Kategoria: koulutus

Oikeistopopulismin nousu 1: meritokratian häviäjät

Ajat­telin kir­joit­taa jut­tusar­jan siitä, mik­si oikeistopop­ulis­mi nousee kaikkial­la. Aloi­ta helpoim­mas­ta ja vähem­män kiis­tanalais­es­ta päästä mut­ta siir­ryn myöhem­min heikom­malle jäälle. 

Ter­ho Pur­si­ainen lainasi min­ulle joskus 1990-luvun alus­sa Michael Youn­gin Mer­i­tokra­t­ian nousu 1870–2033. Se kir­ja mullisti ajat­telu­ni, vaik­ka olin kir­jois­sani varoitel­lut ilmiöstä aiemminkin.

Kir­jas­sa Young varoit­taa lah­jakkaimpi­en val­las­ta, joka johtaa jul­mem­paan luokkay­hteiskun­taan kuin per­in­teinen luokkay­hteiskun­ta aikanaan oli. Kun ylälu­ok­ka poimii lah­jakku­udet työväen­lu­okas­ta ja sysii omat mus­tat lam­paansa alalu­okkaan, seu­rauk­se­na on ylälu­ok­ka, jol­la on hal­lus­saan kaik­ki ja alalu­ok­ka, jol­la ei ole mitään, ei edes poli­it­tisia johtajia.

Kir­jas­sa tämä päät­tyi pop­ulis­tiseen val­lanku­mouk­seen 2033. Yhdys­val­lat on vain yhdek­sän vuot­ta aikataulus­ta edel­lä. Jat­ka lukemista “Oikeistopop­ulis­min nousu 1: mer­i­tokra­t­ian häviäjät”

Oppimateriaaleista pitäisi maksaa toisella tavalla.

Koulu­jen pitäisi mak­saa kiin­teä oppi­lasko­htainen mak­su oppi­ma­te­ri­aa­li­nen tuot­ta­jille sen mukaan, kenen tuot­ta­man mate­ri­aalin mukaan ne opet­ta­vat ja kir­jo­jen pitäisi mak­saa noin euron. 

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­to keskusteli eilen oppi­ma­te­ri­aalien ilmaisu­ud­es­ta. Oli­han hal­li­tus jo ehtinyt päät­tää, että kir­jat tule­vat mak­sullisik­si niille luki­o­laisille, jot­ka ovat jääneet ker­ran luokalle tai olleet vuo­den vai­h­to-opiske­li­joina. Tämän älyt­tömyy­den hal­li­tus ehti jo perua, mut­ta keskustelus­sa nousi esille kysymys oppikir­joista ja dig­i­taalis­es­ta oppimateriaalista.

Koulut säästävät nyt jaka­mal­la oppi­ma­te­ri­aa­li­nen vain dig­i­taalise­na. Mon­elle paperikir­ja sopii parem­min, eikä siinä ole näp­päi­men päässä Tik­tokia. Jat­ka lukemista “Oppi­ma­te­ri­aaleista pitäisi mak­saa toisel­la tavalla.”

Miksi Suomen taloudellinen kasvu pysähtyi?

Suo­mi on ollut nyt 16 vuot­ta ilman taloudel­lista kasvua, minkä seu­rauk­se­na reaali­palkat jäävät jatku­vasti jäl­keen ver­tailumaista. Se taas johtaa osaa­van työvoiman muut­toon ulkomaille.

Mitä kasvul­la on tapah­tunut? Seli­tyk­sek­si tar­jo­taan tuot­tavu­u­den kasvun pysähtymistä. Se on selit­täjänä vähän saman­lainen kuin että ulkona on niin kylmä, kos­ka elo­ho­pea on läm­pömit­taris­sa niin alhaal­la. Työn tuot­tavu­us on osa­puilleen BKT jaet­tuna työ­tun­tien määrällä.

Alkutuotannon suosiminen?

Teol­lisu­u­den jalostusaste las­kee Suomes­sa niin, että olemme siir­tymässä yhä enem­män raa­ka-ainei­den ja vähän jalostet­tu­jen tuot­tei­den myyjik­si. Kuvain­nol­lis­es­ti voi sanoa, että net­tikau­pas­sa ruot­salaiset tuot­ta­vat paket­ti­in sisäl­lön ja Suo­mi pakkauksen.

