Vihreät ja markkinatalous (5)

Kaupunkisu­un­nit­telus­sa asia, jos­sa markki­na­t­alouden peri­aat­teet voisi­vat tuo­da huo­mat­tavaa hyö­tyä ja tuot­taa parem­pia kaupunke­ja halvem­mal­la, on liikenne. Kaupunkili­iken­teessä kallein asia on liiken­teen viemä tila, sil­lä onhan kaupunki­maa­han on arvokas­ta. Arvo  en peräisin vai­h­toe­htokus­tan­nuk­ses­ta. Jos maa­ta käytetään tähän tarkoituk­seen, sitä ei voi käyt­tää toiseen tarkoitukseen.

Kaupunki­maas­ta on enem­män uhrat­tu pysäköin­nille  liiken­teelle asuinrakennuksille.

Käsit­te­len tässä osas­sa pysäköin­tiä ja toises­sa liiken­net­tä muuten. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (5)”

Vihreät ja markkinatalous (4)

Kaupunkielämä on yhtä ulkois­vaiku­tusten kaaos­ta, mut­ta siel­läkin markki­na­t­alous toimii vähän autettuna.

Kaupungeis­sa kaavoit­ta­ja päät­tää, käytetäänkö jotain aluet­ta teol­lisu­u­teen ja varas­toin­ti­in, toimis­toina, omakoti­taloina vai ker­rostaloina tai ken­ties puis­toina. Markki­noiden kaut­ta ajatellen alueesta on eniten hyö­tyä siinä käytössä, jos­sa se tuot­taa parhait­en eli jos­sa siitä mak­se­taan eniten.

Kaavoitus­ta ei voi vapaut­taa niin, että jokainen tekee omis­ta­mal­laan ton­til­la mitä halu­aa, kos­ka se, mitä minä teen ton­til­lani vaikut­taa muiden ase­maan.  Jos jokaisen ton­tin omis­ta­ja mak­si­moisi omat tulon­sa, alue raken­net­taisi­in umpeen ja siitä tulisi slum­mi, kos­ka yhtäkään tont­tia ei varat­taisi puis­tok­si tai torik­si. Tont­tien yhteen­las­ket­tu arvo lask­isi. Jos taas yksi omis­ta­ja omis­taisi koko alueen, kuten etelän lomako­hteis­sa usein on, tämä varaisi kyl­lä tilat sekä tor­eille että puis­toille  tehdäk­seen alueesta houkut­tel­e­van ja mak­si­moidak­seen alueen yhteen las­ke­tun arvon. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (4)”

Vihreät ja markkinatalous (3)

Talous­no­belisti Amath­ya Sen on joskus sanonut, että hänelle taloustiede on oppi markki­navirhei­den tun­nistamis­es­ta ja niiden  kor­jaamis­es­ta. Sik­si hän­tä ihme­tyt­tää, että niin monel­la lähtöko­htana on, ettei mitään markki­navirheitä ole ole­mas­sakaan. Näin ajat­tele­via on Suomes­sakin talouskeskustelu­un osal­lis­tu­vista talouden ”asiantun­ti­joista”. Hei­dän ymmär­ryk­sen­sä talousti­eteistä on niin vähäi­nen, etteivät he edes ymmär­rä, että on asioi­ta, joi­ta he eivät ymmärrä.

Markki­namekanis­mi on erit­täin tehokas väline hyvässä ja pahas­sa, mut­ta päät­täjien on ymmär­ret­tävä, että se toimii usein virheel­lis­es­ti ja että julkisen val­lan velvol­lisu­us on kor­ja­ta sen virheel­listä toimintaa.

Käyn läpi eräitä markki­noiden virheel­lisiä toim­into­ja lähin­nä siltä kannal­ta, että niil­lä on rel­e­vanssia poli­it­tises­sa päätöksenteossa.

