Singaporen malli ikääntyneille työntekijöille

Käytin parivi­ikkoa sit­ten 3.5. puheen­vuoron min­is­teri Satosen jär­jestämässä sem­i­naaris­sa, joka oli lähtölaukaus entisen työmin­is­terin Jari Lind­strömin selvi­tyk­selle siitä, miten nos­taa työl­lisyyt­tä yli 55-vuo­ti­aiden kesku­udessa.  Aiheenani oli Sin­ga­poren malli, jos­ta olin kir­joit­tanut Suomen Kuvale­hdessä vuon­na 2013. Sin­ga­poren malli maini­taan hallitusohjelmassa.

Vas­taan tässä myös niihin vas­taväit­teisi­in, joi­ta min­ulle esitet­ti­in kymme­nen vuot­ta sit­ten, kun selostin Sin­ga­poren mallia use­am­mas­sakin kirjoituksessa.

Tutus­tu­in Sin­ga­poren eläke­malli­in eduskun­nan vero­jaos­ton matkalla Sin­ga­pores­sa huhtiku­us­sa 2013. Maan min­is­teri selosti sitä meille lyhyesti mut­ta selkeästi. Ikävä uuti­nen on, ettei mallia voi sel­l­aise­naan kopi­oi­da Suomeen, kos­ka se liit­tyy olen­nais­es­ti maan sosi­aal­i­til­i­malli­in. Sik­si en ole myöskään mis­tään lähteistä tark­istanut mallin tarkko­ja para­me­tre­jä. Toisen maan lain­säädän­nön ymmärtämi­nen lakitek­stiä luke­mal­la on jok­seenkin mah­do­ton­ta, kos­ka pitää tun­tea niin mon­ta asi­aa, joi­ta lakitek­stis­sä ei maini­ta. Moni on tutus­tunut, mut­ta ainakin osa heistä on  ymmärtänyt koko mallin väärin.

Sosiaalitili

Sin­ga­poren sosi­aal­i­tilin peri­aate on, että jokaisen on tal­letet­ta­va noin kymme­nen pros­ent­tia ansio­tu­lois­taan sosi­aal­i­tililleen. Työn­tek­i­jän ter­vey­den­hoit­o­menot ja muun muas­sa työt­tömyys­tur­va mak­se­taan tältä tililtä. Kun sosi­aal­i­tilil­lä on tarpeek­si rahaa, ei tarvitse tal­let­taa lisää, mut­ta jos tiliä käytetään, pitää taas mak­saa, kunnes rahaa on tilil­lä tarpeek­si. Kun saavut­taa eläkeiän, sosi­aal­i­tililtä mak­se­taan eläke. Jos siis tili on ollut ahk­eras­sa käytössä, eläke jää pienem­mäk­si. Nyky­isin ilmeis­es­ti tili muut­tuu  eläke­vaku­u­tuk­sek­si, jos­sa vaku­u­tusy­htiö kan­taa riskin pitkästä iästä.

Singaporen malli lyhyesti

Meille esitel­ty malli oli lyhykäisyy­dessään seu­raa­va: Kun työn­tek­i­jä täyt­tää 62 vuot­ta (nyky­isin 63 vuot­ta) työ­nan­ta­ja solmii hänen kanssaan uuden työ­sopimuk­sen, jos­sa työte­htäviä on helpotet­tu vas­taa­maan työn­tek­i­jän alen­tunut­ta työkykyä ja palk­ka uut­ta työte­htävää. Kos­ka palk­ka on alen­tunut, työn­tek­i­jä saa mak­saa itselleen täy­den­nys­tä sosi­aal­i­tililtään. Val­tio ei siis rahoi­ta tätä mil­lään taval­la. Se syö työn­tek­i­jän tule­vaa eläket­tä, mut­ta paljon vähem­män kuin jos hän siir­ty­isi kokon­aan eläk­keelle. Jos uut­ta työ­sopimus­ta ei saa­da sovi­tuk­si, työnanta­jan mak­set­tavak­si koituu merkit­tävä sank­tio. Aivan heikoil­la ei siis työn­tek­i­jä nois­sa neu­vot­teluis­sa ole.

