Kategoria: verotus

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (1/x) Mikä on ongelma?

Tarkoituk­seni on kir­joit­taa use­an artikke­lin sar­ja julkisen sek­torin säästöistä. Kos­ka kalen­teri­ni on kohta­laisen täysi, artikkelei­ta tulee vähän tipoittain.

Kir­joitin tämän vuo­den tam­miku­us­sa, että tärkeim­mät yhteiskun­nal­liset päätök­set tehdään sil­loin, kun on säästet­tävä julk­isia meno­ja. (Kel­lä sak­set, sil­lä val­ta) Mis­tä säästetään, on olen­naisen tärkeä valinta.

Voidaan esit­tää eri­laisia näke­myk­siä siitä, kuin­ka paljon voi tai kan­nat­taa verot­taa, mut­ta vero­tuk­ses­sa ei ole niin paljon liikku­mavaraa ylöspäin, etteikö julk­isia meno­ja ole joka tapauk­ses­sa kar­sit­ta­va merkit­tävästi. On säästet­tävä julk­i­sis­sa menois­sa tai siir­ret­tävä joitakin meno­ja veron­mak­sajien vas­tu­ul­ta ihmis­ten itsen­sä vas­tu­ulle. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (1/x) Mikä on ongelma?”

Listaamattomien yritysten osinkovero pitää ainakin ajanmukaistaa

Joskus viime vuosi­tuhan­nel­la otet­ti­in käyt­töön lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten vero­huo­jen­nus­malli. Sen perus­teena oli, että yrit­täjälle ei saa olla epäedullisem­paa panos­taa yri­tyk­seen­sä osakepääo­maa ja jakaa tuot­toa osinkoina kuin antaa yri­tyk­selleen lainaa ja saa­da lainas­ta korkoa. Tuo­hon aikaa yri­tyk­set oli­vat juuri tämän eron takia kovin velka­isia ja huono­ja otta­maan isku­ja vastaan.

Korko­jen mak­sun edullisu­us osinkoi­hin näh­den tulee siitä, että korko on yri­tyk­selle vähen­nyskelpoinen, mut­ta osinko ei ole. Niin­pä kun yri­tys tekee voit­toa, yri­tys mak­saa ensin voitos­ta veroa ja sen päälle omis­ta­ja mak­saa vielä veroa osin­gos­ta eli voit­to tulee verote­tuk­si kah­teen ker­taan. Kun yri­tys mak­saa osin­gon sijaan korkoa, korkona ulos mak­set­tu tulos tulee verote­tuk­si vain ker­taalleen. Koroista niiden saa­ja mak­saa tietysti pääo­mat­uloveron. Jat­ka lukemista “Lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten osinkovero pitää ainakin ajanmukaistaa”

Valtuustoaloite kiinteistöverosta

Kun val­tio vähen­tää panos­tus­taan kult­tuuri­in, Helsin­gin on lisät­tävä omaansa. Tämä on tärkeää pait­si kult­tuurin itsen­sä vuok­si myös sik­si, että hyvät kult­tuuri­palve­lut ovat kaut­ta his­to­ri­an olleet kaupunkien tärkeä vetovoimatekijä.

Eilen oli viimeinen tilaisuuteni tehdä val­tu­us­toaloite. Tein niitä peräti kak­si, toisen kiin­teistöveros­ta ja toisen HSL:n tariffeista.

Teen HSL:n tar­if­feista toisen postauk­sen, tässä kiinteistöveroaloite:

 

Suurten kaupunkien rooli koros­tuu kaikkial­la maail­mas­sa. Helsinkikin on yhä enem­män oman onnen­sa seppä.

On myös aiem­paa haas­tavam­paa huole­htia koul­u­lais­temme saa­man opetuk­sen korkeas­ta tasos­ta, mikä tärkeätä, jot­ta oppi­laat saisi­vat hyvät lähtöko­h­dat elämässään.

