Arto Satonen ei paljon polemisoi velkajarrun kanssa, koska hänelle se on yksioikoisesti vastuullista politiikkaa. Minusta asia on monimutkaisempi. Otan tämän esille tässä alkuvaiheessa, koska asia on muuten ajankohtainen.
Minusta velkajarru ei ole se, että se estää elämästä yli varojen – minusta lasten rahojen tuhlaamisessa ei ole mitään kunniakasta. Minä olen huolestunut tavasta, jolla velkajarru on määritelty.
Valtion velkaa suhteessa BKT:hen pitäisi vähentää 0,75 prosenttiyksiköllä vuodessa kunnes on saavuttanut 40 prosentin tason.
Pahimmat virheet tehdään noususuhdanteen aikaan, kun rahaa tulee valtiolle ovista ja ikkunoista. Silloin pitäisi suhdanteita hillitä ja ottaa rahaa sisään ja lyhentää velkaa.
Säästä pitää huonoina aikoina ja hyvinä voi törsätä
Velkasuhde alenee, jos velkaa maksetaan pois tai jos BKT kasvaa. Kirjaimellisesti otettuna tuo velkajarru tarkoittaa, että velkaa pitää lyhentää huonoina aikoina, kun BKT ei kasva jolloin BKT-suhteen alentaminen voi tapahtua vain velkaa lyhentämällä. Nousukauden aikana taas kun BKT kasvaa jotain 3 – 5 prosenttia vuodessa, ei velkaa tarvitse lyhentää lainkaan vaan sitä voi ottaa jopa lisää, koska BKT:n kasvu huolehtii velkasuhteen alenemisesta.
Kun tiedän poliitikkojen heikon luonteen, en osaa luottaa siihen, että hyvinä aikoina kokoomuslaiset panevat rahaa säästöön. He ryntäävät alentamaan veroja ja pahentavat näin suhdanteiden ylikuumenemista. Tuskin demaritkaan malttavat olla korottamatta menoja.
Olisin paljon rauhallisemmalla mielellä, jos velkajarrussa olisi oma pykälänsä, joka velvoittaisi säästämään nimenomaan hyvinä aikoina.
Nyt velkajarru on hyvin myötäsyklinen eli pahentaa suhdannevaihteluja
Sailas jemmasi rahaa valtion eläkerahastoon
Suomessa oli vahvan kasvun aika 2000-luvun alussa. Raimo Sailas keksi piilottaa valtion ylijäämää valtion eläkemaksuihin, jotka olivat kuulemma alirahastoituja. Julkisia eläkkeitä ei yleensä rahastoida lainkaan. Mitä järkeä olisi valtion ottaa lainaa sitä varten että voisi panna sitä omaan eläkerahastoonsa. Huijaus meni läpi niin hyvin, että kun ajat huononivat ja eläkkeisiin rahastoitiin vähemmän, moni kansanedustaja huolestui.
Jos Sailas olisi maksanut ylijäämällä pois valtion velkaa, velkasuhde olisi nyt parempi, sillä eläkerahastoa ei lasketa mukaan tähän taseeseen. Tämä bruttovelkaan perustuva laskenta on vähintäänkin omituinen, kun omaisuutta ei oteta huomioon lainkaan.
Ensi vaalikaudella ei tarvitse lainoja lyhentää
Niku Määttänen selitti tämän asian minulle niin, että juuri tämän myötäsyklisyyden uhan takia säännössä on kahdeksan vuoden tarkastelujakso, johon ajoittuu todennäköisesti sekä lasku- että noususuhdanteita. Niinpä huonoina aikoina ei tarvitse lainaa lyhentää mutta hyvinä aikoina pitää lyhentää sitä enemmän.
Tässä on seuraava ongelma. Kuvitelkaamme vuoden 2027 hallitusneuvotteluja. Siellä on houkutus todeta, että velkajarru on seuraavan vaalikauden murhe. Meidän ei tarvitse siitä välittää.
