Olen kirjoittanut koulushoppailun estämisestä ennenkin ja jopa vähän perusteellisemmin. Päivitän tämän kirjoituksen silti, koska asia on taas ajankohtainen, kun Itä-Helsingissä koulujen oppilasainesta aiotaan tasapainottaa kuljettamalla oppilaita parempiosaisten alueilta huonompiosaisten alueille.
Kysymys asian kannatettavuudesta jakautuu kahteen osaan: onko tämä oikein ja toimiiko tämä. Hyppään yli vaikeamman ensimmäisen kysymyksen, koska vastaukseni jälkimmäiseen on, ettei tämä keino toimi vaan pahentaa segregaatiota, kun asiaa tarkastellaan vähänkin pidemmällä sihdillä.
Emme ole (vielä) Etelä-Korea, mutta meilläkin lapsuus on muuttunut meritokraattisessa yhteiskunnassamme yhä enemmän pitkäksi karsintakurssiksi joka määrää aikuisiän menestykseen. Siksi lasten hyvä opetus on monille vanhemmille asia, jonka hyväksi he tekevät melkein mitä hyvänsä.
Itä-Helsingissä koulut ovat eriytyneet yhä enemmän niin, että monissa kouluissa maahanmuuttajat ovat enemmistönä ja toisissa taas maahanmuuttajia on paljon vähemmän. Luokkiin tarvitaan suomenkielisiä oppilaita, jotta maahanmuuttajat oppisivat puhumaan suomea.
Omis lapsia ei uhrata
Suomalaisten enemmistö on luonteeltaan sosiaalista. He ovat valmiita maksamaan korkeita veroja tukeakseen yhteiskunnallista tasa-arvoa, mutta asenteet muuttuvat kovemmiksi, kun pitäisi uhrata omien lasten tulevaisuus. Tulee mieleen 60 vuotta vanha iskulause: war is a good business, invest your son!
Omia lapsia ei haluta uhrata kiintiösuomenkielisiksi maahanmuuttajien miehittämiin kouluihin.
Tilanteesta on syytetty asuntopolitiikan epäonnistumista ja sanottu että ongelmana on rakentamisen tyrehtyminen, jolloin segregaatiota ei voida torjua asuntopolitiikan keinoin. Näin kirjoitti esimerkiksi torstain 30.7. Hesarissa Kaisa Eskola, Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkielisen jaoston puheenjohtaja (vas).
Eivät nämä köyhyys- ja maahanmuuttokeskittymät ole asuntopolitiikan vika, jos asuntopolitiikalla tarkoitetaan sitä, miten asunnot jaetaan niiden ensimmäisille asukkaille. Kyllä tämä on tehty aivan asianmukaisesti lukuun ottamatta Meri-Rastilaa, josta tehtiin kokoomusjohtoisesti 1990-luvun laman aikaan ARA-keskittymä rakennusliikkeiden pelastamiseksi.
Ihmiset muuttavat ja muuttoliike synnyttää köyhyystaskuja. Helsinkiläiset muuttavat keskimäärin viiden vuoden välein. Itä-Helsingistä muuttaa pois koulutettuja nuoria aikuisia (siis lasten vanhempia). Ilmiö on niin voimakas, ettei puuhastelu uustuotannon kanssa riitä mitenkään sitä kompensoimaan.
Maahanmuuttajakeskittymien syntyminen johtuu osittain mahanmuuttajien omasta tahdosta. Kuvitelkaamme, että meitä olisi tuhat pakolaista etsimässä turvapakkaa Nairobista. Miten pyrkisimme asumaan Nairobissa? Mahdollisimman hajautuneesti, jottei synny maahanmuuttajien asuinaluetta vai lähelle toisiamme toisistamme turvaa ja suomenkielistä seuraa etsien?
Meri-Rastilan mokaa on yritetty korjata Aurinkorannan avulla. Se on toiminut jotenkuten, tosin sieltäkin on haluttu muuttaa pois juuri lasten koulun takia. Myllypuroon rakennettiin onnistuneesti Puu-Myllypuro. Onnistunut projekti, mutta se on nyt uhattuna koulupiirijakojen uudelleen vetämisellä.
Vanhemmat protestoivat sitä, että lapsi ei pääse lyhyen matkan päähän lähikouluunsa vaan joutuu kulkemaan parikin kilometriä toiseen kouluun. Pari kilometriä on paljon Helsingissä, mutta ei juuri mitään muualla maassa. Samasta pihapiiristä kaverukset kuitenkin joutuvat eri kouluihin sanoin kuin samaan perheeseen kuuluvat sisarukset. Nämä ovat sinänsä ikäviä asioita, mutta luulen silti, että vastustuksen todellinen syy on pelko omien lasten joutumisesta kiintiösuomenkieliseksi kouluun, josta eivät usko näiden saavan kunnon opetusta.
Ainakin vanhemmat olettavat, että oma lapsi saa huonoa opetusta. Tämä voi olla virheellinen ennakkoluulo, mutta siltä kannalta, miten perhe jatkossa toimii, tämä ennakkoluulo on todellisuutta tärkeämpi.
Lyhyellä aikavälillä suunnitellut koulupiirijakojen muutokset voivat toimiakin, mutta pitkällä aikavälillä ne lisäävät lapsiperheiden, nimenomaan koulutettujen vanhempien perheiden muuttoa pois Itä-Helsingistä. Segregaatio lisääntyy, vaikka alun perin piti torjua segregaatiota.
Voidaan tietysti alkaa bussittaa lapsia vaikkapa Haagasta Itä-Helsinkiin, mutta aina voi muuttaa Espooseen. Espoo ei lähde mukaan segregaation torjuntaan vaan näkee tässä tilaisuuden saada hyviä veromaksajia Helsingistä – siinä asiassahan Espoo on saanut viime aikoina vähän siipeensä.
Lisää positiivista diskriminaatiota
Pitääkö siis nostaa kädet pystyyn? Ei pidä. Koulujen eriytyminen on todella paha ongelma, jolle on syytä tehdä jotain. Ratkaisuna ei voi olla koulutettujen vanhempien lasten pakottaminen huonoina pidettyihin kouluihin vaan se, että turvataan, että kaikki koulut ovat hyviä ja tarjoavat hyvää opetusta kaikille oppilailleen, niin hyville kuin huonoille. Jos jossakin koulussa on vähän haastavampia oppilaita, sinne on annettava lisää resursseja, siis pienemmät opetusryhmät ja kouluavustajia.
Helsingissä on volyymiltaan hyvin vaatimaton positiivisen diskriminaation hanke. (Georg Orwelin kielellä myönteinen erityiskohtelu, nyt kuulemma taas jokin uusi termi). Verrattuna muihin toimiin segregaation ehkäisemiseksi nämä rahat ovat määrältää aivan mitättömiä, vaikka ne ovat tutkitusti erittäin tehokkaita. Mikko Silliman tutki asiaa noin kymmenen vuotta sitten. (Tutkimukseen pääsee tästä) Silliman selosti tutkimustaan tuoreeltaan Economicumin käytävällä. Oli itsekin aivan yllättynyt, kuinka tehokas se oli huolimatta marginaalisesta rahoituksesta.
Silloin kun Silliman teki tutkimuksensa, psotiiviseen diskriminaatioon oli käytetty rahaa noin 2,5 M€. Nyt raha on noussut 9,7 miljoonaan euroon. Rahasummaa kannattaa verrata vaikkapa siihen 150 miljoonaan euroon, jolla Helsinki subventoi autopaikkojen rakentamista vuosittain.
Positiivista diskriminaatiota pitää jatkaa ja aivan toisenlaiselle teholla.
Mistä rahat?
Nyt tietysti sanotaan, että pitäisi niin kuin montaa muutakin asiaa pitäisi tehdä, mutta ei ole rahaa. Aika kalliiksi sekin tulee Helsingille, että karkotetaan hyviä veronmaksajia Espooseen.
Rahallisesti kallein toimi segregaatiota vastaan on edullisten ARA-asuntojen tarjoaminen pienituloisille hyväosaisten kalliilla asuinalueilla kuten Jätkäsaaressa, Katajanokalla, Kalasatamassa. (Vasemmistoliiton Arhinmäen mukaan tämä ei tosin maksa mitään, koska menetetty tulo ei ole hänen silmissään meno.) Tällä estetään – ainakin vähäksi aikaa – niiden muuttuminen vain hyväosaisten asuinalueiksi, mikä on kannatettava tavoite sinänsä. Se ei kuitenkaan toimi segregaation pahinta ilmentymää, köyhyystaskujen syntymistä vastaan, koska vaikka voimme tarjota edullisia asuntoja pienituloisille rikkaiden asuinalueilta, emme voi pakottaa hyväosaisia köyhien asuinalueille. Tästähän tosiasiassa oli kyse minitussa Kaisa Eskolan kirjoituksessa
Tämän takia mietin ajoittain, onko tämä rahankäyttö lainkaan kustannustehokas tapa torjua segregaatiota. Tähän tarvittaisiin tutkimustietoa, mutta sitä ei ole tarjolla, vaan päätökset tehdään mutulla. Ei hyvä.
Huonot alueet päätyvät köyhille
Pääsääntö on, että jos on huonoja asuinalueita, ennen pitkää niitä asuttavat köyhät. Ei siis pidä rakentaa huonoja alueita. Jos sellaisia on tullut rakennetuksi, niitä pitää korjata, kuten Helsinki tekeekin kaupunkiuudistusalueilla.
