Miksi suomalaiset kokevat taloudellisen eriarvoisuuden kasvaneen, vaikka Gini-kerroin ei ole kasvanut?
Aloitetaan tuosta mittarista. En liitä tähän Gini-kertoimen määritelmää, koska sen voi googlata. Totean vain, että se on tulonjakomittarina varsin hyvä, mutta yhteen lukuun ei voi silti tulonjaon ongelmia tiivistää. Tarvitaan monipuolisempia tilastoja. Niitä on runsaasti tarjolla.
Ilmeinen syy liittyy siihen, että jos jokin asia on huonosti, moni vastaa että se on entistä huonommin. Sekoitetaan taso ja derivaatta ajan suhteen.
Toiseksi Suomen tuloeroja on viimeisinä vuosikymmeninä tasoittanut huomattavasti eläkkeiden parantuminen ja maanviljelijöiden tulotason nousu. Tosin päinvastaiseen suuntaan vaikuttaa eläkeläisten osuuden kasvu.
Yksittäinen maanviljelijä ei voi sen paksummin kuin ennen, mutta köyhimmät maanviljelijät ovat siirtyneet eläkkeelle tai muihin ammatteihin. Siksi maanviljelijöiden keskitulo on noussut voimakkaasti. Kumpikaan näistä muutoksista ei näy työikäisen kaupunkilaisen elämässä.
Onko jossain olemassa laskettuna Gini-kerroin ja sen kehitys työikäisille?
Kolmanneksi ihmisten kokemusta taloudellisten erojen kasvusta selittää se, että omaisuuserot ovat kasvaneet reippaasti. Osa kulutuksesta on omaisuudesta nauttimista, jota ei lueta tuloksi. Asuntotulo on Suomesta poistunut, vaikka kansantalouden tilinpidossa se näkyykin osana kansantuloa. Jos toinen maksaa asunnosta 1200 euroa vuokraa ja toinen 500 euroa yhtiövastiketta, edellisellä on käytettävissään 700 euroa enemmän rahaa, vaikka tulot ovat samat. Purjevene on ylellisyyshyödyke, mutta se on omaisuudesta nauttimista. Purjevene on tosin pitänyt joskus ostaa, mutta se on voitu tehdä perinnön avulla.
Perinnöt ovat ihmiselle tuloa, mutta tulonjakotilastossa niitä ei lasketa tuloksi.
Kauniaisissa on tyystin tulottomia tai hyvin pienituloisia kotitalouksia, joilla kuinkin on pihalla kallis auto tai kaksi. Faija oli eläessään menestyvä yrittäjä.
Omavaraistaloudesta on siirrytty rahatalouteen. Rahatalous kirjautuu tuloksi, omavaraistalous ei kirjaudu. Tämä näkyy pienempien tulojen kasvuna, sillä omavaraistaloudessa asuvat olivat tilastoissa lähes tulottomia, vaikka eivät nähneetkään nälkää. Tämä muutos tasoitti tilastoituja tuloeroja voimakkaasti 1900-luvulla, mutta sen vaikutus on nyt hiipunut.
Taloudellinen liikkumistila
Oikeastaan pitäisi tarkastella tuloja siltä soin, kuin ne ylittävät elämiseen tarvittavan minimin, eli siis vapaasti käytettävissä olevia tuloja. Jos näin tehtäisiin, tuloerot olisivat suuremmat mutta ovat pienentyneet voimakkaasti, sillä jos kaikkien tuloista vähennettäisiin ensin vaikka 700 euroa kuussa, tämän ylittävää tuloa on rikkailla paljon enemmän kuin köyhillä. Toisaalta köyhien ylimääräiset tulot kasvavat suhteessa enemmän, jos bruttotulot kasvavat vaikkapa 20 %.
Tulonjakotilastosta, josta Gini-kerroin lasketaan, puuttuvat suurimmat tulot joko siksi, etteivät niiden haltijat osu tilastoon tai siksi, että pääomatulot on siirretty rahastoon. Periaatteessa tulot näkyvät verotettavana tulona sitten, kun ne joskus siirtyvät kulutukseen, mutta Suomessa on satoja verojuristeja juonimassa sitä, etteivät ne näy silloinkaan.
