Hyvinvointivaltio ja taloudellinen kasvu

Tun­nus­tan häpeäk­seni, että en ole lukenut Lau­ra Wimanin väitöskir­jaa aiheesta, enkä sitä saa tänne junaan Bratisla­van ja Bud­abestin välille. Sik­si kir­joi­tan omiani.

Ensi tun­tu­mal­la tun­tuu selvältä, että kun talous kas­vaa, val­tio ja kun­nat saa­vat enem­män vero­tu­lo­ja  ja voivat rahoit­taa run­saam­man hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan. Sil­loin tosin jää selit­tämät­tä, mik­si vuon­na 1989 oli varaa parem­paan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taan kuin nyt, vaik­ka BKT asukas­ta kohden on nyt selvästi suurempi.

Kun tuot­tavu­us nousee, talous kas­vaa, ja tuot­tavu­u­den suh­teessa nou­se­vat myös palkat. Pääosa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan menoista kas­vaa palkko­jen tahdis­sa. Palkat nou­se­vat samas­sa suh­teessa myös julk­i­sis­sa töis­sä, joten niiden rahoit­tamista talouskasvu ei helpota. Huo­mat­ta­va osa tulon­si­ir­roista kas­vaa de fac­to ansio­ta­son tahdis­sa. Jos ei kas­va, tulon­si­ir­to­jen, esimerkik­si lap­sil­isien, merk­i­tys heikke­nee eli hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta rapau­tuu. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tio ja taloudelli­nen kasvu”

Taas Interraililla

Olemme taas vai­mon kanssa Interrail-matkalla.

Sun­nun­taina 4.10 menimme laival­la Tallinnaan ja sieltä bus­sil­la Riikaan. Bus­si­mat­ka ei mak­sanut juuri mitään, mut­ta mat­ka oli puudut­ta­va. Juna on paljon mukavampi.

Riias­ta jatkoimme Vil­naan, olimme siel­lä kak­si yötä ja jatkoimme Puo­laan Bia­lystoki­in. Riian ase­mal­la yhy­timme Leena Brandtin ja Han­nu Tuomisen, jot­ka oli­vat niin ikään menos­sa Vil­nan kaut­ta Bia­lystoki­in ja olimme jopa varan­neet samat hotellit.

Jat­ka lukemista “Taas Interraililla”

Taustaa eläkeiän nousulle

Aika paljon sain kuraa niskaani kir­joit­taes­sani X:ssä, että eläkeiän nousu on vääjäämätön­tä ja että se taas edel­lyt­tää että viimeiset työvuodet tehdään jotain helpompaa.

Moni myös syyt­ti min­ua ja Juhana Var­ti­aisen eläkeiän nos­ton kek­simis­es­tä. Meil­lä kum­mal­lakaan ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Halusin vain sanoa, että eläkeiän noustes­sa olisi hyväk­si, että ennen eläk­keelle siir­tymistä tehdään jotain kevyem­pää ja ikään­tyville sopivampaa.

Kom­men­toi­jat eivät näyt­täneet tietävän, että kolmikan­ta on ajat sit­ten sopin­ut eläkeiän nous­ta yli 70 vuo­teen eli­naikak­er­toimen kaut­ta. VM:n virkamiehet esit­tivät vain tämän aikaistamista. Min­ul­ta jäi ymmärtämät­tä, miten 70-vuo­ti­aak­si työsken­te­ly on mah­do­ton­ta vuon­na 1967 syn­tyneiltä, mut­ta ihan ok 1985 syntyneillä.

Aivan mah­dot­tomana pidet­ti­in palomiehen tai sairaan­hoita­jan jatkamista 70-vuo­ti­aak­si. On monia ammat­te­ja, jois­sa van­hana työsken­te­ly todel­la on han­kalaa, mut­ta ei palomiehillä eikä sairaan­hoita­jil­la. Vaik­ka savusukel­lus ei onnis­tu, palotarkas­ta­jan työ sovel­tuu hyvin. Moni eläk­keel­lä ole­van sairaan­hoita­ja on palan­nut töi­hin eläkeläisenä, joten ei se ihan mah­do­ton­ta tun­nu ole­van. Jat­ka lukemista “Taus­taa eläkeiän nousulle”

Maapallon pelastamisessa talous on keskiössä

Kuun­telin alku­vi­ikos­ta Toni Ruuskan ja Heik­ki Pur­si­aisen keskustelun taloud­es­ta ja ekologiasta.

Min­un silmis­säni Pur­si­ainen voit­ti väit­te­lyn selvästi, mut­ta Toni Ruus­ka saat­taa silti olla oike­as­sa, jos asi­aa tarkastelee vuo­sisato­jen kuluttua.

