Maapallon pelastamisessa talous on keskiössä

Kuun­telin alku­vi­ikos­ta Toni Ruuskan ja Heik­ki Pur­si­aisen keskustelun taloud­es­ta ja ekologiasta.

Min­un silmis­säni Pur­si­ainen voit­ti väit­te­lyn selvästi, mut­ta Toni Ruus­ka saat­taa silti olla oike­as­sa, jos asi­aa tarkastelee vuo­sisato­jen kuluttua.

Ruuskan mukaan pitäisi vähen­tää vai­h­dan­taa markki­noil­la ja siir­tyä omavaraisem­paan maail­maan. Pien­ti­la on hänen mielestään oikea tapa tuot­taa ruokaa. On filosofinen kysymys, onko elin­ta­son nousu tehnyt ihmi­sistä onnel­lisem­pia, mut­ta sil­loin kun elet­ti­in Ruuskan esit­tämäl­lä taval­la, maail­man väk­iluku oli ehkä kymme­ne­sosa nykyis­es­tä. Ilman työn­jaon tuo­maa tuot­tavu­us­lisää enem­pää ei maa­pal­lol­la mahtuisi.

Pur­si­ainen voi sanoa, että rikkaat ovat tutk­i­tusti onnel­lisem­pia kuin köy­hät, mut­ta köy­hien elämän ankeus saat­taa johtua rikkaista. Ihmiset kun ver­taa­vat omaa osaansa tois­t­en osaan. Kun ihmisen olo­suh­teet paranevat, hän osaa olla siitä onnelli­nen vain jokin aikaa. Onnel­lisu­us kali­broituu, kos­ka muuten hyv­in­voin­ti veltostuttaisi.

Pur­si­ainen tun­si markki­na­t­alouden toim­inta­pe­ri­aat­teet paljon parem­min. Sik­si hän oli keskustelus­sa niin vahvoil­la. Hän kuitenkin vähät­teli Ruuskan esi­in tuo­mia tule­vaisu­u­den uhkia. Sik­si his­to­ria voi tuomi­ta hänet.

Maail­ma näyt­tää ajau­tu­van kohti kaaos­ta, kos­ka ilmas­ton­muu­tos­ta ei tul­la pysäyt­tämän ajois­sa.  Kaaok­sen olois­sa omavaraisu­us on vahvuus.

Maa­pal­lon pelas­t­a­mine on min­un silmis­säni talous­poli­ti­ikan tehtävä. Sik­si ympäristöli­ik­keen pitäisi keskit­tyä siihen.

Markki­na­t­alous on ylivoimaisen tehokas. Sik­si maail­maa muut­tavien kan­nat­taa panos­taa sen ohjaamiseen eikä kehit­tää vai­h­toe­htoisia talousteorioita.

. Tarkoi­tan aivan oppikir­ja taloustiedet­tä. Se nimit­täin antaa keinot myös ohja­ta talout­ta esimerkik­si niin, ettei ilmas­toa uhra­ta. Kyse on ulkois­vaiku­tuk­sista ja niiden hin­noit­telus­ta. Kuten san­ot­tu, se on aivan oppikirjataloustiedettä.

Osoit­taa markki­noiden tehoa, että EU:n päästöt ovat vähen­tyneet paljon tehokkaam­min markki­noi­hin nojaaval­la päästökaup­pasek­to­ril­la kuin poli­it­tisi­in päätök­si­in nojaaval­la taakan­jakosek­to­ril­la. Kuitenkaan edes päästökaup­pasek­to­ril­la kehi­tys ei ole riit­tävää, kos­ka päästöoikeuk­sia huu­tokau­pataan liikaa ja niiden hin­ta on sik­si aivan liian hal­pa. Mon­en mielestä ne tosin ovat liian kalli­ita, kos­ka on tärkeäm­pää pitää ben­san hin­ta hal­pana kuin pelas­taa tulevaisuus.

Maa­pal­lon pelas­tamisek­si on esitet­ty, että BKT alet­taisi­in laskea jotenkin toisin. Tilas­toti­eteil­i­jänä pidän indikaat­tor­eista, mut­ta indikaat­tori ei muu­ta koti­talouk­sien tai yri­tys­ten käyt­täy­tymistä. Sitä ohjataan pääosin ulkois­vaiku­tus­ta hin­noit­telul­la ja ohjaav­il­la veroilla .

Pare­mi tapa laskea BKT:tas tai vaikka­pa don­is­ti­talous vaikut­ta­vat itse­b­val­taisen maail­man­hal­li­tuk­sen välineiltä, mut­ta nyky­maail­mas­sa ne eivät ohjaa talout­ta. Mut­ta anta­vat ne demokraat­ti­sis­sa mais­sakin val­tio­val­lalle ohjei­ta siitä, mihin suun­taan kehi­tys­tä pitäisi ohjata.

Ruuskan esit­tämä ei toi­mi, kos­ka meitä on aivan liikaa. Maa­pal­lon liian suuri väk­iluku on aivan liian korkea. Sen kasvu on pysähtynyt ilah­dut­tavasti suures­sa osas­sa maail­maa, mut­ta jatkaa ekspo­nen­ti­aal­ista kasvuaan ennen kaikkea Afrikassa.

Ei näytä hyvältä.