Itse ajattelin 18980-luvun lopussa toiveikkaasti, että taloudellinen kasvu poistaa rahan puutteen kaikilta. Sen jälkeen reaalipalkat ovat nousseet 50 % – myös pienimmät palkat ovat nousseet noin paljon – mutta suunnilleen yhtä monella on silti kroonista pulaa rahasta. Jotenkin on käynyt niin, että ”välttämätön” rahan tarve on kasvanut tai sitä on tietoisesti kasvatettu.
Kaiken maailman pikavippifirmat ovat pienituloisten kukkarolla ja myös esimerkiksi Temu. Laskin joskus vaatteiden vuosittaisen myynnin perusteella, kuinka monta kertaa vaatteita keskimäärin käytetään ennen kuin ne hävitetään. Vain muutaman kerran! Tätä on vaikea pitää välttämättömänä kulutuksena. Mutta köyhyysmääritelmän mukaan köyhyys on rahanpuutetta, joka estää elämästä samanlaista elämää muiden kanssa. Kun ne muut rikastuvat, köyhänkin on rikastuttava. Tästä seuraa, ettei taloudellinen kasvu pysty ikinä selättämään köyhyyttä. Siihen tarvitaan tulonjaon muutos.
Maiden välinen vertailu on hankalaa
Ovatko Suomessa maailman pienimmät tuloerot? Eivät ole, mutta kansainvälisesti pienet ne ovat. Jos mitattaisiin tuloeroja vain absoluuttisella asteikolla, jokseenkin kaikissa köyhissä maissa olisi meitä pienemmät tuloerot, mutta on myös maita, joissa ne ovat pienempiä myös suhteellisella asteikolla.
Eri maiden vertaaminen on hankalaa. Kylmässä Suomessa ei voi nukkua öitä ulkona. Jos vähävaraisten asumista tuetaan asumistuella, se näkyy saajan tulona ja tasoittaa tuloeroja, mutta jos sitä tuetaan antamalla vähävaraiselle edullinen ARA-asunto, vuokrasäästö ei näy asianomaisen tulona. Monissa maissa sosiaalinen asuntotuotanto on selvästi yleisempää kuin meillä, joten se pitää ottaa huomioon maiden välisessä vertailussa. Tosin nuo halvat asunnot on keskitetty jonnekin radan varteen erillisiin köyhien asuinalueille, mutta se on sitten taas toinen tarina.
Kallis asuminen kärjistää taloudellisia eroja kasvukeskuksissa.
Toinen samanlainen ilmiö on logaritmiasteikon ja lineaarisen asteikon sekoittuminen keskenään, minkä on myös teoretisoitu huonolaatuistavan taloutta koskevaa kyselyvastausdataa. Kirjoitin aiheesta muutama vuosi sitten Yliopisto-lehteen: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/talous/aanestajat-pystyvat-suhtautumaan-rauhallisesti-lahes-millaiseen-talouskehitykseen-tahansa
S‑ryhmähän tämän tekee näkyväksi. Rikkaat ostaa paljon halvalla, köyhät maksaa enemmän pienistä ostoistaan. Kumma kun punavihreät osuuskaupan päättäjät eivät tästä ole huolissaan.
vallankumouksellinen keksintö? tukkuhinta on vähittäishintaa alempi
?
Ei tarvi olla köyhä, jos ei munaa talousasioitaan. “Köyhäkin” voi ostaa samaa ei pilaantuvaa tavaraa kerralla enemmän täh varastoon?
Ei välttämättä, jos säännölliset tulot on niin pienet ettei pysty tekemään isoja kertaostoksia.
En tiedä niinkään sorsiiko paljousalennukset pienituloisimpia, mutta bonuskorttijärjestelmä kyllä sorsii.
S‑ryhmällä on myös toimiva “köyhäin apu” ‑käytäntö: viimeisen käyttöpäivän tuotteita myydään reilulla alennuksella, päivittäin [kello 18:00] jälkeen. Kerran satuin siinä viiden jälkeen kauppaan ja siellä oli paljon lapsiperheitä kärrit täynnä ale-tuotteita. — Tietenkin voidaan sanoa, että myös ökyrikas voi tulla kauppaan tuntia ennen ale-myynnin alkamista ja kerätä kärrinsä täyteen kohta pilaantuvia tuotteita (ennen kuin toiset kerkeävät apajalle), mutta toimiiko rikas näin? Tätä kysymystä ei kukaan kysy rikkaan ostokäyttäytymisestä, mutta kyllä sitä pohditaan, pitäisikö köyhän toimeentulotukea pienentää, jos hän ostaa ale-tuotteita (varsinkin sitten kun ostajat pakotetaan käyttämään digitaalisia kaupan kuitteja ja maksamaan digitaalisella keskuspankkirahalla)?