Aja­tus tun­tui minus­ta sil­loin jotenkin tutul­ta. Jat­ka lukemista “Sin­ga­poren malli ikään­tyneille työntekijöille”

Lohjan synnytykset loppuvat 2026

HUS:n hal­li­tus päät­ti tänään siirtää Loh­jan syn­ny­tyk­set lähin­nä Jorvi­in ja Nais­ten­klinikalle. Ratkai­se­va äänestys kos­ki demarien esi­tys­tä päätök­sen lykkäämis­es­tä yli kesän, jot­ta saataisi­in koke­mus­ta Loh­jan syn­ny­tys­ten kesätauosta.

Pidin demarei­den esi­tys­tä vähän hal­pa­maise­na vas­tu­un vält­te­lynä, sil­lä hekin myön­sivät, että esi­tys syn­ny­tys­ten lakkaut­tamis­es­ta Loh­jal­la vuon­na 2026 on järkevä. Halu­si­vat vain asian näyt­tävän siltä, että kokoomus, vihreät ja yliopis­to ajoi­vat päätök­sen. Lop­ul­ta äänestet­ti­in myös hylkäämis­es­tä, jol­loin osa demareista sen­tään äänesti syn­ny­tys­ten lakkaut­tamisen puolesta.

Kan­natan kyl­lä kaiken tiedon han­kkimista päätök­sen­teon tuek­si, mut­ta tuo lykkäys yli kesän ei olisi voin­ut tuo­da tietoa siitä, miten tämä suun­nitel­tu syn­ny­tys­ten siir­to vuon­na 2026 toimisi. Vuon­na 2026 on käytössä lisäka­p­a­siteet­tia sekä Jorvis­sa että nais­ten­klinikalla. Ensi kesänä sitä ei ole. Sik­si olen vähän huolis­sani siitä, miten ensi kesästä selvitään. Tästä kesä­su­lus­ta HUS:n hal­li­tus ei ole päät­tänyt, vaan sen päätök­sen on tehnyt johtajaylilääkäri.

HUS muut­taa yksiköi­den­sä työn­jakoa radikaal­isti. Sen yksi­tyisko­htaisem­pi suun­nit­telu vaatii aikaa. Jos päätös olisi lykät­ty syysku­ulle, yksi­tyisko­h­tien suun­nit­telu­un olisi jäänyt vähem­män aikaa. Ei epä­var­muus olisi ollut myöskään mukavaa henkilökun­nan osalta, jon­ka pitää päät­tää, mis­sä aikoo olla töis­sä vuodes­ta 2026 läh­tien ja mis­sä asua.

Lohjan ja Porvoon sairaalat lyhentämään leikkausjonoja

Kir­joitin 26.3.2024 täl­lä blogilla, että en ajaisin Loh­jan syn­ny­tys­ten lakkaut­tamista, jos meil­lä olisi vero­tu­soikeus. Säästöt ovat niin vähäisiä, että per­imäl­lä viisi euroa vuodessa uus­maalaisil­ta voitaisi­in tämä päätös jät­tää tekemät­tä. Nyt olen asi­as­ta toista mieltä. Suun­nitel­mal­la on nimit­täin pääasial­lise­na tavoit­teena lyhen­tää lait­toman pitk­iä hoito­jono­ja. Jat­ka lukemista “Loh­jan syn­ny­tyk­set lop­pu­vat 2026”

Hanna Nohynek, Peloton (kirja-arvostelu)

Tar­tu­in mie­lenki­in­nol­la Ter­hi Hau­tamäen kir­joit­ta­maan THL:n ylilääkäri Han­na Nohynekin elämänkertaan.