Suhdannevaihtelut

Kun opiske­lin kansan­taloustiedet­tä kauan sit­ten, se oli lähin­nä makro­taloustiedet­tä ja sen pää­fokus oli suh­dan­nevai­htelu­jen tasoit­ta­mi­nen. Suh­dan­nevai­hte­lut ovat markki­na­t­alouden vit­saus yhä vain, mikä on näkynyt hyvin tämän hal­li­tuk­sen aikana. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (3)”

Vihreät ja markkinatalous (2)

Rin­nakkaise­na asiana markki­na­t­alouden suosimiselle esitän tässä asian, joka kos­kee kaik­ki päätök­sen­tek­i­jöitä, mut­ta on tässä kor­jat­tavaa vihreis­säkin. Päät­täjien tulisi päät­tää tavoit­teista, ei keinoista niiden saavut­tamisek­si. Kan­nat­taa val­jas­taa tuhan­net aiv­ot kek­simään vai­h­toe­htoisia ratkaisu­ja sen sijaan, että päät­täjä val­it­sisi voit­ta­jan omien tieto­jen­sa poh­jal­ta. Jos jokin tekni­nen ratkaisu on päät­täjien tiedos­sa, se on toden­näköis­es­ti vanhentunut.

Päät­täjien mikro­man­ageroin­ti on eri­tyis­es­ti itse­val­ti­aiden syn­ti, mut­ta kyl­lä siihen syyl­listyvät demokraat­tiset päät­täjätkin. Sanon ehkä ikävästi, mut­ta tarve päät­tää konkreet­ti­sista yksi­tyisko­hdista on eri­tyis­es­ti joidenkin puoluei­den syn­ti, ja osoit­taa huonoa kykyä abstrak­ti­in­sa ajatteluun.

Raken­nusala on täyn­nä sitä kangis­tavia nip­pe­limääräyk­siä. Tähän ala on syylli­nen osit­tain ihan itse. Eri­laisia stan­dard­e­ja tarvi­taan, jot­ta sar­jatuotan­to olisi mah­dol­lista. Se on hyväksyt­tävää.  Ala kuitenkin halu­aa näi­den stan­dar­d­i­en poikkea­van muiden maid­en stan­dard­eista suo­jau­tu­ak­seen kilpailulta.

Kir­joi­tan markki­noista ja kaavoituk­ses­ta erikseen.

Vihreät ja markkinatalous (1)

Per­jan­taina julka­isti­in eräi­den yksit­täis­ten markki­na­t­alous­myön­teis­ten sosi­aalilib­er­aalien vihrei­den man­i­festi, joka on suun­nat­tu kokoomuk­sen viimeisille sivistys­porvareille keho­tuk­sel­la luop­ua toiv­ot­ta­mas­ta tais­telus­ta kokoomuk­sen suun­nas­ta ja vai­h­taa vihreisi­in. Jos­sakin tämä tek­sti on liitet­ty min­u­un. Annoin nimeni käyt­töön kun sitä pyy­det­ti­in, mut­ta en ollut asi­as­sa aloit­teelli­nen enkä juuri osal­lis­tunut man­i­festin laadintaan.

Sinän­sä olen sitä mieltä, että kokoomuk­sen per­su­un­tu­misen ja muut­tumi­nen yhä leimallisem­min miesten puolueek­si, pitäisi tehdä vihreille helpok­si saa­da ääniä kokoomuk­ses­ta. Ei pitäisi tehdä kuin lait­taa haavi ulos ja kor­ja­ta satoa.

Tere Sam­man­lah­den kaltai­sista kokoomus­lai­sista ei tule koskaan vihre­itä ja parem­pi niin, mut­ta ennen kokoomuk­ses­sa oli niin san­ot­tu­ja sivistys­porvare­i­ta, jot­ka puo­lus­ti­vat myös sosi­aal­ista oikeu­den­mukaisu­ut­ta. He ovat nyt kodittomia.

