Kategoria: Talouspolitiikka

Asevelvollisuuden kustannukset on laskettava oikein

Juk­ka Kopra (kok) kir­joit­ti tämän päivän Hesaris­sa , ettei asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nus­ta pidä laskea osak­si Suomen puo­lus­tus­meno­ja, kos­ka mieliku­vi­tus­ra­hal­la ei maa­ta puolusteta.

Kir­joi­tus on aivan käsit­tämätön. Kysymys on siitä, minkä arvoisek­si las­ke­taan se mene­tys, joka kansan­taloudelle ja asevelvol­lisille koituu siitä, että asevelvol­liset ovat intis­sä eivätkä töis­sä. Se ei ole mitään mieliku­vi­tus­ra­haa tai jos on, työt­tömyy­den tai alhaisen eläkeiän aiheut­ta­ma mene­tys kansan­taloudelle on sekin mieliku­vi­tus­ra­haa. Etla on arvioin­ut tämän merk­i­tyk­sen 0,4 pros­en­tik­si BKT:sta.

Vaik­ka osa asevelvol­li­sista opiske­lisi elleivät olisi intis­sä, mene­tyk­sek­si tulee laskea työ­panos, sil­lä jos he opiske­li­si­vat intin sijas­ta, he tietysti valmis­tu­vat ja siir­ty­i­sivät työelämään aikaisem­min. Vuosi intis­sä tarkoit­taa vuot­ta vähem­män työelämässä, sijoit­tuu int­ti mihin elämän­vai­heeseen hyvänsä.

Asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nusten laskem­i­nen mukaan puo­lus­tus­menoi­hin saat­taa Suomen samalle viivalle niiden maid­en kanssa, joil­la on palk­ka-armei­ja. Palk­ka-armei­jan palkat ovat osa puo­lus­tus­meno­ja, joten asevelvol­lisu­usarmei­jan kus­tan­nusten on myös olta­va. Muuten näitä ei voi verrata.

On merk­ki väärässä olemis­es­ta, jos joutuu argu­men­toin­nis­saan puhu­maan vas­toin parem­paa tietoaan. Jat­ka lukemista “Asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nuk­set on las­ket­ta­va oikein”

Mihin Trumpin kauppasota kaikkia vastaan johtaa?

USA julisti kaup­pa­so­dan koko maail­malle. Tämä on nyky­tyyp­pisen vapaan kau­pan ja glob­al­isaa­tion lop­pu. Tilanne ei palaudu ennalleen, vaik­ka demokraatit tuli­si­vat val­taan vuon­na 2029.

Voi olla, että ere­h­dyn, mut­ta olen näkev­inäni jotain logi­ikkaakin Trumpin toiminnassa.

Yhdysvaltain talous jyrkästi jakautunut

Yhdys­val­lat on val­ta­van jakau­tunut maa pait­si poli­it­tis­es­ti, myös taloudel­lis­es­ti. Ran­nikko-osaval­tiot ovat mod­erne­ja ja taloudel­lis­es­ti edis­tyneitä ja niiden välis­sä on taka­pa­juinen ruostevyöhyke, jos­sa on paljon lakkautet­tu­ja tehtai­ta ja kai­vok­sia. Rikkaissa osaval­tiois­sa äänestetään demokraat­te­ja ja köy­hissä repub­likaane­ja. Jos maa jakau­tu­isi niin, että demokraat­tien hal­lit­se­mat osaval­tiot itsenäisty­i­sivät repub­likaanien hal­lit­semista, tois­es­ta tulisi rikas ja mod­erni, tois­es­ta köy­hä ja taka­pa­juinen. Jako ei kuitenkaan nou­da­ta maanti­eteel­lisiä rajo­ja, vaan maa on jakau­tunut läpiko­taisin mod­erni­in ja van­hanaikaiseen talouteen. Tek­sasis­sakin on mod­er­nia talout­ta van­hanaikaisen keskellä.