Asumisen hin­nan pitämi­nen kohtu­ullise­na edel­lyt­tää asun­to­tuotan­non pitämistä korkeana. Jot­ta Helsinki­in halu­taan eikä joudu­ta, on panos­tet­ta­va asuinympäristö­jen korkeaan laatuun.

Nämä ja mon­et muut tehtävät edel­lyt­tävät, että kaupungilla on riit­tävästi vero­tu­lo­ja käytet­tävis­sään. Työn vero­tuk­sen hai­tat kuitenkin koros­tu­vat palvelu­val­taises­sa kaupungis­sa, onhan palvelu­jen käytössä yleen­sä ole­mas­sa vero­ton vai­h­toe­hto. Jat­ka lukemista “Val­tu­us­toaloite kiinteistöverosta”

Mitä ajattelen kehysriihen päätöksistä

Hal­li­tus ottaa val­taisan riskin heiken­täessään roimasti val­tio­talout­ta, joka on jo lähtöti­lanteessa 4,4 pros­ent­tia ali­jäämäi­nen. Hirveätä velka­vuor­ta ollaan kasaa­mas­sa tule­vaisu­u­den rasit­teek­si. Eri­tyisen vaar­al­lista tämä on nyt, kun Trump työn­tää maail­man­talout­ta voimal­la taantumaan.

Taan­tu­mas­sa val­tion­talouden tietysti pitääkin olla ali­jäämäi­nen, mut­ta rajansa kaikella.

Osa ali­jäämästä johtuu Putin-peräis­es­tä puo­lus­tus­meno­jen kasvus­ta. EU:n uud­is­tu­vat sään­nöt anta­vat tämän osan ali­jäämästä anteek­si, mut­ta nekin velat pitää silti mak­saa. Voidaan tietysti toivoa, että EU:ssa sovel­let­taisi­in tässä asi­as­sa yhteis­vas­tu­ullisu­ut­ta niin, että Suo­mi olisi pitkän itära­jansa takia saa­japuole­na. Perus­suo­ma­laiset tietysti vas­tus­ta­vat kaikkea EU:n yhteis­vas­tu­ullisu­ut­ta, mut­ta olisiko puolue tässä kuitenkin valmis jous­ta­maan? Se ei tosin riitä. Pitäisi saa­da myös hei­dän sis­arpuolueen­sa Sak­sas­sa ja Ran­skas­sa samalle kan­nalle. Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len kehys­ri­ihen päätöksistä”

Perintöveron poisto – mitä ajattelen nyt

Suh­tau­tu­mi­nen per­in­töveron pois­toon olisi selvä, jos ajat­telisimme per­in­töveron pois­toa vain taloudel­lisen tasa-arvon kannal­ta. Se lisäisi omaisu­usero­ja. Kuitenkin Ruotsin talous on val­ta­van paljon parem­mas­sa kun­nos­sa kuin Suomen talous suurelta osin, kos­ka Ruot­sis­sa on isän­maal­lista sijoi­tus­var­al­lisu­ut­ta. Siitä hyö­tyvät kaik­ki ruotsalaiset.

Vaik­ka halu­aisimme, emme voi mitään sille, että suo­ma­lais­ten yri­tys­ten omis­ta­jat ovat rikkai­ta. Voimme vaikut­taa vain siihen, ovatko he suomalaisia.

Suo­ma­laiset kasvuyri­tyk­set joudu­taan usein myymään ulko­maille, kos­ka suo­ma­laisil­la ei ole rahaa niitä ostaa.

Ruot­salais­ten koti­talouk­sien keskimääräi­nen var­al­lisu­us on selvästi suurem­pi kuin Suomes­sa, mut­ta sen medi­aani on Suomes­sa korkeampi. Var­al­lisu­userot ovat Ruot­sis­sa hyvin suuria.

