Kategoria: sote

Oikeistovalta (5) Tarvitsemme kvantitatiivista sosiaalitiedettä

Istu­van hal­li­tuk­sen päätök­set tun­tu­vat minus­ta huonoil­ta myös sen takia, ettei hal­li­tuk­sel­la näytä ole­van san­ot­tavaa yhteiskun­nal­lista insinööriosaamista. Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan rak­en­t­a­mi­nen on vaikeaa, mut­ta sen purkami­nen tai kor­jaami­nen on vielä vaikeam­paa. Huono osaami­nen tuot­taa turhaa kärsimystä.

Sil­loin kun hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taa raken­net­ti­in, sosi­aal­i­ti­etei­den osaami­nen oli voimakkaasti mukana.

Tämä muut­tui jo 1990-luvul­la. Olin neu­vot­tele­mas­sa Lip­posen ensim­mäisen hal­li­tuk­sen toteut­tamista säästöistä. Sosi­aalipoli­itikoista ei ollut san­ot­tavaa apua. He sanoi­vat vain, ettei mis­tään voi säästää, mikä tarkoit­taa samaa kuin että säästäkää mis­tä haluatte.

Kohta­laisen hyvin se silti meni, mut­ta yksi paha moka tehti­in. Hyväksy­imme val­tio­varain­min­is­ter­iön ehdo­tuk­sen  pois­taa sairaus­päivära­has­ta min­i­mi. Se kuu­losti loogiselta. Jos ei ole ollut tulo­ja ennen kuin mur­si jalka­nsa, mik­si tulo­ja piti olla sen ajan, kun jal­ka on kip­sis­sä, jon­ka jäl­keen ollaan taas ilman tulo­ja. Jos ei ole tulo­ja ter­veenä, ei voi menet­tää tulo­ja sairastues­saan. Jat­ka lukemista “Oikeis­to­val­ta (5) Tarvit­semme kvan­ti­tati­ivista sosiaalitiedettä”

Yksityinen vai julkinen sairaanhoito (2) Julkisen pitää tunnustaa tosiasiat

Mitä ajat­telisitte huolta­mos­ta, joka sanoisi tankkaa­maan tulleelle, että odota siinä pari päivää. Meil­lä on tuol­la yksi kolaroitu auto hoidet­ta­vana. Kun se on valmis, saat bensaa.

Ihan näin julki­nen ter­vey­den­hoito ei toi­mi, mut­ta tämän kaltainen vika siinä on.

Opti­maal­ista olisi hoitaa eri jonos­ta pois pikku­vai­vat ilman viivästys­tä, mut­ta kaik­ki ovat samas­sa jonos­sa. Tämä vika on muuten myös tuomiois­tu­imil­la, mikä yllyt­tää käyt­tämään val­i­tuk­sia tapana viivyt­tää asioi­ta ja näin vain lisää tuomiois­tu­in­ten ruuhkia.

Toisilla on kovempi kiire kuin toisilla

Julkisen ter­vey­den­huol­lon pitäisi tun­nus­taa, että tois­t­en aika on arvokkaam­paa kuin tois­t­en. Esimerkik­si min­un min­u­ut­ti­ni oli­vat hyvin arvokkai­ta, kun kroonis­es­ti kiireisenä hoidin min­is­terin tehtäviä. Nyt eläkeläisenä kiireeni ovat vähän helpot­ta­neet. On myös niin, että tois­t­en ter­veys on arvokkaam­paa kuin tois­t­en, minkä tun­nus­tamista moni pitää pyhäin­häväistyk­senä. Kuitenkin kaik­ki hyväksyivät aikanaan sen, että olympialaisi­in valmis­tau­tu­van Tero Pitkämäen olka­pää hoidet­ti­in ennen jonkun taviksen olka­päätä. Min­un kipeä sor­meni ei myöskään ole yhtä iso ongel­ma kuin huip­pu­vi­ulistin kipeä sor­mi. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen sairaan­hoito (2) Julkisen pitää tun­nus­taa tosiasiat”

Yksityinen vai julkinen sairaanhoito (1) Vakuutusmuotoinen tulee kalliiksi.