Ehkä käsitykseni poliitikoista on liian matalamielinen. Toivottavasti velkajarru toimii järkevästi.
Kellä sakset, sillä valta
Ajankohtaiseen keskustelun velkajarrusta vihreissä haluan sanoa, että silloin kun tehdään suuria säästöjä käytetään myös paljon valtaa – paljon enemmän kuin suunniteltaessa menojen lisäyksiä. Olen pitänyt erittäin ikävänä, että tätä valtaa on käyttänyt perussuomalaiset omine perussuomalaisine arvoineen. Olen kirjoittanut asiasta esimerkiksi tässä vuoden 2025 tammikuussa. Minä käytin poliitikkourani aikaan eniten valtaa Sisko Sepän giljotiinityöryhmässä, jonka oli määrä etsiä viiden miljardin markan säästöt.
Uudessa Suomessa on näköjään keksitty, että vihreät ovat velkajarrussa epärehellisesti, koska laskevat siten voivansa vaikuttaa päätöksiin. Mitä omituista siinä on? Eikö päätöksin vaikuttaminen ole vähän niin kuin puolueen ydinajatus?
Kuinka paha asia on valtion velkaantuminen?
En kannata ”uutta talousteoriaa”, mutta suhteeni valtion velkaan on silti vähän epäsuomalainen.
Kaikki liikkeellä oleva raha on jonkun velkaa. Talouden vakauden kannalta on parempi, että velka on valtion kuin jonkin pitkälle vivutetun kiinteistörahaston nimissä. Oletetaan, että meillä olisi yhä oma valuutta ja oma Suomen Pankki. Olisi hyvin perusteltua, että keskuspankki laskisi rahaa liikkeelle lainaamalla sitä valtiolle. Valtion pitää maksaa siitä korko, mutta koska valtio myös omistaa keskuspankin, se saa koron takaisin pankin ylijäämänä.
Ei ole omaa keskuspankkia, mutta EKP on lainannut rahaa jäsenmailleen pääoma-avaimen suhteessa. Tämä on sama asia kuin Suomen oma keskuspankki antaisi lainaa Suomen valtiolle. Moni muukin näyttää siis ajattelevan, että keskuspankin tulee laskea rahaa liikkeelle valtion kautta.
Tätä silmällä pitäen pidän tuota 40 prosentin tavoitetta vähän ylimitoitettuna – erityisesti koska olemme menossa kohti nopeasti supistuvaa väestöä.
Keskuspankki ei ole ainoa, jolla on oikeus ”painaa” rahaa. Rahaa luodaan myös pankkijärjestelmän kautta. Sekin on jokin tahon velkaa.
Lisäksi joillakin on niin suuri halu tulla huijatuiksi, että he ostavat kryptovaluuttoja, mutta se on oma tarinansa.
Mikä on velkajarrun endgame? Globaalisti ei niin kaukana tulee tilanne, jossa työikäinen väestö alkaa laskea. Kun nuoret ikäluokat vähenevät, myös kuluttaminen ja tuotanto vähenevät. Voidaanko tuossa maailmassa pitää velkajarrua yllä?
Mikä olisi vaihtoehdon endgame? Velalla voi tasoittaa kuoppia, mutta ei alamäkeä. Nykyisen väestöennusteen mukaan muuten Suomessa 15–64 ‑vuotiaiden määrä kääntyisi laskuun vasta 2050-luvulla ja globaalisti 2070-luvulla.
Budjettialijäämämme tulee pian täysi-ikään, eli ei tämän velkajarrun kanssa voi ainakaan mistään hätiköimisestä puhua. Josko nyt ratkaistaisiin tämä meidän nykyinen ongelma ensiksi, eli tavattoman pitkään jatkunut yli varojen eläminen. Muuten meillä ehtii puhjeta Kreikan tapainen velkakriisi kauan ennen 50- tai 70-lukua — omanlaisensa velkajarru sekin.
