Yksityinen vai julkinen (5) Jonon ohittaminen rahalla?

Rahalla hoitoon ohi jonojen?

Laastariveron poisto

Ollessani perus­palve­lu­min­is­teri pois­tet­ti­in niin san­ot­tu laas­tarivero. Liiken­nevaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat onnet­to­muuk­sista loukkaan­tuneista vain saman sym­bol­isen sairaala­mak­sun kuin poti­laatkin eli onnet­to­muus­poti­laiden hoidon mak­soi­vat käytän­nössä kun­nat. Tästä edus­ta vaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat kor­vaus­ta, ”laas­tariveroa”,  val­ti­olle. Käytän­tö muutet­ti­in niin, että vaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat asi­akkaistaan (melkein) kaiken ja laas­tarivero val­ti­olle lopetet­ti­in. Pitkäaikainen hoito on yhä julkisen sek­torin vastuulla.

Yritin tuol­loin esit­tää, että julk­isten sairaaloiden pitäisi tehdä vaku­u­tusy­htiöi­den kanssa sopimus onnet­to­muus­poti­laiden jonon ohi­tuk­ses­ta, kos­ka vaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat heille kor­vaus­ta myös ajal­ta, jol­loin he odot­ti­vat hoitoa. Vaik­ka hoi­dat­ta­mi­nen yksi­tyis­sairaalois­sa tuli niille kalli­im­mak­si, ne sääs­tivät odotusa­jan korvauksissa.

Esi­tys­täni pidet­ti­in poti­laiden tasa-arvon vas­taiselta, mitä se sup­peasti tarkastel­tuna tietysti olikin. Olisin var­maan voin­ut saa­da tahoni läpi min­is­terin val­taa käyt­täen, mut­ta kaut­eni lop­pui, ja seu­raa­jani ajat­teli asi­as­ta eri tavalla.

Lop­putu­los oli, että vaku­u­tusy­htiöi­den poti­laat hoide­taan yksi­tyis­sairaalois­sa, julki­nen menet­ti niistä saata­vat rahat ja paljon lääkäre­itä yksi­ty­isille. Muiden poti­laiden hoito ei nopeu­tunut – pikem­minkin päin­vas­toin – eikä ter­vey­den­huol­lon eri­ar­voisu­us vähen­tynyt vaan kasvoi.

Ruotsissa ei tarvita hoitotakuuta

Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen (5) Jonon ohit­ta­mi­nen rahalla?”

Äänestän Sofia Virtaa

Olen miet­tinyt, ketä äänestän vihrei­den jäsenäänestyk­sessä puheen­jo­hta­jak­si, ja pitkän pohdin­nan jäl­keen pää­tynyt kan­nat­ta­maan Sofia Vir­taa. Mielip­i­teeni ei ole kovin vah­va, kos­ka molem­mat puheen­jo­hta­jae­hdokkaat selviäi­sivät tehtävästä hyvin.

Saara Hyrkkö olisi var­ma val­in­ta. Pitkään puolueessa vaikut­tanut, taval­laan puolueen kas­vat­ti. Se on sekä plus­sa että mii­nus. Insinöörik­oulu­tus on vah­va plus­sa, kos­ka se toisi tuu­lah­duk­sen perusvihrei­den puheta­van ulkop­uolelta. Hyrkkö ei ole kovin karis­maat­ti­nen, mut­ta riit­tävän selväsanainen. En minäkään ollut puheen­jo­hta­jana karismaattinen.

Sofia ¨Vvir­ta on luon­teeltaan val­ovoimainen ja Hyrkköä karis­maat­tisem­pi. Min­ua vähän har­mit­taa antaa pain­oa karis­maat­tisu­udelle, kos­ka toivoisin, että poli­ti­ikas­sa pidet­täisi­in tärkeäm­pänä mitä sanoo kuin miten sanoo. Näin se nyt kuitenkin on, enkä minä sille mitään voi. Äänestäjiä Sofia on miel­lyt­tänyt, mikä on näkynyt hänen hyvis­sä vaal­i­t­u­lok­sis­saan sil­loinkin, kun puolueelle ei ole men­nyt niin hyvin.