Kiitos nykyisen hallituksen, köyhyystaskut ovat siirtymässä muiden Helsingin seudun kuntien, erityisesti Vantaan, mutta osittain myös Espoon ongelmaksi. Hallitus heikensi asumistukea kohdennetusti Helsingissä viestien aivan avoimesti, että pienituloisten tulee siirtyä kalliista Helsingistä halvemmille alueille.
Helsingissä niin sanottu white flight, suomennetaan se vaikkapa valkopaoksi, on ollut käynnissä jo pitkään, toistakymmentä vuotta. Se tiedetään kyllä Kympissäkin, hehän siitä minulle aikanaan kertoivat. On silti hyvä, että se vihdoin tohditaan sanoa myös ääneen, sillä jos sille halutaan jotain tehdä, se ei onnistu, ellei itse asiaa ensin tunnusteta.
Mutta jos sille halutaan jotain tehdä, ei se ainakaan onnistu tällä tavalla. Iltalehti kertoi eilen, miten neljä perhettä on jo muuttanut pois Puu-Myllypurosta ensisijaisesti tämän koulupiirien uusjaon vuoksi.
Espoossa on jo alueita, jotka elävät valkopaon jälkeistä aikaa. Kun Suvelan Kirstin koulussa oppilaista 92 % on vieraskielisiä, niin suomenkielisistä sinne ovat jääneet enää vain ne, jotka eivät syystä tai toisesta pois pääse.
-Ehdin tästä kirjoittaa tuohon edelliseen ketjuun. Siirrän alla olevan kommenttini tänne, jos se vain blogistille sopii?
Suomen kielen oppiminen Vantaalla ja Helsingissä, ja myös Espoossa kyllä vaikeutuu radikaalisti, kun vertaa kaupunkien virallisia väestöennnusteita > vieraskielisten/maahanmuuttajien suhteellinen ja absoluuttinen osuus 2030–2050 JA vertaa sitä Helsingin opetusviraston (KASKO) virkamiesmöläytystä vasten.
Möläytyshän oli varsinainen tottapuhuva sammakko ja siinä perusteltiin että vieraskieliset lapset eivät opi suomea jos heidän osuutensa on kovin korkea. Siksi koulurajat uusiksi että saadaan suomea kotona puhuvia sekaan. No, nyt oli ainakin läpinäkyvää hallintoa vaikka tuskin oli tarkoitus. Ja hehän ovat oppimisen asiantuntijoita. Tietävät mistä puhuvat.
Pk-seudullahan on useita kouluja ja päiväkoteja joissa ei-suomalaistaustaisten osuus on selvä enemmistö.
Ja niin ollut jo vuosia.
Ja viittaamieni väestöennusteiden mukaan kehitys on voimakkaasti edelleen kasvavaa. On joitakin luokkia jo ja useampia päiväkotiryhmiä jossa suomen kielen taustaisia ei enää ole käytännössä yhtään.
Kunkin oma kysymys on sitten onko tämä huono, hyvä vai neutraali asia.
Helsinkiläinen suomea kotikielenään puhuva nainen (siis tod.näk. vihreiden tai vasemmiston äänestäjä) tekee keskimäärin yhden lapsen elämänsä aikana.
Se tarkoittaa juuri hänen viiteryhmänsä puolittumisvauhtia.
He ratkaisevat siis koko kysymyksen näin 20–40 vuoden aikajanalla lähes täysin.
Daniel F:lle.
Mikä on tuo “valkopaon” alkusyy? Kukaan ei pakene, joitakin äärirasisteja lukuun ottamatta, kenenkään uskontoa eikä ihonväriä sinänsä.
Syyn täytyy olla jossakin muualla.
Vaikkapa käyttäytymisessä jollakin asuinalueella? Ennakkoluuloissa tai ennakkoluuloissa jotka saavat vahvistusta? Itä-Helsingin kouluissa on levotonta. Se ei ole salaisuus. Toki kaikki se ei todellakaan ole muuttajanuorten vuoksi.
Kun nyt mukaan on tullut uusi muuttuja, kielen oppiminen, tilannetta on entistä vaikeampi hahmottaa. Muutosvastaisia on mahdotonta syyllistää siitä etteivät he halua omien (suomea puhuvien) lastensa olevien joidenkin muiden lasten suomen kielen oppimisen objekteja.
“Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi”, ei enää päde tässä maailmassa.
Tiedetään sosiologisista tutkimuksista, että on olemassa prosentti jonka ylittäminen muualta tulleiden suhteen saa asioita, joita ei toivota, tapahtumaan. Jos kyseessä on täysin erilainen ryhmä (uskonto, kieli, kulttuuri) on integraatio entistä vaikeampaa. Määrä sinänsä ylisuurena kumoaa kuuluisat mahdollisuuksien tasa-arvot.
Ehkä pk-seutu on tässä mielessä “täynnä.” Maahanmuuttajaosuus täällä alkaa olla jo samaa kuin Hollannissa, Saksassa, Belgiassa, Ranskassa.
Yhteiskuntapolitiikan tehtävä olisikin ohjata uusia muuttajia sisemmälle Suomeen .
Ideaali olisi tietenkin että muuttopaikkoja olisi vain yksi yhteeen suhteessa työpaikkojen mukaan.
Jos muuttajien määrä on tasapainossa, kieliasiat järjestyvät kyllä.
Pk-seudulla ei enää selvästikään ole.
Lopuksi isku palleaan joka samalla loppukevennys. Kun nyt tiedetään että demarit saavat laajaa kannatusta maahanmuuttajaväestöltä (mm. HS), siis nämä “takuuäänestäjät”, niin poliittisestkin oli viisasta ohjata muuttajia Pieksämäelle, Mikkeliin, Seinäjoelle ja Kokkolaan jne. Otapa Antti L tästä vinkki.
Koulu- ja kieliasiat hoituvat kun määräkysymys on balanssissa. Juuri siitähän KASKOn mukaan on kyse. Itä-Hki on loppuun buukattu.
Pitää myös ottaa huomioon, että Suomessa kouluilla ei ole yhtäläisiä ja kattavia arviointikriteerejä, joiden perusteella arvosanoja jaetaan. Eliittikouluissa 9 eteen joutuu näkemään vaivaa ja vastaavasti ns. huonompimaineisessa koulussa saman arvosanan saa todellisuudessa 7 osaamisella. Todellinen ero koulujen välillä on suurempi kuin uutisoinnista käy ilmi. Koulujen ilmoittamat keski-arvot eivät kerro siis totuutta opetuksen tasosta. Vanhemmat muodostavat käsityksensä kouluista S2-oppilaiden osuudesta ja aina luotettavan hevosmiesten tietotoimiston uutisista eli netti, huhut ja tutut.
Vahvistan käsityksesi Rauli. Sen enempää avaamatta kerron että näen tämän oman työni kautta todella läheltä. Kriteetit ovat kyllä periaatteessa olemassa mutta niiden noudattaminen on reaalimaailmassa mahdotonta.
Ei ole kuviteltavissa koulua jossa suurin osa arvosanoista tulisi asteikolla 5–6.
Opetus, arvioiminen jne. on inhimillistä toimintaa. Oppilaittensa kanssa vuosia työskentelevä opettaja ei ole mikään inkvisiittori.
Ainoa ulospääsy tästä olisi valtakunnalliset kokeet ja niiden mitattavuus. Yhteismitallisuus. Ulkopuolinen tarkastaja.
Toisi myös esiin sen että kaikki koulut eivät ole “yhtä hyviä.” Koko koulutuksen tasa-arvo on pyrkimys kyllä. Mutta siihen ei ole päästy.
Opetuksen ns. tasalaatuisuus ei ole kiinni pelkästään opettamisesta. Myös muut yhteiskunnalliset muuttujat, joista juuri nyt onneksi puhutaan, vaikuttavat asiaan. Lähtökielitaso yksi keskeisimmistä. Ellei kodeilta aleta vaatia suomen kielen osaamista ja sen käyttöä, ei koulu voi kuin paikkailla. Kouluissa ja päiväkodeissa saatetaan tilata tulkkeja vanhemmille jotka ovat olleet maassa pitkälti yli 10 vuotta. No, tulkkibisnes ainakin kukoistaa.
Joku englantilainen kansainvälisesti kuuluisa reportteri teki juuri ohjelman siitä miten hienoa suomalainen yhteiskunta on. Tuli ulos YLE:ltä. Hävetti. Melkein kaikissa asioissa mitä britti toi esiin.
Yksi myytti joka pitäisi ajaa alas on suomalaisen koulutusyhteiskunnan erinomaisuus.
Olisi helpompaa jatkaa kun tosiasiat tunnustettaisiin.
“Ei ole kuviteltavissa koulua jossa suurin osa arvosanoista tulisi asteikolla 5–6.”
Tämä on täysin totta. Jos asiaa arvosanoilla mitataan, suomalaisten koulujen tuottaman osaamisen näennäinen tasaisuus perustuu kuminauhailmiöön, jossa arvosana-asteikon alapää joustaa “tarvittaessa” ylöspäin. Olisi riski koulun maineelle ellei jopa skandaali, jos arvosanat olisivat realistiset eli “liian matalat”.
Kun olin työurani alussa, tein sijaisuuksia siellä täällä niin kuin muutkin opettajat. Perustin omat arvosanani suoraan niihin kriteereihin, mitä opetussuunnitelmien arviointitaulukoissa luki. Antamieni arvosanojen matala taso tuli sitten arviointikokouksissa yllätyksenä, ehkä jopa järkytyksenä. Joskus ylhäältä tuli myös aika suoraa viestiä siitä, että näin matala arvosana ei ole suotava (kriteereistä huolimatta). En minä toki periaatteessa vastusta “jatkuvaa ja monipuolista arviointia”, mutta oikeasti sillä nostetaan arvosanoja vain ylöspäin ja käytännössä peitellään todella heikkoa kokeella mitattavaa osaamista.
