Satamatunnelin tarpeellisuus selvitettävä puolueettomasti

Min­ua kismit­tää kysymyk­sessä Helsin­gin sata­matun­nelista se, että asi­aa käsitel­lään ikään kuin vas­takkain oli­si­vat vain sata­man etu ja Lapin­lah­den puis­ton luon­toar­vot.  En ole lainkaan vaku­ut­tunut siitä. että tun­neli on niin hyödylli­nen, että siitä kan­nat­taa mak­saa yli 400 miljoon­aa. Huo­mat­takoon, että sum­ma on selvästi yli paljon puhutun Kru­unuvuoren­ran­nan ratikkasil­lan (324 M€) kustannusten.

Olen arvioin­ut han­kkeen kus­tan­nuk­sik­si yli 400 M€, vaik­ka päät­täjille esitetäänkin lyhyen A‑vaihtoehdon hin­naksi ”vain” 290 M€. Se kuitenkin tuhoaisi rak­en­tamis­mah­dol­lisuuk­sia ainakin 200 000 ker­rosneliön edestä, ehkä jopa 400 000 k‑m2. Tuol­la raken­nu­soikeu­den arvo on vähin­tään 1000 €/k‑m2, mut­ta kos­ka tont­tien saat­ta­mi­nen raken­nuskelpoisek­si myös mak­saa, arvioin mene­tyk­sen maltil­lis­es­ti vähän yli sadak­si miljoonaksi.

Lisäk­si kaupun­ki menet­täisi vas­taavasti vero­tu­lo­ja. Helsin­gin ran­noil­la asuvil­la on taipumus mak­saa paljon kunnallisveroa.

Olen mon­taa eri kaut­ta saanut viestiä, että koko tun­neli on liiken­nesu­un­nit­telijoiden mielestä tarpee­ton – ei hyödytön, mut­ta ei läh­eskään 400 miljoo­nan arvoinen. Jat­ka lukemista “Sata­matun­nelin tarpeel­lisu­us selvitet­tävä puolueettomasti”

Markku Lehtola: Oden muistelmat voittoja ja tappioita

Olin erässä illanis­tu­jai­sis­sa ker­toma­l­la muis­telmis­tani “Voit­to­ja ja tap­pi­oi­ta. Min­ua haas­tat­teli eti­nen A‑studion toimit­ta­ja Markku Lehto­la. Tilaisu­us li ylivoimais­es­ti paras kir­jani teemoil­ta. Markku Lehto­la oli kir­joit­tanut osal­lis­tu­jille myös esit­te­lyn kir­jas­tani “niiltä osin, jot­ka eivät tulleet haas­tat­telus­sa esille”. Jut­tu oli niin hyvä, että julkaisen sen tässä, vai­ka siitä siis puut­tuvat parhaat palat:

AJAUTUMINEN VIHREÄKSI POLIITIKOKSI

Ode ker­too, että kaik­ista ihmi­sistä eniten hänen tekemisi­in­sä 1970-luvul­la vaikut­ti Ville Kom­si, jon­ka hän oli tavan­nut 1968: ”Hän veti min­ut nuor­lib­er­aalei­hin ja Enem­mistö ry:hyn.”

Kom­sin kanssa hän toi­mi ”höl­lästi” lib­er­aaleis­sa, ”mut­ta lib­er­aalien kun­nal­lispoli­ti­ikkaa Helsingis­sä emme voineet kan­nat­taa”. Lib­er­aalit ase­moi­tu­i­v­at edis­tämään autoil­i­jan asi­aa ”eli juuri sitä, mitä me halusimme vas­tus­taa”. Jalankulku- ja joukkoli­iken­nemyön­teistä liiken­nepoli­ti­ikkaa aja­vat oli­vat sil­loin vähem­mistönä kaikissa puolueis­sa, Ode kir­joit­taa. Jat­ka lukemista “Markku Lehto­la: Oden muis­tel­mat voit­to­ja ja tappioita”

Alustavia pohdintoja perintöverosta

Min­un on vähän vaikea päät­tää kan­nas­tani per­in­töveroon, kos­ka yri­tys­var­al­lisu­u­den puute on iso ongel­ma Suomes­sa. Suomes­sa syn­tyy paljon hyviä yri­tysideoita, mut­ta yleen­sä ne myy­dään ratkai­sevas­sa vai­heessa ulko­maille. On pakko myy­dä, kos­ka perus­ta­jat eivät pysty investoimaan kasvu­vai­heeseen ja ulko­maille, kos­ka Suomes­sa ei ole Wal­len­berge­ja, jot­ka voisi­vat nämä yri­tyk­set ostaa.

