Olin suun­nitel­lut blogikir­joi­tus­ta siitä, että Ukrainan sodan joskus pää­tyt­tyä Euroopan on väl­tet­tävä ajau­tu­mi­nen uud­estaan ener­gia­ri­ip­pu­vu­u­den ansaan ja näytet­tävä Venäjälle, että ener­gia-aset­ta voi käyt­tää vain ker­ran. Piti kir­joit­ta­mani, että Venäjä var­maankin las­kee ahneu­den kaata­van EU-maid­en peri­aat­teel­lisu­u­den ja että maa tulee var­maankin vaa­ti­maan osana rauhan­sopimus­ta ener­giavi­en­nin aloit­tamisen uud­estaan. Ilman ener­giavi­en­tiä kun Venäjäl­lä ei ole juuri mitään tulolähteitä.

Mikä on Venäjän tila sodan jälkeen

Taisin olla väärässä. Itämeren kaa­suputkien tuhoami­nen tarkoit­taa, ettei rauhan tul­tuakaan maakaa­sua juuri myy­dä Venäjältä Euroop­paan. Ukrainan kaut­ta kul­kee jokin put­ki, mut­ta sen kap­a­siteet­ti on pieni ja se kul­kee Ukrainan kaut­ta. Ajat­teleeko Putin lainkaan, mil­lä Venäjä tulee toimeen sodan pää­tyt­tyä? Venäjän tule­vaisu­ut­ta ajatellen toim­inta näyt­tää jär­jet­tömältä – niin jär­jet­tömältä, että se panee pohti­maan sitäkin, räjäyt­tikö Venäjä todel­la itse omat kaa­suputken­sa.  Toisaal­ta Putinin toimien jär­jet­tömyys on ennekin ylit­tänyt odotuk­set. Jat­ka lukemista “Sähkö­markki­nat Nord­stream-putkien jälkeen”

Esa Pel­to­nen kir­joit­ti Hesaris­sa  demokra­ti­as­ta ja kansan­val­las­ta ja ihmetteli, mik­si sanaan demokra­tia liitetään usein jokin määre, taval­lisim­min lib­er­aali demokratia.

Minäkin kapinoin aikanaan sitä vas­taan, että sanal­la demokra­tia alet­ti­in tarkoit­taa muu­ta kuin sanal­la kansan­val­ta. Puhut­ti­in demokraat­ti­sista oikeuk­sista, joi­hin kuu­luu muun muas­sa sanan­va­paus. Kukaan ei puhunut tässä mielessä kansan­val­tai­sista oikeuk­sista, kos­ka kansan­val­lal­la tarkoite­taan vain sitä, että vaaleil­la val­i­tut elimet päät­tävät, mut­ta demokraat­tisil­la oikeuk­sil­la jotain aivan muuta.

Olen mon­es­sa muus­sakin asi­as­sa joutunut myön­tymään, että sano­jen merk­i­tys muut­tuu ajan myötä. Esimerkik­si ”kan­takaupungilla” tarkoite­taan sitä osaa Helsingistä, joka kuu­lui Helsinki­in ennen vuo­den 1946 alueli­itos­ta, mut­ta nyt jopa laut­tasaare­laiset yrit­tävät esit­tää, että hei­dän saaren­sa pitää lukea kan­takaupunki­in, vaik­ka ei var­masti kuu­lunut Helsinki­in ennen vuot­ta 1946. Jat­ka lukemista “Demokra­tia, kansan­val­ta ja lib­er­aali demokratia”

Olen menos­sa huomen­na HUS-yhtymän hal­li­tuk­seen. Tärkein asia on bud­jet­ti, johon pitäisi löytää säästöjä yli 90 miljoo­nan euron verran.

Täl­lä ker­taa bud­jetista vain keskustel­laan. Kolme asi­aa on kuitenkin jo tuo­tu päätettäväksi:

• HUS nos­taa asi­akas­mak­sut mak­simi­in, mikä tuot­taisi neljä miljoonaa
• Liki puolit­taisi tutkimus­määrära­hat, mis­tä säästy­isi seit­semän miljoonaa.
• Pyrk­isi nos­ta­maan tuot­tavu­ut­ta yhdel­lä pros­en­til­la vuodessa.

