HUS pakotetaan epätarkoituksenmukaisiin säästöihin

Olen menos­sa huomen­na HUS-yhtymän hal­li­tuk­seen. Tärkein asia on bud­jet­ti, johon pitäisi löytää säästöjä yli 90 miljoo­nan euron verran.

Täl­lä ker­taa bud­jetista vain keskustel­laan. Kolme asi­aa on kuitenkin jo tuo­tu päätettäväksi:

  • HUS nos­taa asi­akas­mak­sut mak­simi­in, mikä tuot­taisi neljä miljoonaa
  • Liki puolit­taisi tutkimus­määrära­hat, mis­tä säästy­isi seit­semän miljoonaa.
  • Pyrk­isi nos­ta­maan tuot­tavu­ut­ta yhdel­lä pros­en­til­la vuodessa.

Rahat menevät sote-uudistukseen

Sote-uud­is­tuk­sen piti säästää kolme mil­jar­dia. Sanon sil­loin kylmiltään, että kolme mil­jar­dia on taloudel­lise­na vaiku­tuk­se­na oikean suu­ru­inen, mut­ta etumerk­ki on väärä. Jat­ka lukemista “HUS pakote­taan epä­tarkoituk­sen­mukaisi­in säästöihin”

Terveydenhuollon infarkti

Vaara­ton perää­na­jo vilkkaal­la liiken­neväyläl­lä saat­taa johtaa väylän tukkeu­tu­miseen useik­si tun­neik­si,  kos­ka ruuhkau­tu­mi­nen las­kee sen väl­i­tyskykyä ja ruuh­ka kumuloituu.

Saman­lainen infark­ti vaivaa ter­vey­den­huoltoamme. Ylikuor­mit­tumi­nen on laskenut kap­a­siteet­tia, mikä lisää ylikuormitusta.

Kun nor­maalit kana­vat eivät vedä, hakeudu­taan sairaalapäivystyk­seen. Asia vain pahe­nee, kun päivystyk­sistä ei poti­lai­ta voi­da siirtää eteen­päin. Lop­putu­los on kallis ja epäin­himilli­nen. Jat­ka lukemista “Ter­vey­den­huol­lon infarkti”

Miksi varaava sähkölämmitys kannattaa

Oheises­sa taulukos­sa on pörssisähkön hin­ta tänään. Uskoisin, että tämä vas­taa tule­vaa nor­maalia, kun­han markki­nat vähän rauhoittuvat.

Sähkön keski­hin­ta on 9,867 snt/kWh. Tämän siis mak­saa, jos läm­mit­tää taloaan suo­ral­la sähköläm­mi­tyk­sel­lä tasais­es­ti ympäri vuorokauden.

Jos sen sijaan on älykäs varaa­va sähköläm­mi­tys ja pystyy keskit­tämään läm­mi­tyk­sen viidelle halvim­malle tun­nille, hin­naksi tulee 1,119 snt/kWh eli noin yhdek­sä­sosa keskimääräisestä.

Jos halu­aa ostaa tur­val­lis­es­ti sähkön­sä kiin­teäl­lä hin­nal­la, joutuu mak­samaan paljon enem­män, kos­ka hin­nois­sa on nyt paljon riskil­isää ja suo­jauskus­tan­nuk­sia. Olen­naisem­paa kuitenkin on, että kiin­teähin­taista sähköä käyt­tävän ei tarvitse, mut­ta hän ei myöskään voi pienen­tää sähkölaskuaan ajoit­ta­mal­la kulu­tus­ta. Parhaim­mil­laankin kiin­teähin­tainen sähkö vas­taa keskihintaa.

Tämä päivä ei ole mitenkään poikkeuk­selli­nen, kos­ka hin­ta ei mene mis­sään vai­heessa lähelle nollaa.