Vihreässä siir­tymässä Suomen osak­si näyt­tää ole­van tuot­taa vihreä ener­gia ja muiden tehtäväk­si käyt­tää sitä tuot­tei­den valmistukseen.

Tämä voi johtua siitä, ettei muuhun pystytä, mut­ta myös siitä, että alku­tuotan­non työ­paikat ovat meil­lä alue­poli­it­tis­ten syi­den vuok­si eri­tyisen suosit­tu­ja. Suo­mi jopa mak­saa siitä, että ulko­maiset kaivosy­htiöt tyh­jen­tävät maaperäämme min­er­aaleista. Mak­su tapah­tuu sub­ven­toimal­la min­er­aalien kul­jet­tamista pois Suomes­ta ja siihen liit­tyviä infrain­vestoin­te­ja. Jat­ka lukemista “Mik­si Suomen taloudelli­nen kasvu pysähtyi?”

Uusi hyvinvointivaltio (3): Osaamisvinouma

Run­sas 60 vuot­ta sit­ten jotkut vas­tus­ti­vat perusk­oulu-uud­is­tus­ta kysyen, kuka tekee duu­nar­ien työt, jos kaik­ki koulute­taan her­roik­si. Mikään ei olisi voin­ut men­nä enem­män pieleen kuin tämä. Meil­lä on nyt työ­markki­noil­la vaka­va osaamisvi­nouma: työ­paikat pain­ot­tuvat osaamista vaa­tivi­in ammat­tei­hin ja pelkän perusk­oulun varas­sa ole­vien ase­ma työ­markki­noil­la on surkea.

Kaik­ki meni hyvin 1980-luvul­la. Jok­seenkin kaik­ki kel­pa­si­vat töi­hin ja niin san­ot­tu tas­apain­o­työt­tömyys oli mata­la ver­rat­tuna nykyaikaan.

Sit­ten tuli lama ja työt­tömyys nousi kaikissa koulu­tus­ryh­mis­sä, eniten kuitenkin vähän koulute­tuis­sa. Muiden osalta työt­tömyys lask­isi olo­jen kohentues­sa, mut­ta pelkän perusk­oulun varas­sa olevil­la se jäi yli 22 pros­en­tik­si ja aika korkea se on myös toisen asteen varas­sa olevil­la ilman korkea-asteen koulu­tus­ta olevilla.

Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio (3): Osaamisvinouma”

Aivoviennin takia koulutustasoa pitäisi Suomessa nostaa

Sil­loin täl­löin on hyvä kat­soa, mitä ennen ajatelti­in tule­vaisu­ud­es­ta ja ver­ra­ta sitä toteu­tuneeseen. Hyvä esimerk­ki on keskustelu perusk­oulus­ta 65 vuot­ta sitten.

Perusk­oulua vas­tustet­ti­in poli­it­tisen ken­tän oikeal­la laidal­la muun muas­sa sil­lä perus­teel­la, että jos kaik­ki koulute­taan her­roik­si, kuka tekee enää suorit­tavaa työtä. Tästä on jo sen ver­ran aikaa, ettei asi­as­ta oikein voi nykykokoomus­laisia syyt­tää. Muis­tutin asi­as­ta lähin­nä esimerkkinä täysi pieleen men­neestä käsi­tyk­ses­tä siitä, mikä tule­vaisu­udessa odottaa.

Sil­loin siis kuvitelti­in, että työ­markki­noille tulisi osaamisvi­nouma, jos­sa tar­jol­la ole­vat työt oli­si­vat liian yksinker­taisia suh­teessa työvoiman koulutusjakaumaan.

Osaamisvi­nouma meil­lä on ja paha, mut­ta toisin päin. On liikaa mata­lasti koulutet­tu­ja suh­teessa siihen, mil­laista koulu­tus­ta työ­markki­noil­la tarvi­taan. Jat­ka lukemista “Aivovi­en­nin takia koulu­tus­ta­soa pitäisi Suomes­sa nostaa”

Segregaatio etenee Helsingissä koulutuserot edellä

Suun­nit­te­len erääseen kir­jaan kir­joi­tus­ta seg­re­gaa­tios­ta Helsingis­sä. Min­ul­la oli sel­l­ainen käsi­tys, että tulo­erot Helsin­gin asuinaluei­den välil­lä ovat nopeas­sa kasvussa.