Se, että nämä yri­tyk­set tuot­ta­vat kasvua ja tulo­ja ulko­mail­la on merkit­tävä syy siihen, ettei talous Suomes­sa kas­va ja hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta on uhattuna.

Moni ajat­telee, ettei jos per­in­töveros­ta päästäisi­in, Suomes­sa kumu­loi­tu­isi pääo­maa ja lop­ul­ta olisimme rikkai­ta kuin ruot­salaiset. Kuu­lostaa loogiselta, mut­ta onko niin? Jat­ka lukemista “Alus­tavia pohd­in­to­ja perintöverosta”

Kaupan vapaus uhrataan

Vapaan kau­pan aika saat­taa läh­estyä lop­puaan, eikä se johdu vain Trumpista.

Trump sanoo halu­a­vansa tul­limuurin USA:n ja EU:n välille, kos­ka ilkeät euroop­palaiset eivät osta amerikkalaisia auto­ja. Ilkeilyn sijas­ta auton osta­jat taita­vat kat­soa hin­taa ja laat­ua. USA:n teol­lisu­us on kil­pailukyvytön­tä, eikä se koske vain autoja.

Yhdys­val­tain heikko kil­pailukyky johtuu dol­lar­in yliar­vos­tuk­ses­ta. Se taas johtuu dol­lar­in ase­mas­ta kan­sain­välisenä reser­vival­u­ut­tana. Kun Sveitsin ase­ma rahan tur­vasa­ta­mana nos­ti Sveitsin fran­gin arvon pil­vi­in ja uhkasi tuho­ta maan matkailun ja teol­lisu­u­den, maa ryhtyi alen­ta­maan val­u­ut­tansa arvoa. Niin kan­nat­taisi Yhdys­val­to­jenkin tehdä, jos kaup­patase olisi se ongel­ma. Jat­ka lukemista “Kau­pan vapaus uhrataan”

Hararin Nexus (3): riidankylväjäalgoritmit

Sar­jaku­vakir­jas­sa Aster­ix ja riidankylväjä Julius Ceasar päät­tää kokeil­la voit­ta­mat­toman gal­lialaiskylän nujer­tamista lähet­tämäl­lä sinne riidankylväjän heiken­tämään kyläläis­ten yhteishenkeä. Sama ase on tehokas myös todel­lises­sa maailmassa.

Harari ker­too kir­jas­saan Nexus rohin­go­jen vain­os­ta Myan­maris­sa. Hänen mukaansa uusin vain­oaal­to vuon­na 2016 sai alkun­sa Face­bookin vihan­li­et­son­ta-algo­rit­mista. Toisin kuin Julius Ceasar­il­la Face­bookin per­im­mäisenä tarkoituk­se­na ei ollut vihamielisyyk­sien liet­son­ta, vaan vain lisätä alus­tan koukut­tavu­ut­ta käyt­täjäluku­jen nostamiseksi.

Hararin mukaan tekoä­ly oli oppin­ut suosi­maan vihaa syn­nyt­täviä postauk­sia, kos­ka viha on tun­teista koulut­tavin. Siis tekoä­ly, ei kukaan ihminen.

Lop­putu­lok­se­na oli paljon kuollei­ta ja maas­ta paen­nei­ta. Luin wikipedi­as­ta artikke­lin asi­as­ta. Rohin­go­ja on maas­sa vain­ot­tu jo sil­loin, kun maa­ta kut­sut­ti­in vielä Bur­mak­si eli siis kauan ennen Face­bookia, eikä uusimpi­en vain­o­jenkaan kohdal­la puhut­tu mitään Face­book­ista. Täysin tuules­ta tem­mat­tu ei silti tarvitse olla väit­teen, että tätä viimeis­in­tä vain­oaal­toa kiihdyt­ti Face­bookin har­joit­ta­ma vihan­li­et­son­ta. Mut­ta tässä siis pieni varaus kir­jan luotet­tavu­u­teen tältä osin. Jat­ka lukemista “Hararin Nexus (3): riidankylväjäalgoritmit”

Harari 2: Totuuden jälkeinen aika

Harari ei ker­tonut some-julk­isu­ud­es­ta oikeas­t­aan mitään, jota en olisi tien­nyt jo aiem­min, mut­ta esit­ti sen niin selkeästi, että omatkin ajatuk­seni selkenivät.