Päätin kir­joit­taa jut­tusar­jan siitä, mik­si vihrei­den kan­nat­taa panos­taa markki­na­t­alouteen ja mik­si vihreät ovat markki­na­t­alouden edis­täjinä puh­da­sop­pisem­pia kuin kokoomus­laiset. Aihe ei ole min­ulle uusi. Olen kir­joit­tanut aiheesta blogillani ennenkin (esimerkik­si tässä). Vuon­na 1990 kir­joitin peräti kir­jan Vihreä markki­na­t­alous. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (1)”

Vakuuttavaa tekstiä maailman umpikujasta

Kuun­telin entisen BBC:n toimit­ta­jan David Atten­bor­ough­in kir­jan Yksi elämä, yksi pla­neet­ta – näke­mys ihmeel­lisen maail­mamme tulevaisuudesta.

Kir­ja sopi hyvin kuun­neltavak­si. E‑kirjaa selates­sani näin, että vielä parem­pi se olisi ollut luet­tuna, sil­lä kir­jas­sa on hieno­ja kuvia jot­ka tuo­vat syvyyt­tä sanomaan.

Davis Atten­bor­ough kier­si maail­maa BBC:n toimit­ta­jana, kunnes irtaan­tui tekemään omaa pro­jek­ti­aan globaali­na ajattelijana.

Kir­jas­sa on vaku­ut­tavaa ja vas­taansanoma­ton­ta tek­stiä siitä, miten ihmiskun­ta on viemässä luon­non ja sen mukana itsen­sä tuhoon. En ala tek­stiä refer­oimaan. Pitäisi refer­oi­da koko kir­ja. Se kan­nat­taa lukea tai kuun­nel­la itse. Jat­ka lukemista “Vaku­ut­tavaa tek­stiä maail­man umpikujasta”

Kruunusilta on hieno!

Olen ylit­tänyt Kru­unuvuoren sil­lan fil­lar­il­la laskelmieni mukaan jo ainakin 14 ker­taa. Se on muut­tanut kokon­aan fil­larire­it­ti­ni Itä-Helsinki­in. Vaik­ka mat­ka on 2 km pidem­pi, sil­ta on niin hieno, että sen pol­kee mielellään.

Sil­lal­la oli paljon vas­tus­ta­ji, mut­ta tuskin he muis­ta­vat enää vas­tus­ta­neen­sa. Tosi­asi­as­sa sen hyväksymi­nen oli pien­estä kiin­ni. Pidä tätä suure­na vihreän kaupunkisu­un­nit­telun voittona.

Sillin kun sil­las­ta päätet­ti­in ajat­telin sitä lähin­nä ratikkasil­tana. Pidin fil­lari- ja jalankulkuy­hteyt­tä lähin­nä teo­reet­tise­na. Tässä olin täysin väärässä. Tänään ajaes­sani yli, tuli tuol­la run­saan kilo­metrin matkalla vas­taan 54 fil­lar­ia, ja työ­matkali­ikenne oli jo tauon­nut. Jalankulk­i­joi­ta oli paljon enem­män. Tuol­la tahdil­la fil­lare­i­ta on päivässä vähin­tään kymme­nen tuhat­ta. Jat­ka lukemista “Kru­unusil­ta on hieno!”

Kaupunkien tyhjiä asuntoja pitäisi verottaa

Helsingis­sä on noin 40 000 ”tyhjää” asun­toa, siis asun­toa, jos­sa kukaan ei asu vak­i­tuis­es­ti. Useim­mis­sa niistä kyl­lä asuu joku enem­män tai vähem­män tilapäis­es­ti. Ne ovat jonkun muual­la Suomes­sa tai muus­sa maas­sa kir­joil­la ole­van kakkosasun­to­ja tai ulko­mail­la kir­joil­la ole­van työn­tek­i­jän asun­to­ja. Yhä use­ampi asun­to on Airbnb käytössä.

Nämä muual­la Suomes­sa asu­vien kakkosasun­not, niin san­otut ”oop­pera-asun­not” pain­ot­tuvat keskus­tan tun­tu­maan. ”Tyhjiä” asun­to­ja on Klu­u­vis­sa läh­es 40 % kaik­ista asun­noista, joista tosin ymmärtääk­seni osa on lyhytvuokrauk­sen piirissä.

