Martti Hetemäki, Sixten Korkman, Elina Pylkkänen ja Vesa Vihriälä ovat kirjoittaneet lukemisen arvoisen kirjan Selviytyvän Suomen suunta. Tässä on yhteenlaskettuna niin vankkaa talousosaamista, ettei kirjan analyysia ja ehdotuksia voi sivuuttaa olankohautuksella, vaikka joku varmaan haluaisi.
Minun pessimismiäni kirja syvensi. Sen analyysi Suomen talouden pysähtymisestä voidaan kiteyttää lyhyeen. Suomalaiset yritykset ovat investoineet muita Pohjoismaita selvästi vähemmän aineettomaan pääomaan, siis lähinnä tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Tätä täydentää vielä koulutustason lasku ja jääminen selvästi verrokkimaita matalammaksi.
Suomesta puuttuu kärsivällinen pääoma, jolla olisi aikaa odottaa tuloksia. Investoiminen aineettomaan pääomaan tuottaa aluksi vain kuluja kun taas yrityksen sisäinen raionalisointi ja väen paneminen pihalle parantaa tulosta nopeasti. Omana huomautuksenani lisään tähän, että tässä on ehkä syy siihen, ettei taloudellinen kasvu paranna työllisyyttä. Huomattakoon, että suomalaiset yrityksen ovat muihin maihin verrattuna hyvin kannattavia, joten siitäkään ei kenkä purista.
Ruotsilla on Wallenberginsä ja tämän säätiöt. Ne ovat ottaneet yrityksiinsä mukaan muitakin sijoittajia, mutta pitäneet yritysten päätösvallan omissa osaavissa käsissään kahdella erilaisella osakesarjalla, jossa toisella on äänivaltaaja toisella vain vähän. Tämä oli minulle uusi näkökohta.
Suomessa on rahoitusta Startupyritysten alkupään rahoitukseen, mutta ei laajentumisvaiheeseen, jolloin menestyvät yritykset on myytävä ulkomaille.
Niinpä Suomesta puuttuu menestyviä brändejä, joita Ruotsissa on vaikka kuinka. Kuuntelin muuten tuon kirjan ruotsalaisen Storytelin kautta. (Suosittelen kirjan lukemista taulukoiden vuoksi.)
Tämä analyysi taitaa olla totta. Valitettavasti, sillä asiaa ei ole aivan helppo korjata. On ajateltu, ettei Suomesta kannata viedä mitään hevosta pienempää. Se ei ole nykymaailmassa voittava strategia. Ikävä juttu.
Yrityksiä ei kannata listata pörssiin
Kirjassa arvostellaan voimakkaasti listaamattomien yritysten osinkojen verotukea ja sanotaan, että niin tekevät jokseenkin kaikki ekonomistit. Kun listattujen yritysten osinkoja verotetaan paljon voimakkaammin kuin listaamattomia, yritysten ei kannata listautua, mikä on huono juttu. Kun otetaan huomioon kaksinkertainen verotus, listattujen yritysten jaettua voittoa varotetaan 43 % ja listaamattomien 26 %. Tuo 43 % on aika paljon ja 26 % on aika vähän.
Kotitaloudet sijoittavat ruotsissa osakkeisiin paljon hanakammin kuin Suomessa. Omana huomautuksena lisään tähän, että käytännössä ikuiset asuntolainat tukevat tätä. Suomalaisen elämän suuri sijoitus on asunto ja asuntolainan maksu.
Tekijät tekivät tutkimisen arvoisen esityksen: osakkeiden myyntivoiton pitäisi olla verovapaata, jos rahat sijoittaa uudestaan osakkeisiin. Sivumennen sanoen asuntojen myyntivoiton verottomuuteen pitäisi laittaa samanlainen ehto. Molempia pitäisi verottaa vasta, kun voiton lopulta kotiuttaa – mutta silloin siis pitäisi verottaa.
Suomen tasapainotyöttömyys 8 %
Suomen taloudellisen tilanteen kurjuutta alleviivaa se, että niin sanottu tasapainotyöttömyys (ent. rakennetyöttömyys) on peräti kahdeksan prosenttia. Se tarkoittaa, ettei suhdanteiden elpyminen pysty työttömyyttä paljonkaan alentamaan.
Tekijät suosittavat pohjoismaista työmarkkinakäytäntöä. jossa työvoimaviranomaiset katkaisevat työttömyyden nopeasti. Meillä on menty tästä poispäin ohentamalla työvoimapalveluja ja tekemällä pienipalkkaisen työpaikan vastaanottamisesta entistäkin kannattamattomampaa. Rahan puute pakottaa tekemään tyhmiä säästöjä.