Jos tuotteille ei olisi hallinnollisilla määräyksillä pakotettu viimeistä myyntipäivää, vastuu tuotteen laadusta siirtyisi kauppiaalle ja isot kauppaketjut eivät voisi tätä hyväksyä. — Kauppiaan määritelmäkin on muuttunut niin, että kauppiaaksi sanotaan “kurssin käynyttä” henkilöä, joka ei välttämättä tiedä kaupankäynnistä mitään. Hän vain osaa toimia niin kuin ketjun säännöissä, valtion asetuksissa ja EU:n direktiiveissä määrätään.
Kuvitellaanpa, että kaikista tuotteista poistettaisiin viimeisen päivän merkintä. Miten tuo ahne kauppias menettelisi? Hän alentaisi pilaantuvien tuotteiden hintoja varastotilanteen ja tuoreuden mukaan ja ravinnoksi kelpaavaa ruokaa löytyisi samankin tuotteen valikoimista monella eri hinnalla. — Yhdelläkään kauppiaalla ei olisi varaa siihen, että paikallisilla palstoilla kerrottaisiin hänen myyvän pilaantunutta tavaraa: hänen olisi itse kannettava kauppiaan vastuu; hänellä ei olisi mahdollisuutta piiloutua direktiivien tai hallinnollisten määräysten taakse.
Kun käyttöön tulevat elektroniset viivakoodit, joissa jokaisella maitotölkilläkin on yksilöllinen koodi ja jolla voi seurata tuotteen alkuperää periaatteessa aina sen lehmän tietoihin asti, josta maito on lypsetty; lehmän esi-isät ja sen saama ravinto ja lääkitys löytyisivät parilla klikkauksella, — niin ryhtyvätkö isot kauppaketjut ja elintarviketuotannon isot konglomeraatit vastustamaan tietojen julkistamista ja vastustavatko ne jo nyt lobbareidensa kautta? (Tästä voikin sitten ajatuksen hyppäyttää aiheeseen tuottajan vastuu.)
Vanhan ajan maalaiskauppias, kun “rikas” isäntä tuli kysymään hintaa isommalle erälle tai kalliimmalle tuotteelle, otti ostajan sivuun ja kertoi hiljaa supattaen hinnan mutta lisäsi siihen vielä: “… mutta sinulle minä annan sen hintaan tämä ja tämä, mutta älä kerro muille isännille.” — Tämän saman se kauppias kertoi jokaiselle ostajalle ja seurauksena oli tyytyväinen kauppias, jolla oli tyytyväisiä asiakkaita (… kunnes kylälle tuli osuuskauppa …).
Tulonjakotilaston tietokannassa on Gini-kertoimet myös työikäisille:
https://pxdata.stat.fi/PxWeb/sq/7f28e02a-3cde-4ed4-8dcf-feaa09dd1c9a
Kiitos!
“Perinnöt ovat ihmiselle tuloa, mutta tulonjakotilastossa niitä ei lasketa tuloksi.”
Jos tarkastelee yksilön varallisuuden sijaan perijän ja perittävän yhteisvarallisuutta tai sitä miten perinnön saaminen konkreettisesti vaikuttaa yksilön elämään, perintö ei ole samalla tavalla tuloa kuin vaikkapa iso palkkabonus.
Perinnön todellinen luonne oli ehkä helpompi hahmottaa silloin, kun useampi sukupolvi asui fyysisesti samassa talossa sukupolvesta toiseen ja kehdosta hautaan. Asukaskohtaisen pinta-alan (~elintason) liukuva keskiarvo oli likimain vakio, koska kun yksi heitti veivinsä, seuraava oli jo tulossa. Periminen ei siis tarkoittanut, että mikään talossa asuvien elämässä olisi olennaisesti muuttunut.
Enää ei ehkä asuta kolmessa sukupolvessa samassa talossa, mutta tämä ero ei ole sinäänsä kovin merkityksellinen. Tosiasiassa lapset nauttivat (iso)vanhempiensa varallisuudesta samalla tavalla kuin aiemminkin: ei vasta perinnön hetkellä, vaan läpi elämän.
