Mika Malirannan kirja Pinnan alla on syksyn merkittävin talouspoliittinen kirja, lähinnä koska se sanoo aivan muuta kuin muut sanovat. Kun muut kilpailevat siitä, kuka voivottelee parhaiten, Maliranta sanoo, että pinnan alla tapahtuu paljon, jota ei näe makrotilastoista, ja edessämme on vahvan talouskasvun aika.
Tunnustan, että Maliranta on suosikkitaloustieteilijäni, joten tätä tekstiä kannattaa lukea sitä taustaa vasten. Malirannalla näyttää olevan aika samanlainen maku taloustieteilijöiden suhteen kuin minulla. Lopun kiitoksissa ovat mukana jokseenkin kaikki suosikkitaloustieteilijäni. En nyt puhu akateemisista taloustieteilijöistä vaan niistä, jotka ottavat aktiivisesti kantaa talouspoliittiseen keskusteluun. Aalto-yliopistosta tunnen paljon hyviä ja arvostamiani taloustieteilijöitä.
Kirjan alku on voi tuntua hämmentävältä. Suomen kasvunäkymät näyttävät hyvältä, koska olemme viime vuosina jääneet niin paljon teknologiassa jälkeen kilpailijoistamme. Mikä vahvuus se jälkeen jääminen nyt oikein on?
Kyllä se on. Minun oma käsitykseni vuoteen 2008 päättyneestä ripeän talouskasvun syistä on yksinkertaisuudessaan: muiden saavuttaman teknologisen edistyksen kiinni kurominen ja maatalouteen varastoidun työvoiman valjastaminen tuotannolliseen työhön.
Maatalouden liikaväestön siirtyminen tuottaviin ammatteihin
Aloitan jälkimmäisestä. Toisen maailmansodan jälkeen suuri enemmistö suomalaisista sai elantonsa maa- ja metsätaloudesta. Osuus on nyt määritelmästä vähän riippuen noin neljä prosenttia, samalla kun metsää kaatuu enemmän ja maataloustuotanto on kasvanut. Työn tuottavuus maataloudessa on yli kymmenkertaistunut ja metsänkorjuussa liki satakertaistunut. Metsänkorjuussa syynä on teknologia (justeereista metsäkoneisiin), maataloudessa teknologian (traktorit ja leikkuupuimurit) ohella tilakoon kasvu. Väkeä oli liikaa tehottomassa pienviljelyssä, jossa olisi voitu olla tehokkaampia, jos maata olisi ollut enemmän. Nyt on.
Tuottavuus nousee kummasti, kun kahden hehtaarin pientilalta muutetaan kaupunkiin ja mennään töihin tehtaaseen.
Maatalousväestön määrä vähenee yhä, mutta enää ei siirrytä muihin elinkeinoihin vaan eläkkeelle. Tämä tuottavuuden komponentti on siis käytetty loppuun, joten ei ole ihme, että tuottavuuden kasvu on hidastunut. Hidastui se Japanissakin, kun maatalouteen varastoitu työvoima oli saatu valjastetuksi.
Pienenä vihjeenä tuottavuutta tutkiville: poistakaa maa- ja metsätalous sekä osoittajasta että nimittäjästä, niin saatte tuottavuuden kasvun maa- ja metsätalouden ulkopuolella. Kuva näyttää aivan erilaiselta. Vielä erilaisemmalta se näyttää, jos poistatte myös vähittäiskaupan ja julkisen sektorin. Huomaatte, ettei tuotavuuden kasvun hidastuminen nyt niin kummallista olekaan.
Teknologian kiinni kurominen
Muiden saavuttaman teknologian kiinniottamista voi verrata muiden avaamaa latua pitkin hiihtämiseen. Kun muut saadaan kiinni, joudutaankin umpihankeen latua avaamaan. Totta kai se sujuu hitaammin.
Nyt on huilattu 16 vuotta kun muut ovat menneet eteenpäin. Taas on edessä hyvää latua. Maliranta on oikeassa: teknologissa jälkeen jääminen ennustaa kasvupyrähdystä tulevaisuudessa.