Koulutus on investointi maan tulevaisuuteen
Kun Suomen koulutustaso on laskenut, koulutuksesta ei voi säästää. Tekijät suosittavat koululaisten määrän vähenemisen käyttämistä opetusryhmien pienentämiseen. En ole ihan varma. VATT:n tutkimuksen mukaan keino on tehoton. Minun koulussani meitä oli luokalla 44, mutta se tapahtui Kekosen aikaan.
Tekijät edustavat tutkitun tiedon kannattajia. Siksi he suosittavat voimakkaasti valtakunnallisia kokeita peruskouluun.
Maahanmuutto on välttämättömyys
Maahanmuuttajia ikääntyvä ja väestöään menettävä Suomi tarvitsee. Kirjoittajat suosittavat valikoivaa työperäistä maahanmuuttoa, jossa Suomeen otettaisiin hyviä koulutettuja maahanmuuttajia. Mitenkähän niitä saisi tähän ulkomaalaisvihamieliseen maahan? Työnantajien pitäisi vielä työllistää korkeasti koulutettuja. Työnantajien ennakkoluuloja paitsi maahanmuuttajia, myös ikääntyneitä ja/tai osatyökykyisiä kohtaan kirjoittajat pitävät myös ongelmana.
Yksi syy Suomen matalaan työllisyyteen on se, että julkinen sektori työllistää paljon vähemmän väkeä kuin muissa Pohjoismassa. Tätä tosiasiaa maan hallitus ei viestinnässään erityisesti korosta.
Ei suhdannepoliittista myrkkypilleriä
Kirjoittajat kannattavat voimakkaasti velkajarrua. Heidän mukaansa lähivuosina EU:n vaatimukset ovat velkajarruakin kovempia, mutta velkajarru vaikuttaa pidemmälle. Miten tähän suhtautuu Vasemmistoliitto, joka ei ole sitoutunut velkajarruun, mutta sanoo olevansa sitoutunut EU:n vaatimuksiin taloudenpidosta.
Talouden vakauttaminen ei onnistu ja sen yrittäminenkin on vahingollista, jos suhdanteet kääntyvät laskuun. Silloin saa käyttää järkeä. Lähes kymmenen miljardin sopeutus kyllä onnistuu, jos suhdannekehitys on hyvä.
Minä olen huolestunut siitä, että velkajarru on liian löperö nousukauden aikana, koska jos BKT kasvaa kolme prosenttia vuodessa, velan suhde BKT:hen alenee itsestään, vaikka velkaa otettaisiin jopa vähän lisää Juuri silloin kun pitäisi velkaa lyhentää. Näin hölmöä käyttäytymistä nelikko ei edes ota huomioon, mutta he eivät olekaan poliitikkoja.
Kirjan lopussa on paljon politiikkasuosituksia, joita kannatan ja joiden puolesta olen kirjoittanut itsekin tällä blogilla.
Energiaveron alennukset pois
Säilyttävät yritystuet ovat hyödyttömiä tai jopa haitallisia, koska ne estävät luovaa tuhoa. Tällainen haitallinen yritystuki on muun muassa energiavaltaisen teollisuuden alempi energiaverotus.
Alennetut arvonlisäverokannat korotettava
Jos ja kun veroja on vähän korotettava, hyvä vaihtoehto olisi nostaa alennettuja arvonlisäverokantoja, erityisesti ruuan arvonlisäveroa yleisen arvonlisäveron tasolle, siis 25,5 prosenttiin. Jokainen eduskunnan verojaostossa ollut on samaa mieltä. Kaksi kolmasosaa ruuan arvonlisäveron alennuksen euromääräisestä hyödystä menee mediaanituloa enemmän tienaaville. Pienituloiset lapsiperheet sen korottamisesta vähän kärsisivät, mutta tämä olisi huomattavasti halvempaa kompensoida tulonsiirroilla kuin antamalla alennusta kaikille.
Tästä olen ehdottomasti samaa mieltä ja jopa lääkkeiden arvonlisäverosta, (reseptilääkkeistä saa Kela-korvaukset) mutta lehtien ja kirjojen arvonlisäverosta en ole. Pienellä kielialueella on muutenkin vaikea julkaista mitään. Jos sitä vielä kurmotetaan korkealla arvonlisäverolla. myynti laskee lisää ja hintoja on nostettava lisää ja niin edelleen. Jopa nollakanta olisi perusteltu.
Lisä kannatettavia ehdotuksia
Kiinteistöveroa, erityisesti tonttimaan kiinteistöveroa kannattaa nostaa. Niin kannattaa.
Hyvinvointialueille tulee antaa verotusoikeus niin, että viimeiset eurot alue joutuu maksamaan itse.