Ruot­salainen pääo­ma on hyvin isän­maal­lista; kan­nat­taa olla, sil­lä suuria omaisuuk­sia hel­lästi kohtel­e­vat vero­lait ovat hal­li­tuk­sen hyvän­tah­toisu­u­den takana. Jat­ka lukemista “Per­in­töveron pois­to – mitä ajat­te­len nyt”

Suomen kaivospolitiikka on lyhytnäköistä ja epäisänmaallista

Olemme jok­seenkin ain­oana maana maail­mas­sa julk­ista­neet, että maaperämme rikkaudet ovat koko maail­man yhteistä omaisu­ut­ta. Kaikil­la maail­man kaivosy­htiöil­lä on oikeus perus­taa kor­vauk­set­ta kaivos Suomeen.

Joskus ennen kaivos sen­tään työl­listä paljon, mut­ta ne ajat ovat men­neisyyt­tä. Robot­it tekevät sen halvem­mal­la. Niin­pä, kun joku ulko­mainen yhtiö tulee Suomeen, siitä ei jää Suomeen paljon muu­ta kuin hait­to­ja. Hesaris­sa oli vähän aikaa sit­ten jut­tu siitä, kuin­ka kaivosy­htiöt uhkaa­vat tul­la kesämökkien naa­pureik­si, jol­loin kesämök­ki on tietysti käyt­tökelvo­ton eikä mitään kor­vauk­sia makseta.

Suomen kaivospoli­ti­ikkaa on ver­rat­tu Kon­goon. Ver­taus on epäreilu, sil­lä Kon­gos­sa kaivosy­htiö joutuu sen­tään mak­samaan 10 %  veroa kai­vok­sen tuo­to­s­ta. On meil­läkin nyt mitätön kaivosvero, 0,6 % met­allin vero­tusar­vos­ta. Sen tuo­tok­si on arvioitu 5 miljoona euroa vuodessa, eli ei mitään. Jopa Kon­gos­sa se on siis yli 16-ker­tainen. Jat­ka lukemista “Suomen kaivospoli­ti­ik­ka on lyhyt­näköistä ja epäisänmaallista”

36. Kilpailevat kunnat

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Yhdys­val­ta­lainen ekon­o­misti Charles Tiebout esit­ti vuon­na 1956 Tiebout ‑mal­li­na tun­netun teo­ri­an siitä, kuin­ka kun­tien väli­nen kil­pailu saman metropo­lialueen sisäl­lä johtaisi opti­maal­isi­in julkiseen kulu­tuk­seen. Kukin kun­ta tar­joaisi järkeväk­si kat­so­mansa paketin yhteistä hyvää ja laskut­taisi siitä veroina. Asukkaat äänestäi­sivät jaloil­laan. Sel­l­aista yhteistä hyvää, joka tulisi liian kalli­ik­si, ei kan­nat­taisi tuot­taa. Ihmiset tarvit­se­vat eri asioi­ta, joten kun­tien välille jäisi suuria ero­ja. Kun­ta, joka ei panos­ta koulu­tuk­seen, houkut­telisi van­hempaa väkeä ja lapset­to­mia. Tiebout ajat­telee lähin­nä kaupunke­ja ympäröiviä esikaupunkialuei­ta, ei kaupun­gin keskus­taa, jon­ka omi­naisuuk­sil­la on merkit­täviä vaiku­tuk­sia koko metropo­lialueelle. Nämä ehdot toteu­tu­vat parem­min amerikkalai­sis­sa kaupungeis­sa kuin eurooppalaisissa.

