Teimme Jussi Pyykkösen kanssa EVAlle paperin ”koulutuksen uusi valuutta”. Se julkistettiin viime tiistaina 17.11. Olemme tehneet Jussin kanssa yhteistyötä ennenkin, esimerkiksi AkavaWorksin julkaiseman Maahanmuuton yhteiskuntasopimuksen. Jos siis Suomessa on vielä jotain yhteiskunnallisia ongelmia, kannattaa kääntyä meidän puoleemme. 🙁
Suomalaisen yhteiskunta käyttää koulutukseen huomattavasti rahaa – jokaista suomalaisten kohden keskimäärin omakotitalon verran. Summa on 19 miljardia euroa vuodessa, kun mukaan lasketaan myös varhaiskasvatus.
Suomalaisten koulutuksen taso on kuitenkin kääntynyt laskuun ja tulokset ovat heikentyneet. Korkeakoulutuksinnon suorittaneiden osuus on jäänyt jälkeen muista maista. Se on jopa alentunut, kun se on muissa maissa noussut. Huono juttu, kun maat kisaavat keskenään lähinnä osaamisella.
Paljon on puhuttu Pisa-tulosten heikkenemisestä, mutta kyllä sama ilmiö on näkynyt myös lukion suorittaneiden aiempaa heikompana osaamisena. Lasku on jatkunut pitkään. Olen ollut aikanaan havainnoimassa tätä Helsingin ylipiston tilastotieteen laitoksella ja viime vuosina Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksella. Kannattaa katsoa vanhoja ja nykyisiä matematiikan ylioppilaskirjoitusten tehtäviä.
Olisi siis perusteita esittää paljon lisää rahaa opiskeluun, mutta paljon muuhunkin tarvittaisiin lisää rahaa ja alijäämät ovat jo nyt valtavia.
Samasta rahasta pitäisi siis saada enemmän irti.
Koulutustili
Esitämme koulutustiliä jokaiselle. Se on supistettu versio Singaporessa käytössä olevasta sosiaalitiistä, josta Elina Valtonen (kok) on tehnyt esityksen Suomessa. Olemme Jussin kanssa esittäneet sitä myös molemmat tahoillamme.
Jokainen saa käyttöönsä tietyn määrän rahaa opiskelutilillä. Emme esitä yhtä suurta sahaa kaikille, koska joitakin kannattaa kouluttaa muita enemmän vähän niin kuin urheiluvalmennusta kannattaa suunnata lahjakkaisiin urheilijoihin. Jos pääsee sisään oppilaitokseen, koulutustilille tulee lisää rahaa. Tältä osin se muistuttaa siis nykymallia.
Tililtä maksetaan opiskeluaikainen opintotuki ja opiskelu vähentää tilillä olevaa rahaa lukukausimaksujen tapaan. Se ei kuitenkaan ole opiskelijan rahaa, koska sitä ei voi nostaa tililtä itselleen eikä se siten ole ensimmäisen tutkinnon osalta lukukausimaksu – ellei toisin päätetä.
Opiskelijalla on omavastuu opiskelukustannuksistaan, kuten nytkin osa opintotuesta on opintolainaa. Tämän lainan muuttaisimme Britannian tapaan pehmeäksi opintolainaksi, joka pitää maksaa takaisin vain jos investointi onnistuu, jos opiskelun jälkeen saa hyväpalkkaista työtä. Tällaista pehmennystä ei nykyisessä opintolainassa ole.
Arvelemme, että koulutustilille kirjautuva raha yllyttää sitä myös käyttämään vähän niin kuin ajankohtain Black Friday kampanjointi yllyttää kuluttamaan. Jokainen näkee tililtään, mitä jää käyttämättä, jos sitä ei käytetä. Siten se vähentäisi jo olemassa olollaan opiskelun lopettamista peruskouluun tai nykyisin kesken toisen asteen opintojen.