Olin tutus­tunut Nohyneki­in THL:n koron­aepi­demi­an tor­jun­nan strate­gis­sa asiantun­ti­jaryh­mässä kok­sas­sa, jon­ka jäs­en­inä oli toinen tois­taan pätevämpiä ihmisiä ja näi­den lisäk­si siis minä. Tässä joukos­sa Han­na oli yksi vakuuttavimmista.

Han­na on myös jump­pa­maikkani Pent­ti Pupi Nohynekin tytär. Pupin ankaru­us ja vaa­tivu­us koros­tu­vat kir­jas­sa mon­een kertaan.
Tiemme ovat näköjään kohdan­neet Han­nan kanssa myös vuon­na 1982 Forssas­sa Koi­järvi-oikeu­denkäyn­nistä, jos­sa Han­na sai 20 päiväsakkoa ja minä 40.

Kir­ja vaikut­ti min­u­un suuresti, kos­ka Han­na on elänyt sel­l­aisen tiedemieselämän, jos­ta minä haaveilin ennen kuin poli­ti­ik­ka vei mukanaan. Jat­ka lukemista “Han­na Nohynek, Pelo­ton (kir­ja-arvostelu)”

Puheenvuoroni Rosa Meriläisen eurovaalikampanjan avajaisissa.

En olisi uskonut 20 vuot­ta sit­ten, jos joku olisi sanonut sit­ten min­ulle, että olen tääl­lä tänään ja tukeak­seni Rosa Mer­iläistä europar­la­ment­ti­vaaleis­sa. Puolueen puheen­jo­hta­jalle kansane­dus­ta­ja Rosa Mer­iläi­nen aiheut­ti har­mai­ta hiuk­sia – joi­ta tosin min­ul­la ei ole enää juuri näkyvis­sä. San­o­taanko, että Ros­al­la oli pitkä ja vaikea nuoru­us. Olin jos­sain vai­heessa häneen aika kypsä.

Teki nuori Rosa muu­takin kuin tuot­ti min­ul­la han­kaluuk­sia. Hän oli hyvin nuore­na kohon­nut vaa­tivi­in tehtävi­in vihreis­sä, muun muas­sa puolueen vara­puheen­jo­hta­jak­si ja johta­maan peri­aa­teo­hjel­man laa­timista. Olimme siis puheen­jo­hta­ja ja vara­puheen­jo­hta­ja samanaikaises­ti, eikä min­ulle ollut siinä tehtävässä Rosas­ta mitään pahaa sanottavaa.

Rosa jäi pois eduskun­nas­ta ja minä seurasin etäisyy­den päästä hänen edes­ot­ta­muk­si­aan Tam­pereel­la.  Kuulin hänestä yhä ilah­dut­tavampia uutisia. Rosa aikuis­tui, mut­ta ei liikaa. Hänen räväkkyyten­sä, ennakkolu­u­lot­to­muuten­sa ja idearikkaut­en­sa ei ole kadon­nut mihinkään. Erään­lainen ikin­uori vielä viidenkympin kyn­nyk­sel­läkin. Jat­ka lukemista “Puheen­vuoroni Rosa Mer­iläisen eurovaa­likam­pan­jan avajaisissa.”

Vähentääkö verotus työntekoa vai lisääkö se sitä?

Yleinen hoke­ma on, että vero­tus vähen­tää työhalu­ja. Tätä ole­tus­ta kan­nat­taa vähän eritellä.

Kun tulota­so nousee, halu lyhen­tää työpäivää lisään­tyy, kos­ka lyhyem­pi työai­ka riit­tää halut­tuun elin­ta­soon. Tämä riip­pu­vu­us on aivan ilmeinen. Korkeam­man tulota­son mais­sa tehdään vähem­män työtä henkeä kohden.