Kallis auto pienituloisen pihassa Kauniaisissa voi olla merkki menestyneestä yrittäjäisästä, mutta ei hänen edesmennyt tarvitse olla. Kun tänä päivänä 80-vuotias perii 100-vuotiaan vanhempansa, tuskin sitä muutenkaan suunnataan oitis autokaupoille.
“Perinnön todellinen luonne oli ehkä helpompi hahmottaa silloin, kun useampi sukupolvi asui fyysisesti samassa talossa sukupolvesta toiseen ja kehdosta hautaan. Asukaskohtaisen pinta-alan (~elintason) liukuva keskiarvo oli likimain vakio, koska kun yksi heitti veivinsä, seuraava oli jo tulossa. Periminen ei siis tarkoittanut, että mikään talossa asuvien elämässä olisi olennaisesti muuttunut.”
Harvapa nykyään enää elää noin. Useimmissa tapauksissa vanhemmilla ja aikuisilla lapsilla on täysin erilliset taloudet ja lapset eivät välttämättä edes tiedä paljonko vanhemmilla on varallisuutta. On tapauksia, joissa vanhemmat ja lapset eivät ylipäänsä ole missään väleissä keskenään.
Samaan tapaan voisit argumentoida, että palkkatulot eivät ole oikeasti tuloa, koska firman omistajien ja palkansaajan yhteenlaskettu kokonaisvarallisuus ei muutu.
“Harvapa nykyään enää elää noin.”
Asuntoja voi omistaa yhden tai useamman, tämä ei ole merkityksellistä. Sen sijaan ei ole mitenkään harvinaista, että aikuiset lapset käyttävät vanhempiensa nimissä olevaa omaisuutta, oli kyse sitten asunnosta, autosta, kesämökistä tai vaikka lainantakauksesta. Tietenkään kaikkien vanhemmilla ei ole omaisuutta jota jakaa, mutta silloin sitä tuskin on kauheasti perittäväksikään.
“Samaan tapaan voisit argumentoida, että palkkatulot eivät ole oikeasti tuloa, koska firman omistajien ja palkansaajan yhteenlaskettu kokonaisvarallisuus ei muutu.”
Ei voi. Yksi on nollasummapeli, toinen ei. Palkkaa maksamalla molempien hyvinvointi kasvaa (ainakin jollakin todennäköisyydellä), muutenhan palkkaa ei maksettaisi. Perinnön jättäjä ei taas saa jättämälleen perinnölle vastinetta — kakku ei kasva.
Hyvä vastaus, josta olen osin eri mieltä. Entisaikojen agraari-Suomessa perintö määritti ihmisen elämää paljon voimakkaammin kuin nykyään. Harva mäkituvassa syntynyt pystyi ponnistamaan kartanoon.
Samaa mieltä kanssasi olen siitä, että kun perijät ovat 50–70 ‑vuotiaita, ei perityllä varallisuudella ole välttämättä suurtakaan vaikutusta kulutukseen. Fiksut vanhemmat luopuisivat perinnöstä 30–40v lastensa hyväksi — mutta kaikki vanhemmat eivät ole fiksuja.
Tulonjakotilastot eivät tosiaan huomioi omaisuutta, jolla on oikeastaan valtava merkitys henkilökohtaisten talousolojen kannalta. Omaisuuden lisäksi olennaista on sen likviditeetti. Jos eläkeläisellä on kiinni 1,5 M€ Nordean osakkeissa, elelee osinkotuloilla oikein mukavasti. Jos sama 1,5 M€ on kiinni 50 vuotta omistetussa tilavassa kaupunkiasunnossa, voi taloyhtiön putkiremontti suistaa eläkeläisen asumisköyhäksi.
Lopuksi: suomalaisessa kulttuurissa on mielestäni kiinnostava erityispiirre: etenkin suuret tulot ja omaisuus ovat asioita, joita mieluummin kätketään kuin näytetään. Kantakaupunkilaisessa Y‑sukupolven kuplassani uudella, kalliilla ja tehokkaalla autolla ajaminen mielletään helposti muun kuin kantaväestön kansanhuviksi. Helposti saatavilla olevan autorahoituksen myötä 90-luvun statussymboli on menettänyt lujaa arvoansa.
