sote

Miksi maakuntavero voisi keventää veronmaksajien taakkaa

Julkisessa hallinnossa on vähän kaikilla tasoilla kannustin salata säästömahdollisuuksia. Jos jokin yksikkö paljastaa, että se tulisi toimeen vähemmälläkin, palkinnoksi siltä otetaan rahaa pois ja elämä yksikössä muuttuu kiireisemmäksi ja stressaavammaksi. Siksi omia säästömahdollisuuksia ei niin innokkaasti raportoida eteenpäin. Kannatan palvelutoimintojen yhtiöittämistä (siis ei yksityistämistä) ja nettobudjetointia ja raha seuraa potilasta -periaatetta, jotta kannustimet muuttuisivat edes hieman järkevämmän rahankäytön suuntaan.

Hyvinvointialueiden osalta tämä ongelma on moninkertaisesti pahempi, koska niissä eivät ainoastaan hallinnon alemmilla tasoilla vaan koko hallinnolla ja alueella kokonaisuutena on kannustin olla näkemättä säätökohteita. Säästö tarkoittaa, että valtiolta tulee vähemmän rahaa, työpaikkoja menee, korkeasti palkattua väkeä muuttaa pois maakunnasta ja aluetalous heikkenee. Se, joka säästää, on siis aluetalouden kannalta petturi. Jatka lukemista ”Miksi maakuntavero voisi keventää veronmaksajien taakkaa”

Jäähyväiset HUS:lle (7) Häiriökysyntä

Väestön ikääntymisen vuoksi erikoissairaanhoitoon tulee väistämättä lisää potilaita ja se maksaa väistämättä lisää rahaa. Se ei tarkoita, etteikö menoja ja lähetteitä pitäisi yrittää vähentää. Pikemminkin päinvastoin. Ongelmalle on olemassa nimi: häiriökysyntä.

Noin pääsääntönä voidaan sanoa, että mitä paremmassa kunnossa on perusterveydenhuolto, sitä enemmän se kykenee hoitamaan sellaisia potilaita, joita nyt on lähetettävä erikoissairaanhoitoon. Tosin tässä on sellainen akanvirta, että jos ei pääse lainkaan lääkärille, ei voi saada lähetettä, joten jos perusterveydenhuolto kohenee surkeasta välttäväksi, lähetteiden määrä voi nousta.

Myös yksityislääkärit ja työterveyslääkärit saavat lähettää potilaita HUS:iin. Riippuu vähän sopimuksesta, mutta osalle työterveyshuolloista voi olla edullisempaa lähettää mahdollisimman moni erikoissairaanhoitoon. Osa yksityislääkäreistä lähettää erikoissairaanhoitoon aina kun potilas sitä haluaa, koska potilashan tämän maksaa. Osa lähettää varmuuden vuoksi, koska ei luota omaan osaamiseensa ja voi tietysti olla siinä oikeassa. Tässä on vääristymä, joka pitäisi korjata. Jotenkin pitäisi tilastoida lähettäjäkohtaisesti aiheettomat lähetteet, ja laskuttaa liian korkeasta aiheettomien lähetteiden määrästä.

Kun lääkärille ei pääse, mennään päivystykseen

Pitkät odotusajat terveyskeskuslääkärille tuottavat hakeutumista päivystyksiin. Päivystykset ovat erityisen kallis osa terveydenhuoltoa. Lisäksi yhteispäivystyksistä päädytään herkästi erikoissairaanhoidon vuodeosastoille, vaikka pitäisi päätyä terveyskeskuksen vuodeosastolle. Tätä ajatellen oli todella huono ajatus, että jatkossa terveyskeskuslääkärille pitää päästä vasta kolmen kuukauden kuluttua, ja varmistaa tämä heikennys sillä, että vastaavasti vähennettiin rahoitusta. Jatka lukemista ”Jäähyväiset HUS:lle (7) Häiriökysyntä”

Jäähyväiset HUS:lle (6) Omaisuuden myynti

Valtio ohjaa sotemenoja tiukalla budjetilla, jonka ylittämisestä seuraa jotain ikävää. Jotta menokuri olisi tehokas, kielletään myös lainanotto.

Epäjohdonmukaisessa talouskurissa on se vika, että se vääristää toimintaa. Tässä on epäjohdonmukaista se, että vaikka tasetta ei saa huonontaa ottamalla lainaa, sitä saa huonontaa myymällä omaisuutta.

