Kategoria: sote

Toimeentulotuen vuokrarajoja ei voi toteuttaa kolmessa kuukaudessa

Näen suo­ma­laiselle hyv­in­voin­ti­val­ti­olle kak­si poli­it­tista uhkaa.

Poli­it­ti­nen vasem­mis­to ei ole halua pitää suit­sia kireäl­lä vaan jakaa rahaa sym­pa­t­ian perus­teel­la. Sil­loin kun demar­it rak­en­si­vat hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, he oli­vat rahankäytössä tiukko­ja ja johdon­mukaisia. Sään­nöt oli­vat ankaria. Tämä ote on höl­tynyt pahasti viimeisen 20 vuo­den aikana. Jos hyv­in­voin­ti­val­tion raho­ja käytetään tehot­tomasti, kär­si­jöinä eivät ole rikkaat vaan köy­hät. Jos joku saa perus­teet­to­mia tulon­si­ir­to­ja, rahaa riit­tää muille tarpeessa oleville vähemmän.

Toinen ongel­ma ovat oikeis­to­laiset. Hei­dän pahin ongel­mansa ei ole se, että he halu­a­vat kyykyt­tää köy­hiä ja lisätä tulo­ero­ja. Aina tulee uusia vaale­ja ja tästä kansa kostaa vaaleis­sa. Jat­ka lukemista “Toimeen­tu­lotuen vuokrara­jo­ja ei voi toteut­taa kolmes­sa kuukaudessa”

Kokeneita lääkäreitä päivystyksiin!

Parikym­men­tä vuot­ta sit­ten Uudessa See­lan­nis­sa oli lääkäri­lakko. Kun jäl­keen­päin selvitet­ti­in sen vaiku­tus­ta poti­las­tur­val­lisu­u­teen, ilmeni, että poti­laiden kuolleisu­us oli lakon aikana laskenut. En tunne Uuden See­lan­nin lääkärei­den työ­markki­nakäytän­töjä, mut­ta lakos­sa oli­vat olleet lähin­nä nuoret lääkärit.

Uudessa See­lan­nis­sa, kuten meil­läkin, raskas päivystys­vas­tuu on nuo­ril­la lääkäreil­lä. Kun nämä oli­vat lakos­sa, päivystyk­seen tuli koke­neem­pia lääkäre­itä ja tulok­set parani­vat merkittävästi.

Kun Goo­glasin tätä asi­aa, löysin viit­teitä saman­laisi­in tulok­si­in muis­takin maista.

Van­ha sanon­ta kuu­luu, että ter­vey­den­huol­lon kallein väline on lääkärin kynä. Koke­mat­toman päivys­tävän lääkärin kynä näyt­tää ole­van eri­tyisen kallis.

Näyt­täisi siis ole­van hyvä, jos nuorten koke­mat­tomien lääkärei­den sijas­ta päivys­tävät lääkärit oli­si­vat koke­neem­pia ja nuoret lääkärit har­joit­telisi­vat helpom­mis­sa tehtävis­sä. Voisiko tämän toteut­taa ilman lakkoakin? Jat­ka lukemista “Kokenei­ta lääkäre­itä päivystyksiin!”

Miksi Soten rahat eivät riitä

Hyv­in­voin­tialueil­ta puut­tuu noin puoli­toista mil­jar­dia euroa. Miten tämä voi men­nä noin huonosti?

Keski­tyn tässä ter­vey­den­huoltoon, kos­ka tun­nen sen parem­min. Sosi­aalipuoli on aivan oma tarinansa.

Suomi yrittää taloudellista ihmettä

Suomen ter­vey­den­huoltomenot ovat suh­teessa BKT:hen selvästi alem­mat kuin ver­tailukelpoi­sis­sa mais­sa. Meitä halvem­mal­la selviävät ovat meitä köy­hempiä. Yleen­sä on niin, että maan vaurastues­sa ter­vey­den­huoltoa arvoste­taan enem­män ja siihen käytetään enem­män rahaa. Tästä sään­nöstä poiketen Irlan­ti selviää ter­vey­den­huol­lostaan huo­mat­ta­van halvalla.