Suhtaudun suurella epäilyksellä myös jokaiseen sellaiseen peruskouluun, jonka päättötodistusten keskiarvo on paljonkin yli kahdeksan. Kasvukeskuksissa arvosana-asteikko ilmeisesti joustaa ylöspäin, koska opettajat tietävät, että oppilailla on kovat paineet lukiopaikkakilpailussa. Kun olen opettanut seiskoja tai kaseja, kukaan oppilas ei ole koskaan itkenyt kokeessani, mutta ysiluokan keväällä kyllä.
Jos kaikkien Helsingin peruskoulujen päättötodistusten keskiarvot laskisi oppilasmäärällä painotetusti yhteen ja vertaisi sitä Satakunnan, Kainuun tai Kymenlaakson peruskouluihin, havaittaisiin että pääkaupunkiseudun kielihaasteellisten peruskoululaisten määrästä huolimatta lähes jokaisesta Helsingin peruskoulusta saa näiden kaikkien keskiarvoja korkeampia arvosanoja! Maakunnissa sen sijaan arvosana-asteikko vaikuttaa hyvin realistiselta, kaikkien oppilaiden keskiarvo on tyypillisesti noin seitsemän ja puoli.
Olen opettanut myös hyvin valikoituneita erikoisluokkia ja minun on hyvin vaikea kuvitella, että suomalaisessa järjestelmässä juuri mitenkään voitaisiin synnyttää keskikokoisia kouluja, joissa kaikki oppilaat olisivat oikeasti yhtä hyviä kuin minun parhaimmistoni, joka on omasta mielestäni jo suorastaan liikuttavan hyvää. Täyttämällä ihan koko koulu “erityislinjoilla” ehkä, mutta eipä juuri muuten. Silti tällaisia kouluja on Suomessa ties kuinka paljon.
Arvosanojen vertailtavuus on oikeasti käytännössä yksi vitsi. Ihmeteltävä muuten on, mitä tapahtuu näille Helsingin huipputasoisille ysiluokkalaisille, kun he sitten jatkavat lukioihin ja heidän yo-arvosanansa keskiarvo ei enää olekaan magnan yläpuolella. Johtuu varmaan helsinkiläisten lukioiden huonosta tasosta peruskouluihin verrattuna?
Hekan uudet vuokrayksiöt tonnin kuussa maan kalleimmilla tonteilla Jätkäsaaressa, miten se ara-rakentaminen taas auttaakaan pienituloisia?
En tiedä…Minusta voi hyvinkin käydä niin, että pk-seudulla ei keskipitkällä välillä enää asu juurikaan suomalaisia. Kouluissa riski huonoille ympäristöille, mikä asettaa muuttopaineen pois pk-seudulta. Vieraskielisten määrä kasvaa nopeasti, mikä vähentää suomen kielen tarvetta. Pohjois-Suomessa on vielä suomenkielistä ilmapiiriä ja osa vanhemmista muuttaa taloudellisesta tappiostakin huolimatta pohjoisemmaksi, jos se parantaa lasten mahdollisuuksia.
Siispä ennuste. Suomenkielinen Suomi on tulossa päätepisteeseen ainakin pääkaupunkiseudulla.
Omasta mielestäni parasta voisi olla tosiasioiden tunnustaminen. Suomenkieliselle nuorisolla paras maailma olisi sellainen, jossa eri alueet kilpailevat keskenään ja suomalaisilla nuorilla olisi vapaa muutto-oikeus eri puolille maailmaa. Jos menestystä olisi esim. USA:sa/Australiassa, niin näihin paikkoihin kannattaisi pyrkiä muuttamaan jne. Asevelvollisuus ei voi kestää tässä ympäristössä kovin kauaa.
Nimimerkki joopajoolle kommenttina että pääkaupunkiseudulla on alueita joissa asuu yli 90% suomenkielisistä ja niitä on jatkossakin koska ei kaikilla ole varaa asua Helsingin kantakaupungissa. Helsingin kantakaupungin eriytyminen itäisen Helsingin lähiöistä ei ole maahanmuuton aiheuttama ongelma vaan pitkäaikainen kehitys joka alkoi jo 1970-luvulla kun Pääkaupunkiseudulle muutti muualtakin Suomesta ihmisiä jotka olivat pääasiassa matalamman tulotason työvoimaa. Mitä tulee asevelvollisuuteen sehän on vain poliittinen päätös pidetäänkö sitä vai ei. Asevelvollisuus itse asiassa auttaa hyvin paljon integraatiossa kun myös maahanmuuttajataustaiset varusmiehet pääsevät suomenkielisten varusmiesten kanssa samaan varuskuntaan.
Jos haastavat oppilaat halutaan tuovan koululle lisärahoitusta, niin miten oppilaiden haastavuus mitataan? Eli miten vältetään tilanne, jossa kouluilla on insentiivi pitää omia oppilaitaan haastavina?
Parhaita alueita välttää monikulttuuriongelmat on asua Stadin republikaanivyöhykkeellä eli pientaloalueilla, joiden läheisyydessä ei ole HEKAn vuokraslummeja.
Nimimerkki Realistilla on näköjään näitä mielikuvia ilmiöistä kuten jostain monikulttuuriongelmista tai HEKAn vuokraslummeista. Kun aiheena on ilmastonmuutos niin siihen ei uskota koska päivän lämpötila mittarissa kertoisi muka koko totuuden. Nimimerkki Realistille ihan tiedoksi että HEKAn ns“vuokraslummeissa” asuu myös ihan tavallisia kantasuomalaisia perheitä.
Realisti, juuri nykyinen “republikaani“hallitus on tehnyt HEKA-asumisesta vaikeampaa kun se otti käyttöön tulorajat Hekan asuntoihin.
Sellaiset ihmiset jotka kykenisivät maksamaan omat vuokransa ilman tukia on ulkoistetaan pois kaupungin taloista. Totta kai niin slummeja synnytetään.
Samaan aikaan Hekalla on korkeat vuokrat. Vaatimaton korkeintaan peruskuntoinen kolmio voi olla 1400 e. Tiedän sen hyvin kun itse maksan.
Tämä on johtanut siihen että asuntoja on paljon tyhjillään ja myös sosio-ekonomiseen keskittymiseen sinne alapäähän. Kalliiksi tulee.
Tämän asianhan seuraava hallitus voi korjata. Varallisuusrajat ovat ymmärrettäviä mutta eivät tulorajat.
Toki mikään korjausliike ei auta jos rajat sitten taas aukevat ja maahan voi tulla vain eleleskelemään.
Meillä on jo nyt maassa hyvin paljon niitä työelämään kaivattuja maahanmuuttajia. Kaikki eivät ole löytäneet tietään työelämään.
Heitä on myös kouluissa ja päiväkodeissa paljon työelämään kasvamassa kuten nytkin käynnissä oleva hassu kohu osoittaa.
Se on hassu sen vuoksi että ensin valtaoikeistokin, liberaali kaupunkilaikeskiluokka kannatti kovasti maahanmuuton voimakasta lisäämistä, ja nyt kun heitä on, nyt itketään että koulut ovat heidän lapsiaan täynnä eikä sinne voi omia lapsia laittaa.
Tämä on nyt uutta Suomea. Siihen on sopeuduttava. Peruuttaakaan ei voi.
Vielä yksi näkökulma.
Suomi, ja Helsinki varsinkin, on kaksikielinen.
Miksi kurdinkielisiä, somalian, arabiankielisiä jne. ei siirretä rauhallisiin ja pieniin ruotsinkielisiin helsinkiläiskouluihin oppimaan kieltä jolla pärjää Suomessa sekä muissa Pohjoismaissa? Siis jos kielenoppiminen on oppilassiirtojen peruste… Tämä pitäisi tapahtua jo heti varhaiskasvatusvaiheessa ja tätä mahdollisuutta maahanmuuttajaperheille tarjota.
Helsingin ruotsinkielinen väestö ei oikeastaan ole lainkaan ottanut tälläistä vastuuta maahanmuutosta jota ainakin RKP voimakkaasti on aina kannattanut. Ruotsinkieliset koulut ovat oma autonominen saarekkeensa Helsingissä. Mennyttä maailmaa sellaisen pitäisi olla.
Heittoni ei ole muuten mikään provo.
Käytän itse ruotsia päivittäin monin eri tavoin, ruotsi on maamme rikkaus. Tuntemillani monilla maahanmuuttajilla tuossa edellä mainitsemistani kieliryhmistä on lisäksi paljon kontakteja muissa Pohjoismaissa ja muuttoja puolin ja toisin tapahtuu.
Ruotsinkieliset koulut ottavat kanssa maahanmuuttajia.
Määrä on hyvin pieni. Käytännössä olematon.
Missään ei ole ruotsinkielistä koulua jossa ei-eurooppalaisten taustaisen osuus olisi edes viittä prosenttia.
Jos sinulla on tilastoja ja muuta faktaa, niin linkkaa.
Suomenkielisellä puolella on jo luokkia ja varhaiskasvatuksen ryhmiä joissa suomalaistaustaisia ei ole käytännössä lainkaan. Varhaiskasvatuksesta on tulossa suhteessa lisää kouluihin eli tilanne ei muutamia koulupiirirajoja siirtelemällä muuksi muutu.
Parasta alkaa vain tottua uudenlaiseen todellisuuteen.
Vastuu kielen oppimisesta on ensi sijassa tietenkin lasten vanhemmilla.
