Maapallon pelastamisessa talous on keskiössä

Kuun­telin alku­vi­ikos­ta Toni Ruuskan ja Heik­ki Pur­si­aisen keskustelun taloud­es­ta ja ekologiasta.

Min­un silmis­säni Pur­si­ainen voit­ti väit­te­lyn selvästi, mut­ta Toni Ruus­ka saat­taa silti olla oike­as­sa, jos asi­aa tarkastelee vuo­sisato­jen kuluttua.

Ruuskan mukaan pitäisi vähen­tää vai­h­dan­taa markki­noil­la ja siir­tyä omavaraisem­paan maail­maan. Pien­ti­la on hänen mielestään oikea tapa tuot­taa ruokaa. On filosofinen kysymys, onko elin­ta­son nousu tehnyt ihmi­sistä onnel­lisem­pia, mut­ta sil­loin kun elet­ti­in Ruuskan esit­tämäl­lä taval­la, maail­man väk­iluku oli ehkä kymme­ne­sosa nykyis­es­tä. Ilman työn­jaon tuo­maa tuot­tavu­us­lisää enem­pää ei maa­pal­lol­la mahtuisi.

Pur­si­ainen voi sanoa, että rikkaat ovat tutk­i­tusti onnel­lisem­pia kuin köy­hät, mut­ta köy­hien elämän ankeus saat­taa johtua rikkaista. Ihmiset kun ver­taa­vat omaa osaansa tois­t­en osaan. Kun ihmisen olo­suh­teet paranevat, hän osaa olla siitä onnelli­nen vain jokin aikaa. Onnel­lisu­us kali­broituu, kos­ka muuten hyv­in­voin­ti vel­tostut­taisi. Jat­ka lukemista “Maa­pal­lon pelas­tamises­sa talous on keskiössä”

Helsingin keskustan elinvoima

Olin eräässä sul­je­tus­sa sem­i­naaris­sa, jos­sa keskustelin Chatham house rule:n  alaisu­udessa Helsin­gin keskus­tan elin­voimaisu­ud­es­ta. En siis ker­ro kenen ajatuk­sia varastan.

Kaikkien kaupunkien keskus­to­jen tilanne on muut­tunut työn­jaos­sa. Helsin­gin keskus­tas­ta on pois­tunut paljon sel­l­aista, mitä siel­lä oli ennen. Erikoiskaup­pa on men­nyt net­ti­in, päivit­täisos­tok­set  automar­ket­tei­hin ja työn­tek­i­jät etätöi­hin. Lisäk­si venäläiset ja aasialaiset tur­is­tit ovat vähen­tyneet Putin­ista johtu­vista syistä.

Toim­into­ja olisi pois­tunut keskus­tas­ta muutenkin, mut­ta korona joudut­ti sitä paljon.

Turistit

Helsin­gin tilas­to­jen mukaan matkail­i­joiden yöpymiset helsinkiläi­sis­sä hotelleis­sa ovat jo yli edel­lisen ennä­tyk­sen, vuo­den 2019 tason. Tämä ei kuitenkaan riitä. Olisi­han matkail­i­joiden määrän pitänyt lisään­tyä seit­semässä vuodessa paljon.  Kaikissa hyvis­sä kaupungeis­sa tur­is­mi on keskeinen elinkeino. Siinä on edelleen kuop­pa ver­rat­tuna siihen, ‚mitä sen pitäisi olla. Jat­ka lukemista “Helsin­gin keskus­tan elinvoima”

Työperäinen maahanmuutto on Suomelle välttämättömyys

Sanoin aiem­mas­sa artikke­lis­sa, että maa­han­muut­to kiristyy ääri­oikeis­ton nousun myötä, mut­ta toiv­ot­tavasti siitä selvitään pienin vau­ri­oin. Luulin, että eniten olisi kiin­nitet­ty lauseen alku­osaan – siis siihen, että ulko­maalais­poli­ti­ik­ka kiristyy – eikä siihen, että tästä pitää selvitä mah­dol­lisim­man pienin vaurioin.

Ehkä on hyvä selvit­tää mitä tarkoitan.

Koko Euroop­pa on nopeasti pienenevän väk­ilu­vun edessä ilman maa­han­muut­toa. Suomen net­tou­u­si­u­tu­mis­luku – kuin­ka mon­ta aikuisek­si vart­tuvaa tyt­töä yksi nainen keskimäärin syn­nyt­tää – on laskenut 0,6:een. Se tarkoit­taa, että jokainen syn­tyvä sukupolvi on 40 % van­hempi­en­sa sukupolvea pienem­pi ja 64 % iso­van­hempi­en­sa sukupolvea pienem­pi ja niin edespäin. Jat­ka lukemista “Työperäi­nen maa­han­muut­to on Suomelle välttämättömyys”

Äärioikeiston nousu tekee Euroopasta heikomman

Vaal­i­t­u­los jos­sain pienessä Sach­sen-Anhaltin osaval­tios­sa ei olisi niin merkit­tävä, ellei se olisi osa saman­laista kehi­tys­tä koko Sak­sas­sa, Ran­skas­sa, Bri­tan­ni­as­sa ja vähän kaikkial­la, myös Suomessa.

