Kategoria: Talouspolitiikka

Metsänomistajat esittävät: metsätuloja ei pitäisi ottaa huomioon asiakasmaksuissa.

Suomes­sa pitkäaikaisen laitoshoidon mak­sut ovat tulosi­don­naisia. Niin on kaikkial­la. Suomen jär­jestelmä poikkeaa vain siinä ettei omaisu­us vaiku­ta hoit­o­mak­sui­hin. Tulot nos­ta­vat asi­akas­mak­sua 85 pros­entin mar­gin­aaliv­erol­la – siis  jokaises­ta ansai­tus­ta satases­ta asi­akas­mak­su nousee 85 euroa.

Useim­mil­la van­hainko­tien asukkail­la tulot koos­t­u­vat eläk­keestä, mut­ta myös omaisu­us­tu­lot las­ke­taan mukaan tuloihin.

Met­sän­o­mis­ta­jat ovat alka­neet vaa­tia, etteivät met­sä­tu­lot kuitenkaan saisi vaikut­taa asi­akas­mak­sui­hin. Tämä on jatku­moa sille, että tulot met­sistä ovat muutenkin paljon kevyem­min verotet­tu­ja kuin palkkatulot.

Niin härske­jä he eivät tietenkään  ole, että esit­täi­sivät suo­raan, että met­sä­tu­lot jätet­täisi­in tyystin huomiotta, mut­ta siihen tässä tähdätään. Jat­ka lukemista “Met­sän­o­mis­ta­jat esit­tävät: met­sä­tu­lo­ja ei pitäisi ottaa huomioon asiakasmaksuissa.”

Markkinatalous ei voi hyvin

Syn­nyin vuon­na 1951 nyky­istä Inti­aa köy­hempään maa­han. Viidessäkymme­nessä vuodessa Suo­mi nousi maail­man vau­raimpi­en maid­en joukkoon – kiitos markki­na­t­alouden, joka on tuonut val­tavasti lisää vau­raut­ta ympäri maailmaa.

Kiihkeim­män kasvun vuosi­na Suo­mi kut­sui talout­taan sekat­alousjär­jestelmäk­si. Val­tio pysyi isän­nän roolis­sa. Oli­han markki­na­t­alous oli hyvä ren­ki, mut­ta huono isän­tä. Sekat­alous toi­mi eri­no­mais­es­ti, vaik­ka val­tion ohjaus epäon­nis­tuikin välil­lä pahasti. Ohjaa­mat­tomana kehi­tys olisi men­nyt huonom­min, on ainakin men­nyt monis­sa puh­taan kap­i­tal­is­min maissa.

Opiske­lin kansan­taloustiedet­tä 1970-luvul­la. Sil­loin opetet­ti­in, että teo­ria markki­na­t­alouden hyvyy­destä nojasi joukkoon ole­tuk­sia, joi­hin kuu­lui tiedon ilmaisu­us ja vapaa kil­pailu ilman monopole­ja. Ne eivät päte­neet sil­loinkaan, mut­ta pätevät nyt vielä huonom­min. Jat­ka lukemista “Markki­na­t­alous ei voi hyvin”

Maailma muuttui ja minä sen mukana

Erk­ki Liikasen kir­jan Komis­saari lop­pupuolel­la on mie­lenki­in­toista pohd­in­taa siitä, miten maail­ma on muut­tunut ja mitä glob­al­isaa­tio on vaikut­tanut eli­noloi­hin maail­mas­sa ja Suomen sisällä.

Sen lukem­i­nen herät­ti minus­sa tarpeen pohtia suhdet­tani markki­na­t­alouteen ja kap­i­tal­is­mi­in. Se on nimit­täin muut­tunut aiko­jen kuluessa.

Päätin ryhtyä syven­tämään ajat­telu­ani kir­joit­ta­mal­la – minä ajat­te­len kir­joit­ta­mal­la. Tähtään kokon­aisu­u­teen, jos­sa on noin sata liuskaa tek­stiä. Siitä tuskin tulee painet­tua kir­jaa, kos­ka tietokir­jat eivät myy kovin hyvin, mut­ta silti tähtään kun­ni­an­hi­moi­seen kokonaisuuteen.

Tarkoituk­seni on julka­ista tek­sti kym­meninä blogikir­joituksi­na. Niitä yhdis­tää kir­jaimet MM ja järjestys­nu­mero otsikon alus­sa. Ensim­mäi­nen kir­joituk­sista esimerkik­si on otsikoitu MM(1) Pieni oli kaunista.

Val­itsin julkaisemisen blogikir­joituksi­na, kos­ka toivon palautet­ta ja kri­ti­ikkiä. Lop­ullises­sa ver­sios­sa – mis­sä muo­dos­sa sen sit­ten julkaisenkin – otan kri­ti­ikin ja täy­den­tävät ideat sovel­tuvil­ta osin huomioon. Aion siis varas­taa ideat itsel­leni kor­vauk­sia mak­samat­ta, mikä kom­men­toi­jien on syytä ottaa huomioon.

Miten Suomi ajautui tarkkikseksi?

