Uusi hyvinvointivaltio (4) Mitä tehdä huonosti koulutetulle työvoimalle

Miten työllistää vähän koulutettuja ihmisiä?

Suomi on huono työllistämän matalasti koulutettua työvoimaa verrattuna moniin muihin maihin. Siksi meillä on matala työllisyysaste verrattuna muihin Pohjoismaihin ja ylipäänsä maihin, joissa suhtaudutaan myönteisesti naisten työssäkäyntiin. Hyvinvointivaltion allissa työllisyyden pitäisi olla parempi kuin maissa, joissa ajatuksena on, että perhe ja suku huolehtivat omistaan.

Pienet palkkaerot ovat yksi syy ongelmaan. Jyrkästi yksinkertaistaen, jos muurari ja tiilenkantaja saavat samaa palkkaa, on yksinkertaisempaa, että muurari kantaa tiilet itse. Pienistä palkkaeroista huolimatta pienipalkkaiset eivät voi Suomessa erityisen hyvin, koska asuminen on meillä kallista. Tämä pitää muistaa kansainvälisissä vertailuissa.

Jos ajatellaan asiaa ekonomistin silmin ja vain markkinaratkaisuihin nojaten, on periaatteessa kolme tapaa suhtautua tasapainotyöttömyyden kasvuun.

  1. Annetaan pienimpien palkkojen laskea samalla kun kiristetään työttömyysetuja. Lopputuloksena on työssä käyvien köyhien alaluokka, jossa monen on tehtävä kahta työtä selvitäkseen päivittäisistä menoista. Toimii monissa maissa. Tämä kyllä lisää työllisyyttä, mistä ovat osoituksena vaikkapa Wolt-kuskit. Helsingissä ei voi kävellä viittä minuuttia näkemättä sähköfillarilla suhaavaa Wolt-kuskia, joten paljon heitä on oltava. Jos kuskeille pitäisi maksaa kohtuullista tuntipalkkaa, oli tilauksia tai ei, koko alaa ei olisi. Ei siksi, että Woltin omistajat ovat niin ahneita – firma kai tuottaa tappiota – vaan koska asiakkaat eivät suostu maksamaan enempää.
  2.  Annetaan rakenteellisen työttömyyden nousta. Uhrataan huono-osaisin työvoima, jotta muiden palkat pysyvät siedettävinä.
  3. Subventoidaan vaikeasti työllistyvien työntekoa joko maksamalla työnantajalle palkkatukea tai täydentävää tulonsiirtoa työntekijälle itselleen.

Jatka lukemista ”Uusi hyvinvointivaltio (4) Mitä tehdä huonosti koulutetulle työvoimalle”

Uusi hyvinvointivaltio (3): Osaamisvinouma

Runsas 60-vuotta sitten jotkut vastustivat peruskoulu-uudistusta kysyen, kuka tekee duunarien työt, jos kaikki koulutetaan herroiksi. Mikään ei olisi voinut mennä enemmän pieleen kuin tämä. Meillä on nyt työmarkkinoilla vakava osaamisvinouma: työpaikat painottuvat osaamista vaativiin ammatteihin ja pelkän peruskoulun varassa olevien asema työmarkkinoilla on surkea.

Kaikki meni hyvin 1980-luvulla. Jokseenkin kaikki kelpasivat töihin ja niin sanottu tasapainotyöttömyys oli matala verrattuna nykyaikaan.

Sitten tuli lama ja työttömyys nousi kaikissa koulutusryhmissä, eniten kuitenkin vähän koulutetuissa. Muiden osalta työttömyys laskisi olojen kohentuessa, mutta pelkän peruskoulun varassa olevilla se jäi yli 22 prosentiksi ja aika korkea se on myös toisen asteen varassa olevilla vailla korkea-asteen koulutusta olevilla.

Jatka lukemista ”Uusi hyvinvointivaltio (3): Osaamisvinouma”

Uusi hyvinvointivaltio (2): Teollisuudesta palveluihin

Tuloerojen hallinta hyvinvointivaltioissa perustuu kahteen pilariin, ay-toimintaa, joka puolustaa pienipalkkaisia ja julkisen sektorin toimiin, joissa tasataan tuloeroja ilmaispalveluilla, veroilla ja tulonsiirroilla.

Näistä tämä ensimmäinen pilari, ay-toiminta on haasteiden edessä ja se kasaa vastuuta jälkimmäiselle pilarille.