Pinnan alla muhii yllätys?
Maliranta on syventynyt yrityskohtaiseen talousaineistoon. Sen nojalla hän väittää, että suomalaiset yritykset panostavat nyt hyvin tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Kaikki panostukset eivät tuota toivottua tulosta, mutta kaiken järjen mukaan osa tuottaa.
Lisäksi hänen mukaansa yritysten kasvurahoitus alkaa olla nyt hyvällä tolalla. Niinpä turhaa alkaa olla pysyvä valitus siitä, että yritykset eivät pysty kasvamaan Suomessa, koska suomalaiset ovat niin köyhiä, etteivät pysty kasvavia yrityksiä rahoittamaan.
Risto Murto näkee tilanteen toisin?
Varsin samanaikaisesti ilmestyneessä kirjassaan Miksi Suomi pysähtyi Varman toimitusjohtaja Risto Murto arvioi asiaa aivan toisin. Hänen mukaansa Suomessa on tällä vuosisadalla kehittynyt seitsemän niin sanottua yksisarvista, mutta ne on kaikki myyty ulkomaille. Yksisarvisilla tarkoitetaan yrityksiä, jotka ovat kooltaan kasvaneet miljardiluokkaan. Tiettyä horjuntaa on siinä, onko kyse yrityksen arvosta, liikevaihdosta vai arvonlisäyksestä, mutta isoista kuitenkin on kyse. Tosin, eikö Oura ole vielä suomalaisomistuksessa?
Risto Murto tuntee yritysten rahoituksen hyvin. Hänen mukaansa yritysten alkuvaiheen rahoitus pelittää meillä, mutta kun hanke osoittautuu hyväksi ja sen pitäisi kasvaa, riittävää rahoitusta ei Suomesta löydy. Puuttuu venture kapitalisteja. Ehkäpä Murto haluaa sanoa, että hänellä olisi kyllä rahaa, mutta hän ei saa käyttää sitä kasvuyritysten maailmanvalloitukseen, ja että tämän asian voisi korjata.
Jonkun pitäisi nyt rahoittaa Ouran maailmanvalloitusta, koska muuten Samsung tulee ja tappaa. Tai sitten Oura kannattaisi myydä kuudella miljardilla ulkomaille. Sen jälkeen Suomessa olisi mukavasti pääomaa, jota investoida kasvuyrityksiin.
Maliranta lataa pöytään hengästyttävän määrän dataa näkemyksensä tueksi. Minun pitäisi osata analysoida tilastoja, mutta nyt aineistoa oli niin valtavasti, että en osaa ottaa kantaa asiaan. Vakuuttavalta se kokonaisuudessaan vaikutti, vaikka muutaman kerran vähän kohottelin kulmakarvojani.
Tästä ja monesta muustakin kirjasta olisin toivonut, että kirjoittajalla olisi ollut malttia karsia detaljeja ja käyttää enemmän aikaa yhteenvetoihin. Kaikkea mitä tietää ei kannata kertoa lukijoille. Arvostelen seuraavaksi Atte Korholan kirjan Yhdysvaltain uskonnollisesta äärioikeistosta. Siinä tätä ongelmaa on vielä paljon enemmän.
Malirannan kirja on kuitenkin arvokas teko taloustieteilijältä. Maliranta voi hyvinkin olla oikeassa, joskaan tulevaisuudesta ei ole vielä sovittu.
Kirja ei sovi kuunneltavaksi.
Ode ottaa tärkeän teeman esille: Miten Suomi taas nousuun!
Komppaan kaikkea mitä Ode edellä esittää. Luin Malirannan kirjan “Pinnan alta” heti kun se tuli ulos.
Olen seurannut työnkin puolesta näitä asioita jo pitkään ja nykyinen näkemykseni maailman menosta on tällainen:
Maailmantilanne on ollut jo usean vuoden rajun muutoksen kourissa ja sen vauhti vain kiihtyy. Mitään talouden stabiilia tilannetta ei enää tule vaan jatkuva muutos on pysyvä tilanne!
