Progressiivinen kunnallisvero kannattaa unohtaa

Pää­mi­nis­te­ri San­na Marin esit­ti dema­rien vaa­li­ten­tis­sä kun­nal­lis­ve­ron muut­ta­mis­ta progres­sii­vi­sek­si. Täl­lä hän var­maan halusi kuu­los­taa vasem­mis­to­lai­sel­ta, mut­ta aja­tus on ker­ta­kaik­ki­ses­ti tur­miol­li­nen. Se lisäi­si eriar­voi­suut­ta sekä kun­tien sisäl­lä että nii­den välillä.

Sivuu­tan kysy­myk­sen sii­tä, pitäi­si­kö vero­tuk­sen olla progres­sii­vi­sem­paa kuin se nyt on, sil­lä vaik­ka halut­tai­siin nykyis­tä progres­sii­vi­sem­paa vero­tus­ta, se pitäi­si toteut­taa val­tion tulo­ve­ron puolella.

Progres­sii­vi­nen kun­nal­lis­ve­ro lisäi­si varak­kaim­pien val­taa kun­nis­sa. Hen­ki­lö, jon­ka vuo­si­tu­lot ovat vaik­ka 20 mil­joo­naa euroa, toi­si muka­van raha­po­tin muka­naan muut­taes­saan kun­taan. On aika help­po pyy­tää kun­taa kaa­voit­ta­maan mie­lui­nen tont­ti, jon­ne aset­tua asu­maan. Vaik­ka Hel­sin­kiin ei var­maan­kaan tuli­si sen­tään mil­jo­nää­rien öky­asun­to­ja Töö­lön­lah­den ran­nal­le, rik­kai­den asui­na­luei­den kaa­voit­ta­mi­nen sai­si vauhtia.

Jo nyt pää­kau­pun­ki­seu­dun kun­tien kil­pai­lu yhtei­sö­ve­ro­tu­lois­ta on joh­ta­nut sii­hen, että yri­tyk­set voi­vat kiris­tää kun­nil­ta edul­li­sia kaa­vo­ja toimitiloilleen.

Minä ete­ni­sin täy­sin päin­vas­tai­seen suun­taan kuin San­na Marin. Lait­tai­sin yhden hen­ki­lön mak­sa­mil­le kun­nal­lis­ve­roil­le katon kan­nus­taak­se­ni kun­tia koh­te­le­maan kun­ta­lai­si­aan tas­a­puo­li­sem­min, sil­lä kyl­lä nii­tä hyviä veron mak­sa­jia tavoi­tel­laan nyt­kin arve­lut­ta­vin kei­noin. Varak­kaim­pien vero­ja en kui­ten­kaan alen­tai­si. Yli mene­vän osan vain ohjai­sin val­tiol­le. Tämä alen­tai­si varak­kaim­pien kun­tien vero­tu­lo­ja, mut­ta se tie­tys­ti otet­tai­siin huo­mioon kun­tien väli­ses­sä vero­tu­lo­jen tasauksessa.

Progres­sii­vi­nen kun­nal­lis­ve­ro lisäi­si myös enti­ses­tään kun­tien väli­siä ero­ja vero­tu­lois­sa. Rik­kaat kun eivät ole tasai­ses­ti jakau­tu­neet ympä­ri maa­ta. San­na Mari­nin ehdo­tus on suo­ra­nais­ta man­naa Kauniaisille.

En tie­dä, kum­mas­ta olen enem­män huo­lis­sa­ni. Sii­tä, että pää­mi­nis­te­ri ehkä tie­si puhu­van­sa vaa­li­ten­tis­sä puu­ta hei­nää vai sii­tä, ettei ehkä tiennyt.

Kummallinen kehysriihi

Kom­men­toin Ver­de-leh­des­sä kehysriihtä.

Ei ole eri­tyi­sen edis­tyk­sel­lis­tä lykä­tä aina vain toi­men­pi­tei­tä työl­li­syy­den nos­ta­mi­sek­si. Jos rakas­taa hyvin­voin­ti­val­tio­ta, pitäi­si huo­leh­tia myös työl­li­syy­des­tä. Pitää teh­dä kan­nat­ta­vak­si ottaa vas­taan mylös mata­la­palk­kais­ta työ­tä. Kepin sijaan voi käyt­tää myös porkkanaa.