Noin neljän­nesvu­o­sisa­ta sit­ten, kun toimin perus­palve­lu­min­is­ter­inä, sain maail­man­pankil­ta kir­jeen, jos­sa varoitet­ti­in pohjo­is­mai­ta hylkäämästä verora­hoit­teista ter­vey­den­huoltoaan ja siir­tymästä Kes­ki-Euroopas­sa käytössä ole­vaan jär­jestelmään, joka perus­tuu pakol­lisi­in ter­veysvaku­u­tuk­si­in ja yksi­ty­isi­in palvelui­hin. Mei­dän jär­jestelmämme on ver­rat­tomasti halvempi.

Nyt kokoomus on selvästi aja­mas­sa Suomea pois julkises­ta ter­vey­den­huol­losta juuri tuo­hon vaku­u­tuk­seen ja yksi­ty­isi­in palvelui­hin perus­tu­vaan ter­vey­den­huoltoon. Tek­isi mie­leni sanoa, että mak­sa­vat pois velkaa, joka puolueel­la on syn­tynyt vaali­ra­hoituk­ses­ta, mut­ta en tosis­sani usko, että tästä sen­tään on kysymys. Ilmeis­es­ti he eivät ymmär­rä mitä ovat tekemässä. Maail­man­pankin olisi pitänyt lähet­tää se kir­je heillekin.

Aki Kiil­iäi­nen, vaku­u­tusy­htiö Poh­jan­täh­den toim­i­tusjo­hta­ja kir­joit­ti HS-vieraskynässä keskivi­ikkona 12.11.25, että hoitoon pääsys­tä on tulos­sa hyväo­sais­ten etuoikeus. Hän valit­ti, että ter­veysvaku­u­tusten hin­nat ovat nousseet nopeasti. Oma tulk­in­tani hänen kir­joituk­ses­taan on, että syynä vaku­u­tusten kallis­tu­miseen on, että poti­laat hakeu­tu­vat lääkärille hoitoon pikku­vaivo­jen takia ja yksi­tyiset lääkäri­ase­mat teet­tävät näille entistä enem­män lab­o­ra­to­riokokei­ta, joten vaku­u­tusy­htiöi­den menot kas­va­vat ja ne siirtävät kus­tan­nuk­set vaku­u­tusten hin­toi­hin. Pyy­dän anteek­si, jos tulk­in­tani kir­joituk­ses­ta on väärä. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen sairaan­hoito (1) Vaku­u­tus­muo­toinen tulee kalliiksi.”

Terveydenhuollossa kannattaa säästää kuoleman pitkittämisestä

Soten rahoituk­ses­sa ongel­mana ei ole vain rahoi­tus­malli vaan se, että köy­htyvän Suomen rahat eivät riitä ter­vey­den­huol­lon implisi­it­tiseen palvelulu­pauk­seen – implisi­it­tiseen, sil­lä eksplisi­it­tistä palvelulu­paus­ta ei ole.

Kun rahat lop­pu­vat, on joko tehtävä niin kuin nyt on tehty eli heiken­net­tävä hoidon tasoa kaut­ta lin­jan ja piden­net­tävä jono­ja tai on uskallet­ta­va pri­or­isoi­da ja keskit­tää rahoi­tus vaikut­tavampi­in hoitoi­hin sekä kar­sia hyödyt­tömiä tai vähem­män vaikut­tavia hoitoja.

Pri­or­isoin­ti kan­nat­taa. Sen ansios­ta samal­la rahal­la saa enem­män ter­veyt­tä ver­rat­tuna siihen, että hoitoa heiken­netään kar­si­mal­la juus­to­höyläl­lä tasais­es­ti kaikesta. Saman asian voi ilmaista niin, että on tähdät­tävä kustannustehokkuuteen.

Yleis­es­ti hyväksyt­ty kri­teeri hoidon kus­tan­nuste­hokku­udelle on, kuin­ka paljon euroa kohden saadaan lisää ter­veitä elin­vu­osia. Useimpi­en hoito­jen osalta laskel­maa ei tarvitse tehdä lainkaan.  Jos käsi katkeaa tap­atur­mais­es­ti, on selvää, että se kan­nat­taa hoitaa kun­toon.  Se on joka tapauk­ses­sa hyvin kus­tan­nuste­hokas­ta: hal­pa hin­ta ja suuri vaikutus.