Omaisuuden myynti on perusteltua, jos sille ei ole omaa käyttöä. Sen sijaan kiinteistöjen myynti ja vuokraaminen takaisin – samalla sopimuksella – ei eroa lainan otosta mitenkään muuten kuin että se on kalliimpaa. Takaisin vuokratusta kiinteistöstä joutuu vuorenvarmasti maksamaan vuokraa enemmän kuin olisi ollut myyntituloa vastaavan lainan reaalikorko, siis korko vähennettynä inflaatiolla.

HUS on ajettu taloudellisesti niin nurkkaan, että sen on otettava syömävelkaa myymällä kiinteistöjä ja vuokraamalla ne takaisin. Tämä on aivan hullua, mutta pakko mikä pakko.

Onko valtiovalta vain tyhmä, vai onko tässä jokin piilotettu agenda?

Jäähyväiset HUS:lle (5): Pitäisikö Uudenmaan erityisratkaisu purkaa?

HUS:n talousongelmat oli helppo ennustaa, kun näki Uudenmaan erillisratkaisun rakenteen. Kun valtio antaa rahat hyvinvointialueille, nämä ottavat itselleen sen mitä tarvitsevat ja antavat HUS:lle mitä jää. Oli helppo ennustaa, että hyvinvointialueet säästävät HUS:n menoissa, ja niin on tapahtunutkin.

On sanottu, että Uudenmaan erillisratkaisu pitäisi purkaa ja tehdä Uudestamaasta (1,7 miljoonaa asukasta) samanlainen kuin muista hyvinvointialueista, esimerkiksi Keski-Pohjanmaasta (68 000 asukasta).Näin päästäisiin osaoptimoinnista.

Uusimaa on liian suuri yhdestä pisteestä johdettavaksi

Jos kaikki päätöksenteko olisi aina optimaalista, kannattaisi koko maan yhdistää yhdeksi alueeksi, mutta kaikki päätöksenteko ei ole aina optimaalista. Uusimaa olisi kertakaikkisesti liian suuri alue hallittavaksi yhdestä pisteestä. Mikä sopii ehkä Keski-Pohjanmaalle ei sovi Uudellemaalle. Jatka lukemista ”Jäähyväiset HUS:lle (5): Pitäisikö Uudenmaan erityisratkaisu purkaa?”

Jäähyväiset HUS:lle (4): Poliitikot pois hallituksesta?

Paljon on tullut myös palautetta, että poliitikot pitää saada pois HUS:n hallituksesta.

Joskus 40 vuotta sitten lähes yhteiskunnan koko eliitti kuului puolueisiin, joten rekrytointipohjana puolueiden jäsenet ei ollut huono. Kun politiikan suosio on laskenut, rekrytointipohja on heikentynyt ja erityisesti joillakin puolueilla on vaikeuksia täyttää paikkansa kunnolla.

Tämä ongelma ei kuitenkaan koske HUS:n hallitusta. Se on poliittiseksi hallitukseksi harvinaisen pätevä. Koska myös minun osaamistani on kyseenalaistettu, totean puolustuksekseni, että toimiminen kaksi vuotta peruspalveluministerinä antoi melkoisen tehokoulutuksen terveydenhuollon strategiseen johtamiseen. Harrastukseni alaan on jatkunut senkin jälkeen.

Mutta itse aiheeseen? Pitäiskö HUS:lla olla ammattilaishallitus? Jatka lukemista ”Jäähyväiset HUS:lle (4): Poliitikot pois hallituksesta?”

Jäähyväiset HUS:lle (3) Toiminnan tehostaminen

Paljon on tullut palautetta, että sairaaloille ei pidä antaa lisää rahaa, vaan niiden pitää tehostaa toimintaansa.

Tämä tavoite tuntuisi uskottavammalta, jos paljon tehokkaampia sairaaloita olisi jossakin. Siksi en oikein usko merkittävään tuottavuusloikkaan. Perusterveydenhuollossa näen paljon suurempia mahdollisuuksia toiminnan parantamiseen.

Silti esitän eräitä asioita, joita muuttamalla voisi yrittää parantaa tuottavuutta.

