Ihan fiksut ihmiset ovat esittäneet Suomeen lukukausimaksuja. Viimeksi näin tekivät Vesa Vihriälä, Martti Hetemäki ja Sixten Korkman kirjassa Selviytyvän Suomen suunta. Kirjan neljäs kirjoittaja, Elina Pylkkänen ei oman ilmoituksensa mukaan kannata lukukausimaksuja.
Lukukausimaksut rahoitettaisiin tällöin pehmeällä opintolainalla, jota ei tarvitse maksaa takaisin, jos investointi koulutukseen ei tuota korkeita tuloja. Raja voisi olla vaikka 5000 €/kk, jota yli menevältä osalta osa menisi lainan takaisinmaksun, kunnes laina on maksettu takaisin.
Se olisi siis kuin arpa, josta saa rahat takaisin, jos arpa ei voita. Varsin riskitön siis opiskelijan kannalta.
Vuosien mittaan opintotuki on vaihdellut opintorahapainotteisesta lainapainotteiseen. Tämän vaikutus on vähintään yhtä suuri kuin lukukausimaksujen. Lukukausimaksut nähdään kuitenkin isompana asiana lähinnä kaltevan pinnan ongelman takia. Jos tämä tie avattaisiin, kuinka pitkälle se johtaisi.
Opintotuen vaihtuminen opintolainaksi olisi vähän sama asia kuin lukukausimaksut – opiskelijoiden kannalta. Korkeakoulujen kannalta se ei olisi lainkaan sama asia. Mitä lukukausimaksut merkitsisivät korkeakouluille, siitä jossain seuraavassa postauksessa.
Tulonsiirto hyväosaisille
Ilmainen koulutus on tulonsiirto hyväosaisille – erityisesti se on sitä, koska koulutus periytyy voimakkaasti. Jos koulutus olisi maksullista ja sitä esitettäisiin ilmaiseksi, luulisin, että kokoomus hyväosaisten puolueena kannattaisi ja vasemmisto vastustaisi.
On sanottu, että jos korkeakoulut olisivat maksullisia, koulutus periytyisi entistäkin voimakkaammin. Kyse olisi siis kuitenkin arvasta, josta saa rahat takaisin, jos arpa ei voita. Kyky abstraktiin ajatteluun on hyväksi, jos aikoo akateemiselle uralle.
Julkisuudessa on esitetty vääriä tieoja siitä, että koulutuksen periytyvyys olisi voimistunut. Pohjaksi esitetään tilastoja siitä, kuinka suurella osalla korkeakouluopiskelijoita vanhemmat olivat akateemisesti koulutettuja 1960-luvulla ja kuinka suuri osa nyt. Tämä muutos on triviaali, koska vanhemmissa ikäluokissa oli ylipäänsä paljon vähemmän akateemisen tutkinnon suorittaneita.
Hyväosaisista ja muita koulutetummista perheistä ne korkeakouluopiskelijat ennenkin tulivat. Eivät heidän vanhempansa mitään kiertokoulun käyneitä olleet. Tilastotieteellisesti tarkastelu pitäisi tehdä järjestysasteikolla ja kun näin tehdään, suurta muutosta koulutuksen periytyvyydessä ei ole tapahtunut. Korkeakouluopiskelijoiden vanhemmat olivat jo aiemmin muuta väestöä paremmin koulutettuja, vaikka eivät olleetkaan akateemisen loppututkinnon suorittaneita.
Tämä ei poista sitä, että koulutus periytyy voimakkaasti. Siksi ilmainen koulutus tukee hyväosaisia.
Tässä keskustelussa Kuusisaaressa asuvat lääketieteen opiskelijat menevät Kalliossa asuvien teatterikorkealaisten selän taakse piiloon ja valjastavat nämä puhumaan puolestaan.
Olisi siis voimakkaita perusteita lukukausimakuille. On myös kaksi voimakasta perustetta niitä vastaan.