Jos maahanmuuttaja perustaa tai tuo perheensä Suomeen on lapsen oikeus, että hänen vanhempansa ottavat uuden maan kielen haltuunsa ja sitä kautta osaamista siirtyy myös lapsiin jo kodin kautta.
Ruotsinkieliset koulut ovat keränneet maahanmuuttajista etupäässä pohjoismaisia maahanmuuttajia. EU:n ulkopuolisten maiden maahanmuuttajia niissä on tavannut olla hyvin vähän. Pohjanmaalla on jonkin verran itäaasialaistaustaisia puutarhatyöläisten lapsia myös ruotsinkielisissä kouluissa. Afrikkataustaisia oppilaita ruotsinkielisissä kouluissa ei kovin paljoa ole näkynyt.
Oppilaspohja valikoituu pitkälti jo ruotsinkielisten päiväkotien kautta. Ruotsinkielisten päiväkotien osalta sisäänpääsy on toteutettu usein niin, että niihin pääsee vain ruotsinkielisten tai kaksikielisten perheiden lapsia tai sitten vaaditaan kykyä maksaa yksityiset päivähoitomaksut, jolloin ainakaan köyhempien maahanmuuttajien lapsilla ei ole käytännössä niihin pääsyä. Sitten kun on käynyt suomenkielisen päiväkodin, mennään suomenkieliseen kouluunkin, sillä ruotsinkielisiin kouluihin on kielitaitovaatimus sisäänpääsyssä, toisin kuin suomenkielisissä kouluissa. Useissa ruotsinkielisissä kouluissa ei ole tilastojen mukaan yhtään S2-oppilasta edes pääkaupunkiseudulla: https://yle.fi/a/74–20016772
Esimerkiksi Espoossa muiden kuin ruotsin- ja suomenkielisten oppilaiden osuus on tilastojen mukaan suomenkielisissä kouluissa noin 30 % ja ruotsinkielisissä kouluissa alle 5 %. Ero on merkittävä. Eriytyminen suomen- ja ruotsinkielisten koulujen oppilaspohjan välillä on tilastoissa selvästi isompi kuin suomenkielisten koulujen kesken, joiden keskinäisiin eroihin suunnataan nyt otsikoissa näkyneitä toimia, ja aloittamatta edes keskustelua siitä, voisiko sosioekonomisten erojen tasauksessa merkittävää roolia olla myös ruotsinkielisillä kouluilla.
Jos EU:n ulkopuolisia maahanmuuttajia haluttaisiin yhtä paljon ruotsinkielisiin kouluihin kuin mitä suomenkielisissä kouluissakin on, pitäisi ruotsinkielisisiin päiväkoteihin pyrkiä saamaan enemmän ruotsia osaamattomia lapsia, ja myös sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevista vieraskielisistä maahanmuuttajaperheistä.
Kai yksi ongelma on se, että jos osa oppilaista luokassa ei osaa kovin hyvin suomea, ja opetus on suomeksi, näistä monet tippuvat usein muissakin oppiaineissa ajan edetessä kärryiltä kuin äidinkielessä, koska kielitaidon rajoitteiden takia muutakin opetusta on vaikea omaksua. Lasten oppimisesta osa tulee oppikirjasta, osa opettajalta osa muualta ja olennainen osa vertaisoppimisena muilta oppilailta. Jos opettajan aika menee luokassa kielitaidoltaan rajallisten tukiopetukseen, perusoppilaalta voi jäädä perusopetusta puuttumaan sekä opettajan opetusta että vertaisoppimista verrattuna sellaiseen oppimisympäristöön, jossa opettaja voi keskittyä sen tason opetukseen ja jossa luokka ympäristönä oppilaineen tukee oppimista. Ainakin moni vaikuttaa kokevan sen vaikuttavan oman lapsen oppimiseen, millainen muu luokka on.
Koko koulua ei koeta välttämättä niin kriittisenä asiana kuin lapsen oman luokan oppilaita.
Ö, sanot tuossa ( 3.8, 11:50) ja esität faktat juuri niin kuin ne ruotsinkielisissä kouluissa ovat.
Järjestelmä pitää huolen siitä ettei Euroopan ulkopuolisia ruotsinkielisiin kouluun tule muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Samaan aikaan kuitenkin juuri tuosta toisesta kotimaisesta kielipiiristä löytyvät monien heikompiosaisten suomalaisten ennakkoluulojen kovimmat arvostelijat.
Helppo puhua kun tilanteet eivät kosketa omaa todellista elämää.
Helppo “puolustaa” arvoja kun ne eivät tuolla lailla ole oikeastaan mitään muuta kuin tunteita ja statementteja.
Reaalimaailmaa ajatellen maahanmuuttajaperheelle ruotsin kielen hallinta olisi parempaa pääomaa kuin suomen kielen. Ruotsilla kaikki Pohjoismaat auki. Sen vuoksi itsekin panostan ko. kielen osaamiseeni.
Mutta RKP mm. ja kielijärjestöt eivät koskaan tule tukemaan maahanmuuttajia tässä vaan jatkavat kielieristyspoliitiikkaansa hallituksesta toiseen.
Pidän Soininvaaran älyllisistä kirjoituksista ja suurilta osin myös kommenteista. Se siitä. Tätä blogikirjoitusta lukiessani juolahti mieleen iso kuva Suomen maahanmuuttopolitiikasta. Alueiden eriarvoistuminen, päiväkoti- ja koulushoppailu, ulkomaalaisten “huippuosaajien” vaikea työllistäminen/saaminen Suomeen, maahanmuuttajien rikollisuus ja työttömyystilastot, opiskelijoiden asema ja maahanmuuttajien keskittyminen vain tiettyihin suuriin kaupunkeihin.
Nuo ed. mainitut asiat ovat esimerkkejä siitä, että Suomalainen maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunutta, jos näin äkkiseltään löytyy jo paljon epäkohtia, joissa on menty metsään.
Työssäkäyvät maahanmuuttajat ovat nykyään elintärkeitä pk-seudulle ja etenkin Helsingille, sitä ei kai kiistä kukaan. Kyllähän Suomessa on tilaa uusille ulkosuomalaisille tulijoille ja heidän perheilleen, mutta onko Suomen resurssit tällä hetkellä sitä luokkaa, että maahanmuuttajilla olisi parhaat mahdolliset edellytykset kotoutua ja sopeutua uuteen kotimaahansa. Mielestäni ei.
Resurssien lisääminen on ihan välttämätöntä, mutta olisiko Suomen oltava myös rehellisen realisti ja tunnustettava, millaiseen maahanmuuttopolitiikkaan meillä on varaa ja mihin ei?
Suomessa mennään aina joka asiassa jotenkin perse edellä puuhun.
Yleisesti maailmalla fiksuimmat ja kyvykkäimmät maahanmuuttajat, eli nämä ulkomaiset huippuosaajat menevät niihin maihin, joissa talous kasvaa ja on kysyntää huippuosaajille, myös palkan muodossa. Täällä sen sijaan on lyöty kaikki ulkomaalaisten huippuosaajien varaan: väitetty tulevaisuuden työvoimapula (jonka piti alkaa jo tuossa 10–15 vuotta sitten mutta niin vain se työttömyys trendaa pikemminkin ylöspäin eikä alaspäin) ja talouskasvu.
Eli tänne halutaan ulkomaalaisia huippuosaajia luomaan kasvua, mutta tämä ei vain toimi näin maailmalla. Lisäksi koko konsepti on aivan älytön, olivatko Sam Altman ja Bill Gates huippuosaajia? Molemmiltahan jäi korkeakoulut kesken…
Suomessa työikäisestä väestöstä 12 % on ulkomalaistautaisia, työttömiä on vähän yli 10 %. Ilman ulkomaalaisväestöä meillä olisi valtava työvoimapula.
“Suomessa työikäisestä väestöstä 12 % on ulkomalaistautaisia, työttömiä on vähän yli 10 %. Ilman ulkomaalaisväestöä meillä olisi valtava työvoimapula.”
Varmaan noinkin. Ulkomaalaistaustaisten osuus Suomen työttömistä oli saman Tilastokeskuksen vuonna 2025 julkaiseman tilaston mukaan oli 25 %.
Ulkomaalaistaustaiset toimivat etenkin työntekijätason tehtävissä, siinä missä suomalaistaustaisilla yleisin tehtävä on nykyisin olla alempi toimihenkilö. On yli kaksinkertaista yleisyydeltään suomalaistaustaisilla toimia asiantuntijana kuin ulkomaalaistaustaisilla tilastojen mukaan. Vastaavasti siivoojana toimii tilastojen mukaan moninkertainen osuus ulkomaalaistaustaisista kuin suomalaistaustaisista. Ulkomaalaistaustaisista 20–64 ‑vuotiaista naisista peräti 16 % toimii Tilastokeskuksen tilastojen mukaan Suomessa siivoojana ja ulkomaalaistaustaisista miehistä 6 %, kun taas suomalaistaustaisilla nämä ammatit eivät mahdu yleisimpien ammattien listoille nykyään enää ollenkaan. Vastaavasti suomalaiset muihin maihin muuttaneet toimivat näissä maissa myöskin kantaväestöä useammin mm. juuri matalapalkkaisina siivoojina esim. opiskelunsa lomassa.
Luulisi melkein että kyse on enemmän luokasta kuin rodusta. Meinaan noi ranskalainen ja englantilainen koulu ovat molemmat täynnä maahanmuuttajia mutta silti niihin on tunkua.
Nimimerkki Raeanukselle kommenttina että sekä ranskalainen että englantilainen koulu eivät ole julkisia kouluja vaan yksityisiä
Mikä vain vahvistaa pointtiani: sinne pitää erikseen hakea, eikä maahanmuuttajavaltaisuus haittaa ketään.