Tuossa ennusteessa on sisällä aika suuri maahanmuutto. Ei ole niinkään varmaa, wettä Suomi pystyy houkuttelemaan työperäistä maahanmuuttoa ‑varsinkin kun nykyinen hallitus on sitä pyrkinyt patoamaan.
Suomen ongelma ei ole vain velka. Suomen pääongelma on se, että talous ei kasva.
Velkajarru voi olla hyvä työkalu estämään julkisen talouden täydellinen hallitsematon paisuminen, mutta se ei ratkaise sitä perusongelmaa, että Suomi on menettänyt kilpailukykyään jo yli kahden vuosikymmenen ajan.
Kun talous seisoo paikallaan, yrityksiä kaatuu, investoinnit vähenevät ja osaajat lähtevät ulkomaille, pelkkä velan kasvun hidastaminen ei vielä rakenna mitään uutta.
Ilman voimakasta kasvua velkajarrusta tulee helposti vain leikkausautomaatti. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että samaa liian pientä talouskakkua jaetaan yhä tiukemmin samalla, kun verotus kiristyy ja julkinen sektori yrittää ylläpitää rakenteita, joita talous ei enää kykene rahoittamaan.
Suomi tarvitsee nyt ennen kaikkea kasvustrategian.
Vientiteollisuuden ja uusien teknologiayritysten pitäisi olla kansallinen ykkösprioriteetti. Tarvitaan verotus, joka palkitsee riskinoton, investoinnit ja omistamisen — ei rankaise niistä. Lahja- ja perintöveron poistamisesta, yritysverotuksen kilpailukyvystä sekä pääomien houkuttelemisesta pitäisi pystyä keskustelemaan ilman ideologista paniikkia. Samoin työmarkkinoiden pitäisi joustaa enemmän paikallisen sopimisen suuntaan, jotta yritykset uskaltavat kasvaa ja palkata.
Velkajarru voi olla osa ratkaisua. Mutta jos siitä tulee politiikan päätavoite kasvun sijaan, Suomi jarruttaa samalla itseään entistä syvempään pysähtyneisyyteen.
Kysymyksesi on kiinnostava, mutta en oikein ymmärrä sitä.
Ei tuotannon supistumisesta mitään ihmeellistä seuraa. Tuotannon ja kulutuksen on itse asiassa aika lailla pakko kasvaa ja kutistua yhtäaikaisesti, koska kulutettavat asiat on tuotettava. Jotain voi varastoida, mutta pidemmän päälle sekin on aika räpiköintiä.
Nyt, kun ollaan hyväksytty, että tuotanto ja kulutus liikkuvat pidemmän päälle käsi kädessä, niin lopulta tässä ei ole kyse kauhean ihmeellisestä asiasta: tulonjakokysymys. Jos työikäinen väestö vähenee globaalisti, ja vanhusväestö kasvaa globaalisti, niin jos vanhusväestön kulutusta halutaan pitää yllä on työikäisen väestön kulutettava vähemmän, ceteris paribus. Veroasteen on siis noustava. Toinen vaihtoehto on, että kasvava vanhusväestö kuluttaa vähemmän. Suomalaiset eläkeläiset joutuvat ahdinkoon ja kurjistuvat, ja golfmatkat Marbellaan vähenevät.
Velkajarru ei muuta asiaa kauheasti mihinkään. Viimeinen sammuttaa valot ‑maailmassa tietenkin viimeisen työikäisen velkataakka on musertava. Tällainen skenaario ei kuitenkaan liene todennäköinen. Oletettavaa on, että lainanantajat jossain kohtaa tajuavat, että on olemassa todellinen riski siitä että tulevaisuudessa ei saa rahojaan takaisin. Tämä nostaa lainojen riskiä eli korkotasoa.
Korkeampi korko tietenkin tarkoittaa suurempia lainanhoitokustannuksia nyt.
