Vähentääkö verotus työntekoa vai lisääkö se sitä?

Yleinen hoke­ma on, että vero­tus vähen­tää työhalu­ja. Tätä ole­tus­ta kan­nat­taa vähän eritellä.

Kun tulota­so nousee, halu lyhen­tää työpäivää lisään­tyy, kos­ka lyhyem­pi työai­ka riit­tää halut­tuun elin­ta­soon. Tämä riip­pu­vu­us on aivan ilmeinen. Korkeam­man tulota­son mais­sa tehdään vähem­män työtä henkeä kohden.

Jos näin on, mik­si sama ei koskisi net­to­tu­lo­ja? Jos tulota­so nousee 20 pros­ent­tia ja se ulos­mi­tataan 20 pros­entin tasaverol­la, net­to­tu­lot pysyvät ennal­laan. Sil­loin on vaikea väit­tää, että lop­putu­lok­se­na olisi työhalu­jen vähen­e­m­i­nen vero­tuk­sen takia. Pikem­minkin vero­tus palaut­taa ne ennalleen kumoa­mal­la nousseen ansio­ta­son vaiku­tuk­sen. Jos siis vero­tus pienen­tää net­to­tu­lo­ja, voisi ajatel­la, että halu­tun kulu­tus­ta­son saavut­tamiseen on tehtävä enem­män työtä, ei vähem­män. Jos ole­tamme, että yleinen tulota­son nousu johtaa lyhyem­pään työaikaan, mei­dän pitäisi myös olet­taa, että vero­tus johtaa pidem­pään työaikaan, ei lyhyem­pää. Tämä siis pääsään­tönä, mut­ta kysymys vero­tuk­sen muo­dos­ta tekee asi­as­ta monimutkaisemman.

Tasavero vastaa tasaista palkan alennusta

Jat­ka lukemista “Vähen­tääkö vero­tus työn­tekoa vai lisääkö se sitä?”

Miksi Suomen taloudellinen kasvu on tyssännyt?

Pitääkö min­un vai­h­taa kan­taani työ­markki­noiden palkkamallista?

Mik­si taloudelli­nen kasvumme lop­pui 16 vuot­ta sit­ten, kun muis­sa Pohjo­is­mas­sa kasvu jatkuu? Ekon­o­misti sanoo, että taloutemme ei kas­va, kos­ka työn tuot­tavu­us ei ole nous­sut niin kuin ennen. Tai tarkem­min sanoen, ei ole nous­sut lainkaan. Min­ua tämä seli­tys ei vaku­u­ta, kos­ka olen aina arvostel­lut 1970- ja 1980-luku­jen tuot­tavu­uske­hi­tyk­sen ver­taamista 2000-luvun tuottavuuteen.

Maal­ta­muu­ton vuosikym­meninä oli help­po nos­taa tuot­tavu­ut­ta, kun väki siir­tyi pien­tiloil­ta töi­hin tehtaisi­in ja toimis­toi­hin.  Tämä kasvun lähde on loppunut.

Työikäisen väestön määrä kään­tyi lasku­un run­saat kymme­nen vuot­ta sit­ten. Lasku ei ole ollut mitenkään dra­maat­ti­nen, vain noin 10 000 henkeä kymme­nessä vuodessa. Olen­naista on, ettei työikäi­nen väestö enää kas­va niin kuin kasvoi ennen. Jat­ka lukemista “Mik­si Suomen taloudelli­nen kasvu on tyssännyt?”

Ajatuksia arvonlisäverosta

Hal­li­tuk­sen kehys­ri­ihikan­taa odotel­lessa vähän arvon­lisäveros­ta ja sen tulo­vaiku­tuk­sista. Tietoni voivat olla osin vähän van­ho­ja, kos­ka tutus­tu­in asi­aan noin kymme­nen vuot­ta sit­ten val­tio­varain­valiokun­nan verojaostossa.

Regressiivinen vero?

