Ruotsin keskuspankki antoi tänä vuonna taloustieteen Nobel-palkinnon Robert E. Hallille ja Michael Foodfordille, jotka ovat uudistaneet keynesiläistä suhdanteiden hallitsemista. He olettavat, että mikrotasolla rationaaliset odotukset vaikuttavat käyttäytymiseen ja siitä tulee linkki makrotason suhdannekehitykseen. Näin siis voidaan päätellä esimerkiksi miten Purran sakset vaikuttivat työttömyyteen.
Suomea on pitänyt lamassa kotitalouksien säästäminen. Olen selittänyt tämän sillä, että kun otetaan köyhiltä ja annetaan rikkaille, ostovoima pysyy malleissa ennallaan, mutta tosiasiassa säästäminen lisääntyy ja kulutus vähenee – tai vaikka kulutetaan, ei kuluteta Suomessa.
Tuo nobelpalkittujen teoria tuo esille muunkin syyn. Hallitus on saksiaan esittelemällä kehottanut kaikkia varautumaan pahan päivän varalle, koska jos sellaiset koittavat, niistä pitää jatkossa selvitä itse. Kun kaikki varautuvat huonojen aikojen varalle ja säästävät, huonot ajat myös tulevat.
Säästöasteen nousulle on toinenkin syy. Rahaa ei tarvitse enää kasata pankkitileillä lahoamaan, vaan sijoittamisen mahdollisuus on avautunut taviksillekin. Suomalaiset ovat innostuneet sijoittamaan. Osakkeisiin ja rahastoihin on sijoitettu huomattavasti, mikä on pois kulutuksesta sekin. Näiden sijoitusten arvo on yli 120 miljardia euroa, joten merkitys kulutukseen ei ole aivan vähäinen.
Muistuma 50 vuoden takaa
Mieleeni tuli väistämättä aika noin 50 vuotta sitten, kun vielä kuvittelin, että minusta tulee isona tutkija. Siihen aikaan opetettiin, että mikrotalous- ja makrotalousteorioiden välille ei ole pystytty luomaan yhteyttä. Minä päätin yrittää. Ohjelmoin tietokoneen pienoiskansantalouden, jossa oli noin 10 kotitaloutta ja 10 yritystä. Kotitalouden saivat palkkaa yrityksiltä ja ostivat rahoilla näiden tuotteita. Ajatus oli hyvä, mutta sen aikainen tilastotieteen laitoksen Wang 2000 ‑tietokone ei oikein selvinnyt näinkään pienen talouden simuloinnista. Nykyinen kännykkäni selviäisi paremmin.
Muistan, että kuviteltu kansantalouteni ajautui aina lamaan, mutta kun sosialistiset maat siirtyivät markkinatalouteen, lamaan nekin ajautuivat ja aika lamahakuista on ollut Suomenkin taival viime vuosina.
Luovuin hankkeestani, kun laskentakapasiteetti ei riittänyt. Tämä sitkeyden puute oli syynä siihen, ettei minusta tullut koskaan tutkijaa. Minulla oli loistava ajatus, mutta en jaksanut vääntää.
En siis koskaan päässyt kokeilemaan, miten oletukset yritysten ja kotitalouksien käyttäytymisestä heijastuvat makrotalouteen.
Se ei ollut ainoa väitöskirjan aihe, jonka jätin hyödyntämättä.
(Kirjoitettu junassa matkalla Budapestista Wieniin.)
On sinulla usko kuitenkin säilynyt, että pystyt taloutta ja yhteiskuntaa johonkin suuntaan pakottamaan ja sitä itse laskemaan.
Ja että omien päätösten edes etumerkistä tai vaikutuksesta on jotain hajua.
Kun vain saisi kaikki sitten vielä pakotettua noudattamaan orjallisesti sitä simulaatiota ja haluamaan juuri samoja asioita kuin itse.
Turhaa hommaa.
Hallitus on päässyt sopuun bensan hinnasta.