Sofia Vir­ta on vaalien ehdokasky­se­lyis­sä ase­moitunut hienok­seltaan keskivi­ivan oikealle puolelle. Tämä ei ole mii­nus varsinkin, kun vihrei­den pitäisi val­la­ta kokoomuk­selta takaisin ne noin satatuhat­ta kan­nat­ta­jaa, jot­ka olemme kokoomuk­sen syli­in työn­täneet. Kokoomuk­sen liit­tou­tu­mi­nen perus­suo­ma­lais­ten kanssa helpot­taa tätä pro­jek­tia huomattavasti.

Min­ulle on ker­rot­tu, että Sofia on hyvä kuun­tele­maan. Sik­si en pane pahak­seni, että hän näkee jotkin asi­at eri taval­la kuin minä ja mon­et muut vihreät.

Sofia on rohkeampi val­in­ta. Siihen sisäl­tyy sekä ris­ki, että mah­dol­lisu­us. Olen pitänyt elämäni mot­tona, että kahdes­ta yhtä hyvästä vai­h­toe­hdos­ta val­itse aina rohkeampi. Sik­si äänestän Sofiaa.

 

Halpa ratkaisu: tehdään Hernesaaresta autoton!

Korkein hallinto-oikeus kumosi Her­ne­saaren kaa­van, kos­ka ei ollut tyy­tyväi­nen liiken­nejär­jeste­ly­i­hin. Tämän takia yli seit­semän tuhan­nen asukkaan asuinalue on tois­teisek­si jäissä.

Autop­uolue on esit­tänyt asian ratkaisemisek­si tun­nelia, taas ker­ran. Tun­nelin hin­nas­ta on epä­var­muut­ta, kos­ka sitä ei ole suun­nitel­tu, mut­ta käytän tässä arvio­ta 400 M€. Tämä tarkoit­taa osa­puilleen tuhat­ta euroa asuin­neliötä kohden. Jos tämä on näin kallista, on harkit­ta­va sitäkin, kan­nat­taako koko aluet­ta rakentaa.

Aina kun on kyse autoilus­ta, rahal­la ei näytä ole­van mitään väliä. Alueesta on tulos­sa vähäau­toinen, kos­ka Her­ne­saari on markki­nae­htoisen pysäköin­nin koealue. Se tarkoit­taa, etteivät autoil­i­jat voi laskut­taa autopaikkaansa autot­toma­l­la naa­puril­laan, vaan joutu­vat mak­samaan sen itse, mut­ta ei ole pakko, jos autopaikkaa ei tarvitse. Autopaik­ka tuol­laisel­la alueel­la mak­saa enem­män kuin auto. Helsin­gin niemel­lä asuvil­la on muutenkin vähän auto­ja ja Her­ne­saa­res­sa niitä tulee ole­maan sitäkin vähem­män. Olete­taan, että auto olisi joka kol­man­nel­la ruokakun­nal­la, eli autoti­heys olisi van­han Kata­janokan luokkaa. Tämä tarkoit­taisi run­sas­ta tuhat­ta autoa. Niin­pä yhtä autoa kohden tun­neli mak­saisi liki 400 000 euroa.
Jos tun­nelin läpi ajet­taisi päivit­täin 2000 ker­taa (1000 autoa edestakaisin), yhden­su­un­taisen matkan hin­naksi tulisi noin 27 euroa.

Jat­ka lukemista “Hal­pa ratkaisu: tehdään Her­ne­saares­ta autoton!”

Aloite asunnoista Helsingin keskustaan

Ker­ran vuosi­tuhan­nes­sa on uut­ter­an val­tu­ute­tun tehtävä val­tu­us­toaloite. Tämä vuosi­tuhat oli vielä suorit­ta­mat­ta, joten tänään tein oheisen aloitteen:

***

Val­tu­us­toaloite asumisen merkit­täväsi lisäämisek­si Helsin­gin keskus­tas­sa ja sen välit­tömässä läheisyydessä.

