Suomen vihreä sähkö pidettäköön Suomen voimavarana

Koti­mainen vihreä sähkö on kansalli­nen voimavara, jon­ka soisi vahvis­ta­van teol­lisu­ut­ta Suomes­sa. Sak­sa halu­aisi tämän voimavaran itselleen. Se on torjuttava.

Sään­töpo­h­jaisen maail­man­järjestyk­sen mukana on kaatunut myös reilun vapaakau­pan peri­aate ja kor­vau­tunut (lyhyt­näköisel­lä) kansal­lisel­la itsekkyy­del­lä. Tämä on huono asia ulko­maankau­pas­ta riip­pu­vaiselle Suomelle. Silti ei pidä olla hölmö vaan on ymmär­ret­tävä uuden pelin säännöt.

Olen kir­joit­tanut ennenkin siitä, että on Suomelta hyvin hölmöä lahjoit­taa arvokkaat vielä löy­tymät­tömät malmiesi­in­tymämme koko maail­man yhteisek­si omaisu­udek­si peri­aat­teel­la löytäjä saa pitää, joten ei siitä täl­lä ker­taa sen enem­pää. Jat­ka lukemista “Suomen vihreä sähkö pidet­täköön Suomen voimavarana”

Suomen puolustusmenot kannattaisi laskea oikein.

Suomes­sa on pitkä perinne puo­lus­tus­meno­jen vähät­telystä. Täl­lä halut­ti­in aikanaan sumut­taa toisaal­ta Neu­vos­toli­it­toa ja toisaal­ta koti­maista mielipi­det­tä. Puo­lus­tus­menoista puut­tuu kak­si merkit­tävää erää, väestö­suo­jat ja asevelvol­lisu­u­den kansan­taloudel­liset kustannukset.

Väestön­suo­jelun kus­tan­nuk­set on piilotet­tu asum­is­menoik­si vaa­ti­mal­la yksinker­tais­es­ti, että ker­rostalois­sa on olta­va väestön­suo­ja. Muut laske­vat väestön­suo­jat osak­si puo­lus­tus­meno­ja. Asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nuk­sis­sa ovat mukana vain soti­laiden päivära­hat ja ate­ri­akus­tan­nuk­set. Se puut­tuu kokon­aan, että int­ti­aikana ei tehdä kansan­talout­ta hyödyt­tävää työtä. Tämän kansan­taloudel­lis­es­ta hin­nas­ta saa käsi­tyk­sen, kun lukee keskustelua siitä, kuin­ka paljon Suo­mi rikas­tu­isi pois­ta­mal­la kak­si arkipyhää.

Enää ei ole syytä sala­ta Venäjältä, että varaudumme hei­dän muo­dosta­maansa soti­laal­lista uhkaa vas­taan, vaan pikem­minkin päin­vas­toin korostaa asi­aa. Nato-maid­en kesku­udessa taas puo­lus­tus­meno­jen laskem­i­nen oikein paran­taisi Suomen ulkopoli­it­tista asemaa.

Väestö­suo­jien hin­nat joku var­maankin osaa laskea aika tarkkaan. Asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nuk­sista on eri­laisia lasken­tat­apo­ja. Yksinker­taisin lie­nee kat­soa, mitä soti­laille mak­se­taan mais­sa, jois­sa on ammattiarmeija.

Korkeakoulujen sisäänpääsystä (4/4) Valitun mallin arviointia.

Nyt voimaan tulev­as­ta jär­jestelmästä olen tyystin lehti­ti­eto­jen varas­sa, eli tietoni voivat olla aivan väärin.

Olen ymmärtänyt niin, että korkeak­oulu­jen laitok­set on jaet­tu yhdek­sään osaan, joi­ta kut­sun tässä lohkoik­si. Niille on yhteinen pääsykoe, joil­la voi hakea kaikkia sen lohkon aloi­tu­s­paikko­ja. Ennen piti hakea jokaiseen erik­seen ja osal­lis­tua moni­in eri­laisi­in pääsykokeisi­in. Tämä vähen­tää opiske­li­jan tarvet­ta tak­tikoi­da – ennen kan­nat­ti jät­tää halu­a­mansa mut­ta kovin suosit­tu ala väli­in ja hakea jon­nekin, jonne oli real­is­tisem­paa päästä sisään. Jat­ka lukemista “Korkeak­oulu­jen sisään­pääsys­tä (4/4) Val­i­tun mallin arviointia.”