Ruuskan mukaan pitäisi vähen­tää vai­h­dan­taa markki­noil­la ja siir­tyä omavaraisem­paan maail­maan. Pien­ti­la on hänen mielestään oikea tapa tuot­taa ruokaa. On filosofinen kysymys, onko elin­ta­son nousu tehnyt ihmi­sistä onnel­lisem­pia, mut­ta sil­loin kun elet­ti­in Ruuskan esit­tämäl­lä taval­la, maail­man väk­iluku oli ehkä kymme­ne­sosa nykyis­es­tä. Ilman työn­jaon tuo­maa tuot­tavu­us­lisää enem­pää ei maa­pal­lol­la mahtuisi.

Pur­si­ainen voi sanoa, että rikkaat ovat tutk­i­tusti onnel­lisem­pia kuin köy­hät, mut­ta köy­hien elämän ankeus saat­taa johtua rikkaista. Ihmiset kun ver­taa­vat omaa osaansa tois­t­en osaan. Kun ihmisen olo­suh­teet paranevat, hän osaa olla siitä onnelli­nen vain jokin aikaa. Onnel­lisu­us kali­broituu, kos­ka muuten hyv­in­voin­ti vel­tostut­taisi. Jat­ka lukemista “Maa­pal­lon pelas­tamises­sa talous on keskiössä”

Helsingin keskustan elinvoima

Olin eräässä sul­je­tus­sa sem­i­naaris­sa, jos­sa keskustelin Chatham house rule:n  alaisu­udessa Helsin­gin keskus­tan elin­voimaisu­ud­es­ta. En siis ker­ro kenen ajatuk­sia varastan.

Kaikkien kaupunkien keskus­to­jen tilanne on muut­tunut työn­jaos­sa. Helsin­gin keskus­tas­ta on pois­tunut paljon sel­l­aista, mitä siel­lä oli ennen. Erikoiskaup­pa on men­nyt net­ti­in, päivit­täisos­tok­set  automar­ket­tei­hin ja työn­tek­i­jät etätöi­hin. Lisäk­si venäläiset ja aasialaiset tur­is­tit ovat vähen­tyneet Putin­ista johtu­vista syistä.

Toim­into­ja olisi pois­tunut keskus­tas­ta muutenkin, mut­ta korona joudut­ti sitä paljon.

Turistit

Helsin­gin tilas­to­jen mukaan matkail­i­joiden yöpymiset helsinkiläi­sis­sä hotelleis­sa ovat jo yli edel­lisen ennä­tyk­sen, vuo­den 2019 tason. Tämä ei kuitenkaan riitä. Olisi­han matkail­i­joiden määrän pitänyt lisään­tyä seit­semässä vuodessa paljon.  Kaikissa hyvis­sä kaupungeis­sa tur­is­mi on keskeinen elinkeino. Siinä on edelleen kuop­pa ver­rat­tuna siihen, ‚mitä sen pitäisi olla. Jat­ka lukemista “Helsin­gin keskus­tan elinvoima”

Työperäinen maahanmuutto on Suomelle välttämättömyys

Sanoin aiem­mas­sa artikke­lis­sa, että maa­han­muut­to kiristyy ääri­oikeis­ton nousun myötä, mut­ta toiv­ot­tavasti siitä selvitään pienin vau­ri­oin. Luulin, että eniten olisi kiin­nitet­ty lauseen alku­osaan – siis siihen, että ulko­maalais­poli­ti­ik­ka kiristyy – eikä siihen, että tästä pitää selvitä mah­dol­lisim­man pienin vaurioin.

Ehkä on hyvä selvit­tää mitä tarkoitan.

Koko Euroop­pa on nopeasti pienenevän väk­ilu­vun edessä ilman maa­han­muut­toa. Suomen net­tou­u­si­u­tu­mis­luku – kuin­ka mon­ta aikuisek­si vart­tuvaa tyt­töä yksi nainen keskimäärin syn­nyt­tää – on laskenut 0,6:een. Se tarkoit­taa, että jokainen syn­tyvä sukupolvi on 40 % van­hempi­en­sa sukupolvea pienem­pi ja 64 % iso­van­hempi­en­sa sukupolvea pienem­pi ja niin edespäin. Jat­ka lukemista “Työperäi­nen maa­han­muut­to on Suomelle välttämättömyys”

Äärioikeiston nousu tekee Euroopasta heikomman

Vaal­i­t­u­los jos­sain pienessä Sach­sen-Anhaltin osaval­tios­sa ei olisi niin merkit­tävä, ellei se olisi osa saman­laista kehi­tys­tä koko Sak­sas­sa, Ran­skas­sa, Bri­tan­ni­as­sa ja vähän kaikkial­la, myös Suomessa.