En kuu­lu nii­hin, jot­ka pitäi­si­vät inflaa­tio­ta paha­na pei­ko­ja, mut­ta nyt suh­dan­teet voi­vat yli­kuu­men­tua. Näin kävi vuon­na 2007 ja sii­tä kär­sit­tin kym­me­nen vuot­ta, kos­ka kus­tan­nus­ta­so nousi eikä sit­ten las­ke­nut. Hin­nat ja pal­kat ovat jäyk­kiä alas­päin, eikä enää voi deval­voi­da. En oli­si jat­ka­nut elvy­tys­tä tätä vuot­ta kau­em­mak­si. Ennen kaik­kea pitäi­si varau­tua nope­aan­jar­ru­tuk­seen, jos kei­tos uhkaa kie­hua yli.

Käy luke­mas­sa, sii­hen pää­see täs­tä.

Pienipalkaisten heikko asema on työttömyysongelman ydinkysymys

Kan­sa­lai­nen Jou­ni Siren kir­joit­ti sun­nun­tain Hesa­ris­sa, ettei työt­tö­mien talou­del­li­nen ahdin­ko luo työ­paik­ko­ja. Hän sanoi, että kos­ka työ- ja elin­kei­no­toi­mis­tois­sa on 327 000 työ­tön­tä työn­ha­ki­jaa ja vain 160 600 avoin­ta työ­paik­kaa, kai­kil­le työt­tö­mil­le ei voi löy­tyä työpaikkaa.

Jos nois­ta työt­tö­mis­tä vaik­ka­pa vain sata­tu­hat­ta onnis­tui­si työl­lis­ty­mään johon­kin nois­ta 160 000 avoi­mes­ta työ­paik­kas­ta, hal­li­tuk­sen työl­li­syys­ta­voi­te oli­si täy­si ja kehys­rii­hi voi­tai­siin päät­tää skumppatarjoiluun.

Ole­tin, että Sirén oli­si seu­raa­vak­si kir­joit­ta­nut seu­raa­vak­si koh­taan­to-ongel­mas­ta, eli sii­tä, että noi­hin avoi­miin työ­paik­koi­hin vaa­di­taan kak­si lop­pu­tut­kin­toa, seit­se­män kie­len suju­va osaa­mis­ta, alle 30-vuo­den ikää ja pit­kää työ­ko­ke­mus­ta, mut­ta hän kir­joit­ti­kin, että moni niis­tä tuot­taa niin huo­non ansio­ta­son, ettei sil­lä tule toimeen.

Kir­joit­ta­ja puhui itsen­sä pus­siin, kos­ka työt­tö­myys­tur­van por­ras­tus­ta vaa­ti­vat esit­tä­vät juu­ri sitä, ettei­vät työt­tö­mät hakeu­du mata­la­palk­kai­siin töi­hin, kos­ka työt­tö­myys­tur­va takaa saman ansio­ta­son helpommin.

Sil­ti Sirén on oikeas­sa. On jok­seen­kin koh­tuu­ton­ta vaa­tia ihmi­siä teke­mään töi­tä, jos pal­kan pääl­le jou­tuu hake­maan rahaa toi­meen­tu­lo­tues­ta, jot­ta rahat riit­täi­si­vät ruokaan.

Tähän aikaan ei sovi aja­tus hei­ken­tää työt­tö­mien etuuk­sia niin pal­jon, että näi­den on hen­ken­sä piti­mik­si otet­ta­va vas­taan aivan mitä työ­tä hyvänsä.

Karu tosia­sia on, että nois­sa yli 300 000 työt­tö­mäs­sä on pal­jon nii­tä, joi­den ammat­ti­tai­to tai ter­vey­den­ti­la eivät tee rea­lis­ti­ses­ti tavoi­tel­la vaa­ti­via ja hyvä­palk­kai­sia töi­tä. Suo­mi on eri­tyi­sen huo­no työl­lis­tä­mään vajaa­kun­toi­sia, ulko­maa­lai­sia tai huo­nos­ti kou­lu­tet­tu­ja. Oikea rat­kai­su asi­aan ei ole työt­tö­mien kas­va­va mää­rä, vaan pie­ni­palk­kais­ten ase­man kohentaminen.

On vähän höh­lää aset­taa työt­tö­myys yhteis­kun­nan mak­sa­man tulon­siir­ron ehdok­si. On tuet­ta­va myös pie­ni­palk­kai­sia ja niin pal­jon, että työn vas­taa­not­ta­mi­nen on aina sel­keäs­ti kan­nat­ta­vam­paa kuin työt­tö­mä­nä ole­mi­nen. Tämä mak­saa, mut­ta on hal­vem­paa mak­saa pie­ni­palk­kai­sen elin­kus­tan­nuk­sis­ta osa kuin työt­tö­män elin­kus­tan­nuk­set kokonaan.

Tämä kysy­mys on raken­teel­li­sen työt­tö­myy­den ydinkysymys.