En liioittelu kuin vähän sanoessani, että ay-toiminnan malli on peräisin teollisuudesta, jossa se onkin pelittänyt oikein hyvin. Erityisesti pääomavaltaisessa vientiteollisuudessa kyse on aidosti työn ja pääoman välisestä ristiriidasta, jossa tehtaan tuottamaa arvonlisäys jakautuu palkkojen ja pääomatulojen kesken kohtalaisen mielivaltaisesti – mielivaltaisesti, kun tarkastellaan järjellisen suuria muutoksia.  Mikä tulee palkansaajille, on omistajilta pois ja päinvastoin. Palkkojen osuus kustannuksista on niin pieni, etteivät palkankorotukset uhkaa työpaikkoja ainakaan lyhyellä aikavälillä. Jatka lukemista ”Uusi hyvinvointivaltio (2): Teollisuudesta palveluihin”

Uusi hyvinvointivaltio 1: Johdanto

Olen kirjoittanut niin paljon tarpeesta uudistaa hyvinvointiyhteiskuntaa, että on syytä täsmentää mitä tarkoitan. Tarkoitukseni on heinäkuun aikana kirjoittaa pidempi juttusarja, jossa käyn läpi hyvinvointiyhteiskunnan muutostarpeita. Asia on monimutkaien, joten juttusarjasta tulee pitkähkö – olettaen, että en kyllästy kesken kaiken.

Vanhalla tilastotieteen professorillani Leo Törnqvistillä oli tapaa sanoa, että hitaat trendit ovat vaarallisimpia. Kun jokin asia muuttuu hitaasti, koskaan ei ole oikea aika reagoida muutokseen, vaan asian voi siirtää myöhemmäksi tai vaikkapa seuraavalle hallitukselle. Hän puhui silloin ilmastonmuutoksesta. Hitaita ovat myös muutokset, jotka vaikuttavat hyvinvointiyhteiskunnan toimivuuteen.

Mikä kaikki siis on pikkuhiljaa muuttunut?

Tässä vähän hätäisesti laadittu lista.

  1. Palvelut syrjäyttävät teollisuuden
  2. Osaamisvinouma
  3. Tasapainotyöttömyyden kasvu (rakennetyöttömyys)
  4. Solidaarisen palkkapolitiikan kaventunut elintila
  5. Palkkojen markkinaehtoistuminen
  6. Innovaatiotalous
  7. Globalisaatio
  8. Kiihtyvä kaupungistuminen
  9. Talouden ulkoisvaikutusten korostuminen
  10. Asumisen kallistuminen kasvukeskuksissa
  11. Maahanmuuttajat
  12. Alikäytön väheneminen
  13. Mielenterveys- lastensuojelu- ja päihdepalvelujen ja vastaavien tarpeen kasvu.
  14. Väestön ikääntyminen ja elinajanodotteen kasvu

Jatka lukemista ”Uusi hyvinvointivaltio 1: Johdanto”

Poliittisessa keskustassa on urbaanin arvoliberaalin puolueen mentävä aukko

Kokoomuksen siirtyminen puoluekentässä oikealla ja kohti  arvokonservatismia –­ siis persuuntuminen –­ on avannut poliittiseen kenttään ison aukon poliittiseen keskustaan kuuluvalle arvoliberaalille urbaanille puolueelle. Aukko suorastaan huutaa täyttäjäänsä.

Paras osoitus kokoomuksen muuttumisesta on, etteivät monet puolueen jäsenet ymmärrä mitään muuttuneen, koska he ovat muuttuneet itse mukana. Monet kokoomuslaiset tuttavani kuitenkin ovat huomanneet muutoksen ja ovat sitä surkeana.

Sosiaalipsykologia ei ole vahvuuksiani, mutta itse näen kehityksen menneen suunnilleen niin, että kun hallitusyhteistyön nimissä on puolustettu monia alun perin perussuomalaisten tavoitteita, niistä on tullut kokoomuslaisille myös omia tavoitteita. Moni ennen torjuttu ajatus on normalisoitunut ja sen kannattamisesta on tullut luvallista. Tämän suuntaista ajattelua on ollut ennenkin, mutta nyt se on nousut pintaan. Voisi jopa sanoa, että puolue on palannut juurilleen.

