Kategoria: verotus

Mitä ajattelen kehysriihen päätöksistä

Hal­li­tus ottaa val­taisan riskin heiken­täessään roimasti val­tio­talout­ta, joka on jo lähtöti­lanteessa 4,4 pros­ent­tia ali­jäämäi­nen. Hirveätä velka­vuor­ta ollaan kasaa­mas­sa tule­vaisu­u­den rasit­teek­si. Eri­tyisen vaar­al­lista tämä on nyt, kun Trump työn­tää maail­man­talout­ta voimal­la taantumaan.

Taan­tu­mas­sa val­tion­talouden tietysti pitääkin olla ali­jäämäi­nen, mut­ta rajansa kaikella.

Osa ali­jäämästä johtuu Putin-peräis­es­tä puo­lus­tus­meno­jen kasvus­ta. EU:n uud­is­tu­vat sään­nöt anta­vat tämän osan ali­jäämästä anteek­si, mut­ta nekin velat pitää silti mak­saa. Voidaan tietysti toivoa, että EU:ssa sovel­let­taisi­in tässä asi­as­sa yhteis­vas­tu­ullisu­ut­ta niin, että Suo­mi olisi pitkän itära­jansa takia saa­japuole­na. Perus­suo­ma­laiset tietysti vas­tus­ta­vat kaikkea EU:n yhteis­vas­tu­ullisu­ut­ta, mut­ta olisiko puolue tässä kuitenkin valmis jous­ta­maan? Se ei tosin riitä. Pitäisi saa­da myös hei­dän sis­arpuolueen­sa Sak­sas­sa ja Ran­skas­sa samalle kan­nalle. Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len kehys­ri­ihen päätöksistä”

Perintöveron poisto – mitä ajattelen nyt

Suh­tau­tu­mi­nen per­in­töveron pois­toon olisi selvä, jos ajat­telisimme per­in­töveron pois­toa vain taloudel­lisen tasa-arvon kannal­ta. Se lisäisi omaisu­usero­ja. Kuitenkin Ruotsin talous on val­ta­van paljon parem­mas­sa kun­nos­sa kuin Suomen talous suurelta osin, kos­ka Ruot­sis­sa on isän­maal­lista sijoi­tus­var­al­lisu­ut­ta. Siitä hyö­tyvät kaik­ki ruotsalaiset.

Vaik­ka halu­aisimme, emme voi mitään sille, että suo­ma­lais­ten yri­tys­ten omis­ta­jat ovat rikkai­ta. Voimme vaikut­taa vain siihen, ovatko he suomalaisia.

Suo­ma­laiset kasvuyri­tyk­set joudu­taan usein myymään ulko­maille, kos­ka suo­ma­laisil­la ei ole rahaa niitä ostaa.

Ruot­salais­ten koti­talouk­sien keskimääräi­nen var­al­lisu­us on selvästi suurem­pi kuin Suomes­sa, mut­ta sen medi­aani on Suomes­sa korkeampi. Var­al­lisu­userot ovat Ruot­sis­sa hyvin suuria.

Ruot­salainen pääo­ma on hyvin isän­maal­lista; kan­nat­taa olla, sil­lä suuria omaisuuk­sia hel­lästi kohtel­e­vat vero­lait ovat hal­li­tuk­sen hyvän­tah­toisu­u­den takana. Jat­ka lukemista “Per­in­töveron pois­to – mitä ajat­te­len nyt”

Suomen kaivospolitiikka on lyhytnäköistä ja epäisänmaallista

Olemme jok­seenkin ain­oana maana maail­mas­sa julk­ista­neet, että maaperämme rikkaudet ovat koko maail­man yhteistä omaisu­ut­ta. Kaikil­la maail­man kaivosy­htiöil­lä on oikeus perus­taa kor­vauk­set­ta kaivos Suomeen.

Joskus ennen kaivos sen­tään työl­listä paljon, mut­ta ne ajat ovat men­neisyyt­tä. Robot­it tekevät sen halvem­mal­la. Niin­pä, kun joku ulko­mainen yhtiö tulee Suomeen, siitä ei jää Suomeen paljon muu­ta kuin hait­to­ja. Hesaris­sa oli vähän aikaa sit­ten jut­tu siitä, kuin­ka kaivosy­htiöt uhkaa­vat tul­la kesämökkien naa­pureik­si, jol­loin kesämök­ki on tietysti käyt­tökelvo­ton eikä mitään kor­vauk­sia makseta.