Kilpailu lahjakkaista nuorista
Jos meillä olisi Suomessa lukukausimaksut ja Ruotsissa ei olisi, syntyisi aivovuoto Suomesta Ruotsiin – sellainen on syntynyt itse asiassa jo nyt, mutta se voimaistuisi. Ottajia lahjakkaille suomalaisille nuorille olisi. Aika monissa maissa korkeakoulut ovat ilmaisia.
EU neuvottelee paraikaa paketista Britannian kanssa, jossa korkeakouluopiskelijat EU:sta pääsisivät samojen subventoitujen lukukausimaksujen piirin kuin brittiopiskeljat. Vaikka Britanniassa on lukukausimaksut, ne kattavat vain neljänneksen korkeakoulujen kustannuksista, tai näin ainakin ulkomaisille opiskelijoilla lukukausimaksut ovat nelinkertaisia brittiopiskelijoihin nähden. Väitän, että Britannia tässä neuvottelussa Britannia bluffaa. Oikeasti se haluaa laskea EU-nuorten lukukausimaksuja. Sekä Britannia että USA hyötyvät huomattavasti englanninkielen mahtiasemasta, koska se helpottaa lahjakkaiden nuorten houkuttelemista maahan. Opiskelu ajoittuu samaan elämänvaiheeseen parinmuodostuksen kanssa. Siksi opiskelijat usein jäävät maahan, jonne he ovat tulleet tilapäisesti opiskelemaan.
USA on nykyisin maa, jossa juoksupojaksi yritykseen tullut pysyy juoksupaikana loppuikänsä, ja sellainen on myös hänen lastensa tulevaisuus. Säätykierron pysähtyminen ja surkea koululaitos merkitsevät valtavaa lahjakkuuspotentiaalin haaskaamista, mutta USA korvaa sen tuomalla lahjakkaita nuoria maahan. Yhdysvalloissa tehdyistä väitöskirjoista yli puolet on muualla syntyneiden tekemiä.
Kilpailussa lahjakkaista nuorista Suomen ei kannata olla tyhmä. Lukukausimaksut voisivat olla tässä mielessä tyhmiä.
Sukupuolten välinen oikeudenmukaisuus
Lukukausimaksujen tuominen Suomeen olisi ehdottomasti väärin sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ajatellen. Työmarkkinoilla on näiden nuorten kanssa kilpailemassa vanhempia ikäluokkia, jotka ovat saaneet opintonsa ilmaiseksi.
Voidaan sanoa, että korkeakoulututkinnon suorittaneet maksavat opintonsa korkeina tuloveroina – siis ne, jotka jäävät Suomeen. Järjestely on huono sellaisen kannalta, joka muuttaa Suomeen muualla koulutettuna ja vähän liiankin edullinen, jos valmistuttuaan muuttaa muualle korkeampien palkkojen ja alemman verotuksen perässä.
Voisi siis ajatella, että lukukausimaksujen käyttöön oton yhteydessä alennettiin korkeiden tulojen verotusta. Muuten hyvä, mutta varmaankin veronalennuksen saisivat nekin, jotka ehtivät saada koulutuksensa ilmaiseksi.
Opintolainan korkojen ja takaisin maksun olisi loogista olla verotuksessa vähennyskelpoisia. Se lieventäisi sukupolvien välisen eriarvoisuuden ongelmaa, mutta ei poistaisi sitä. Hyvä puoli tässä olisi, että verovähennys tulisi tietysti vain kotimaisessa verotuksessa, joten ulkomaille tuki ei ulottuisi.
Vähän kieli poskella voisi esittää myös, että lainanhoitokulujen verovähennys tehtäisiin verosta eikä tulosta. Tämähän tarkoittaisi, että valtio (ja kunnat) maksaisivat lainan kokonaan. Tämä kuitenkin vain Suomessa. Muutkin maat voivat antaa saman verovähennysoikeuden, mutta siitähän Suomi ei päättäisi. EU tuskin hyväksyisi tätä järjestelyä. Niin vahvasti se olisi työvoiman vapaata liikkuvuutta vastaan.
= = = =
Jossain seuraavissa postauksessa tarkastelen kysymystä, miten suhtautua siihen, että jotkut koulutukset ovat paljon kalliimpia kuin toiset.