Kategoria: koulutus

Hyväosaisten alueiden lapsia huono-osaisten kouluihin?

Olen kir­joit­tanut koulushop­pailun estämis­es­tä ennenkin ja jopa vähän perus­teel­lisem­min. Päiv­itän tämän kir­joituk­sen silti, kos­ka asia on taas ajanko­htainen, kun Itä-Helsingis­sä koulu­jen oppi­la­saines­ta aio­taan tas­apain­ot­taa kul­jet­ta­mal­la oppi­lai­ta parem­pio­sais­ten alueil­ta huonom­pio­sais­ten alueille.

Kysymys asian kan­natet­tavu­ud­es­ta jakau­tuu kah­teen osaan: onko tämä oikein ja toimi­iko tämä. Hyp­pään yli vaikeam­man ensim­mäisen kysymyk­sen, kos­ka vas­tauk­seni jälkim­mäiseen on, ettei tämä keino toi­mi vaan pahen­taa seg­re­gaa­tio­ta, kun asi­aa tarkastel­laan vähänkin pidem­mäl­lä sihdillä.

Emme ole (vielä) Etelä-Korea, mut­ta meil­läkin lap­su­us on muut­tunut mer­i­tokraat­tises­sa yhteiskun­nas­samme yhä enem­män pitkäk­si karsin­takurssik­si joka määrää aikuisiän men­estyk­seen. Sik­si las­ten hyvä ope­tus on monille van­hem­mille asia, jon­ka hyväk­si he tekevät melkein mitä hyvän­sä. Jat­ka lukemista “Hyväo­sais­ten aluei­den lap­sia huono-osais­ten kouluihin?”

On virhe kieltää Suomessa opiskelevia ottamasta perhettään mukaan.

Yli puo­let tekni­ikan ja tieto­jenkäsit­telyalal­la tehdy­istä väitöskir­joista Suomes­sa on ulko­mail­la syn­tynei­den tekemiä. Suo­mi on siis kohta­laisen hyvä houkut­tele­maan osaavia ihmisiä maa­han, ja heistähän maail­man maat nyt kil­pail­e­vat. Mei­dän heikkoutemme on, että harmil­lisen moni noista Suomes­sa koulute­tu­ista pois­tuu maas­ta valmistuttuaan.

Kir­joitin X:ssä, että hal­li­tus tekee virheen, kun kieltää Suomeen opiskellei­ta tuo­mas­ta per­het­tä mukanaan. Muual­la aset­tunut per­he vetää puoleen­sa. Paras tapa saa­da Suomes­sa koulute­tut aset­tumaan pysyvästi Suomeen on saa­da hei­dän lapsen­sa käymään suo­ma­lainen koulu. Pait­si, että se sitout­taa tuon Suomes­sa väitelleen Suomeen, se tuot­taa Suomeen kipeästi kai­vat­tu­ja lap­sia. Korkeasti koulutet­tu­jen lapset yleen­sä men­estyvät elämässään hyvin.

Jat­ka lukemista “On virhe kieltää Suomes­sa opiskele­via otta­mas­ta per­het­tään mukaan.”

Matemaattisesti lahjakkaiden lasten on saatava vaativampaa opetusta

Olen ollut koko aikuiselämäni kytkök­sis­sä yliopis­tom­aail­maan ja yliopis­tois­sa tieteenaloi­hin, jois­sa tarvi­taan matem­ati­ikkaa. Sisään tule­vien opiske­li­joiden matem­ati­ikan osaami­nen oli 1970-luvul­la oli heikom­paa kuin 1960-luvul­la, 1990-luvul­la heikom­paa kuin 1970-luvul­la ja nyt heikom­paa kuin 1990-luvul­la. Matem­ati­ikan osaami­nen siis heikke­nee jatku­vasti. Tämän voi havai­ta ver­taa­mal­la yliop­pi­laskokei­den tehtäviä ennen ja nyt.

Nämä eivät ole mitään mutu-tieto­ja. Matem­ati­ikan osaamista mitataan, jot­ta voidaan suun­nitel­la ope­tus­ta. Jat­ka lukemista “Matemaat­tis­es­ti lah­jakkaiden las­ten on saata­va vaa­ti­vam­paa opetusta”

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma 7/x: osaamisen ylläpitäminen

Nyt opin­noista valmis­tu­vien pitäisi olla työelämässä 2070-luvul­la saak­ka. Emme tiedä paljonkaan siitä, mil­lainen maail­ma on vuon­na 2070, mut­ta siitä voimme olla var­mo­ja, että nyt saatu koulu­tus on sil­loin vanhentunutta.

Oppimi­nen ei kuu­lu enää vain lap­su­u­teen ja nuoru­u­teen, vaan sitä tarvi­taan myös aikuisiäl­lä. Tarvi­taan siis aikuiskoulutusta.

Aikuisk­oulu­tus­tu­keen liit­tyy paljon epäko­htia ja suo­ranaista rahan haaskaus­ta. Hal­li­tuk­sen pyrkimys lakkaut­taa kaik­ki, mikä ei toi­mi opti­maalis­es­ti, on silti höh­lä. Voihan huonos­ti toimi­vaa työkalua myös kor­ja­ta tai jos se ei ole kor­jat­tavis­sa, luo­da tilalle uuden.