On vaikea sanoa, mikä on perussyy kon­ser­vati­ivis­ten arvo­jen nousu­un. Ennen ajat­telin sen johtu­van siitä, että osal­la väestöä sosi­aa­li­nen kehi­tys on ollut negati­ivista. Vau­raampi tule­vaisu­us ei olekaan enää itses­tään selvyys vaan talouden hedelmät jakau­tu­vat niin, että joidenkin ase­ma para­nee ja tois­t­en heikke­nee – yksilöi­den ohel­la kokon­ais­ten alueiden.

Min­ul­la on vas­tat­tu, että yritän tehdä moni­ta­hois­es­ta asi­as­ta liian yksinker­taisen. Jat­ka lukemista “Ääri­oikeis­ton nousu tekee Euroopas­ta heikomman”

Halusin sanoa, että ilmastopolitiikka on entistä tärkeämpää

Kir­joituk­seni ilmastopes­simis­mistä on ymmär­ret­ty osit­tain väärin. Se, että  kir­joi­tus on ymmär­ret­ty väärin, on min­ulle osoi­tus siitä, että olen kir­joit­tanut huonosti.

En mis­sään tapauk­ses­sa halun­nut sanoa, ettei mitään enää kan­na­ta tehdä. Päin­vas­toin. Jokainen lisäaste maa­pal­lon läm­pöti­laan on paljon haitallisem­pi kuin edelli­nen aste eli toimen­piteet tule­vat aina vain tärkeäm­mik­si. Yritin sanoa, että on varaudut­ta­va vakavi­in han­kali­in seu­rauk­si­in ja siihen, että olo­suh­teet muut­tuvat kaoot­tisik­si ja vaikeik­si ennus­taa. Jat­ka lukemista “Halusin sanoa, että ilmastopoli­ti­ik­ka on entistä tärkeämpää”

Yliopiston metroasemalle ulospääsy myös Liisankadulle

Yliopis­ton met­ro­seisak­keen toinen pää ulot­tuu Kaisaniemen puis­ton ratikkapysäkkien kohdalle. Ulospääsy on kuitenkin vain toises­sa päässä. Tämä merk­it­see Liisankadun suun­nas­ta tuleville ylimääräistä matkaa ja kak­sien liiken­neval­o­jen ylit­tämistä. Aikat­ap­pio on 3–5 min­u­ut­tia. Näitä matkus­ta­jia on päivit­täin tuhan­sia Yhteen­sä aikat­ap­pio on sato­ja tun­te­ja päivässä.

Heitä aut­taisi huo­mat­tavasti, jos metroase­mal­ta avat­taisi­in pääsy lai­turin tois­es­ta päästä Liisankadulle. Olen tehnyt tästä aikanaan val­tu­us­toaloit­teen ja han­ket­ta olti­in toteut­ta­mas­sa samas­sa yhtey­dessä, kun Kaisaniemenkatu pan­naan muutenkin remonttiin.

Tämä Liisankadun ulostu­lo kuu­luu ase­man alku­peräiseen suun­nitel­maan ja osa siitä on jopa louhit­tu valmi­ik­si. Jat­ka lukemista “Yliopis­ton metroase­malle ulospääsy myös Liisankadulle”

Olen menettänyt toivoni ilmastonmuutoksen osalta

Olen pitkään vält­tänyt tämän san­omista ääneen, kos­ka olen pelän­nyt sen vain pahen­ta­van asiaa.

Sanon sen nyt kuitenkin: en enää usko, että ihmiskun­ta tulee pysäyt­tämään ilmastonmuutosta.

Läh­estymme keikah­dus­pis­tet­tä, jon­ka jäl­keen luisua ei voi enää pysäyt­tää vaik­ka tek­isi mitä. Ilmas­to läm­pe­nee niin, että ark­tis­ten aluei­den ikirou­ta sulaa ja vapaut­taa niin val­ta­van määrän metaa­nia, että se on menoa – on vaik­ka ihmiskun­ta lopet­taisi omat päästön­sä sil­loin kokon­aan. Tuhon täy­den­tää val­tame­rien läm­pen­e­m­i­nen. Niis­sä on val­ta­van paljon metaani­jäätä sen slisäk­si että läm­penevistä meristä purkau­tuu liuen­nut­ta hiilid­iok­sidia vähän samas­ta syys­tä kuin lämpimästä vichy-pullosta.

En väitä, että olisi teknis­es­ti mah­do­ton­ta vielä jar­rut­taa – en pysty sitä laske­maan. Voi olla, että jo tehdyt syn­nit nos­ta­vat läm­pötilo­ja niin paljon, että keikah­dus­piste ylitetään vaik­ka tehtäisi­in mitä, mut­ta voi olla, että vielä olisi mahdollista.