Jat­ka lukemista “Mik­si varaa­va sähköläm­mi­tys kannattaa”

Nopeus tappaa liikenteessä

 

Suomes­sa oli vielä 50 vuot­ta sit­ten taa­jamien ulkop­uolel­la vapaa nopeus. Sai siis ajaa niin lujaa kuin uskalsi, Liiken­teessä kuoli yli tuhat ihmistä vuosit­tain, vaik­ka auto­ja oli paljon vähem­män kuin nyt.

Sil­loin sai siis ajaa niin lujaa kuin halusi. Piikkiön suo­ra lähel­lä Turkua muo­dos­tui sur­man­loukok­si. Vaik­ka tie oli suo­ra, liiken­neolo­suh­teet eivät suosi­neet 200 km/h nopeuk­sia. Muis­te­len että noin yhdek­sän ihmistä olisi kuol­lut siel­lä vuodessa, mut­ta en pysty tietoa varmistamaan.

Kat­tonopeus – 80 km/h — tuli Suomeen itse asi­as­sa ener­giakri­isin myötä. Sen jäl­keen ei enää palat­tu vapaaseen nopeu­teen. Perusnopeudek­si tuli 80 km/h. Hyvil­lä tieo­suuk­sil­la sai ajaa 100 km/h ja moot­toriteil­lä 120 km/h aiem­man rajoit­ta­mat­toman nopeu­den sijasta.

Luop­umi­nen vapaas­ta nopeud­es­ta alen­si liiken­nekuolemia noin yhdel­lä päivässä. Autovä­ki tietysti väit­ti, ettei se nopeud­es­ta johtunut. Jat­ka lukemista “Nopeus tap­paa liikenteessä”

Kysynnän ja tarjonnan hintajoustoa lisättävä sähkömarkkinoilla

[Tämä kir­joi­tus on julka­istu vieraskolumn­i­na Talouselämä-lehdessä. Tek­sti on kir­joitet­tu maanan­taina 5.9.2022, joten sen jäl­keen tapah­tunut­ta ei ole voitu ottaa huomioon.]

_____

Suomes­sa siir­ryt­ti­in 1990-luvul­la sähkö­markki­naan, jos­sa hin­naksi muo­dos­tuu kalleim­man voimalaitok­sen mar­gin­aa­likus­tan­nus. Kos­ka kap­a­siteet­tia riit­ti, tulok­se­na oli hal­pa sähkö. Oli jopa vaikeuk­sia saa­da voimalaitosten kiin­teitä kus­tan­nuk­sia peit­e­tyk­si. Kallis kivi­hi­ililaude järjestyi useim­miten viimeisek­si voimalaitok­sek­si määrit­tämään hin­ta muiden kannal­ta riit­täväk­si. Kivi­hi­ililauhde itse ei saanut kiin­teitä kus­tan­nuk­si­aan peit­e­tyk­si ja voimalat lakkautet­ti­in yksi toisen­sa jälkeen.

Kukin sähkön­tuot­ta­ja päät­tää, myykö sähköä markki­nahin­nal­la vai pysäyt­tääkö voimalaitok­sen. Tulostaan mak­si­moi­va myy, kun­han saa muut­tuvat kus­tan­nuk­sen­sa peit­e­tyk­si. Sik­si hin­ta teo­ri­an mukaan aset­tuu viimeisen voimalaitok­sen muut­tuvien kus­tan­nusten tasolle. Jat­ka lukemista “Kysyn­nän ja tar­jon­nan hin­ta­jous­toa lisät­tävä sähkömarkkinoilla”

Sähkömarkkinat ovat rikki

Sähkö­markki­nat ovat pahasti rik­ki. Hin­ta määräy­tyy markki­noil­la huu­tokau­pas­sa, jos­sa hin­ta muo­dos­tuu kalleim­man mukaan tule­van voimalan mar­gin­aa­likus­tan­nusten mukaan. Tarkkaan sanoen ei vain kalli­im­man voimalaitok­sen mukaan, kos­ka myös kysyn­tä voi jous­taa. Jos hin­ta nousee kovin korkealle, jotkin osta­jista, lähin­nä jotkin tehtaat, totea­vat, että on kan­nat­tavam­paa pan­na tehdas kiin­ni kuin mak­saa tolkut­tomasti sähköstä. Se alen­taa sähkön hintaa.