= = =

Sirén kir­joit­ti, että työ­pai­kat tuot­ta­vat huo­non ansio­ta­son, kos­ka ne ovat osa-aikai­sia. Osa-aikai­nen työ kan­nat­taa kyl­lä ottaa vas­taan, sil­lä sovi­tel­tu päi­vä­ra­ha tukee osa-aika­työ­tä jopa vähän lii­an­kin avo­kä­ti­ses­ti tar­joa­mal­la monel­le 20-tun­ti­ses­ta työ­vii­kos­ta samat koko­nai­san­siot kuin kokopäivätyöstä.

Ongel­ma on pie­ni­palk­kai­ses­sa koko­päi­vä­työs­sä ja eten­kin sel­lai­ses­sa työs­sä, jos­sa ei ole työ­ai­kaa lain­kaan, kos­ka sii­hen ei saa sovi­tel­tua päivärahaa.

 

 

Miksi kalliille tonteille Jätkäsaareen rakennetaan ARA-asuntoja?

Ilman koh­tuu­hin­tai­sia asun­to­ja pie­ni­palk­kai­set eivät pys­tyi­si asu­maan Hel­sin­gin seu­dul­la. Kau­pan­myy­jiä ja perus­hoi­ta­jia kui­ten­kin tar­vi­taan, joten heil­le pitäi­si mak­saa parem­min. Koh­tuu­hin­tai­set asun­not ovat­kin ainoa sosi­aa­li­tuen muo­to, jota Ete­lä­ran­ta vaa­tii lisää.

Mark­ki­naeh­toi­nen asun­to­po­li­tiik­kaa ei siis pois­tai­si pie­ni­palk­kai­sia Hel­sin­gin seu­dul­ta, mut­ta hää­täi­si hei­dät radan­var­si­lä­hiöi­hin kuten Parii­sis­sa on tapahtunutkin.

Ruot­sin esi­merk­ki osoit­taa, kuin­ka kal­liik­si käy eris­tää köy­hät ja maa­han­muut­ta­jat omiin lähiöi­hin­sä. Segre­gaa­tion tor­jun­ta on kal­lis­ta, mut­ta kan­nat­taa silti.

ARA-asuk­kaan saa­ma etu on Jät­kä­saa­res­sa noin 500 €/kk suu­rem­pi kuin syr­jem­mäl­lä. Entä, jos hän ottai­si mie­luum­min tuon 500 €/kk raha­na ja tyy­tyi­si asun­toon hal­vem­mas­sa kau­pun­gin­osas­sa? Vain hän­tä aja­tel­len se oli­si jär­ke­vää, mut­ta segre­gaa­tio­ta aja­tel­len ei.

Eko­no­mis­tit suo­si­vat asu­mis­tu­kea ARA-poli­tii­kan sijaan. Tulo­jen nous­tes­sa asu­mis­tu­ki lop­puu, mut­ta ARA-asun­toon saa jää­dä. Asu­mis­tu­ki koh­dis­tuu pal­jon parem­min, mut­ta hei­ken­tää juu­ri sik­si työn­teon kannustimia.

Hyvil­lä pai­koil­la sijait­se­vat ARA-asun­not siir­ty­vät hil­jak­seen hyvä­tu­loi­sil­le. Tulo­jen nous­tua muu­te­taan pois huo­nos­ta ARA-asun­nos­ta, hyvil­tä pai­koil­ta ei muu­te­ta. Huo­neen­vuo­kra­lais­ta löy­ty­neen por­saan­reiän tur­vin asun­non voi siir­tää myös lapsilleen.

Luki­tus­vai­ku­tus kuu­luu ARA-poli­tii­kan huo­noi­hin puo­liin. Asun­nos­ta kan­nat­taa pitää kiin­ni, vaik­ka se oli­si vää­rän kokoi­nen ja vaik­ka oli­si siir­ty­nyt töi­hin toi­sel­le puo­lel­le kaupunkia.

Eikö asu­mis­tu­ki nos­ta vuo­kria? Teh­dään tilaa pie­ni­tu­loi­sil­le asun­to­kan­nas­sa miten tahan­sa, mui­den kil­pail­ta­vak­si jää asun­to­ja vähem­män ja vuo­krat nouse­vat. Myös ARA-poli­tiik­ka nos­taa markkinavuokria.

Segre­gaa­tion tor­jun­ta puhuu ARA-poli­tii­kan puo­les­ta. Asu­mis­tu­ki hyvit­tää vuo­kras­ta euro­mää­räi­ses­ti yhtä pal­jon mis­sä päin kau­pun­kia hyvän­sä. Jos vuo­kra on Jät­kä­saa­res­sa 500 euroa kor­keam­pi kuin syr­jem­mäl­lä, asu­mi­nen Jät­kä­saa­res­sa tulee asu­mis­tu­kea saa­val­le 500 euroa kuus­sa kal­liim­mak­si. ARA-vuo­kris­sa tätä eroa ei ole.