Virkamiehet suojattu tsaarilta

Tsaarinvallan aikana virkamiesten asemaa pönkitettiin, jotta tsaari ei voisi puuttua heidän tekemisiinsä. Tsaarista päästiin, mutta virkamiesten korostetut oikeudet jäivät. Se tuottaa valtavaa jäykkyyttä. On vaikea johtaa organisaatiota, jossa alaisilla on oma tiukka reviirinsä, jonka sisällä heidän toimiinsa ei voi puuttua. Kaikissa organisaatioissa esiintyy muutosvastarintaa, mutta sairaaloissa sille on kaivettu juoksuhaudat. Jatka lukemista ”Jäähyväiset HUS:lle (3) Toiminnan tehostaminen”

Jäähyväiset HUS:lle (2) Priorisointi

Hallituksen yritykset estää sairaanhoidon menojen kasvu ovat tuomittu epäonnistumaan. Koska väestö ikääntyy, hoitoa vaativat sairaudet yleistyvät. Lisäksi sairauksien hoito on edistynyt aimo harppauksin. Uudet hoidot ovat paljon parempia mutta valitettavasti myös paljon kalliimpia. Erityisesti syövän hoidossa on edistytty huimasti samalla kun syöpälääkkeiden hinnat ovat nousseet nopeasti.

Voisin kirjoittaa tässä lääkkeiden hinnoittelusta, mutta säästän aiheen kolumniini Talouselämä-lehdessä.

Ei ole realistista ajatella, ettei uusia hoitoja tarjottaisi kuin niille, joilla on varaa maksaa hoidosta itse. Sellaista voi tietysti esittää, mutta ajatuksella ei ole vaalien jälkeistä elämää.

Syövän hoidon parantuminen lisää terveydenhuollon menoja kahta kautta. Kun potilas ei kalliin hoidon ansiosta kuole syöpään, hän kuolee myöhemmin johonkin muuhun ja se muu tuottaa kustannuksia sekin. Erityisen kalliiksi veronmaksajille tulee dementiaan kuoleminen. Kuolinsyiden osuuksien summa on sata prosenttia, vaikka eräs lehti kerran ihmettelikin, miksi muiden kuolinsyiden osuus on kasvanut, kun syöpäkuolemien osuus on pienentynyt.

Menot tulevat siis vääjäämättä kasvamaan, mikä ei tarkoita, etteikö niiden kasvua pitäisi yrittää hillitä, pikemminkin päinvastoin. Paras keino hillitä terveydenhuollon menoja on luopua kalliista ja vähän terveyshyötyjä tuottavista hoidoista. On siis priorisoitava. Jatka lukemista ”Jäähyväiset HUS:lle (2) Priorisointi”

Jäähyväiset HUS:lle (1) Menokehys

Eilen maanantaina olin elämäni viimeisen kerran HUS:in hallituksessa – todennäköisesti. Se varaus on tehtävä, että jos yhtymäkokous ei saa vahvistetuksi seuraajani valintaa eikä nykyinen varajäseneni pääse kokoukseen, ei sitä paikkaa voi tyhjäksikään jättää.

Jätin paikkani protestiksi yhtymäkokouksen päätöksestä HUS:n menoraamiksi. Tämä asetelma vaatii selventämistä niille, jotka eivät tunne terveydenhuollon rahoitusta.

Hyvinvointialueet saavat rahoituksensa valtiolta könttäsummana. Sillä rahalla niiden on huolehdittava sekä perusterveydenhuolloista että erikoissairaanhoidosta. Rahaa niiltä menee myös sosiaalihuoltoon ja palo- ja pelastustoimeen.

Uudellamaalla rakennelma on toinen. Uusimaa jakautuu viiteen hyvinvointialueeseen, joista Helsinki muodostaa yhden. Helsingissä ei ole erikseen aluevaltuustoa, vaan kaupunginvaltuusto huolehtii sen tehtävistä, mutta sote-rahat tulevat Helsingillekin valtiolta. Jatka lukemista ”Jäähyväiset HUS:lle (1) Menokehys”

Eroan HUS:n hallituksesta

HUS:n yhtymäkokous on tänään päättänyt vähentää HUS:n vuoden 2025 menokehystä vielä lähes 44 miljoonalla eurolla verrattuna niihin karmaiseviin lukuihin, joita käsittelimme viime hallituksen kokouksessa. Yhtymäkokouksen muodostavat Helsingin ja Uudenmaan neljän hyvinvointialueen edustajat.