Sääste­tyt ter­veet elin­vuodet sisältävät joidenkin mielestä ikära­sis­mia, kos­ka min­un ikäiseni kohdal­la elin­vu­osia ylipään­sä on säästet­tävis­sä vähem­män kuin vaikka­pa lapsen­lapseni kohdalla.

Miet­tikää asi­aa itsenne kohdal­la ja kuvitelkaa itsenne nuorek­si. Jos saat jostain jumalal­lise­na ilmoituk­se­na tiedon, että sin­ua kohtaa sairaus 20-vuo­ti­aana ja 80-vuo­ti­aana, joka hoita­mat­tomana tap­paa sin­ut 10 pros­entin toden­näköisyy­del­lä. Saat vali­ta vain yhden hoitok­er­ran. Kum­man otat? Hoidon 20-vuo­ti­aana vai hoidon 80-vuo­ti­aana? Olisiko vaikea päät­tää, kum­man val­it­sisit? Jos elät muuten 90-vuo­ti­aak­si, ensim­mäisel­lä ker­ral­la hoito tuot­taa sin­ulle odotusar­vom­ielessä seit­semän lisävuot­ta ja jälkim­mäisessä tapauk­ses­sa yhden lisävuo­den, eikä tässä tarvin­nut edes arvot­taa elämän arvoa eri ikäisenä.

Han­kalampi asia on säästet­ty­jen elin­vu­osien pain­ot­ta­mi­nen ter­vey­del­lä, mut­ta jos näin ei tehtäisi, vam­mo­ja ei kan­nat­taisi hoitaa lainkaan, elleivät ne olisi tap­pavia. Se katken­nut käsikin jäisi hoitamatta.

Min­ul­la ei ole riit­tävää lääketi­eteel­listä tietoa siitä, mitkä hoidot ovat enem­män ja mitkä vähem­män vaikut­tavia. Hoidon vaikut­tavu­ut­ta kan­nat­taa tutkia isol­la rahal­la, jot­ta järkevälle pri­or­isoin­nille olisi tiedol­lista pohjaa.

Esitän kuitenkin yhden mata­lal­la roikku­van hedelmän: meil­lä käytetään yhä huo­mat­ta­van paljon rahaa kuole­man pitkit­tämiseen. Tilanne ei ole niin huono kuin ennen, jol­loin käytet­ti­in jär­jet­tömiä raha­sum­mia elämän aivan lop­pu­vai­heen hoitoi­hin. Erään tut­ta­vani isältä vai­hdet­ti­in veri kolme ker­taa hänen viimeisen elin­vi­ikkon­sa aikana. Sitä sen­tään tuskin enää tapah­tu­isi. On hyvä, että tilanne on nyt parem­pi, mut­ta olisi parem­pi, jos se olisi hyvä.

Nyky­ih­mi­nen ei ole ain­oa, jol­la on vaikeuk­sia hyväksyä sitä, että ihmisen eli­nai­ka on rajalli­nen. Ajatelkaa vain pyra­mide­ja, jot­ka raken­net­ti­in faaraoiden kuole­man jälkeistä elämään varten.

Kun on niin vaikea päät­tää rahan siirtämis­es­tä kuole­man venyt­tämis­es­tä elämän paran­tamiseen akti­ivisi­na elin­vu­osi­na, kuvitelka­amme, että asian voisi siirtää ihmis­ten itsen­sä ratkaistavak­si. Jokainen saisi 20-vuo­ti­aana vali­ta kah­den palvelulu­pauk­sen väliltä, joista toiseen sisäl­ty­isi vähän vaa­ti­mat­tomampi hoitolu­paus akti­ivi­aikana mut­ta vas­taavasti lupaus kuole­man pitkit­tämis­es­tä mak­soi mitä tahansa ja toiseen parem­pi hoito akti­ivivu­osi­na, mut­ta vääjäämät­tömän kuole­man läh­estyessä vain oireen mukainen pal­li­ati­ivi­nen hoito. Uskon, että useim­mat val­it­si­si­vat jälkimäisen vai­h­toe­hdon ja niin tek­isin minäkin. Moni val­it­sisi tämän vai­h­toe­hdon, vaik­ka toises­sa vaakakupis­sa ei edes olisi lupaus­ta parem­mas­ta hoi­dos­ta akti­ivi­aikana. Emmekö siis voisi vali­ta tätä myös kollektiivisesti?