Aiem­min oli erit­täin selvää, että ter­vey­den­huolto tulee selvästi kalli­im­mak­si mais­sa, jois­sa ter­vey­den­huolto perus­tuu vaku­u­tuk­si­in ja yksi­tyiseen ter­vey­den­huoltoon. Tämä ero on viimeisen 20 vuo­den aikana lieven­tynyt selvästi.

Aikamoisia faki­ire­ja mei­dän on olta­va, jos yritämme nyky­i­sistä menoista vielä kar­sia pois 1,5 mil­jar­dia, eli BKT-osuute­na 0,5 % yksikköä. Tästä muuten puo­let johtuu hoita­jien palkkaratkais­us­ta.  Hal­li­tus näyt­tää ajat­tel­e­van, että hoita­jien palkanko­ro­tuk­set rahoite­taan vähen­tämäl­lä hoitoa.

Tähän on san­ot­tu, että Suomes­sa on selvit­tävä ter­vey­den­hoi­dos­ta halvem­mal­la, kos­ka meil­lä hoita­jat suos­tu­vat tekemään töitä niin huonol­la pal­ka­lla.  Tämä etu on häviämään päin. Jat­ka lukemista “Mik­si Soten rahat eivät riitä”

Yksityinen vai julkinen (6): palvelusetelit vanhustenhoidossa

Tämä viimeinen osa kir­joi­tus­sar­jani sosi­aali- ja ter­veyshuol­losta viivästyi muiden kiirei­den vuok­si. Ehdin jo kir­joit­taa hoita­jami­toituk­ses­ta, joten ei siitä sen enempää.

Yksi­tyiset van­hus­ten­hoito­laitok­set ovat osoit­ta­neet parem­muuten­sa van­hus­ten­hoi­dos­sa. Samal­la rahal­la saa enem­män. Vähem­mäl­lä rahal­la ei kuitenkaan saa enem­pää. Kun­nat ovat mak­sa­neet jopa 30 % vähem­män van­hus­ten hoi­dos­ta yksi­ty­isille kuin omille laitok­silleen. Niin­pä ei ole ihme, että hoidon tasos­sa on joil­lakin yksi­ty­isil­lä puutteita.

Tässä käsit­te­len lähin­nä sitä, voisiko osta­ja olla van­hus itse (tai hänen omaisen­sa) eikä hyvinvointialue.

Mitä hoito asiakkaalle maksaa?

Yleinen käsi­tys on, että ympärivuorokautisen palvelu­a­sumisen asi­akas­mak­su on 85 % asi­akkaan tuloista. Täl­lä tarkoite­taan var­maankin net­to­tu­lo­ja, vaik­ka asianomais­es­ta laista en löytänyt kohtaa, jon­ka perus­teel­la tuloista vähen­netään verot. Ela­tus­mak­sut esimerkik­si kyl­lä vähennetään.

Lain mukaan se ei kuitenkaan saa olla korkeampi kuin palvelun tuotan­tokus­tan­nuk­set. Mak­sim­i­hin­ta on siis jotain 4500 €/kk. Tähän kat­toon tör­mätään vähän yli 5000 euron eläk­keen kohdal­la. Täl­laiset eläk­keet eivät ole yleisiä, mut­ta niitäkin on. Ennen kaikkea joil­lakin on pääomatuloja.

En ole näh­nyt yhdenkään hoito­laitok­sen ker­to­van, mikä on tämä lain mukainen enim­mäis­mak­su. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen (6): palvelusetelit vanhustenhoidossa”

Hoitajamitoitus järkevämmäksi

Hoita­jami­toituk­ses­sa tärkein­tä olisi siir­tyä kiin­teästä mitoituk­ses­ta yksilöl­lis­es­ti mitat­tuun hoidon tarpeeseen.