1) Vuonna 1945 alkanut USA-veroinen sääntöihin ja sopimuksiin perustuva maailmanjärjestys on lopullisesti romahtanut ja kansainvälisten järjestöjen kuten YK, WTO, ICC, jne. rooli on rapautunut olemattomiin.
2) Tilalle on tullut brutaali ”kaikkien sota kaikkia vastaan”, jossa itsekkyys ja oma etu ajavat muitten etujen ja oikeuksien edelle.
3) Uuden maailmanjärjestyksen näyttämö sijaitsee maailman johtavassa finanssikeskuksessa, New Yorkin Stock Exchange (NYSE), osoitteessa 11 Wall St, New York, NY 10005, USA.
Se vastaa 60%:sta maailman osakemarkkinoista, sekä johtaa maailman taloutta myös huippu-tehokkailla ja luotettavilla finanssi-instrumenteilla.
4) Yli 70 % NYSE:n kaupoista hoidetaan automaattisesti tekoälyalgoritmeilla, jotka toimivat 24/7 millisekuntirytmillä.
5) NYSE johtaa maailman taloutta sekä nousu‑, että laskusuhdanteissa: Noususuhdanteessa (Bull Market) sieltä saa parhaat finanssipalvelut ja laskusuhdanteissa (Bear Market) se on turvallisin paikka pitää varojaan. Kannattaa muistaa, että tämän seurauksena muut maat ovat koko ajan USA:lle enemmän velkaa kuin USA muille…
6) Trumpin ”America First”-politiikka tulee näkymään lähivuosina monella tavalla myös NYSE:ssä. Taitaa käydä niin, että se loppupeleissä tulee toimimaan Trumpin politiikan “tuomarina”…
7) Tässä rytäkässä luuserivaltiot ja ‑yhtiöt tulevat häviämään nopeatahtisen ja brutaalin pudotuspelin.
8) Voittaja-valtioita ovat USA:n lisäksi ne, jotka rajusti panostavat uuteen tekniikkaan, taloutensa kilpailukykyyn ja turvallisuuteensa. USA:lla on 72 MEGA-uuden teknologian yhtiötä, muilla vain kourallinen…
9) Häviäjiä ovat varsinkin diktatuurit, joissa ensisijainen tavoite on johtajien vallassa pysyminen ja jotka pelkäävät omaa kansaansa. Tällaisia ovat Kiina, jonka talous köhii pahasti, kun ei osaa siitryä kulutusyhteiskuntaan, eikä uskalla antaa vapautta / vaurautta varsinkaan nuorilleen, sekä Venäjä, jonka talous on katastrofin partaalla ja pelkää, että baabushkat lähtevät hilluroimaan kaduille, sekä Iran, jonka johtajat pelkäävät, että naiset ottavat huivin päästään…
10) Nykymenolla sekavasti johdettu Eurooppa ja traagisessa itseaiheutetussa, ideologisessa stagnaatiossa rypevä Suomi ovat häviäjien joukoissa.
Tästä teemasta on myös kiinnostava video-haastattelu siitä taistelusta miten Miki Kuusi onnistui tekemään Wolt-firmansa. Näitä lisää!!!
https://youtu.be/KALMY-kA5vU?si=0lH3XvM220zRFBS5
Siinä on paljon samoja asioita, joiden kassa itse punnertelen Inncococden Oy:ssa (https://innocode.fi) jossa olen osakkaana ja hallituksen jäsenenä.
Entisenä teekkarikuoron laulajana ja Isänmaan ystävänä olen jopa tehnyt SUNO-tekoälyohjelmalla Suomen nousuun innoittavan promo-laulun:
https://suno.com/song/3171d041-6307–41b9-b65a-4a97bcb0e034
Lisää töitä jotka eivät edes elätä tekijäänsä? Taattua Korppoota.