En tiedä, miten vaaditut säästöt tullaan toteuttamaan, mutta suuruusluokasta kertoo jotain se, että 44 miljoonaa euroa vastaa lähes 900 sairaanhoitajan palkkauskustannuksia.

HUS:n hallituksen toimintaa määrittää paitsi menokehys, myös lain vaatimukset hoitotakuusta ja ihmisten oikeudesta saada hoitoa sairauksiinsa.

Katson, että yhtymäkokouksen päätösten jälkeen HUS:n hallitus ei voi edes teoriassa toimia lakia rikkomatta. Lisäksi HUS on Suomen terveydenhuollon kruununjalokivi, joka vastaa vaativimmasta erikoissairaanhoidosta kaikille suomalaisille ja jonka surkastuttamista en pidä viisaana.

En halua kantaa vastuuta päätöksistä, joita en hyväksy. Siksi olen päättänyt erota HUS:n hallituksesta.

Tilanne on vähän samanlainen kuin osakeyhtiössä, jossa omistajat vaativat yhtiön hallitusta rikkomaan lakia yhtiön talouden pönkittämiseksi. Silloinkaan yhtiön hallituksen jäsenet eivät voi mennä omistajien selän taakse ja sanoa, että en minä vaan omistajat. Hallituksen jäsenet ovat juridisessa vastuussa lain rikkomisesta, elleivät eroa.

Demokratiassa voidaan tietysti päättää, että sairaita hoidetaan vähemmän ja huonommin, elleivät nämä maksa itse hoitoaan. Monessa maassa näin tehdäänkin. Silloin pitää kuitenkin myös päättää näin. Nyt meillä laki takaa oikeuden laadukkaaseen hoitoon määräajassa, mutta terveydenhuollon rahoitus ei vastaa sitä, mitä laki lupaa. Se saattaa HUS:n hallituksen ja ehkä myös jotkut hyvinvointialueiden hallitukset kohtuuttomaan tilanteeseen.

Jos halutaan, että Suomessa käytetään sairaanhoitoon merkittävästi vähemmän rahaa kuin vertailukelpoisissa maissa, pitää lakeja oikeudesta hoitoon muuttaa vastaamaan supistettua rahoitusta. Aivan vähäiset rajaukset eivät riitä, vaan pitäisi päättää jostain sen kokoisesta kuin että nykyaikaisia syöpähoitoja ei anneta yli 65-vuotiaille, elleivät nämä maksa hoitoaan itse. En usko, että suomalaiset hyväksyisivät tällaista, en minä ainakaan hyväksyisi.

Muistelmista pois jätettyä: VM:n pöhkö tuottavuusmittari

Muistelmistani Voittoja ja tappioita jäi pakosta pois paljon asioita. Julkaisen niitä blogillani niin paljon kuin jaksan.

Toimin peruspalveluministerinä vuosina 2000-2002. Tuolloin VM julkisti tiedon, että sairaaloiden tuottavuus olisi laskenut lyhyessä ajassa merkittävästi ja vaati toimia.

Tieto tuntui minusta kummalliselta, sillä erityisesti kirurgiassa oli otettu merkittäviä askelia toiminnan tehostamiseksi siirtymällä päivä- ja lyhytkirurgiaan. Koska tällaiset laskelmat olivat minun osaamisaluettani, pyysin laskelmat itselleni.

Kävi ilmi, että VM:n käyttämä mittari oli varsin brutaali. He laskivat yksinkertaisesti vain sairaalapäivän, tai oikeastaan sairaalayön hintaa. Tuo tuottavuuden ”lasku” johtui juuri tuosta kirurgian kehityksestä kohti päivä- ja lyhytkirurgiaa. Kehittyneemmillä tavoilla potilaaseen ei tarvinnut tehdä niin isoa reikää, minkä seurauksena hänet voitiin kotiuttaa heti tai ainakin seuraavana päivänä. Ennen sairaalassa maattiin viikko tai kaksi toipumassa. Sairaalayöpymisiä tuli vähemmän, minkä seurauksena VM:n mittari oli punaisella, koska itse toimenpide maksoi yhtä paljon tai lähes yhtä paljon.

Vähän fiksumpi mittari olisi osoittanut tuottavuuden merkittävää nousua.