Valtuustoaloite keskusta-asumisen lisäämisestä

Helsin­gin ydinkeskus­tan elin­voimaisu­ut­ta naker­taa samanaikaises­ti mon­ta tekijää.

Etä­työ on vähen­tänyt päivit­täisiä käyn­te­jä keskus­tas­sa merkit­tävästi. Vaik­ka etä­työn suo­sio hiipuisi, peru­ut­tam­a­ton­ta on toimis­tok­er­rosalan tarpeen vähen­e­m­i­nen, kos­ka omat työhuoneet map­pi­hyl­lyi­neen ovat jäämässä his­to­ri­aan. Sama määrä toimis­to­työn­tek­i­jöitä mah­tuu nyt puoleen siitä tilas­ta, jon­ka he aiem­min veivät. Jat­ka lukemista “Aloite asun­noista Helsin­gin keskustaan”

Yksityinen vai julkinen (4) kilpailu hoitajista

Helsingis­sä val­tu­us­tokeskustelus­sa eräs Vasem­mis­toli­iton val­tu­utet­tu sanoi samas­sa puheen­vuorossa, että yksi­tyiset sote-alan yri­tyk­set mak­sa­vat huono­ja palkko­ja ja sen lisäk­si vievät työvoimaa julkiselta sek­to­ril­ta. Nämä eivät ensi­tun­tu­mal­la oikein mah­du samaan todellisuuteen.

Mut­ta niin se kuitenkin on. Hoita­jien palkat ovat todel­la yksi­ty­isil­lä alem­pia kuin julkisel­la, minkä lisäk­si ne onnis­tu­vat näil­lä huonoil­la palkoil­laan rekry­toin­nis­sa parem­min kuin kun­nat tai nyky­isin hyvinvointialueet.

Niin­pä työn­teon yksi­tyisel­lä täy­tyy olla kivem­paa kuin julkisella.

Yksi help­po seli­tys löy­tyy. Julkisel­la on enem­män vuorotyötä ja yksi­ty­isil­lä usein mukavam­mat työa­jat. Jos tämä olisi seli­tys, yksi­ty­is­ten parem­pi vetovoima koskisi vain päivä­työtä, mut­ta ei vuorotyötä. Ei kuitenkaan koske. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen (4) kil­pailu hoitajista”

Yksityinen vai julkinen (3) ostamisen pitäisi perustua marginaalikustannuksiin

Mil­loin kan­nat­taa ostaa yksityisiltä?

Mil­loin julkisen ter­vey­den­hoidon kan­nat­taa ostaa yksi­ty­isiltä esimerkik­si lonkkaleikkauk­sia? Aiem­mas­sa postauk­ses­sa sanoin, että tämä pitäisi tapah­tua palvelusetelil­lä sen jäl­keen, kun mak­sa­ja, siis julki­nen ter­vey­den­hoito, on toden­nut toimen­piteen tarpeel­lisek­si. Kalli­ik­si tulisi, jos yksi­tyiset sairaalat saisi­vat haalia toimen­piteisi­in oman kri­teeristön­sä mukaan, kos­ka niiden kannal­ta kaik­ki hoito on kan­nat­tavaa, jos vain joku sen maksaa.

Kokoomus on vaat­in­ut, että julki­nen ter­vey­den­hoito julk­istaa hoito­toimen­pitei­den kus­tan­nuk­set, jot­ta yksi­tyiset voisi­vat tar­jo­ta samaan hin­taan. En ole näh­nyt selkeätä määritelmää, mil­lai­sista kus­tan­nuk­sista on kyse, mut­ta pelkään pahoin, että kokoomus tarkoit­taa appa­raatin kaikkien kus­tan­nusten jakamista jol­lain peri­aat­teil­la eri tuot­teille. Jos yksi­tyi­nen pystyy alit­ta­maan tämän kus­tan­nuk­sen, julkisen on oman tuot­tamisen sijas­ta ostet­ta­va yksityisiltä.

