Valta siirtyy kaupungeille
Historian kirjoitus tulee kertomaan meidän elävän aikaa, jolloin valta siirtyy valtioilta kaupungeille. Trumpin sanotaan jouduttaneen tätä tahtomattaan vetäyttämällä valtion yhteiskunnallisesta vastuusta.
Olen ollut kansanedustaja, ministeri ja puolueen puheenjohtaja, mutta selvästi suurin on vaikutukseni ollut Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Kaupungeissa tehdään suuria ja kauaskantoisia ratkaisuja.
Meneillään oleva siirtymävaihe on hankala, koska valta ja vastuu ovat eri paikoissa. Taloudellinen kasvu tapahtuu lähinnä suurissa kaupungeissa tai se ei tapahdu lainkaan. Kaupunkien pitäisi voida vapauttaa kasvu. Valta kaupunkien kehityksestä pitäisi siirtää niille itselleen nopeasti eikä liukumalla.
Otan esimerkit asuntopolitiikasta ja segregaatioista, joita tunnen parhaiten. Niiden osalta vastuu on jo kaupungeilla, mutta keinot suurelta osin yhä ovat valtiolla.
Kaupunkien uusi parempi ARA
Kun valtio vetäytyy ARA-politiikasta, kaupunkien pitäisi perustaa oma, mutta parempi järjestelmä. Valtio ei ole pitkään aikaan rahoittanut ARA-tuotantoa oikeastaan lainkaan. Kaupungit sen sijaan rahoittavat sitä antamalla tontit alle markkinahinnan ja joskus myös sitomalla ARA:n rakentaminen muiden tonttien saamiseen. On kummallista, että kaupungit ovat silti kuitenkin hyväksyneet valtion määräysvallan.
Kaupunkien oma ARA voisi holhouksesta vapauduttuaan tuottaa sekataloja, ostaa asuntoja sieltä täältä asunto-osakeyhtiöistä ja määrätä asunnon vuokra riippuvaiseksi asukkaan tulotasosta sen sijaan, että alkaisi häätää ylituloisia. Asuntoja voisi myös myydä vuokralaisille. Näin vältettäisiin talokohtaista segregaatiota. Nykysäännöillä joko ARA-talojen asukaskanta on joko yksipuolista tai pienituloisille tarkoitettua tukea valuu hyvätuloisille.
Kun hallitus heikensi asumistukea Helsingissä, tuskin sen tarkoitus oli kiihdyttää segregaatiota. Asiaa ei vain ajateltu. Viesti oli, ettei valtion pidä tukea köyhien asumista kalliissa Helsingissä. Nyt pienituloisia, työttömiä ja maahanmuuttajia muuttaa naapurikuntiin. Jos Helsinki olisi toiminut näin omasta aloitteestaan, naapurikunnat olisivat vihaisia eivätkä syyttä.
Asumistuki on keskeinen osa asuntopolitiikkaa. Sen pitäisi olla kunnallinen tuki ja kuntien olisi määrättävä sen säännöistä alueellaan.
Asuntotuotanto kannattaa pitää tasaisena
Helsingin, Turun ja Tampereen seutujen asukasluku kasvaa yhteensä 300 000 asukkaalla kymmenessä vuodessa. Siihen tarvitaan paljon lisää asuntoja. On hölmöä pitää rakennuskapasiteettia suhdanteiden vuoksi käyttämättömänä ja karkottaa rakentajat kotimaihinsa. Suhdannevaihtelut ovat markkinavirhe, jonka torjuminen kuuluu julkiselle taloudelle.
Helsinki on voinut pitää auttavasti rakennustuotantoa käynnissä tinkimällä rakennusmaan hinnasta, mutta muissa kunnissa edes maan hinnan vieminen nollaan ei riittäisi. Tarvitaan muita keinoja – vaikkapa määräaikaista vapautusta arvonlisäverosta – mutta taas välineet ovat valtion hallussa samalla kun kaupungit maksavat seurauksista.
juu,
On varmaan helppo äkkiseltään olla samaa mieltä siitä, että asumistuki voisi toimia hyvin kunnallisena ja kuntien rahoittamana tukena.