Ihmi­nen ajat­telee ja muis­taa asioi­ta pääasi­as­sa tari­noiden kaut­ta. Pitkänkin tari­nan pystyy paina­maan mieleen­sä, mut­ta puhe­lin­luet­te­loa on toiv­o­ton­ta oppia ulkoa.

Tar­i­nat ovat siis tärkeämpiä kuin yksit­täiset fak­tat. Tar­i­nat kulke­vat tehokkaasti myös huhuina ja salaliittoteorioina.

Aiem­mas­sa tiedo­tus­maail­mas­sa uutisen julka­isu oli kiin­ni pää­toimit­ta­jas­ta. Tämän oli kun­nia-asia tark­istaa, että julka­istu tieto piti paikkansa. Jos pää­toimit­ta­ja ei tehnyt tätä huolel­la, Suomes­sa oli aina viime kädessä Julkisen sanan neu­vos­to. Jat­ka lukemista “Harari 2: Totu­u­den jälkeinen aika”

Harari: Nexus (1): Erehtymättömyyden riesa

Kuun­telin Yuval Noah Hararin kir­jan Nexus, tietoverko­jen lyhyt his­to­ria. Kir­jan tarkoi­tus oli varoit­taa hallinnas­ta pää­sevän tekoä­lyn vaaroista ihmiskun­nalle. Varoi­tus voi olla paikallaan, mut­ta juuri tämä koh­ta kir­jas­ta oli vähem­män vaku­ut­tavaa kuin muut osat.

Luk­i­jaystäväl­lisyyt­tä ajatellen pilkon kir­jan kom­men­toin­nin osi­in. Niin paljon mie­lenki­in­toista tässä oli.

Harari on his­to­ri­oit­si­ja. Parhaim­mil­laan hän onkin ker­toes­saan eri­lai­sista his­to­ri­an anek­dooteista. Niitä kir­jas­sa riit­tää ja ne ovat mielenkiintoisia.

Tek­stin perus­teel­la Harari ei ole usko­vainen, mut­ta suh­tau­tuu uskon­toon vähän niin kuin minäkin: uskon­to tekee yhteisöstä vahvem­man anta­mal­la sille yht­enäisen eet­tisen kood­in. Usko­vaiset ovat tun­netusti onnel­lisem­pia kuin muut. Jat­ka lukemista “Harari: Nexus (1): Ere­htymät­tömyy­den riesa”

Hallituksen ohje: älä pysy raamissa!

Pehmeä bud­jet­ti­ra­hoi­tus on yksi sotemallimme val­u­vioista. Val­tio on antanut sotealueille bud­jet­ti­raamin, jota niiden pitäisi nou­dat­taa, mut­ta jos rahat eivöt riitä, val­tion on annet­ta­va lisää rahaa. Tästä on eduskun­nan päätös. Niin­pä ei ole niin väliä sil­lä, pysyykö raamis­sa. Kun ei väl­itä raamista, saa alueelleen hyv­in­voin­tia, työ­paikko­ja ja rahaa. Asukkaat hur­raa­vat. Aika hulp­peasti jotkut sotealueista ovat lisän­neet rahankäyt­töä ver­rat­tuna siihen, paljonko rahaa sotepalvelui­hin meni aiem­min alueen kunnilta.

Tosin on ole­mas­sa uhka, että jos hult­tio­hyv­in­voin­tialue ei pysy raamis­saan, sen naa­puris­sa ole­vaa asi­at hyvin hoi­tanut­ta ran­gais­taan pakkoli­it­tämäl­lä se siihen hult­tioon. Laki­in tämä on kir­joitet­tu vähän toisin, mut­ta tätä sil­lä käytän­nössä tarkoite­taan. Ran­gais­tus kohdis­tuu siis syyt­tömän osa­puoleen, joten en oikein jak­sa uskoa, että tätä tul­laan sovelta­maan. Helsingis­sä tosin pelätään Helsin­gin liit­tämistä Van­taa-Ker­a­va ‑hyv­in­voin­tialueeseen.

Pehmeä bud­jet­ti­ra­joite on moraalis­es­ti ongel­malli­nen. Se on yksi niistä syistä, joiden takia kan­natan vero­tu­soikeut­ta hyv­in­voin­tialueille. Kun rahaa tuh­lataan, lisää ei tulekaan val­tion poh­jat­tomas­ta kas­sas­ta vaan korotet­tuina veroina asukkail­ta. Asukkaat eivät hurraakaan.