Suomen kaivospoli­ti­ikkaa on ver­rat­tu Kon­goon. Ver­taus on epäreilu, sil­lä Kon­gos­sa kaivosy­htiö joutuu sen­tään mak­samaan 10 %  veroa kai­vok­sen tuo­to­s­ta. On meil­läkin nyt mitätön kaivosvero, 0,6 % met­allin vero­tusar­vos­ta. Sen tuo­tok­si on arvioitu 5 miljoona euroa vuodessa, eli ei mitään. Jopa Kon­gos­sa se on siis yli 16-ker­tainen. Jat­ka lukemista “Suomen kaivospoli­ti­ik­ka on lyhyt­näköistä ja epäisänmaallista”

36. Kilpailevat kunnat

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Yhdys­val­ta­lainen ekon­o­misti Charles Tiebout esit­ti vuon­na 1956 Tiebout ‑mal­li­na tun­netun teo­ri­an siitä, kuin­ka kun­tien väli­nen kil­pailu saman metropo­lialueen sisäl­lä johtaisi opti­maal­isi­in julkiseen kulu­tuk­seen. Kukin kun­ta tar­joaisi järkeväk­si kat­so­mansa paketin yhteistä hyvää ja laskut­taisi siitä veroina. Asukkaat äänestäi­sivät jaloil­laan. Sel­l­aista yhteistä hyvää, joka tulisi liian kalli­ik­si, ei kan­nat­taisi tuot­taa. Ihmiset tarvit­se­vat eri asioi­ta, joten kun­tien välille jäisi suuria ero­ja. Kun­ta, joka ei panos­ta koulu­tuk­seen, houkut­telisi van­hempaa väkeä ja lapset­to­mia. Tiebout ajat­telee lähin­nä kaupunke­ja ympäröiviä esikaupunkialuei­ta, ei kaupun­gin keskus­taa, jon­ka omi­naisuuk­sil­la on merkit­täviä vaiku­tuk­sia koko metropo­lialueelle. Nämä ehdot toteu­tu­vat parem­min amerikkalai­sis­sa kaupungeis­sa kuin eurooppalaisissa.

Suo­ma­lainen hyv­in­voin­ti­val­tio toteu­tuu tai toteu­tui ennen sote-uud­is­tus­ta suurelta osin kun­tien kaut­ta. Siihen Tiebout-malli ei sopisi. Rikkaat hakeu­tu­isi­vat omi­in rikkaiden reser­vaat­tei­hin­sa eivätkä rahoit­taisi julk­isia sote-palvelu­ja lainkaan ja köy­hät valikoi­tu­isi­vat omi­in kun­ti­in­sa tuke­maan toisi­aan. Tieboutin mukaan hyv­in­voin­tipalve­lut tulisikin tur­va­ta osaval­tion tai peräti liit­to­val­tion tasol­la, eli ei hänkään tätä tarkoi­ta. Jat­ka lukemista “36. Kil­pail­e­vat kunnat”

31. Lukitusvaikutus

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

==

Luk­i­tus­vaiku­tus on yksi asun­topoli­ti­ikan tavoista epäon­nis­tua. Luk­i­tus­vaiku­tus saa jatka­maan asum­ista väärän­laises­sa asun­nos­sa tai väärässä paikas­sa, vaik­ka tilanne edel­lyt­täisi muut­toa. Tämän merk­i­tys rahak­si muutet­tuna on melkoinen samoin kuin sen vaiku­tus kaupun­gin sisäisen liiken­teen määrään.

Jos on onnis­tunut saa­maan ARA-asun­non Jätkäsaares­ta ja saakin uuden työ­paikan Ker­aval­ta, ei kan­na­ta luop­ua asunos­ta Jätkäsaa­res­sa, vaan kan­nat­taa matkus­taa päivit­täin pitkä mat­ka Ker­avalle. Oikeus ARA-asun­toon Jätkäsaa­res­sa on niin arvokas asia, ettei siitä kan­nat­ta vähäis­es­tä syys­tä luop­ua. Asun­to Jätkäsaa­res­sa on arvokas myös omis­tusasu­jalle, mut­ta muut­taes­saan Ker­avalle ei tarvitse luop­ua ihan­nea­sun­nos­taan ilmaisek­si. Sen voi myy­dä ja ostaa huo­mat­tavasti halvem­man asun­non Ker­aval­ta. Samoin jos asuu asum­istuen avul­la Jätkäsaa­res­sa, säästää huo­mat­tavasti muut­ta­mal­la olen­nais­es­ti halvem­paan vuokra-asun­toon Ker­avalle sen sijaan, että käyt­tää päivit­täin puoli­toista tun­tia matkaan. Jat­ka lukemista “31. Lukitusvaikutus”