Kysymys siitä, voidaanko velkajarrua pitää yllä, on mieletön. Oikea vastaus on, että loputon sosiaalidemokraattinen velkaantuminen ei ole oikein mahdollista, ja se on vielä vaikeampaa, jos työikäinen väestö supistuu. Jossain kohtaa voidaan toki todeta velkojille, että ei makseta lainoja takaisin — tätäkin sattuu — sillä on sitten varmaan jotain seurauksia.
Mutta entä jos koko talouden paradigma muuttuu? Kuriin, järjestykseen, työn ihannointiin perustuva yhteiskuntamalli voitti kommunistiset maat 1900-luvulla. Mutta entä jos tuosta tehtiin paha virhepäätelmä, että se olisi jokin lopullinen ratkaisu? 1900-luvulla työtä ihannoivat yhteiskunnat saivat perintönä edellisiltä yhteiskuntamalleilta nuoret väestörakenteet. Voi kuitenkin olla, että kuriin ja voimakkaisiin taloudellisiin hierarkioihin perustuva yhteiskuntamalli olisi yksi keskeinen tekijä(monien muiden tekijöiden seassa) nuorten ikäluokkien nopealle pienenemiselle. Lopulta valtioiden välisissä kamppailussa ei olisi vahvoilla se, kuka innovoi muutaman vuosikymmenen, vaan se, joka on jäljellä. Etelä-Korea on taloudellisesti vahvoilla Pohjois-Koreaa vastaan, mutta onko Etelä-Koreaa olemassa 100 vuoden päästä?
Voi olla, että jotta valtio jatkaisi matkaa, niin kurista ja voimakkaista taloudellisista hierarkioista on luovuttava. Työelämän epävarmuus voi olla yksi syy romahtaville demografioille. Jos näin olisi, niin velkajarrut ja työttömien kurjistaminen voi olla varma tie demografiseen tuhoutumiseen. Voi olla, että kova työnteko on valtioille välttämätöntä, jotta ne nousevat köyhyydestä pois, mutta sen jälkeen turmioksi.
Blogissa viitataan asiaan, joka oli merkittävin PurraOrpon hallitusohjelmasta puuttuva asia ja jota myöskään Satonen ei noteeraa. Kyse on on eläkejärjestelmämme rakenteellisesta uudistamisesta. Puute ei ole sinällään yllättävä, koska ohjelman luonnoksen tehnyt EK on osa nykyistä korporativistista rakennetta, joka kärsisi uudistamisesta.
Heikki Hiilamo kirjoitti 15.3.2026 Helsingin Sanomissa hyvin perustellun näkemyksen, miksi eläkerahastojen koon pienentämistä kannattaisi harkita. Kirjoitus teilattiin järjestelmän edustajien toimesta ja keskustelu jäi siihen. Tämä ei ole yllätys, koska nykyisellä eläkeoligopolilla on käytössään Suomen mittakaavassa rajattomat resurssit mielipidevaikuttamiseen ja lobbaukseen.
Sosiaalisesti oikeudenmukaisin tapa tasapainottaa valtion taloutta on rajoittaa eläkerahastojen kasvua, siitä hyötyvät enemmän vähävaraiset kuin ‘rikkaat’. Valitettavasti emme taida koskaan saada eduskuntaan sellaista kokoonpanoa, joka tekisi asialle jotakin. Ainakin kokoomus on niin vahvasti oligopolin ohjauksessa, että se ei tee asialle mitään.
Erittäin hyvin sanottu iValo! 300mrd€ on imuroitu “sivuun” ja tämä on “kaikki kaikessa” suomen kansantaloudessa. Moni puhuu tarpeettomista “lillukanvarsista”, kuten jostain mitättömästä ~1mrd€ perintöveron poistosta tai 0.5mrd€ yhteisöveron säätämisestä. Pahoin pelkään, että seuraava hallitus tekee saman minkä Orpon hallitus teki: pyytää järjestöiltä ehdotusta julkisen talouden vahvistamiseksi ja järjestöjen ehdotus on — kuten aina — lisää eläkkeiden rahastointia eli korkeammat eläkemaksut. Maan hallituksen pitäisi nyt rohkeasti peruuttaa järjestöille muinoin annettu vapaa valtakirja palkkasumman “verottamiseen” eläkemaksuilla.