Sinän­sä pidän hyvää kuole­maa ihmisoikeutena. Kuol­e­van tuskia on lievitet­tävä kan­ta­mat­ta huol­ta siitä, että se saat­taa tehdä hänestä narko­maanin tai että se voisi jopa lyhen­tää hänen elämäänsä.

Olen myös kan­nat­tanut eutanasi­aa ainakin tapauk­sis­sa, jois­sa kuole­man tuskaisu­ut­ta ei voi vält­tää, esimerkik­si kun kuole­ma tulee tapah­tu­maan  hitaasti tukehtumalla.

Tähän tuskallisen kuole­man uhkaan vas­tataan hyvässä hoi­dos­sa nukut­ta­mal­la poti­las. En ymmär­rä, miten tämä eroaa eutanasi­as­ta, sil­lä päätetään­hän siinä ihmisen tietoinen elämä, vaik­ka sydän yhä lyökin.

Kolme pointtia soterahoituksen ongelmista

Moni on pyytänyt min­ua arvioimaan Sote-rahoi­tus­mall­ia. Olen­han ollut joskus perus­palve­lu­min­is­teri sekä pitkään HUS:n ja HYKSin hal­li­tuk­sis­sa. En pysty pere­htymään asi­aan niin hyvin kuin pitäisi, kos­ka min­ul­la ei ole pääsyä sen olen­naisi­in tietoi­hin ja kos­ka laiskottaa.

Julk­isten tieto­jen perustel­la esitän kolme huo­mau­tus­ta nykyisen rahoi­tus­mall­in ongelmista.

Rahoi­tus­mallis­sa on virheitä, jot­ka kan­nus­ta­vat kun­tia ja hyv­in­voin­tialuei­ta toim­i­maan väärin. On luotet­tu siihen, että val­taa käyt­tävät eivät toi­mi rahanki­il­to silmis­sä, vaan suh­tau­tu­vat vinoi­hin kan­nusteisi­in suurpi­irteis­es­ti ja tekevät eet­tis­es­ti oikei­ta ja kokon­aisu­u­den kannal­ta järke­viä päätök­siä, vaik­ka siitä joutuukin vähän mak­samaan. Ehkä tek­i­sivätkin, jos heil­lä olisi varaa suurpi­irteisyy­teen, mut­ta kun rahoi­tus on ajet­tu niin tiukak­si, että päät­täjät joutu­vat joka tapauk­ses­sa rikko­maan lakia hoitoaiko­jen suh­teen, heil­lä ei ole varaa suurpi­irteisyy­teen ja eet­tis­es­ti motivoitu­un harkintaan.

1. Kannustus ennaltaehkäisyn laiminlyöntiin

Jat­ka lukemista “Kolme point­tia soter­a­hoituk­sen ongelmista”

Sairaalan hallinnossa kannattaa kiinnittää huomio taloudellisiin pelisääntöihin

Uudessa Jutus­sa oli Anu Par­tasen artikke­li tärkeästä aiheesta – siitä, että ter­vey­den­huol­lon säästöt eivät aina säästä mitään vaan lisäävät meno­ja. Neu­rokirur­gi Miik­ka Kor­ja valit­ti, että kalli­ik­si tulee, kun 8 000 euroa mak­savaa leikkaus­ta odote­taan puoli vuot­ta sairaus­lo­ma­l­la. Pelkästä sairaus­päivära­hat mak­sa­vat moninker­tais­es­ti leikkauk­sen hinnan.