Säästökeinona indeksien jäädytys vastaa juustohöylää. Poliittisesti helpoin, mutta muuten epä-älyllinen säästökeino.
Eläkeläisten osallistumista säästötalkoisiin ei pidä toteuttaa indeksijäädytyksellä vaan raippaveron korotuksella ja sen tulorajan alennuksella.
Pitäisi harkita, tulisiko pitkäaikaishoidon (vanhainkodit) hoitomaksuissa ottaa tulojen lisäksi huomioon myös omaisuus, kuten melkein kaikissa muissa maissa tehdään. Tästä taidan kirjoittaa erillisen postauksen.
= = = =
Kaiken kaikkiaan hieno kirja. Parikin sen tekijöistä on vähätellyt kirjaa minulle. Aivan turhaan.
Hyvä teksti, Osmo.
Minulla on vain kaksi erimielisyyttä:
1) “Yksi syy Suomen matalaan työllisyyteen on se, että julkinen sektori työllistää paljon vähemmän väkeä kuin muissa Pohjoismassa. Tätä tosiasiaa maan hallitus ei viestinnässään erityisesti korosta.” Mikään valtavirran talousteoria tai empiirinen tutkimus ei oikein tue tällaista ajattelua. Työvoima on niukka resurssi sekin. Jos julkinen sektori työllistää enemmän, työvoimaa jää vähemmän yksityiselle. Poikkeus tästä voisi olla se, että julkinen sektori työllistäisi erityisesti vajaatyökykyisiä kuten vammaisia. Mutta normaalityövoiman tapauksessa on vaikea nähdä miten julkinen työllistäminen lisäisi kokonaistyöllisyyttä.
2) Kirjoitat “Meillä on menty tästä poispäin ohentamalla työvoimapalveluja ja tekemällä pienipalkkaisen työpaikan vastaanottamisesta entistäkin kannattamattomampaa.” Tarkoittanet virkkeen loppuosalla suojaosien poistoa. Se on lopultakin aika pieni tekijä, ja hallituksen reformit kyllä ovat käsitykseni mukaan yhteensä lisänneet pienipalkkaisen työn taloudellista kannustavuutta. Tähän vaikuttaa myös toimeentulotuen uudistus, jonka vaikutukset näkyvät ajan mittaan.
1) Työttömiä pitääkin olla paljon?
2) “Se on lopultakin aika pieni tekijä, ja hallituksen reformit kyllä ovat käsitykseni mukaan yhteensä lisänneet pienipalkkaisen työn taloudellista kannustavuutta.” Psykoosin oireita?
Suuri mysteeri on miksi suurituloisia motivoi suuri tulojen lisäys mutta pienituloisia motivoi tulejen suurie pienentäminen. Toki ppienipalkkaisempi työ on aina hyvä asia ja loppupeleissä, kopska tuottavuutta ei tarvitse nostaa.
Kysymys lienee, että mitä on tehtävä ja miten se kulloinkin organisoidaan. Kuluja saadaan toki lisättyä, kun hommat teetetään ulkopuolisella yrityksellä, joka saa monopolin hommaan.
Jos on esimeriksi yritys tuottaa hoitopalvelua ikäihmisille, tulot tulevat hoidettavien lukumäärästä, enemmän on parempi. Vastaavasti meot tulevat hoitajien määrästä sekä vaipoista ja vastaavasta, mitä vähemmän sen parempi. Katteen partantamiseksi hoitajamitoituksen pienentämisen lobbaaminen on erittäin kannattavaa. Hyvän hallitusohjelman hoitajamitoitus ei perustu yhtään mihinkään, kunhan pojat saunassa knnissä ja läpällä senkin kuten muunkin ideoivat.
Julkinen sektori tuottaa palveluita nollakatteella, paitsi Senaatti ja Yliopistokiinteisöt. Näillä on mahdollisauus saada tulospalkkionsa rahastamalla monopolillaan asiakkaitaan. Kun julkisen palvelun välttämätön tuotanto siirtyy yksityiseen toimintaan, siihen kuuluu terve voitto, siinä reilu 10 %, ja hieman kaliimpia yleisiä hallinto- ja rahoituskuluja. Ideologisesti toki joku siinä rikastuu kunnolla, kunhan veronmaksaja sen kustantavat iloisella mielellä. Koska palveku on ns kilpailutettu, mitään intressiä sen kehittämiseen muuten kuin kilpailutuksen mukaisesti ei tietenkään ole.