Suo­ma­lainen hyv­in­voin­ti­val­tio toteu­tuu tai toteu­tui ennen sote-uud­is­tus­ta suurelta osin kun­tien kaut­ta. Siihen Tiebout-malli ei sopisi. Rikkaat hakeu­tu­isi­vat omi­in rikkaiden reser­vaat­tei­hin­sa eivätkä rahoit­taisi julk­isia sote-palvelu­ja lainkaan ja köy­hät valikoi­tu­isi­vat omi­in kun­ti­in­sa tuke­maan toisi­aan. Tieboutin mukaan hyv­in­voin­tipalve­lut tulisikin tur­va­ta osaval­tion tai peräti liit­to­val­tion tasol­la, eli ei hänkään tätä tarkoi­ta. Jat­ka lukemista “36. Kil­pail­e­vat kunnat”

31. Lukitusvaikutus

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

==

Luk­i­tus­vaiku­tus on yksi asun­topoli­ti­ikan tavoista epäon­nis­tua. Luk­i­tus­vaiku­tus saa jatka­maan asum­ista väärän­laises­sa asun­nos­sa tai väärässä paikas­sa, vaik­ka tilanne edel­lyt­täisi muut­toa. Tämän merk­i­tys rahak­si muutet­tuna on melkoinen samoin kuin sen vaiku­tus kaupun­gin sisäisen liiken­teen määrään.

Jos on onnis­tunut saa­maan ARA-asun­non Jätkäsaares­ta ja saakin uuden työ­paikan Ker­aval­ta, ei kan­na­ta luop­ua asunos­ta Jätkäsaa­res­sa, vaan kan­nat­taa matkus­taa päivit­täin pitkä mat­ka Ker­avalle. Oikeus ARA-asun­toon Jätkäsaa­res­sa on niin arvokas asia, ettei siitä kan­nat­ta vähäis­es­tä syys­tä luop­ua. Asun­to Jätkäsaa­res­sa on arvokas myös omis­tusasu­jalle, mut­ta muut­taes­saan Ker­avalle ei tarvitse luop­ua ihan­nea­sun­nos­taan ilmaisek­si. Sen voi myy­dä ja ostaa huo­mat­tavasti halvem­man asun­non Ker­aval­ta. Samoin jos asuu asum­istuen avul­la Jätkäsaa­res­sa, säästää huo­mat­tavasti muut­ta­mal­la olen­nais­es­ti halvem­paan vuokra-asun­toon Ker­avalle sen sijaan, että käyt­tää päivit­täin puoli­toista tun­tia matkaan. Jat­ka lukemista “31. Lukitusvaikutus”

26. Myydä vai vuokrata maata?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Jos kaupun­ki kaavoit­taa omis­ta­maansa maa­ta, pitäisikö sen luovut­taa ton­tit tämän jäl­keen myymäl­lä vai vuokraa­mal­la? Myyn­nistä saa tuloa heti, vuokrat­u­lo taas tuot­taa kaupungille pysyvän ja ennustet­ta­van tulovir­ran. Jos vuokra on neljä pros­ent­tia ton­tin myyn­ti­hin­nas­ta, vuokraami­nen on kaupungille edullisem­paa, jos kaupun­gin omista lain­ois­taan mak­sama reaa­liko­rko on alle neljä pros­ent­tia. Tämä kuitenkin edel­lyt­täen, että kaupun­gin taloudelli­nen tilanne on niin hyvä, ettei velan määrä vaiku­ta sen lain­o­jen korkoon. Kos­ka vuokra on sidot­tu hin­tain­dek­si­in, tuot­to­pros­ent­tia tulee ver­ra­ta reaa­liko­rkoon eli nimel­lisko­ron ja inflaa­tion ero­tuk­seen. Laskel­mas­sa on lisäk­si otet­ta­va huomioon, että jos kaupun­ki myy ton­tit, se saa niistä jatkos­sa kiin­teistöveroa. Yleen­sä kaupun­ki saa lainaa halvem­mal­la kuin asun­nonos­ta­ja, jol­loin kaupungilla on suh­teelli­nen etu omis­tamiseen. Se puoltaa tont­tien vuokraamista.

Jos ton­tit vuokrataan, vuokraa voidaan määräa­join tark­istaa ylöspäin, jos maan arvo on nous­sut ja alaspäin, jos se on jostain syys­tä laskenut.