Nyt, kun tuki kuitenkin on valtion rahoittama, niin mikä on se peruste, että valtion pitäisi maksaa Vantaata korkeampaa tukea juuri Helsingissä?
Korkeammat asuntojen hinnat?
Jos nyt hinnat vaikuttaisivatkin asuinpaikan valintaan, niin silloin tukemalla Helsingissä asumista Vantaata asumista enemmän valtio kasvattaisi asuntojen kysyntää Helsingissä ja näin hintatasoa.
Jos taas etuuden taso ei vaikuta asuinpaikan valintaan, kuten kotimainen tutkimus antaisi ymmärtää (ks. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0047272726001544) niin tällöin kyseessä olisi tilanne, jossa valtio yksinkertaisesti palkitsisi ihmisiä siitä, että he sattuvat asumaan Helsingissä.
Argumentin, jossa asumistuen muutosten ajatellaan aiheuttavan sen että työttömät ja maahanmuuttajat muuttavat Helsingin sijaan kehyskuntiin, ongelma on siinä että asumistukea koskeva tutkimusnäyttö antaa ymmärtää että tällaista ei tapahdu.
“Jos taas etuuden taso ei vaikuta asuinpaikan valintaan, kuten kotimainen tutkimus antaisi ymmärtää”
Toisin kuin väität, tutkimuksessa sanotaan “even if the reform did not change moving frequencies at the extensive margin, it did induce a small change in the types of units chosen by households conditional on moving.”
Toisin sanoen asumistuella tasolla on kyllä merkitystä asumisvalintoihin niiden keskuudessa, jotka muuttavat. Se, että uudistus ei lisännyt muuttoa yleisesti, ei ole minusta kovin yllättävää. Muuttamisen kustannukset (ml. ei-rahalliset) ovat suuria ja heterogeenisia (sinkku vs. lapsiperhe), ja tutkittu asumistuen korotus niihin nähden pieni. Asumistuen korotus Helsingissä ei siis välttämättä yksinään saa ketään muuttamaan, mutta se on eri asia.
Useimmille asumistuki on tilapäinen tuki, ja heillä luonnollisesti asumistuen vaikutukset sekä asuinpaikan valintaan että muuttopäätökseen voivat olla vähäisiä. Vastaavasti, jos uskoo olevansa pysyvästi pienituloinen, sillä paljonko Helsingissä saa asumistukea voi olla paljonkin merkitystä.
“Jos nyt hinnat vaikuttaisivatkin asuinpaikan valintaan, niin silloin tukemalla Helsingissä asumista Vantaata asumista enemmän valtio kasvattaisi asuntojen kysyntää Helsingissä ja näin hintatasoa.”
Hintatasoa enemmän se vaikuttaa nimenomaan siihen, ketä Helsingissä asuu. Joku pitää ehkä kauhean epäreiluna sitä, että asumistukea saava syrjättää asumisensa itse kustantavan. On kuitenkin ihan mahdollista, että asumistuella asuva hyötyy Helsingissä asumisesta enemmän. Segregaation haitat taas jakautuvat laajemminkin.
The effect size, however, is small, approximately 3–4 euros per unit.
Ei tämä vielä segregaatiota “ihan kauheasti” liikuta.
ODE kirjoittaa, että valta Suomessa siirtyy yhä enemmän kaupungeille. Näin voi olla hallinnollisesti, mutta taloudessa pätee vielä perustavampi sääntö: valta siirtyy sinne, minne raha siirtyy.
Suomen pääongelma on, että rahamme ja sen mukana valta on jo pitkään siirtynyt ulkomaille. Meidän parhaat yrityksemme hakeutuvat pääosin ulkomaille ja vievät rahansa ja kasvunsa sinne.
Kansainväliset rahoitusmarkkinat ohjaavat pääomavirtoja, kasvuyritykset kansainvälistyvät nopeasti ja suuret suomalaiset yhtiöt ovat jo pitkään investoineet sinne, missä markkinat ovat suuremmat ja toimintaedellytykset paremmat, mutta globaali-markkinoitten kilpailu armotonta.
Jos yrityksen kannattaa rakentaa seuraava tehdas, tutkimuskeskus tai kasvuyksikkö Suomen sijasta muualle, myös työpaikat, verotulot ja tuleva vauraus / valta sijaitsee muualla.