Jos tätä todel­la tarkoite­taan, aja­tus on type­rä ja kallis. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen (3) ostamisen pitäisi perus­tua marginaalikustannuksiin”

Yksityinen vain julkinen (2) Miksi yksityiset toimivat usein taloudellisemmin?

Varoi­tan, että kir­joi­tan nyt asi­as­ta, jos­sa en ole asiantuntija.

 

Mik­si yksi­tyiset tekevät monia asioi­ta tuot­tavam­min kuin julkinen?

Ensin­näkin ne eivät tee aina. HUS tekee monia asioi­ta paljon halvem­mal­la kuin yksi­tyiset, kos­ka sil­lä on niin suuri volyy­mi ja kos­ka siel­lä on niin hyvää väkeä.

Yksi­tyis­säkin on huonos­ti toimivia, mut­ta kil­pailus­sa ne kar­si­u­tu­vat pois. Sik­si yksi­ty­is­ten joukos­sa ei voi pitkään olla huonos­ti toimivia yksiköitä. Huonos­ti toimi­va julki­nen sen sijaan ei mene konkurssi­in. Sille annetaan lop­ut­tomasti lisää rahaa. Kun ter­vey­den­huolto oli vielä kun­nal­lista, kun­tien välil­lä oli jopa 30 pros­entin tuot­tavu­usero­ja senkin jäl­keen, kun väestön hoidon­tarve vakioiti­in. Sen sijaan, että kun­nat oli­si­vat otta­neet oppia tois­t­en­sa hyvistä koke­muk­sista, ne keskit­tyivät ker­tomaan, mik­si ver­tailu oli epäreilu. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vain julki­nen (2) Mik­si yksi­tyiset toimi­vat usein taloudellisemmin?”

Yksityinen vai julkinen: miksi vakuutusmuotoinen terveydenhuolto tulee kalliiksi? (1/6)

Yksi­ty­is­ten ter­veyspalvelu­jen rooli ter­vey­den­huol­los­sa on pahasti ide­ol­o­gisen kiihkoilun sävyt­tämää. Ratkaise­mal­la tämä oikein voitaisi­in paran­taa ter­vey­den­huoltoa merkit­tävästi.  Selvitän kuu­den jutun sar­jal­la ajatuk­siani asiasta.

Liik­keelle on paljon pölväste­jä ajatuk­sia, kuten että kos­ka työter­veyshoito selviää ter­veistä aikui­sista halvem­mal­la kuin julki­nen sairaista van­huk­sista, yksi­tyi­nen toimii tehokkaam­min. Toisel­la puolel­la taas julis­te­taan, että vaik­ka yksi­tyiset tuot­taisi­vat palvelu­ja halvem­mal­la, niitä ei tule käyt­tää, kos­ka pör­riäiset siirtävät voit­to­varo­jaan ulko­maille. Halvem­mal­la ja kuitenkin voittoa?

Ver­rat­taes­sa maid­en ter­vey­den­huol­lon BKT-osuuk­sia, ter­vey­den­huolto on laatu­un näh­den kallista mais­sa, jois­sa se perus­tuu vaku­u­tuk­si­in ja yksi­ty­isi­in palvelui­hin. Kun olin perus­palve­lu­min­is­teri (2000–2002), sain Maail­man­pankil­ta viestin, jos­sa varoitet­ti­in Pohjo­is­mai­ta siir­tymis­es­tä edullis­es­ta verora­hoit­teis­es­ta ter­vey­den­huol­losta kalli­iseen vaku­u­tus­muo­toiseen. Maail­man­pankkia ei ole kukaan syyt­tänyt koskaan vasemmistolaisuudesta.