Kun arvioi suomalaisten uuden teknologian yhtiöiden rahoitusta ja kilpailukykyä, tulee ottaa huomioon myös tämä:
USA: osavaltio Delaware on tunnettu veroparatiisina useista syistä, jotka tekevät siitä houkuttelevan kohteen yrityksille. Ensinnäkin, Delawaren osavaltion lainsäädäntö tarjoaa erityisiä etuja yrityksille, kuten:
Alhaiset verot:
Delaware ei peri osavaltiotason tuloveroa yrityksiltä, jotka eivät toimi fyysisesti osavaltiossa. Tämä tarkoittaa, että monet yritykset voivat rekisteröityä Delawareen ja välttää näin korkeammat verot muissa osavaltioissa.
Yksinkertainen ja nopea rekisteröinti:
Yritysten perustaminen Delawaressa on nopeaa ja vaivattomasti toteutettavissa verkossa. Tämä houkuttelee monia yrittäjiä ja sijoittajia.
Hyväksyttävä oikeusjärjestelmä:
Delawarella on erikoistunut liiketoiminta- ja yritysoikeuden tuomioistuin (Court of Chancery), joka käsittelee nopeasti ja asiantuntevasti liiketoimintaan liittyviä riita-asioita. Tämä luo ennakoitavuutta ja turvallisuutta yrityksille.
Anonymiteetti:
Delaware ei vaadi omistajien tai hallituksen jäsenten nimeämistä julkisessa rekisterissä, mikä mahdollistaa suuremman anonymiteetin verrattuna muihin osavaltioihin.
Verosäännöt:
Delaware tarjoaa myös erilaisia verohelpotuksia, kuten mahdollisuuden käyttää “holding company” ‑rakennetta, mikä voi vähentää kokonaisverotaakkaa.
Nämä tekijät yhdessä tekevät Delawaressa rekisteröitymisestä erityisen houkuttelevaa monille yrityksille, erityisesti suurille kansainvälisille yhtiöille.
Monet tunnetut suuret yhtiöt ovat valinneet Delawareen rekisteröinnin sen tarjoamien etujen vuoksi. Joitakin esimerkkejä näistä yhtiöistä ovat:
Apple Inc.: Yksi maailman suurimmista teknologiayrityksistä, Apple on rekisteröitynyt Delawareen hyödyntääkseen sen suosiollisia liiketoimintaympäristöjä.
Google LLC (Alphabet Inc.): Google on toinen suuri teknologiajätti, joka on valinnut Delawaren sen verosääntöjen vuoksi.
Amazon.com Inc.: Maailmanlaajuisesti tunnettu verkkokauppajätti Amazon on myös rekisteröitynyt Delawareen.
Facebook (Meta Platforms Inc.): Sosiaalisen median jättiläinen Facebook on yksi monista teknologiayrityksistä, jotka ovat valinneet Delawaren liiketoimintansa tueksi.
Walmart Inc.: Yhdysvaltojen suurin vähittäiskauppaketju Walmart on myös rekisteröitynyt Delawareen.
Oura ei taida olla enää suomalaisessa omistuksessa, ainakaan millään merkittävällä osuudella. Perustajat ostettiin ulos aikaa sitten.
Samsung ei ole edelleenkään erityinen innovoija. Tuskin Ouran tarvitsee heitä erityisemmin pelätä.
Samsungilla on nyt oma älysormus, mutta se ei toimi iPhonessa. Noin miljardi maailman rikkainta ihmistä ei siis kuulu potentiaaliseen asiakaskuntaan, eli kuriositeetiksi jää. Oura toimii molemmilla.
Apple on Ouralle potentiaalisesti paljon suurempi uhka, koska he ovat laajentaneet koko ajan terveysteknologiaan ja heillä on tämä rikkain miljardi väestöstä hallussaan.
Ouran onneksi Applella on jo suosittu älykello, eli kiinnostusta vielä uuden puettavan laitteen kehittämiseen ei välttämättä ole.
