koulutus

Aivoviennin takia koulutustasoa pitäisi Suomessa nostaa

Silloin tällöin on hyvä katsoa, mitä ennen ajateltiin tulevaisuudesta ja verrata sitä toteutuneeseen. Hyvä esimerkki on keskustelu peruskoulusta 65 vuotta sitten.

Peruskoulua vastustettiin poliittisen kentän oikealla laidalla muun muassa sillä perusteella, että jos kaikki koulutetaan herroiksi, kuka tekee enää suorittavaa työtä. Tästä on jo sen verran aikaa, ettei asiasta oikein voi nykykokoomuslaisia syyttää. Muistutin asiasta lähinnä esimerkkinä täysi pieleen menneestä käsityksestä siitä, mikä tulevaisuudessa odottaa.

Silloin siis kuviteltiin, että työmarkkinoille tulisi osaamisvinouma, jossa tarjolla olevat työt olisivat liian yksinkertaisia suhteessa työvoiman koulutusjakaumaan.

Osaamisvinouma meillä on ja paha, mutta toisin päin. On liikaa matalasti koulutettuja suhteessa siihen, millaista koulutusta työmarkkinoilla tarvitaan. Jatka lukemista ”Aivoviennin takia koulutustasoa pitäisi Suomessa nostaa”

Segregaatio etenee Helsingissä koulutuserot edellä

Suunnittelen erääseen kirjaan kirjoitusta segregaatiosta Helsingissä. Minulla oli sellainen käsitys, että tuloerot Helsingin asuinalueiden välillä ovat nopeassa kasvussa.

Otin tilastokeskuksen Paavo-tietokannasta tiedot ruokakuntien mediaanituloista osoittaakseni, kuinka ero ovat kasvaneet vuodesta 2010 vuoteen 2022. Saatoin eri vuosien tiedot yhteismitallisiksi jakamalla mediaanitulot koko maan mediaanituloilla. En ollut aineistoon oikein tyytyväinen, koska ruokakunnan mediaanituloihin vaikuttaa ratkaisevasti ruokakunnan koko ja asukkaiden ikä. Yhden tulonsaajan ruokakunnissa tulot ovat tietysti pienemmät kuin kahden tai useamman tulonsaajan ruokakunnissa (myös kotona asuvilla lapsilla voi olla tuloja) samoin kun elämänvaihe: opiskelijat, työikäiset ja eläkeläiset. Mutta sitä on käytettävä, mitä on helposti saatavilla.

Odotusten mukaisesti tulot olivat nousseet 12 vuodessa nopeasti kantakaupungissa ja esimerkiksi Kalliossa, ja heikentyneet suhteessa koko maan mediaanituloihin monilla ennestään pienituloisilla alueilla. Säännöstä oli kuitenkin paljon poikkeuksia. Niinpä päätin tiivistää tiedon kaupunginosien mediaanitulojen väliseksi keskihajonnaksi. Muuttujana oli siis mediaanitulot suhteessa koko maan mediaanituloihin.

Jatka lukemista ”Segregaatio etenee Helsingissä koulutuserot edellä”

Koulushoppailun estäminen tuskin toimii

Jokin aika sitten pormestari Juhana Vartiainen antoi Helsingin Sanomille haastattelun siitä, että koulujen eriytymisen estämiseksi tulee luopua painotetuista luokista, esimerkiksi siis musiikkiluokista tai kielivalintaan perustuvista luokista.

Se oli Juhanalta rohkea ja kunnioitettava teko, sillä hänen oma puolueensa on asiasta täysin eri mieltä.

Nyt painotetuille luokille tulee oppilaita lähinnä ”paremmista” perheistä. Näin oppisympäristö on parempaa muissakin aineissa. Kun oppilaat ovat lahjakkaampia, voidaan opettaa vaativammin. Tänä tuottaa koulun sisäitä segregaatiota.

Olen Juhanan kanssa samaa mieltä siitä, että segregaatio on viheliäinen ongelma, jonka ratkaisemisella on kiire. Helsingissä on menossa massiivinen muuttoaalto, jossa keskiluokkaisia perheitä muuttaa pois huonomaineisilta alueilta. Se tapahtuu vanhassa asuntokannassa. Siksi puuhastelu uustuotannon sosiaalisesti hajautetulla rakenteella ei riitä alkuunkaan.