Glob­al­isaa­tios­sa Yhdys­val­loil­la on ollut suh­teelli­nen etu kaik­keen siihen uude­naikaiseen ja mod­erni­in, jos­ta me Yhdys­val­lat tun­nemme, esimerkik­si infor­maa­tiopalvelui­hin. Per­in­teisessä teol­lisu­us­tuotan­nos­sa maa on menet­tänyt asemi­aan, kos­ka men­estys mod­ernissa taloudessa on hin­noitel­lut dol­lar­in niin kalli­ik­si, että teol­lisu­us­tuot­teet tuo­daan maa­han muual­ta. Yhdys­val­lat ei ole opti­maa­li­nen val­u­ut­ta-alue. Jat­ka lukemista “Mihin Trumpin kaup­pa­so­ta kaikkia vas­taan johtaa?”

Kulttuuri on elinkeinopolitiikan ytimessä

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­to kävi pitkän keskustelun vihrei­den ryh­mäaloit­teesta kult­tuuriken­tän työ­paikko­jen ja kult­tuurielämys­ten tur­vaamis­es­ta. Käytin keskustelus­sa lyhyen puheen­vuoron minäkin.

Helsingille kysymys kult­tuurista on myös kovaa elinkei­nop­o­li­ti­ikkaa. En tarkoi­ta täl­lä vain  sitä, että kult­tuuri sinän­sä luo kaupunki­in työ­paikko­ja, vaan sitä, että hyvä kult­tuu­ri­tar­jon­ta tukee muiden elinkeino­jen men­estys­tä. Se tekee kaupungista mie­lenki­in­toisem­man ja muo­dostaa syyn tul­la Helsinki­in töi­hin ja perus­ta­maan yrityksiä.

Noin kymme­nen vuot­ta sit­ten The Econ­o­mistis­sa oli artikke­li, jos­sa oli selvitet­ty euroop­palais­ten kaupunkien men­estys­tä pitkäl­lä aika­jän­teel­lä. Kaupun­git, jot­ka oli­vat aikanaan panos­ta­neet kult­tuuri­in, oli­vat sen jäl­keen kas­va­neet ja kukois­ta­neet paljon parem­min ver­rat­tuna saman­laisi­in kaupunkei­hin, jois­sa kult­tuurielämä oli ollut köyhää.

Nyt kun val­tio­val­ta ajaa kult­tuuria alas Suomes­sa, kaupunkien yleen­sä ja Helsin­gin eri­tyis­es­ti on otet­ta­va vas­tuu kult­tuurin edis­tämis­es­tä. Näin­hän me olemme hie­man tehneetkin.

Tähän liit­tyy kuitenkin ongel­ma. Jos Helsin­ki lisää panos­tus­ta kult­tuuri­in, on riskinä, että käy kuten kävi sote-rahoituk­ses­sa. Val­tio rankaisee kaupun­gin kult­tuurille suun­taa­mas­ta rahoituk­ses­ta vähen­tämäl­lä vas­taavasti omaa rahoitustaan.

On suuri ongel­ma tälle maalle, etteivät kun­nat voi luot­taa val­tioon, vaan joutu­vat aina pelkäämään, että jos ne panos­ta­vat itse johonkin, val­tio vähen­tää vas­taavasti omaa panostustaan.

Perintöveron poisto – mitä ajattelen nyt

Suh­tau­tu­mi­nen per­in­töveron pois­toon olisi selvä, jos ajat­telisimme per­in­töveron pois­toa vain taloudel­lisen tasa-arvon kannal­ta. Se lisäisi omaisu­usero­ja. Kuitenkin Ruotsin talous on val­ta­van paljon parem­mas­sa kun­nos­sa kuin Suomen talous suurelta osin, kos­ka Ruot­sis­sa on isän­maal­lista sijoi­tus­var­al­lisu­ut­ta. Siitä hyö­tyvät kaik­ki ruotsalaiset.

Vaik­ka halu­aisimme, emme voi mitään sille, että suo­ma­lais­ten yri­tys­ten omis­ta­jat ovat rikkai­ta. Voimme vaikut­taa vain siihen, ovatko he suomalaisia.

Suo­ma­laiset kasvuyri­tyk­set joudu­taan usein myymään ulko­maille, kos­ka suo­ma­laisil­la ei ole rahaa niitä ostaa.

Ruot­salais­ten koti­talouk­sien keskimääräi­nen var­al­lisu­us on selvästi suurem­pi kuin Suomes­sa, mut­ta sen medi­aani on Suomes­sa korkeampi. Var­al­lisu­userot ovat Ruot­sis­sa hyvin suuria.

