Maamme halvan aurinko- ja tuulivoiman potentiaali on kansallisaarre. Sitä kannattaa käyttää itsekkäämmin kuin käytämme malmivarojamme, jotka olemme julistaneet koko maailman yhteiseksi omaisuudeksi löytäjä saa pitää ‑periaatteella. Ulkomaisia kaivosyhtiöitä onkin rynnännyt apajille.
Jos saudiarabialainen löytää Suomesta malmiesiintymän, se on hänen omaisuuttaanlöytäjä saa pitää ‑periaatteella. Jos suomalaisen löytää Saudi-Arabiasta öljyesiintymän, se taas ei olekaan hänen.
Ei ole mikään kiire tyhjentää Suomea malmivaroista. Kun malmi on louhittu, sitä enää ole, mutta tuuli ei käyttämällä lopu. Tuulivoima ei ole lapsiltamme varastamista.
Halvalla sähköllämme on ottajia. Jokin aika sitten Saksassa suunniteltiin Suomen sähkön jalostamista vedyksi ja johtamista putkea pitkin Saksaan pyörittämään Saksan teollisuutta. Nyt ovat ulkomaiset datakeskukset iskeneet silmänsä Suomen halpaan sähköön.
Googlen investoi 13 miljardia euroa Suomen datakeskuksiin. Summa on valtava. Sillä saisi esimerkiksi asunnot 80 000 suomalaiselle. Googlen datakeskuksissa suomalaista ovat kuitenkin vain seinät. Pääosa rahasta menee tietokonesiruihin, jotka on helppo siirtää muualle.
Datakeskusten on nuristu nostavan sähkön hintaa Suomessa. Sähkö ei voi mitenkään pysyä Suomessa näin halpana. Tuulivoiman rakentaminen on loppunut kannattamattomana ja alan toimijoita on mennyt konkurssiin.
Ei sähköstä silti datakeskusten myötä kallista tule, sillä kun hinta nousee, rakennetaan lisää tuuli- ja aurinkovoimaa.
Ongelmana ovat kylmät, pimeät ja tyynet tunnit. Vain niitä varten tuotettu sähkö tulee hyvin kalliiksi.
Onko sähkömarkkinat rakennettu väärin? Hinta määräytyy kunkin hetken kalleimman voimalan marginaalikustannusten mukaan. Kiinteitä kustannuksia ei makseta. Siksi voimaloita poistuu jatkuvasti käytöstä. Pitäisikö maksaa myös kapasiteetista kuten Venäjällä tai pitäisikö valtion tukea ydinvoiman rakentamista, kuten Petteri Orpo on esittänyt?
Tällainen tuki ilmeisesti maksettaisiin kaikilta perittävällä sähköverolla. Huippuhinnat alenisivat, mutta sähkön keskihinta nousi, ja sen mukana nousisivat koko vuoden sähkölaskut.
Joillekin sähkölämmittäjille tämä voisi kuitenkin kannattaa, koska heidän kulutuksensa painottuu kalliin sähkön aikaan. He voivat kuitenkin ostaa vakiohintaista sähköä, joka tosin on keskimäärin pörssisähköä kalliimpaa – kallimpaa juuri siksi, että sitä suosivat ne, joiden kulutus painottuu kalliisiin tunteihin.
Kapasiteetin rakentaminen vain kalliita tunteja varten on niin kallista, että joustot tulevat halvemmiksi. Paljon sähköä kuluttavia tehtaita voidaan sulkea pahimmaksi ajaksi, sähkölämmittäjien kannattaa investoida lämmön varastointiin ja sähköautot ladata halvan sähkön aikana. Kaikkea tätä helpottamaan markkinat kyllä kehittävät automatiikkaa.
Tuotantopuolella nyt rakennetaan suuria akkuja eli sähkövarastoja. Niitä on valmiina tai rakenteilla yli 2 000 MW:n verran. Toistaiseksi niistä on apua vain muutamaksi tunniksi, mutta määrä lisääntyy nopeasti. Markkinaehtoinen ratkaisu on valtion puuttumista halvempi ja toteutuu ydinvoimalaa nopeammin.
Jotka haluavat uutta tasahintaista ydinvoimaa, voivat voi sitoutua ostamaan sitä ppa-sopimuksella. Googlekin osti puolet Loviisan ydinvoimalan tuotannosta, mutta e saikin ne halvalla, koska sähkö tulee vanhasta ydinvoimalasta. Uusi on paljon kalliimpi.
Markkinat eivät kuitenkaan toimi, jos valtio estää hintojen vaihtelun. Kannattaa luottaa markkinoihin. Näpit irti!
Toistaiseksi tuuli- ja aurinkovoimaa voi rakentaa kysynnän kasvaessa lisää. Kuitenkin, jos sähkön halvan suomalaisen sähkön kysyntä nousee huomattavasti, on puolustettava suomalaisten oikeutta siihen. Tämä voi olla edessä piankin. Lainsäädäntöä kannattaa valmistela jo nyt.
= = = =
Kirjoitus on julkaistu hieman lyhyemmässä muodossa Talouselämä-lehden vieraskolumnina