Sää­ty­talol­la käsitel­lään kuulem­ma hoitajamitoitusta.

Se pitäisi kor­ja­ta kokon­aan. Olen­naista siinä ei ole, onko mitoi­tus 0,6 vai 0,7. Molem­mat johta­vat lop­ul­ta siihen, että hoita­jia on työmäärään näh­den liian vähän, kos­ka mitoituk­sen malli on väärä.

Mitoituk­sen pitäisi perus­tua poti­laan yksilöl­lis­es­ti mitat­tuun hoidon tarpeeseen, esimerkik­si RAI-indek­si­in. Hyväkun­toisen poti­laan osalta mitoi­tus voisi olla vaikka­pa 0,2 ja oikein vaikeasti hoidet­ta­van osalta peräti yksi. On aivan eri asia, jos van­hus osaa pukea, syödä, pesey­tyä ja käy­dä ves­sas­sa kuin jos hän ei pysty näistä mihinkään ja hän­tä pitää vielä sängyssä kään­tää muu­ta­man tun­nin välein maku­uhaavo­jen välttämiseksi.

Kiin­teässä rajas­sa on se vika, että se kar­sii sisään otet­tavia. Nyt hoitoon ote­taan vain todel­la huonokun­toisia. Kun kaik­ki ovat hyvin huonokun­toisia, jopa se 0,7‑mitoituskin on liian pieni.

Nyt muut kuin todel­la huonokun­toiset pakote­taan koti­hoitoon, vaik­ka he halu­aisi­vat laitoshoitoon, kos­ka eivät tunne pär­jäävän­sä kotona.  Se taas näkyy sairaalapäivystyk­sis­sä, kun pelokkaat van­huk­set hakeu­tu­vat jon­nekin ja ain­oa mah­dol­lisu­us on sairaalapäivystys. Jat­ka lukemista “Hoita­jami­toi­tus järkevämmäksi”

Yksityinen vai julkinen (5) Jonon ohittaminen rahalla?

Rahalla hoitoon ohi jonojen?

Laastariveron poisto

Ollessani perus­palve­lu­min­is­teri pois­tet­ti­in niin san­ot­tu laas­tarivero. Liiken­nevaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat onnet­to­muuk­sista loukkaan­tuneista vain saman sym­bol­isen sairaala­mak­sun kuin poti­laatkin eli onnet­to­muus­poti­laiden hoidon mak­soi­vat käytän­nössä kun­nat. Tästä edus­ta vaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat kor­vaus­ta, ”laas­tariveroa”,  val­ti­olle. Käytän­tö muutet­ti­in niin, että vaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat asi­akkaistaan (melkein) kaiken ja laas­tarivero val­ti­olle lopetet­ti­in. Pitkäaikainen hoito on yhä julkisen sek­torin vastuulla.

Yritin tuol­loin esit­tää, että julk­isten sairaaloiden pitäisi tehdä vaku­u­tusy­htiöi­den kanssa sopimus onnet­to­muus­poti­laiden jonon ohi­tuk­ses­ta, kos­ka vaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat heille kor­vaus­ta myös ajal­ta, jol­loin he odot­ti­vat hoitoa. Vaik­ka hoi­dat­ta­mi­nen yksi­tyis­sairaalois­sa tuli niille kalli­im­mak­si, ne sääs­tivät odotusa­jan korvauksissa.

Esi­tys­täni pidet­ti­in poti­laiden tasa-arvon vas­taiselta, mitä se sup­peasti tarkastel­tuna tietysti olikin. Olisin var­maan voin­ut saa­da tahoni läpi min­is­terin val­taa käyt­täen, mut­ta kaut­eni lop­pui, ja seu­raa­jani ajat­teli asi­as­ta eri tavalla.

Lop­putu­los oli, että vaku­u­tusy­htiöi­den poti­laat hoide­taan yksi­tyis­sairaalois­sa, julki­nen menet­ti niistä saata­vat rahat ja paljon lääkäre­itä yksi­ty­isille. Muiden poti­laiden hoito ei nopeu­tunut – pikem­minkin päin­vas­toin – eikä ter­vey­den­huol­lon eri­ar­voisu­us vähen­tynyt vaan kasvoi.