26. Myydä vai vuokrata maata?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Jos kaupun­ki kaavoit­taa omis­ta­maansa maa­ta, pitäisikö sen luovut­taa ton­tit tämän jäl­keen myymäl­lä vai vuokraa­mal­la? Myyn­nistä saa tuloa heti, vuokrat­u­lo taas tuot­taa kaupungille pysyvän ja ennustet­ta­van tulovir­ran. Jos vuokra on neljä pros­ent­tia ton­tin myyn­ti­hin­nas­ta, vuokraami­nen on kaupungille edullisem­paa, jos kaupun­gin omista lain­ois­taan mak­sama reaa­liko­rko on alle neljä pros­ent­tia. Tämä kuitenkin edel­lyt­täen, että kaupun­gin taloudelli­nen tilanne on niin hyvä, ettei velan määrä vaiku­ta sen lain­o­jen korkoon. Kos­ka vuokra on sidot­tu hin­tain­dek­si­in, tuot­to­pros­ent­tia tulee ver­ra­ta reaa­liko­rkoon eli nimel­lisko­ron ja inflaa­tion ero­tuk­seen. Laskel­mas­sa on lisäk­si otet­ta­va huomioon, että jos kaupun­ki myy ton­tit, se saa niistä jatkos­sa kiin­teistöveroa. Yleen­sä kaupun­ki saa lainaa halvem­mal­la kuin asun­nonos­ta­ja, jol­loin kaupungilla on suh­teelli­nen etu omis­tamiseen. Se puoltaa tont­tien vuokraamista.

Jos ton­tit vuokrataan, vuokraa voidaan määräa­join tark­istaa ylöspäin, jos maan arvo on nous­sut ja alaspäin, jos se on jostain syys­tä laskenut.

Myy­dessään tont­ti­maan kaupun­ki saa itselleen siihen asti toteu­tuneen maan arvon­nousun, mut­ta ei sen jälkeistä arvon­nousua. Helsin­gin kalleim­mil­la alueil­la asun­to­jen hin­nat ovat nimel­lis­es­ti kolminker­tais­tuneet kolmes­sakymme­nessä vuodessa. Tämä arvon­nousu on men­nyt läh­es kokon­aan noiden asun­to­jen onnekkaille omis­ta­jille. Myös vuokrates­sa maa­ta arvon­nousu jää aluk­si asukkaille itselleen, kunnes vuokraa joskus tark­iste­taan. Helsingis­sä tämä vuokran­tark­istus tapah­tuu 60 vuo­den kulut­tua, mut­ta se voi olla sil­loin todel­la suuri, jopa kym­menker­tainen. Kiin­teistövero sen sijaan seu­raa tai sen ainakin pitäisi seu­ra­ta alueen arvon kehi­tys­tä jatku­vasti. Jat­ka lukemista “26. Myy­dä vai vuokra­ta maata?”

Markkinatalous on kesytettävä hyvien asioiden edistäjäksi

EVA:n 50-vuo­tispäivil­lä ruot­salainen taloushis­to­ri­oit­si­ja Johan Nor­berg ja ruot­salais­tunut Björn Wahlroos pitivät palop­uheet markki­na­t­alouden puoles­ta. He osoit­ti­vat vaku­ut­tavasti, että maat men­estyvät sitä parem­min taloudel­lis­es­ti mitä vapaam­min markki­nat saa­vat niis­sä toimia.

Tämä on viisas­ta uskoa, mut­ta kan­nat­taa kuitenkin myös muis­taa mitä talous­no­belisti Amartya Sen on sanonut. Hänelle taloustiede on oppi markki­navirhei­den kor­jaamis­es­ta, eikä hän oikein ymmär­rä ajat­telua, jos­sa olete­taan, ettei mitään markki­navirheitä ole.

Yhteiskun­nan tehtävä on oikaista markki­navirheitä, sil­lä muuten markki­na­t­alous ajaa koko voimal­laan väärään suun­taan. Sil­loin sen voima muut­tuukin pahuudeksi.