Ruot­salainen pääo­ma on hyvin isän­maal­lista; kan­nat­taa olla, sil­lä suuria omaisuuk­sia hel­lästi kohtel­e­vat vero­lait ovat hal­li­tuk­sen hyvän­tah­toisu­u­den takana. Jat­ka lukemista “Per­in­töveron pois­to – mitä ajat­te­len nyt”

Suomen kaivospolitiikka on lyhytnäköistä ja epäisänmaallista

Olemme jok­seenkin ain­oana maana maail­mas­sa julk­ista­neet, että maaperämme rikkaudet ovat koko maail­man yhteistä omaisu­ut­ta. Kaikil­la maail­man kaivosy­htiöil­lä on oikeus perus­taa kor­vauk­set­ta kaivos Suomeen.

Joskus ennen kaivos sen­tään työl­listä paljon, mut­ta ne ajat ovat men­neisyyt­tä. Robot­it tekevät sen halvem­mal­la. Niin­pä, kun joku ulko­mainen yhtiö tulee Suomeen, siitä ei jää Suomeen paljon muu­ta kuin hait­to­ja. Hesaris­sa oli vähän aikaa sit­ten jut­tu siitä, kuin­ka kaivosy­htiöt uhkaa­vat tul­la kesämökkien naa­pureik­si, jol­loin kesämök­ki on tietysti käyt­tökelvo­ton eikä mitään kor­vauk­sia makseta.

Suomen kaivospoli­ti­ikkaa on ver­rat­tu Kon­goon. Ver­taus on epäreilu, sil­lä Kon­gos­sa kaivosy­htiö joutuu sen­tään mak­samaan 10 %  veroa kai­vok­sen tuo­to­s­ta. On meil­läkin nyt mitätön kaivosvero, 0,6 % met­allin vero­tusar­vos­ta. Sen tuo­tok­si on arvioitu 5 miljoona euroa vuodessa, eli ei mitään. Jopa Kon­gos­sa se on siis yli 16-ker­tainen. Jat­ka lukemista “Suomen kaivospoli­ti­ik­ka on lyhyt­näköistä ja epäisänmaallista”

Kaupan vapaus uhrataan

Vapaan kau­pan aika saat­taa läh­estyä lop­puaan, eikä se johdu vain Trumpista.

Trump sanoo halu­a­vansa tul­limuurin USA:n ja EU:n välille, kos­ka ilkeät euroop­palaiset eivät osta amerikkalaisia auto­ja. Ilkeilyn sijas­ta auton osta­jat taita­vat kat­soa hin­taa ja laat­ua. USA:n teol­lisu­us on kil­pailukyvytön­tä, eikä se koske vain autoja.

Yhdys­val­tain heikko kil­pailukyky johtuu dol­lar­in yliar­vos­tuk­ses­ta. Se taas johtuu dol­lar­in ase­mas­ta kan­sain­välisenä reser­vival­u­ut­tana. Kun Sveitsin ase­ma rahan tur­vasa­ta­mana nos­ti Sveitsin fran­gin arvon pil­vi­in ja uhkasi tuho­ta maan matkailun ja teol­lisu­u­den, maa ryhtyi alen­ta­maan val­u­ut­tansa arvoa. Niin kan­nat­taisi Yhdys­val­to­jenkin tehdä, jos kaup­patase olisi se ongel­ma. Jat­ka lukemista “Kau­pan vapaus uhrataan”

Hallituksen ohje: älä pysy raamissa!

Pehmeä bud­jet­ti­ra­hoi­tus on yksi sotemallimme val­u­vioista. Val­tio on antanut sotealueille bud­jet­ti­raamin, jota niiden pitäisi nou­dat­taa, mut­ta jos rahat eivöt riitä, val­tion on annet­ta­va lisää rahaa. Tästä on eduskun­nan päätös. Niin­pä ei ole niin väliä sil­lä, pysyykö raamis­sa. Kun ei väl­itä raamista, saa alueelleen hyv­in­voin­tia, työ­paikko­ja ja rahaa. Asukkaat hur­raa­vat. Aika hulp­peasti jotkut sotealueista ovat lisän­neet rahankäyt­töä ver­rat­tuna siihen, paljonko rahaa sotepalvelui­hin meni aiem­min alueen kunnilta.