Osmo, arvioisin että Ourasta on noin 10–15 prosenttia on jäljellä suomalaisessa omistuksessa. Firmassa ei ole ainoatakaan suomalaista isompaa, institutionaalista sijoittajaa, mikä on juuri se ongelma, josta Risto Murto puhuu. Oura on efektiiviseesti myyty jo Amerikkaan. Omistajalista on lain mukaan julkista tietoa, joten tiedot ovat tarkistettavissa.
Montako yksisarvista ovat suomalaiset ostaneet ja jatkaneet näiden kasvattamista?
Malirannan ajatuksenjuoksusta pääsee jyvälle kuuntelemalla hänen ja Apusen viihdyttävää ja sivistävää podcastia: https://labore.fi/podcast/
Malirannasta tulee mieleen, että hän on osaava ja älykäs — mutta hän myös kovasti haluaisi, että suomalainen järjestelmä osoittautuisi sittenkin toimivaksi. Oma lehmä osittain ojassa siis, vaan kelläpä ei olisi? No, tämä on oma mielipiteeni. Kuunnelkaa itse.
Suomen talouden poikkeuksellisen nopeaa kasvua etenkin viime vuosisadalla ei tietenkään voi selittää pelkästään kiinnikuromisella. Onhan maita, jotka ovat köyhiä. Miksi ne eivät ole tavoittaneet muita? Tarvitaan jotain muutakin, ja Suomen kohdalla se muu oli etenkin metsä, kuten mistä tahansa taloushistoriasta voi lukea.
Metsät taas olivat ja ovat vieläkin täällä, koska Suomi on kaukana ja tällä on asunut vähän ihmisiä. Keskeisimmillä paikoilla metsät hakattiin osin jo kivikaudella. Tosin Suomeakin uhkasi metsäkato mutta vasta uudella ajalla. Se pystyttiin torjumaan osin vahingossa.
Suomen perifeerisyydestä on seurannut muutakin hyvää. Täällä ei esim. kannattanut perustaa maanviljelyä maaorjuuden varaan, koska on ollut erämaata, johon paeta. Erilaiset välimatkoja lähentävät innovaatiot on otettu nopeasti käyttöön. Ilmaston ja maantieteen takia vesistöjä on paljon, mikä on taannut koskivoimaa ja väestölle aikoinaan poikkeuksellisen paljon lihaa eli kalaa — ja siten älyä. Isänmaallisuuden ansiosta maan köyhyys ja surkeus nostettiin jopa kunniaan ja luotiin siten vahvaa yhteisöllisyyttä. Näitä odottamattomia marginaalisuuden etuja on yllättävän paljon. Kirjoittelen muuten huvikseni aiheesta kirjaa.
Mutta perifeerisyys (eli syrjäisyys, kylmyys, talvinen pimeys, vieraskielisyys, kansan pienuus etenkin suhteessa maan kokoon, kaupunkilaisen mentaliteetin heikkous jne) on myös haitta. Käsittääkseni kasvun suurin este on jatkossa osaavan työvoiman puute. Perifeeriseen Suomeen haluaa harva ja haluavistakin harva jää. Niin sanotut kantasuomalaisethan, jotka täällä ovat tottuneet asumaan, alkavat kohta olla katoavaa kansanperinnettä. Uusia ei synny ja moni vielä häippäsee, kun eläkeikä uhataan nostaa 70 vuoteen vaikka eliniänodote taitaa jopa laskea ainakin miehillä. Ehkä se maaorjuus tuleekin nyt viiveellä.
Luulen, että perifeerisyys ei muutenkaan rajattomassa Euroopassa ja vapaakaupan maailmassa tarjoa etua kansakunnille. Se on luultavasti lähinnä haitta. Ei ole mitään automatiikkaa, jonka perusteella Suomen pitäisi nyt taas kuroa kiinni muita maita. Todennäköisempää lienee, että marginaalinen Suomi marginalisoituu entisestään. Periferia periferisoituu. Ihmisiin ja innovaatioihin perustuvassa taloudessa Suomella ei ole mitään mitään “Metsää”, suhteellista etua, joka kiihdyttäisi kansantaloutta maailmanluokan kasvuun.