Olen ollut pitkään HYKSin ja HUS:n hallinnol­la mukana ja lisäk­si kak­si vuot­ta perus­palve­lu­min­is­ter­inä. Tun­nen asian siis sieltä hallinnon puolelta

Hoidon viipymi­nen ja sen hin­ta sairaus­lo­mana on min­ulle tut­tu aihe. Ajoin aikanaan Suomeen kansal­lises­sa ter­veyshankkeessa esi­in nous­sut­ta hoito­taku­u­ta. Sen ansios­ta tuo­ta hal­paa leikkaus­ta joutuu nyt odot­ta­maan ”vain” kuusi kuukaut­ta. Paa­vo Lip­po­nen vas­tusti aluk­si, kos­ka Ruot­sis­sa oli vas­taavas­ta määräyk­ses­tä juuri luovut­tu. Siel­lä sen kat­sot­ti­in ohjaa­van ter­vey­den­hoitoa väärin. Suoniko­hjuleikkauk­set viivästyt­tävät tärkeäm­pää toim­intaa. Jat­ka lukemista “Sairaalan hallinnos­sa kan­nat­taa kiin­nit­tää huomio taloudel­lisi­in pelisääntöihin”

Älyllinen kehitysvammaisuus

Viikon uutisia oli, että alle 35-vuo­ti­aiden työkyvyt­tömyy­seläkkeis­sä ovat lisään­tyneet henkiset syyt ja näistä eri­tyis­es­ti älylli­nen kehitysvammaisuus.

Älyl­lisel­lä kehi­tys­vam­maisu­udel­la tarkoite­taan, että älykkyysosamäärä on alle 70. Tosin määritelmät ovat vähän vai­htele­via. Tämä on kak­si stan­dard­ipoikkea­maa alle keskiar­von (100). Jos älykkyysosamäärä nou­dat­taisi tarkkaan nor­maal­i­jakau­maa, näitä olisi koko joukos­ta noin 2,3 %, mut­ta jakau­man hän­tien osalta nor­maal­isu­u­so­le­tus ei tai­da päteä.

Älylli­nen kehi­tys­vam­maisu­us voi johtua syn­nyn­näi­sistä tek­i­jöistä mut­ta myös ravin­non tai virikkei­den puut­teesta lapsena

Heikko­lah­jaisu­us ei ole lisään­tynyt vaan on ymmärtääk­seni ajan myötä vähen­tynyt, mut­ta työelämä on tul­lut vaa­ti­vam­mak­si. Van­hois­sa maalaisy­hteisöis­sä heikko­lah­jaisia oli selvästi enem­män kuin nyt, mut­ta sil­loin heille löy­tyi työtä. Nykyaikana har­va työ on enää help­poa kuin heinän­teko. Jat­ka lukemista “Älylli­nen kehitysvammaisuus”

Hoivapommi (4/4) Mihin virta vie ajelehtijaa?

Sar­jan ensim­mäiseen artikke­li­in pääsee tästä.

En usko, että van­hus­ten­hoidolle tehdään mitään. Poli­it­ti­nen kult­tuurimme suosii päämäärätön­tä ajele­htimista ikävien päätösten sijas­ta. Niin­pä van­hus­ten­hoi­dos­sa ajele­hdi­taan kuten on ajele­hdit­tu tähänkin asti. Rahat ovat kuitenkin tiukoil­la. Vir­ta vie ajele­hti­jaa voimal­la vir­ran suuntaan.

Näin saat­taa käydä:

Van­hainkotei­hin on entistä vaikeampi päästää ja hoito niis­sä huononee. Van­hainkotei­hin pääsyä odot­ta­vat ovat nyky­istä enem­män lähipi­irin­sä tuen varas­sa. Myös kauhuk­er­to­muk­set huonos­ta hoi­dos­ta (siis joskus tule­vaisu­udessa, ei vielä nyt) saa­vat lähipi­irin otta­maan enem­män vas­tu­u­ta van­huk­sen hoi­dos­ta lykätäk­seen tämän jou­tu­mista vanhainkotiin.

Moni varakas oival­taa, ettei käärin­li­inois­sa ole tasku­ja ja käyt­tää oma­l­la päätök­sel­lään omaisu­ut­taan mak­saak­seen parem­mas­ta hoi­dos­ta yksi­tyisessä van­hainkodis­sa. Omaisu­u­den huomioon otta­mi­nen tapah­tuu näin läh­es itses­tään, mut­ta sil­lä saa myös parem­paa hoitoa. Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (4/4) Mihin vir­ta vie ajelehtijaa?”