Sähkö on Suomes­sa mon­en mielestä kohtu­ut­toman kallista, mut­ta Suomen sähkön hin­ta ei ole mitään ver­rat­tuna vaikka­pa Sak­san hintoihin.

Nor­maali­olois­sa tämä toimii aivan hyvin, mut­ta nyt sähköpu­lan olois­sa se on johtanut hin­toi­hin, jot­ka ovat mon­elle kulut­ta­jalle kohtu­ut­to­mia ja tuot­ta­vat toisaal­ta vesi‑, ydin- ja tuulivoimaloiden omis­ta­jille jopa kohtu­ut­to­mia voit­to­ja. Jat­ka lukemista “Sähkö­markki­nat ovat rikki”

Hoitajamitoituksessa kannattaisi ottaa mallia Hollannista.

Van­hus­ten­hoidon hoita­jami­toi­tus tulee muut­taa Hol­lan­nin mallin mukaisek­si niin, että se riip­puu hoidet­ta­van kun­nos­ta. Hyväkun­toisen hoita­miseen tarvi­taan vähän henkilökun­taa ja sänkyyn hoidet­ta­van hoita­miseen paljon. Hol­lan­nis­sa tämä toi­mi eri­no­mais­es­ti. Krista Kiu­run kiin­teä  nor­mi on johtanut siihen, että help­po­hoitoiset muis­ti­sairaat ovat koti­hoi­dos­sa ja kuor­mit­ta­vat sairaalapäivystyk­siä, vaik­ka hei­dän hoita­misen­sa ympärivuorokautises­sa hoi­dos­sa tulisi paljon halvemmaksi.

Käytän tässä jutus­sa van­hus­ten ympärivuorokautis­es­ta laitoshoi­dos­ta van­haa ja ytimekästä nim­i­tys­tä vanhainkoti.

Aloite­taan men­neistä. Olin itse perus­palve­lu­min­is­teri vuosi­na 2000- 2002. Tuol­loin Hesarin artikke­li van­hus­ten kaltoinko­htelus­ta vei koko alan kri­isi­in. Jot­ta alalle ylipään­sä saataisi­in työn­tek­i­jöitä, piti alan mainet­ta paran­taa. Laa­di­tutin hoito-suosi­tuk­sen, johon tuli ohjeelli­nen hoita­jami­toi­tus huonolle, tyy­dyt­tävälle ja hyvälle hoidolle. Oletin, että kun­nan­val­tu­us­tossa on vaikea päät­tää, että meil­lä riit­tää huono hoito puhu­mat­takaan siitä, että hoito olisi ala-arvoista eli alit­taisin huononkin hoidon rajan.

Osa virkamiehistä vaati min­ua julkaise­maan normin ase­tuk­se­na ja tietysti niin, että kaik­il­ta vaa­di­taan hyvää hoitoa. Siihen aikaan ei niin kat­sot­tu, mitä voidaan säätää ase­tuk­sel­la ja mihin tarvi­taan laki. En julkaissut, kos­ka pelkäsin ehdot­toman normin johta­van niihin ongelmi­in, joi­hin se on johtanut. Jat­ka lukemista “Hoita­jami­toituk­ses­sa kan­nat­taisi ottaa mallia Hollannista.”

Miksi puu on uusiutuvaa ja turve ei?