Raken­ta­mal­la ARA-asun­to­ja myös kal­liil­le alueil­le tor­ju­taan sosi­aa­lis­ta eriy­ty­mis­tä. VATT:n tut­ki­muk­sen mukaan ARA-poli­tiik­ka kui­ten­kin edis­tää segre­gaa­tio­ta. ARA-asun­nos­sa asu­va köy­hä asuu toden­nä­köi­sem­min pie­ni­tu­lois­ten asui­na­lu­eel­la kuin yksi­tyi­ses­sä vuo­kra-asun­nos­sa asu­mis­tuen tur­vin asu­va köy­hä. Tämä joh­tuu van­hois­ta syn­neis­tä – kau­pun­gin vuo­kra-asun­not kes­ki­tet­tiin aika­naan tiet­tyi­hin kau­pun­gi­no­siin – mut­ta myös sii­tä, että kal­liil­la asui­na­lueil­la ole­vil­la ARA-asun­noil­la on tai­pu­mus pää­tyä hyvä­tu­loi­sil­le asukkaille.

Mark­ki­na­vuo­krat ovat Jät­kä­saa­res­sa yli kym­me­nen euroa kor­keam­mat kuin ARA-vuo­krat. Näin las­kien Jät­kä­saa­ren ARA-asuk­kai­den saa­ma etu lähe­nee sataa mil­joo­naa euroa vuo­des­sa alu­een valmistuttua.

Ero kau­pun­gin saa­mis­sa ton­tin­vuo­kris­sa on kui­ten­kin vain mur­to-osa täs­tä. On hyvä kysy­mys, mihin tas­kuun ero­tus menee ja mik­si kau­pun­ki saa kovan rahan vuo­kra-asun­to­jen ton­teis­ta niin vähän vuo­kra­tu­lo­ja. Tätä vas­ten ARA-poli­tiik­ka näyt­tää­kin jul­ki­sen talou­den kan­nal­ta kus­tan­nus­te­hok­kaal­ta taval­ta tukea pie­ni­tu­lois­ten asumista.

Asu­mis­tu­ki oli­si segre­gaa­tio­ta lukuun otta­mat­ta kai­kil­la tavoin ratio­naa­li­sem­pi kuin koh­tuu­hin­tais­ten asun­to­jen tuottaminen.

Asu­mis­tuen hyväk­sy­mät enim­mäis­vuo­krat ovat Hel­sin­gis­sä kor­keam­mat kuin muu­al­la. Eivät­kö ne voi­si ero­ta myös kau­pun­gi­no­sit­tain? Näin edis­tet­täi­siin sosi­aa­lis­ta sekoit­tu­mis­ta myös van­has­sa vapaa­ra­hoit­tei­ses­sa asun­to­kan­nas­sa, väl­tyt­täi­siin luki­tus­vai­ku­tuk­sel­ta ja kun­nioi­te­taan pie­ni­tu­lois­ten oikeut­ta päät­tää itse sii­tä, mis­sä asuu. Rik­kaat ja köy­hät voi­si­vat elää sekai­sin samois­sa rapuissa.

= = = = =

Kir­joi­tus on jul­kais­tu kolum­ni­na Talouselämä-lehdessä

 

 

 

Kotitalousvähennyksen menetetty maine

Minis­te­ri Kale­vi Hemi­län enti­nen eri­tyi­sa­vus­ta­ja Jan Hei­no Lip­po­sen I hal­li­tuk­sen ajoil­ta sanoi muu­ta­ma vuo­si sit­ten jos­sain koh­da­tes­sam­me, että sinä­hän toit tähän maa­han koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen. Huu­dah­din spon­taa­nis­ti, että en kyl­lä tuo­nut, mut­ta hän sanoi, että kyl­lä, sii­nä Sis­ko Sepän gil­jo­tii­ni­työ­ryh­mäs­sä me saim­me meno­jen kar­sin­nan lisäk­si esit­tää työl­li­syyt­tä kohen­ta­via etu­ja, sinä esi­tit koti­ta­lous­vä­hen­nys­tä, me esi­tim­me sitä yhdes­sä ja hal­li­tus toteut­ti sen.