Jos näin on, mik­si sama ei koskisi net­to­tu­lo­ja? Jos tulota­so nousee 20 pros­ent­tia ja se ulos­mi­tataan 20 pros­entin tasaverol­la, net­to­tu­lot pysyvät ennal­laan. Sil­loin on vaikea väit­tää, että lop­putu­lok­se­na olisi työhalu­jen vähen­e­m­i­nen vero­tuk­sen takia. Pikem­minkin vero­tus palaut­taa ne ennalleen kumoa­mal­la nousseen ansio­ta­son vaiku­tuk­sen. Jos siis vero­tus pienen­tää net­to­tu­lo­ja, voisi ajatel­la, että halu­tun kulu­tus­ta­son saavut­tamiseen on tehtävä enem­män työtä, ei vähem­män. Jos ole­tamme, että yleinen tulota­son nousu johtaa lyhyem­pään työaikaan, mei­dän pitäisi myös olet­taa, että vero­tus johtaa pidem­pään työaikaan, ei lyhyem­pää. Tämä siis pääsään­tönä, mut­ta kysymys vero­tuk­sen muo­dos­ta tekee asi­as­ta monimutkaisemman.

Tasavero vastaa tasaista palkan alennusta

Jat­ka lukemista “Vähen­tääkö vero­tus työn­tekoa vai lisääkö se sitä?”

Tekoäly taiteilijana

Tekoäly taiteen tuottajana

Tekoä­lyn avul­la voidaan tuot­taa kuvataidet­ta, musi­ikkia ja jopa runo­ja. Net­ti­in on jo ilmestynyt tekoä­ly­ohjelmia, joil­la kuka tahansa voi säveltää laulun annet­tuu tek­sti­in ja vielä esit­tää sen val­i­t­ul­la tyylil­lä. Tämä on herät­tänyt vasta­lau­sei­ta oikeis­sa taiteil­i­jois­sa, jot­ka pelkäävät aiheel­lis­es­ti, että tekoä­ly syö hei­dän leipän­sä. Tekoä­lyn käyt­tö eloku­vien  ja käsikir­joi­tusten tuot­tamises­sa oli merkit­tävä syy Hol­ly­wood­in taan­noiseen lakkoon.

Kysymys jakau­tuu kahdek­si. Toista kut­sun moot­torisa­haon­gel­mak­si, sil­lä vei­hän moot­torisa­ha yli 60 vuot­ta sit­ten leivän val­taval­ta määrältä jus­teerin käyt­täjiä. Kan­sain­välisem­pi nimi olisi lud­di­it­tion­gel­ma. Kun Kehruu-Jen­ny syr­jäyt­ti ruk­in­polk­i­jat, syn­tyi lud­di­it­tien eli koneen­särk­i­jäin liike tuhoa­maan koneita.

Bulkkitaiteilijoiden leipä

Samal­la kun tekoä­ly vie mon­en taiteil­i­jan leivän, se tekee tietyn­laisen bulkki­taiteen hyvin hal­vak­si ja saat­taa sen suurten kansan­joukko­jen käyt­töön, niin kuin kutomakoneetkin tekivät kankaista halpo­ja. Aikanaan grafi­ikan ajatelti­in ole­van saman­lainen taiteen demokrati­soi­ja. Moni kuvataiteil­i­ja suosi juuri sik­si grafi­ikkaa aat­teel­li­sista syistä.

Saman­lainen lud­di­it­tion­gel­ma liit­tyi aikanaan myös äänilevy­i­hin ja radioon. Parhaat muusikot sai­vat miljoon­ayleisön ja veivät markki­nat maakun­nal­lisil­ta kyvy­iltä, mut­ta musi­ikin kuun­telu muut­tui val­ta­van paljon demokraat­tisem­mak­si.  Paras taide pysynee pitkään ihmis­ten tuot­ta­mana, mut­ta kuvataiteessa tori­taiteil­i­jat menet­täi­sivät tulon­sa tekoälylle.