Siksi en jaksa uskoa Malirannan skenaarioon. Mitään nopeaa romahdusta tuskin tapahtuu, mutta Suomi kuihtuu hiljalleen.
Vai kuihtuuko? Ehkä jotain on tehtävissä. Se jokin tuskin kuitenkaan on pitäytyminen menneen maailman systeemeissä ja odottaa, että jälkeenjääneisyys automaattisesti muuttuisi nopeaksi kasvuksi.
“Nyt on huilattu 16 vuotta kun muut ovat menneet eteenpäin. Taas on edessä hyvää latua. Maliranta on oikeassa: teknologissa jälkeen jääminen ennustaa kasvupyrähdystä tulevaisuudessa.”
Se ongelma tässä logiikassa on se että useasti ne jotka on sen ladun avanneet kaappaa myös markkinat. Jenkit on kehittäneet nettiä ja nettijätit löytyy sieltä nykyään, muualla ei niitä juurikaan näy, varsinkaan Euroopassa. Ja parhaillaan tekoälymarkkinat on menossa samaan osoitteeseen.
Nokialla oli aikanaan peukalosääntö:
— se joka on markkinoiden suurin vie kaikki voitot
— se joka on toisena tekee nollatuloksen
— loput tekee tappiota ja katoaa markkinoilta (ostetaan pois)
Ei tuo niin yksikäsitteistä ole — jotenkin tuntuu, että meillä Euroopassa on kehitetty resepti miten epäonnistua niilläkin aloilla, joiden kehittämisessä ollaan ollut eturintamassa. Vaikea sanoa mistä tämä varsinaisesti johtuu — puolisosialistisesta kateusjärjestelmästä, yhteismarkkinoiden de facto toimimattomuudesta (isot maat vie ja pienet vikisee), henkisestä laiskuudesta vai mistä.
Esimerkkinä voi ottaa vaikka kvanttiteknologiat — perustutkimus painottuu vahvasti Eurooppaan ja täällä on muutenkin kaikkein korkeatasoisin osaaminen alalla, startuppien määrä on myös suuri — mutta käytännössä isot rahat liikkuvat oikeasti USAssa ja Kiinassa. Tätä menoa Euroopan ulkopuoliset maat kiittelevät täällä tehtyä tukimusta, ostavat kiinnostavimmat startupit alehintaan — ja lopulta markkinoille ei jää ensimmäistäkään merkittävää eurooppalaista toimijaa.
Näin ei tietysti täytyisi käydä, enkä itse missään nimessä toivo tätä — mutta kaikki merkit viittaavat tähän suuntaan. Joten jotain olisi hyvä keksiä — ehkä voisi aloittaa siitä, että miten EU-rahaa käyttäisi uuden (kannattavan) toiminnan kehittämiseen eikä pelkästään vanhojen rakenteiden ylläpitoon. Toki EU-tasolla on toivottu, että joku “energiamurros” tuottaisi merkittävästi uutta teollista liiketoimintaa, mutta kun lähes joka viikko saa lukea jonkun ison paljon tukiaisia saaneen eurooppalaisen firman konkurssista, niin eiköhän olisi aika uskoa, että jotain muutakin ehkä pitäisi yrittää.
Ode:
“Mikä vahvuus se jälkeen jääminen nyt oikein on? Kyllä se on.”
Jep, mahtava perustelu.
“Maliranta on oikeassa: teknologissa jälkeen jääminen ennustaa kasvupyrähdystä tulevaisuudessa.”
Tuostakin puuttuu perustelu.
Onko ideana joku keskiarvo, että “yleensä taantuman jälkeen tulee ei-taantuma”?
Jos Malirannan perustelut ovat ne, että “just nyt” firmat investoi tuotekehitykseen “tooosi hyvin” (paljonko siis?), niin voisi ehkä kysyä, että miksi eivät niin tehneet aiemmin ja mikä muutti heidän pään?
Ovatko perustelut siis pelkkiä numeroita vai onko mukana selitys sille, miksi numerot ovat sellaisia?