etenkin suh­teessa maan kokoon, kaupunki­laisen men­tal­i­teetin heikkous jne) on myös hait­ta. Käsit­tääk­seni kasvun suurin este on jatkos­sa osaa­van työvoiman puute. Per­ifeeriseen Suomeen halu­aa har­va ja halu­avis­takin har­va jää. Niin san­otut kan­ta­suo­ma­laisethan, jot­ka tääl­lä ovat tot­tuneet asumaan, alka­vat koh­ta olla katoavaa kansan­perin­net­tä. Uusia ei syn­ny ja moni vielä häip­päsee, kun eläkeikä uhataan nos­taa 70 vuo­teen vaik­ka elin­iän­odote taitaa jopa laskea ainakin miehillä. Ehkä se maaor­ju­us tuleekin nyt viiveellä.

    Luulen, että per­ifeerisyys ei muutenkaan rajat­tomas­sa Euroopas­sa ja vapaakau­pan maail­mas­sa tar­joa etua kansakun­nille. Se on luul­tavasti lähin­nä hait­ta. Ei ole mitään automati­ikkaa, jon­ka perus­teel­la Suomen pitäisi nyt taas kuroa kiin­ni mui­ta mai­ta. Toden­näköisem­pää lie­nee, että mar­gin­aa­li­nen Suo­mi mar­gin­al­isoituu entis­es­tään. Per­ife­ria per­iferisoituu. Ihmisi­in ja inno­vaa­tioi­hin perus­tu­vas­sa taloudessa Suomel­la ei ole mitään mitään “Met­sää”, suh­teel­lista etua, joka kiihdyt­täisi kansan­talout­ta maail­man­lu­okan kasvuun. 

    Sik­si en jak­sa uskoa Mali­ran­nan ske­naar­i­oon. Mitään nopeaa rom­ah­dus­ta tuskin tapah­tuu, mut­ta Suo­mi kui­h­tuu hiljalleen. 

    Vai kui­h­tuuko? Ehkä jotain on tehtävis­sä. Se jokin tuskin kuitenkaan on pitäy­tymi­nen men­neen maail­man sys­teemeis­sä ja odot­taa, että jäl­keen­jääneisyys automaat­tis­es­ti muut­tuisi nopeak­si kasvuksi.

  6. “Nyt on huilat­tu 16 vuot­ta kun muut ovat men­neet eteen­päin. Taas on edessä hyvää lat­ua. Mali­ran­ta on oike­as­sa: tek­nol­o­gis­sa jäl­keen jäämi­nen ennus­taa kasvupyrähdys­tä tulevaisuudessa.”

    Se ongel­ma tässä logi­ikas­sa on se että use­asti ne jot­ka on sen ladun avan­neet kaap­paa myös markki­nat. Jenkit on kehit­täneet net­tiä ja net­ti­jätit löy­tyy sieltä nykyään, muual­la ei niitä juurikaan näy, varsinkaan Euroopas­sa. Ja parhail­laan tekoä­ly­markki­nat on menos­sa samaan osoitteeseen.

    Nokial­la oli aikanaan peukalosääntö:
    — se joka on markki­noiden suurin vie kaik­ki voitot
    — se joka on toise­na tekee nollatuloksen
    — lop­ut tekee tap­pi­o­ta ja katoaa markki­noil­ta (oste­taan pois)

    1. Ei tuo niin yksikäsit­teistä ole — jotenkin tun­tuu, että meil­lä Euroopas­sa on kehitet­ty resep­ti miten epäon­nis­tua niil­läkin aloil­la, joiden kehit­tämisessä ollaan ollut etur­in­ta­mas­sa. Vaikea sanoa mis­tä tämä varsi­nais­es­ti johtuu — puolisosial­is­tis­es­ta kateusjär­jestelmästä, yhteis­markki­noiden de fac­to toim­i­mat­to­muud­es­ta (isot maat vie ja pienet vikisee), henkises­tä laisku­ud­es­ta vai mistä.

      Esimerkkinä voi ottaa vaik­ka kvant­tite­knolo­giat — perus­tutkimus pain­ot­tuu vah­vasti Euroop­paan ja tääl­lä on muutenkin kaikkein korkeata­soisin osaami­nen alal­la, star­tup­pi­en määrä on myös suuri — mut­ta käytän­nössä isot rahat liikku­vat oikeasti USAs­sa ja Kiinas­sa. Tätä menoa Euroopan ulkop­uoliset maat kiit­televät tääl­lä tehtyä tukimus­ta, osta­vat kiin­nos­tavim­mat star­tupit ale­hin­taan — ja lop­ul­ta markki­noille ei jää ensim­mäistäkään merkit­tävää euroop­palaista toimijaa.

      Näin ei tietysti täy­ty­isi käy­dä, enkä itse mis­sään nimessä toi­vo tätä — mut­ta kaik­ki merk­it viit­taa­vat tähän suun­taan. Joten jotain olisi hyvä kek­siä — ehkä voisi aloit­taa siitä, että miten EU-rahaa käyt­täisi uuden (kan­nat­ta­van) toimin­nan kehit­tämiseen eikä pelkästään van­ho­jen rak­en­tei­den ylläpi­toon. Toki EU-tasol­la on toiv­ot­tu, että joku “ener­gia­mur­ros” tuot­taisi merkit­tävästi uut­ta teol­lista liike­toim­intaa, mut­ta kun läh­es joka viikko saa lukea jonkun ison paljon tuki­aisia saa­neen euroop­palaisen fir­man konkurssista, niin eiköhän olisi aika uskoa, että jotain muu­takin ehkä pitäisi yrittää.

  7. Ode:
    “Mikä vahvu­us se jäl­keen jäämi­nen nyt oikein on? Kyl­lä se on.”
    Jep, mah­ta­va perustelu.

    “Mali­ran­ta on oike­as­sa: tek­nol­o­gis­sa jäl­keen jäämi­nen ennus­taa kasvupyrähdys­tä tulevaisuudessa.”
    Tuostakin puut­tuu perustelu.

    Onko ideana joku keskiar­vo, että “yleen­sä taan­tu­man jäl­keen tulee ei-taantuma”?

    Jos Mali­ran­nan peruste­lut ovat ne, että “just nyt” fir­mat investoi tuoteke­hi­tyk­seen “tooosi hyvin” (paljonko siis?), niin voisi ehkä kysyä, että mik­si eivät niin tehneet aiem­min ja mikä muut­ti hei­dän pään?

    Ovatko peruste­lut siis pelkkiä numeroi­ta vai onko mukana seli­tys sille, mik­si numerot ovat sellaisia?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.