Tekijänoikeudet

Toinen ongel­ma liit­tyy varas­tamiseen. Tekoä­lyä koulute­taan ole­mas­sa ole­vien taiteil­i­joiden töil­lä. Koulu­tuk­sen jäl­keen siltä voi tila­ta maalauk­sen vaimostaan Helene Schjerf­beckin tyyli­in. Vaik­ka tekoä­ly on tehnyt uuden teok­sen, tyylin se on varas­tanut Schjerf­beck­iltä. Saako niin tehdä? Jat­ka lukemista “Tekoä­ly taiteilijana”

Miksi Suomen taloudellinen kasvu on tyssännyt?

Pitääkö min­un vai­h­taa kan­taani työ­markki­noiden palkkamallista?

Mik­si taloudelli­nen kasvumme lop­pui 16 vuot­ta sit­ten, kun muis­sa Pohjo­is­mas­sa kasvu jatkuu? Ekon­o­misti sanoo, että taloutemme ei kas­va, kos­ka työn tuot­tavu­us ei ole nous­sut niin kuin ennen. Tai tarkem­min sanoen, ei ole nous­sut lainkaan. Min­ua tämä seli­tys ei vaku­u­ta, kos­ka olen aina arvostel­lut 1970- ja 1980-luku­jen tuot­tavu­uske­hi­tyk­sen ver­taamista 2000-luvun tuottavuuteen.

Maal­ta­muu­ton vuosikym­meninä oli help­po nos­taa tuot­tavu­ut­ta, kun väki siir­tyi pien­tiloil­ta töi­hin tehtaisi­in ja toimis­toi­hin.  Tämä kasvun lähde on loppunut.

Työikäisen väestön määrä kään­tyi lasku­un run­saat kymme­nen vuot­ta sit­ten. Lasku ei ole ollut mitenkään dra­maat­ti­nen, vain noin 10 000 henkeä kymme­nessä vuodessa. Olen­naista on, ettei työikäi­nen väestö enää kas­va niin kuin kasvoi ennen. Jat­ka lukemista “Mik­si Suomen taloudelli­nen kasvu on tyssännyt?”

Ajatuksia arvonlisäverosta

Hal­li­tuk­sen kehys­ri­ihikan­taa odotel­lessa vähän arvon­lisäveros­ta ja sen tulo­vaiku­tuk­sista. Tietoni voivat olla osin vähän van­ho­ja, kos­ka tutus­tu­in asi­aan noin kymme­nen vuot­ta sit­ten val­tio­varain­valiokun­nan verojaostossa.

Regressiivinen vero?

Tähän on vas­tat­tu, että kun ruo­ka ja lääk­keet ovat alem­man verokan­nan mukaisia, regres­si­ivisyys on vähäisem­pää. Näitä alen­net­tu­ja verokan­to­ja käsit­te­len alem­pana. Merkit­täväm­pää on se, että vuokrat eivät ole arvon­lisäveron piiris­sä. Markki­navuori­in ALV ei vaiku­ta ainakaan lyhyel­lä tähtäimel­lä mitään, kus­tan­nus­pe­rusteisi­in vuokri­in (ARA) vaikut­taa lähin­nä hoit­o­meno­jen kaut­ta, mut­ta ei siis koko pain­ol­laan niihinkään.  Arvon­lisävero ei vaiku­ta myöskään asun­to­lain­o­jen hoitomenoihin.

Ruuan arvonlisävero

Jat­ka lukemista “Ajatuk­sia arvonlisäverosta”

Miksi ja milloin pikaratikka voittaa bussin

Tekni­ik­ka- ja talous ‑lehti julka­isi kir­joituk­sen Akkusähköbus­si haas­taa raitio­vau­nun – Liiken­nealan kah­den vet­er­aanin mielestä raide­hankkeet ovat verora­ho­jen totaal­ista tuh­laus­ta.  Siinä Jus­si Sauna-aho ja Antti Talvi­tie argu­men­toi­vat bussien puoles­ta paikallisju­nia ja raitio­vaunu­ja vastaan.