Korkeakoulujen sisäänpääsystä (3) Koulutodistus vai ylioppilastodistus tai pääsykoe

Pitäisikö sisään­pääsyn perus­tua koulumen­estyk­seen ja siihen vielä niin mitat­en, että se on men­estys use­al­ta vuodelta? His­to­ri­as­sa ja maanti­eteessä on rel­e­vant­tia tarkastel­la osaamista mon­en vuo­den ajal­ta, kos­ka oppimi­nen ei ole kumu­lati­ivista. Ensin lue­taan anti­ik­ki ja ihan lopuk­si nykyai­ka esimerkik­si. Kielis­sä ja suurelta osin matem­ati­ikas­sa oppimi­nen on kumu­lati­ivista, joten ei ole mieltä selvit­tää, kuin­ka hyvä oli lukion alus­sa vaan kuin­ka hyvä on lukion lopussa.

Yliop­pi­laskir­joituk­set ja pääsyko­keet mit­taa­vat sitä, kuin­ka hyvä on sil­lä het­kel­lä. Täl­lä valin­nal­la on suuri merk­i­tys korkeak­oulu­jen sukupuoli­jakau­malle, kos­ka miehet kehit­tyvät hitaam­min, mut­ta saavut­ta­vat naiset lop­ul­ta. Sik­si koulu­todis­tus suosii naisia, yliop­pi­laskoe ja pääsyko­keet ovat tas­a­puolisem­pia. Jat­ka lukemista “Korkeak­oulu­jen sisään­pääsys­tä (3) Koulu­todis­tus vai yliop­pi­las­todis­tus tai pääsykoe”

Korkeakoulujen sisäänpääsystä (2) Älykkyystesti

(Kir­joitet­tu Innsbruckissa)

Armei­ja val­it­see reservi­upseerik­oulu­un tuli­jat lähin­nä palikkat­estin perustel­la. Myös amerikkalaisil­la yliopis­tois­sa pain­ote­taan (isukin yliopis­tolle anta­man lahjoituk­sen ohel­la) älykkyystestejä.

Suo­ra älykkyys­testin käyt­tö koetaan armot­tomana, kos­ka sitä ei juuri voi paran­taa seu­raa­vana vuon­na. Tämä valin­nan lop­ullisu­us on kauhis­tus. Jos val­in­ta perus­tu­isi arvon­taan, moni vaatisi, että huonon arpaon­nen saa­neet voisi­vat yrit­tää seu­raa­vana vuon­na uud­estaan. Se ei toisi yhtään opiskelu­paikkaa lisää, vaan jakaisi ne vähän toisin. Nykyi­nen käytän­tö, jos­sa yritetään vuosi toisen­sa jäl­keen uud­estaan, on kokon­aisu­ut­ta ajatellen todel­la tuh­laa­va, mut­ta inhimil­lis­es­ti ymmärrettävä.

Lah­jakku­u­den mit­taamista pide­tään pahek­sut­ta­vana. Sik­si­hän se äidinkie­len koekin muutet­ti­in sel­l­aisek­si, että se palk­it­see myös ahkeruudesta.