Lyhyesti: turve las­ke­taan uusi­u­tu­mat­tomak­si, kos­ka sen polt­to lisää hiilid­iok­sidia ilmake­hässä pysyvästi kun taas puun polt­to vain alle sadak­si vuodeksi

Sekä puun että turpeen polt­to tuot­ta­vat piipun päästä mitat­tuna enem­män hiilid­iok­sidipäästöjä ener­giayk­sikköä kohden kuin kivi­hi­ilen polt­to. Puu las­ke­taan uusi­u­tu­vak­si ener­giak­si ja turvet­ta ei, vaik­ka suot sito­vat hiiltä enem­män kuin sitä polte­taan. (Tämäkään väite ei ole kiis­ta­ton. Siitä lopuksi.)

Selvitetään turpeen osalta, mitä ilmake­hässä ole­valle hiilid­iok­sidille tapah­tuu, kun turvesuo joko polte­taan (A) tai jätetään polt­ta­mat­ta (B).

Olete­taan, että suon polt­to tuot­taa hiilid­iok­sidipäästön X samanaikaises­ti kun muut Suomen suot sito­vat samanaikaises­ti hiilid­iok­sidia määrän Y.

Vai­h­toe­hdos­sa A hiilen määrä ilmake­hässä on laskenut määräl­lä Y‑X, joka luku voi siis olla negati­ivi­nen, mut­ta turvevä­ki väit­tää sen ole­van positiivinen.

Vai­h­toe­hdos­sa B hiilen määrä on laskenut määräl­lä X, sil­lä muiden soiden sit­o­man hiilen määrä ei riipu mitenkään siitä, polte­taanko kyseinen suo vai ei.  On huo­mat­ta­va, että kyseinen suo olisi jatkanut hiilen sidon­taa häir­iöt­tä, jos sitä ei olisi poltet­tu, sil­lä turpeen määrälle suos­sa ei ole sel­l­aista ylära­jaa, että se olisi vas­tas­sa vielä tuhan­si­in vuosiin.

Niin­pä vai­h­toe­hdos­sa A hiilen määrä ilmake­hässä kas­vaa käytän­nössä pysyvästi määräl­lä Y, mikä on vähän enem­män kuin jos turpeen sijas­ta olisi poltet­tu kivi­hi­iltä, kos­ka turpeen poltos­ta aiheutu­vat hiilid­iok­sidipäästöt ovat suurem­pia kuin kivi­hi­ilen. Jos siis halu­amme, ettei ilmas­ton­muu­tos mei­dän toimiemme joh­dos­ta etene, emme pol­ta turvet­ta. Jat­ka lukemista “Mik­si puu on uusi­u­tu­vaa ja turve ei?”

Sähkön säännöstely, hyppivät hinnat vai valtiollistaminen

Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­sen Mat­ti Lis­ki ja Iivo Vehviläi­nen esit­tävät, että on kulut­ta­jien etu sään­nöstel­lä sähköä mielu­um­min kuin antaa sen hin­nan nous­ta pilviin.

Perus­teena tässä on, että kun sähköstä tulee vähänkin pulaa, sen hin­ta nousee tolkut­tomasti, kos­ka sähkön hin­ta­jous­to on pieni eli kulu­tus reagoi hin­taan heikosti. Kun sähkö katkaistaan pieneltä joukol­ta kokon­aan, muut saa­vat sähkön­sä huo­mat­tavasti halvemmalla.

Sähkön hin­ta­jous­to on paljon alle yhden. Se tarkoit­taa, että kun sähkön tuotan­to ale­nee vähän, hin­ta nousee niin paljon, että jäl­jelle jäävästä sähköstä mak­se­taan yhteen­las­ket­tuna paljon enemmän.

Huo­mat­takoon, että tässä on por­saan­reikä keinotekois­es­ti tuote­tulle sähköpu­lalle. Keinotekoinen tuotan­non rajoit­ta­mi­nen hin­nan nos­tamisek­si on kuitenkin kiel­let­tyä ja siitä jää aika hel­posti kiin­ni. Jat­ka lukemista “Sähkön sään­nöste­ly, hyp­pivät hin­nat vai valtiollistaminen”