Pes­simis­mi­ni perus­tuu siihen, ettei ihmiskun­ta näytä aiko­van tehdä juuri mitään. Jat­ka lukemista “Olen menet­tänyt toivoni ilmas­ton­muu­tok­sen osalta”

Tuloerojen mittaamisen sudenkuopat

Mik­si suo­ma­laiset koke­vat taloudel­lisen eri­ar­voisu­u­den kas­va­neen, vaik­ka Gini-ker­roin ei ole kasvanut?

Aloite­taan tuos­ta mit­tarista. En liitä tähän Gini-ker­toimen määritelmää, kos­ka sen voi googlata. Totean vain, että se on tulon­jakomit­ta­ri­na varsin hyvä, mut­ta yhteen luku­un ei voi silti tulon­jaon ongelmia tiivistää. Tarvi­taan monipuolisem­pia tilas­to­ja. Niitä on run­saasti tarjolla.

Ilmeinen syy liit­tyy siihen, että jos jokin asia on huonos­ti, moni vas­taa että se on entistä huonom­min. Sekoite­taan taso ja derivaat­ta ajan suhteen.

Toisek­si Suomen tulo­ero­ja on viimeis­inä vuosikym­meninä tasoit­tanut huo­mat­tavasti eläkkei­den paran­tu­mi­nen ja maanvil­jeli­jöi­den tulota­son nousu. Tosin päin­vas­taiseen suun­taan vaikut­taa eläkeläis­ten osu­u­den kasvu.

Yksit­täi­nen maanvil­jeli­jä ei voi sen pak­sum­min kuin ennen, mut­ta köy­him­mät maanvil­jeli­jät ovat siir­tyneet eläk­keelle tai mui­hin ammat­tei­hin. Sik­si maanvil­jeli­jöi­den keski­t­u­lo on nous­sut voimakkaasti. Kumpikaan näistä muu­tok­sista ei näy työikäisen kaupunki­laisen elämässä.

Onko jos­sain ole­mas­sa las­ket­tuna Gini-ker­roin ja sen kehi­tys työikäisille? Jat­ka lukemista “Tulo­ero­jen mit­taamisen sudenkuopat”

Huomio absoluuttisiin tuloeroihin suhteellisten sijaan?

Kävin kuun­tele­mas­sa selostus­ta Kale­vi Sor­sa-säätiön raportista Eri­ar­voisu­u­den tila Suomes­sa. Se antoi paljon pohdit­tavaa. Har­mi, etten onnis­tunut han­kki­maan itse kir­jaa. Ilmeis­es­ti sen suo­sio on ylit­tänyt odotuk­set. Ehkä myöhemmin.

Yhdestä asi­as­ta olen entisenä tilas­toti­eteil­i­jänä täysin eri mieltä. Omas­sa esi­tyk­sessään emer­i­tus­pro­fes­sori Mat­ti Tuo­maala sanoi, että se, etteivät tulo­erot ole muka kas­va­neet, johtuu siitä, että tui­jo­tamme suh­teel­lisia tulo­ero­ja, kun hänen mielestään pitäisi tutkia absolu­ut­tisia ero­ja. Onhan rikkaan ja käy­hän ero eurois­sa las­ket­tuna nyt paljon isom­pi kuin vaikka­pa 20 vuot­ta sitten.

Kuu­lostaa ymmär­ret­tävältä. Jos A:n tulot oli­vat ensin 1000 €/kk ja B:n 10 000 €/kk ja molem­pi­en tulot kaksinker­tais­tu­vat, ero nousee 9000 eurosta 18 000 euroon. Jat­ka lukemista “Huomio absolu­ut­tisi­in tulo­eroi­hin suh­teel­lis­ten sijaan?”

Asumistuen ja työttömyysturvan suojaosat toimivat eri tavoin

Suomes­sa oli aikanaan kak­si 300 euron suo­jaosaa, toinen työt­tömyys­tur­vas­sa ja toinen asum­istues­sa. Min­ul­la on tiet­tyä lukkar­in­rakkaut­ta asum­istuen suo­jaosaa kohtaan, kos­ka esitimme sitä aikanaan Juhana Var­ti­aisen kanssa rapor­tis­samme Lisää mata­la­palkkatyötä. VM innos­tui asi­as­ta ja se hyväksyt­ti­in myöhem­min, tosin vähän pienem­pänä. Me olimme esit­täneet 400 euron suo­jaosaa, mut­ta hyväksy­tyk­si tuli 300 euron suojaosa.

Työt­tömyys­tur­van suo­jaosa tuli aikanaan vapaa­palokun­tien vaa­timuk­ses­ta. Työt­tömyy­den noustes­sa maaseudul­la korkeak­si, sopimus­palokun­tien oli vaikea saa­da työt­tömiä mukaan, kos­ka vaa­ti­ma­ton palkkio leikkasi hei­dän työt­tömyys­tur­vaansa.  Niin­pä suo­jaosa kos­ki aluksin vain sopimus­palokun­tien palkkioi­ta. Myöhem­min kek­sit­ti­in, että jos suo­jaosa edis­tää vapaa­palokun­nis­sa työsken­te­lyä, se edis­tää muitakin työ­suhtei­ta. Jat­ka lukemista “Asum­istuen ja työt­tömyys­tur­van suo­jaosat toimi­vat eri tavoin”