Voi olla perusteltua alentaa eläkkeiden keiden ostovoimaa, jotta eläkejärjestelmä ei olisi niin epäoikeidenmukainen sukupolvien välillä, mutta esitetty inflaatiovakauttaja on aivan epäjohdonmukainen viritelmä, koska eri tavoin ajoittuvat mutta lopulta yhtä suuret hintojen ja palkkojen nousut alentava eläkkeiden ostovoimaa aivan satunnaisesti. Vakauttaja astuu peliin, jos jonakin vuonna hinnat nousevat palkkoja nopeammin ja alennus olisi pysyvät, vaikka seuraavana vuonna palkat kuroisivat eron kiinni. Näinhän on viime aikoina tapahtunutkin.
Jos käy näin:
Hinnat palkat
1 v. 6 2
2.v. 2 6
eläkkeiden ostovoima laskee pysyvästi, mutta ei laske. jos
Hinnat palkat
1 v. 4 4
2.v. 4 4
Eikä sitä nyt voisi päättää, kuinka paljon eläkkeiden ostovoimaa alennetaan, eikä panna tämän nopanheiton varaa?
KORJAUS:
Olin kirjoittanut tuon tekstin liian hätäisesti ennakkotietojen perusteella. Esityksessä tuo inflaatiovakauttaja on kirjoitettukin niin, että yhden vuoden kuoppa ei sitä laukaise vaan kahden vuoden. Jos hintojen nousu ylittää palkkojen nousun kahden vuoden aikana, eläkkeiden reaaliarvoa lasketaan. (Tämä on sanottu vähän monimutkaisemmin, mutta sitä se tarkoittaa) Kuitenkin ideana on, että jos reaalipalkat oskilloivat niin, etttä ne ovat kerrallaan miinuksella kahden vuoden ajan, eläkkeiden ostovoima alenee, vaikka reaalipalkat sen jälkeen nousisivat kuinka paljon hyvänsä.
Eikö voisi olla rehellisempi. Eläkejärjestelmän kestävyyslaskelmat perustuvat oletukseen jatkuvasti kasvavista reaalipalkoista. En tiedä, mikä se oletettu reaalipalkkoje kasvuvauhti on, mutta oletetaan esimerkin omaisesti, että se olisi kaksi prosenttia. Kun reaalipalkat nousevat vähemmän. eläkkeitä leikataan, mutta leikkaus otetaan takaisin, jos reaalipalkat ottavat tuon kahden prosentin nopeudella nousevan trendin kiinni.