Voi kun poliitikkojen puheissa osattaisiin tehdä ero pienituloisten ja vähävaraisten välillä. Ainoastaan osittain sama väestönryhmä. Varat voivat olla nollissa tai miinuksella hyvätuloisellakin, toisaalta rikas perijä voi olla työtön työtähakeva vapaaherra ja rahaa on kuin Kroisoksella.
Sellainen harhaluulo tuntuu jatkuvan että vaurauden määrä on vakio ja nollasummapeliä. Jotkut vaurastuvat jolloin jotkut muut kurjistuvat.
Tuosta harhaluulosta luovuttiin jo renesanssin aikana. 20 vuotta sitten Suomessa oli maailman toiseksi pienimmät tuloerot. Silloinkin enemmistö suomalaisista oli sitä mieltä että tuloerot ovat liian suuret…
Tätä harhaluuloa valitettavasti vahvistaa EU:n virallinen pienituloisuuden määritelmä: käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia kyseisen maan mediaanitulosta. Suomessa tämä on parina viime vuonna tarkoittanut sitä, että palkansaajaväestön reaalitulojen kasvaessa tulonsiirtoja saavia on tippunut pienituloisiksi, koska heidän tulonsa ovat kasvaneet enintään elinkustannusindeksien tahtiin.
Tämä on nykyisin vallitseva harha oikeistossa. Ajatus on että pienituloisten ja palkansaajien asemaa täytyy kurjistaa, jotta saamme lisää menestyjiä, pääomia ja hyvätuloisia. Eli ajatellaan että joltakulta pitää viedä jotain että menestys olisi mahdollinen, ikäänkuin talous olisi nollasummapeliä.
Vaikka olen ollut sijoittaja 48 vuotta ja kiinnostunut talous/ kansantalous asioista so far, niin en ymmärrä vaikka miten kääntelisin tota “asuntotulo” käsitettä.
Siinähän ihminen, jos on oma talo tai kämppä, saa ihan normaalia ja asiaankuuluvaa tuottoa pääomalleen verrattuna ruusutossuihin Virheäänestäjiiin, jotka eivät ole vaivautuneet kasaamaan pääomaa ittelleen. Odottelevat kait omaisuudentasauksia vallankumouksella? Oman kämpän vaihtoehtokustannus vaikka sijoittamalla osakemarkkinoille vois olla kämppää suuremmat siis arvonnousultaan. Koko asuntotulo käsite on jotenkin mielenvikainen.
LOL, huvittaa…“kallis asuminen” on nykyään sitä, että voi elää mahdollisimman kaukana “monikulttuurisilta ” alueilta, vaikka sit 50 luvun tai 70 luvun asuntokannan alueilla.
Siinäpähän yritätte estää “segregaatiota” sekoittamalla vuokra ja omistus asuntoja alueilla, kun kukaan täysjärkinen EI OSTA sieltä kämppää tai rakenna taloa alle kilometrin hajuraolla..sit koulut lol yah, eli noin 30 km hajurako vähintään tarvii noihin unelma tiivistettyihin sekoitetuinin pskoihin
Minusta tulo-/varallisuusero keskustelu pitäisi lopettaa Suomessa, koska se ei ole ongelma. Suomen ongelma on kakun koko ja sen kasvun puute, siitä olisi hyvä keskustella.
plus asunnon, oman talon hankkiminen on jotenkin ihmisen 100 tuhatta vuotta vanha perus elämänedellytys ja tavoite, ja sen jättäminen jälkeläisilleen, jotta oman geenipoolin jatkuminen parantuisi ja mahdollistuisi. Semmoiseen sotkeminen joku “asuntotulo” on sosialisointia ja johtaa koko elämän tarkoituksen hälventämiseen.
Ja jos toi “asuntotulo” toteuettaisiin sosialistien opille täysmäääräisesti, niin siittä tulis tuhansien eurojen vuosikustannukset oman talonsa/ kämmpäänsä omistajille vaikka olisi työtön ja muuten vähävarainen.
Monetisaatio lie edistynyt, eli kotitalouksien omavaraisuus vähentynyt entisestään. 90-luvulle asti esimerkiksi autot huollettiin pitkälti omassa pihassa. Nykyään edes talvirenkaita ei useinkaan vaihdeta itse, eikä kerrostaloissa asuvalla välttämättä ole renkaiden säilytykseen tilojakaan.
No eihän nykyvaatteet välttämättä enempää kestäkään. ‘Crapflaatio’ on asia jota erilaiset inflaatio- tai elinkustannusindeksit eivät ota huomioon.