Ylipäätään turvetuotannon ja turkistarhauksen ollessa hyvän hallitusohjelman keskiössä, nähtiin tulos. Täydellinen pysähtyneisyys ja keskittyminen teollisuuden jalostusarvon pudottamiseen mahdollisimman alhaiseksi. Muhoksesta sentään tulee banaanikunta, kun hukkalämmössä saadaan nekin paremman puutteessa hyvin kasvamaan ympäri vuoden.
“Suuri mysteeri on miksi suurituloisia motivoi suuri tulojen lisäys mutta pienituloisia motivoi tulejen suurie pienentäminen. Toki ppienipalkkaisempi työ on aina hyvä asia ja loppupeleissä, kopska tuottavuutta ei tarvitse nostaa.”
Minua on aina kiinnostanut tehokkaampi työnteko, nopeampi ja automatisoidumpi työnteko, ja lopulta rahan ja busineksen tekeminen, lopulta tuo on myös kilpailua. Pidän reilusta kilpailusta sinällään ja riskien ottamisesta. Luonnollisesti lähdin myös huippupalkoilta yrittäjäksi, koska halusin tehdä entistä enemmän.
Olen ollut työelämässä pitkään, ja oppinut vuosikymmenten aikana että suurin osa ihmisistä ja työntekijöistä ei halua kilpailua. Enemmistöä ihmisistä Suomessa ei kiinnosta tehdä enemmän töitä ja enemmän rahaa, he joka karttavat kilpailua ja riskien ottamista. Välillä jopa tarkoituksella alisuoriudutaan, ja enemmän ja innokkaammin töitä tekeviä kartetaan tai halutaan hillitä.
Kaltaiseni ihmiset ovat lähes aina “oikeistolaisia” ajatuksiltaan. Alisuoriutuvat, kehitystä vastustavat ja valittavat ihmiset organisaatioissa ovat lähes aina vasemmistolaisia. Tuosta kotimaisesta ankeuttaja-kulttuurista kirjoitettiin esimerkiksi Mårten Mickosin kirjassa Kasvun Kaava.
Tuo huomautus julkisen sektorin työpaikkojen vaikutuksesta on kirjoittajien, ei minun. Sillä varmaankin tarkoitetaan juuri vaikeasti työllistyvien työllistymistä. Se johtaa suuremmalla todennäköisyydelle työllistymiseen avoimelle sektorille kuin se, että pannaan kymmeneksi vuodeksi hyllylle mätänemään. Olet myös joskus sanonut itse, että uhka joutua kunnalle töihin saa hakeutumaan itse töihin muualle,. Kutsuit sitä kai työttömän vapaa-ajan varastamiseksi.
Minun mielestäni hallitus on heikentänyt matalapalkkaisen työn kannattavuutta niin osa-aikaisesti (ei kannata lainkaan) että kokoaikaisesti. Laskelma tästä on blogillani 1.10.2023 Sen voi ladata tästä: soininvaara.fi/2023/10/01/tyomarkkinatuella-olevaa-hallitus-ei-taida-nailla-keinoilla-saavan-toihin/
En tiedä, mitä niissä neuvotteluissa tapahtui (sinä kai tiedät). Ulospäin näytti siltä, että hallitus oli ottanut päävastustajakseen Helsingissä vuokralla asuvan, osa-aikatyötä tekevän yksinhuoltajan, johon päätettiin suunnata kaikki ajateltavissa olevat heikennykset: Alennettiin asumistukea, poistettiin sovitellusta päivärahasta lapsikorotukset, poistettiin suojaosat sekä työmarkkinatuesta että asumistuesta. Yhteensä tämä yksinhuoltajamme menetti ensisijaisia tukia noin 600 €/kk. Niin paljon hän ei köyhtynyt, koska toimeentulotuki pelasti, mutta hän vajosi syvälle toimeentulotukiriippuvuuteen, mikä tarkoittaa, ettei hän hyödy työnteosta mitään.
Aiemmin hänen kannatti ansaita 150 euroa kuussa, johon riitti kaksi tuntia viikossa, mutta sekin on nyt poistunut. Ansiotuloista ei ole nyt mitään hyötyä ellei saa tarpeeksi työtunteja. Niitä taas kauppiaalta ei saa, koska asiakkaat eivät ole paikalla 8 tuntia päivässä.
Jos yksihuoltajamme saisi kokopäivätyötä, hän hyötyisi siitä muutaman euron päivässä, joka kuluisi työmatkaan ja ruokakulujen kasvuun. Hyöty olisi huomattavasti (350 €/kk) pienempi kuin ennen hyvää hallitusohjelmaa. Suuri houkutus jäädä toimeentulotuelle.Ainakin tälle yksinhuoltajalle pienipalkkaisen työn vastaanottaminen ei muuttunut huonommin kannattavaksi eikä edes vähän. Vuonna 2024 hänen hyötynsä kokoaikatyöstä oli 300 €/kk alempi kuin vuonna 2023, joten myös kokoaikatyön vastaanottaminen muuttui kannattamattomammaksi kun sitä vertaa toimeentulotuella oloon.