Hoivapommi (3/4) Omaisuus huomioon hoitomaksuissa?

Sar­jan ensim­mäiseen artikke­li­in pääsee tästä.

Pitäisikö van­huk­sen omaisu­us ottaa huomioon hoit­o­mak­sua määrät­täessä? Suo­mi on tässä poikkeus. Useim­mis­sa mais­sa omaisu­us vaikut­taa tulo­jen ohel­la hoit­o­mak­su­un. Muinoin lukies­sani kansan­taloustiedet­tä kir­jas­sa ker­rot­ti­in, että ihmisen var­al­lisu­us on suur­in­ta hänen työu­ransa lop­ul­la. Sit­ten var­al­lisu­ut­ta ale­taan syödä. Kir­jan maail­mas­sa eläk­keet oli­vat huono­ja ja hoito piti mak­saa suurelta osin itse.

Suomes­sa hoit­o­mak­su van­hainkodeis­sa on 85 pros­ent­tia van­huk­sen tuloista. Tähän vaikut­ta­vat myös omaisu­us­tu­lot, mut­ta ei itse omaisu­us. Kukaan ei tietenkään myy met­sää, jos tuloista menee 85 % kunnalle.

Jos päätet­täisi­in, että omaisu­us vaikut­taa mak­sui­hin, syn­tyy kak­si ongelmaa.

  1. Omaisu­us kan­nat­taa jakaa ennakkoper­in­tönä lap­sille. Tähän kuitenkin löy­tyy keinot, jos niin halutaan.
  2. Jos omaisu­u­den jakami­nen lap­sille ennakkoper­in­tönä estetään tai sen vaiku­tus elim­i­noidaan, aina­han omaisu­u­den voi itse törsätä. Maail­manympärys­mat­ka eläk­keelle menon kun­ni­ak­si nyt esimerkiksi.

Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (3/4) Omaisu­us huomioon hoitomaksuissa?”

Hoivapommi (2/4) Vanhukset lasten vastuulle?

Sar­jan ensim­mäiseen artikke­li­in pääsee tästä.

Van­hus­ten hoivan kus­tan­nuk­set tule­vat siis ole­maan selvästi suurem­mat kuin niiden piti olla, eikä tästä asianti­las­ta voi oikein syyt­tää Ris­to Murtoa.

Tähän voidaan vas­ta­ta kolmel­la tavalla:

1) Hoide­taan van­huk­sia huonommin;
2) nos­te­taan veroja;
3) luovu­taan jostain muus­ta verora­hoin rahoitetusta;
4) ote­taan val­ti­olle ja kun­nille velkaa van­hus­ten hoita­misek­si ja toiv­otaan, että joku sitä vielä antaa;
5) lisätään las­ten velvol­lisu­ut­ta osal­lis­tua van­hempi­en­sa hoivaan tai
6) käytetään van­hus­ten omaisu­ut­ta hei­dän hoivansa rahoittamiseen.

Ei tässä mitään uut­ta ole. Hoidon tasoa on jo leikat­tu siten, että van­huk­sen on olta­va entistä huonokun­toisem­pia ennen kuin pää­sevät van­hainkoti­in. Kun henkilökun­nan määrää ei ole lisät­ty, vaik­ka sisään ote­tut van­huk­set ovat raskashoitoisem­pia, on hoidon taso heiken­tynyt niidenkin osalta, jot­ka ovat van­hainkoti­in päässeet. Laito­spaikkaa odoteltaes­sa van­huk­set ovat tosi­asi­as­sa yhä enem­män las­ten­sa tai jonkin muun läheisen vas­tu­ul­la tai he joutu­vat osta­maan apua koti­in­sa omil­la rahoil­laan. Tästä huoli­mat­ta van­hus­ten hoito vie julk­isia raho­ja enem­män. On makua­sia, onko tämä nos­tanut vero­tus­ta vai syr­jäyt­tänyt mui­ta julk­isia meno­ja vai onko se rahoitet­tu velka­an­tu­mal­la. Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (2/4) Van­huk­set las­ten vastuulle?”