Otin tilas­tokeskuk­sen Paa­vo-tietokan­nas­ta tiedot ruokakun­tien medi­aan­i­t­u­loista osoit­taak­seni, kuin­ka ero ovat kas­va­neet vuodes­ta 2010 vuo­teen 2022. Saa­toin eri vuosien tiedot yhteis­mi­tallisik­si jaka­mal­la medi­aan­i­t­u­lot koko maan medi­aan­i­t­u­loil­la. En ollut aineis­toon oikein tyy­tyväi­nen, kos­ka ruokakun­nan medi­aan­i­t­u­loi­hin vaikut­taa ratkai­sev­asti ruokakun­nan koko ja  asukkaiden ikä. Yhden tulon­saa­jan ruokakun­nis­sa tulot ovat tietysti pienem­mät kuin kah­den tai use­am­man tulon­saa­jan ruokakun­nis­sa (myös kotona asuvil­la lap­sil­la voi olla tulo­ja) samoin kun elämän­vai­he: opiske­li­jat, työikäiset ja eläkeläiset. Mut­ta sitä on käytet­tävä, mitä on hel­posti saatavilla.

Odotusten mukaises­ti tulot oli­vat nousseet 12 vuodessa nopeasti kan­takaupungis­sa ja esimerkik­si Kallios­sa, ja heiken­tyneet suh­teessa koko maan medi­aan­i­t­u­loi­hin monil­la ennestään pien­i­t­u­loisil­la alueil­la. Sään­nöstä oli kuitenkin paljon poikkeuk­sia. Niin­pä päätin tiivistää tiedon kaupungi­nosien medi­aan­i­t­u­lo­jen välisek­si keski­ha­jon­naksi. Muut­tu­jana oli siis medi­aan­i­t­u­lot suh­teessa koko maan mediaanituloihin.

Jat­ka lukemista “Seg­re­gaa­tio ete­nee Helsingis­sä koulu­tuserot edellä”

Koulushoppailun estäminen tuskin toimii

Jokin aika sit­ten pormes­tari Juhana Var­ti­ainen antoi Helsin­gin Sanomille haas­tat­telun siitä, että koulu­jen eriy­tymisen estämisek­si tulee luop­ua pain­ote­tu­ista luok­ista, esimerkik­si siis musi­ikkilu­ok­ista tai kieli­v­al­in­taan perus­tu­vista luokista.

Se oli Juhanal­ta rohkea ja kun­nioitet­ta­va teko, sil­lä hänen oma puolueen­sa on asi­as­ta täysin eri mieltä.

Nyt pain­ote­tu­ille luokille tulee oppi­lai­ta lähin­nä ”parem­mista” per­heistä. Näin oppisym­päristö on parem­paa muis­sakin aineis­sa. Kun oppi­laat ovat lah­jakkaampia, voidaan opet­taa vaa­ti­vam­min. Tänä tuot­taa koulun sisäitä segregaatiota.

Olen Juhanan kanssa samaa mieltä siitä, että seg­re­gaa­tio on vihe­liäi­nen ongel­ma, jon­ka ratkaisemisel­la on kiire. Helsingis­sä on menos­sa mas­si­ivi­nen muut­toaal­to, jos­sa keskilu­okkaisia per­heitä muut­taa pois huono­maineisil­ta alueil­ta.  Se tapah­tuu van­has­sa asun­tokan­nas­sa. Sik­si puuhastelu uus­tuotan­non sosi­aalis­es­ti hajaute­tul­la rak­en­teel­la ei riitä alkuunkaan.

Kymme­nen vuo­den kulut­tua Helsin­ki on aivan toisen­lainen ja paljon huonom­pi kaupun­ki, jos emme tee mitään. Voimme jopa olla jo peru­ut­ta­mat­tomasti myöhässä.

Juhanan esitys ei taida toimia

Tästäkään huoli­mat­ta en ole Juhanan kanssa samaa mieltä. Tavoit­teen jaan, mut­ta en usko hänen keinon­sa johta­van siihen, mihin hän sil­lä pyrkii – ei ainakaan ilman mui­ta toimenpiteitä.