Ei siis white flight vaan class flight.
Sosioekonominen segregaatio tarkoittaa nimenomaan eroa elintasossa, joka liittyy mm. perheen tuloihin, vanhempien koulutukseen, työelämäasemaan jne. Siitähän koulushoppailussa käytännössä on kyse, että miten lapset järjestetään mahdollisimman hyvään kasvuympäristöön, jossa nämä saavat hyvän pohjan päästä luokkayhteiskunnassa itsekin korkealle. Mutta ei asiaa niin kehtaa kovin moni sanoittaa, vaikka siitä(kin) on kyse.
Jos vanhemmista edes toinen osaa jotenkuten kunnolla ruotsia niin kannattaa opettaa lapselle ruotsia ja laittaa ruotsinkieliseen kouluun. Segregaatio-ongelmahan on suurin Helsingin seudulla ja Turussa, ja niissä osaavat syntyperäiset kantasuomalaiset yleensä paremmin ruotsia kuin sisä-Suomessa jossa ei ruotsinkielisiä juuri asu eikä ole ruotsinkielisiä koulujakaan.
Miksi ihmeessä kannattaisi niin turhaa kieltä kuin ruotsia opettaa? Jos näyttää, että Suomessa ei kannata suomalaisten asua, niin parempi muuttaa pohjois-Suomeen ja IB-lukion kautta ulkomaille.
En oikein ymmärrä nimimerkki joopajoon ajatusken juoksua. Miten Pohjois-Suomi olisikin yhtäkkiä joku toinen autenttisempi Suomi vain sen takia kun Eteläisessä Suomessa asuu jollain alueilla enemmän vieraskielisiä enemmän kuin mualla Suomea?
Jos helsinkiläisperheen vanhemmilla on varaa olla joutilaina ja muuttaa pohjois-Suomeen niin miksi ei muuta samantien Espanjaan tai Thaimaahan? Siellähän oppii suuren maailman meininkiä ja meno on yhtä vilkasta kuin Itiksessä.
Sisä-Suomessakin on ruotsinkielisiä kouluja, esim. Lahti, Jyväskylä, Tampere jne., joista mikään ei ole kaksikielinen kunta. Koko Suomessa on voimassa kunnilla lakisääteinen velvoite järjestää ruotsinkielinen peruskoulu, jos on ruotsinkielisiä lapsia, mutta velvoitteen voi hoitaa myös muussa kunnassa, jos ruotsinkielisiä on vähän. Lapset matkustavat osin pitkiäkin matkoja ruotsinkielisten koulujen perässä toisista kunnista.
Mutta ei näissä kunnissa ruotsiin juuri arjesta törmää. Tiotsinkielsiet muodostavat oman eriytyneen saarekkeen jo päiväkodista alkaen, jolloin suomenkieliset eivät törmää ruotsinkielisiin lapsiin päiväkodissa, peruskoulussa eikä lukiossakaan. Melkein kaikkiin muihin äidinkieliin kyllä nykyään törmää suomenkielisissä päiväkodeissa ja kouluissa, mutta ei ruotsiin.
En ole kuullut muista ruotsinkielisistä kouluista kokonaan suomenkielisillä paikkakunnilla kuin Tampere, Pori, Oulu, Varkaus ja Kotka. Osassa niistä toimii vain peruskoulu tai jopa vain ala-aste eli lukio käytävä suomeksi tai muutettava toiselle paikkakunnalle. Esim julkkistoimittaja Tuomas Enbuske on käynyt ruotsinkielistä peruskoulua Oulussa, joten se todistanee etteivät ihan kuplassa elä.
Ruotsinkieliset koulut ottavat kanssa maahanmuuttajia, pk-seudulla varsinkin. Meidän pojan luokalla on ollut venäläisiä ja muilla luokilal myös arabeja. Siinä koulussa jossa itse kävin 50 vuotta sitten oli kanssa kaikenmaalaisia mutta he olivat diplomaattien tai expat-perheiden lapsia koska siihen aikaan ei muita ulkomaalaisia juuri ollut.
R. Silverberg:
No, Jyväskylässä toimii 9‑luokkainen Kuokkala svenska skola, ja lahdessa Svenska skolan i Lahtis. Yläkoulussa on siellä yhteensä 18 oppilasta, eli keskimäärin 6 oppilasta per vuosiluokka.
Enbuskea en juurikaan tunne. En ole törmännyt hänen ruotsinkielisiin kirjoituksiinsa tai puheisiinsa koskaan. Hän näkyy vastustaneen pakkoruotsia:
“Minulle ruotsin kieli ja kaksikielinen Suomi ovat tärkeitä. Haluaisinko, että mahdollisimman moni osaisi ruotsia? Kyllä. Pitääkö sivistyneen suomalaisen osata mielestäni edes ruotsin perusteet? Kyllä. Se, että ne ovat minulle tärkeitä asioita, ei kuitenkaan valitettavasti tarkoita ettei niiden pitäisi olla kaikille muillekin tärkeitä.” https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuomasenbuske/60431-pakkoruotsin-vastustajat-ovat-oikeassa/
Pointti siltä oli se, että muut eivät näissä kunnissa juuri ruotsiin arjessa törmää, kun ruotsinkieliset ovat omana yhteisönään eriytetty muilta. On eri päiväkodit, eri koulut ja osin myös kielipohjaisesti eriytyneet vapaa-ajan harrastuksetkin. Ruotsin taitoja ei pääse moni arjessa soveltamaan missään, kun ruotsinkielisiin lapsiin ei edes törmää. Urheilun joukkuepeleissä saattaa suomenkielinen lapsi tai nuori joskus voida törmätä ruotsinkieliseen joukkueeseen, mutta isossa osassa suomea ei törmää niihinkään. Monia globaaleja ns. vieraita kieliä tulee nykyään lapsilla ja nuorilla vastaan tuttuna kielenä paljon enemmän.
I:
Jos on ruotsinkielinen ja asuu Tampereella tai Oulussa esim niin silloin ei ole mahdollista eristäytyä. Ruotsinkieliset koulut noilla paikkakunnilla ovat sitä varten että ruotsin- tai kaksikielisten perheiden lapset ylipäänsä oppisivat kunnolla ruotsia, koska suomenkielisissä siitä ei ole varmuutta. Sama koskee tietenkin myös pk-seutua.
Ainoastaan Pohjanmalla, Länsi-Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla ruotsinkieliset elävät “eristyksessä” koska kaikki ympärillä puhuvat kanssa ruotsia.
Ehdotin että suomenkieliset perheet jotka asuvat lähiössä jossa on siirtolaisia niin paljon että kouluissa yli puolet oppilaista ovat muita kuin kantasuomalaisia, laittaisivat lastensa ruotsinkiekiseen kouluun koska silloin oppii kunnoa sekä ruotsia että suomea.
Ruotsinkielisissä kouluissa ainakin pk-seudulla on todella paljon oppilaita joiden äidinkieli on suomi. Noihin kouluihin pyrkiminen edellyttää toki että on käynyt ruotsinkielistä päiväkotia tai muulla tavalla todistetusti on hankkinut sellaisen ruotsin taidon että pärjää koulussa.
Tuomas Enbuske on ainakin esiintynyt ruotsinkielisissä TV-ohjelmissa.
R. Silverberg kirjoitti:
“Ehdotin että suomenkieliset perheet jotka asuvat lähiössä jossa on siirtolaisia niin paljon että kouluissa yli puolet oppilaista ovat muita kuin kantasuomalaisia, laittaisivat lastensa ruotsinkiekiseen kouluun koska silloin oppii kunnoa sekä ruotsia että suomea.”
Tuohan nimenomaan lisää koulujen välistä segregaatiota¨, jos niistä lähiöistä, joissa jo ennestään yli puolet oppilaista on muita kuin suomen- ja ruotsinkielisiä, vielä useampi suomenkielisistä vaihtaisi koulukielekseen ruotsin. Jo nyt ruotsinkielisissä kouluissa on huomattavan vähän muita kuin ruotsin ja suomenkielisiä. Tuo toimi vähentäisi lähiökouluista suomenkielisiä entisestään, ja lisäisi kielellistä segregaatiotilannetta lähiökoulujen osalta.
Jos tätä segregaatiota haluttaisiin vähentää, pitäisi ruotsinkielisiinkin kouluihin saada lisää nimenomaan pienituloisia vieraskielisiä, joiden äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi, jolloin vieraskielisten osuudet tasoittuisivat eri kouluissa. Nyt ruotsinkielisissä kouluissa vieraskielisiä on monin paikoin keskimäärin vain noin kuudesosa siitä, mitä suomenkielisissä kouluissa. Ero on erittäin huomattava.
R.Silfverberg kirjoitti:
“Noihin kouluihin pyrkiminen edellyttää toki että on käynyt ruotsinkielistä päiväkotia tai muulla tavalla todistetusti on hankkinut sellaisen ruotsin taidon että pärjää koulussa.”
Jäin vielä miettimään, että mikä tässä tekstissä ihmetytti. Se oli tekstin loppuosa. Suomenkielisiin peruskouluihinhan otetaan oppilaiksi aina myös ne oppilaat, jotka eivät kouluun tullessaan osaa lainkaan suomea, ilman että vaaditaan kielitaiton osoittamista oppilaaksi pääsyn ehdoksi. Tuo käytäntö lienee yksi monista syistä koulujen sosioekonomiselle eriytymiselle ja samalla sille, miksi äidinkieleltään muun kuin ruotsin- ja suomenkielisiä maahanmuuttajia ruotsinkielisissä kouluissa on niin vähän.