Vuoden 2011 Jytky vaikutti samalla tavalla moniin duunaritaustaisiin vasemmistoliittolaisiin. Omista ulkomaalaisvihamielisistä ajatuksista oli ennen vaiettu, mutta Jytkyn jälkeen niistä uskalsi puhua. Jatka lukemista ”Poliittisessa keskustassa on urbaanin arvoliberaalin puolueen mentävä aukko”

Yleisradion puute tuhoaa Yhdysvallat

USA on vakavasti huuhaa tiedon saastuttama. Miten entisen sivistysvaltion on voinut käydä noin. Väitän, että suuri syy siihen on, ettei Yhdysvalloissa ole yleisradiota kuten useimmissa Euroopan maissa. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun pohditaan tulevaa yleisradion rahoitusta.  

Naomi Klein ei kuulu suosikkikirjailijoihini, vaikka hän kannattaa monia asioita, joita minäkin kannatan. En vain pidä hänen tavastaan perustella asioita, halusta löytää syyllisiä, kun pitäisi löytää syitä.

Silti kuuntelin mielenkiinnolla hänen uusimman kirjansa kaksoisolento tai ainakin sen alkuosan.

Aioin ensin arvostella kirjan, mutta päätin, etten sitä tee, koska en voi välttää sitä, että tietyt antipatiat saisivat ajatuksissani ylivallan tai sitten en olisi rehellinen.

Klein on kirjoittanut kirjan siitä, kuinka hänet sotketaan julkisuudessa Naomi Wolfiin, entiseen edistykselliseen feministiin, joka toimi jopa demokraattipresidenttiehdokkaiden neuvonantajana naisäänestäjiin vetoamisessa, mutta joka on sittemmin vaihtanut puolta laitaoikeiston huuhaa-porukkaan esiintyen Trumpin erotetun neuvonantajan, Steve Bannonin äärioikeistolaisissa televisio-ohjelmissa. Klein hyökkää kaksoisolentoaan vastaan tavalla, jossa oletan hänen vielä tarvitsevan asianajajaa. Minulle kirjan anti on kuvauksissa, millaista huuhaata Yhdysvalloissa levitetään ja miten se on vaikuttanut maahan.

Huuhaa tukee laitaoikeistoa

Jatka lukemista ”Yleisradion puute tuhoaa Yhdysvallat”

Juristien kömpelö maailma (3) Pakolaispolitiikka

Pahiten minun ja juristien maailmankuva eroaa pakolaiskysymyksessä. Ero on jo lähtökohdassa. Juristeille se on yksilötason kysymys, minulle globaalin oikeudenmukaisuuden kysymys. Minä ajattelen tilastotieteilijä todennäköisyyksiä ja ekonomistina tehokkuutta, ja se johtaa aivan erilaisiin johtopäätöksiin

Koska seuraavasta tekstistä on poimittavissa yksittäisiä lauseita, joissa olen samaa mieltä joidenkin perussuomalaisten esittämien näkökohtien kanssa, haluan korostaa, että päämääräni on täysin päinvastainen.

Siinä missä perussuomalaiset ovat sitä mieltä, että yksinkin Suomeen saapuva turvapaikanhakija on liikaa eikä Suomen tule myöskään tukea potentiaalisten maahanmuuttajien elämää synnyinmaissaan kehitysyhteistyörahoilla, minun mielestäni rikkaiden maiden, joihin toistaiseksi kuuluu myös Suomi, velvollisuus on kantaa vastuuta inhimillisestä hädästä ottamalla pakolaisia, ja rajat tulisi avata työperäiselle maahanmuutolle kokonaan.

Maailmassa on yli sata miljoonaa hädänalaisia pakolaista. On selvää, ettei niitä voi kaikkia ottaa Suomeen. Suomen pitäisi ottaa heitä kantokykynsä mukaan ja valita pakolaiset antaen etusijan hädänalaisimmille. Jatka lukemista ”Juristien kömpelö maailma (3) Pakolaispolitiikka”

Juristien kömpelö maailma (2) kaksoisrangaistavuuden kielto

Jotain on pahasti pielessä, kun Irakin kurdi, joka tilasi norjalaisen vaimonsa palkkamurhan elää vapaana miehenä Suomessa. Häntä ei voi palauttaa Irakiin, koska häntä odottaa siellä kuoleman tuomio.

Vaikuttaisi yksinkertaiselta tuomita hänet Suomessa Suomen lakien mukaan. Tähän ymmärtääkseni Suomen laki taipuu, koska Suomen rikoslain mukaan voidaan tuomita jopa ulkomaalaisia ulkomailla tehdyistä rikoksista.