Tähän on vas­tat­tu, että kun ruo­ka ja lääk­keet ovat alem­man verokan­nan mukaisia, regres­si­ivisyys on vähäisem­pää. Näitä alen­net­tu­ja verokan­to­ja käsit­te­len alem­pana. Merkit­täväm­pää on se, että vuokrat eivät ole arvon­lisäveron piiris­sä. Markki­navuori­in ALV ei vaiku­ta ainakaan lyhyel­lä tähtäimel­lä mitään, kus­tan­nus­pe­rusteisi­in vuokri­in (ARA) vaikut­taa lähin­nä hoit­o­meno­jen kaut­ta, mut­ta ei siis koko pain­ol­laan niihinkään.  Arvon­lisävero ei vaiku­ta myöskään asun­to­lain­o­jen hoitomenoihin.

Ruuan arvonlisävero

Jat­ka lukemista “Ajatuk­sia arvonlisäverosta”

En lakkauttaisi Lohjan synnytyksiä …

… jos min­ul­la olisi val­ta yksin päät­tää Suomen ter­vey­den­huol­losta. Sitä min­ul­la ei tietenkään ole. Olen yksi Helsin­gin edus­ta­jista HUS:in hal­li­tuk­ses­sa, mut­ta meitä sitoo omis­ta­jien eli Uuden­maan neljän hyv­in­voin­tialueen ja Helsin­gin kaupun­gin päät­tämä budjetti.

Ongel­man ydin on, että Suomes­sa hal­li­tus on päät­tänyt, että ter­vey­den­huoltoon käytetään Suomes­sa vähem­män rahaa kuin melkein kaikissa mei­hin ver­tailukelpoi­sis­sa mais­sa, vaik­ka ikärakenne on Suomes­sa van­husvoit­toinen, mikä lisää ter­vey­den­huol­lon tarvet­ta. Suo­ma­laisille siis riit­tää mui­ta huonom­pi ter­vey­den­huolto, totea­vat rahakirstun vartijat.

Toisaal­ta lain­säätäjien mukaan ter­vey­den­huol­lon palvelulu­paus on Suomes­sa ylel­lisem­pi kuin niis­sä mais­sa, jois­sa ter­vey­den­huoltoon tarvi­taan enem­män rahaa.

Tässä saat­taa hyv­in­voin­tialuei­den päät­täjät ja HUS:n hal­li­tuk­sen kinkkiseen tilanteeseen. Rahaa ei saisi käyt­tää enem­män kuin sitä on myön­net­ty, mut­ta hoidon saatavu­ut­ta koske­via lake­ja pitäisi silti nou­dat­taa. On laiton­ta pitää ketään odot­ta­mas­sa hoitoa yli kuusi kuukaut­ta. Eduskun­nan oikeusasi­amiehen päätök­sen mukaan hoidon hin­ta ei saa olla syynä jät­tää hoito anta­mat­ta, eli pri­or­isoi­da ei oikeas­t­aan saa, vaik­ka on pakko. Jat­ka lukemista “En lakkaut­taisi Loh­jan synnytyksiä …”

Olen melkein samaa mieltä Purran kanssa liikenteen veroista

Val­tio­varain­min­is­teri Riik­ka Purra uhkaa sähköau­toil­i­joi­ta eril­lisverol­la, kos­ka val­tion liiken­teestä saa­mat vero­tu­lot uhkaa­vat huve­ta, kun polt­toaineista saadaan vuosi vuodelta vähem­män vero­tu­lo­ja samoin kuin auto- ja ajoneu­voveros­ta. Hän väläyt­ti mon­en­laisia vero­ja, mut­ta kom­men­toin hänen alku­peräistä aja­tus­taan kilo­metriveros­ta sähköau­toille ja vain niille.

Näin siinä on käymässä. Tosin vero­tu­lo­ja vähen­tää neljän­nesmil­jardil­la myös se, että hal­li­tus on alen­tanut polt­toain­everoa ja eniten saas­tut­tavien auto­jen vuosit­tain mak­set­tavaa ajoneu­voveroa, entistä tarraveroa.

Olen esit­tänyt ennenkin, että liiken­teen vero­tuk­ses­sa pitäisi siir­tyä pikkuhil­jaa kohti kilo­me­trei­hin perus­tu­via vero­ja. Tässä olen Riik­ka Purran kanssa yhtä mieltä. Mut­ta siihen yksimielisyys loppuu.