(Sis­ko Sepän gil­jo­tii­ni­työ­ryh­mä perus­tet­tiin etsi­mään vii­den mil­jar­din euron edes­tä sääs­tö­jä. Lip­po­sen ensim­mäi­sen hal­li­tuk­sen hal­li­tus­oh­jel­mas­sa vuon­na 1995 sovit­tiin 20 mil­jar­din sääs­töis­tä, mut­ta mie­li­ku­vi­tus lop­pui 15 mil­jar­din koh­dal­la. Gil­jo­tii­ni­työ­ryh­män piti etsiä loput. Olin työ­ryh­män ainoa vaa­leis­sa valit­tu jäsen.)

Piti oikein lukea päi­vä­kir­jo­ja­ni, ja toden tot­ta. Niin sii­nä tai­si käydä.

Tänään jul­kis­tet­tiin VATT:n (Jark­ko Har­ju) ja Pal­kan­saa­jien tut­ki­mus­lai­tok­sen (Tuo­mas Koso­nen) tut­ki­mus koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen työl­li­syys­vai­ku­tuk­sis­ta. Tulos oli tyr­mää­vä. Koti­ta­lois­vä­hen­nyk­sen vai­ku­tus pal­ve­lu­jen käyt­töön on nol­la. Se on vero­vä­hen­nys, joka koh­dis­tuu lähin­nä suurituloisille.

Vaik­ka seu­raa­vas­sa vähän kysee­na­lais­tan tut­ki­mus­ta, kat­son tämän tut­ki­muk­sen osoit­ta­van, että vai­ku­tuk­set ovat vähäi­sem­piä kuin on kuvi­tel­tu. En kui­ten­kaan usko sen epäin­tui­tii­vi­seen tulok­seen, että pal­ve­lu­jen kysyn­nän hin­ta­jous­to oli­si suun­nil­leen nol­la. En usko nol­laan hnta­jous­to­na oikein min­kään hyö­dyk­keen osal­ta. Kaik­kien hin­ta­jous­to­jen kes­kiar­vo on ident­ti­ses­ti ‑1. On vai­kea kuvi­tel­la, että se oli­si kotiin oste­tuil­la pal­ve­luil­la poik­keuk­sel­li­sen pieni.

Sinä aika­na kun koti­ta­lous­vä­hen­nys on ollut käy­tös­sä, vero­kir­jal­la teh­ty­jen remont­tien ja koti­sii­vouk­sen mää­rä on lisään­ty­nyt sel­väs­ti. Tämä ei kui­ten­kaan todis­ta, että lisään­ty­mi­nen oli­si seu­raus­ta koti­ta­lous­vä­hen­nyk­ses­tä. Tut­ki­jat selit­tä­vät syyk­si kau­pun­gis­tu­mi­sen, joka yli­pään­sä lisää pal­ve­lu­jen käyttöä.

Kausa­li­teet­tiin kiin­ni pää­se­mi­sek­si on käy­tet­tä­vä fik­sum­pia kei­no­ja. Kun sekä Suo­mes­sa että Ruot­sis­sa on ajan­koh­tia, jol­loin koti­ta­lous­vä­hen­nys­tä on vuo­roin hei­ken­net­ty ja vuo­roin paran­net­tu, tut­ki­mus­a­se­tel­mak­si valit­tiin tren­dik­kääs­ti ennen — jäl­keen ase­tel­mat. Pal­jon­ko vähen­nys­tä käy­tet­tiin aiem­min ja pal­jon­ko muu­tok­sen jäl­keen. Jot­ta ase­tel­maan ei vai­kut­tai­si muu talou­del­li­nen kehi­tys, on ver­rat­tu Ruot­sin ja Suo­men aika­sar­jo­ja, mikä sisäl­tää ole­tuk­sen, että talou­del­li­nen tilan­ne on kehit­ty­nyt näis­sä mais­sa samal­la tavalla.

Väi­tän, että tämä aliar­vioi hin­ta­jous­toa, ei vain vähän vaan todel­la pal­jon. Uuteen tilan­tee­seen sopeu­tu­mi­nen vie vuo­sia. Näin kävi myös työt­tö­myys­tur­van 300 euron suo­jao­suu­den kans­sa. Kes­ti usei­ta vuo­sia, ennen kuin työn­te­ki­jät ja työ­nan­ta­jat oppi­vat käyt­tä­mään sen suo­mia mah­dol­li­suuk­sia hyväk­seen. Jos sitä oli­si tut­kit­tu ver­taa­mal­la tilan­net­ta jou­lu­kuus­sa ja tam­mi­kuus­sa, tulos oli myös ollut nol­la. Ihmis­ten tie­to muu­tok­sis­ta on myös hyvin vähäis­tä, joten ei se välit­tö­mäs­ti edes voi vai­kut­taa. Tämä heik­ko tie­tä­mys tuli tut­ki­muk­ses­sa myös esille.