Suomi ei ratkaise tätä MEGA-ongelmaa pelkällä vaatimattomalla talouskasvulla. Parikymmentä vuotta jatkunut heikko kasvu on jättänyt julkisen talouden rakenteet liian raskaiksi suhteessa kansantalouden kantokykyyn ja vienyt pääosan mahdollisuuksistamme kilpailla kansainvälisistä investoinneista.
Tarvitsemme siksi nopeasti perusteellisen julkisen sektorin 20%:n saneerauksen sekä talouspolitiikan suunnanmuutoksen. Suomesta on jälleen tehtävä maa, jossa kannattaa ottaa riskiä, sijoittaa uuteen teknologiaan, perustaa yrityksiä ja palkata osaavia ihmisiä hyvällä palkalla.
Oleellinen kysymys ei lopulta ole, siirtyykö valta Helsingille, Tampereelle tai muille kasvukaupungeille. Oleellinen kysymys kuuluu: jäävätkö pääoma, investoinnit, yritykset ja osaajat Suomeen?
Suomen pitää nyt nopeasti saada valta takaisin itselleen, kun ottaa huomioon Euroopan nykyisen turvallisuuskriisin!
Kriisitä lisää: US-kenraali Ben Hodges — We ARE at War with Russia ALREADY — A Full-Scale Hybrid Attack May be Imminent!?
https://youtu.be/lcAQuWM-B7U?si=bJ0XfLGRZvz4cmiA
Vaikka olen blogistin kanssa samaa mieltä vallan siirtämisen toivottavuudesta, valitettavasti historiallinen data ei ainakaan vielä kerro tällaisesta kehityksestä. OECD:n tuoreehko (2025) raportti paikallisten ja alueellisten menojen osuudesta julkishallinnon menoista ei kerro tällaisesta kehityksestä:
https://www.oecd.org/en/publications/going-granular-with-regional-and-municipal-fiscal-data_8a17c019-en.html
Toki raportin data päättyy vuoteen 2021 eli sen jälkeen on voinut tapahtua kehitystä.
Yhdysvaltojen osalta kannattaa muistaa, että siellä liittovaltion rooli on jo perinteisesti–hamasta perustamisesta lähtien–ollut heikko, joten Trump ei tuo oleellista muutosta.
Jos asumistuki olisi kunnallinen tuki, niin minkä kokoinen pitäisi kunnan olla että tämä toimisi hyvin? Onko vastaus eri pääkaupunkiseudulla ja vaikka Keski-Suomessa?
Olisiko jotenkin niin, että Suomeen noin 20 kuntaa. Sitten Pitäjä- ja kyläseutulaki, jossa kunnallishallintoa jaetaan niiltä osin kun se on järkevää pitäjiin (taajamat, kaupungiosat) ja kyläseutuihin (yleinen maaseutu). Lakia säätäessä asetetaan alkutilanne rajoineen ja alueiden vastuineen/oikeuksineen, joita sitten kukin kunnanvaltuusto voi itsenäisesti alueellaan säätää.
Asumistuen, joukkoliikenteen, kaavoituksen päättää kunnanvaluusto, pitäjäkokous päättää puistopuiden kaatamiset, ja sen että ostetaanko pitäjärahalla torin leikkikentälle toinenkin keinusetti vai annetaanko rahat Pelastetaan Pitäjät ry:n toiminnan tukemiseen.
Ja niin edelleen. Päijät-Hämeen kunnanvaltuusto voi päättää antaa vaikka Lahden keskustapitäjälle enemmän ja erilaisia oikeuksia tehdä päätöksiä kuin Etelä-Pohjanmaan kunta antaa Ähtärin pitäjälle. ja molemmat näistä ovat erilaisia kuin Oulunkylän ja Tapiolan pitäjien Metropolikunnalta saamat oikeudet. Ja erilaisia kuin Loimijokilaakson kyläseudun. Jne.
Kunnanvaltuustot sitten debatoivat, että voiko pitäjä päättää että kunnan päätiellä on pitäjän keskuksen kohdalla nopeustöyssy ja 40 km rajoitus vaiko ei, ja onko prideliputukseen osallistuminen kunnan yhteinen linja vai kunkin pitäjän oma asia.