Käytän tässä esimerkkinä Vuosaar­ta. Ensin ajat­telin käyt­tää kuvit­teel­lista itähelsinkiläistä kaupungi­nosaa, mut­ta Vuosaari on esimerkkinä hyvä, kos­ka se ei ole niin huono­maineinen kuin mon­et muut Itä-Helsin­gin kaupungi­nosat ja on sik­si esimerkkinä moni­u­loit­teisem­pi. Vuosaari on myös sisäis­es­ti vah­vasti eriy­tynyt johtuen 30 vuot­ta sit­ten tehdy­istä virheistä, joista ker­ron lisää ensi kuus­sa ilmestyvis­sä muis­telmis­sani. Jat­ka lukemista “Koulushop­pailun estämi­nen tuskin toimii”

Elinikäisestä oppimisesta ja menestyksen eväistä

Olin 7.2. Helsin­gin yliopis­tol­la panee­likeskustelus­sa otsikol­la sivistyk­sen ken­tät liik­keessä. Aiheena oli laa­jasti ottaen aikuisk­oulu­tus. Tavois­tani poiketen olin oikein valmis­tau­tunut keskustelu­un, aihe kun ei kuu­lunut vahvimpi­in alueisi­i­ni. Niin kun keskusteluis­sa aina käy, suurin osa siitä mitä aikoi sanoa, jäi sanomat­ta. Aja­tushävikin ehkäisemisek­si laadin muis­ti­in­panois­tani tämän kirjoituksen.

Ratkaisevat erot syntyvät ennen kouluikää.

Ei ole tarkoi­tus lässäyt­tää tätä keskustelua, mut­ta sanon silti, että jos on tarkoi­tus tur­va­ta se, että mah­dol­lisim­man moni suo­ma­lainen men­estyy elämässään ja eri­tyis­es­ti työelämässä, huo­mat­tavasti enem­män huomio­ta tulisi kiin­nit­tää aikaan ennen koulun aloit­tamista. Ratkai­se­vat erot las­ten välil­lä ovat syn­tyneet jo silloin.

Sil­loin kauan sit­ten kun olin nuori, kuvitelti­in, että kyse on geneet­ti­sistä eroista, joille mikään kas­va­tusjär­jestelmä ei voi mitään, mut­ta käsi­tyk­set ovat muut­tuneet. En kiistä, että geneet­tisil­lä eroil­la on vaiku­tus­ta, mut­ta lapset ympäristöl­lä on vähin­tään yhtä suuri vaiku­tus. En ole alan asiantun­ti­ja, mut­ta olen tykästynyt aja­tus­malli­in, jon­ka mukaan geen­it määräävät kullekin henkilöko­htaisen mak­simin ja muut seikat sen, kuin­ka lähelle tuo­ta mak­simia pääsee. Olo­suh­teet suo­ma­lais­ten his­to­ri­an aikana ovat olleet sen ver­ran jul­mat, että huonot geen­it ovat kyl­lä kar­si­u­tuneet pois. Sik­si tuo henkilöko­htainen mak­si­mi on aivan riit­tävä yhteiskun­nas­sa men­estymiseen, kun­han mak­simista ei jäädä liian kauas; tosin kaik­ista ei voi­da sen­tään kehit­tää mitenkään Nobel-palkin­non voittajia.

Niiltä, jot­ka halu­a­vat uskoa geneet­tisen per­imän deter­min­is­tiseen vaiku­tuk­seen, kysy­isin, miten he selit­tävät Fly­nn-efek­tin. Kolmes­sa sukupolves­sa suo­ma­lais­ten keskimääräien älykkyys on nous­sut yli yhden stan­dard­ipoikkea­man ver­ran. Ei geneet­ti­nen per­imä ole voin­ut noin nopeasti muuttua.