Kymmenen vuoden kuluttua Helsinki on aivan toisenlainen ja paljon huonompi kaupunki, jos emme tee mitään. Voimme jopa olla jo peruuttamattomasti myöhässä.

Juhanan esitys ei taida toimia

Tästäkään huolimatta en ole Juhanan kanssa samaa mieltä. Tavoitteen jaan, mutta en usko hänen keinonsa johtavan siihen, mihin hän sillä pyrkii – ei ainakaan ilman muita toimenpiteitä.

Käytän tässä esimerkkinä Vuosaarta. Ensin ajattelin käyttää kuvitteellista itähelsinkiläistä kaupunginosaa, mutta Vuosaari on esimerkkinä hyvä, koska se ei ole niin huonomaineinen kuin monet muut Itä-Helsingin kaupunginosat ja on siksi esimerkkinä moniuloitteisempi. Vuosaari on myös sisäisesti vahvasti eriytynyt johtuen 30 vuotta sitten tehdyistä virheistä, joista kerron lisää ensi kuussa ilmestyvissä muistelmissani. Jatka lukemista ”Koulushoppailun estäminen tuskin toimii”

Elinikäisestä oppimisesta ja menestyksen eväistä

Olin 7.2. Helsingin yliopistolla paneelikeskustelussa otsikolla sivistyksen kentät liikkeessä. Aiheena oli laajasti ottaen aikuiskoulutus. Tavoistani poiketen olin oikein valmistautunut keskusteluun, aihe kun ei kuulunut vahvimpiin alueisiini. Niin kun keskusteluissa aina käy, suurin osa siitä mitä aikoi sanoa, jäi sanomatta. Ajatushävikin ehkäisemiseksi laadin muistiinpanoistani tämän kirjoituksen.

Ratkaisevat erot syntyvät ennen kouluikää.

Ei ole tarkoitus lässäyttää tätä keskustelua, mutta sanon silti, että jos on tarkoitus turvata se, että mahdollisimman moni suomalainen menestyy elämässään ja erityisesti työelämässä, huomattavasti enemmän huomiota tulisi kiinnittää aikaan ennen koulun aloittamista. Ratkaisevat erot lasten välillä ovat syntyneet jo silloin.

Silloin kauan sitten kun olin nuori, kuviteltiin, että kyse on geneettisistä eroista, joille mikään kasvatusjärjestelmä ei voi mitään, mutta käsitykset ovat muuttuneet. En kiistä, että geneettisillä eroilla on vaikutusta, mutta lapset ympäristöllä on vähintään yhtä suuri vaikutus. En ole alan asiantuntija, mutta olen tykästynyt ajatusmalliin, jonka mukaan geenit määräävät kullekin henkilökohtaisen maksimin ja muut seikat sen, kuinka lähelle tuota maksimia pääsee. Olosuhteet suomalaisten historian aikana ovat olleet sen verran julmat, että huonot geenit ovat kyllä karsiutuneet pois. Siksi tuo henkilökohtainen maksimi on aivan riittävä yhteiskunnassa menestymiseen, kunhan maksimista ei jäädä liian kauas; tosin kaikista ei voida sentään kehittää mitenkään Nobel-palkinnon voittajia.

Niiltä, jotka haluavat uskoa geneettisen perimän deterministiseen vaikutukseen, kysyisin, miten he selittävät Flynn-efektin. Kolmessa sukupolvessa suomalaisten keskimääräien älykkyys on noussut yli yhden standardipoikkeaman verran. Ei geneettinen perimä ole voinut noin nopeasti muuttua.

