Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta koska aihe valitettavasti on yhä ajankohtainen, kirjoita uudestaan. Sunnuntain lakisääteisestä kaksinkertaisesta palkasta pitäisi luopua ja siirtää asia työmarkkinaosapuolille tai mieluummin päätettäväksi yrityksissä ja sitä kautta markkinoille.
Sunnuntain tuplapalkasta ei haluta eroon, koska palkat eivät muutenkaan ole liian korkeita. Tämä olisi ymmärrettävää, jos sunnuntain tuplapalkka nostaisi palkkatasoa, mutta se ei nosta, pikemminkin laskee, ainakin kasvukeskuksissa. Muuttotappioalueilla, joilla maksetaan työehtosopimusten taulukkopalkkoja, tuplapalkka saattaa hyvinkin todella nostaa kokonaisansioita. Kirjoitan nyt tilanteesta kaupungeissa.
Kasvukeskuksissa markkinat ovat nostaneet palkat yli työehtosopimusten määräämän tason. Ne määräytyvät siis markkinoilla. Työehtosopimusten mukaisilla palkoilla ei saisi työvoimaa.
Kun näin on, kokonaisansiot eivät voi keskimäärin laskea, vaikka määräystä sunnuntain tuplapalkasta ei olisi. Jos puute työvoimasta on nostanut käytännön palkat yli sopimuspalkkojen, miksi ne eivät pysyisi samalla tasolla vaikka sunnuntai- ja arkipäivän palkat suhteessa toisiinsa voisivat määräytyä vapaasti?. Yksittäisillä henkilöillä voi tapahtua muutoksia suuntaan ja toiseen. Jos on ollut työnantajan suosiossa ja saanut rohmutuksi sunnuntaitöitä itselleen, kokonaisansio voi oikeasti laskea, mutta samasta syystä se nousee niillä, jotka eivät juuri tee sunnuntaityötä.
Koska työvoiman kysynnän nousu nostaa palkkoja, luopuminen sunnuntain tuplapalkasta todennäköisesti nostaisi palkkoja ravintola-alalla. Nyt ravintolat ovat pääasiassa kiinni sunnuntaisin. Se näkyy Helsingin keskustan autioitumisena. Muissa Euroopan maissa sunnuntait ovat ravintoloiden vilkkain päivä monien perheiden syödessä sunnuntailounaat ravintoloissa. Kun useampi ravintola olisi auki sunnuntaisin, työvoiman kysyntä ravintoloissa nousisi ja palkat sen mukana.
Jos viikonpäivien palkat suhteessa toisiinsa saisivat määräytyä vapaasti, voisi olla, että lauantai-illat olivat kalliimpia kuin sunnuntaipäivät. Väittäisin, että useammalla on jotain kiinnostavaa tekemistä lauantai-iltaisin verrattuna siihen, kuinka moni haluaa käydä sunnuntaina kirkossa.
Mielestäni paras tapa korjata ongelma olisi muuttaa lakia niin että lauantaina ja sunnuntaina palkka olisi 50% parempi kuin ma-pe.
Nythän lauantailisät on aika mitättömiä, mutta lauantai on se viikonloppumenojen olennaisin päivä.
Helpottaisi varmasti monella alalla vapaan viikonlopun järkkäämistä.
Kaikilla aloilla palkat eivät ole kasvukeskuksissa yli työehtosopimusten tason. Esim. bussiliikenne on kilpailutettua eikä kilpailussa ole menestymisen mahdollisuuksia, jos maksaa palkkaa yli TES:n. AKT on kuitenkin onnistunut neuvottelemaan TES:iin muuta maata korkeammat palkat HSL-alueelle, Turkuun ja Tampereelle.
Keskustelu sunnuntaipalkasta on polarisoitunutta: toinen leiri vaatii sunnuntaipalkan poistamista ilman että annettaisiin mitään tilalle ja toinen vastustaa. Tuossa bussinkuljettajien esimerkissä olisi reilua, että peruspalkkaa nostettaisiin, jos sunnuntain tuplapalkka poistuu. Sunnuntain tuplapalkka on ylisuuri korvaus sunnuntaina töissä olemisen haitasta (sen näkee siitä, kuinka kovasti sunnuntaivuoroja halutaan saada). Siitä on tullut osa ammatin kokonaispalkkausta, mutta sunnuntaitunnit eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti kaikille työntekijöille, joten se on todellisuudessa epäreilu tapa.
Pyhäkorvauksen on jumala määrännyt ammattiliitoille, joten siihen puuttuminen olisi pyhäinhäväistys. Kuka sitten maksaisi ikuisesti virkaansa nimittämiensä ammattiliittojen pamppujen palkat, jos jumala suututettaisiin.
Olen ajatellut että, koska uskonto ja sen perusteella määräytyvät pyhäpäivät ovat jokaisen henkilökohtainen asia, johon jo perustuslain nojalla valtio ei saa puuttua. Eikä siihenkään minä viikonpäivänä kullekin pitää maksaa pyhäkorvausta. — Ovathan eri jumalat määränneet eri viikonpäivät pyhäksi ja mitä ilmeisimmin asiaan on vaikuttanut alkoholin tarjoamisen turvaaminen jokaisena viikonpäivänä.