Kymppi vetoa, että se tarkottaa Lappeenrantaan yt neuvotteluja ja Bio-osuuden poistamista polttoaineesta. Koska onhan se väärin, että se työllistää Suomessa ja tuo tuloja maahan
Biopolttoaineasiassakin olisi Suomessa kyllä tekemistä. Esim. E85-tuotanto on lakannut Suomesta kokonaan, jota aiemmin tehtiin mm. suomalaisista jätteistä. Jätetoimijat sitten asettivat omat porttihintansa sellaisiksi, ettei E85-tuotanto kyennyt sen kanssa kilpailemaan niin, että polttoaineen hinta olisi pysynyt kilpailukykyisenä. E85 hankitaan nykyään sitten kokonaan ulkomailta Suomen bensa-asemille. Jätteenpoltto ei Suomessa ole päästökaupan piirissä, toisin kuin esim. Ruotsissa.
Markkinatalous vaatii kulutusta. Suomen ylikulutuspäivä on huhtikuussa… Olisko tarpeeksi kulutusta ja saadaan hilattua helmikuulle?!
Yleisesti BKT on huono merkkiaine hyvinvointivaltiolle. Ei toimi. Uuden toimivan löytäminen on ollut tuskan taival.
Ei kai kuluttaminen ole se tärkein juttu, vaan palveluiden ostaminen. Tavaran määrä maailmassa ja etenkin Suomessa on niin järkyttävä, että mihin kaikki kuolinpesät enää mahtuvat.
“Kuluttaminen” tai palveluiden ostaminen voi olla, ja mieluiten olisikin, aineettomasta nauttimista. Kannattaa maksaa laadusta ja hyvistä jutuista. Hierojalle kerran kuukaudessa, leffaan, teatteriin, pois kotoa nysväämästä, ravintolaruokaa paikan päällä, taidenäyttelyitä sunnuntaisin, konsertteja, keikkoja, musiikista maksamista kotiin.
Suomalaiset hamstraavat ja ostavat mm laaduttomia vaatteita, kun pitäisi olla ostamatta. Arvotyhjiöstä se ebemmän kertoo.
Ei vaan Marinin ja vihreiden energioiden kiellot ja verotukset.
Kadun kysymystäni jo nyt, mutta haluaisitko vähän tarkentaa…
‘Nostivatko Purran sakset työttömyyden huippuunsa?’ OS
Eivät, koska leikkauspolitiikan epäonnistuminen on vain merkki siitä, ettei leikattu tarpeeksi.
Todellinen leikkauspolitiikka on kuin todellinen kommunismi, se ei ole epäonnistunut, koska sitä ei ole koskaan edes kokeiltu.
Talous on pitkälle psykologiaa.
Hallituksen leikkauslinja oli kyllä kokoomuksen käsialaa. Tarkoituksena oli “halata perussuomalaiset kuoliaakisi”, kuten Stubb aiemmin sano. Kokoomuksen tavoite oli tehdä epärealistisen kovat leikkaukset keskiluokalle ja pistää syyt perussuomalaisten niskaan ja näin yrittää romauttaa näiden kannatus. Jos perussuomalaiset eivät tuohon suostuisi, niin näitä ei otettaisi hallitukseen.
Suomen kulutusta varmaankin on leikannut aika paljon kiinteistöveron reilu nosto sekä ansiosidonnaisen ansioturvan reilu leikkaaminen, molemmat toimia, joita Juhana Vartiaisen kanssa vuosien varrella kannatitte. Lisäksi suosittelemasi eläkeiän nosto kulutusta vähentää. Ihmiset ovat siirtyneet säästämään, kun hintataso nousee ja kun tulevaisuuteen pitää varautua itse.
Kotitalouksien talletuskanta on Suomessa ollut Suomen Pankin tilastojen mukaan liki vakio vuodesta 2022 alkaen. Hallituksia on tullut ja mennyt, mutta kotitalouksien toiminta pysynyt aika lailla ennallaan. Inflaatio huomioiden talletusten ostovoima on itse asiassa laskenut.
Osake- ja rahasyo-oamisuudennkqsvu viime vuosina on johtunut etenkin euroalueen huonosta taloustilanteesta, joka on tarkoittanut euron arvon suhteellista heikkemistä ja nostanut ulkomaisten sijoitusten arvoa. Katsoin juuri, että pari ulkomaista korkosijoitusta oli nostanut arvoaan 60% muutamassa vuodessa. Ei korkeiden korkojen takia, vaan koska euron arvo on tippunut, jonka takia ulkomaan valuutassa olevan korkosijoituksen arvo on noussut.