On vaikea sanoa, mikä on perussyy kon­ser­vati­ivis­ten arvo­jen nousu­un. Ennen ajat­telin sen johtu­van siitä, että osal­la väestöä sosi­aa­li­nen kehi­tys on ollut negati­ivista. Vau­raampi tule­vaisu­us ei olekaan enää itses­tään selvyys vaan talouden hedelmät jakau­tu­vat niin, että joidenkin ase­ma para­nee ja tois­t­en heikke­nee – yksilöi­den ohel­la kokon­ais­ten alueiden.

Min­ul­la on vas­tat­tu, että yritän tehdä moni­ta­hois­es­ta asi­as­ta liian yksinker­taisen. Jat­ka lukemista “Ääri­oikeis­ton nousu tekee Euroopas­ta heikomman”

Halusin sanoa, että ilmastopolitiikka on entistä tärkeämpää

Kir­joituk­seni ilmastopes­simis­mistä on ymmär­ret­ty osit­tain väärin. Se, että  kir­joi­tus on ymmär­ret­ty väärin, on min­ulle osoi­tus siitä, että olen kir­joit­tanut huonosti.

En mis­sään tapauk­ses­sa halun­nut sanoa, ettei mitään enää kan­na­ta tehdä. Päin­vas­toin. Jokainen lisäaste maa­pal­lon läm­pöti­laan on paljon haitallisem­pi kuin edelli­nen aste eli toimen­piteet tule­vat aina vain tärkeäm­mik­si. Yritin sanoa, että on varaudut­ta­va vakavi­in han­kali­in seu­rauk­si­in ja siihen, että olo­suh­teet muut­tuvat kaoot­tisik­si ja vaikeik­si ennus­taa. Jat­ka lukemista “Halusin sanoa, että ilmastopoli­ti­ik­ka on entistä tärkeämpää”

Yliopiston metroasemalle ulospääsy myös Liisankadulle

Yliopis­ton met­ro­seisak­keen toinen pää ulot­tuu Kaisaniemen puis­ton ratikkapysäkkien kohdalle. Ulospääsy on kuitenkin vain toises­sa päässä. Tämä merk­it­see Liisankadun suun­nas­ta tuleville ylimääräistä matkaa ja kak­sien liiken­neval­o­jen ylit­tämistä. Aikat­ap­pio on 3–5 min­u­ut­tia. Näitä matkus­ta­jia on päivit­täin tuhan­sia Yhteen­sä aikat­ap­pio on sato­ja tun­te­ja päivässä.

Heitä aut­taisi huo­mat­tavasti, jos metroase­mal­ta avat­taisi­in pääsy lai­turin tois­es­ta päästä Liisankadulle. Olen tehnyt tästä aikanaan val­tu­us­toaloit­teen ja han­ket­ta olti­in toteut­ta­mas­sa samas­sa yhtey­dessä, kun Kaisaniemenkatu pan­naan muutenkin remonttiin.

Tämä Liisankadun ulostu­lo kuu­luu ase­man alku­peräiseen suun­nitel­maan ja osa siitä on jopa louhit­tu valmi­ik­si. Jat­ka lukemista “Yliopis­ton metroase­malle ulospääsy myös Liisankadulle”

Olen menettänyt toivoni ilmastonmuutoksen osalta

Olen pitkään vält­tänyt tämän san­omista ääneen, kos­ka olen pelän­nyt sen vain pahen­ta­van asiaa.

Sanon sen nyt kuitenkin: en enää usko, että ihmiskun­ta tulee pysäyt­tämään ilmastonmuutosta.

Läh­estymme keikah­dus­pis­tet­tä, jon­ka jäl­keen luisua ei voi enää pysäyt­tää vaik­ka tek­isi mitä. Ilmas­to läm­pe­nee niin, että ark­tis­ten aluei­den ikirou­ta sulaa ja vapaut­taa niin val­ta­van määrän metaa­nia, että se on menoa – on vaik­ka ihmiskun­ta lopet­taisi omat päästön­sä sil­loin kokon­aan. Tuhon täy­den­tää val­tame­rien läm­pen­e­m­i­nen. Niis­sä on val­ta­van paljon metaani­jäätä sen slisäk­si että läm­penevistä meristä purkau­tuu liuen­nut­ta hiilid­iok­sidia vähän samas­ta syys­tä kuin lämpimästä vichy-pullosta.

En väitä, että olisi teknis­es­ti mah­do­ton­ta vielä jar­rut­taa – en pysty sitä laske­maan. Voi olla, että jo tehdyt syn­nit nos­ta­vat läm­pötilo­ja niin paljon, että keikah­dus­piste ylitetään vaik­ka tehtäisi­in mitä, mut­ta voi olla, että vielä olisi mahdollista.

Pes­simis­mi­ni perus­tuu siihen, ettei ihmiskun­ta näytä aiko­van tehdä juuri mitään. Jat­ka lukemista “Olen menet­tänyt toivoni ilmas­ton­muu­tok­sen osalta”