Moni sanoo, että älykkyys­testi on lah­jakku­ustestinä sup­pea ja sik­si yksinker­tais­es­ti vain huono. Tähän näh­den älykkyys­testi, esimerkik­si se armei­jan palikkat­esti, ennus­taa häm­mästyt­tävän hyvin men­estys­tä elämässä. Jos se kuitenkin on lah­jakku­ustestinä huono, sil­loin­han jokin parem­pi lah­jakku­ustesti ennus­taisi vielä parem­min, mikä osoit­taisi, että elämässä men­estys on pelkästä lah­jakku­ud­es­ta kiin­ni. Jat­ka lukemista “Korkeak­oulu­jen sisään­pääsys­tä (2) Älykkyystesti”

Korkeakoulujen sisäänpääsystä (1)

Kun yliopis­toi­hin pääsyssä alet­ti­in pain­ot­taa pitkää matem­ati­ikkaa, luulin tämän johtu­van siitä, että olisi jokin tutkimus, jon­ka mukaan matem­ati­ikan osaami­nen ennus­taa men­estys­tä opin­nois­sa niin, että vaikka­pa juris­tista tulee parem­pi juristi, jos osaa matematiikkaa.

Olin suuresti yllät­tynyt, kun min­ulle selvisi, ettei se mis­tään täl­lais­es­ta johtunut, vaan yksinker­tais­es­ti siitä, että kun pitkässä matem­ati­ikas­sa on enem­män tun­te­ja kuin vaikka­pa biolo­gias­sa, siitä pitää antaa enem­män pis­teitä. Tämä oli aivan tolku­ton peruste ohja­ta luki­o­laiset luke­maan pitkää matem­ati­ikkaa, oli siihen taipumus­ta tai ei. Lisäk­si se ei ehkä ole olle Jat­ka lukemista “Korkeak­oulu­jen sisään­pääsys­tä (1)”

Valtuustoaloitteeni HSL:n tariffeista

HSL:n tar­if­fit ovat kehit­tymässä Helsin­gin kannal­ta ongel­malliseen suun­taan kahdes­ta toisi­aan pahen­tavas­ta syystä.

  1. Infrako­r­vauk­set aja­vat lip­pu­jen hin­nat ajan myötä kohtu­ut­toman korkeik­si. Tämä on perustelema­ton­ta jo sik­si, että nyt kun­nat saa­vat kor­vauk­sen infrain­vestoin­neista kah­teen ker­taan. Ensim­mäisen ker­ran ne saa­vat investoin­nin tuot­ta­mana maan arvon nousuna,  jon­ka ne voivat laskut­taa ton­tin­lu­ovu­tuk­sen yhtey­dessä maan­lu­ovu­tus­tu­loina tai maankäyt­tö­mak­suina. Infrako­r­vausten kaut­ta Helsin­ki ja helsinkiläiset joukkoli­iken­teen käyt­täjät tuke­vat merkit­tävästi Espoon ja Van­taan kun­tat­alout­ta. 
  2. HSL näyt­tää ole­van pikkuhil­jaa vetäy­tymässä kan­takaupun­gin sisäi­sistä matkoista ja anta­mal­la ne sku­uteille ja tak­seille, joiden käyt­tö on raito­vaunua halvem­paa eri­tyis­es­ti, jos matkas­sa on kak­si tai use­ampia. Toteu­tuneet kus­tan­nuk­set raitio­vaunuista ovat noin 1,20 euroa/nousu ja se kos­kee kaiken mit­taisia raitio­vaunumatko­ja pois lukien pikaratikat. Lyhyen ratikka­matkan kohdal­la ker­ta- ja sar­jalip­pu ovat siten kus­tan­nuk­si­in näh­den moninker­tais­es­ti ylihinnoiteltuja.

Jat­ka lukemista “Val­tu­us­toaloit­teeni HSL:n tariffeista”

Valtuustoaloite kiinteistöverosta

Kun val­tio vähen­tää panos­tus­taan kult­tuuri­in, Helsin­gin on lisät­tävä omaansa. Tämä on tärkeää pait­si kult­tuurin itsen­sä vuok­si myös sik­si, että hyvät kult­tuuri­palve­lut ovat kaut­ta his­to­ri­an olleet kaupunkien tärkeä vetovoimatekijä.

Eilen oli viimeinen tilaisuuteni tehdä val­tu­us­toaloite. Tein niitä peräti kak­si, toisen kiin­teistöveros­ta ja toisen HSL:n tariffeista.