Kenen pitäisi mak­saa osaamisen päivit­tämi­nen, asianomaisen itse, hänen työ­nan­ta­jansa vai val­tion? Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma 7/x: osaamisen ylläpitäminen”

Näkökohtia työelämän uudistuksiin(4): aikuiskoulutus

Hal­li­tuk­sen suun­nitel­mat aikuisk­oulu­tuk­sen osalta voisi­vat olla osa toimi­vaa kokon­aisu­ut­ta. Muu osa tästä kokon­aisu­ud­es­ta kuitenkin puuttuu.

Hal­li­tus on pois­tanut aikuisk­oulu­tustuen. Ei kai kukaan ajat­tele, että nopeasti muut­tuvas­sa maail­mas­sa  pär­jäisi 45 vuot­ta nuore­na saadul­la koulu­tuk­sel­la sitä lainkaan päivit­tämät­tä. Tuskin sen­tään, mut­ta tähän se selvästi johtaa, varsinkin pienipalkkaisilla.

Ilmeis­es­ti ajatuk­se­na on, että tarpeelli­nen ja kansan­taloudel­lis­es­ti hyödylli­nen koulu­tus tapah­tu­isi henkilön itsen­sä tai tämän työ­nan­ta­jan mak­samana. Näin koulu­tus pain­ot­tuisi vain ”hyödyl­liseen” koulu­tuk­seen, joka nos­taa henkilön tuot­tavu­ut­ta niin paljon, että koulu­tuk­ses­ta mak­sami­nen kannattaa.

Kum­man tässä ajatel­laan mak­sa­van koulu­tuk­sen: työ­nan­ta­jan vai työn­tek­i­jän? Molem­pi­in vai­h­toe­htoi­hin liit­tyy merkit­täviä markki­navirheitä. joiden vuok­si aja­tus ei pelitä.

Kannattaako työnantajan maksaa?

Jos työ­nan­ta­ja mak­saa, työn­tek­i­jä voi men­nä töi­hin kil­pail­i­jalle ja yri­tys huo­maakin hyödyt­täneen­sä tämän toim­intaa. Ei pelitä. Jat­ka lukemista “Näköko­htia työelämän uudistuksiin(4): aikuiskoulutus”

Näkökohtia työelämän uudistuksiin (3): vain yksi tutkinto

Hal­li­tuk­sen excel-joukkue on keksinyt, että on koulu­tus­ra­ho­jen paras­ta käyt­töä, jos kukin opiskelee vain yhden tutkin­non. Päät­te­ly menee niin, että ensim­mäi­nen tutk­in­to nos­taa tulo­ja enem­män kuin sen päälle opiskel­tu toinen tutk­in­to, joten kan­nat­taa rahoit­taa se toinen tutk­in­to mah­dol­lisim­man mon­elle ja toista ei kenellekään.

Yleen­sä hal­li­tus ajat­telee vain yri­tys­ten etua, mut­ta tässä se on uno­hdet­tu kokon­aan. Laa­ja-alais­es­ti osaav­ista on hyö­tyä yri­tyk­sille, eivätkä mei­dän työ­markki­namme toi­mi niin, että tämä hyö­ty näky­isi kokon­aan  työn­tek­i­jän palka­s­sa. Maail­ma on muut­tunut niin mon­imutkaisek­si, ettemme pär­jää pelkästään putk­inäköisil­lä yhden alan osaa­jil­la. Juuri äsken valit­ti­in Kelan pääjo­hta­jak­si henkilö, jol­la on sekä juristin että lääkärin tutk­in­to. Tuhlausta?

Minus­ta nap­pik­oulu­tus sairaalan johta­jalle olisi lääkärin­tutk­in­to ja sen päälle tuotan­to­talousinsinöörin tutk­in­to. Sel­l­ainen säästäisi tutkin­non hin­nan moninker­tais­es­ti. Jat­ka lukemista “Näköko­htia työelämän uud­is­tuk­si­in (3): vain yksi tutkinto”

Korkeakoulujen sisäänpääsystä (4/4) Valitun mallin arviointia.

Nyt voimaan tulev­as­ta jär­jestelmästä olen tyystin lehti­ti­eto­jen varas­sa, eli tietoni voivat olla aivan väärin.

Olen ymmärtänyt niin, että korkeak­oulu­jen laitok­set on jaet­tu yhdek­sään osaan, joi­ta kut­sun tässä lohkoik­si. Niille on yhteinen pääsykoe, joil­la voi hakea kaikkia sen lohkon aloi­tu­s­paikko­ja. Ennen piti hakea jokaiseen erik­seen ja osal­lis­tua moni­in eri­laisi­in pääsykokeisi­in. Tämä vähen­tää opiske­li­jan tarvet­ta tak­tikoi­da – ennen kan­nat­ti jät­tää halu­a­mansa mut­ta kovin suosit­tu ala väli­in ja hakea jon­nekin, jonne oli real­is­tisem­paa päästä sisään. Jat­ka lukemista “Korkeak­oulu­jen sisään­pääsys­tä (4/4) Val­i­tun mallin arviointia.”

