RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Otto Andersson pudotti Hesarin haastattelussa pommin. Uutispommilta se minusta ainakin vaikutti. Hän sanoi, ettei RKP aio vaalien jälkeen samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa. Kun katsoo mielipidetiedusteluja, näyttää siltä, ettei Riikka Purra pysty vaalien jälkeen muodostamaan oikeistolaista enemmistöhallitusta, koska oikeistopuolueilla ei olisi enemmistöä, vaikka Kaikkonen toisi puolueensa apuun.
Wille Rydman kommentoi ilmoitusta sanoen olevansa yllättynyt. Hallituksen erilaisten kädenvääntöjen jälkeen minä en ollut yllättynyt. Niin kaukana on persujen politiikka RKP:sta, joka sentään julkistaa kannattavansa liberalismia. Rydman alkoi kyseenalaistaa RKP:n olemassaolon oikeutusta vähän samaan tapaan, kuin Putin kyseenalaistaa sen, onko mitään Ukrainan kansaa olemassa. Rydmanin haastattelu tuskin lisäsi rkpläisten intoa yhteistyöhön perussuomalaisten kanssa.
Voi tietysti olla, että RKP:ssa on tutkittu Ryti-Ribbentrop ‑sopimusta ja pantu Andersson vakuuttamaan puolueen äänestäjät siitä, ettei lähde enää ensi vaalikaudella nöyryytettäväksi niin kuin tällä vaalikaudella ja että sivistysporvari voi yhä äänestää RKP:tä. Vaalien jälkeen voidaan sitten todeta, että Andersson puhui omiaan.
Olen tietysti iloinen Anderssonin ilmoituksesta, vaikka vähän huolestuttaa, että niin paljon vaihtoehtoja on rajattu ulos. Merkittävin näistä oli kokoomuksen ilmoitus, ettei maksussa oleviin eläkkeisiin kosketa ja demarien lähes kaikenkattava lista asioista, jotka jätetään säästöjen ulkopuolelle, mutta kuitenkin pidetään kiinni velkajarrusta. Ei maailmaa rakenneta vain kieltolausein.
Olen kuitenkin iloinen, sillä RKP saattaa pelastaa Suomen luisun sivistysvaliosta barbariaan. En perustele tätä sen enempää vaan totean kuin Zelenskyi Trumpin vaikuttimista: kaikki tietävät mistä on kyse. Tällä perussuomalaisten ja nykyisin myös kokoomuksen ajamalla barbarialla ei ole mitään tekemistä valtion talouden tervehdyttämisen kanssa, vaikka puolueet niin väittävätkin, vaan se on silkkaa konservatiivisuuteen liittyvää barbarian ihailua, etten sanoisi trumpismia.
Nykyisen opposition on korkea aika valmistautua vetovuoroon. Siitä seuraavassa postauksessa.
(Kirjoitettu junassa matkalla Baselista Brysseliin.)
Harvassa on olleet politiikan opit, jotka ovat yhtä luotettavasti päteneet, kuin että RKP on valmis mihin tahansa hallitukseen, jossa hallitusohjelmassa ei ole kirjattu mitään heille kelpaamatonta ruotsin kielestä. Enpä tuossa riittävästi perustetta epäillä sen validisuutta tälläkään kertaa (toinen asia sitten onko oikeisto(keskusta)laisella hallitukseen mahdollisuuksia vaalien jälkeen muuten).
Lienee selvää, että porvarihallitus on nykyisillä gallup-luvuilla kuopattu. Toisaalta on hyvä kysyä, minkälainen hallitus näistä lähtökohdista voidaan saada. Vasemmistoliiton täydellinen epärealismi on ongelma kaikille porvaripuolueille, ja vihreiden linja hiertää keskustaa. Kolmen vanhan (kok+kesk+sd) hallitus vihreillä höystettynä lienee ainoa realistinen malli, mutta se kuulostaa riitaisalta. RKP toki mahtuu aina kaikkiin möbleerattuihin huoneisiin.
Muistellaan hetki ensin vuotta 2023. Alla oleva uutinen siis ajalta ennen edellisiä EK-vaaleja.
Henriksson: RKP ei lähde hallitukseen, joka tekee “perussuomalaista politiikkaa”
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009435064.html
Ja kuinkas sitten kävikään… Ja nyt yritetään samaa hämäystä.
RKP tulee menee jokaiseen hallitukseen joka vain myöntyy suojelemaan RKP:n eturyhmän etuja, erityisesti turvaamaan Ruotsin kielen aseman. Muistuksena että vuosina 1975 — 2026 välillä RKP on ollut oppositiossa tasan yhden kerran. Siis puoli vuosisataa, ja vain yksi oppositiokausi.