Jos pidät yksinhuoltajaa ääriesimerkkinä, huomautan, että heitä on maassa yli 130 000.
Uudistus, joka tekee osa-aikatyöstä taloudellisesti järjetöntä, olisi ehkä kokonaisuutena hyvän työllisyystilanteen aikaan jottenkin ymmärrettävä pakottaessaan kokoaikatyöhön, mutta minun on vaikea ymmärtää sen ajoittamista työttömyyden huipun aikoihin.
Suomen ongelma onkin se että on kuunneltua talouspolitiikassa niitä jotka pitävät hyvänä sitä että masssa on paljon vapaata työvoimaa eli työttömiä, kun taas muissa Pohjoismaissa on älytty käyttää ihmisten panos hyödyksi työllistämällä.
Orpon hallituksen uudistukset eivät ole lisänneet sen paremmin pienituloisten taloudellista kannustavuutta kuin kannattavuuttakaan ja täytyy olla kyllä täysin ideologisesti sokea jos ei sitä tajua.
Suurituloisten taloudellista kannattavuutta toimet ovat kyllä lisänneet, mutteivät heidänkään taloudellista kannnustavuutta koska saman tulon saa nyt verenalennuksista johtuen vähemmällä työllä.
Totta töriset. Paljon kannatettavia asioita. Riskinä on lyhytjänteinen politikointi, koka pilaa hyvät ehdotukset.
Kuka uskaltaisi viheltää tämän julkisen rahankäytön poikki? 35 vuodessa valtion menot ovat liki nelinkertaistuneet reaalihintojen vain tuplaannuttua. Rahaa kaadetaan avokätisemmin vähän kaikkeen ja lisäksi meillä iso vanhentuvien ja sairastavien ikäluokka hoidettavana.
Toimiiko demokratia, jos politiikan on vuoroin helpompi jakaa satasia omilleen, mutta säästöjä kukaan ei halua tehdä. Tarvitaanko virkamieshallitus vai EU-kommision ase ohimolle?
Jos jostain rahaa maahan saadaan, se on viennistä. Kaikki paukut siihen. Ei turhaa jupinaa yrittämiseen kannustamisesta (työnantajayrittäjien määrä laskenut tasaisesti), ei koiran hommaa voi verrata huolettomaan palkkatyöhön.
Kirjoituksissasi ja puheenvuoroissasi olet pitkään neuvonut muita “tekemään lyhyttä työpäivää ja helppoja töitä, ettei kaduta vanhana”. Toisaalta haluat kovilla veroilla ottaa niiden omaisuuden pois(kiinteistöverot, hoitomaksu omaisuuden mukaan), jotka ovat käyttäneet aikansa ikäviin asioihin.
Tuo on häviävä ideologia siviilisaatioiden välisessä kamppailussa.
Likipitäen kaikesta voi olla samaa mieltä — myös siitä, että meillä on hyvät edellytykset pessimismiin.
Kommenttini vain yhteen asiaan, eli yritysomistukseen. Katsomme aina Ruotsiin ja ”Wallenbergeihin”. Voisi katsoa aavistuksen pidemmälle ja Tanskaan.
Tanskan perintövero on pitkälti samanlainen kuin Suomessa, veroprosentti on hieman korkeampi. Tanskassa on kuitenkin muodostunut käytäntö, jossa merkittävien yritysten omistajat ohjaavat suuren osan omistuksesta verottomana lahjoituksena tai perintönä yleishyödylliselle säätiölle, joka käytännössä käyttää yhtiössä määräysvaltaa. Tämä on turvannut merkittävien yritysten säilymisen tanskalaisessa omistuksessa, ja voittoja käytetään säätiön säännöistä riippuen esim. tutkimukseen, taiteeseen, koulutukseen tai yhteiskunnalliseen hyväntekeväisyyteen. Säätiöomistus on taannut yritysten pitkäjänteisen kestävän kehityksen ja investoinnit.
Yhtiöiden entiset pääomistajat ovat säilyttäneet omaa omistustaan tai muuten turvanneet itselleen ja perheelleen täysin riittävän elintason.
Tällaisia säätiöomisteisia tanskalaisia yhtiöitä ovat mm. Novo Nordisk, Mærsk, Carlsberg, Danfoss, Grundfos, LEGO, William Demant, LEO Pharma, Ramboll, A.P. Møller, COWI, Novonesis ja moni muu.