Korkeakoulujen sisäänpääsystä (3) Koulutodistus vai ylioppilastodistus tai pääsykoe

Pitäisikö sisään­pääsyn perus­tua koulumen­estyk­seen ja siihen vielä niin mitat­en, että se on men­estys use­al­ta vuodelta? His­to­ri­as­sa ja maanti­eteessä on rel­e­vant­tia tarkastel­la osaamista mon­en vuo­den ajal­ta, kos­ka oppimi­nen ei ole kumu­lati­ivista. Ensin lue­taan anti­ik­ki ja ihan lopuk­si nykyai­ka esimerkik­si. Kielis­sä ja suurelta osin matem­ati­ikas­sa oppimi­nen on kumu­lati­ivista, joten ei ole mieltä selvit­tää, kuin­ka hyvä oli lukion alus­sa vaan kuin­ka hyvä on lukion lopussa.

Yliop­pi­laskir­joituk­set ja pääsyko­keet mit­taa­vat sitä, kuin­ka hyvä on sil­lä het­kel­lä. Täl­lä valin­nal­la on suuri merk­i­tys korkeak­oulu­jen sukupuoli­jakau­malle, kos­ka miehet kehit­tyvät hitaam­min, mut­ta saavut­ta­vat naiset lop­ul­ta. Sik­si koulu­todis­tus suosii naisia, yliop­pi­laskoe ja pääsyko­keet ovat tas­a­puolisem­pia. Jat­ka lukemista “Korkeak­oulu­jen sisään­pääsys­tä (3) Koulu­todis­tus vai yliop­pi­las­todis­tus tai pääsykoe”

Korkeakoulujen sisäänpääsystä (2) Älykkyystesti

(Kir­joitet­tu Innsbruckissa)

Armei­ja val­it­see reservi­upseerik­oulu­un tuli­jat lähin­nä palikkat­estin perustel­la. Myös amerikkalaisil­la yliopis­tois­sa pain­ote­taan (isukin yliopis­tolle anta­man lahjoituk­sen ohel­la) älykkyystestejä.

Suo­ra älykkyys­testin käyt­tö koetaan armot­tomana, kos­ka sitä ei juuri voi paran­taa seu­raa­vana vuon­na. Tämä valin­nan lop­ullisu­us on kauhis­tus. Jos val­in­ta perus­tu­isi arvon­taan, moni vaatisi, että huonon arpaon­nen saa­neet voisi­vat yrit­tää seu­raa­vana vuon­na uud­estaan. Se ei toisi yhtään opiskelu­paikkaa lisää, vaan jakaisi ne vähän toisin. Nykyi­nen käytän­tö, jos­sa yritetään vuosi toisen­sa jäl­keen uud­estaan, on kokon­aisu­ut­ta ajatellen todel­la tuh­laa­va, mut­ta inhimil­lis­es­ti ymmärrettävä.

Lah­jakku­u­den mit­taamista pide­tään pahek­sut­ta­vana. Sik­si­hän se äidinkie­len koekin muutet­ti­in sel­l­aisek­si, että se palk­it­see myös ahkeruudesta.

Moni sanoo, että älykkyys­testi on lah­jakku­ustestinä sup­pea ja sik­si yksinker­tais­es­ti vain huono. Tähän näh­den älykkyys­testi, esimerkik­si se armei­jan palikkat­esti, ennus­taa häm­mästyt­tävän hyvin men­estys­tä elämässä. Jos se kuitenkin on lah­jakku­ustestinä huono, sil­loin­han jokin parem­pi lah­jakku­ustesti ennus­taisi vielä parem­min, mikä osoit­taisi, että elämässä men­estys on pelkästä lah­jakku­ud­es­ta kiin­ni. Jat­ka lukemista “Korkeak­oulu­jen sisään­pääsys­tä (2) Älykkyystesti”

Korkeakoulujen sisäänpääsystä (1)

Kun yliopis­toi­hin pääsyssä alet­ti­in pain­ot­taa pitkää matem­ati­ikkaa, luulin tämän johtu­van siitä, että olisi jokin tutkimus, jon­ka mukaan matem­ati­ikan osaami­nen ennus­taa men­estys­tä opin­nois­sa niin, että vaikka­pa juris­tista tulee parem­pi juristi, jos osaa matematiikkaa.

Olin suuresti yllät­tynyt, kun min­ulle selvisi, ettei se mis­tään täl­lais­es­ta johtunut, vaan yksinker­tais­es­ti siitä, että kun pitkässä matem­ati­ikas­sa on enem­män tun­te­ja kuin vaikka­pa biolo­gias­sa, siitä pitää antaa enem­män pis­teitä. Tämä oli aivan tolku­ton peruste ohja­ta luki­o­laiset luke­maan pitkää matem­ati­ikkaa, oli siihen taipumus­ta tai ei. Lisäk­si se ei ehkä ole olle Jat­ka lukemista “Korkeak­oulu­jen sisään­pääsys­tä (1)”