Koulutuksessa on jääty jälkeen

Suomalaisten koulutuksesta on kuultu viime aikoina vain ikävää. On todella huono asia, että koulutustason nousu on pysäytetty ja käännetty jopa laskuun, kun muualla koulutustaso samanaikaisesti nousee. Laskenut ei ole vain koulutuksen määrä. Pisa-menestyskin on siirtynyt Suomenlahden eteläpuolelle. Jatka lukemista ”Elinikäisestä oppimisesta ja menestyksen eväistä”

Hoitoalan työvoimapula johtuu palkoista

Pääministeri Orpo perustelee sairaalaverkon karsintaa sillä, ettei nykyisiin sairaaloihin riitä hoitajia. Tämä sisältää oletuksen, että hoitajat siirtyvät jäljelle jääviin sairaaloihin, eli siis myyvät asuntonsa ja ostavat uudet ja puolisokin löytää työpaikan uudelta paikkakunnalta. Voi myös olla, että hoitaja vaihtaa alaa. Vaikka noin tapahtuisi, iloa kestäisi vain vuosi tai pari. Pääongelmaa se ei poistaisi.

Kannattaako hoitajien muuttaa työn perässä?

Koska muuton tulisi suuntautua pääasiassa muuttotappioalueelta kasvukeskukseen, asunnon vaihto on varsin kallis asia. Joutuuhan siinä myymään halvalla ja ostamaan kalliilla. Jos työuraa on jäljellä 15 vuotta, voi olla kannattavampaa vaikka mennä vielä huonopalkkaisempaan työhön kaupan kassalle.

Pääongelma on kuitenkin, että hoitoalalla on liian vähän väkeä. Tilanne ei jatkossa parane, kun hoidettavia eli ikäihmisiä on enemmän ja suuri määrä hoitohenkilöitä siirtyy itsekin eläkkeelle.

Se, ettei hoitoala houkuttele nuoria, johtuu siitä, että alalla maksetaan huonoja palkkoja suhteessa vaaditun koulutuksen pituuteen ja suhteessa muihin eurooppalaisiin maihin.

Tätä taas ei ole tarkoituskaan korjata vaan jäädyttää ennalleen. Orpon hallitus kaavaillee jopa lakia, jonka mukaan hoitajien palkkoja ei saa korottaa verrattuna vientialojen palkkoihin. Koska vientialoilla on myös palkkaliukumaa, jota julkisella puolella ei yleensä ole ollut, suunnitelmana on jopa alentaa hoitoalan palkkoja suhteessa muihin palkkoihin. Jatka lukemista ”Hoitoalan työvoimapula johtuu palkoista”

Lukioiden vertaaminen on vaikeata

Vielä kymmenisen vuotta sitten ylioppilaskokeiden tulosten valmistuttua samat eliittilukiot heiluivat lukioiden paremmuusvertailujen kärjessä. Lukioiden paremmuudesta se ei kuitenkaan kertonut mitään. Helppoahan on kouluttaa laudatur-ylioppilaita, jos oppilaina on vain yli 9,5 keskiarvolla sisään päässeitä. Todellakin. Vertailut eivät kertoneet mitään koulujen hyvyydestä. Oppilaat olivat hyviä.

STT on alkanut rankata lukioita vertaamalla ylioppilastuloksia lukioon päässeiden keskiarvoon. Nyt suurten lukioiden kisan kärjessä on kaksi vuotta peräkkäin ollut Paraisten ja Nousiaisten lukiot Varsinais-Suomesta. Näitä vanhoja eliittilukioita ei kärjessä näy? Onko niiden antama opetus siis huonompaa kuin vaikkapa Paraisten lukion antama? Jatka lukemista ”Lukioiden vertaaminen on vaikeata”

Vastaukseni Orpolle, osa 2

Oli hyvä kaupunginorkesterin konsertti eilen. Toivon todella, että ette Riikan kanssa lakkauta klassista musiikkia kokonaan. Sen verran säästölinja tosin jo näkyi, ettei konsertissa ollut lainkaan kapellimestaria.

Mitkä ovat tärkeimmät keinonne sosiaali- ja terveyspalveluiden hoitojonojen purkamiseen? Mitkä ovat tärkeimmät keinonne hoitajapulan ratkaisuun?