Malliop­pi­las, joka ärhen­teli Kreikalle ja Ital­ialle talouden huonos­ta hoi­dos­ta on nyt itse tarkkailu­lu­okalla. Val­tion­talous on ollut ali­jäämäi­nen 17 vuot­ta yhtäjaksoisesti.

Tärkein syy tähän on väestön ikään­tymi­nen: aiem­min poikkeuk­sel­lisen edullisen ikä­jaka­man muut­tumi­nen poikkeuk­sel­lisen epäedullisek­si. Kir­joitin tästä eloku­us­sa kir­joi­tus­sar­jan hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­man ensim­mäisessä jak­sos­sa otsikol­la mikä on ongelma. 

Tuon kir­joituk­sen keskeinen sisältö on tässä tek­stis­sä: Jat­ka lukemista “Miten Suo­mi ajau­tui tarkkikseksi?”

Oikeistovalta (6) Itse aiheutettu laskusuhdanne

Olen yleen­sä Juhana Var­ti­aisen kanssa samaa mieltä melkein kaikesta, mut­ta nyt on löy­tynyt erim­ielisyys. Kir­joitin, että hal­li­tuk­sen raskaat talouden sopeu­tuk­set, siis leikkauk­set ja tulon­si­ir­to­jen kar­simiset, eivät ole vähen­täneet velka­an­tu­mista, kos­ka ne ovat aiheut­ta­neet työt­tömyyt­tä ja tor­juneet nousukau­den. Juhana vas­tasi Elon Muskin X:ssä, ettei keven­tynyt finanssipoli­ti­ik­ka kuitenkaan rahoi­ta itseään. Ei yleen­sä rahoitakaan. Tämä kan­nat­taa muuten muis­taa, kun joku taas sanoo. että vero­jen alen­nuk­set rahoit­ta­vat itsensä.

Vaik­ka yleen­sä kan­natan val­tavir­tat­aloustiedet­tä, tässä nousukau­den estämisessä min­ul­la on oma per­soon­alli­nen näke­myk­seni asioista. Jat­ka lukemista “Oikeis­to­val­ta (6) Itse aiheutet­tu laskusuhdanne”

Oikeistovalta (5) Tarvitsemme kvantitatiivista sosiaalitiedettä

Istu­van hal­li­tuk­sen päätök­set tun­tu­vat minus­ta huonoil­ta myös sen takia, ettei hal­li­tuk­sel­la näytä ole­van san­ot­tavaa yhteiskun­nal­lista insinööriosaamista. Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan rak­en­t­a­mi­nen on vaikeaa, mut­ta sen purkami­nen tai kor­jaami­nen on vielä vaikeam­paa. Huono osaami­nen tuot­taa turhaa kärsimystä.

Sil­loin kun hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taa raken­net­ti­in, sosi­aal­i­ti­etei­den osaami­nen oli voimakkaasti mukana.

Tämä muut­tui jo 1990-luvul­la. Olin neu­vot­tele­mas­sa Lip­posen ensim­mäisen hal­li­tuk­sen toteut­tamista säästöistä. Sosi­aalipoli­itikoista ei ollut san­ot­tavaa apua. He sanoi­vat vain, ettei mis­tään voi säästää, mikä tarkoit­taa samaa kuin että säästäkää mis­tä haluatte.

Kohta­laisen hyvin se silti meni, mut­ta yksi paha moka tehti­in. Hyväksy­imme val­tio­varain­min­is­ter­iön ehdo­tuk­sen  pois­taa sairaus­päivära­has­ta min­i­mi. Se kuu­losti loogiselta. Jos ei ole ollut tulo­ja ennen kuin mur­si jalka­nsa, mik­si tulo­ja piti olla sen ajan, kun jal­ka on kip­sis­sä, jon­ka jäl­keen ollaan taas ilman tulo­ja. Jos ei ole tulo­ja ter­veenä, ei voi menet­tää tulo­ja sairastues­saan. Jat­ka lukemista “Oikeis­to­val­ta (5) Tarvit­semme kvan­ti­tati­ivista sosiaalitiedettä”

Matemaattisesti lahjakkaiden lasten on saatava vaativampaa opetusta

Olen ollut koko aikuiselämäni kytkök­sis­sä yliopis­tom­aail­maan ja yliopis­tois­sa tieteenaloi­hin, jois­sa tarvi­taan matem­ati­ikkaa. Sisään tule­vien opiske­li­joiden matem­ati­ikan osaami­nen oli 1970-luvul­la oli heikom­paa kuin 1960-luvul­la, 1990-luvul­la heikom­paa kuin 1970-luvul­la ja nyt heikom­paa kuin 1990-luvul­la. Matem­ati­ikan osaami­nen siis heikke­nee jatku­vasti. Tämän voi havai­ta ver­taa­mal­la yliop­pi­laskokei­den tehtäviä ennen ja nyt.