Yksi markki­na­t­alouden ikävistä piirteistä on syr­jäaluei­den kur­jis­tu­mi­nen. Itä- ja Pohjois-Suo­mi ovat kur­jis­tuneet Suomen sisäl­lä. Kur­jis­taako yhteis­val­u­u­tan olois­sa sama mekanis­mi Suomea Euroopan sisäl­lä – eri­tyis­es­ti nyt kun itära­ja on kiin­ni? Onko Itä-Suomen tie lop­ul­ta koko Suomen tie?

Infor­maa­tioy­hteiskun­nas­sa kas­va­va osa tuot­teista on sel­l­aisia, joiden melkein kaik­ki kus­tan­nuk­set ovat kiin­teitä, ja tuot­teen monist­a­mi­nen ja jakami­nen on jok­seenkin ilmaista. Viral­lisen ter­min puuttues­sa kut­sun näitä ker­takus­tan­nus­tuot­teik­si. Kaik­ki bit­teinä jaet­ta­vat tuot­teet esimerkik­si ovat täl­laisia. Kokon­aiskus­tan­nusten kannal­ta on jok­seenkin sama, valmis­te­taanko niitä yksi vai miljoona kap­palet­ta. Näi­den tuot­tei­den kohdal­la markki­namekanis­mi ei toi­mi eri­tyisen hyvin. Ongel­maan ei ole kun­non ratkaisua, mut­ta yhteiskun­nan kan­nat­taa ohja­ta yri­tyk­siä myymään niitä mielu­um­min paljon hal­val­la kuin vähän kalli­il­la. Jat­ka lukemista “Markki­na­t­alous on kesytet­tävä hyvien asioiden edistäjäksi”

Uusi hyvinvointivaltio 13: Neljä tulonsiirtotyyppiä riittäisi

Muitakin tulon­si­ir­to­ja kuin negati­ivi­nen tulovero tarvi­taan, mut­ta nykyiset yli sata tulon­si­ir­to­tyyp­piä voidaan kor­va­ta neljäl­lä tukimuodol­la, joi­ta myön­netään monista eri syitä. Olen esit­tänyt tämän jo vuon­na 1994 Sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iölle kir­joit­ta­mas­sani rapor­tis­sa Hah­motel­ma perus­tu­lo­ma­llista.

1. Negati­ivi­nen tulovero tai perustulo

2. Tuloista riip­puma­ton syype­r­usteinen tuki eli perus­tu­lon koro­tus. Täl­laisia ovat jo nyt esimerkik­si lap­sil­isä, vam­mais­tu­ki ja geliakiakorvaus.

3. Tulo­jen vaku­ut­ta­mi­nen, joi­ta ovat nyt esimerkik­si sairaus­päivära­ha ja työt­tömyysko­r­vaus. Niin kuin palo­vaku­u­tuk­ses­sakin vaku­u­tusko­r­vaus on isos­ta talosta suurem­pi kuin pien­estä, niin olisi myös tulo­jen vaku­ut­tamisen kohdal­la. Kor­vauk­si­in oikeutet­tu­ja ovat kaik­ki, joista työ­nan­ta­ja tai vaku­utet­tu itse on mak­sanut vaku­u­tus­mak­sun ja tuen perus­teena on se tulo, jos­ta vaku­us­mak­su on mak­set­tu. Kos­ka negati­ivi­nen tulovero on poh­jal­la, kor­vaus on nyky­istä työt­tömyysko­r­vaus­ta pienem­pi niin, että net­to­tu­los yhdessä negati­ivisen tuloveron kanssa on suun­nilleen sama kuin nytkin. Kos­ka pelkäl­lä negati­ivisel­la tuloverol­la ei elä, syype­r­ustei­sis­sa tuis­sa olisi nykyiseen tapaan vähim­mäis­päivära­ha. Kos­ka negati­ivi­nen tulovero on poh­jal­la, työn vas­taan­ot­tovelvol­lisu­us voisi olla nyky­istä ankarampi. Peri­aat­teessa sairaus­vaku­u­tusko­r­vaus ja työt­tömyysko­r­vaus voisi­vat olla yhtä suuria ja riip­pua samal­la taval­la ansio­tu­loista. Sairaus­vaku­u­tusko­r­vauk­ses­sa ei nyt ole vähen­nys­tä ansio­tu­lo­jen perus­teel­la, kos­ka sairaana ei pitäisi tehdä töitä. Tämä pätee tart­tuvi­in tautei­hin, mut­ta ei esimerkik­si masen­nuk­seen. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 13: Neljä tulon­si­ir­to­tyyp­piä riittäisi”

Uusi hyvinvointivaltio 12: pienipalkkaisten tukeminen, negatiivinen tulovero

Olen edel­li­sis­sä osis­sa esit­tänyt toimia, joil­la tor­ju­taan tulon­si­ir­to­jen väärinkäyt­töä tai ylikäyt­töä, miten sen vain halu­aa sanoa, ja esit­tänyt keino­ja lisätä julkisen val­lan vero­tu­lo­ja. Tässä osas­sa noi­ta raho­ja tarvitaan.

