Olemme taas vaimon kanssa Interrail-matkalla.
Sunnuntaina 4.10 menimme laivalla Tallinnaan ja sieltä bussilla Riikaan. Bussimatka ei maksanut juuri mitään, mutta matka oli puuduttava. Juna on paljon mukavampi.
Riiasta jatkoimme Vilnaan, olimme siellä kaksi yötä ja jatkoimme Puolaan Bialystokiin. Riian asemalla yhytimme Leena Brandtin ja Hannu Tuomisen, jotka olivat niin ikään menossa Vilnan kautta Bialystokiin ja olimme jopa varanneet samat hotellit.
Vilna oli osin ihan mukava, mutta selvästi köyhempi kuin Kaunas, jota kautta minun juna- ja pyörämatkat ovat menneet.
Bialystok oli tyypillinen itäpuolalainen kaupunki, jossa oli pieni kortteli vanhaa kaupunkia. Ei siitä sen enempää.
Bialystokista jatkoimme Krakovaan ja vietimme siellä kaksi yötä ja Krakovasta Slovakian puolelle Bratislavaan.
Bratislavasta matkailusivusto kertoi, ettei turisti tarvitse joukkoliikennettä, koska ei ole mitään syytä poistua vanhasta kaupungista. Sen ulkopuolella ei ole mitään nähtävää.
Meidän hotellimme ei ollut vanhassa kaupungissa ja pian ymmärsimme, mitä matkailusivusta tarkoitti. En tiedä, myikö Smith-Polvinen Helsingin hylkäämän liikennesuunnitelman Bratislavaan, mutta pahasti autojen ehdoilla kaupunki on rakennettu. Jos joku halajaa Helsingin kaavoittamista enemmän autoilijoiden ehdoilla, kannattaa käydä Bratislavassa katsomassa, mitä siitä seuraa.
Kävimme syömässä Tonavan varrella. Menimme sinne bussilla, Jouduimme ajamaan 550 metriä ohi kohteen. Lähempänä olisi ollut pysäkki, mutta kaupunkimotarin väärällä puolella, eikä kaupunkimotarin yli päässyt kuin kilometrin välein. Näin oli myös hotellimme kanna. Se oli 180 metriä rautatieasemalta, mutta matkaa oli 800 metriä, koska tien yli ei päässyt.
Kun elämä ilman autoja on tehty mahdottomaksi, autoja on paljon.
Olimme ostaneet Interrail-lipun 1. luokkaan, koska hintaero on mitätön, suhteessa matkan muihin kustannuksiin, mutta usein 1.luokka on ollut täysi ja olemme joutuneet toiseen luokkaan. Se on haitannut suunnitelmiani kirjoittaa junassa. Näin myös kohta alkavalla matkalla Budabestiin.

Kävimme kaikissa kaupungeissa ratikka-ajalelulla ajaen linjan päähän, missä se sitten olisikin ja tulimme takaisin. Eivät ne betonilähiöt ole miellyttäviä paikkoja missään. Suomalaiset lähiöt alkoivat tuntua jopa viihtyisiltä. Mutta olimmekin kaupungeissa, joilla on sosialistinen historia.
Kaikissa käymissämme kaupungeissa vanha kaupunki oli urbaanin elämän kiistaton keskus.
Eurooppaa kiertäessä käy piinallisen selväksi miksi Helsinki on suhteellisesti taantuva turistikaupunki.
Sosialistinen historia kaupunkien tympeydelle on välillinen selitys, juurisyy olisi kyllä kiva tietää. Miksi myös Suomessa? Onko esteettistä väkivaltaa tehty käyttämällä historiallista väistämättömyyttä tekosyynä? Johtaako demokratia semislaavilaisissa maissa keskinkertaisuuksien tyranniaan? Oliko jo Snellman turbohegeliläinen joka kansalliseen ideaan uittama konsensusfetissi mahdollistaa esteettisen vandalismin jonkin hähmäisen metafyysisen yleisen edun nimissä?
Helsinki on kallis ja kaukana turisteista mutta lähellä venäjää. Iso osa turisteista ihan oikeasti pelkää venäjän sotatilannetta vuodesta toiseen. Iso osa Helsingin turisteista oli myös niitä venäläisiä aiemmin, ja Finnairin syöttöliikenteen tuomia.
Mitä joukkoliikenteeseen tulee itä-Euroopassa tai koko Euroopassa, niin olen viime vuosina siirtynyt käyttämään matkoilla lähinnä Uberia tai jotain paikallista vastinetta. Kustannustehokkuus on usein pariskunnalle tuollaisissa parempi. Ja itseajavat taksit tulevat mullistamaan joukkoliikennettä Euroopassa seuraavan 5–10 vuoden aikana.
Hyvää ja hienoa matkaa!
Puola on kiva maa, on siistiä ja turvallista eikä yhtään turvapaikanhakijaa terrorisoimassa.
Puolassa saasteet käyvät hengitykseen ja ihmiset ovat töykeitä.
Kannattaako interrail-lipulla matkustaa itäisessä Euroopassa, vai tulisivatko yksittäiset matkaliput halvemmiksi?
Tietysti säästyy vaiva kun ei tarvitse lähteä asemalle hankkimaan lippuja, mutta toisaalta ainakin Puolassa voi ostaa netissä niitä.