Kun aloitin työni Helsingin yliopiston tilastotieteen laitoksella 1970-luvun alussa, meillä oli yhteisenä murheena, että lukioista tulevat opiskelijat osasivat matematiikkaa huonommin kuin aiemmin. Siksi jouduimme tosiasiassa kertaamaan lukion matikanopetusta.
Siirryin yliopistosta politiikkaan. Kun 1990-luvun alussa kansa äänesti minut neljän vuoden vuorotteluvapaalle eduskunnasta, olin taas lähempänä yliopistoa. Silloin valitettiin, että opiskelijat osasivat matematiikkaa huonommin kuin 20 vuota aiemmin. Kun 2010-luvulla siirryin osa-aikaiseksi Aalto-yliopiston taloustieteen laitokselle, kuulin taas, että nykyisten ylioppilaiden matematiikan taidot olivat huonontuneet siitä mitä ne olivat 1990. Nämä eivät ole mitään mututietoja, vaan mitattua osaamista, siis sitä, mitä OAJ vastustaa.
Katsokaa vaikka millaisia tehtäviä oli ylioppilaskirjoituksessa ei aikoina.
Keskustelin vuosia sitten erään intialaisen miehen kanssa, joka oli suunnitellut jäävänsä perheineen Suomeen. Hän oli kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin tutustuttuaan suomalaisen koulun matematiikan oppikirjaan. Mies selitti minulle, että Intiassa 15-vuotiaat pannaan testiin, joka mittaa lähinnä matematiikan osaamista. Tuon testin jälkeen toisten tie johtaa yliopistoon ja toisten suolakaivoksille, jos nyt vähän karrikoin. Suomalaisia valmennettiin hänen mukaansa suolakaivoksille. Tätä kohtaloa hän ei halunnut lapsilleen. Jatka lukemista “Matematiikan taitojen luisuminen pitää lopettaa”