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta nimenomaan mahdollisimman paljon rahastoiva eläkejärjestelmä olisi oikeudenmukaisin, erityisesti sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta tarkasteltaessa. On se myös jakopainotteista järjestelmää halvempi silloin, kun talous- ja väestönkasvu sakkaa, kuten nyt.
En ymmärrä ketä näihin rahastoihin kajoamisella tai omaisuuden myynneillä oikein yritetään huijata. Ihan samalla tavalla menot ylittävät tulot, eikä siihen vaikuta se mitä laastaria paikkaamiseen käytetään.
Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus vaatinee tosiaan jonkinlaisen rahastoinnin. On sitten toinen kysymys, kuinka suuri tämän rahastoinnin pitäisi olla. Onko jossakin asiasta tehty puolueetonta analyysia?
Rahastoivassa eläkejärjestelmässä on se ongelma, ettei sitä voi harjoittaa kaikissa maissa. Rahastoivan maan vaihtotaseen on oltava ylijäämäinen eikä kaikkien vaihtotase voi olla yhtä aikaa ylijäämäinen.
Voitaisiin ajatella, etä jossakin olisi Roope Ankan rahasäilö, jonne talletettaisiin seteleitä. Sitten kun rahastoja puretaan, otetaan niitä seteleitä sieltä. Ongelmana on vain, että silloin voitaisiin myös painmaa seteleitä ja se toimisi samalla tavalla.
Kotimaahan rahoja voidaan tietysti rahastoieda ostamalla osakkeita (kuten nyt on tehtykin) Mutta kenellä on varaa ostaa niitä osakkeita sitten, kun eläkeyhtiöt purkavat rahastojaan.
Kulutettavat tavarat ja oalvelut on joka tapauksessa tuote tuotettava silloin kun niitä kulutetaan.
Soininvaralle: Teoreettisesti kansantalouden näkökulmasta on, kuten toteat. Eli oikea rahastojen taso on 0. Mutta sitten tullaan samoihin syihin, miksi sosialismi epäonnistui. Ihmisillä on tarve rakentaa omaa ‘suojattua’ varallisuutta ja eläketurvaa. Tämä turvan tarpeen hyväksyminen on mennyt niin pitkälle, että eläkkeiden on katsottu nauttivan perustuslain omaisuuden suojaa.
Tarve olisi siis rakentaa malli, jossa ihmisen kerätyn turvan tarve tyydytetään mahdollisimman pienellä rahastoinnilla. Valitettavasti meillä Suomessa järjestelmä on rakennettu niin, että tällaisen ajattelun esittäjät tuomitaan harhaoppisiksi. Sen sijaan Ruotsissa on onnistuttu paremmin.
Meisän velkatavoitteemme pitää olla linjassa euroalueen suurten maiden kanssa.
Jos Saksa, Ranska, Espanja ja Italia velkaantuvat hurjaa tahtia, velat inflatoidaan pois. Silloin velkaiset voittavat ja vähävelkaiset häviävät. Sen sijaan noita maita enempää velkaa emme voi ottaa, sillä pienen maan voi antaa kaatua (kts. Kreikka). Sen sijaan noita Suuria kansantalouksia ei voi päästää selvitystilaan, eikä niille kukaan voi mennä sanelemaan, miten siellä pitäisi toimia.
Eli ihan kylmästi omaa etujamme ajatellen velkasuhteena kannattanee pitää hieman pienempiä, kuin suurilla mailla.
Meillä on tällä hetkellä enemmän velkaa kuon Saksalla, mutta vähemmän kuin Ranskalla, Italialla ja Espanjalla. Keskimäärin euroalueella on velkaa 88% vuonna 2025.
Vaikka kannata kin velkaantumisen pysäyttämistä, 40%
on tässä sakissa ihan älytön tavoite.