Rahat menevät sote-uudistukseen

Sote-uud­is­tuk­sen piti säästää kolme mil­jar­dia. Sanon sil­loin kylmiltään, että kolme mil­jar­dia on taloudel­lise­na vaiku­tuk­se­na oikean suu­ru­inen, mut­ta etumerk­ki on väärä. Jat­ka lukemista “HUS pakote­taan epä­tarkoituk­sen­mukaisi­in säästöihin”

Suomes­sa oli vielä 50 vuot­ta sit­ten taa­jamien ulkop­uolel­la vapaa nopeus. Sai siis ajaa niin lujaa kuin uskalsi, Liiken­teessä kuoli yli tuhat ihmistä vuosit­tain, vaik­ka auto­ja oli paljon vähem­män kuin nyt.

Sil­loin sai siis ajaa niin lujaa kuin halusi. Piikkiön suo­ra lähel­lä Turkua muo­dos­tui sur­man­loukok­si. Vaik­ka tie oli suo­ra, liiken­neolo­suh­teet eivät suosi­neet 200 km/h nopeuk­sia. Muis­te­len että noin yhdek­sän ihmistä olisi kuol­lut siel­lä vuodessa, mut­ta en pysty tietoa varmistamaan.

Kat­tonopeus – 80 km/h — tuli Suomeen itse asi­as­sa ener­giakri­isin myötä. Sen jäl­keen ei enää palat­tu vapaaseen nopeu­teen. Perusnopeudek­si tuli 80 km/h. Hyvil­lä tieo­suuk­sil­la sai ajaa 100 km/h ja moot­toriteil­lä 120 km/h aiem­man rajoit­ta­mat­toman nopeu­den sijasta.

Luop­umi­nen vapaas­ta nopeud­es­ta alen­si liiken­nekuolemia noin yhdel­lä päivässä. Autovä­ki tietysti väit­ti, ettei se nopeud­es­ta johtunut. Jat­ka lukemista “Nopeus tap­paa liikenteessä”

Moni huo­masi, että sivuil­leni ei päässyt, kos­ka tieto­tur­vao­hjel­ma pelkäsi sivu­jen tulleen kaa­p­atuk­si. Ei ollut, vaan var­menne oli vain päässyt van­hen­tu­maan. Miten näin oli käynyt, sitä en tiedä.

Van­hus­ten­hoidon hoita­jami­toi­tus tulee muut­taa Hol­lan­nin mallin mukaisek­si niin, että se riip­puu hoidet­ta­van kun­nos­ta. Hyväkun­toisen hoita­miseen tarvi­taan vähän henkilökun­taa ja sänkyyn hoidet­ta­van hoita­miseen paljon. Hol­lan­nis­sa tämä toi­mi eri­no­mais­es­ti. Krista Kiu­run kiin­teä  nor­mi on johtanut siihen, että help­po­hoitoiset muis­ti­sairaat ovat koti­hoi­dos­sa ja kuor­mit­ta­vat sairaalapäivystyk­siä, vaik­ka hei­dän hoita­misen­sa ympärivuorokautises­sa hoi­dos­sa tulisi paljon halvemmaksi.

Käytän tässä jutus­sa van­hus­ten ympärivuorokautis­es­ta laitoshoi­dos­ta van­haa ja ytimekästä nim­i­tys­tä vanhainkoti.

Aloite­taan men­neistä. Olin itse perus­palve­lu­min­is­teri vuosi­na 2000- 2002. Tuol­loin Hesarin artikke­li van­hus­ten kaltoinko­htelus­ta vei koko alan kri­isi­in. Jot­ta alalle ylipään­sä saataisi­in työn­tek­i­jöitä, piti alan mainet­ta paran­taa. Laa­di­tutin hoito-suosi­tuk­sen, johon tuli ohjeelli­nen hoita­jami­toi­tus huonolle, tyy­dyt­tävälle ja hyvälle hoidolle. Oletin, että kun­nan­val­tu­us­tossa on vaikea päät­tää, että meil­lä riit­tää huono hoito puhu­mat­takaan siitä, että hoito olisi ala-arvoista eli alit­taisin huononkin hoidon rajan.

Osa virkamiehistä vaati min­ua julkaise­maan normin ase­tuk­se­na ja tietysti niin, että kaik­il­ta vaa­di­taan hyvää hoitoa. Siihen aikaan ei niin kat­sot­tu, mitä voidaan säätää ase­tuk­sel­la ja mihin tarvi­taan laki. En julkaissut, kos­ka pelkäsin ehdot­toman normin johta­van niihin ongelmi­in, joi­hin se on johtanut. Jat­ka lukemista “Hoita­jami­toituk­ses­sa kan­nat­taisi ottaa mallia Hollannista.”