Kaupun­gin menot koos­t­u­vat lähin­nä kouluista ja kiin­teistökaupun­gin menoista, esimerkik­si liiken­nein­fran kun­nos­sa pidos­ta ja joukkoli­iken­teen jär­jestämis­es­tä – ja myös kult­tuuri­palveluista. Ne rahoite­taan lähin­nä tuloverol­la , siis kun­nal­lisverol­la. Tyhjät asun­not ovat nekin riip­pu­vaisia kaupun­gin panos­tuk­sista, mut­ta eivät mak­sa siitä juuri mitään. Jat­ka lukemista “Kaupunkien tyhjiä asun­to­ja pitäisi verottaa”

Lukukausimaksut ja pehmeä opintolaina

Tästä kir­joituk­ses­ta ei voi syyt­tää vihre­itä, kos­ka vihreät ovat voimakkaasti osoit­ta­neet ole­vansa eri mieltä siitä, mitä tässä esitän.

Olen samaa mieltä jok­seenkin kaikesta, mitä suuresti kun­nioit­ta­mani Vesa Vihriälä on esit­tänyt, eikä hänen esi­tyk­sen­sä yliopis­to­jen lukukausi­mak­su­ista tee poikkeusta. Minus­ta Suomeen pitäisi tul­la yliopis­toi­hin ja korkeak­oului­hin lukukausi­mak­sut, raho­jen pitäisi men­nä yliopis­toille raha seu­raa opiske­li­jaa ‑peri­aat­teessa ja lukukausi­mak­sut pitäisi rahoit­taa pehmeäl­lä opis­to­lainal­la, joka tulee mak­su­un vain, jos opiskeluin­vestoin­ti onnis­tuu niin että pää­tyy hyvätuloiseksi.

Art­tu Rin­ta­nen esit­ti Helsin­gin Sanomien yleisönosas­tossa 27.4. lukukausi­mak­su­jen sijas­ta yliopis­toille vero­tu­soikeut­ta valmis­tuneille opiske­li­joilleen. Veroa meni vain tietyn rajan yli menevistä tuloista ja vero­tus jatkuisi, kunnes ennal­ta määrät­tä mak­su on tul­lut mak­se­tuk­si. Kuu­lostaa hyvin samal­ta asial­ta, mut­ta on siinä pari pien­tä mut­ta merkit­tävää eroa.

Ilmainen opiskelu on tulonsiirto köyhiltä rikkaille

Jat­ka lukemista “Lukukausi­mak­sut ja pehmeä opintolaina”

Arto Satonen (7) Kaiken työn pitää kannattaa.

Tämän jut­tu oli jäänyt julkaise­mat­ta, Parem­pi myöhän kuin ei milloinkaan.

Lause kaiken työn pitää kan­nat­taa, tois­tuu kir­jas­sa mon­een ker­taan. En voisi olla tavoit­teesta enem­pää samaa mieltä. Ongel­ma on vain se, että hal­li­tus on tehnyt mon­elle pieni­palkkaiselle eri­tyis­es­ti osa-aikatyöstä täysin kannattamatonta.

Hal­li­tus on  heiken­tänyt pieni­palkkaisen osa-aikatyön kan­nat­tavu­ut­ta pois­ta­mal­la suo­jao­suuk­sia asum­istues­ta, työt­tömyys­tur­van sovitel­lus­ta päivära­has­ta ja toimeen­tu­lotues­ta. Sen myötä mon­en kohdal­la tar­jol­la ole­va vähäi­nen työ ei tuo­ta hänelle yhtään mitään ver­rat­tuna siihen, ettei tee työtä lainkaan ja nos­taa toimeen­tu­lo­tukea. Kos­ka työssä käymis­es­tä aiheutuu myös kulu­ja, työn tuot­to on mon­en kohdal­la jopa negati­ivi­nen. Jat­ka lukemista “Arto Sato­nen (7) Kaiken työn pitää kannattaa.”