Kuuntelen junamatkallamme ympäri Eurooppaa Heikki Hetemäen, Sixten Korkmanin, Elina Pylkkäsen ja Vesa Vihriälän kirjaa Selviytyvän Suomen suunta. Kun saan sen loppuun, yritän kirjoittaa arvion koko kirjasta. Nyt matkalla Hampurista kohti Lundia kirjoitan eräistä asioista, joita tähän mennessä on tullut mieleen.
Listaamattomien yritysten osinkojen verohuojennusta jokseenkin kaikki ekonomistit pitävät hyödyttömänä ja siis vastustettavana verotuksen porsaanreikänä. Sixten Korkman pitää tätä jopa haitallisena, mistä tämän kirjoituksen lopussa.
Huomattakoon, että minäkin hyödyn tuosta pykälästä, sillä minulla on edelleen osakeyhtiö Tietokeino oy, josta maksan itselleni osinkoja.
On varmaankin monta tarinaa siitä, miten ja miksi tuo käytäntö pantiin pystyyn. Minun versioni on tämä.
Korot ja osingot samalle viivalle
Joskus 1990-luvulla havaittiin, ettei yrittäjien kannattanut sijoittaa yrityksiinsä osakepääomaa vaan rahoittaa yritystä antamalla sille lainaa. Osinkoa ja lainan korkoa verotettiin yhtäläisesti, mutta osingot verotettiin kahteen kertaan jo korot vain kertaalleen. Siksi osinkojen verotusta piti huojentaa niin, että se vastasi suunnilleen korkojen verotusta. Yhdeksään prosenttiin asti osingot verotettiin huojennettuna siten, että niistä vain neljännes laskettiin saajan pääomatuloksi. Suomen valuuttasekoilujen takia korot olivat tuolloin korkeat ja yhdeksän prosenttia jokseenkin käypä korko. Oli silloin, ei ole enää. Jatka lukemista “Listaamattomien yritysten osinkoverohuojennusta on vähintäänkin korjattava”