Koulutuksessa on jääty jälkeen

Suo­ma­lais­ten koulu­tuk­ses­ta on kuul­tu viime aikoina vain ikävää. On todel­la huono asia, että koulu­tus­ta­son nousu on pysäytet­ty ja kään­net­ty jopa lasku­un, kun muual­la koulu­tus­ta­so samanaikaises­ti nousee. Laskenut ei ole vain koulu­tuk­sen määrä. Pisa-men­estyskin on siir­tynyt Suomen­lah­den eteläpuolelle. Jat­ka lukemista “Elinikäis­es­tä oppimis­es­ta ja men­estyk­sen eväistä”

Hoitoalan työvoimapula johtuu palkoista

Päämin­is­teri Orpo perustelee sairaalaverkon karsin­taa sil­lä, ettei nyky­isi­in sairaaloi­hin riitä hoita­jia. Tämä sisältää ole­tuk­sen, että hoita­jat siir­tyvät jäl­jelle jäävi­in sairaaloi­hin, eli siis myyvät asun­ton­sa ja osta­vat uudet ja puolisokin löytää työ­paikan uudelta paikkakunnal­ta. Voi myös olla, että hoita­ja vai­h­taa alaa. Vaik­ka noin tapah­tu­isi, iloa kestäisi vain vuosi tai pari. Pääon­gel­maa se ei poistaisi. 

Kannattaako hoitajien muuttaa työn perässä?

Kos­ka muu­ton tulisi suun­tau­tua pääasi­as­sa muut­to­tap­pioalueelta kasvukeskuk­seen, asun­non vai­h­to on varsin kallis asia. Joutu­uhan siinä myymään hal­val­la ja osta­maan kalli­il­la. Jos työu­raa on jäl­jel­lä 15 vuot­ta, voi olla kan­nat­tavam­paa vaik­ka men­nä vielä huonopalkkaisem­paan työhön kau­pan kassalle.

Pääon­gel­ma on kuitenkin, että hoitoalal­la on liian vähän väkeä. Tilanne ei jatkos­sa parane, kun hoidet­tavia eli ikäih­misiä on enem­män ja suuri määrä hoito­henkilöitä siir­tyy itsekin eläkkeelle.

Se, ettei hoitoala houkut­tele nuo­ria, johtuu siitä, että alal­la mak­se­taan huono­ja palkko­ja suh­teessa vaa­di­tun koulu­tuk­sen pitu­u­teen ja suh­teessa mui­hin euroop­palaisi­in maihin.

Tätä taas ei ole tarkoi­tuskaan kor­ja­ta vaan jäädyt­tää ennalleen. Orpon hal­li­tus kaavaillee jopa lakia, jon­ka mukaan hoita­jien palkko­ja ei saa korot­taa ver­rat­tuna vien­tialo­jen palkkoi­hin. Kos­ka vien­tialoil­la on myös palkkaliuku­maa, jota julkisel­la puolel­la ei yleen­sä ole ollut, suun­nitel­mana on jopa alen­taa hoitoalan palkko­ja suh­teessa mui­hin palkkoi­hin. Jat­ka lukemista “Hoitoalan työvoima­pu­la johtuu palkoista”

Lukioiden vertaaminen on vaikeata

Vielä kym­menisen vuot­ta sit­ten yliop­pi­laskokei­den tulosten valmis­tut­tua samat eli­it­tilukiot heilui­v­at lukioiden parem­muusver­tailu­jen kär­jessä.  Lukioiden parem­muud­es­ta se ei kuitenkaan ker­tonut mitään. Help­poa­han on koulut­taa lau­datur-yliop­pi­lai­ta, jos oppi­laina on vain yli 9,5 keskiar­vol­la sisään pääs­seitä. Todel­lakin. Ver­tailut eivät ker­toneet mitään koulu­jen hyvyy­destä. Oppi­laat oli­vat hyviä.

STT on alka­nut ranka­ta lukioi­ta ver­taa­mal­la yliop­pi­las­tu­lok­sia lukioon pääs­sei­den keskiar­voon. Nyt suurten lukioiden kisan kär­jessä on kak­si vuot­ta peräkkäin ollut Parais­ten ja Nou­si­ais­ten lukiot Varsi­nais-Suomes­ta. Näitä van­ho­ja eli­it­tilukioi­ta ei kär­jessä näy? Onko niiden anta­ma ope­tus siis huonom­paa kuin vaikka­pa Parais­ten lukion anta­ma? Jat­ka lukemista “Lukioiden ver­taami­nen on vaikeata”