Tanskan vero- ja säätiölainsäädäntö ei kovasti poikkea Suomen vastaavista. Olisiko ideaa selvittää, miten pääsisimme vastaaviin käytäntöihin kuin Tanskassa?
Kannattaako Suomesta jo muuttaa pois?
Näkäjään sekä kirja että blogisti toistavat rahoitusteorian vastaisen mantran, että Suomesta puuttuisi kasvurahoitus. Ekonomistien norsunluutornista saattaa ehkä näyttää tältä, mutta samalla unohdetaan nykyaikaisten riskisijoitusmarkkinoiden perusluonne: raha hakee globaalisti parhaiten tuottavat kohteet. Valtioiden rajat vaikuttavat vain siihen, millaisia kustannuksia (transaktiokustannukset, verotus, regulaation jne.) allokoidaan harkitulle sijoituskohteelle. Yrityksen omistaja taas laskee odotusarvoa, millaisen nettotuoton hän saa joko myymällä yrityksen tai ottamalla kasvurahoitusta.
Lattiatasolla start-up yritysten parissa kolmekymmentä vuotta toimineena sanoisin, että Suomen ongelma ei ole kasvurahoituksessa, vaan seed- ja start-up ‑vaiheessa. Niiden osalta transaktiokustannukset ohjaavat rahoitusmarkkinaa maa- tai maaryhmäkohtaiseksi. Suomessa tällaista rahoitusta etenkin valtion tukemana saa aika helpoin kriteerein, etenkin pehmeitä lainoja. Kun start-up saavuttaa kasvuvaiheen, sen odotukset rahoituksen ehdoista eivät kohtaa kansainvälisemmän markkinan todellisuutta. Tuloksena Suomessa on kasvuyritysten metabolinen oireyhtymä eli keskivartalolihavuus.
Ratkaisu kasvurahoituksen ongelmiin saattaakin olla muuttaa seed- ja start-up ‑rahoitusta markkinaehtoisemmaksi.
“Suomalaiset yritykset ovat investoineet muita Pohjoismaita selvästi vähemmän aineettomaan pääomaan, siis lähinnä tutkimukseen ja tuotekehitykseen.”
“Suomesta puuttuu kärsivällinen pääoma, jolla olisi aikaa odottaa tuloksia.”
“Suomeen otettaisiin hyviä koulutettuja maahanmuuttajia. Mitenkähän niitä saisi tähän ulkomaalaisvihamieliseen maahan?”
Olen todennut nuo kaksi ensimmäistä kohtaa täällä blogilla useasti vuosien varrella. Suomessa ei ole isänmaallisia pääomia, veroteknisistä syistä varat karkaavat ulkomaille ja firmat myydään. Suomessa ei investoida, yrityksissä ei uskalleta tehdä tuotekehitystä ja rahasta on pulaa.
Kolmas kohta on väärin ja lähinnä vasemmistolaista propagandaa ilman mitään pohjaa. Työskentelen jatkuvasti kansainvälisten Euroopan ulkopuolelta tai itä-Euroopasta tulleiden huippuosaajien kanssa, jotka viihtyvät Suomessa. Ongelma on se että Suomessa ei ole töitä eikä täällä ole kansainvälisen tason R&D tuotekehityspaikkoja. Ruotsissa ja Tanskassa on. Suomi ei kykene houkuttelemaan kansainvälisiä osaajia, koska täällä on vähän töitä, huonot palkat ja korkeat verot. Kukaan ei ole koskaan maininnut että täällä olisi ulkomaalaisvihamielistä, päinvastoin intiasta ja keski-aasiasta tulleet ihastelevat vain kuinka tasa-arvoinen, turvallinen ja ystävällinen maa tämä on. He uskaltavat päästää pienet lapsensakin kulkemaan yksin raitiovaunulla kouluun.
Tulijoita olisi lisääkin, mutta työpaikkoja ei ole. Vasemmisto (SDP, Vihreät, Vasemmisto) taas yrittävät korottaa edelleen verotusta joka karkoittaa pääomia, estää velkajarrua ja jopa estää investointeja. Nykyisen opposition linja näyttää täydelliseltä taloudelliselta katastrofilta.
Tuntuu vähän näpertelyltä ja kaipaisin kunnon visiointia. Raha on aina ollut vain korvike toisten ihmisten ajalle ja vaivalle. Tulevaisuudessa asiantuntijan aika ei ole enää moninkertaisesti arvokkaampaa kuin kenenkään muun. Jos verotuksen tavoite on resurssien jakaminen ja allokointi niin paras olisi keskittyä todellisiin, rajallisiin ja pysyviin asioihin: Aikaan, energiaan ja aineeseen.
