Hyvinvointivaltio ja taloudellinen kasvu

Tun­nus­tan häpeäk­seni, että en ole lukenut Lau­ra Wimanin väitöskir­jaa aiheesta, enkä sitä saa tänne junaan Bratisla­van ja Bud­abestin välille. Sik­si kir­joi­tan omiani.

Ensi tun­tu­mal­la tun­tuu selvältä, että kun talous kas­vaa, val­tio ja kun­nat saa­vat enem­män vero­tu­lo­ja  ja voivat rahoit­taa run­saam­man hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan. Sil­loin tosin jää selit­tämät­tä, mik­si vuon­na 1989 oli varaa parem­paan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taan kuin nyt, vaik­ka BKT asukas­ta kohden on nyt selvästi suurempi.

Kun tuot­tavu­us nousee, talous kas­vaa, ja tuot­tavu­u­den suh­teessa nou­se­vat myös palkat. Pääosa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan menoista kas­vaa palkko­jen tahdis­sa. Palkat nou­se­vat samas­sa suh­teessa myös julk­i­sis­sa töis­sä, joten niiden rahoit­tamista talouskasvu ei helpota. Huo­mat­ta­va osa tulon­si­ir­roista kas­vaa de fac­to ansio­ta­son tahdis­sa. Jos ei kas­va, tulon­si­ir­to­jen, esimerkik­si lap­sil­isien, merk­i­tys heikke­nee eli hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta rapautuu.

Tule­vat eläke­menot seu­raa­vat lähin­nä palkkain­dek­siä, mut­ta mak­sus­sa ole­vat eläk­keet vain hin­tain­dek­siä (taitet­tu indek­si) Tämä on merkit­tävin hyv­in­voin­ti­val­tion meno, jon­ka osu­us las­kee talouden kasvaessa.

Niin san­otun Bau­molin taudin vuok­si tuot­tavu­us nousee nopeasti lähin­nä vain yksi­ty­isil­lä aloil­la, ja siinäkin lähin­nä teol­lisu­udessa. Opet­ta­ja ei voi opet­taa nopeam­min eikä hoita­ja pitää kuol­e­vaa poti­las­ta nopeam­min kädestä. Tämä nos­taa julk­isten palvelu­jen hin­taa suh­teessa hin­tain­dek­si­in. Vain tuot­tavu­u­den nousu julk­i­sis­sa palveluis­sa vaikut­taa niiden rasit­teeseen kansan­taloudelle ei tuot­tavu­u­den nousu kansan­taloudessa ylipäänsä.

Kun tuot­tavu­us nousee, palkat nou­se­vat tuot­tavu­u­den mukana. Myös alim­mat palkat nou­se­vat. Jos olete­taan, että palka­nsaa­jan tulee tuot­taa taloudel­lista hyö­tyä vähin­tään brut­topakkansa ja työ­nan­ta­ja­mak­su­jen ver­ran, nousee raja sille, kuin­ka tuot­ta­va työn­tek­i­jän on olta­va, jot­ta hänet kan­nat­taa palkata. Tämän takia raken­netyöt­tömyys tai tarkem­min tas­apain­o­työt­tömyys on nous­sut jatku­vasti. Tältä osin taloudelli­nen kasvu vaikeut­taa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan rahoittamista.

Jos tuot­tavu­u­den nousu lop­puu, hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta ei kaadu. Mut­ta tuot­tavu­u­den nousua ei voi pitkäk­si aikaa pysäyt­tä, kos­ka aina joku kek­si jotain uut­ta. Jos talous ei kas­va tuot­tavu­u­den nousun tahdis­sa, työt­tömyys lisään­tyy, ja sitä hyv­in­voin­ti­val­tio ei kestä. Hyvin on Suomen talous kuitenkin ollut viime vuosi­na suo­jas­sa tuot­tavu­u­den nousul­ta.  Ei voi ola pitkään, kos­ka esimerkik­si tekoä­ly tulee.

Mei­dän pääon­gel­mamme on kuitenkin ikärakenne. Vuon­na 1989 sata työikäistä jou­tui elät­tämään 62 ei työikäistä, vuon­na 2025 jo 78 ei työikäistä.  Sik­si enää ei ole varaa sel­l­aiseen kuin vuon­na 1989.

Perustulo ratkomaan rakenteellista työttömyyttä

Minä olen puhunut yli 40 vuot­ta siitä, että kan­nat­taa sub­ven­toi­da huonos­ti kan­nat­tavaa työtä mielu­um­min kuin pitää suur­ta osaa työvoimas­ta työt­tömänä. Tehokkain ja jous­tavin tapa on pieni perus­tu­lo tai negati­ivi­nen tulovero, mik­si sitä nyt vain halu­aa kut­sua. Korostan sanaa pieni. Ei siis niin suuri perus­tu­lo, että sil­lä yksin tulee toimeen vaan sen kokoinen, että sil­lä ja huonol­la pal­ka­lla tulee toimeen.

En minä ole tätä keksinyt, Mil­ton Fried­man esit­ti sitä paljon ennen minua.

Perus­tu­lo ei paran­na työl­lisyyt­tä, elleivät alim­mat palkat samal­la jous­ta alaspäin. Perus­tu­lo kuitenkin tek­isi tämän sosi­aalis­es­ti oikeudenmukaisemmaksi.

Min­un olisi help­po sanoa, että tulee halvem­mak­si mak­saa ihmisen elinkus­tan­nuk­sista osa perus­tu­lon kaut­ta kuin mak­saa se kokon­aan työt­tömyysko­r­vauksi­na, mut­ta ei se näin yksinker­taista ole. Negati­ivista tuloveroa joudu­taan mak­samaan myös niille pieni­palkkaisille, jot­ka työl­listy­i­sivät vähän korkeam­mal­la pal­ka­lla ilman sitä. Vaik­ka siivoo­jille joudu­taan mak­samaan aina vain korkeam­paa palkkaa, pal­ka­llista siivous­ta ei lopete­ta, mut­ta sitä vähennetään.

Lop­putu­lok­sen ratkaisee työvoiman kysyn­tä- ja tar­jon­ta­jous­to, eikä tulosta tiede­tä kokeilemat­ta. Ihan lyhyt kokeilu ei riitä, sil­lä työ­markki­noiden hakeu­tu­mi­nen uuteen tas­apain­oti­laan vie vuosia.

Voi hyvinkin olla, että tulisi halvem­mak­si syr­jäyt­tää osa työvoimas­ta työ­markki­noiden ulkop­uolelle ja mak­saa heille jotain työ­markki­nat­uen kaltaista etu­ut­ta, kunnes työt­tömyy­teen usein liit­tyvät seikat kor­jaa­vat hei­dät elävien kir­joista. Minä en vain tästä pidä. Sik­si min­un on vaikea hyväksyä ay-liik­keen kan­taa asiaan.