Sijoitusten nimellisarvonnousu ei ole suoraan rahaa kulutukseen eikä sieltä pois.
Eiköhän se ole SDP ja viherkommarit, jotka ovat koko ajan paasannet sitä huonoa tulevaisuutta. Siis koko ajan sitä, että otetaan köyhiltä ja annetaan ne köyhiltä otetut juuri nimenomaan rikkaille. Kuinka paljon ne köyhät ovat itse ansainnet näistä, mistä jaetaan ikään kuin kauhalla rikkaille?
Aikoinaan oli mies, joka huomautti, että köyhän lesken lahjoittama ropo on suhteellisesti mitattuna merkittävämpi kuin rikkaan antama isompi lahjoitus. Tätä huomiota pidettiin erittäin viisaana.
Nykyään ajattelutapa on näköjään aivan päinvastainen, ja tämä koskee myös ja erityisesti sellaisia ihmisiä jotka mielellään korostavat uskovansa em. hepun opetuksiin.
Sulla menee asiat sekaisin.
Aivan varmasti puheet säästöistä vaikuttavat ihmisiin. Ja aivan samoin puheet tulevista veronkiristyksistä tekevät sitä samaa. Kummankin seurauksena tulee tarve varautua siihen, että ensi vuonna on tiukempaa ja kannattaa lisätä puskureita.
Tämä vähentää luottoa tulevaisuuteen ja halukkuutta kuluttaa pitkävaikutteisiin asioihin, joiden hankintaa voi lykätä. Esim. keittiöremontit, muutot isompaan asuntoon, huonekalujen ja kotitalouslaitteiden hankinnat lykkääntyvät.
Tätä minä en ymmärrä. Taustalla täytyy olla jonkinlainen haluttomuus elää. Ei ole tervettä jättää elämää elämättä, koska pelkää jotain, vaikkapa sitä köyhyyttä, että olisi muista riippuvainen.
Moni pelkää köyhyyttä kuin ruttoa, se on pahinta mitä ihmiselle voi Suomessa tapahtua.
Ihmisissä on jotain vikaa, kun eivät usko elämään, vaan kuvittelevat voivansa hallita sitä.
Tuo on lähinnä sairastumista vahvuuteen kuin nöyryyttä ihmeen edessä.
Suomalaiset kuvittelevat, että elämästä selviää, jos on rahaa pankissa. Ei siitä mitään apua ole tosipaikan tullen. Ja silti he laittavat elämänsä pauselle ja luulevat, että kyllä se jatkuu, kun elämä rauhottuu. Sitä ei tiedä kukaan, mutta kaikki vedetään samaan ahdistukseen mukaan.
Tämä on korvien välissä ja joidenkin ihmisten todellinen mentaliteetti.
Minä odotan rehellistä kaunistelematonta, ei esim. sota-ajan partiohenkeä kohottamaan pyrkivää, laskelmaa josta käy ilmi, kuinka paljon kansantaloutemme on menettänyt euroja Ukrainan sodan vuoksi, mm. :
‑uudet sodan vuoksi päätetyt puolustushankinnat ja puolustusbudjetin korotukset
‑toteutumatta jäänyt Venäjän kaupan tulot+ sieltä tulleen turismin tuotot
‑tuki Ukrainalle
‑muut sodan heijastusvaikutukset talouteen
Toki pientä tulotustakin on ollut ulkomaisten puolustustilausten vuoksi.
Ilman tuota rehellistä kokonaislaskelmaa maamme historiaa eikä taloushistoriaa voida kirjoittaa koskaan oikein.
Huom! Tällä en tarkoita vähääkään sitä että meidän ei pitäisi varustautua eikä tukea Ukrainaa.
Sodan syypää on Venäjä, ja se pitää pysäyttää niin Ukrainassa kuin muualla eikä ukrainalaisia pidä jättää yksin.
Mutta tarkoitan sitä että jos haluamme tarkastella tuon sodan seurauksia, tilannekuvan tulee olla oikea.