Energian, kaivannaisten ja maa-alan verottamisella voidaan taata ihmisten perustarpeet ja aikapohjaisella “verolla” (esim. 8–15 tuntia viikossa ikäihmisten seuraa, nuorten ohjaamista, lähiluonnon vaalimista) velvoitetaan ajankäyttöä, jotta yhteiskunta ei eriydy passiiviseksi, koneiden ruokkimaksi erakkolaumaksi.
Raha, ALVit, voitot, kuitit ja valuutat ovat vain institutionaalista silppua jos tuotantokoneisto ei enää tarvitse ihmistyötä arvonlisän luomiseen. Maailma jossa tehdään 8 tuntia töitä tehtaassa, ja saadaan paperinpala, jolla voidaan vaatia toiselta ihmiseltä kengät voi hyvin olla muuttamassa muotoaan. Toki taloustieteelle kysymyksessä voi olla eksistentiaalinen kriisi kun monimutkainen käyttäytymisen, kannustimien ja hintasignaalien tulkintatiede yksinkertaistuu.
Miksi myyntivoittoja pitää verottaa? Ei ole pakko.
Sveitsissä muuten korko‑, osinko- ja vuokratulot verotetaan normaalina tulona (toki kohtuullisemmin kuin suomessa), mutta osakkeiden arvonousua ei veroteta.
Olen muuten samaa mieltä että suomalaista kurmotetaan järkyttävillä veroilla, en vain rajoittaisi sitä ainoastaan kirjojen ja lehtien julkaisuun.
Ai niin, voit toki uskotella itsellesi että Suomeen ei haluta muuttaa ulkomaalaisvihamielisyyden vuoksi, mutta ei Suomi ole sen vihamielisempi kuin muutkaan maat. Olet näes tätä toistellut jo useammissa kirjoituksissasi. Pääsyy on juuri noissa järkyttävissä veroissa ja huonoissa palkoissa.
Joksu laskeskelin että Suomeen muuttaminen maksaisi minulle noin 1000 Euroa viikossa jos jotenkin onnistuisin saamaan saman palkan. Nykyään jo varmaan 2000E/vko. Aika harva on valmis tähän vaikka olisi kuinka hyvinvoiva valtio
Taustalla oleva ongelma on se, että tuijotetaan aivan liikaa siihen, mitä se oma ideologia ja oma puolue on tottunut kannattamaan. Siis kaninkoloajattelu. Omaa ajattelua ei harjoiteta. Tämä on jonkinlaista kulttuurista inertiaa. Ja kyse on nimenomaan kaiken näkemisestä vasemmisto/oikeisto-ulottuvuuden kautta.
Muutama päivä sitten radiossa puhuttiin listaamattomien yritysten osinkoverotuksesta. Kokoomuspoliitikko sanoi suunnilleen, että näin vaikeassa taloustilanteessa yritysten ja yrittämisen verotusta ei tule kiristää. Siis hyvin kliseinen, perioikeistolainen näkemys. Kuulosti vähän siltä, ettei hän tiennyt mitään siitä, että enemmistö ekonomisteista pitää nykytilannetta monella tavalla huonona. Nykyverotus ohjaa investointeja huonosti, ja ehkä se tosiaan saa aikaan myös sitä, ettei yrityksen kannata listautua. Kokoomuksessa on aivan liikaa pro business ‑ajattelua pro market ‑ajattelun sijasta. Voi olla, että iso osa kokoomuslaisista ei edes ymmärrä eroa.
Olen jo vuosia ihmetellyt vasemmiston suhtautumista arvonlisäverotukseen ja alennettuihin verokantoihin. Ei vaan kyetä ymmärtämään, että hyödyn saa varakas enemmistö. Toistellaan, että alennettuja kantoja (esimerkiksi ruuan) tarvitaan, koska köyhemmällä kansanosalla suuri osa rahasta menee perusjuttuihin. Ei haluta ottaa huomioon, että köyhemmän kansanosan menetykset olisi helppo kompensoida tulonsiirroilla. Arvonlisävero on hyvä vero, siitä huolimatta, että se on tasavero. Se on kulutusvero. Sitä on vaikea välttää. Suurimman osan euroista maksaa hyvin toimeentuleva keskiluokka. Taas kaninkoloajattelua.
Perussuomalaiset suhtautuvat maahanmuuttoon yhtä epä-älyllisesti ja pakkomielteisesti kuin aikoinaan taistolaiset kapitalismiin. Mitään hyviä puolia ei haluta tunnustaa. Liioitellaan, demonisoidaan. Kun Keskisarja sanoo, että maahanmuuttajat tekevät Suomesta kaoottisen sikalan, vai miten se nyt olikaan, on vaikea uskoa, että siinä puhuu sivistyneistön edustaja. Kuulostaa pikemminkin joltakin salotorpan harjastukalta. Tällainen asenne on nyt sitten opittu ja maailmanselitykseen sisällytetty ja tätä tullaan toistelemaan seuraavat 50 vuotta.