Tällaisesta asiasta on tietenkin sovittava jo työsopimuksessa ja sopimuksen mukaisia työntekijän henkilökohtaisia pyhäpäiviä luonnollisestikin voidaan muuttaa vain ensin irtisanomalla työsuhde ja sitten solmimalla kokonaan uusi puhtaalta pöydältä. Vanhan työntekijän edut eivät luonnollisestikaan voi seurata mukana: jos kerran jumala on muuttunut, niin kyse on silloin myös kokonaan uudestisyntyneestä henkilöstä, joka ei voi vedota “vanhan ihmisen” tekemiin sopimuksiin.
Tällä tavoin työllistettyjen etninen, ja etenkin uskonnollinen, tausta laajenisi ja pyhätöihin löytyisi normaalipalkkaista väkeä. — Moni ammattiliitonkin jumalaan uskova työntekijä saattaisi muuttaa vapaapäivänsä keskelle viikkoa.
Tällainen ajatus voitaisiin ujuttaa käytäntöön esimerkiksi juuri ravintoloiden työehtosopimuksen kautta ja tilapäisenä ratkaisuna vain pääkaupunkiseudulla “kokemusten hankkimiseksi”. — Sillä eihän mikään ole pysyvämpää kuin väliaikainen.
No, vappu voitaisiin kyllä ammattiliittojen lepyttämiseksi säilyttää muistona menneistä ajoista ja ammattiliittojen voimasta, joka vuosittain mitataan vappumarssien osallistujamäärässä. — Ammattiliittojen voimaindeksi.
Sunnuntai-lisässä on kaksi sisäänrakennettua ongelmaa:
- Monella alalla se on ainoa kunnollinen haittalisä mitä maksetaan. Silloin kun itse tein vuorotöitä (vartija, sairaanhoitaja) niin sunnuntai-vuoroista suorastaan tapeltiin, koska 100% haittalisä ja yleensä viikon helpoin työpäivä. Esimerkiksi arki-yövuorot oli raskaampia, mutta niiden haittakorvaus oli lähinnä murusia.
- 100% haittalisä painaa peruspalkkaa alaspäin. Tämän ymmärsin kun toimin erotuomarina. Siinä hommassa palkkiot oli ok, mutta päälle ei tullut mitään haittalisiä. Jos olisi ollut 100% sunnuntailisä, niin joko sunnuntai-pelit olisi loppuneet kokonaan tai peruspalkkiota olisi pudotettu reippaasti alaspäin.
Optimi-ratkaisu olisi jos se sunnuntai-haittakorvaus voitaisiin jotekin reilusti jyvittää kaikille viikonpäiville, työntekijöiden kokeman haitta-kertoimen mukaan. Mutta olemassaolevan systeemin muuttaminen on hankalaa. Työntekijäpuoli ei uskalla suostua mihinkään myönnytykseen koska pelkona on että raha lähtee heiltä kokonaan pois.
Kirjoitus ei sinänsä käsitellyt sitä problematiikkaa joka viikonlopun erityisyyteen liittyy ja johon uskon että sunnuntain ja lauantain erikoisasema ihan loppuviimein juontuu historiankin kautta. Se on vapaa-ajan koordinaation ongelma. Vapaa-aika on arvokkaampaa silloin kun läheisilläsikin on samaan aikaan vapaa-aikaa, joten niitä on järkevää koordinoida. Ja tätä sunnuntain tuplapalkka pohjimmiltaan ratkaisee. Se tekee tosiaan sitä että sunnuntaisin useat paikat ovat suljettuna, mutta se on seurausta juurikin vapaa-ajan koordinaatiosta. Se on siis ominaisuus, eikä bugi.
Vähän samasta syystä joulukin ja muut juhlapyhät ovat kaikille samaan aikaan, eikä niin työnantaja loppukädessä vaikka määrää jokaiselle työntekijälle henkilökohtaisen joulun ajankohdan ettei tuotanto häiriintyisi. Jos kaikessa mentäisiin vain jonkin BKT tai ansiolaskelmien mukaan, niin joulu olisi järkevää jaksottaa tällä tavalla. Mutta koska yhteiskunnassa (ainakin toistaiseksi) on muitakin arvoja kuin BKT, niin juhlapyhät ovat kaikille samaan aikaan.
Toki olisi loogista että la ja su kohdeltaisiin samalla tavalla, se on pätevä kritiikki. Mutta noin periaatteen tasolla kannatan kollektiivista vapaa-ajan koordinaatiota, eli juhlapyhiä ja viikonlopun erityisyyttä. Sitä asiaa ei peliteoreettisesti oikein voi ratkaista individualistisilla ratkaisuilla, vaan siihen vaaditaan kollektiivisia ratkaisuja. Itse en siis kannata sunnuntain erityisyyden poistamista, ennemminkin kannatan ratkaisua joka tekisi lauantaista ja sunnuntaista tasaveroisesti erityisiä.
Eikö tuo kirjoituksesi perustele lähinnä sitä, että sunnuntaityön on oltava vapaaehtoista niin, että työnantajan on maksettava siitä riittävää sunnuntailisää. Nyt on etuoikeus päästä tekemään työtä sunnuntaisin.