Kuuntelen junamatkallamme ympäri Eurooppaa Heikki Hetemäen, Sixten Korkmanin, Elina Pylkkäsen ja Vesa Vihriälän kirjaa Selviytyvän Suomen suunta. Kun saan sen loppuun, yritän kirjoittaa arvion koko kirjasta. Nyt matkalla Hampurista kohti Lundia kirjoitan eräistä asioista, joita tähän mennessä on tullut mieleen.
Listaamattomien yritysten osinkojen verohuojennusta jokseenkin kaikki ekonomistit pitävät hyödyttömänä ja siis vastustettavana verotuksen porsaanreikänä. Sixten Korkman pitää tätä jopa haitallisena, mistä tämän kirjoituksen lopussa.
Huomattakoon, että minäkin hyödyn tuosta pykälästä, sillä minulla on edelleen osakeyhtiö Tietokeino oy, josta maksan itselleni osinkoja.
On varmaankin monta tarinaa siitä, miten ja miksi tuo käytäntö pantiin pystyyn. Minun versioni on tämä.
Korot ja osingot samalle viivalle
Joskus 1990-luvulla havaittiin, ettei yrittäjien kannattanut sijoittaa yrityksiinsä osakepääomaa vaan rahoittaa yritystä antamalla sille lainaa. Osinkoa ja lainan korkoa verotettiin yhtäläisesti, mutta osingot verotettiin kahteen kertaan jo korot vain kertaalleen. Siksi osinkojen verotusta piti huojentaa niin, että se vastasi suunnilleen korkojen verotusta. Yhdeksään prosenttiin asti osingot verotettiin huojennettuna siten, että niistä vain neljännes laskettiin saajan pääomatuloksi. Suomen valuuttasekoilujen takia korot olivat tuolloin korkeat ja yhdeksän prosenttia jokseenkin käypä korko. Oli silloin, ei ole enää.
Sitten korot laskivat ja yhdeksän prosenttia alennettiin kahdeksaksi prosentiksi. Nykymaailmassa kahdeksan prosenttia on rajusti markkinakorkoa suurempi, joten tuo kahdeksan prosenttia pitäisi vähintään puolittaa. Yhteisövero on laskenut 28 prosentista 20 prosenttiin ja laskee edelleen 18 prosenttiin, ellei hallitus tule järkiinsä. Niinpä osingot ovat nyt huomattavasti kevyemmin verotettuja kuin itselle maksettava korko. Alkuperäisin idean mukaan tuo 75 % pitäisi laskea nyt noin 40 prosentiksi.
Toisaalta omistajalle maksetut korot ovat nykyisin periaatteessa vähennyskelvottomia yrityksen verotuksessa, mutta tätä on niin helppo kiertää, ettei se tuota keksijälleen edes keksimisen iloa.
Yrittäjä voi tietysti maksaa itselleen palkkaa, jos haluaa välttää kaksinkertaisen verotuksen. Siitä ei kuitenkaan pitäisi periä sellaisia sosiaalivakuutusmaksuja, joiden osalta yrittäjä ei ole vakuutettu – siis esimerkiksi työttömyysvakuutusta.
Ei tämäkään saa tilannetta tasapainoiseksi. Minä olen kerännyt yritykselleni pääomaa maksamalla itselleni yrityksen tulosta vähemmän, siis jättämällä voiton yritykseen. Tästä voitosta olan maksanut veroa. Siksi jokin huojennut on perusteltu, mutta nykyinen on aivan liian iso.
Nettovarallisuutta ei enää tarvitakaan
Nyt ei kuitenkaan pidä edes kerätä yritykseensä pääomaa, jota äsken käytin perusteltuna. Hyvä verojuristi riittää. Pari vuotta sitten kohuttiin massimuijien kirjanpitokikasta, jossa yrityksen pääomaksi merkittiin haaveet sen tulevasta tuotosta ilman, että näin syntynyt pääoma menisi yrityksen tuloveron kautta. Riikka Purra lupasi lopettaa käytännön, mutta ymmärtääkseni ei ole lopettanut. Syynä taitaa olla, että samaa kikkaa käytetään laajasti yksityisessä terveydenhuollossa ja sen käyttämän kepulikonstit ovat hallituksen erityisessä suojelussa.
Tämän järjestelyn perustelemattomuus on niin ilmiselvä, että ekonomistit ovat jokseenkin samaa mieltä siitä, että se pitäisi poistaa. Nykyisen hallituksen mielestä ilmainen raha sen tukijoille on kuitenkin aina perusteltu, sanovat asiantuntijat mitä hyvänsä.
Sixten Korkmanin mukaan tämä vähennys on jopa haitallinen – siis sen lisäksi, että se pakottaa keräämään saman rahan jollakin toisella verolla, mistä sinänsä on haittaa.
Hänen perustelunsa on, että yritysten kannattaa kerätä rahaa kassaan voidakseen maksaa enemmän huojennettuja osinkoja, minkä seurauksena pääoma on tehottomassa käytössä. En osaa ottaa tähän kantaa. Voihan sen rahan sijoitta vaikka toisiin yrityksiin.