Ruotsissa ei tarvita hoitotakuuta

Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen (5) Jonon ohit­ta­mi­nen rahalla?”

Yksityinen vai julkinen (4) kilpailu hoitajista

Helsingis­sä val­tu­us­tokeskustelus­sa eräs Vasem­mis­toli­iton val­tu­utet­tu sanoi samas­sa puheen­vuorossa, että yksi­tyiset sote-alan yri­tyk­set mak­sa­vat huono­ja palkko­ja ja sen lisäk­si vievät työvoimaa julkiselta sek­to­ril­ta. Nämä eivät ensi­tun­tu­mal­la oikein mah­du samaan todellisuuteen.

Mut­ta niin se kuitenkin on. Hoita­jien palkat ovat todel­la yksi­ty­isil­lä alem­pia kuin julkisel­la, minkä lisäk­si ne onnis­tu­vat näil­lä huonoil­la palkoil­laan rekry­toin­nis­sa parem­min kuin kun­nat tai nyky­isin hyvinvointialueet.

Niin­pä työn­teon yksi­tyisel­lä täy­tyy olla kivem­paa kuin julkisella.

Yksi help­po seli­tys löy­tyy. Julkisel­la on enem­män vuorotyötä ja yksi­ty­isil­lä usein mukavam­mat työa­jat. Jos tämä olisi seli­tys, yksi­ty­is­ten parem­pi vetovoima koskisi vain päivä­työtä, mut­ta ei vuorotyötä. Ei kuitenkaan koske. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen (4) kil­pailu hoitajista”

Yksityinen vai julkinen (3) ostamisen pitäisi perustua marginaalikustannuksiin

Mil­loin kan­nat­taa ostaa yksityisiltä?

Mil­loin julkisen ter­vey­den­hoidon kan­nat­taa ostaa yksi­ty­isiltä esimerkik­si lonkkaleikkauk­sia? Aiem­mas­sa postauk­ses­sa sanoin, että tämä pitäisi tapah­tua palvelusetelil­lä sen jäl­keen, kun mak­sa­ja, siis julki­nen ter­vey­den­hoito, on toden­nut toimen­piteen tarpeel­lisek­si. Kalli­ik­si tulisi, jos yksi­tyiset sairaalat saisi­vat haalia toimen­piteisi­in oman kri­teeristön­sä mukaan, kos­ka niiden kannal­ta kaik­ki hoito on kan­nat­tavaa, jos vain joku sen maksaa.

Kokoomus on vaat­in­ut, että julki­nen ter­vey­den­hoito julk­istaa hoito­toimen­pitei­den kus­tan­nuk­set, jot­ta yksi­tyiset voisi­vat tar­jo­ta samaan hin­taan. En ole näh­nyt selkeätä määritelmää, mil­lai­sista kus­tan­nuk­sista on kyse, mut­ta pelkään pahoin, että kokoomus tarkoit­taa appa­raatin kaikkien kus­tan­nusten jakamista jol­lain peri­aat­teil­la eri tuot­teille. Jos yksi­tyi­nen pystyy alit­ta­maan tämän kus­tan­nuk­sen, julkisen on oman tuot­tamisen sijas­ta ostet­ta­va yksityisiltä.

Jos tätä todel­la tarkoite­taan, aja­tus on type­rä ja kallis. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen (3) ostamisen pitäisi perus­tua marginaalikustannuksiin”

Yksityinen vain julkinen (2) Miksi yksityiset toimivat usein taloudellisemmin?

Varoi­tan, että kir­joi­tan nyt asi­as­ta, jos­sa en ole asiantuntija.

 

Mik­si yksi­tyiset tekevät monia asioi­ta tuot­tavam­min kuin julkinen?