Suo­ma­laisen hyv­in­voin­ti­val­tion vahvu­us on ollut, että (jok­seenkin) kaik­ki ovat mukana. Tulo­erot ovat olleet pieniä ja työt­tömyys vähäistä, kos­ka jok­seenkin kaikkien työ­panok­selle on ollut käyt­töä. Vielä 1980-luvun lop­ul­la Suo­mi toi­mi kuin demarien unel­ma. Sit­ten kaik­ki kään­tyi huonom­mak­si. Ennen kaikkea työelämä muut­tui eri­ar­voisem­mak­si ja sen mukana kas­va­va eri­ar­voisu­us tunkeu­tui maa­hamme. Ahkeru­ut­ta enem­män ansio­ta­soon vaikut­ti osaami­nen ja sään­tö-Suomes­sa eri­tyis­es­ti muodolli­nen koulutus.

Kyse ei ole vain tulo­eroista vaan paikas­ta yhteiskun­nas­sa. Kysyt­täessä useim­mat usko­vat, että tulo­erot ovat Suomes­sa kas­va­neet. Nyt ne ovatkin kas­va­neet vähän, mut­ta ihmiset uskoi­vat niiden kas­va­neen sil­loinkin, kun ne eivät olleet kas­va­neet. Mikä oli lisään­tynyt, oli osattomuus.

Rak­en­teelli­nen työt­tömyys – tai tarkem­min määritel­tynä tas­apain­o­työt­tömys ­– on kas­vanut merkit­tävästi ja näyt­tää ole­van vain kasvussa.

Muutos on globaali

Muu­tos on ollut saman­lainen kaikkial­la maail­mas­sa, joten koti­maisia syitä ei oikein kan­na­ta tässä korostaa, vaik­ka on niil­läkin osuuten­sa. Yhdys­val­lois­sa koko taloudelli­nen kasvu on men­nyt pääo­mat­u­lo­jen ja korkea­palkkaisimpi­en hyväk­si. Tavis­ten elin­ta­so ei ole nous­sut lainkaan. Ilmiö on suuresti Trumpin poli­it­tisen men­estyk­sen, Bri­tann­ian EU-eron ja euroop­palaisen anti-intellek­tu­aalin oikeis­ton men­estyk­sen takana. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 12: pieni­palkkaisten tukem­i­nen, negati­ivi­nen tulovero”

Uusi hyvinvontivaltio11: Tasavero ja korkea arvonlisävero

Mis­tä rahat hyv­in­voin­ti­val­tion rahoittamiseen?

Kir­joitin jo luon­nol­lisen niukku­u­den verot­tamis­es­ta, kos­ka sel­l­ais­es­ta koitu­vat tulot eivät kuu­lu oikeas­t­aan kenellekään, joten niiden verot­ta­mi­nen yhteiskun­nalle on järkevää. Ne ovat järke­viä vero­ja, mut­ta eivät tuo­ta mitenkään val­tavia sum­mia. Muu­takin siis tarvitaan

Tulon­jako maail­mal­la on men­nyt viime vuosikym­meninä vinksalleen niin, että esimerkik­si Yhdys­val­lois­sa jok­seenkin koko taloudelli­nen kasvu on men­nyt rikkaim­mille ja tavis­ten reaalian­siot ovat jämähtäneet paikalleen.

Olisi erit­täin perustel­tua verot­taa rikkai­ta nyky­istä enemmän.

Bri­tan­ni­as­sa ja Yhdys­val­lois­sa on per­in­teitä verot­taa surper­rikkai­ta ankarasti. 1950-luvul­la Yhdys­val­lois­sa ylin mar­gin­aaliv­ero oli 90 % ja Bri­tan­ni­as­sa jopa 98 %. Tästä suiv­aan­tuneena The Bea­t­les julka­isi kap­paleen Tax­man, jos­sa san­ot­ti­in muun muas­sa näin:
There’s one for you, nine­teen for me /
‘Cause I’m the tax­man. Jat­ka lukemista “Uusi hyvinvontivaltio11: Tasavero ja korkea arvonlisävero”