Euroalueen velat:
https://ec.europa.eu/eurostat/web/products-euro-indicators/w/2–22012026-ap
Juuri näin. Olisi hankala uskoa, että velkajarrua tultaisiin laajasti toteuttamaan EU:ssa. Jos Italia/Ranska/Saksa toteuttaisi kovan talouskurin politiikkaa, niin joko äärioikeisto tai äärivasemmisto lisäisi kannatusta. Siksi velkakuria ei tule tapahtumaan isoissa maissa. Mutta ei kovan kurin politiikkaa voi entisen itäblokin maissakaan toteuttaa, koska riski olisi, että nämä alkaisivat lähentymään Venäjää, jos tavalliset kansalaiset siellä joutuisivat taloudelliseen ahdinkoon.
Eli tuota talouskuria voidaan tehdän vain pienemmissä maissa, kuten pohjoismaat ja beneluxmaat.
Ja kaiken lisäksi talouskuri on outoa sekä tekoälyn että väestön ikääntymisen myötä. Jos tekoäly lunastaa isoimmat visionsa, niin koko talouskuriajattelu kai katoaa. Jos tekoäly ei lunasta odotuksia ja väestö ikääntyy globaalisti, niin talouskasvu loppuu jossain vaiheessa, mikä vie pohjan koko talouskuriajattelulta.
Janne Saarikivi sanoi hyvin, että suomalainen oikeisto on outoa, kun näillä ainoa yhteiskunnallinen visio on talouskuri ja velan maksu. Suomalaisella oikeistolla on unelma, jossa valtio on maksanut velkansa. Muuta visiota oikeistolla ei ole.
Tuolla Sailaksen reseptillä Suomi on toiminut edelleen: valtiovalta on oleellisesti valtuuttanut työmarkkinajärjestöt verottamaan palkkasummaa ja jemmaamaan varat sosiaaliturvasektoriin S1314. Julkisen sektorin taseessa on tällähetkellä rahoitusvarallisuutta 430mrd€ ja rahoitusvelkaa vaivaiset 260mrd€ eli Suomen julkinen sektori on kansainvälisesti vertaillen erittäin äveriäs. Mielestäni “Sailaksen resepti” on näin massiivisesti käytettynä ollut Suomelle tuhoisa: kun rahan jemmaaminen kansalaisten ja valtion ulottumattomiin on näin runsasta ja pakonomaista, tuloksena on köyhä ja kärsivä valtio ja kansalaiset. On helppo nähdä rahojen jemmaamisen edut (=äveriäs julkinen sektori), mutta sen vaihtoehtoiskustannus (=millainen valtio ja kotitaloussektori meillä olisi, ilman massiivista eläkerahastointia) jää useimmilta huomioimatta.
“Suomessa oli vahvan kasvun aika 2000-luvun alussa. Raimo Sailas keksi piilottaa valtion ylijäämää valtion eläkemaksuihin, jotka olivat kuulemma alirahastoituja. Julkisia eläkkeitä ei yleensä rahastoida lainkaan. Mitä järkeä olisi valtion ottaa lainaa sitä varten että voisi panna sitä omaan eläkerahastoonsa. Huijaus meni läpi niin hyvin, että kun ajat huononivat ja eläkkeisiin rahastoitiin vähemmän, moni kansanedustaja huolestui.”
