Helsingin kaupunginvaltuusto kävi pitkän keskustelun vihreiden ryhmäaloitteesta kulttuurikentän työpaikkojen ja kulttuurielämysten turvaamisesta. Käytin keskustelussa lyhyen puheenvuoron minäkin.
Helsingille kysymys kulttuurista on myös kovaa elinkeinopolitiikkaa. En tarkoita tällä vain sitä, että kulttuuri sinänsä luo kaupunkiin työpaikkoja, vaan sitä, että hyvä kulttuuritarjonta tukee muiden elinkeinojen menestystä. Se tekee kaupungista mielenkiintoisemman ja muodostaa syyn tulla Helsinkiin töihin ja perustamaan yrityksiä.
Noin kymmenen vuotta sitten The Economistissa oli artikkeli, jossa oli selvitetty eurooppalaisten kaupunkien menestystä pitkällä aikajänteellä. Kaupungit, jotka olivat aikanaan panostaneet kulttuuriin, olivat sen jälkeen kasvaneet ja kukoistaneet paljon paremmin verrattuna samanlaisiin kaupunkeihin, joissa kulttuurielämä oli ollut köyhää.
Nyt kun valtiovalta ajaa kulttuuria alas Suomessa, kaupunkien yleensä ja Helsingin erityisesti on otettava vastuu kulttuurin edistämisestä. Näinhän me olemme hieman tehneetkin.
Tähän liittyy kuitenkin ongelma. Jos Helsinki lisää panostusta kulttuuriin, on riskinä, että käy kuten kävi sote-rahoituksessa. Valtio rankaisee kaupungin kulttuurille suuntaamasta rahoituksesta vähentämällä vastaavasti omaa rahoitustaan.
On suuri ongelma tälle maalle, etteivät kunnat voi luottaa valtioon, vaan joutuvat aina pelkäämään, että jos ne panostavat itse johonkin, valtio vähentää vastaavasti omaa panostustaan.