Tämä monetisaatio on kiintoisa huomio ja olisi kiva työstää lista kaikista niistä asioista, mistä tyypillinen keskiluokkalainen on nykyään valmis maksamaan verrattuna ysäriin. Viimeisinpä olen huomannut, että on alettu markkinoimaan ruuanlaittopalvelua, jossa ammattikokki tulee kerran viikossa asiakkaan kotiin laittamaan koko viikon ruuat, jotta asukkaalla jää aikaa… niin mihin? Paradoksihan on, että meillä on nykyään niin paljon tarjolla viihdettä ja harrastuksia, että olemme kiireisimpiä ja sitä kautta ahdistuneempia kuin ennen, vaikka työaika on pysynyt samana ja kotiin on tullut kodinhoitoa helpottavia keksintöjä.
Voisiko olla vain niin että tämä tuloerologia ei vain korreloi minkään merkityksellisen asian kanssa ellei mennä aivan ääripäihin.
Sen esilläpito kyllä korreloi vahvasti halun verottaa ja hallinnoida keskusjohtoisesti kanssa.
Asunto“tulo”? Onko sihen jyvitetty linjasaneeraukset, kattorempat, ikkuna, ovi, keittiö, kylppäri, julkisivu tai talon huoltomaalaus jne remontit per kuukausi tai vuosi?? No ei ole ainakaan typerimmissä laskelmissa, et muka kolmekin tonnii tuloo “asumistuloa” vuodes. Ja oma työ rempoissa! tuntipalkkasillekkin ja lumenluontiin, nurmikonleikkaukseen, kodinkoneiden uusimiseen (vuokralainen ei vastaa juuri istään näiistä) täh?
Näitten realististen pitkäaikaiskulujen jälkeen ei juuri mittään “asumistuloa” synny. Sit muutenkin talo tai kämppä vanhenee, jolloin arvo yleisimmin laskee…riskirakenteet valesokkeleineen, räystäättömine kattoineen tai tasakattoineen…alue voi myös muuttua halvaksi ja huonoksi, sitä ei hyvitetä täh?
Saat sen kuulostamaan siltä, että kannattaa asua vuokra-asunnossa.
Tällä hetkellä kannattaa asua vuokralla myös joissain kasvukeskuksissa, esim. Tampereella. Aiemmin viimeiset 20 vuotta on maakunnissa saanut vuokrattua asuntoja käytännössä vastikkeen hinnalla.
Omat aiemmin voittoa tuottaneet sijoitusasuntoni ovat muuttuneet hieman negatiivisiksi parissa vuodessa. Yhteen asuntoon otin vanhan vuokralaisen lähdettyä ystävällisen ihmisen jolla ei ollut luottotietoja mutta sossu maksaa vuokran. Olen häntä autellut välillä, ja hämmästynyt siitä kuinka paljon sossu maksaa uusia kodinkoneita ja huonekaluja.
Jälkiviisaana, viimeisen 20 vuoden kokemuksella, olisi kannattanut vain sijoittaa muualle maailmaan esim. sp500 indeksiin, kuten olen sijoittanutkin. omistusasunto on ollut vielä ok sijoitus, mutta nykyään ajattelen että kiinteistöillä on Suomessa enää lähinnä käyttöarvo, mitä se nyt kenellekin on.
Sijoitan rahani ja itseni jatkossakin enemmän ulkomaille.
Myös vaihtoehtois tulo on asunnonomistajale pääsääntöisesti siis menetettyä tuloa. Eli asuntoon käytetty pääoma olisi voitu sijoittaa vaikka SP 500 indeksiin eikä asuntoon ja kas, olisit rikas kroisos historian valossa. Vuokralainen on voinut tämän tehdäkkin.
Noh, omassa talossa asuminen on tietty henkisesti paljon kivempaa mitä toisten hoteissa ja kontrollissa ja vuokrasuhteen irtisanomisen uhassa. Miksei tätä veroteta?
