Avainsana: Mikko Silliman

Hyväosaisten alueiden lapsia huono-osaisten kouluihin?

Olen kir­joit­tanut koulushop­pailun estämis­es­tä ennenkin ja jopa vähän perus­teel­lisem­min. Päiv­itän tämän kir­joituk­sen silti, kos­ka asia on taas ajanko­htainen, kun Itä-Helsingis­sä koulu­jen oppi­la­saines­ta aio­taan tas­apain­ot­taa kul­jet­ta­mal­la oppi­lai­ta parem­pio­sais­ten alueil­ta huonom­pio­sais­ten alueille.

Kysymys asian kan­natet­tavu­ud­es­ta jakau­tuu kah­teen osaan: onko tämä oikein ja toimi­iko tämä. Hyp­pään yli vaikeam­man ensim­mäisen kysymyk­sen, kos­ka vas­tauk­seni jälkim­mäiseen on, ettei tämä keino toi­mi vaan pahen­taa seg­re­gaa­tio­ta, kun asi­aa tarkastel­laan vähänkin pidem­mäl­lä sihdillä.

Emme ole (vielä) Etelä-Korea, mut­ta meil­läkin lap­su­us on muut­tunut mer­i­tokraat­tises­sa yhteiskun­nas­samme yhä enem­män pitkäk­si karsin­takurssik­si joka määrää aikuisiän men­estyk­seen. Sik­si las­ten hyvä ope­tus on monille van­hem­mille asia, jon­ka hyväk­si he tekevät melkein mitä hyvän­sä. Jat­ka lukemista “Hyväo­sais­ten aluei­den lap­sia huono-osais­ten kouluihin?”

Oikeistovalta (5) Tarvitsemme kvantitatiivista sosiaalitiedettä

Istu­van hal­li­tuk­sen päätök­set tun­tu­vat minus­ta huonoil­ta myös sen takia, ettei hal­li­tuk­sel­la näytä ole­van san­ot­tavaa yhteiskun­nal­lista insinööriosaamista. Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan rak­en­t­a­mi­nen on vaikeaa, mut­ta sen purkami­nen tai kor­jaami­nen on vielä vaikeam­paa. Huono osaami­nen tuot­taa turhaa kärsimystä.

Sil­loin kun hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taa raken­net­ti­in, sosi­aal­i­ti­etei­den osaami­nen oli voimakkaasti mukana.

Tämä muut­tui jo 1990-luvul­la. Olin neu­vot­tele­mas­sa Lip­posen ensim­mäisen hal­li­tuk­sen toteut­tamista säästöistä. Sosi­aalipoli­itikoista ei ollut san­ot­tavaa apua. He sanoi­vat vain, ettei mis­tään voi säästää, mikä tarkoit­taa samaa kuin että säästäkää mis­tä haluatte.

Kohta­laisen hyvin se silti meni, mut­ta yksi paha moka tehti­in. Hyväksy­imme val­tio­varain­min­is­ter­iön ehdo­tuk­sen  pois­taa sairaus­päivära­has­ta min­i­mi. Se kuu­losti loogiselta. Jos ei ole ollut tulo­ja ennen kuin mur­si jalka­nsa, mik­si tulo­ja piti olla sen ajan, kun jal­ka on kip­sis­sä, jon­ka jäl­keen ollaan taas ilman tulo­ja. Jos ei ole tulo­ja ter­veenä, ei voi menet­tää tulo­ja sairastues­saan. Jat­ka lukemista “Oikeis­to­val­ta (5) Tarvit­semme kvan­ti­tati­ivista sosiaalitiedettä”