Helsin­ki oli nou­dat­tanut ohjei­ta ja oli sopeut­tanut annet­tua raamia. Tämä tapah­tui aika vaikei­den päätösten hin­nal­la. Moni ajat­teli Helsingis­säkin, että eikö mei­dän kan­nat­taisi tehdä kuten muut tekevät ja härskisti ylit­tää bud­jet­ti parem­pi­en palvelu­jen tur­vaamisek­si asukkaille .

Sen sijaan, että val­tio­val­ta olisi kiit­tänyt Helsinkiä tot­tel­e­vaisu­ud­es­ta, se päät­ti ran­gaista Helsinkiä raamis­sa pysymis­es­tä. Nyt lausun­tok­ier­roksel­la on laki Helsin­gin soter­a­hoituk­sen leikkaamis­es­ta 35 miljoon­al­la eurol­la. Jat­ka lukemista “Hal­li­tuk­sen ohje: älä pysy raamissa!”

Miksi subventoitu ydinvoimala ei edelleenkään ole hyvä ratkaisu

Luulin jo, että Kai Mykkäsen aja­tus pan­na sähkönku­lut­ta­jat sub­ven­toimaa ydin­voimaa olisi kuol­lut ja kuopat­tu ener­gia-alan asiantun­ti­joiden tyr­mät­tyä sen jok­seenkin yksimielis­es­ti, mut­ta tämän päivän Hesaris­sa yhteiskun­ta­suhde­jo­hta­ja Jami Arvola For­tu­mista yrit­tää herätel­lä aja­tus­ta henki­in uudestaan.

Ker­rataan nyt vielä. Jos yritämme puut­tua markki­noi­hin tasoit­taak­semme sähkön hin­nan vai­htelua, viemme kan­nat­tavu­u­den halvem­mil­ta markki­nae­htoisil­ta ratkaisuil­ta, ja lop­ul­ta kaik­ki kärsivät.

Kai Mykkäsen perustelu oli, että Suomeen tarvi­taan sähköstä vetyä valmis­tavia elek­trolyy­sere­itä, jot­ka halu­a­vat tasaista sähkön hin­taa, kos­ka ne halu­a­vat olla pääl­lä jatku­vasti. Vedyn valmis­tuk­sen ohel­la on kyse teol­lisu­u­den sähköistämis­es­tä, mut­ta käytetään esimerkkinä elektrolyyseriä.

Ajatuk­sen voi eristää niin, että mitä sähkö­markki­noille vaikut­taisi, jos For­tum rak­en­taisi 1000 MW:n ydin­voimalan ja jokin toinen yri­tys sen viereen 1000 MW:n elek­trolyy­serin. Kaik­ki ydin­voimalan tuot­ta­ma sähkö menisi tuo­hon naa­pu­ri­ton­til­la ole­vaan eletrolyy­seri­in. Jos ydin­voimalal­la ei olisi suun­nitel­tu­ja ja suun­nit­telemat­to­mia huoltokatko­ja, tästä yksiköstä ei tarvit­sisi johtaa edes yhdysjo­htoa val­takun­nan verkkoon. Kut­sun tätä yksikköä yri­tys­parik­si. Jat­ka lukemista “Mik­si sub­ven­toitu ydin­voimala ei edelleenkään ole hyvä ratkaisu”

AB-lippu helsinkiläisille 40 €/kk

Helsin­gin kan­takaupun­gin sisäiset matkat joukkoli­iken­teel­lä ovat kohtu­ut­toman kalli­ita. Ratikkalipun hin­ta ylit­tää kus­tan­nuk­set selvästi. Viimek­si kuule­mani yhden nousun keskikus­tan­nus ratikalla on 1,20 euroa. Ker­tal­ip­pu mak­saa 3,20. Tuo hin­ta on lyhyessä ajas­sa liki kaksinkertaistunut.

HSL:n hin­noit­telu on johtanut siihen, että kah­den hen­gen ollessa liik­keel­lä tak­si­mat­ka tulee ratikka­matkaa halvem­mak­si. Tämä ei ole vielä johtanut taksin käytön mit­tavaan kasvu­un, mut­ta paljon on matkus­ta­jia siir­tynyt ratikoista skuutteihin.

HSL:ssä muut kun­nat kuin Helsin­ki ovat halun­neet tasa­ta lipun­hin­to­ja seudul­la, mut­ta kos­ka ne eivät halua mak­saa enem­män, tasaami­nen on tarkoit­tanut lähin­nä lyhyi­den matko­jen hin­nan kasvua eikä pitkien hin­nan alen­tu­mista. Jat­ka lukemista “AB-lip­pu helsinkiläisille 40 €/kk”