Ja toki siten, että kunnat muodostavat noin 5 sotealuetta.
700.000 asukasta
Julkisin varoin tuetun asuntotuotannon sijaan, siirrytään markkinaehtoisempaan asuntotuotantoon.
Helsinki voi olla myös näiden asuntojen omistaja muiden joukossa. Helsinki huolehtii asuntopolitiikasta ja kaavoituksesta, kuten nyt ja velvoitetaan kaupunkisuunnitteluvirastoa nopeuttamaan asuntojen kaavoitusta ja tonttien luovuttamista rakentamiseen sekä kaavojen tiivistämistä aina tarpeen mukaisesti huomioiden myös asuntojen koot ja muut ajankohtaiset tarpeet.
Koska asuminen on välttämättömyys, kaupunginsuunnitteluvirasto huolehtii, että Helsingin asuntotuotanto kannattaa pitää vakaana.
Voitaisiinko yhteiskunnan tuki antaa rahana tarvitsijalle, ilman mitään velvoitteita rahan käytöstä, samoin kuin palkka ilman käyttövelvoitetta. Jokainen tarvitsee asunnon ja valitsee itselleen sopivan.
Erilaiset piilotuet, miksi on niin tärkeää rajoittaa ihmisen tuen käyttöä. Määritellään kokonaistuen tarve, ja tuen saaja elää sillä, niin kuin työntekijä palkallaan, valinnanvapaus. Nyt on lisättävä ARA-tuet tuensaajien sosiaalisiin tukiin ja osaksi kokonaistukea ja lisättävä verotettavaan tuloon. Näin nopeutetaan muutosta.
Soininvaara kirjoitti:
“Nyt pienituloisia, työttömiä ja maahanmuuttajia muuttaa naapurikuntiin. Jos Helsinki olisi toiminut näin omasta aloitteestaan, naapurikunnat olisivat vihaisia eivätkä syyttä.”
Empiirisen datan mukaan muutot menevät kyllä tällä hetkellä tulotason mukaan toisinpäin. Pienituloiset ja työttömät suuntaavat nimenomaan keskuskuntiin, mistä niiden muuttovoitto isolta osin tilastojen mukaan kertyy. Pienituloisten joukkopakoa Helsingistä muihin kuntiin ei ainakaan tilastoissa ole näkynyt. Eräiltä asuinalueilta sitä on ollut kaupungin sisällä, mutta vastaavasti muuttovoittoa pienituloisista on sitäkin enemmän toisilla saman kaupungin asuinalueista.
Ehdotus kaupunkien omasta “Arasta” on erinomainen. Sellaista kannattaisi kokeilla.
Väite koski sitä, että pienituloisia muuttaa Helsingistä Vantaalle ja Espooseen. Kehyskunnissa tarvitaan autoa.
Osmo Soininvaara,
näkemieni tilastojen perusteella iso kuva pienituloisten muuttoliikkeestä on ollut sellainen, että sekä Helsinki, Espoo että Vantaa saavat pienituloisten osalta muuttovoittoa erityisesti ulkomailta. Vantaa on ollut useana vuonna 2020-luvulla kotimaan nettomuuttoliikkeessä muuttotappiokunta. Vantaan nettomuuttovoitto Helsingistä on ollut hiukan nollan yläpuolella, ja määrältään yksittäisiä satoja. Vuosina 2018–2020 Vantaan nettomuutto Helsingistä oli noin 2000 vuodessa. Muuttoaallot olivat silloin, eivät nyt. Viime aikoina väestö on muuttanut aiempaa vähemmän.
Silloin asumistuki ja työttömyystuki olivat nykyistä korkeampia, ja näissä oli myös suojaosat. Toimeentulotuessa pääkaupunkiseudun kunnista kaikissa on nykyään samat hyväksytyt asumismenot. Vaihtamalla pääkaupunkiseudun neljän kaupungin sisällä asuinkuntaa ei enää pääse paremman tai huonomman tuen piiriin, jonka takia toimeentulotukea saavilla tai sen piiriin joutumisen riskin piirissä olevilla ei ole enää entiseen tapaan kannustinta valita asuinkuntaa sen mukaan, missä kunnassa on toista parempi toimeentulotuki.