Saman­lai­nen on lii­ken­ne­polt­toai­nei­den hin­ta­jous­to. Lyhyen ajan hin­ta­jous­to liki ole­ma­ton, pit­kän ajan hin­ta­jous­to pal­jon suu­rem­pi ja vuo­si­kym­men­ten mit­tai­nen hin­ta­jous­to todel­la iso. Tätä hyvin pit­kän ajan hin­ta­jous­toa voi tut­kia ver­taa­mal­la Euroop­paa ja Yhdys­val­to­ja keskenään.

Voi siis olla, että koti­ta­lous­vä­hen­nys on kyl­lä lisän­nyt pal­ve­lu­jen käyt­töä, mut­ta sen pie­net muu­tok­set eivät asi­aan vai­ku­ta. Tätä pit­kän ajan muu­tos­ta voi­si tut­kia ver­taa­mal­la Suo­men ja Ruot­sin aika­sar­jo­ja sel­lai­seen maa­han, jos­sa tätä vähen­nys­tä ei ole ollut kos­kaan tai sii­hen ei ole teh­ty 25 vuo­den kulues­sa muutosta.

Jos sopeu­tu­mi­nen kes­tää vuo­sia tai jopa vuo­si­kym­me­niä, kovin hyvä elvy­tys­kei­no koti­ta­lous­vä­hen­nys ei ole. Se on myös hyvä lyhyen ajan sääs­tö­kei­no, kos­ka sol­mit­tua koti­sii­vous­so­pi­mus­ta ei irti­sa­no­ta, vaik­ka vähen­nyk­sen ehto­ja vähän huononnetaankin.

Teo­reet­ti­nen, jos­kin kiis­ta­na­lai­nen perus­ta koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sel­le on, että itse teke­mi­nen on vero­ton­ta ja ostet­tu työ verol­lis­ta. Jos koti­ta­lous­vä­hen­nys saa koti­ta­lou­det (lue nai­set) teke­mään enem­män ansio­työ­tä, se ei ehkä mak­sa verot­ta­jal­le­kaan niin pal­jon kuin luu­li­si. Tämä argu­ment­ti tie­tys­ti kumou­tuu, jos vähen­nyk­sel­lä ei ole min­kään­lais­ta vai­ku­tus­ta pal­ve­lun kysyntään.Tätä perus­te­lua aja­tel­len vähen­nys­pro­sent­ti (40 %) on kui­ten­kin lii­an suuri.

Koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sel­lä on vai­ku­tus­ta myös nais­ten ura­ke­hi­tyk­seen, mut­ta tie­tys­ti vain, jos sil­lä on vai­ku­tus­ta pal­ve­lun käyt­töön. Jos vero­tuk­sel­la sai­si teh­dä työl­li­syys­po­li­tiik­kaa, poh­ti­sin vähen­nyk­sen koh­dis­ta­mis­ta lap­si­per­hei­den vähem­män ansait­se­val­le puo­li­sol­le tai yksin­huol­ta­jal­le vähen­nyk­se­nä vero­tet­ta­vas­ta tulos­ta, ei verosta.

Jos tätä vähen­nys­tä ei tämän tut­ki­muk­sen jäl­keen pois­te­ta, se kan­nat­tai­si muut­taa saman­lai­sek­si kuin Ruot­sis­sa, jos­sa tuki mak­se­taan pal­ve­lun tuot­ta­jal­le ja kulut­ta­ja saa hin­nan alen­nuk­sen välit­tö­mäs­ti pal­ve­lun hinnassa.

= = =

Eivät vain koti­ta­lou­det ole tie­tä­mät­tö­miä koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen sään­nöis­tä. Kun vih­reät oli­vat höl­möil­leet itsen­sä ulos Lip­po­sen II hal­li­tuk­ses­ta, emme olleet myös­kään bud­jet­ti­neu­vot­te­luis­sa 2002. Siel­lä koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen pro­sent­ti nos­tet­tiin 60 %:iin. Edus­kun­nan por­tail­la pal­jok­suin tätä Ben Zys­kowiczil­le, joka vas­ta­si, että kokoo­muk­sen tavoit­tee­na on nos­taa vähen­nys sataan pro­sent­tiin. Hän ei tar­koit­ta­nut, että val­tio mak­sai­si pal­kan koko­naan, vaan luu­li, että vähen­nys teh­dään tulos­ta, vaik­ka se teh­dään veros­ta. Niin oli­vat tain­neet muut­kin neu­vot­te­li­jat luulla.