Pelkän peruskoulun varassa olevat
Kun katsomme koulutuksen vaikutusta työllisyyteen ja ansiotasoon, suurin puute meillä on niissä, joilla ei ole mitään peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Heitä on nykyisin runsas 10 % ikäluokasta. Heidän työllisyysasteensa on vaivaiset 42 %, kun on toisen asteen tutkinnon 75 % ja akateemisen loppututkinnon suorittaneilla 88 %.
Mieleeni tuo monta hyvää väitöskirjan aihetta: esitän tässä yhden. Tiedot pelkän peruskoulun suorittaneiden työllisyydestä ovat rumia, mutta ilmeisesti ne myös vähän liioittelevat asiaa. Paitsi, että tuota työllisyysastetta rumentaa vähän se, että tilastoissa on mukana lukiossa tai ammattikoulussa yhä opiskelevia nuoria, sitä rumentaa paljon se, että monella on terveydellinen haitta, joka on estänyt ensin opiskelun ja sitten työnteon. Lähes kymmenen prosenttia tuosta joukosta on kehitysvammaisia. Heidät pitäisi tietysti puhdistaa tilastosta tai siis heistä pitäisi tehdä oma tilastonsa.
Pitäisi myös ennakkoluulottomasti tutkia, kuinka paljon huono menestys työmarkkinoilla johtuu opintojen puutteesta ja kuinka paljon negatiivisesta valikoitumisesta. Valikoitumisen suuntaan viittaa vähän se, että kouluttamattomat maahanmuuttajat menestyvät työmarkkinoilla paremmin kuin kouluttamattomat suomalaiset. (Tosin tässäkin saattaa olla virhelähteenä se, että tilastoimme maahanmuuttajien koulutusasteen väärin. Tutkittavaa siis riittää yhden väitöskirjan verran.)
Huonosti käytettyä rahaa taas on toisien ja kolmansien samantasoisten tutkintojen rahoittaminen. Näitä on yllättävän paljon. Vuonna 2021 opiskelun korkeakouluissa aloitti 7100 sellaista opiskelijaa, joilla oli jo takanaan samantasoinen tutkinto. Tällaisesta ei ole sanottavaa yhteiskunnallista hyötyä, koska se ei paranna työllisyyttä eikä ansiotasoa. Siksi se pitäisi rahoittaa itse.
Tarkoituksemme on, että opintotili suuntaisi rahaa toisista ja kolmansista samantasoisista tutkinnoista opiskelun alkupäähän, erityisesti niille, jotka jäävät nyt kokonaan vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa.
Opintoja tulee päivittää
Ennen ajateltiin, että kukin opiskelee nuorena ja astuu sen jälkeen työelämään. Nyt on yhä ilmeisempää, että se, mitä on oppinut 2020-luvulla, ei ole enää sellaisenaan riittävää vuonna 2070. Maailma muuttuu – on aina muuttunut –mutta nyt se muuttuu nopeammin. Mallimme keskittyy paljon aikuiskoulutukseen.
Hallitus lakkautti aikuiskoulutustuen. Aikuiskoulutustuessa oli suuria vikoja, mutta oli kummallista vain lakkauttaa se ilman, että mitään parempaa tuli tilalle. Tarve osaamisen päivittämiseen vain lisääntyy.
Emme pidä tarkoituksenmukaisena, että suurin joukoin lähdetään päivittämään osaamista suorittamalla alusta alkaen kokonaan uusi tutkinto. Esitämme tilalle täydentäviä tutkintoja, joita kutsumme ajokorteiksi. Esimerkkinä tästä ovat liikennelentäjien täydentävä koulutus uuteen konetyyppiin ja esimerkiksi röntgenhoitajien koulutus uuteen laitteeseen tai lääkäreiden lisäkoulutus ennen kuin nämä saavat hoitaa opiaattikorvaushoitopotilaita.