Teen HSL:n tar­if­feista toisen postauk­sen, tässä kiinteistöveroaloite:

 

Suurten kaupunkien rooli koros­tuu kaikkial­la maail­mas­sa. Helsinkikin on yhä enem­män oman onnen­sa seppä.

On myös aiem­paa haas­tavam­paa huole­htia koul­u­lais­temme saa­man opetuk­sen korkeas­ta tasos­ta, mikä tärkeätä, jot­ta oppi­laat saisi­vat hyvät lähtöko­h­dat elämässään.

Asumisen hin­nan pitämi­nen kohtu­ullise­na edel­lyt­tää asun­to­tuotan­non pitämistä korkeana. Jot­ta Helsinki­in halu­taan eikä joudu­ta, on panos­tet­ta­va asuinympäristö­jen korkeaan laatuun.

Nämä ja mon­et muut tehtävät edel­lyt­tävät, että kaupungilla on riit­tävästi vero­tu­lo­ja käytet­tävis­sään. Työn vero­tuk­sen hai­tat kuitenkin koros­tu­vat palvelu­val­taises­sa kaupungis­sa, onhan palvelu­jen käytössä yleen­sä ole­mas­sa vero­ton vai­h­toe­hto. Jat­ka lukemista “Val­tu­us­toaloite kiinteistöverosta”

Asuntopolitiikka ja segregaatio

Puheen­vuoroni Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­tossa AM-ohjel­man seurantaraportista

Min­ul­la on varaa sanoa mitä ajat­te­len samas­ta syys­tä kuin pormestarilla.

Min­un on san­ot­ta­va, että koen tässä kysymyk­sessä suur­ta epä­var­muut­ta. Toivoisin asi­as­ta paljon lisää kun­nol­lista tutkimus­ta. Meil­lähän on myös oma tutkimuslaitos

Pidän seg­re­gaa­tion tor­jun­taa tärkeänä, mut­ta en minäkään ole var­ma, onko asun­topoli­ti­ik­ka paras tapa toteut­taa tätä. Ainakin se on hyvin kallis, joten pitää kysyä voitaisi­inko samal­la rahal­la saa­da aikaan jotain enem­män. Jat­ka lukemista “Asun­topoli­ti­ik­ka ja segregaatio”

Kaupunkisuunnittelussa päätetään isoista asioista ilman julkista keskustelua.

Helsin­gin kun­nal­lis­vaaleis­sa oli kyse lähin­nä kaupunkisu­un­nit­telus­ta. Palve­lut ovat ihmisille tärkeitä, mut­ta niis­sä kaupungilla on vain vähän liikku­ma-alaa. Kaupunkisu­un­nit­telus­sa sitä on, ja päätök­set vaikut­ta­vat jopa vuo­sisato­jen päähän. Siihen näh­den kaupunkisu­un­nit­telus­ta keskustelti­in kovin vähän.

Vielä 30 vuot­ta sit­ten uskot­ti­in inter­netin lopet­ta­van kaupunkien kasvun, kun ollak­seen tiedon äärel­lä ei tarvit­sisi enää olla kaupungis­sa. Näin minäkin uskoin, mut­ta kävi aivan toisin.

Vuosi­tuhan­nen vai­h­teessa kaikkial­la maail­mas­sa kaupungis­tu­mi­nen muut­tui suurkaupungis­tu­misek­si. Mitä kehit­tyneem­pi on talous, sitä erikois­tuneem­paa työvoimaa se tarvit­see. Monipuoliset työ­markki­nat edel­lyt­tävät isoa kaupunkia. Vielä isom­paa kaupunkia tarvi­taan, jos molem­mat puolisot tarvit­se­vat erikois­tuneen työpaikan.

Seu­raa­van kymme­nen vuo­den aikana Helsin­gin seudulle tulee noin 200 000 asukas­ta lisää. On iso val­in­ta, mil­laista kaupunkia heille raken­netaan. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telus­sa päätetään isoista asioista ilman julk­ista keskustelua.”