Tosin on ole­mas­sa uhka, että jos hult­tio­hyv­in­voin­tialue ei pysy raamis­saan, sen naa­puris­sa ole­vaa asi­at hyvin hoi­tanut­ta ran­gais­taan pakkoli­it­tämäl­lä se siihen hult­tioon. Laki­in tämä on kir­joitet­tu vähän toisin, mut­ta tätä sil­lä käytän­nössä tarkoite­taan. Ran­gais­tus kohdis­tuu siis syyt­tömän osa­puoleen, joten en oikein jak­sa uskoa, että tätä tul­laan sovelta­maan. Helsingis­sä tosin pelätään Helsin­gin liit­tämistä Van­taa-Ker­a­va ‑hyv­in­voin­tialueeseen.

Pehmeä bud­jet­ti­ra­joite on moraalis­es­ti ongel­malli­nen. Se on yksi niistä syistä, joiden takia kan­natan vero­tu­soikeut­ta hyv­in­voin­tialueille. Kun rahaa tuh­lataan, lisää ei tulekaan val­tion poh­jat­tomas­ta kas­sas­ta vaan korotet­tuina veroina asukkail­ta. Asukkaat eivät hurraakaan.

Helsin­ki oli nou­dat­tanut ohjei­ta ja oli sopeut­tanut annet­tua raamia. Tämä tapah­tui aika vaikei­den päätösten hin­nal­la. Moni ajat­teli Helsingis­säkin, että eikö mei­dän kan­nat­taisi tehdä kuten muut tekevät ja härskisti ylit­tää bud­jet­ti parem­pi­en palvelu­jen tur­vaamisek­si asukkaille .

Sen sijaan, että val­tio­val­ta olisi kiit­tänyt Helsinkiä tot­tel­e­vaisu­ud­es­ta, se päät­ti ran­gaista Helsinkiä raamis­sa pysymis­es­tä. Nyt lausun­tok­ier­roksel­la on laki Helsin­gin soter­a­hoituk­sen leikkaamis­es­ta 35 miljoon­al­la eurol­la. Jat­ka lukemista “Hal­li­tuk­sen ohje: älä pysy raamissa!”

Miksi subventoitu ydinvoimala ei edelleenkään ole hyvä ratkaisu

Luulin jo, että Kai Mykkäsen aja­tus pan­na sähkönku­lut­ta­jat sub­ven­toimaa ydin­voimaa olisi kuol­lut ja kuopat­tu ener­gia-alan asiantun­ti­joiden tyr­mät­tyä sen jok­seenkin yksimielis­es­ti, mut­ta tämän päivän Hesaris­sa yhteiskun­ta­suhde­jo­hta­ja Jami Arvola For­tu­mista yrit­tää herätel­lä aja­tus­ta henki­in uudestaan.

Ker­rataan nyt vielä. Jos yritämme puut­tua markki­noi­hin tasoit­taak­semme sähkön hin­nan vai­htelua, viemme kan­nat­tavu­u­den halvem­mil­ta markki­nae­htoisil­ta ratkaisuil­ta, ja lop­ul­ta kaik­ki kärsivät.

Kai Mykkäsen perustelu oli, että Suomeen tarvi­taan sähköstä vetyä valmis­tavia elek­trolyy­sere­itä, jot­ka halu­a­vat tasaista sähkön hin­taa, kos­ka ne halu­a­vat olla pääl­lä jatku­vasti. Vedyn valmis­tuk­sen ohel­la on kyse teol­lisu­u­den sähköistämis­es­tä, mut­ta käytetään esimerkkinä elektrolyyseriä.