Marinin eikä Orpon/Purran hallituksen toimia ja onnistumista voi arvioida ilman näiden vaikutuksien tunnistamista jättimäisessä kokoluokassaan. Purran sakset ovat leikanneet kolme mrd? …
Tässä kysymys täytyy olla kymmenistä miljardeista. Varmasti ylivoimaisesti suurin vaikuttava tekijä vuosina 2022, 2023, 2024, 2025 , 2026, 2027?
Se ettei tähän kysymykseen tullut vastauksia taitaakin sisältää vastauksen kysymykseeni jonka esitin (“sodan kokonaislaskelma”).
Liian iso ja herkkä asia edes ajateltavaksi.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000012348342.html
Kommentit tuossa
Olen ollut huomaavinani, että sinua ei kiinnosta olot suolakaivoksilla lainkaa.
Toinen minkä olen huomannut, että aika heikosti tunnet suomalaista modernia työelämää ja sen ehtoja tai todellisuutta.
Ikä selittää ison osan tietenkin, mitään kosketuspintaa yksityisen puolen työelämään ei taida olla puoleen vuosisataan.
Eikä aikuisiälläkään oikein lainkaan.
Usko tilastoihin ja matematiikkaan on. myös kova.
Ja luonne sellainen että niihin on pakko luottaa.
Minulla olisi kysymys.
Kuinka monta prosenttia työvoimatoimistoissa olevista työpaikoista on oikeasti olemassa?
Ja kuinka isolla osalla suomalaista luulet että on jotain ”säästöjä” siten kun sinä ne ymmärrät ja minkälaisia summia?
Kuinka isolla prosentilla suomalaista luulet että on esimerkiksi 5000 euroa saatu kasaan pahan päivän varalle?
Ja sen jälkeen voisit kuvailla kuinka käytännössä ihminen tekee ”enemmän työtunteja”.
Täällä säästetään pientä pottia koska pelätään, aiheesta.
Pelätään työttömyyttä, aiheesta.
Pelätään sotaa, aiheesta.
Kerätään rahaa sairauden varalta, aiheesta.
Se 25% joilla jotain säästöjä on, ei kuluta.
Se etsii asuntoa ja pakopaikkaa ulkomailta.
Kyllä suomalaiset ostavat asuntoja edelleen paljon, kauppa käy.
— Espanjassa.
Pelko sama, keinot eri.
Niitä työpaikkoja palveluihin ei ole enää tulossa.
”Säästöt” suomalaisilla on aikamoista toiveajattelua, länsimaiden köyhin kansa.
Tästähän on julkaistu tietoa.
“Puolella suomalaisaikuisista on tilillään enintään 5000 euroa. Suomalaisten aikuisten pankkitalletusten mediaani oli viime vuonna hieman alle 5000 euroa. Tämä tarkoittaa, että puolella aikuisväestöstä talletuksia oli tätä vähemmän ja puolella enemmän.
Erot talletusten määrässä olivat suuria: 1/4 aikuisista tileillä oli alle 770 euroa, kun taas joka kymmenennellä talletuksia oli kertynyt yli 60 000 euroa.
Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen kotitalouksien varallisuus ‑tilastoon, jossa julkaistiin nyt ensimmäistä kertaa tietoja pankkitalletusten jakautumisesta.
– Naisilla talletusten mediaani oli noin 1300 euroa suurempi kuin miehillä, kun taas miehillä keskiarvo oli reilut 800 euroa suurempi. Tämä kertoo siitä, että talletukset jakautuvat miehillä epätasaisemmin. Jakauman yläpäässä eli kaikkein suurimpien talletusten omistajien joukossa miehiä on naisia enemmän, Tilastokeskuksen erikoistutkija Veli-Matti Törmälehto kertoo tiedotteessa.
Eniten tilivaroja oli vanhimmilla ikäryhmillä. Puolella 85 vuotta täyttäneistä pankkitilien saldo ylitti 31460 euroa. Vastaavasti puolella 18–24-vuotiaista saldo jäi alle 1240 euron.