Olen asiassa lehtitietojen varassa, mutta oletan, ettei uutta tuomiota voida antaa, koska hänet on jo kerran tuomittu, eikä samasta rikoksesta voi antaa kahta tuomiota, tai siis tuomiota kahdessa eri oikeudenkäynnissä. Jatka lukemista ”Juristien kömpelö maailma (2) kaksoisrangaistavuuden kielto”

Juristien kömpelö maailma (1)

Harvoin olen kokenut oloni yhtä helpottuneeksi siitä, että en ole enää kansanedustaja kuin käsillä olevan käännytyslain yhteydessä. Onneksi ei tarvitse olla päättämässä.

Sanotaan tästä nyt kuitenkin se, että asiaan liittyy kysymys ihmisoikeuksista ja oikeusvaltiosta, mutta myös se käytännön kysymys, toimiiko hallituksen esittämä menettely ylipäänsä. Tästä jälkimmäisestä asiasta en tiedä mitään, koska en ole kansanedustaja.

Tässä yhteydessä olen taas kerran törmännyt siihen, että juristien ajattelutapa poikkeaa täysin siitä ajattelutavasta, jota minulle on yliopistossa opetettu.

Olen käynyt valtiotieteellisessä tiedekunnassa jonkin lyhyen kurssin johdatuksesta oikeustieteisiin, mutta en edes muista, mitä se käsitteli. Olen pohjakoulutukseltani tilastotieteilijä, ja tilastotieteen maailmassa mielenkiintoiset kysymykset liittyvät todennäköisyyksiin. Toinen osaamisalueeni ovat taloustieteen, joissa taas olennaista on, että kaikilla asioilla on jokin vaihtosuhde muihin asioihin, siis trade off. On hyvin arvokkaita asioita, mutta minkään asian arvo ei ole ääretön.

Juristin maailmassa taas ei lähtökohtaisesti ole epävarmuutta, syytetty on joko syyllinen tai syytön, vaikka sitten yhden äänen enemmistöllä. Oikeudet ovat ehdottomia eikä niillä siis ole mitään vaihtosuhdetta mihinkään.

Nämä kaksi asiaa johtavat aivan erilaiseen ajatteluun kuin omani. Jatka lukemista ”Juristien kömpelö maailma (1)”

Jäähyväiset HUS:lle (7) Häiriökysyntä

Väestön ikääntymisen vuoksi erikoissairaanhoitoon tulee väistämättä lisää potilaita ja se maksaa väistämättä lisää rahaa. Se ei tarkoita, etteikö menoja ja lähetteitä pitäisi yrittää vähentää. Pikemminkin päinvastoin. Ongelmalle on olemassa nimi: häiriökysyntä.

Noin pääsääntönä voidaan sanoa, että mitä paremmassa kunnossa on perusterveydenhuolto, sitä enemmän se kykenee hoitamaan sellaisia potilaita, joita nyt on lähetettävä erikoissairaanhoitoon. Tosin tässä on sellainen akanvirta, että jos ei pääse lainkaan lääkärille, ei voi saada lähetettä, joten jos perusterveydenhuolto kohenee surkeasta välttäväksi, lähetteiden määrä voi nousta.

Myös yksityislääkärit ja työterveyslääkärit saavat lähettää potilaita HUS:iin. Riippuu vähän sopimuksesta, mutta osalle työterveyshuolloista voi olla edullisempaa lähettää mahdollisimman moni erikoissairaanhoitoon. Osa yksityislääkäreistä lähettää erikoissairaanhoitoon aina kun potilas sitä haluaa, koska potilashan tämän maksaa. Osa lähettää varmuuden vuoksi, koska ei luota omaan osaamiseensa ja voi tietysti olla siinä oikeassa. Tässä on vääristymä, joka pitäisi korjata. Jotenkin pitäisi tilastoida lähettäjäkohtaisesti aiheettomat lähetteet, ja laskuttaa liian korkeasta aiheettomien lähetteiden määrästä.

Kun lääkärille ei pääse, mennään päivystykseen

Pitkät odotusajat terveyskeskuslääkärille tuottavat hakeutumista päivystyksiin. Päivystykset ovat erityisen kallis osa terveydenhuoltoa. Lisäksi yhteispäivystyksistä päädytään herkästi erikoissairaanhoidon vuodeosastoille, vaikka pitäisi päätyä terveyskeskuksen vuodeosastolle. Tätä ajatellen oli todella huono ajatus, että jatkossa terveyskeskuslääkärille pitää päästä vasta kolmen kuukauden kuluttua ja varmistaa tämä heikennys sillä, että vastaavasti vähennettiin rahoitusta. Jatka lukemista ”Jäähyväiset HUS:lle (7) Häiriökysyntä”