Ensin­näkin ne eivät tee aina. HUS tekee monia asioi­ta paljon halvem­mal­la kuin yksi­tyiset, kos­ka sil­lä on niin suuri volyy­mi ja kos­ka siel­lä on niin hyvää väkeä.

Yksi­tyis­säkin on huonos­ti toimivia, mut­ta kil­pailus­sa ne kar­si­u­tu­vat pois. Sik­si yksi­ty­is­ten joukos­sa ei voi pitkään olla huonos­ti toimivia yksiköitä. Huonos­ti toimi­va julki­nen sen sijaan ei mene konkurssi­in. Sille annetaan lop­ut­tomasti lisää rahaa. Kun ter­vey­den­huolto oli vielä kun­nal­lista, kun­tien välil­lä oli jopa 30 pros­entin tuot­tavu­usero­ja senkin jäl­keen, kun väestön hoidon­tarve vakioiti­in. Sen sijaan, että kun­nat oli­si­vat otta­neet oppia tois­t­en­sa hyvistä koke­muk­sista, ne keskit­tyivät ker­tomaan, mik­si ver­tailu oli epäreilu. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vain julki­nen (2) Mik­si yksi­tyiset toimi­vat usein taloudellisemmin?”

Yksityinen vai julkinen: miksi vakuutusmuotoinen terveydenhuolto tulee kalliiksi? (1/6)

Yksi­ty­is­ten ter­veyspalvelu­jen rooli ter­vey­den­huol­los­sa on pahasti ide­ol­o­gisen kiihkoilun sävyt­tämää. Ratkaise­mal­la tämä oikein voitaisi­in paran­taa ter­vey­den­huoltoa merkit­tävästi.  Selvitän kuu­den jutun sar­jal­la ajatuk­siani asiasta.

Liik­keelle on paljon pölväste­jä ajatuk­sia, kuten että kos­ka työter­veyshoito selviää ter­veistä aikui­sista halvem­mal­la kuin julki­nen sairaista van­huk­sista, yksi­tyi­nen toimii tehokkaam­min. Toisel­la puolel­la taas julis­te­taan, että vaik­ka yksi­tyiset tuot­taisi­vat palvelu­ja halvem­mal­la, niitä ei tule käyt­tää, kos­ka pör­riäiset siirtävät voit­to­varo­jaan ulko­maille. Halvem­mal­la ja kuitenkin voittoa?

Ver­rat­taes­sa maid­en ter­vey­den­huol­lon BKT-osuuk­sia, ter­vey­den­huolto on laatu­un näh­den kallista mais­sa, jois­sa se perus­tuu vaku­u­tuk­si­in ja yksi­ty­isi­in palvelui­hin. Kun olin perus­palve­lu­min­is­teri (2000–2002), sain Maail­man­pankil­ta viestin, jos­sa varoitet­ti­in Pohjo­is­mai­ta siir­tymis­es­tä edullis­es­ta verora­hoit­teis­es­ta ter­vey­den­huol­losta kalli­iseen vaku­u­tus­muo­toiseen. Maail­man­pankkia ei ole kukaan syyt­tänyt koskaan vasemmistolaisuudesta.

Vuon­na 2020 ter­vey­den­hoit­o­meno­jen osu­us BKT:sta oli Suomes­sa 9,5 pros­ent­tia, kun se samal­la tulota­sol­la ole­vis­sa vaku­u­tus­muo­toisen ter­vey­den­huol­lon mais­sa oli keskimäärin yli kak­si pros­ent­tiyk­sikköä – siis yli 20 % – suurem­pi. Ero jär­jestelmien kus­tan­nuk­sis­sa on kuitenkin hil­jak­seen supis­tunut. Meitä köy­hem­mis­sä mais­sa ter­vey­den­huoltoon luon­nol­lis­es­ti käytetään vähem­män rahaa. Link­ki OECD:n tilas­toon asi­as­ta tässä.

Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen: mik­si vaku­u­tus­muo­toinen ter­vey­den­huolto tulee kalli­ik­si? (1/6)”