Vuon­na 2020 ter­vey­den­hoit­o­meno­jen osu­us BKT:sta oli Suomes­sa 9,5 pros­ent­tia, kun se samal­la tulota­sol­la ole­vis­sa vaku­u­tus­muo­toisen ter­vey­den­huol­lon mais­sa oli keskimäärin yli kak­si pros­ent­tiyk­sikköä – siis yli 20 % – suurem­pi. Ero jär­jestelmien kus­tan­nuk­sis­sa on kuitenkin hil­jak­seen supis­tunut. Meitä köy­hem­mis­sä mais­sa ter­vey­den­huoltoon luon­nol­lis­es­ti käytetään vähem­män rahaa. Link­ki OECD:n tilas­toon asi­as­ta tässä.

Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen: mik­si vaku­u­tus­muo­toinen ter­vey­den­huolto tulee kalli­ik­si? (1/6)”

Entä jos asumista ei tuettaisi lainkaan?

Kuvitelka­amme, ettei asum­ista tuet­taisi lainkaan, ei ali­hin­noitel­luil­la Ara-asun­noil­la eikä asum­istuel­la. Olisiko sel­l­ainen maail­ma mahdollinen?

Siir­tymä­vai­heessa tapah­tu­isi han­kalia asioi­ta, mut­ta kuvitelka­amme uut­ta tasapainotilaa.

Perushoita­jan palkoil­la ei pysty­isi elämään pääkaupunkiseudul­la. Olisiko siis pääkaupunkiseu­tu ilman hoito­henkilökun­taa, poli­ise­ja, siivoo­jia tai tarjoilijoita?

Ei olisi. Heille vain pitäisi mak­saa korkeam­paa palkkaa. Esimerkik­si siivoo­jia olisi vähem­män, kos­ka siiv­ot­taisi­in itse.

Pien­i­t­u­loiset asu­isi­vat radan­var­silähiöis­sä. Kan­takaupungis­sa asu­isi vain hyvä­tu­loisia tai muuten rikkai­ta. Näin on esimerkik­si Pari­i­sis­sa. Seg­re­gaa­tio olisi suur­ta ja kehyskun­nat sekä Van­taa köy­hiä. Jat­ka lukemista “Entä jos asum­ista ei tuet­taisi lainkaan?”

Puheeni AM-seurantaraportista valtuustossa

Kaupung­in­val­tu­us­to käsit­teli AM-ohjel­man (asum­i­nen ja maankäyt­tö) seu­ran­tara­port­tia. Keskustelus­sa oli nous­sut sanan­vai­h­to kokoomuk­sen ja vasem­mis­ton välil­lä siitä, tuleeko suosia ARA-asum­ista vai tukea pien­i­t­u­lois­t­en asum­ista asum­istuen avul­la. Paa­vo Arhin­mä­ki oli julis­tanut, että asum­is­tu­ki on tulon­si­ir­to asun­to­ja omis­tamille pörssiy­htiöille ja ulko­maisille yhtiöille.

Oma puheen­vuoroni:

Min­un piti alun perin puhua vain tulev­as­ta asun­to­tuotan­non määrästä, mut­ta en mal­ta olla kom­men­toimat­ta tätä keskustelua Ara-asumis­es­ta ja asumistuesta.

Säännöstellyt vuokrat eivät pelitä, jos kaupunki on liian vetovoimainen

Kohtu­uhin­tainen asun­topoli­ti­ik­ka toimii sil­loin, kun kaupun­ki ei ole liian vetovoimainen ja asun­to­ja riit­tää kaikille kaupunki­in muut­tavil­la, kuten vaikka­pa Wienis­sä, mut­ta hyvin huonos­ti sil­loin, kun kaupun­ki on liian vetovoimainen suh­teessa asun­to­tuotan­toka­p­a­siteet­ti­in, kuten Tukhol­mas­sa. Tukhol­mas­sa asun­to on edulli­nen, mut­ta sitä joutuu jonot­ta­maan kymme­nen tai jopa 30 vuot­ta. Jos vai­h­toe­htona on kallis asun­to tai ei asun­toa lainkaan, on vaikea sanoa, mik­si ei asun­toa lainkaan olisi parem­pi. Jat­ka lukemista “Puheeni AM-seu­ran­tara­portista valtuustossa”