Sakot  päästökiintiön ylittämisestä

Purra esit­tää, että jonkin­lainen tiemak­su tulisi vain sähköau­toille. Näin tietysti jar­rute­taan liiken­teen sähköistymistä ja lisätään maamme päästökau­pan ulkop­uolisia päästöjä. Pelkästään Purran puheen­vuoro asi­as­ta jar­rut­taa sähköau­to­jen kaup­paa. Niiden osalta meil­lä on kansalli­nen tavoite, jon­ka ylit­tämi­nen tulisi varsin kalli­ik­si. Onko Purra ottanut laskelmis­saan tämän huomioon? Jat­ka lukemista “Olen melkein samaa mieltä Purran kanssa liiken­teen veroista”

Syntyvyyden romahtaminen paljon valtionvelkaa suurempi ongelma Suomelle

Olen pitänyt liikakan­soi­tus­ta maa­pal­lon pahim­pana vit­sauk­se­na. Myös ilmas­ton­muu­tos on pitkälti sen syytä. Jos meitä olisi maa­pal­lol­la mil­jar­di, voisimme elää val­is­tuneina luo­makun­nan kru­un­uina pelkästään uusi­u­tu­van ener­gian varas­sa ja jät­tää kun­nol­la tilaa muille eliöille.

Syn­tyvyys on laskenut ilah­dut­tavasti. Vielä kuusikym­men­tä vuot­ta sit­ten yksi nainen syn­nyt­ti elämän­sä aikana 5,3 las­ta, nyt enää 2,3 las­ta. Väk­ilu­vun kasvu pysähty­isi ennen pitkää, jos syn­tyvyys lask­isi 2,1:een, mikä tapah­tuu aivan pian. Väk­iluku kas­vaa silti 200 000 ihmisel­lä päivässä. Se johtuu siitä, että väestö on niin nuor­ta ja kos­ka elinikä pite­nee, mut­ta lop­ul­ta hedelmäl­lisyys­luku määrää tahdin.

Minä olen tot­tunut käyt­tämään net­tou­u­si­u­tu­mis­lukua. Se ker­too, kuin­ka mon­ta aikuisek­si vart­tuvaa tyt­tölas­ta yksi nainen elämän­sä aikana syn­nyt­tää. Se, että las­ke­taan vain tyt­töjä, johtuu samas­ta syys­tä kuin se, että hedelmäl­lisyys las­ke­taan nai­sista, ei koko väestöä kohden.

Esimerkik­si Kiinan tilanteesta net­tou­u­si­u­tu­mis­luku antaa aivan toisen kuvan kuin kokon­aishedelmäl­lisyys, kos­ka tyt­tösik­iöitä abor­toidaan maas­sa rutiininomaisesti.

Aivan viime vuosi­na syn­tyvyys on laskenut todel­la nopeasti. Jotain outoa on tapahtunut.

Suomes­sa net­tou­u­si­u­tu­mis­luku pysyt­teli pitkään 0,8:n ja 0,9:n välil­lä, mut­ta parikym­men­tä vuot­ta sit­ten se alkoi laskea ensin hitaasti ja sit­ten jyrkästi. Vuon­na 2023 se oli enää 0,61. (Tämä ei ole viralli­nen luku vaan oma laskel­mani. Se perus­tuu  Tilas­tokeskuk­sen ilmoit­ta­mas­ta kokon­aishedelmäl­lisyys­luku­un 1,26, siihen että syn­tyneistä on tyt­töjä 48,9 % eikä lap­sikuolleisu­ut­takin ole) Jat­ka lukemista “Syn­tyvyy­den rom­ah­t­a­mi­nen paljon val­tion­velkaa suurem­pi ongel­ma Suomelle”

Työmarkkinajumi 5:  demokratia vai ulkoparlamentarismi?

Min­ul­la on tiet­tyä antipa­ti­aa kolmikan­taa vas­taan, kos­ka sekä työan­ta­jali­itot että palka­nsaa­ja­jär­jestöt aja­vat min­ulle kovin vierai­ta tavoit­tei­ta. Toisaal­ta olen har­joit­tanut suo­raa toim­intaa pain­os­taak­seni poli­it­tisia päätök­sen­tek­i­jöitä sekä Koi­järvel­lä että Tam­pereen viras­to­talon pelastamiseksi.