Sorry vain, mutta tärkein on raha. Kirjoitin pari vuotta sitten Verdeen, että hoitoalan kriisin korjaaminen tulee sitä kalliimmaksi, mitä myöhemmin siihen ryhdytään. Tarkoitin palkkatasoa. Tässä sitä nyt ollaan puhtaan kaulan kanssa. En muuttaisi kirjoituksesta sanaakaan.
Hoitajavajaus on tuon oman tilastosi parikymmentä tuhatta. Jos ne saataisiin täytetyksi, solahtaisi siihen miljardi vuodessa. Täytetyksi ne saadaan vain nostamalla palkkatasoa eikä siihen riitä miljardi.

Palkkarakennetta ja johtamista voisi parantaa, koska ne aiheuttavat turhaa mielipahaa. Joku työnvuokrauskapitalisti sanoi minulle kerran, että heidän paras turvansa on kunnallinen työehtosopimus kaikkine typeryyksineen. He eivät maksa sen enempää, mutta maksavat fiksummin ja ottavat huomioon yksilölliset tarpeet työajoissa, vaikkapa tyttären viulutunnin perjantai-iltapäivisin.

On kuitenkin pakko huomauttaa, että sekä hoitajia että lääkäreitä on Suomessa aika runsaasti verrattuna muihin EU-maihin. Miksi he eivät riitä? Ammattilaisilla taidetaan teettää töitä, joita muualla hoitavat sihteerit. Sen lisäksi kirjallinen dokumentointi on meillä aivan liiallista. Juristit keksivät koko ajan lisää turhaa työtä – tai siis työtä, jota tehdään, jotta virheen sattuessa syyllinen saataisiin kiinni. Tämän hinta on kova sekä euroissa että ennen kaikkea antamatta jäävänä hoitona – ja sen synnyttäminä hoitovirheinä.

Pitäisi tietysti nostaa palkkoja ennen kaikkea siellä, missä työvoimapula on suurin. Tässä on ongelmana tämä onneton palkkojen harmonisointi. Kun nostaa yhdessä tehtävässä, pitää harmonisoinnin nimissä nostaa kaikkien muidenkin palkkoja.

Nyt hoitajajärjestöt tosin sanovat, että ei enää tarvitsekaan. Kaiken piti olla harmonisoitua 1.1.2023, mutta sen jälkeen erot saavatkin taas kasvaa millaisiksi hyvänsä. Ketä tässä pitäisi uskoa?

Mitä keinoja käyttäisitte vanhuspalveluiden kriisin ratkaisemiseksi ja inhimillisen hoivan turvaamiseksi kaikille ikääntyneille?

Jatka lukemista ”Vastaukseni Orpolle, osa 2”

Oden talousohjelma

Tämä on vähän pidennetty versio twitterissä julkaisemastani ketjusta

Lähtökohtana markkinatalous

Vihreä talous ei tarvitse omaa talousteoriaa. Valtavirtatalousteoria tarjoaa monipuoliset ja koetellut keinot ohjata taloutta.

Toimiminen markkinataloudessa kannattaa ottaa lähtökohdaksi, koska elämme markkinataloudessa ja koska markkinatalous on valtavan tehokas sekä hyvässä että pahassa. Sen voima kannattaa valjastaa paremman maailman edistämiseen eikä antaa vastapuolen yksinoikeudeksi.

Neljä päävirhettä

On neljä tärkeää syytä ohjata markkinoita: ympäristön huomioiminen, tulonjaon tasaisuus, koulutus ja aluekehitys. Muitakin on, mutta nämä ovat ne keskeisimmät.

Ajattelumalli ei riitä ohjaamaan taloutta

Donitsitalous ja muut vastaavat mallit ovat hyviä ajatuskehikkoja, mutta eivät tarjoa keinoja muuttaa maailmaa. Ne kertovat tavallaan, miten valistuneen itsevaltiaan kannattaa toimia, mutta eivät sitä, miten demokraattisessa markkinataloudessa saadaan aikaan toivottu muutos. Muutokseen tarvitaan niitä keinoja, joita hahmotan seuraavassa. Jatka lukemista ”Oden talousohjelma”

Voiko koulushoppailua estää mitenkään?

Helsingissä on puhjennut kiista painotetusta opetuksesta peruskouluissa. Painotetun opetuksen virallinen peruste on tukea eri alojen erityislahjakkuuksia lähinnä musiikissa, matematiikassa ja urheilussa.