Tampereella on tyhjiä myymättömiä kerrostaloja aivan keskustassa. Samoin valmiiksi kaavoitetuissa lähiöissä raitiotiereitin varrella ja/tai tulevan raitiotien varrella.
https://yle.fi/a/74–20220573
Rahaa ja maksajia tuntuu puuttuvan. Ostajia ei ole oikein mihinkään kohteeseen, eikä ole vuokralle tulijoitakaan. Omistan sijoitusasuntoja, vuokrat ovat laskeneet ja vuokra-asuntoja on hyvin tarjolla monin paikoin. Pulaa tuntuu olevan lähinnä niistä halvoista asunnoista keskustassa.
Ei voi olla mahdollista.
Tulot ovat kuulemma kasvaneet, mutta ehkä tulot eivät ole menneet niille, keitä kiinnostaisi ostaa tai vuokrata, vaan niille, keillä on jo asunnot ja tulot ja omaisuus hyvällä tasolla. Tällainen tulojen suuntaushan ei nosta asuntojen kysyntää eikä välttämättä edes kulutuskysyntää. Jos henkilöllä on jo velaton asunto ja vaikka mitä tavaraa, niin miksi hän ostaisi lisätuloilla lisää tavaraa tai kuluttaisi lisää? Valitettavasti niille antaminen keillä jo on ei todennäköisesti nosta kulutusta, vaikka hallitus ja tietyt puolueet muuta vihjailevat kovasti. Asian ei pitäisi olla kovinkaan monimutkainen käsittää ja aiheesta on aika paljon tutkimuksiakin, mutta oikeistoa nyt ei perinteisesti faktat paljon kiinnosta jos vaihtoehtona on vain henkilökohtaisen ja kavereiden edun ajaminen, kunnon “kapistalisteja”.
Samaan aikaan työttömyys on korkealla ja sosiaaliturvan muutosten vuoksi työttömät nyt eivät tietenkään kykene tai edes halua maksaa preemiota hyvästä sijainnista tai laadusta. Uusien asuntojen hinnat ovat monin paikoin yksinkertaisesti monien mediaania vähemmän tienaavien saavuttamattomissa ja hinnat suoraan sanottuna aivan älyttömiä. Laskeskelin itse uusien asuntojen kuluja, katsoin vuokratasoja ja oikein ihmettelin, että kuinka kukaan sijoittaja näillä muka tekee rahaa ilman että mukana on jotain vero- ja konsernilainakikkailuja, mutta sitä nuo suuret institutionaaliset sijoittajat taitavat tehdä ja valtio tätä tukee erinomaisesti lainsäädännöllä.
Mutta kun katsoo nykytilannetta niin omistavan luokan seuraavat liikkeet on äärimmäisen helppo ennustaa:
‑Maahanmuuton voimakas kasvattaminen (mitä hallitus jo tehnytkin)
‑Rakentamisen rajoittaminen kaikin mahdollisin keinoin (mitä hallitus jo tehnytkin)
Näin supistetaan tarjontaa ja lisätään kysyntää jotta asuntojen hinnat ja vuokrat saadaan kasvuun. Täällä kopioidaan kovasti ja mielellään USAlaista talousmallia, mutta ilmeisesti halutaan samalla politiikalla erilaisia tuloksia? Kirjaimellisesti hulluuden määritelmä, mutta mitäpä sitä ahneet itselleen mahtavat.
Blogin otsikko voisi olla että valta siirtyy sinne missä on rahaa. Vasemmiston yleinen valitus viime aikoina on ollut että oikeistolaisilla Suomessa on jokin tahto haalia rahaa itselleen ja kyykyttää köyhiä. Omistan useamman asunnon, tulojen puolesta olen ylimmässä prosentissa ja äänestän kokoomusta. Koen silti olevani lähinnä keskiluokkaa ja olen 20 vuotta harmitellut Suomen systeemistä köyhtymistä.
Suomessa on länsimaiden korkeimmat verot ja pienin gini kerroin eli tuloerot. Vastustin n. 20 vuotta sitten Euroaluetta, koska useiden silloisten tutkimusten ja kirjoitusten mukaan se johtaisi Suomen köyhtymiseen. Vastustin myös vapaata maahanmuuttoa, koska se johtaisi suomalaisen homogeenisen hyvinvointiyhteiskunnnan rapautumiseen.