Nämä eivät ole mitään mutu-tieto­ja. Matem­ati­ikan osaamista mitataan, jot­ta voidaan suun­nitel­la ope­tus­ta. Jat­ka lukemista “Matemaat­tis­es­ti lah­jakkaiden las­ten on saata­va vaa­ti­vam­paa opetusta”

Oikeistovalta (4) otetaan rahaa köyhiltä

Kun rahaa on vähän ja sitä pitää antaa lisää rikkaille, ei auta kuin ottaa sitä köy­hiltä. Kau­ni­im­min san­ot­tuna sosi­aal­i­tur­vaa on muutet­ta­va kan­nus­tavam­mak­si, jot­ta suo­ma­laiset saataisi­in töihin.

Ensik­si on huo­mautet­ta­va siitä, että työt­tömien köy­hdyt­tämi­nen ei vält­tämät­tä paran­na työl­lisyyt­tä, vaik­ka niin moni kokeekin. Erään amerikkalaisen tutkimuk­sen mukaan köy­hyys pas­sivoi työ­markki­noil­la, kos­ka kaik­ki ener­gia menee päivit­täiseen selviämiseen. (Olen kir­joit­tanut tästä, mut­ta blo­gin hakuo­hjel­ma on niin huono, etten löytänyt kir­joi­tus­ta yli neljän­tuhan­nen artikke­lin joukos­ta) Jos seisoo koko päivän leipäjonos­sa, ei saa töitä.
(Kor­jaus:  Se aiem­pi kir­joi­tus on tääl­lä.)

Isos­sa kuvas­sa pienet tulo­erot ovat hyväk­si taloudel­liselle kasvulle, kun­han ne eivät ole liian pienet. Kan­sain­vä­li­nen val­u­ut­tara­has­to arvioi vuon­na 2017, että kasvun kannal­ta opti­maa­li­nen Gini-ker­roin on noin 0,27, eli suun­nilleen se, mitä Suomes­sa on.  Tämän tutkimi­nen empi­iris­es­ti on kuitenkin haas­tavaa, enkä usko, että tuo 0,27 on mikään uni­ver­saali vakio, vaan riip­puu muista tek­i­jöistä ja on riip­pu­vainen maan kehi­tys­ta­sos­ta. Jat­ka lukemista “Oikeis­to­val­ta (4) ote­taan rahaa köyhiltä”

Oikeistovallan paluu (3) Lisää rahaa rikkaille

Monil­la Suomes­sa on käsi­tys, että talous voi sitä parem­min, mitä suurem­mat ovat tulo­erot. Empiria ei oikein tue väitet­tä. Suurten tulo­ero­jen maat ovat pääsään­töis­es­ti köy­hiä ja pien­ten tulo­ero­jen maat pääsään­töis­es­ti rikkai­ta. Vuon­na 2017 kan­sain­vä­li­nen val­u­ut­tara­has­to arvioi, että opti­maa­li­nen Gini-ker­roin talouskasvun kannal­ta on noin 0,27, mikä sat­tuu ole­maan se, jol­la tasol­la tulo­erot ovat olleet Suomes­sa pitkään. Tämän hal­li­tuk­sen vaiku­tus­ta tulo­eroi­hin ei tilas­toista vielä näe.

Olen kir­joit­tanut asi­as­ta täl­lä blogilla mon­ta ker­taa, viimek­si tämän vuo­den tam­miku­us­sa. Tähän artikke­li­in pääsee tästä. En ker­taa sitä tässä.

Tavoitel­tu­un tulo­ero­jen kasvu­un pääsee alen­ta­mal­la rikkaiden vero­ja ja köy­hien saamia tulon­si­ir­to­ja. Kos­ka tulon­si­ir­rot rahoite­taan veroil­la, nämä kak­si menevät käsi kädessä. Jat­ka lukemista “Oikeis­to­val­lan paluu (3) Lisää rahaa rikkaille”

Oikeistovalta (2) Vastuullinen talouspolitiikka

En ymmär­rä mitä vasem­mis­to­laista tai edis­tyk­sel­listä on halus­sa siirtää lasku­ja nuorem­pi­en ikälu­okkien mak­set­tavak­si. Kovin mon­et vasem­mistopoli­itikot kuitenkin ajat­tel­e­vat niin. Lainaa kan­nat­taa ottaa niin kauan kuin sitä vielä saa.

Luulen tämän ajat­telun juon­tu­van siitä, että vasem­mis­to­laiset eivät kovin usein ole olleet vas­tu­us­sa rahan han­kkimis­es­ta vaan ain­oas­taan sen kulut­tamis­es­ta – tarkoi­tan siis kun­nan­val­tu­us­tois­sa tai eduskun­nas­sa. Rahan han­kkimi­nen on muiden asia.

Niin­pä vasem­mis­toli­it­to oli ain­oa eduskun­ta­puolue, joka jäi ulos velkajarrusopimuksesta.

Näin tehdessään vasem­mis­toli­it­to oikeut­ti ajat­telun, että köy­hien lap­siper­hei­den ruoka­menoista on nyt vain pakko säästää. Jat­ka lukemista “Oikeis­to­val­ta (2) Vas­tu­ulli­nen talouspolitiikka”