Monessa muussa maassa siinä ei mitään järkeä olisikaan, mutta Suomessa on siitä poikkeuksellinen tilanne moneen muuhun maahan, että yhdelle osalla maasta (Ahvenanmaa) on perustuslakiin rinnastetulla tavalla säädetty verotusoikeus valtion tuloihin. Ei nettotuloihin, vaan tuloihin. Ahvenanmaan valtiolta perimä veroprosentti on nykyisin pyöristettynä noin 0,5 %. Rahastoimalla eläkkeet valtio saa niiden osalta sijoitustoiminnan tuoton järjestettyä verottomaksi. Valtion tilinpäätöksessä näkyvät tuotot Ahvenanmaa verottaa valtiolta. Jos esim. valtio itse sijoittaa rahat valtiona johonkin, ja saa siitä vaikkapa osinkoa tai korkoa vuosittain, Ahvenanmaa saa verottaa nämä tulot, mutta jos valtio suoran sijoittamisen sijaan tekee sijoituksen rahaston kautta ja rahasto sijoittaa rahat ja saa osinkoa tai korkoa tai omaisuuden arvonnousua, siitä valtiota ei veroteta.
Jaahas. Ei tarvitse sitten lähteä töihin. Tiedotellaan myöhemmin mitä tehdään. Tämä on tätä aikaa.
Mitä siis on tapahtunut? No hesuleissa on kuviteltu ilmahyökkäys. Viranomaiselta ei tule tiedotetta ja kuinka voisikaan tulla, kun eivät ottaneet varoitussysteemiä käyttöön, vaan päätivät tehdä hankkeen, jossa tehdä oma. Hanke loppuu vuoden 2027 lopussa, joten meillä on tämä systeemi olemassa ehkä jo 2028.
Miksi tämä on sitten kuviteltu? No katsokaa hemmetti ulos. Kirkkaassa ja pilvettömässä säässä jos tuolla on drone, niin kyllä se näkyy. Se, että alueella on 1,8 miljoonaa ihmistä tarkoittaa sitä, että se olisi havaittu, vaikka viranomaiset vääntäisivät mitä “ehkä” paskaa kansalle.
Valitettavasti tässä ei voi välttyä siltä, että sisäministeriöstä mentiin nyt kaikkien yli ja kokeiltiin, miten helposti saa Suomessa pääkaupunkiseudun alistettua. Ja näinhän se onnistui. Tehdään vaan aamuyöstä, niin kukaan ei ehdi tekemään asialle mitään. Muutama samanlainen kuvittelu ja voidaan perua seuraavat eduskuntavaalit
Ja tämän päivän on ollut vastaava operaatio, mitä hesuleissa käynnissä Etelä-Karjalassa.
Arvaa vaan, että kerrotaanko tästä mitään missään?
Tämä tieo Uuttamaata kohdistuneesta uhasta klo 04 — 07 tuli ilmavoimille klo 01 eli ennen kuin droonit olivat edes lähteneet liikkeelle. Sen oli siis täytynyt tulla Úkrainasta joka varotti Suomea, että me vähän rymistellään siellä ja voi olla, että jokin droneista harhautuu tai harhautetaan Suomeen. Nämä asukkaiden “havainnot” ovat ihan toinen juttu. Näitä Uudellemaalle harhautuvia droneja ei kukaan nähnyt, koska yksikään ei harhautunut-
“Tämä tieo Uuttamaata kohdistuneesta uhasta klo 04 — 07 tuli ilmavoimille klo 01 eli ennen kuin droonit olivat edes lähteneet liikkeelle.”
Vähän vastaavaa kommenttia, mitä on sellaiset 1960 luvun hippien jutut siitä, miten ajetaan autolla Amsterdamista San Fransiscoon. Unohdetaan se, että atlantissa on pikkaisen hankala ajaa autolla. Aivan kun kouvolaan tippunut chaika, jonka me kaikki uskomme olevan AN-196.
Joka tapauksessa uudenmaan ulkonaliikkumiskielto oli taas yksi osoitus siitä, että tästä ei oikein tule mitään. Harhautuneet dronet vs. Suomi on nyt tilanteessa 17–0. Sisäministeriö pikkaisen pullisteli, mutta samalla heiltä on siirretty pv:n puolelle jopa viisikymppisiä reserviläisiä ja päätös on tehty siitä, että sisäministeriön joukkojen määrä puolittuu tulevaisuudessa. Erikoisrajajääkärit ovat olleet eliittiä, joten tämä oli kyllä käsittämätön päätös.