Jos jostain täällä päätetystä asiasta haluaa syyttää Suomen nykytilannetta, syypää on tuo pitkäaikainen itsetuhoinen sosialismin yritys ilman muiden pohjoismaiden pääomia olla riittävän sosialistinen. Ja muut pohjoismaat ovat olleet jo vuosikymmeniä paljon oikeistolaisempia. Kokoomuksen äärioikeistolaisimmat ideat, hankkia Suomeen varallisuutta ja sitä kautta hyvinvointia, on lainattu suoraan ruotsin politiikasta.
Hulluuden määritelmään mahtuu myös se että keksii mielikuvitusjuttuja ja alkaa uskoa niihin ja hokea niitä. Koko vasemmisto vaikuttaa nykyään tuollaiselta.
Eivät todellakaan ole, vaan Tanskassa, ja Suomen ero siihen ei ole mikään pienen pieni. EU:n virallisen tilastolaitoksen Eurostatin mukaan Tanskan kokonaisveroaste on tänä vuonna peräti 48,1 %, Suomen vain 42,6 %. Eli jokaista kahdeksaa BKT:n euroa kohti, jotka Suomessa ovat veroa, menee Tanskassa veroa yhdeksän euroa.
Jos joku Suomessa ehdottaisi siirtymistä 48 prosentin veroasteeseen, niin kyllä silloin oikeisto päinvastoin huutaisi kommunismia ja Pohjois-Koreaa minkä jaksaa.
Hienoa, että kaupunkien noiden virkamiesten kaupunkien asukas luku nousee tasan vain “vieraiden” takia(yleensä vieraat ei jää asumaan saati lisäänny siellä) ja hekan kämpissä ikänsä asuneet maksavat tämän uudisrakentamisen kustannukset vaikka ovat maksaneet jo oman vuokrakämppänsä moneen kertaan ja sitten kehtaatte korottaa vuokria jotta joutuu muuttamaan toiseen kuntaan eläkerahoillaan, no onhan se hienoa olla vieraskorea kun jotkut muut maksavat..
Kaupunki valtiot ovat olleet “in” joskus vuosisatoja sitten mutta ehkä regressio sitten välillä on hieno homma jos on joku ruhtinas.
Löytyikin mielenkiintoisia tilastoja:
https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/tilastot/kiinteistoverotilastoj/kiinteistoverotus-verovuonna-2024/
Omakotitaloista (Henkilöasiakas) saatavat kiinteistöverot ovat vain 28% kiinteistöverokertymästä (taulukko 2.). Maapohjasta kerättävät verot ovat vain noin 27,6% kiinteistöverokertymästä, eli kiinteistöjä verotetaan paljon enemmän kuin maapohjaa.
” Helsingin osuus Uudenmaan kiinteistöverosta oli noin 42,5 prosenttia. Lukumääräisesti kiinteistöveron piirissä olevista rakennuksista ja maapohjista sijaitsee Uudellamaalla 13 prosenttia. Uudenmaan korkeampaa suhteellista verotuottoa selittääkin ensisijaisesti maapohjan ja rakennusten verotusarvot, jotka ovat selkeästi muuta maata korkeampia.”
“Kerrostalot: Selvästi yleisin talotyyppi; 87 % Helsingin asunnoista on kerrostaloissa. Omakotitalot: Noin 7 % asuntokannasta.”
“Kerrostalot: Noin 64 % kaikista asunnoista. Uudistuotannossa kerrostalojen osuus korostuu entisestään.Pientalot: Noin 36 % asunnoista, sisältäen omakotitalot sekä rivi- ja ketjutalot.”
Väkiluvut ja osuudet Uusimaa yhteensä: 1 802 013 asukasta (100 %) Helsinki: 694 392 asukasta (~38,5 %) Espoo: 325 716 asukasta (~18,1 %)Vantaa: 252 956 asukasta (~14,0 %). Eli Helsinki, Espoo ja Vantaa vastaavat valtaosasta Uudenmaan väestöstä ja samoin koko maakunnan kiinteistöverokiertymästä.
Tätäkin jos tutkisi tarkemmin, niin saattaisi paljastua, että moni kerrostaloasukas maksaa todellisuudessa paljon enemmän kiinteistöveroa asuinneliötä kohden kuin omakotitaloasukkaat.