Mikä asumisessa mättää?

Yhden ihmi­sen muut­to muu­al­ta Suo­mes­ta töi­hin Hel­sin­kiin mak­saa noin 250 000 euroa. Täs­tä val­tao­san vie asun­to, jon­ka työn peräs­sä muut­ta­va mak­saa yleen­sä itse. Noin 30 000 euroa koi­tuu inves­toin­ti­ku­lui­na kau­pun­gil­le väki­lu­vun kas­vun aiheut­ta­mi­na inves­toin­tei­na. Tämä tie­to on kym­me­nen vuo­den takaa. Nyt sum­ma lie­nee korkeampi.

Kuka muu­tos­ta hyötyy?

Muut­ta­ja saa yleen­sä parem­paa palk­kaa, mut­ta ero­tuk­ses­ta menee yli puo­let eri­lai­siin veroi­hin ja lop­pu usein asumiseen.

Kau­pun­ki saa lisää vero­tu­lo­ja, mut­ta jou­tuu mak­sa­maan kas­va­van väes­tön pal­ve­lut ja kas­vun vaa­ti­mat investoinnit.

Kiis­ta­ton voit­ta­ja on val­tio, joka saa työn peräs­sä muut­ta­val­ta enem­män vero­tu­lo­ja. Ei oli­si perus­tee­ton­ta, että val­tio osal­lis­tui­si enem­män kau­pun­kien kas­vun tuot­ta­miin kului­hin, kuten Ruotsissa.

Hin­nat ja vuokrat

Asun­to­jen vuo­krat ovat nous­seet sel­väs­ti nopeam­min kuin nii­den hin­nat, vaik­ka kor­ko­jen las­kies­sa pitäi­si käy­dä päin­vas­toin. Tämä kie­lii mer­kit­tä­väs­tä markkinapuutteesta.

Asun­nos­ta ei sinän­sä jou­du mak­sa­maan Hel­sin­gin seu­dul­la koh­tuut­to­mas­ti, jos ei ole ron­ke­li osoit­teen suh­teen. On hal­po­ja lähiöi­tä ja kehys­kun­nis­sa asun­to­jen hin­nat ovat vii­me vuo­si­na jopa las­ke­neet. Osoit­teen suh­teen ihmi­set ovat kui­ten­kin tul­leet yhä ron­ke­lim­mik­si. Ollaan val­miit mak­sa­maan nel­jän­nes­mil­joo­na pää­sys­tä halut­tuun kaupunginosaan.

Hin­ta ker­too lah­jo­mat­to­mas­ti, mis­sä asun­to­ja tar­vi­taan lisää. Hin­to­jen alen­ta­mi­sek­si asun­to­ja pitäi­si raken­taa sin­ne, mis­sä niis­tä mak­se­taan eniten.

Vain 15 % suo­ma­lai­sis­ta haluai­si asua suu­ren kau­pun­gin kes­kus­tas­sa. Se on kui­ten­kin 800 000 ihmis­tä eli monin­ker­tai­ses­ti enem­män kuin kes­kus­toi­hin mahtuu.

Kun aiem­paa useam­pi arvos­taa urbaa­nia elä­män­ta­paa, pitäi­si urbaa­nia asu­mis­ta raken­taa pal­jon lisää. Syyt­tä­vä sor­mi osoit­taa Hel­sin­kiä. Mik­si Hel­sin­kiin raken­ne­taan niin vähän asuntoja?

Kaa­voi­tus ei ole help­poa. Kun asui­na­luei­ta tii­vis­te­tään, asu­ka­sak­tii­veil­ta saa har­voin tukea. Kun tii­vis­tys­kaa­va kui­ten­kin hyväk­sy­tään ja alu­eel­le raken­ne­taan lisää, koke­mus ker­too, että van­ho­jen asun­to­jen arvo ei las­ke vaan nousee.

Vaik­ka tut­tu mai­se­ma muut­tuu, lii­ken­neyh­tey­det, lähi­kaup­pa ja kou­lu para­ne­vat. Uudet asuk­kaat tuo­vat alu­eel­le vils­ket­tä ja vipi­nää. Vas­ta­lauseis­ta huo­li­mat­ta tii­vis­tä­mi­nen paran­taa asuinalueita.

Kaa­vois­ta se ei sil­ti ole enää kiin­ni. Nii­tä on tar­peek­si, mut­ta tont­te­ja ei voi­da antaa raken­net­ta­vak­si ennen kuin kadut, vie­mä­rit, vesi­joh­dot ja ratik­ka­lin­jat on raken­net­tu ja esi­ra­ken­ta­mi­sel­la on saa­tu tont­ti raken­nus­kel­poi­sek­si. Hel­sin­ki inves­toi liki mil­jar­dil­la eurol­la, mut­ta sekään ei riitä.