Enemmistödiktatuuria kahlitaan kaikkialla

Oikein mis­sään ei hyväksytä peri­aatet­ta, että eduskun­ta voisi tehdä yhden äänen enem­mistöl­lä ihan mitä tahansa. Yhdys­val­tain perus­tus­lain sisin ole­mus on aset­taa jar­ru­ja kapean enem­mistön toimille. Tämä ei ole peri­aat­teelle mitenkään hyvää main­os­ta, sil­lä aika junt­turaan päätök­sen­teko on maas­sa joutunut.

Suomes­sa vaa­dit­ti­in vielä 35 vuot­ta sit­ten kah­den kol­ma­sosan enem­mistö eduskun­nas­sa jok­seenkin kaik­keen, esimerkik­si vero­lakei­hin. Täl­lä halut­ti­in raja­ta enem­mistödik­tatu­urin val­taa. Vaa­timus tuli poli­it­tiselta oikeis­tol­ta. Pelkä­sivät vasem­mis­ton muuten säätävän kon­fiska­torisia vero­lake­ja ja sosial­isoivan näin rikkaiden omaisuudet.

Nalle Wahlroos on kri­ti­soin­ut ”enem­mistödik­tatu­uria” kovin sanoin. Jat­ka lukemista “Työ­markki­na­ju­mi 5:  demokra­tia vai ulkoparlamentarismi?”

Työmarkkinajumi 4: ensimmäinen sairauspäivä

Kak­si naista keskusteli niin kovaäänis­es­ti ratikas­sa, etten voin­ut olla kuulemat­ta. Toinen kysyi toiselta, oletko jo käyt­tänyt tämän kuukau­den sairaus­päivära­hat. Yhden käytin viime per­jan­taina, lop­ut kak­si ajat­telin käyt­tää ensi viikon maanan­taina ja tiistaina.

Keskustelu ensim­mäisen sairaus­päivära­han palkat­to­muud­es­ta on kum­mallista. Todel­la type­rä on hal­li­tus­puoluei­den esi­tys, ettei tässä oikeasti ole kysymys mis­tään, kos­ka melkein kaikil­la työe­htosopimus takaa palkan myös ensim­mäiseltä sairaus­päivära­hal­ta. Mik­si se sit­ten tehdään ja eri­tyis­es­ti, mik­si se tehdään kohdis­te­tusti niille huono-osaisille, joil­la ei ole työe­htosopimus­ta suojanaan?

Asia ei ole esil­lä ensimäistä ker­taa. Tästä on keskustel­tu mon­esti aiem­minkin ja Ruot­sis­sa esimerkik­si ensim­mäi­nen sairaus­päivära­ha on palkaton. Ennen kehdat­ti­in sanoa julkises­ti, mis­tä kenkä puris­taa. Nyt ollaan niin hieno­tun­teisia, ettei asi­as­ta pystytä puhu­maan ymmärrettävästi.

Ongel­mana on joidenkin huono moraali saikut­tamises­sa. Tämä on help­po tode­ta tilas­tol­lis­es­ti ensim­mäis­ten sairaus­päivien viikon­päivä­jakau­mas­ta. Monel­la kyse on maanan­taista, kos­ka viikon­lop­un juh­lin­ta meni pitkäk­si ja joidenkin on taas ehdit­tävä lähtemään kesämökille ennen viikonloppuruuhkaa.

Yllät­täviä epi­demioi­ta tuot­taa met­sästyskau­den alka­mi­nen tai suo­ma­lais­ten urheilu­sankarei­den kamp­pailu kul­las­ta ja kun­ni­as­ta olympialai­sis­sa. Jat­ka lukemista “Työ­markki­na­ju­mi 4: ensim­mäi­nen sairauspäivä”

Työmarkkinajumi 3: Paikallinen sopiminen tekstikysymyksistä

En ollut kovin innos­tunut paikallis­es­ta sopimis­es­ta palkko­jen osalta, mut­ta tek­stikysymyk­sis­sä paikallisel­la sopimisel­la voi paran­taa asioi­ta molem­pi­en osa­puolten kannal­ta jopa merkittävästi.