– Tilanne ei olennaisesti muutu, vaikka mukaan tarkasteluun otetaan muu rahoitusvarallisuus. Talletusten, osakkeiden ja rahastojen yhteisarvo on suurin niin ikään 85 vuotta täyttäneillä, joilla mediaani oli viime vuonna noin 42000 euroa. Toisena tulevat 80–84-vuotiaat ja kolmantena 75–79-vuotiaat, Törmälehto sanoo.”
Suomalaiset eivät ole köyhiä, valittavat turhasta.
> Suomea on pitänyt lamassa
> kotitalouksien säästäminen
Vika on siis kansassa. No, jos ei nyt sentään kansaa syytettäisi: Vika on pörssissä, joka kyllä pitäisi siirtää valtiovarainministeriön alaosastoksi, jolloin koko pörssin varallisuus siirtyisi suoraan valtion budjettiin.
Mutta tuosta keynesiläisyydestä: Keynesin teoriat ovat vanhentuneita, koska niiden lähtökohtana olevat oletukset eivät enää ole voimassa. Erityisesti rahan perustuminen kultakantaan.
Rahan määrä globaalilla tasolla oli vakio. Jos rahan määrää lisättiin yhdessä paikassa, se väheni toisessa.
Olen päätynyt pohdinnoissani lähes täysin samaan johtopäätökseen kuin Soininvaara. Tuo Purran saksikuva saattoi olla 2020-luvun ”syökää silakoita” ‑hetki.
Maailmasta ja Suomesta on tullut lyhyessä ajassa paljon epävarmempi paikka. Inflaatio leikkasi ensin palkansaajien ostovoimaa. Sitten alettiin leikata julkishallinnosta ja mm. siitä ansiosidonnaisesta työttömyyspäivärahasta, aika voimakkain ideologisin perustein. Lopulta saatiin aikaan massatyöttömyys ja melkoinen toivottomuuden ilmapiiri. Jos pelätään huomista, niin säästetään pahan päivän varalle ja jätetään siivooja palkkaamatta, lykätään kylppäriremonttia ja kokataan kotona ravintolassakäynnin sijaan. Kerrannaisvaikutelmat kumuloituvat melkoisiksi.
Mielenkiintoisesti ilmiö näkyy myös yritysmaailmassa. Oma työnantajani on siitä harvinainen yritys, että liiketoiminta on suht stabiilia vuodesta toiseen ja pääomistajan tuottovaade säilyy samana (!). Siitä huolimatta toimiston käytäville on alkanut hiipiä säästöpuhe. Koska muut, niin mekin!
Jonkinlaiselle toivon ilmapiirille olisi nyt todella tilausta. Jos kansaan saisi uppoamaan uskottavan ”huomenna asiat ovat paremmin” ‑viestin, saattaisi viestintuoja olla seuraavan hallituksen pääministeri.
Samaa mieltä sun kanssa.
Täytyyhän ihmisillä olla usko, toivo ja rakkaus. Täytyy uskoa elämään, jotta viitsisi elää. Jos ei usko, pitää toivoa parasta ja jättää Herran haltuun. Mutta, ihmiset unohtavat sen, että energia luo energiaa. Mitään ei tapahdu itsestään, ellei ulkoista kaikkea itsen ulkopuolelle ja odota, että muut hoitavat tämänkin laman. Jokaisella on edelleen riittävästi tekemistä.
Meillä on julkisuudessa hienoja tyyppejä, yrittäjiä, jotka menevät eteenpäin, riippumatta siitä, miltä asiat näyttävät. Yksi inspiroivimmista hahmoista on kokki Alen. Hän pysyy elämässä kiinni oli covid 19 tai poliitikkojen aiheuttama taantuma.
Ihmisen pitäisi olosuhteista riippumatta tehdä samoja asioita kuin eilenkin, koska vain tekemällä saadaan jotain aikaan. Parempi huominen on seuraista toiminnasta, ei mitään sattumaa.
Yhtä lailla siellä saamapuolella osataan temuttaa ja peukuttaa. Hesarissa oli kuvaus miten 600 euron eläke kesti päivän tai kaksi, kotimaista kylutusta pari valmisruokaa, koppa kaljaa, sitten loput peukkuun. Olisi varmaan satanen tai kaksi enemmänkin mennyt, ehkä siitä olisi pari euroa uuteen lasi piippuun riittänyt.