Autottomia kaupunginosia autottomille kotitalouksille

Olemme olleet vai­moni kanssa Inter­rail-matkallamme läh­es kymme­nessä kaupungis­sa eri puo­lil­la Euroop­paa. Näille kaupungeille yhteistä on, että niiden vetovoimaisin alue on van­ha kaupun­ki. Bratislavas­ta eräs matkailu­sivus­to jopa sanoi, ettei kaupungis­sa tarvitse joukkoli­iken­net­tä lainkaan, sil­lä ei ole mitään syytä pois­tua van­has­ta kaupungista. Se oli melkein totta.

Helsingis­sä eikä oikein mis­sään muus­sakaan suo­ma­laises­sa kaupungis­sa ei ole varsi­naista van­haa kaupunkia. Sääli. Rau­mal­la toki on.

Mik­si ei voitaisi rak­en­taa uut­ta saman­laista kaupunkia, jos ne ker­ran ovat niin paljon parem­pia? Se on mah­do­ton­ta, vas­tataan. Ei se ole mah­do­ton­ta. Esimerkik­si Varso­van van­ha kaupun­ki on raken­net­tu toisen maail­man­so­dan jäl­keen. Se siis osa­taan yhä. Kyse on tahdosta.

Auto räjäyt­ti kaupunkien mit­takaa­van. Enää eivät kel­paa kahdek­san metriä lev­eät kadut, jot­ka tekevät kaupun­gin mit­takaavas­ta ihmistä miel­lyt­tävän. Sik­si van­ho­ja kaupunke­ja ei voi enää rak­en­taa, muka.

Autottomille omat kaupunginosat

Helsinkiläis­ten suhde liiken­teeseen on hyvin jakau­tunut. Noin joka toisel­la koti­taloudel­la on auto ja joka toisel­la ei ole.  Autoil­e­vat ajat­tel­e­vat aivan eri taval­la kuin autot­tomat. Eikö tätä eri­laisu­ut­ta voisi kun­nioit­taa? Kaupun­gin idea on, että siel­lä on eri­laisia asuinaluei­ta eri asioi­ta arvostaville.

Tehtäisi­in autot­tomille hei­dän mie­len­sä mukaisia, van­ho­jen kaupunkien mit­takaavaa imi­toimia kaupungi­nosia ja autoil­i­jan mie­len mukaisia autoriippuvaisille.

Kadut ja kujat oli­si­vat autot­tomien kaupungi­nosis­sa kapei­ta. Riit­tää että paloau­to ja ambu­lanssi pää­sevät per­ille ja muut­toau­to sil­loin kun sitä tarvi­taan. Pelkkien ambu­lanssien takia ei tarvi­ta eril­lisiä jalka­käytäviä, kuten ei tarvi­ta Euroopan van­hois­sa kaupungeis­sakaan. Kaik­ki kadut oli­si­vat käve­lykatu­ja tai pihakatuja.

Euroop­palais­ten kaupunkien parhaat rav­in­to­lat ja muu sel­l­ainen löy­tyy van­hoista kaupungeista. Näin kävisi tässäkin riip­puen tosin vähän kaupungi­nosien sijain­nista. Autot­tomis­sa kaupungi­nosis­sa kukois­taisi vilkas kaupunkikult­tuuri, jol­lainen ei men­esty­isi parkkikent­tien keskel­lä monikaistais­ten autotei­den ja eri­ta­soristeysten halkomis­sa autoil­i­joiden kaupungi­nosis­sa. Saat­taisi käy­dä niin, että pian moni autoil­i­ja halu­aisi muut­taa autot­tomien alueelle, mut­ta halu­aisi ottaa auton mukaansa – eli tuho­ta juuri sen, minkä vuok­si hän halu­aa sinne muuttaa.

Autot­tomien kaupungi­nosat voisi­vat olla tiivi­itä olemat­ta kovin korkei­ta. Viehän pysäköin­ti nyt tilaa enem­män kuin talot eikä pysäköin­tiä tarvittaisi.

Eikö edes yhtä auto­ton­ta kaupungi­nosaa voisi rak­en­taa – siis Suomen­lin­nan lisäk­si. Suomen­lin­naan muuten pääsee tun­nelia pitkin autol­la ja ambu­lanssit sitä käyt­tävätkin, mut­ta tun­nelia ei ole halut­tu ava­ta muulle autoli­iken­teelle. Suomen­lin­nas­sa asu­vat eivät ole halunneet.

Her­ne­saari olisi hyvä ehdokas autot­tomak­si alueek­si, sil­lä autoli­iken­teen­jo­ht­a­mi­nen alueelle on han­kalaa, korkeim­man hallinto-oikeu­den mielestä jopa mah­do­ton­ta. Kovin paljon sinne ei ole nytkään auto­ja odotet­tavis­sa, kos­ka pysäköin­tipaikat tule­vat ole­maan hyvin kalli­ita ja ne joutuu nyt mak­samaan itse sen sijaan, että mak­sat­taisi ne naa­pureil­laan. Mut­ta se vähäi­nen automääräkin pakot­taa autokaupun­gin mit­takaavaan lev­eine katu­ineen ja mas­si­ivi­sine taloineen.