Ajatuk­sen voi eristää niin, että mitä sähkö­markki­noille vaikut­taisi, jos For­tum rak­en­taisi 1000 MW:n ydin­voimalan ja jokin toinen yri­tys sen viereen 1000 MW:n elek­trolyy­serin. Kaik­ki ydin­voimalan tuot­ta­ma sähkö menisi tuo­hon naa­pu­ri­ton­til­la ole­vaan eletrolyy­seri­in. Jos ydin­voimalal­la ei olisi suun­nitel­tu­ja ja suun­nit­telemat­to­mia huoltokatko­ja, tästä yksiköstä ei tarvit­sisi johtaa edes yhdysjo­htoa val­takun­nan verkkoon. Kut­sun tätä yksikköä yri­tys­parik­si. Jat­ka lukemista “Mik­si sub­ven­toitu ydin­voimala ei edelleenkään ole hyvä ratkaisu”

Miksi luova tuho on palkkaeroja tehokkaampi

Kun kir­joitin täl­lä blogilla, että palkanko­ro­tuk­set lisäi­sivät luo­van tuhon kaut­ta tuot­tavu­u­den kasvua, min­ul­ta kysyt­ti­in, mik­si tuot­tavu­u­den nousu­un tarvi­taan luo­vaa tuhoa, eikö riitä, että tuot­tavampi työ­paik­ka mak­saa korkeam­paa palkkaa ja imuroi näin työvoiman huono­tuot­toi­sista työpakoista.

Jonkin täy­den kil­pailun kitkat­tomas­sa ideaal­i­mallis­sa se riit­tää, mut­ta todel­lises­sa maail­mas­sa ei riitä.

Pääsyynä on kit­ka. Ihan pienet palkkaerot eivät riitä työ­paikan vai­h­toon.  Tärkein syy Suomes­sa johtuu siitä, että työ­paikan vai­h­t­a­mi­nen edel­lyt­tää usein muut­toa työn perässä toiselle paikkakun­nalle tai toiselle puolelle kaupunkia.  Se mak­saa ja on muutenkin vaival­loista. Joskus täy­tyy myös koulut­tau­tua, ja se vas­ta mak­saakin, mut­ta on pakko, jos van­ha työ­paik­ka menee alta pois. Eikä pidä väheksyä kotiseu­tu­rakkaut­ta, las­ten leikki­tovere­i­ta ja mukavia naa­pure­i­ta. Jat­ka lukemista “Mik­si luo­va tuho on palkkaero­ja tehokkaampi”

Matalapalkkatuki ja työn tuottavuus

Roope Uusi­ta­lo kom­men­toi kir­joi­tus­tani, jos­sa sanoin korkei­den palkanko­ro­tusten edis­tävän työn tuot­tavu­u­den nousua, kos­ka ne edis­tävät luo­vaa tuhoa. Hän huo­maut­ti, että enkö ole kir­jas­sani Täystyöl­lisyy­teen ilman köy­hyyt­tä esit­tänyt pien­ten palkko­jen sub­ven­toin­tia ja eikö tämä ole ris­tiri­idas­sa nyt esit­tämäni kanssa.

Uusi­talon kom­ment­ti tuli kuin tilauk­ses­ta, kos­ka olin harkin­nut tuon ris­tiri­idan käsit­telemistä itsekin, mut­ta laisku­ut­tani lykän­nyt sitä aina vain.

Itse asi­as­sa olen esit­tänyt mata­la­palkkatukea jok­seenkin kaikissa kir­jois­sani vuo­den 1986 jäl­keen, eri­tyisen pain­okkaasti kir­jas­sa Hyv­in­voin­ti­val­tion eloon­jäämisop­pi, jos­ta sain Pro Oecono­mia ‑palkin­non. Se on myös perus­teenani kan­nat­taa pien­tä perustuloa.

Sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ik­ka todel­lakin edis­tää tuot­tavu­u­den kasvua. Tästä saimme hyvää näyt­töä 1980-luvul­la, jol­loin palkanko­ro­tuk­set ajoi­vat Suomes­ta pois tek­sti­ili­te­ol­lisu­u­den tehden näin tilaa tuot­tavam­mille työpaikoille.

Tämä oli edullista kansan­taloudelle, mut­ta ei kaikille työ­paikansa menet­täneille. Moni jou­tui luop­umaan omakoti­talostaan ja muut­ta­maan Van­taalle vuokrakak­sioon. Parem­pi palk­ka ei riit­tänyt kus­tan­ta­maan ero­tus­ta. Mut­ta kansan­talous kiit­ti ja val­tio vero­tu­lo­jen saa­jana. Jat­ka lukemista “Mata­la­palkkatu­ki ja työn tuottavuus”