Keskustelin joitain vuosia sitten erään opettajan kanssa, joka yksinomaisesti teki työnään yläasteikäisenä Suomeen muuttaneiden integroimista suomenkieliseen kouluun, eli käytännössä siihen liittyvää erityisopetusta. Hänen kaikki oppilaansa olivat kouluun tullessaan käytännössä suomen kielen taidottomia, ja hän opetti oppilaita siirtymävaiheen verran eli sen aikaa, että nämä sai siirrettyä tavalliselle luokalle S2-oppilaana. Osalla maahanmuuttajista se vaihe kesti 2 kuukautta, osalla toista vuotta. Hän teki todella hienoa työtä. Oppilaat olivat paitsi kielitaidoltaan eri vaiheissa, myös iältään ja taitotasoltaan erilaisia. Siinä sai pilkkoa opetusryhmän opetuksen erittäin moneen tasoryhmään niin substanssin kuin kielitaidonkin osalta. Mutta niin nimenomaan tehdään, koska ei sellaista vaihtoehtoa edes ole, että suomea osaamattomana suomeen muuttanut peruskouluikäinen jäisi ilman peruskoulun opetusta. Tietenkin suomea osaamatonkin otetaan suomenkieliseen kouluun oppilaaksi, vaikka sitten suoraan 9. luokalle.
Siinä, missä suomenkielisiin kouluihin otetaan kesken koulunkin suomen taidottomia, ruotsinkielisissä kouluissa ei ilmeisesti oteta täysin ruotsintaidottomia sisään samalla tavoin yleisesti kesken koulun, ja integroida näitä oppilaita sitten tavallisiin luokkiin oppimaan kieltä paremmin. Siinä olisi yksi potentiaalinen kehityskohde, koska se on ongelma, jos tällaisia oppilaita kertyy liian paljon toisten yksittäisten koulujen yksittäisille luokille sen takia, että osaan kouluista tällaisia oppilaita ei lainkaan tai juuri lainkaan tule.
No kahden lapsen isänä omat negatiiviset havaintoni ja tuttavien kokemukset tietynlaisista maahanmuuttajakouluista eivät liity oppimistuloksiin, vaan jatkuvaan väkivaltaan ja uhkailuun. Ja huumeisiin ja päihteisiin.
Eivät opettajat pystyneet tekemään mitään poikaani päätä pidemmälle maahanmuuttajapojalle joka käytti päivittäin väkivaltaa. Onneksi poika siirrettiin koulusta pois nopeasti.
Tuttavaperheen poika joutui vaihtamaan koulua koska maahanmuuttajajengi otti tämän kohteekseen. Ja sukulaiseni lapsi ajautui jengi- ja päihdekierteeseen eräässä itä-Helsingin koulussa. Siellä tuntui tapahtuvan koulussa täysin käsittämättömiä asioita jotka eivät olisi täällä ”hyvällä alueella” mahdollisia.
Huumeet on kuin täit, niitä on kaikissa kouluissa mutta ns paremman väen kouluissa ongelmaa piilotellaan kunnes se räjähtää käsille.
Kolme lasta ns hyvässä koulussa
Vastaavaan tullut törmättyä myös. Mieleen tulee esim. eräs päätä pidempi maahanmuuttaja, joka on erotettu useammasta koulusta aiemmin ja on päätä pidempi muita, kun on iältään noin 3 vuotta muita vanhempi. Oppilaan fyysiset voimat ovat aikuisen miehen tasolla, ja kiinnostuksen kohteet eri kuin selvästi itseään nuoremmilla saman vuosiluokan muilla oppilailla. Jos oppilas on väkivaltainen, koulu ei voi tehdä oikein mitään, kuin koittaa pitää niissä tilanteissa kiinni parin opettajan voimin. Erottaakaan koulusta ei voi ja siirtää muuhun kouluun, jos on monta kertaa jo aiemmin erotettu, koska mahdolliset lähikoulut loppuvat. Eikä erottaminen ole lapselle itselleen yleensä muutenkaan hyväksi. Ehkä muita selvästi vanhemmille lapsille olisi hyvä koittaa olla oma luokka. Harvoin selvästi muita vanhempia lapsia kuitenkaan ihan niin montaa on.
TL, tunnistan sen mistä puhut. Ne joilla on omia kokemuksia tästä, joko oppilaana, vanhempana tai haastavien koulujen opettajina, he tietävät.
Muut arvailevat, ottavat oman kantansa tähän asiaan arvoasiana, poliittisena kannanmuodostuksena, eivät sitä kautta mitä tapahtuu. Sitä mitä tapahtuu, sitä ei oikeastaan tiedetä kuin kokemuspohjaisesti. Ei median juttujen kautta. Ne ovat kuitenkin aina tulkintoja.
Yksi kuvaamasi ongelman ydin on se että koulu taitaa olla jääkiekkokaukalon kanssa ainoa paikka missä väkivalta ei ole väkivaltaa.
Sille on keksitty hassu termi silloinkin kun se on fyysistä: kiusaaminen. Olisi alettava käyttää käsitettä kouluväkivalta.
Kun kouluväkivalta on vakavaa, aiheuttaa kipua ja vammoja, lyöminen, potkiminen, repiminen, fyysisellä väkivallalla uhkaaminen, tulisi kutsua poliisi paikalle. Ja vanhempien tehdä yhdessä koulun rehtorin kanssa selvä rikosilmoitus. Vain tätä kautta signaali menee perille ja todelliset tukitoimet käynnistyvät.
Saataisiin myös selvä tilasto siitä missä väkivaltaa on, kuinka paljon ja ketkä sitä tekevät.
Joissakin kouluissa on edelleen vääränlainen poliisin pelko.
Itse ilahdun tietyllä tavalla joka kerta kun koulun pihalla on poliisiauto. Tiedän että nyt ovat varsinaiset ammattilaiset paikalla ja koulu osaa hoitaa asioitaan. Kuraattorien, psykologien ja opettajien ja rehtorien ammattitaitoa aliarvioimatta on selvää että väkivallan selvittää poliisi ja laittaa seurauskäytännöt liikkeelle.
Se on jo lapsen, uhrin, oikeusturvakysymys.
Vanhemmilla ja kiusatuilla ei ole velvollisuutta sopia vakavaa väkivaltaa missään pyöreän pöydän keskusteluissa kerta toisensa jälkeen, jos piilotavoitteena on “ettei poliisia tähän tarvitse sekoittaa.”
TL, hyvilläkin alueilla on ongelmansa. Pohjois-Helsingissä, vauraalla arvoalueella, omakoti-ja rivitaloalueella, oli ehkä törkein kiusaamistapaus mitä kuvitella saattaa. Sellaiseen sama edellä kuvaamani toimintamalli.
toimintamalli selvä kirjoitti:
“Kun kouluväkivalta on vakavaa, aiheuttaa kipua ja vammoja, lyöminen, potkiminen, repiminen, fyysisellä väkivallalla uhkaaminen, tulisi kutsua poliisi paikalle. Ja vanhempien tehdä yhdessä koulun rehtorin kanssa selvä rikosilmoitus. Vain tätä kautta signaali menee perille ja todelliset tukitoimet käynnistyvät. ”
Alle 15-vuotiailla ei ole rikosoikeudellista vastuuta Suomen lain mukaan, joten poliisin kutsumisesta ei ole mitään hyötyä, ellei tekijä ole jo täyttänyt 15 vuotta. Rikostutkintaa ei aloiteta, jos lapsella ei ole rikosoikeudellinen vastuuikä täynnä. Akuutissa tilanteessa poliisi voi toki ottaa kiinni riehujan, jos opettajat eivät siihen kykene. Mutta jatkotoimet poliisi ohjaa muille, koska rikostutkijoilla ei ole toimivaltaa alle 15-vuotiaiden asioissa.
Vuoden päästä omallakin lapsella on siirtyminen kouluun, jossa S2-oppilaiden osuus on tämän maakunnan korkein ja koululla muutoinkin aika rauhaton maine. Sen verran ennakoitiin, että suositteltiin hakemaan luonnontiedeluokalle. Naapuri oli ratkaissut asian laittamalla kaikki omat lapsensa opiskelemaan latinaa ja sitä kautta toiseen kouluun.
Ajattelin jäädä seurailemaan tilannetta ja kuulostella miten lapsi itse asian viihtyy, jos ovet luonnontiedeluokalle eivät aukene. Sitten olisi vielä optio alkaa soittamaan jotain soitinta tai hakea kristilliseen kouluun, jos meno yltyy sietämättömäksi. Helposti tällaisessa kyllä käy niinkin, että aikuinen ylireagoi tunnepohjalta.
I, “Alle 15-vuotiailla ei ole rikosoikeudellista vastuuta Suomen lain mukaan, joten poliisin kutsumisesta ei ole mitään hyötyä, ellei tekijä ole jo täyttänyt 15 vuotta. Rikostutkintaa ei aloiteta, jos lapsella ei ole rikosoikeudellinen vastuuikä täynnä.”
Kyllä rikosilmoituksen voi tehdä ja siitä on hyötyä. Poliisi tulee paikalle, se voi jo havahduttaa, mutta vaikka syytettä ei nosteta, asiaa usein myös selvitetään, Helsingissä tätä varten mm. oma poliisiryhmä lasten ja nuorten rötöksiin, ja selvittely johtaa aina myös lastensuojeluilmoitukseen. Sen voivat tehdä myös väkivallan kohteeksi joutuneen lapsen tai nuoren vanhemmat, koulun reaktioita ei ole välttämätöntä jäädä odottamaan.
Pahinta on että vähän puhutellaan ja todetaan että ei mitään kuitenkaan voida.