Mutta samaa regressiivistä verotusta (suoraa ja epäsuoraa) on ympäri suomalaista yhteiskuntaa. Meidän demokratiassa valveutuneet hyväosaiset lobbaavat tehokkaasti etuja itselleen, maksaen vähemmän leveästä elämäntyylistään kuin mitä kulutuksen perusteella olisi asiallista, samalla kun esiintyvät jotenkin sorrettuina.
USA:ssa muuten vähän samankaltainen meno kuin Suomessa, mikä nyt ei tietenkään ole yllättävää.
https://www.philadelphiafed.org/consumer-finance/mortgage-markets/why-are-residential-property-tax-rates-regressive
Suomeen tarvitaan yksinkertaisesti vähemmän keskusjohtoisuutta ja enemmän paikallishallintoa ja demokratiaa. Mutta tämä pitää toteuttaa oikealla tasolla ja hallintoyksiköiden pitää olla järkevän kokoisia ja itsenäisyyteen pystyviä. Monet kunnat ovat liian pieniä ja muutenkin teknologinen kehitys mahdollistaa laajemmat hallintoalueet ja samalla kevyemmän hallinnon.
Hyvinvointialueidenkin pääongelmia ovat nyt 1) valtiolta tuleva rahoitus 2) valtiolta tuleva voimakas sääntely siihen, että miten hoitoa pitää toteuttaa ja tarjota. Eli siis käytännössä hyvinvointialueita ei voi oikein kukaan rehellisesti kutsua itsenäisiksi. Asema muistuttaa monessa mielessä pikemminkin ylityöllistettyä työntekijää tai alihankkijaa, jolle ylhäältä määrätään, että mitä pitää tehdä, kuinka paljon ja kuinka usein ja sitten samaan aikaan ohjataan rahoitusta kiristämällä.
Annetaan hyvinvointialueille suurempi vapaus ja oma verotusoikeus + valtiolta tuleva takuuosuus, joka perustuu verotuloihin ja iäkkäiden, lasten ja työikäisten määriin hyvinvointialueella. Moni hyvinvointialue on muuttotappioaluetta, joten puhtaasti paikalliseen verotukseen perustuva on epäreilu ihan hyvistä syistä, sen vuoksi valtion osuus.
Oikeasti tähän tarvittaisiin fiksu kunta- ja maakunta- ja hyvinvointialueuudistus. Hyvinvointialueiden yhteyteen pitäisi saada maakuntahallitukset ja maakunnille samaan tapaan suurempi autonomia ja paikallisiin valintoihin perustuva alueen kehittäminen. Sitten esimerkiksi jos kansakunnan puolustukseen liittyvät syyt estävät puhtaan energian investointeja (kuten tuulivoimaloita ja samalla datakeskuksia) niin tämä pitäisi alueelle kompensoida jollain mekanismilla. Sairasta ajatella, että Eduskunta ja puolustusvoimat päättävät, että te ette saa rakentaa tai edistää talouttanne, mutta syntyvää haittaa ei mitenkään kompensoida, mutta näin tämä maa toimii, liian keskusjohtoisesti.
Valitettavasti näiltäkään osin ei mitään tehdä vaan takerrutaan menneisyydessä toimineisiin ratkaisuihin. Eduskunta, puolueet ja suomalainen politiikka on oikeastaan ihan äärikonservatiivista perustuksiltaan.
Valitettavasti varsinkin kokoomus näyttää olevan kitkaa aiheuttamassa ja torppaamassa kaikki järkevät uudistukset. Sipilänkin hallituksen kiitettävä yritys ajaa maakuntauudistusta läpi näytti kaatuvan aivan ihmeelliseen vääntämiseen valinnanvapaudesta ja verotuksesta — keskitytään ideologisiin detaljeihin sen sijaan että ajettaisiin suurempia muutoksia läpi. Lopputuloksena konservatiivit (ml. kokoomus, yksi konservatiivisimpia puolueita joka muistuttaa vuosi vuodelta enemmän USA:n pro-business republikaaneja ja tyhmiä populisteja) voittivat ja lopputuloksena kärsivät kaikki.