Olen arvostanut vihreiden sitä asennetta, ettei olla ei oikealla eikä vasemmalla. Ja äänestänyt vihreitä useasti siksi. Näkemystä vaan pitäisi kirkastaa konkreettisilla asioilla, perustella, miksi jokin näkemys tai linjaus ei nouse tästä perinteisestä jaosta. On aivan liikaa sitä, että kaikki laaja-alaisempi pohdinta tuomitaan jompaankumpaan kuuluvaksi ja sitten asia onkin loppuun käsitelty.
Kaikki ALV:it vaan samaan, kaikissa palveluissa. Parempi subventoida pienituloisia kuin antaa kaikille sama alennus, varsinkin kun kyse on sellaisista palveluista, joita pienituloiset eivät juurikaan kuluta.
Terveydenhuollon ALV 0% on samalla logiikalla aika huomattavaa verotukea keskituloisille ja varakkaille. Ei noita yksityisiä markkinahintaisia terveydenhuoltopalveluita (lääkärit, fyssarit jne) köyhät ostele juuri yhtään.
Näidenkin siirtäminen yleiseen ALV-kantaan toisi varmaan helposti satoja miljoonia vuodessa lisää valtiolle tuloja.
Googlen AI itse asiassa kertoi, että yksityisten terveydenhuollon palvelujen kulutus olisi noin 5,6 miljardia euroa, että siitä saataisiin jollain logiikalla yli miljardi euroa tuloa siirtämällä ne yleiseen ALV-kantaan.
Muuten samaa mieltä.
Paitsi.
”Kun Suomen koulutustaso on laskenut, koulutuksesta ei voi säästää.”
Aika laaja käsite, kun oppilaita koko ajan vähemmän.
Varmasti voi säästää.
Ei ole yrityksiä eikä omistajia, eikä Nokiaa. Sille ei taida politiikalla mitään voida.
“Tästä olen ehdottomasti samaa mieltä ja jopa lääkkeiden arvonlisäverosta, (reseptilääkkeistä saa Kela-korvaukset) mutta lehtien ja kirjojen arvonlisäverosta en ole. Pienellä kielialueella on muutenkin vaikea julkaista mitään. Jos sitä vielä kurmotetaan korkealla arvonlisäverolla. myynti laskee lisää ja hintoja on nostettava lisää ja niin edelleen. Jopa nollakanta olisi perusteltu.”
Tässä siis halutaan varmaankin ensisijaisesti tukea tuotantoa eikä kulutusta? Kirjojahan on kirjastot ja divarit (puoli-)ilmaiseksi pullollaan, enkä tiedä, onko hinta kuitenkaan se tärkein ihmisten lukuintoa rajoittava tekijä. Tuotantotukena alempi ALV-kanta ei vaikuta minusta myöskään kovin hyvältä: tukea saa silloin suhteessa myyntiin, eikä tuotantokuluihin. Tarvitseeko bestseller tosiaan kaikista eniten tukea?
Kun kirjailijoiden tuloista suuri osa tulee joka tapauksessa apurahoista, eikö osan kasvavista ALV-tuloista (jotka eivät välttämättä tule kaikki kirjoista, vaan minne kulutus veronkorotuksen jälkeen suuntautuisikaan) voisi ajatella ohjattavan apurahapottiin?
AI:n karkea laskuharjoitus: “Suomen Kustannusyhdistyksen mukaan kustantajien kirjamyynti oli vuonna 2025 yhteensä 291,4 M€ ilman alvia. 14 %:n alvilla tämä on 291,4 × 1,14 ≈ 332 M€. Jos sama 332 M€ kulutettaisiin yleisellä 25,5 %:n kannalla, siitä olisi alvia 332 × 0,255 / 1,255 ≈ 67,5 M€ nykyisen 332 × 0,14 / 1,14 ≈ 40,8 M€ sijaan. Lisäystä olisi siis noin 27 M€ vuodessa.
Vertailuksi Taiteen edistämiskeskuksen tilaston mukaan valtio tuki kirjallisuutta vuonna 2024 yhteensä 6,3 M€, josta 6,0 M€ meni apurahoina kirjailijoille ja kääntäjille.”
Tuossa laskelmassa oletat hintajouston nollaksi. Hintajousto on keskimäärin ‑1. Tee laskelma vaikka tällä oletuksella. Ja sillä, että kirjan tuotannon kustannukset ovat painoksen määrästä riippumattomia.