Poliisin tulo paikalle havahduttaa usein ensimmäisellä kerralla. Jos kyse on viidennestä tai kymmenennestä kerrasta, se ei enää yleensä havahduta.
Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä ilman poliisiakin. Yleensä koulu tekee ne itse, jos tilanne sitä vaatii. Mutta hankalammista tapauksista niitäkin on usein tehty jo niin monta, ettei sekään enää vaikuta mitään. Aika usein toisia kohtaan väkivaltaiset lapset ovat jo ennestään lastensuojelun asiakkaita, ja monet toisia kohtaan erityisen väkivaltaisista lapsista asuvat jo valmiiksi huostaanotettuina tai laitoksessa.
Jos on vaikka traumatisoiva lapsuus takana, johon pikamuutoskeinoa ei usein ole, poliisin keinot ovat näissä tilanteissa usein aika vähissä. Moni lapsi tarvitsisi parempia sote-palveluita, ei poliisia.
Ehkä alle 15-vuotiaiden rikosilmoituksista on joskus hyötyä, mutta ei ole tullut sellaisia juuri vastaan, joista alle 15-vuotiaiden tapauksessa ulospäin näkyvästi hyötyä olisi ollut. Poliisitutkinnat päättyvät alaikäisyyden toteamiseen, ja lapsen väkivaltainen käytös on kyllä käytännössä liki aina vanhemmilla ennestään liiankin hyvin tiedossaan.
Lapsihan on usein yleisimmin väkivaltaisin stressin alla tai väsyneenä tai nälkäisenä tutussa seurassa eli käytännössä omalle lähipiirilleen.
Minusta menet harhaan asettaessasi tällaisen kysymyksen: “Kysymys asian kannatettavuudesta jakautuu kahteen osaan: onko tämä oikein ja toimiiko tämä.”
Koulujen oppilaaksiottoalueiden reivaamisessa on kyse siitä, että niitä on tarve muuttaa, koska kouluverkosto ja asuinalueiden lapsimäärät muuttuvat. Kun muutoksia joka tapauksessa tehdään, kannattaa rajojen piirtämisessä miettiä esimerkiksi asuinalueiden sosioekonomista eriytymistä, koska sillä on niin suuri vaikutus koulujen arkeen. Tuo kysymys asian oikeutuksesta on sikäli tärkeä, että aika paljon porua on syntynyt oppilaitten “pakkosiirroista” ja välineellistämisestä segregaation ehkäisyssä. Ei ehkä kannattaisi luoda virhellistä vaikutelmaa siitä, miksi näin tehdään.
Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että tällä toimenpiteellä ei ratkaista koulujen segregaatiota. Tärkeämpää on esim. kaupunkiuudistuspolitiikan jatkaminen ja koulujen rahoitus. Kannatan itse koulujen tarveperustaisen rahoituksen moninkertaistamista nykyisestä.
Esimerkiksi Hollannissa sen taso on noin viisinkertainen Helsinkiin verrattuna, ja tulokset ovat olleet myönteisiä. Näin kertoivat tutkijat kasvatuksen ja koulutuksen toimialan seminaarissa.
Tässä oma blogini asiasta: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/antti-kaariala/koulujen-segregaatiosta-ja-oppilaaksiottoalueista-kannattaa-puhua-faktojen-pohjalta/
Antti Kääriälä kirjoitti:
“Koulujen oppilaaksiottoalueiden reivaamisessa on kyse siitä, että niitä on tarve muuttaa, koska kouluverkosto ja asuinalueiden lapsimäärät muuttuvat. Kun muutoksia joka tapauksessa tehdään, kannattaa rajojen piirtämisessä miettiä esimerkiksi asuinalueiden sosioekonomista eriytymistä, koska sillä on niin suuri vaikutus koulujen arkeen.”
Ei tuossa asuinalueiden sosioekonomista eriytymistä kauheasti kai edes mietitä, vaan oppilaspohjaa. Asuinalueen ja oppilaspohjan sosioekonominen eriytymistilanne voi olla — ja usein onkin — eri, koska kaikki alueen lapset eivät mene kunnan lähikouluun. Havainnollistan. Olkoot sosioekonomisesti keskiverto asuinalue. Sitten siitä lähtee parempituloisten ja korkeakoulutettujen lapsia ensin eri kouluihin, kuten ruotsinkielisiin ja muun kielisiin kouluihin. Sitten osa varakkaampien lapsista hakee suomenkielisiin yksityiskouluihin. Sitten osa hakee painotusluokille. Sitten katsotaan mitä jää jäljelle julkisen lähikoulun oppilaspohjaksi. Jäljellä on sosioekonomisesti keskimääräisestä eriytynyt oppilaspohja, vaikka itse asuinalue ei olisi erityisemmin ‑sosioekonomisesti eriytynyt asuinympäristö asumisen osalta. Kaupunginosan leikkipuistoissa voivat leikkiä rikkaat ja köyhät sekaisin (tosin kaikkein vauraimmilla on omat leikkipuistot pihoissaan), mutta koulun oppilaspohja voi poiketa merkittävästikin asuinalueen lasten jakaumasta.
Kun suomen kielen osaaminen on integraatiolle ja oppimiselle kriittistä, niin olisi järkevää panostaa siihen enemmän. YLEn mukaan Helsingin kouluissa opetetaan 50:tä äidinkieltä: https://yle.fi/a/74–20106218, mutta onko se nykytilanteessa tarkoituksenmukaista? Suomen opettaminen parantaisi tasa-arvoa, ja nähdäkseni lasten oikeuksien toteutuminen vaatisi sitä.
Pidemmän päälle segregaatio on kyllä itseään ruokkiva ilmiö ja se tehostaa itse itseään. Uskon, että aikaa myöten Suomessa ollaan samassa tilanteessa kuin Ruotsissa nyt. Meillä kehitys vaan tulee viiveellä.
Ei se niinkään politiikkatoimista johdu, vaan niillä joilla on parhaat resurssit on mahdollisuus valita ja lopuille jää sitten mitä jää. Sitten kun tilanne pahenee kannustimet reagoida kasvavat entisestään niillä, jotka pystyvät reagoimaan. Hyvä osaiset ja tiedostavat perheet saavat lapsilleen Matteus vaikutuksen ja huono-osaiset sen sitten käänteisenä.
Äkkiseltään tulee mieleen sellainen, että segregaatiota voitaisiin torjua niin, että keskiarvon lisäksi oppilaat saisivat rankingpisteet omasta luokastaan peruskoulun jälkeisiin jatko-opintoihin. Tällöin saataisiin kannustinta päästä myös mahdollisimman heikkotasoiseen ryhmään.
Keskustelussa on ollut koomista se, kun ekonomistit alkoivat toistelemaan sitä, ettei koulutusta pystytä kehittämään, koska tarvittavaa tietoa ei kerätä, jolloin heidän mukaan emme voi tietää toimenpiteiden vaikutuksista. Kuitenkin, nämä samat penäävät lisää resursseja, pienempiä ryhmäkokoja, antisegregaatiota ja monia muita toimia, joita ei monissa (Pisatutkimuksissa hyvin menestyvissä) Aasian maissa ole sovellettu. Taitaa tämän kanssa käydä kuten niin monen muunkin asian kanssa: penätään tutkittuun tietoon perustuvaa päätöksentekoa, sitten tutkitaan, todetaan, ettei tutkimus käsitellytkään kattavasti todellisuutta ja lopulta päätökset tehdään poliitikkojen intuitiolla.
Tuossa yksi haaste on se, että edistettäviä asioita on monia, ja ne optimoivat eri asioita. Segregaation ehkäisyllä tavoitellaan mm. yhteiskuntarauhaa. Oppimistulosten kannalta ymmärtääkseni useat tutkimukset ovat tulleet siihen tulokseen, että korkea segregoituneisuus johtaa parempiin tuloksiin niiden osalta, jotka ovat sitten niissä ikään kuin paremmissa kouluissa, ja huonompiin tuloksiin niiden kannalta, jotka ovat niissä huonommissa kouluissa.
Aikoinaan USA:ssa korkein oikeus päätti 1950-luvulla, että ihonväriin perustuneet koulut ovat kiellettyjä, ja syynä oli paitsi mm. koulujen resurssierot, myös mm. tutkimukset, joiden mukaan koulujen eriytyminen aiheutti negatiivisia sosioemotionaalisia ja käyttäytymiseen liittyviä vaikutuksia. Amerikassa koulut ovat silti yhä sekä sosioekonomisesti, kielellisesti että etnisesti eriytyneitä, mutta ihonväriin perustuvaa oppilaiden erottelua ei enää sentään ole ainakaan muodollisesti.
Aiheesta voi lukea esim. tutkimusartikkelin “The Effect of High School Socioeconomic, Racial, and Linguistic Segregation on Academic Performance and School Behaviors” Teachers College Record ‑lehdestä. Sen mukaan nykyisestä koulujen segregoitumisesta kärsivät erityisesti mustat ja latinot, kun taas valkoihoiset saattavat hyötyä tilanteesta.
Nimenomaan se muodostaa poliittisenkin vaikeuden asiaa koskevassa päätöksenteossa, että tekee melkein mitä vain, ratkaisuista voi olla yksilötasolla osalle lapsista myös haittaa. Yksi ratkaisu edistää toisten lasten asemaa ja on toisille haitallista, ja toinen ratkaisu taas edistää toisten lasten asemaa ja on eri lapsille haitallista. Ihmiset ovat yleensä kiinnostuneempia oman lapsensa tilanteesta kuin yhteiskunnan kokonaiskysymyksistä.