Jos se raha olisi sidottu pörssiin, menestys olisi verotettavaa pääomatuloa.
nih, mut vain myydessä osakkeet, rahastot…joskus on ollu 5 vuoden verovapaa myyntivoitto osakkeissa. ost tilissä vain nostettaessa voittoja..
huono homma toi pääomavero koska sittä maksaa voittoa myös inflaation osuudesta. osakkeen nimellinen hinta on noussu ehkä vain inflaation verran..silti muka verotettavaa voittoa. Turha määkii pääomaveron halpuudesta sosialisteilla, muutaman tonnin pääomatulojen vero on paljon kovempaa mitä palkka tuloissa vastaavaltalta summalta.
Ittel on velaton OK talo raissiossa nyt 27 vuot..elämäni paras sijoitus tai kauppa
Pörssipeluri
” Eli asuntoon käytetty pääoma olisi voitu sijoittaa vaikka SP 500 indeksiin eikä asuntoon”
Osakkeisiin ei vain saa mitenkään sellaista lainavipua ja niin alhaisella korolla, kuin asuntoon. Jos omaa pääomaa on kymppitonni, niin osakkeisiin sillä saa lainaa varmaan toiset 10 000€, mutta asuntoon jopa 90t€ ja korkokin on puolet mitä osakelainassa.
Päälle osakevoitoista joutuu maksamaan vielä verotkin, niin kyllä siinä tarvitsee osata jo vähän sijoittaakin, jos aikoo oman asunnon voittaa.
Miksi Ode niin kovasti kannatat mahdollisimman pieniä tuloeroja? Eikö se ole ekologisesti haitallista? Yksi ihminen ei pysty ajamaan 10:llä autolla yhtä aikaa mutta kun rahaa jaetaan 9:lle vähäväkiselle niin bensaa menee ja jätevuoret kasvaa.
Aina voi kuitenkin ostaa yksityisjetin.
Ymmärtänet kuitenkin Ode pääpointtini. Mistä nykyiset ekologiset ongelmat ovat alkaneet? Massojen vaurastumisesta.
Abaoluuttisillakin tuloeroilla on merkitystä, koska niihin liittyy epäoikeudenmukaisuuden kokemus. Jos Elon Musk on triljonääri, on aiheellista kysyä, miksi on oikein antaa rahat hänelle, eikä vaikka lahjoituksina maailman köyhille? Kun rahan määrä kerran ylittää moninkertaisesti sen, mitä kukaan tulee ikinä tarvitsemaan. Ihmiset haluavat hyviä tekoja rikkailta sen sijaan, että nämä tuijottavat omaa napaansa ja pihtaavat rahat suljettuun holviin. Raha on myös valtaa, joten ihmiset haluavat että sitä käytettäisiin yhteisen hyvän eteen.
Yhdysvalloissa taloudellinen eriarvoisuus on toki aivan eri luokkaa kuin Suomessa, mutta ei Suomikaan mikään sosialistinen utopia ole. Täällä on Herlinien ja Wahlroosin kaltaisia lähes-oligarkkeja, joiden omaisuus mitataan jopa miljardeissa, ja jotka myös käyttävät poliittista valtaa.
Yhdysvalloissa eriarvoisuus on myös saattanut viime vuosina kasvaa.
Ville. Eivätkö Herlinit ja Wahlroos ole ansainneet rahansa aivan rehellisesti?
Eläkeläisten osuuden kasvu ei juuri tuloeroja kasvata, koska eläkeläiset eivät enää nykyään ole mitään erityisen pienituloista porukkaa. Ennenkaikkea eläkeikäiset ovat tietenkin varakkain ikäryhmä, mutta lisäksi eläkeläisten mediaanitulo on korkeampi suhteessa koko väestöön kuin koskaan sitten 90-luvun laman. Eläkeläisten tulotaso ei keskimäärin suinkaan romahda eläkkeelle jäädessä. Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan työstä eläkkeelle jäävän mediaanihenkilön nettotuloksi tulee 80 % ja muusta kuin työstä (työttömyys, työvoiman ulkopuolella olo) eläkkeelle siirtyvän nettotulon mediaani jopa kasvaa 10 %. Jos pienituloisuuden rajaksi asetetaan 50 % koko väestön mediaanitulosta, eläkeläisten osuus pienituloisista on ollut korkeintaan sama kuin heidän osuutensa koko väestössä ja viime vuosina pienempi. 60 prosentin kriteerilläkin eläkeläisten pienituloisuus on viime vuosina ollut vain hiukan yleisempää kuin väestössä kokonaisuutena. PS tässä oli melko paljon lainausta Vesa Vihriälän erinomaisesta eläkeblogauksesta 8.2.26.