Päätin vas­ta­ta kir­joituk­seen blogillani, mut­ta muiden kiirei­den jäl­keen ehdin vas­ta nyt.

Sauna-ahon ja Talvi­tien mukaan sähköbussin ener­giankäyt­tö  matkus­ta­jaa kohden on välil­lä Helsin­ki – Lep­pä­vaara pienem­pi kuin paikallisju­nan, kos­ka juna on niin paina­va. Näin voi olla, vaik­ka ihmette­lenkin, sil­lä bus­si joutuu pysähtymään yht­enään liiken­neval­ois­sa ja risteyk­sis­sä, kun taas juna lähtöko­htais­es­ti vain pysäkeil­lä. Olen­naista on, että juna pyy­hältää tuon välin 16 min­uutis­sa. Bus­si ei ole tain­nut siinä ajas­sa päästä edes Tullinpuomi­in.  Suurten matkus­ta­jamäärien kul­jet­tamiseen paikallisju­na on aivan ylivoimainen kap­a­siteet­tin­sa ja nopeuten­sa ansios­ta. Samal­la on todet­ta­va, että pien­ten matkus­ta­jamäärien kul­jet­tamiseen juna ei sovel­lu. Sik­si en ole innos­tunut kaik­ista vaa­timuk­sista lisätä paikallisju­nali­iken­net­tä siel­läkin, mis­sä matkus­ta­jat mah­tu­isi­vat hyvin bus­si­in — tai jopa taksiin.

Kiin­nos­tavampi on ratikan ja sähköbussin ver­tailu, kos­ka ne ovat edes vähän samaa sar­jaa. Yksinker­taisu­u­den vuok­si puhun vain bus­seista, sil­lä sähköbus­si voit­taa paikallis­li­iken­teessä diesel­bussin niin selvästi, että diesel­bus­sit taita­vat pois­tua markki­noil­ta. Jat­ka lukemista “Mik­si ja mil­loin pikaratik­ka voit­taa bussin”

Syntyvyyden romahdus (5): miten pärjätään pienenevällä työvoimalla?

Kir­joi­tan tämän siihen perustuen, miltä tule­vaisu­us nyt näyt­tää. Sadas­sa vuodessa voi tapah­tua iso­jakin muu­tok­sia, mut­ta teen silti vain yhden skenaarion.

Ole­tan, että net­tou­u­si­u­tu­mis­luku pysyy 0,6:ssa eli kokon­aishedelmäl­lisyys 1,26:ssa, jos­sa se oli vuon­na 2023. Se voi siitä nous­ta, mut­ta yhtä hyvin se voi edelleen laskea. Syyt, jot­ka min­un mielestäni ovat johta­neet syn­tyvyy­den lasku­un, eivät ole katoa­mas­sa min­nekään. Vuosit­tain syn­tynei­den määrä las­kee noin 1,5 %.  Las­ten­las­ten sukupolvi olisi noin 36 % iso­van­hempi­en sukupolvesta.

Syn­tyvyy­den laskua kom­pen­soidaan maa­han­muu­tol­la, mut­ta pelkään pahoin, ettei se ei riitä kokon­aan kom­pen­soimaan sitä, kos­ka väestö vähe­nee muual­lakin ja maa­han­muut­ta­jista tul­laan kilpailemaan.

Suo­mi ei juuri saa houkutel­luk­si koulutet­tu­ja maa­han­muut­ta­jia. Nytkin hyvin koulutet­tu­ja muut­taa täältä pois enem­män kuin muut­taa tänne. Tule­vaisu­udessa nuo­ria suo­ma­laisia houkutel­laan mui­hin, väestöään menet­tävi­in mai­hin kiihtyvässä tahdis­sa. Jat­ka lukemista “Syn­tyvyy­den rom­ah­dus (5): miten pär­jätään pieneneväl­lä työvoimalla?”