Olisko käytännössä mahdollista jakaa oppilaaksiottoalueita siten, että ns. huonosta alueesta lohkottaisiin useita pieniä lohkoja, jotka yhdistettäisiin useampaan hyvämaineiseeen alueeseen. Pidempi koulumatka ei ehkä herättäisi niin paljon vastustusta, jos porkkana on parempimaineinen koulu.
Huonomaineisen koulun oppilasmäärä tietysti tippuisi, mutta ylimääräiset luokkahuoneet tulisivat käyttöön kun samalla panostettaisiin rutkasti lisää resursseja ja vaikka puolitettaisiin luokkien ryhmäkoko tässä koulussa.
Poliitikot paikkaavat toteuttamansa politiikan seurauksia kohtelemalla kantasuomalaisten lapsia kuin kulutusresursseja. Minusta tämä toiminta on alhaista. Varsinkin kun huomioi miten asia valmisteltiin täysin salassa.
Mikäli tällaisesta toiminnasta tulee suosittuakin, kysyntä kasvaa yksityisille kouluille.
Tässä on kyse nyt määrällisistä tekijöistä vahvasti sekä siitä että systeemimme ei velvoita lasten vanhempia oppimaan suomea.
Tehokkain paikka oppia kieli on oma koti. Koskee myös toista kieltä.
Kuten jo totesin vanhemmilla on, siis olisi, tässä velvollisuus, koska kieli uudessa ympäristössä on elinehto. Mutta tätä ei meillä vaadita. Seuraukset ovat luettavissa.
Toinen tekijä on määrä. Pk-seudulla on ylitetty määrä jonka jälkeen syntyy niin vahvoja ja laajoja kielialakulttuureja että omalla kielellä pärjää.
Viiteryhmä on niin iso että sen ulkopuolelle ei välttämättä ole tarvetta. Suomen kielen oppimisen taso jää vajaaksi. Niin myös osallisuus yhteiskuntaan.
Tätä tukee myös esim. yo-tutkinto jonka suomen kielen voi läpäistä s2-oppilaana todella helpotetulla kokeella vaikka takana olisi peruskoulun yhdeksän ja lukion kolme vuotta.
Koulupiirirajojen siirtely on siis toissijainen keino, joka on myös nopeasti maahanmuuttajaryhmien kasvaessa nopeasti loppuun käytetty, jos se nyt mitään tuloksia tuottaakaan.
Kielen oppimisen vaatimus ja kielikokeet vanhemmille toisi kestävämpää tulosta ja muutenkin olisi ratkaisukeskeinen sekä muttajien työmahdollisuuksien että opintojen kannalta. Voitaisiin käyttää esim. käsitettä kielivastuu.
Koulussa lapsi tai nuori viettää huomattavasti vähemmän aikaa kuin yksityiselämässään. Jos se on täysin toiskielinen, ei koulu voi kuin paikkailla. Jos kotona suhtautuminen suomeen kieleen on negatiivinen tai välinpitämätön, ei sitäkään.
Olen samaa mieltä. Suomen kielen osaamisen vaatimus pitäisi lähteä vanhemmista. Maahanmuuttajat eivät saisi luoda omia omankielisiä palveluita. Ruotsissa nämä yhteisöt ovat näitä varjoyhteiskunta jotka ovat eristäytyneet muusta yhteiskunnasta. Niissä voi käydä kaupoissa ja asioida julkisissa palveluissa, osaamatta sanaakaan ruotsia. Ja yllätys yllätys tämä eriytyminen lähti liikkeelle koulujen eriarvoistumisesta. Eli koulut ovat avainasemassa siinä miten segregaatiokehitys lähtee liikkeelle. Kun tietty määrä oppilaaksiottoalueen oppilaista on vieraskielisiä niin alueen kehitystä on enää vaikea estää.
Suomessa on tehty siis aivan samat virheet. On sallittu ja annettu ylläpitää omaa kulttuuria mikä on johtanut siihen, että vanhemmat eivät ole integroituneet.
Mitä tulee nuorten kieliosaamiseen yleisesti. Niin kielet kehittyvät ja muuttuvat ja nuoret puhuvatkin ihan omanlaistaan kieltä. Opintojen kannalta tärkeintä tietenkin on kyky omaksua ja lukea pitkäjänteisesti ja ymmärtää käsitteitä. Tähän vaaditaan kielellistä kehittymistä.
Peruskoulujen rappio näkyy tässä, ne eivät kykene enää kehittämään ja laajentamaan kielellistä käsitteistöä. Miten ihmeessä tällainen nuori pystyy jatko-opintoihin jos hänellä on vaikeuksia ymmärtää monimutkaisempien sanojen ja virkkeiden merkitystä.
Nuori pystyy jatko-opintoihin, kun laskemme vaatimustasoa ammattikorkeakouluissa, samalla saadaan korkeakoulutetun väestön osuutta kivasti ylöspäin. En tosin tiedä kuinka alas tuota vaatimustasoa voi enää laskea, se on nytkin jo äärimmäisen matalalla.
Ainoa kysymysmerkki tässä on se, että mitä hyötyä tästä on? Kiina nousee ja kilpailee nyt laadulla, ei millään Ö‑tason maistereilla ja tohtoreilla.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/90b60ec0-a938-4680–8351-fe1d139052e3
Tuonkin voi tietenkin joku kuitata poliittis-kyynisesti yksittäistapauksena. Niinhän kokemukset hiljennetään.
Mutta muutos stadissa ja lähikunnissa on oikeasti tapahtunut.
Nyt asioista tietävät tietyillä alueilla tai tietyissä esim. vuokrataloissa asuvat ihmiset, mutta jollakin aikajanalla siitä tulevat tietämään myös omakohtaisen kokemuspohjaisesti myös ns. paremmilla alueilla asuvat.
Jotkut ovat maltillisesti vuosia tuoneet esiin väestöpohjissa tapahtuvia muutoksia. Siis niitä joista vaikkapa Tilastokeskus kertoo hyvässä avoimessa datapohjassaan jokaiselle joka jaksaa klikata pari kertaa.
Heidät on kuitenkin persutettu ja maalitettu. Tulkintoja, ainoita oikeita, väliin tyrkyttävä media hoitaa suunsulkemisen yleensä.
Itse näen että mikään etnisyys sinänsä ei tuota ongelmia. Erilaiset etnisyydet ovat rikkaus. Olisi tylsää asua stadissa jossa kaikki olisivat kantasuomalaisia.
Mutta kun määrä ylittää tietyn pisteen, ongelmat alkavat kumuloitua JOS maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunut. Meillä on. Suomi on köyhä maa. Monelle tämä köyhä ja edelleen köyhtyvä maa ei ole paikka jossa elämisensä tasoa voisi halutusti nostaa. Täällä syrjäytyy.
Tämä kielellinen muutos tavoittaa kaikki meidät kyllä aivan muutamia alueita lukuunottamatta. Matematiikalle ei voi mitään. Se voidaan luvata.
Sitten, kuten aina sanon, on kunkin oma asia miten muutokseen suhtautuu. Kuka näkee hyvää, kuka pahaa. Itse otan stoalaisesti, tälle ei voi nyt mitään.
Mutta toivottavasti Tuusulaan muutto auttaa tuota perhettä.
Suomi on köyhä maa? Miten tuota perustelisit? Wikipediasta löytyy “List of countries by total private wealth” jossa Suomi sijoittuu ainakin 50 parhaan joukkoon, siis suunnilleen paras kolmannes, lähes kaikilla taulukon mittareilla pyöriteltynä. Ettei tuo näkemyksesi nyt vain liittyisi tähän hallituksen harjoittamaan kriisiviestintään, jonka mukaan mihinkään ei ole varaa, paitsi että johonkin kuitenkin aina on, esimerkiksi jäähalliin.
Jaakko K, kiitos keskustelusta, mutta tässä:
‑Euroopan korkein työttömyys
‑hyvin suuri valtionvelka > valtava sopeutustarve ainakin kahdelle seuraavalle hallituskaudelle
— maailman mitassa pitkään matala talouskasvuprosentti (vaikka ihan juuri nyt myönt. kehitystä)
‑kriisitynyt terveydenhoito/sotejärjestelmä > suomalainen terveydenhoito ei ole enää maanosan kärkeä
‑asuntovarallisuuden merkittävä pudotus
‑vähän pääomavarallisuutta innovaatioon ja toimeliaisuuteen
‑hyvin korkea verotusaste suhteessa kaventuvaan hyvinvointivaltioon
Eli ei tätä maata kai rikkaaksi voi enää sanoa. Taisimme 80-luvulla ja 2000-luvun alussa sellaisia olla, mutta nyt on alettava sopeutua niukkaan valtion- ja kuntatalouteen. Yksittäisiä rikkaita ihmisiä, perhekuntia, sukuja, alueita, sosioekonomisia sektoreita tietenkin on, mutta ei tänne ainakaan vaurastumisen toivossa kannata tulla.
Hallituksella on varmastikin ollut syytä kriisiviestintään. Seuraava tod.näk. demareiden vetämä hallitus tulee jatkamaan samaa linjaa, toki sillä erotuksella että joutuvat sopeuttamaan vielä paljon enemmän.
Otatkohan nyt vähän vapauksia köyhyyden määrittelemisessä. Jos varallisuus onkin vähentynyt, ei se vielä automaattisesti tarkoita sitä että on köyhä. Ja varakkaallakin voi olla ongelmia rahoittaa hankkeitansa, jos varallisuus on esimerkiksi pelkkiä kiinteistöjä. Työeläkejärjestelmässäkin on kiinni huomattava varallisuus. Verotustahan taas oli varaa juuri keventää, erityisesti suurituloisille, mutta myös yhteisöveroa alennettiin.