Koska viisaus lähtee tosiasioiden tunnustamisesta, pidän lähtökohtana, että merkittävä motivaatio vanhemmilla panna lapsi painotettuun opetukseen on saada tälle muita parempaa opetusta muita fiksumpien oppilaiden joukossa. Kysymys on siis koulushoppailusta. Samassa tarkoituksessa valitaan lapselle jokin harvinainen kieli, jota ei opeteta heidän huonoksi oletetussa lähikoulussaan.

Nyt Helsingin kouluviranomaiset ovat esittäneet, että painotettu opetus tapahtuisi siten, että painotettuun opetukseen valitut olisivat muiden aineiden kohdalla samassa luokassa muiden kanssa, mutta saisivat eri opetusta tuossa painotusaineessa ja vain siinä. Näin luokat eivät eriytyisi.

Menetetäänkö painotetun opetuksen tavoite?

Minua kiinnostaa tuo eriytyminen, mutta tarkastellaan hetki tuota painotetun opetuksen tavoitetta, eli kehittää oppilaita siinä, missä he ovat hyviä. Miten sen tässä kävisi? Jatka lukemista ”Voiko koulushoppailua estää mitenkään?”

Pisa-tutkimus ja vuoden 2012 otanta

Lueskelin Suomen Pisa-tuloksia vuosilta 2012 ja 2015 selvittääkseni, miten niissä näkyy Itä-Suomen poikien väitetty syrjäytyminen. Niistä joskus myöhemmin. Törmäsin nimittäin muutokseen, jota en voinut uskoa todeksi.

Vuonna 2012 selvästi osaavimmat oppilaat löytyivät Pohjois-Suomesta. Erityisesti Pohjois-Suomen tytöt loistivat kaikkia muita paremmalla osaamisellaan joka alalla.

Vuonna 2015 ylivoimasesti parhaat oppilaat (keskimäärin) löytyivätkin pääkaupunkiseudulta. Jäin ihmettelemään, mitä pääkaupunkiseudulla on tehty niin paljon paremmin, että tulokset ovat parantuneet aivan olennaisesti kolmessa vudessa. Koulujen positiivinen diskriminointi, jota VATT:n tutkimuksessa ylistettiin tulokselliseksi?

Sitten muistin. Paremmin on tehty Pisa-tutkimuksen otanta. Olinhan itse kirjoittanut vuoden 2012 otantavirheestä blogillani.

Vuonna 2012 oli haluttu tutkia erityisesti maahanmuuttajien osaamista. Siksi näytteeseen oli otettu kaikki koulut, joissa oli vähintään viisi maahanmuuttajaa. Loput koulut oli valittu satunnaisotannalla. Otos oli ”korjattu” painottamalla maahanmuuttajat oikean kokoiseksi ryhmäksi kuvitellen, että tämä olisi hyvä näin. Kun annetaan maahanmuuttajalähiöiden kouluille yliedustus, saadaan vääristynyt näyte myös syntyperäisistä suomalaisista. Olisi pitänyt painottamalla vähentää myös maahanmuuttajakoulujen yliedustusta syntyperäisten suomalaisten keskuudessa. Nyt kun otos on tehty oikein, osaaminen pääkaupunkiseudulla on parantunut aivan olennaisesti.

Tutkimuksessa kerrotaan helpottuneena, että koululaisten matematiikan osaamisen heikentyminen on taittunut. Onkohan? Jos nuo vuoden 2012 tiedot oikaistaan, saamme ehkä aivan erilaisen trendin, koska nyt vertaamme vuoden 2015 tuloksia liian huonoon tulokseen vuodelta 2012.

Mutta sitten toinen kummallisuus. Miksi vuoden Pisa-tutkimuksessa loistaneet pohjois-suomalaiset ovat nyt muuttuneet ihan taviksiksi? Minun on vaikea uskoa näin suureen muutokseen kolmessa vuodessa. Olisiko vuoden 2012 otantavirhe vaikuttanut Pohjois-Suomessa toisin päin tuomalla näytteeseen liikaa oululaisia?

Vuoden 2012 tulokset pitäisi ajaa uudestaan korjaamalla maahanmuuttajakoulujen yliedustus. Ei ole vaikeata.