Olen surullinen siitä suunnasta, johon hallitus on Suomea viemässä. En jaksaisi jäkättää hallitusohjelman pöyristyttävistä yksityiskohdista, koska ongelmana on suunta, eivätkä yksityiskohdat. Enkä sitä paitsi usko, että osa-aikatyötä tekevältä yksinhuoltajalta lopulta viedään 400 euroa kuussa, vaikka niin uhotaan.
Olen tavoitellut pienten tuloerojen yhteiskuntaa, mutta aivan eri keinoin kuin poliittinen vasemmisto on tavoitellut. Tarpeesta uudistaa työelämää olen samaa mieltä hallituksen kanssa. Se pitäisi tietysti tehdä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa, mutta jos palkansaajajärjestöillä ei ole halua uudistaa mitään, se on tehtävä heidän neliraajajarrutuksestaan huolimatta.
Olen nähnyt jäykän työehtosopimusjärjestelmän paitsi köyhdyttävän tätä maata myös olevan suurena syynä esimerkiksi miesten ja naisten palkkaeroihin — säännösteleehän järjestelmä miesten palkkoja ylöspäin ja naisten alaspäin. Mitenkään muuten veturinkuljettajan (koulutus 8 kk) palkka ei voisi olla kaksinkertainen lähihoitajan (koulutus 2–3 vuotta) palkkaan nähden.
Markkinaehtoiset palkat ja täydentävät tulonsiirrot
Minun ajatukseni taloudellisesta tasa-arvosta on ollut antaa työvoiman hinnan määräytyä melko markkinaehtoisesti ja tasata tästä koituvat tuloerot pieniä palkkoja täydentävillä tulonsiirroilla. Sellaisessa yhteiskunnassa rakenteellinen työttömyys olisi paljon pienempää kuin säädeltyjen palkkojen yhteiskunnassa ja tulonjako olisi oikeudenmukaisempi. Jatka lukemista “Hallitus vie Suomea aivan eri suuntaan kuin pitäisi”