En antaisi mitään painoarvoa Otto Anderssonin ulostulolle. Kun ensi hallitusta aletaan muodostaa ja jos näyttää että PS on mahdollisesti jotenkin hallitukseen olisi pääsemässä, niin RKP lähtee aivan varmasti mukaan estämään sitä että PS alkaisi heikentämään Ruotsin kielen erityisasemaa Suomen koulutuksessa.
Ulostulo kertoo vain siitä että vaalit lähestyvät, ja RKP on huolissaan arvoliberaaleista äänestäjistään.
Mielenkiintoista, en tiennytkään kannattavani barbariaa. Omaan silmääni Ranskan mellakat ja ryöstely edustavat sitä aitoa barbariaa. Yllätyksekseni vasemmistovihreät tuttuni ovat jopa kannattaneet noita mellakoita ja esim. Mélenchonin presidenttiyttä. Minulle tuollainen edustaa sulaa hulluutta ja yhteiskunnan tuhoa.
Poliittisten vastustajien dehumanisointi oli bolshevikkien keskeinen menetelmä, mielenkiintoista että tuokin on nyt otettu käyttöön. Aiemmin Minja Koskela ja monet vihreiden edustajat kertoivat avoimesti hakevansa konfliktia ja tekevänsä politiikkaa konfliktin ja vastakkainasettelun kautta. Tuokin on sieltä bolshevikkien pelikirjasta.
Kuinka moni vihreä on kannattanut?
Jos ajatellaan, että miehet ovat suurin kannattajajoukko perussuomalaisille, niin en tiedä, kuinka hyvä lähtökohta on se, että perussuomalaiset pyritään sulkemaan pois hallituksesta etukäteissopimuksin. Eli iso osa siitä porukasta, jonka pitäisi olla valmiita “taistelemaan Suomen puolesta”, haluttaisiin sopimuksin sulkea pois hallituksesta. Totean, että en povaa tuolle strategialle kovin hyvää lopputulosta Suomen tulevaisuuden kannalle, en kuitenkaan perustele väitettä sen enempää.
Heh. Ettäkö RKP jättäisi menemättä hallitukseen ja katsoisi sivusta, kun persut lähtisivät heikentämään ruotsin kielen asemaa alkaen nyt vaikka pakollisesta toisen kotimaisen kielen opiskelusta peruskoulussa? Kyllä he itse ymmärtävät, että sinne hallitukseen on pakko mennä. Andersson voi ennen vaaleja höpistä omiaan, mutta ei niillä höpinöillä merkitystä ole.
Kun Ruotsin vaalit pidetään niin sopivasti ennen meitä, mallia voi näköjään katsoa kristallipallosta. Viimeksi teemana oli demarin vaihto kokoomusjohtoon. Nyt ehtoja on niin paljon, että ehkei täälläkään enää onnistuta kasaamaan hallitusta. Velkajarrut jäävät painamatta, kun kukaan ei suostu vastuuseen.
RKP olisi voinut lähteä hallituksesta milloin tahansa. Eipä ole lähtenyt.
Näin ollen se on aivan yhtä vastuussa tämän hallituksen päätöksistä kuin vaikkapa Orpo, Rydman ja Purra. Sitä ei meidän äänestäjien kannata unohtaa. RKP on ihan sama puolue vaalikampanjan aikana, mitä se on ollut viimeisen 3,5 vuoden aikana.
Toinen mikä Otto Anderssonin haastattelussa kiinnitti huomiota oli hänen puheensa identiteettipolitiikkaa vastaan niin kuin puolueensa olisi itse siitä jotenkin erityisvapaa.
Minulle ainakaan ruotsinsuomalaisuus ei ole ongelma, päinvastoin, mutta samalla todettava rehellisyyden nimissä että jos jollakin puolueella on identiteettipolitiikka puolueen ytimessä, historiassa, kantavassa ideassa jne. niin se on juuri RKP.
En sano että ei saisi olla, kielipolitiikka on tärkeää kaksikielisessä maassa, mutta iso moralistinen huti oli tuo heitto.
RKP ehtii vielä kaataa hallituksen ennen vaaleja. Halutessaan. Ei taida haluta kuten ei koko hallituskauden aikana ole.
Katsotaan ne vaalit ensin. SDP+KOK+Kepu+RKP voi olla voittava combo hallitukseksi. RKPkään ei tarvita välttämättä.
Tässä ollaan omaksumassa Nasima Razmyarin afganistanilaista “suvaitsevaisuutta”, jossa voittaja säkittää häviäjät ja vie näiltä kaikki ihmisoikeudet.
Aikamoinen rimanalitus, mistä ihmeen barbariasta sinä höpiset? Tämä on aito kysymys, en siis tiedä mistä puhut? Minusta juuri tuollaiset rajut syytökset ilman mitään perusteluja ovat sitä trumpismia.