Myy­dessään tont­ti­maan kaupun­ki saa itselleen siihen asti toteu­tuneen maan arvon­nousun, mut­ta ei sen jälkeistä arvon­nousua. Helsin­gin kalleim­mil­la alueil­la asun­to­jen hin­nat ovat nimel­lis­es­ti kolminker­tais­tuneet kolmes­sakymme­nessä vuodessa. Tämä arvon­nousu on men­nyt läh­es kokon­aan noiden asun­to­jen onnekkaille omis­ta­jille. Myös vuokrates­sa maa­ta arvon­nousu jää aluk­si asukkaille itselleen, kunnes vuokraa joskus tark­iste­taan. Helsingis­sä tämä vuokran­tark­istus tapah­tuu 60 vuo­den kulut­tua, mut­ta se voi olla sil­loin todel­la suuri, jopa kym­menker­tainen. Kiin­teistövero sen sijaan seu­raa tai sen ainakin pitäisi seu­ra­ta alueen arvon kehi­tys­tä jatku­vasti. Jat­ka lukemista “26. Myy­dä vai vuokra­ta maata?”

Markkinatalous on kesytettävä hyvien asioiden edistäjäksi

EVA:n 50-vuo­tispäivil­lä ruot­salainen taloushis­to­ri­oit­si­ja Johan Nor­berg ja ruot­salais­tunut Björn Wahlroos pitivät palop­uheet markki­na­t­alouden puoles­ta. He osoit­ti­vat vaku­ut­tavasti, että maat men­estyvät sitä parem­min taloudel­lis­es­ti mitä vapaam­min markki­nat saa­vat niis­sä toimia.

Tämä on viisas­ta uskoa, mut­ta kan­nat­taa kuitenkin myös muis­taa mitä talous­no­belisti Amartya Sen on sanonut. Hänelle taloustiede on oppi markki­navirhei­den kor­jaamis­es­ta, eikä hän oikein ymmär­rä ajat­telua, jos­sa olete­taan, ettei mitään markki­navirheitä ole.

Yhteiskun­nan tehtävä on oikaista markki­navirheitä, sil­lä muuten markki­na­t­alous ajaa koko voimal­laan väärään suun­taan. Sil­loin sen voima muut­tuukin pahuudeksi.

Yksi markki­na­t­alouden ikävistä piirteistä on syr­jäaluei­den kur­jis­tu­mi­nen. Itä- ja Pohjois-Suo­mi ovat kur­jis­tuneet Suomen sisäl­lä. Kur­jis­taako yhteis­val­u­u­tan olois­sa sama mekanis­mi Suomea Euroopan sisäl­lä – eri­tyis­es­ti nyt kun itära­ja on kiin­ni? Onko Itä-Suomen tie lop­ul­ta koko Suomen tie?

Infor­maa­tioy­hteiskun­nas­sa kas­va­va osa tuot­teista on sel­l­aisia, joiden melkein kaik­ki kus­tan­nuk­set ovat kiin­teitä, ja tuot­teen monist­a­mi­nen ja jakami­nen on jok­seenkin ilmaista. Viral­lisen ter­min puuttues­sa kut­sun näitä ker­takus­tan­nus­tuot­teik­si. Kaik­ki bit­teinä jaet­ta­vat tuot­teet esimerkik­si ovat täl­laisia. Kokon­aiskus­tan­nusten kannal­ta on jok­seenkin sama, valmis­te­taanko niitä yksi vai miljoona kap­palet­ta. Näi­den tuot­tei­den kohdal­la markki­namekanis­mi ei toi­mi eri­tyisen hyvin. Ongel­maan ei ole kun­non ratkaisua, mut­ta yhteiskun­nan kan­nat­taa ohja­ta yri­tyk­siä myymään niitä mielu­um­min paljon hal­val­la kuin vähän kalli­il­la. Jat­ka lukemista “Markki­na­t­alous on kesytet­tävä hyvien asioiden edistäjäksi”