Näiden lisäkoulutusten rahoittajana voi olla henkilö itse, hänen työnantajansa ja yhteiskunta. Esitämme, että yhteiskunnan antama raha tulee koulutustilin kautta tehtyjen työvuosien tahdissa. Työnantajan maksamassa koulutuksessa on ongelmana kannustinvirhe. Työnantajan kannattaa kouluttaa työvoimaa vain omaan yritykseensä. Olisi yrityksen kannalta jopa haitallista, jos koulutus helpottaisi siirtymistä toisen työnantajan palvelukseen, eikä työnantajaa periaatteessa kiinnosta se, mitä työvoimalle tapahtuu, jos yrityksen toiminta loppuu. Työntekijän intressi suuntautuu toisin ja toivoakseni myös yhteiskunnan.
On myös hyvä päivittää osaamista niin kauan kuin on vielä työpaikka. Työmarkkinoitamme vaivaa vähän se, että uuteen, usein vaativampaan tehtävään koulutetaan työttömiksi joutuneita, sanoisinko työttömiksi valikoituneita. Kannattaisi kouluttaa niitä, jotka ovat pärjänneet nykyisissä töissään hyvin ja auttaa heitä uralla eteenpäin. Näin he luovuttaisivat vanhan ja vähemmän vaativan tehtävän muille. Tämä auttaa työmarkkinoita vaivaavaan osaamisvinoumaan.
Työnantajien näkemyksiä tarvitaan ajokorttien sisällön suunnittelussa, mutta työnantajan ei pidä päättää työntekijän puolesta sitä, miten tämä osaamistaan kehittää ja mitä loppuelämältään odottaa.
Uskomme, että selkeä oikeus aikuiskoulutukseen synnyttää toimivat koulutusmarkkinat, jotka ovat merkittävä osa korkeakoulujen rahoitusta, mutta johon myös kokonaan yksityiset yritykset voivat osallistua. Toivottavasti mikään tuleva hallitus ei rajaa korkeakouluja tästä pois tukeakseen yksityisiä yrityksiä.
Uudet näkymät
Koulutustilin mukaan ajatteleminen muuttaa näkymiä vähän samaan tapaan kuin siirtyminen perinteisistä x/y ‑koordinaateista napakoordinaatteihin (kulma ja etäisyys origosta). Esitystavat ovat identtiset, mutta saavat hahmottamaan asioita toisin.
Mieleen tuli valtava määrä mielenkiintoisia politiikkakysymyksiä. Maltoimme kuitenkin mielemme ja päätimme antaa tulevien päättäjien päättää, miten työvälinettä käytetään. Ei ruuvimeisselin keksijäkään määrää, mihin ruuvimeisseliä käytetään.
Koska kuitenkin näitä politiikka vaihtoehtoja pohdimme sekä keskenämme että tahoillamme, tulen joissakin seuraavissa postauksissa käsittelemään niitä. Ne ovat omaa ajatteluani, eivätkä ole osa raporttiamme.
Tulorajat pois opintotuesta
Yhden politiikkamuutoksen otimme kuitenkin paperiin. Koulutustililtä maksetaan opintojen aikaista elinkustannusrahaa, joka korvaa nykyisen opintotuen ja opintolainan. Tässä rahassa on nykyisin jäykkä katto ansiotuloille. Siitä on vaikea leipoa optimaalista. Joskus oman alan töiden tekeminen opiskeluaikana on hyvinkin järkevää. Lahjakkaimmat arkkitehtiopiskelijat imetään täihin kesken opintojen ja monet eivät valmistu valitettavasti koskaan. Silti he tekevät arkkitehteinä hyvän uran opittuaan tarvittavat asiat työtä tehden. . Petteri Orpolta valmistuminen kesti 12 vuotta. Ei ole yhteiskunnan tehtävä päättää, käyttikö Petteri Orpo tuon ajan viisaasti.
Siksi esitämme, että elinkustannusrahaa saa opiskelun aikana kiinteän summan. Jos valmistuu nopeasti, sitä saa vuotta kohden enemmän ja jos valmistuu hitaasti, on oma asia rahoittaa opiskeli työtä tehden (kuten Petteri Orpo teki)