Kun kaukana Helsingis­sä päätetään työ­paikan yksi­tyisko­hdista, ei voi­da tietenkään tietää, mitä mis­säkin todel­la tarvi­taan. Val­takun­nalli­nen sopimus tar­joaa parhaas­sa tapauk­ses­sa lähtöko­hdan neu­vot­teluille, jois­sa palka­nsaa­jat luop­u­vat jois­takin itselleen jok­seenkin hyödyt­tömistä oikeuk­sista, jot­ka tule­vat työ­nan­ta­jal­la kalli­ik­si ja saa­vat oikeuk­sia, joista todel­la hyö­tyvät, mut­ta jot­ka eivät mak­sa työ­nan­ta­jalle paljonkaan. Turhan, mut­ta työ­nan­ta­jan kannal­ta kalli­in tek­stiko­hdan voi myös myy­dä pois pien­tä palkanko­ro­tus­ta vastaan.

Tässä molem­mat voit­ta­vat. Talousti­eteen ter­mein pyritään kohti Pareto-optimia.

Nyt kiis­tel­lään siitä, saa­vatko myös jär­jestäy­tymät­tömät työ­nan­ta­jat ja työn­tek­i­jät poike­ta kohti Pare­to-opti­mia sopimuk­ses­ta. Sen luulisin ole­van enem­män perustel­tua, sil­lä eiväthän he  ole voineet vaikut­taa sopimuk­seen edes teo­ri­as­sa, kos­ka ovat jär­jestäy­tymät­tömiä. Se, että tämä halu­taan estää, on help­po tulki­ta pahan­tah­tois­es­ti niin, että viemäl­lä tämä etu jär­jestäy­tymät­tömiltä työn­tek­i­jöiltä ja yri­tyk­siltä halu­taan pakot­taa yri­tys liit­tymään työ­nan­ta­jali­it­toon. Tämä on palka­nsaa­ja­jär­jestö­jen etu­jen mukaista, kos­ka työe­htosopimuk­sen yleis­si­tovu­us vaaran­tuu, jos liian moni yri­tys jää työ­nan­ta­jali­iton ulkop­uolelle. Sinän­sähän on outo vaa­timus palka­nsaa­jil­ta vaa­tia, että yri­tys kuu­luu hei­dän vastapuolen­sa leiri­in. Jat­ka lukemista “Työ­markki­na­ju­mi 3: Paikalli­nen sopimi­nen tekstikysymyksistä”

Työmarkkinajumi (2): paikallinen sopiminen palkoista

Paikallises­sa sopimises­sa on kak­si puol­ta, sopimi­nen palkoista ja sopimi­nen muista asioista. Aloi­tan palkoista.

Sak­sas­sa yri­tys voi henkilökun­nan suos­tu­muk­sel­la mak­saa mui­ta huonom­paa palkkaa, jos sen ole­mas­sao­lo on muuten vaaran­tunut. Ajatel­laan, että tämä on työn­tek­i­jöi­denkin etu – eiväthän he siihen muuten suostuisi.

Olisiko Suomes­sakin? Mielu­um­min saa sata euroa kuus­sa vähem­män palkkaa kuin ottaa riskin, että työ­paik­ka menee alta ja joutuu vai­h­ta­maan myyn­tikelvot­toman omakoti­talon­sa vuokrakak­sioon Koivukylässä. Jos työ­paikan menet­tämi­nen on pienem­pi paha, voihan sitä vai­h­taa työ­nan­ta­jaa oma-aloitteisestikin.

Samapalkkaisuus nostaa tuottavuutta

Yli kymme­nen vuot­ta sit­ten Juhana Var­ti­ainen – sil­loin vielä demari – huo­maut­ti eräässä tilaisu­udessa, että Sak­sas­sa on omak­sut­tu käytän­tö hidas­taa tuot­tavu­u­den nousua, kun tehot­tomat yri­tyk­set pide­tään keinotekois­es­ti hengis­sä. Tämä tulee aikaa myöten näkymään Sak­sas­sa taloudel­lisen kasvu hidas­tu­mise­na. Jat­ka lukemista “Työ­markki­na­ju­mi (2): paikalli­nen sopimi­nen palkoista”