Hel­sin­ki on sito­nut omat kätensä

Kor­keat vuo­krat eivät tuo­ta lisää asun­to­ja, kos­ka pula on ton­teis­ta. Inves­toin­tien rahoit­ta­mi­sek­si rahan pitäi­si ohjau­tua kau­pun­gil­le. Kau­pun­gin tuot­taa itse mark­ki­naeh­toi­sia vuo­kra-asun­to­ja pai­naak­seen mark­ki­na­vuo­kria alas ja saa­dak­seen rahaa asun­to­tuo­tan­non vaa­ti­miin infra-investointeihin.

Hel­sin­gis­sä kau­pun­ki omis­taa yleen­sä ton­tin, joten se saa kyl­lä oman­sa pois ja vähän enem­män­kin. Luu­li­si ole­van kan­nat­ta­vaa inves­toi­da 100 mil­joo­naa hank­kee­seen, joka tuot­taa 200 mil­joo­naa, mut­ta Hel­sin­ki on sito­nut käten­sä kum­mal­li­sil­la inves­toin­ti- ja lainakatoilla.

Kau­pun­kia ei voi joh­taa kuin osa­keyh­tiö­tä, mut­ta täs­sä asias­sa niin oli­si hyvä toi­mia. Tuli­si pal­jon lisää asuntoja.

Meno­ka­tot ovat jär­ke­viä juok­se­vien meno­jen koh­dal­la, mut­ta ei niil­lä pitäi­si rajoit­taa voit­toa tuot­ta­via inves­toin­te­ja, eri­tyi­ses­ti kun se pahen­taa asuntopulaa.

 

= = =

Kir­joi­tus on jul­kais­tu kolum­ni­na Talous­e­lä­mä-leh­den nettisivuilla.

Edessä suhdanteiden ylikuumeneminen

En oikein ymmär­rä suh­dan­ne-ennus­ta­jia, joi­den mukaan alka­va­na vuon­na yksi­tyi­nen kulu­tus jäi­si pie­nem­mäk­si kun vuon­na 2019. Tämä vuo­si on ollut pelk­kää pak­ko­sääs­tä­mis­tä niin, että koti­ta­louk­sien sääs­tä­mi­sas­te on nous­sut aivan käsit­tä­mät­tö­män kor­keak­si. Rahaa on tileil­lä mil­jar­di­tol­kul­la. Kun kaik­ki haluk­kaat on roko­tet­tu, ihmi­set ryn­tää­vät käyt­tä­mään rajaa kaik­keen sel­lai­seen, joka on ollut vuo­den kiellettyä.

Kir­joi­tin täs­tä Ver­de­leh­teen. Kir­joi­tuk­sen voi lukea täs­tä.

Lisääkö kiinteistövero asumiskustannuksia?

Toi­nen asu­mis­ta sivun­nut kysy­mys val­tuus­ton kokouk­ses­sa oli, nos­taa­ko kiin­teis­tö­ve­ro asu­mi­sen hintaa.

Talous­tie­teen oppi­kir­jois­sa tämä menee niin, että kun kiin­teis­tö­ve­ro nousee, asun­to­jen hin­nat las­ke­vat. Sil­le, joka on osta­mas­sa asun­toa, täl­lä ei ole mer­ki­tys­tä, kos­ka vaik­ka hän jou­tuu mak­sa­maan vuo­sit­tain kiin­teis­tö­ve­roa yhtiö­vas­tik­kees­sa enem­män, hän saa asun­non vas­taa­vas­ti halvemmalla.

Sil­le, joka omis­taa asun­non sil­lä het­kel­lä, kun kiin­teis­tö­ve­ro nousee, se tie­tys­ti on huo­no jut­tu. Hänen vuo­tui­set asu­mis­me­non­sa nouse­vat ja hänen omis­ta­man­sa asun­non arvo las­kee. Sano­taan­kin, että kiin­teis­tö­ve­ron mak­sa­ja täs­tä ikui­suu­teen on se, joka omis­ti kiin­teis­tön, kun vero nousi.

Jos Hel­sin­gis­sä toteu­tet­tai­siin kiin­teis­tö­ve­ron muu­tos, jos­sa tont­tien arvon kor­jat­tai­siin todel­li­sik­si ja niis­tä perit­täi­siin vähän nykyis­tä kor­keam­paa kiin­teis­tö­ve­roa, lei­kat­tai­siin yhteis­kun­nal­le sitä huo­mat­ta­vaa arvon­nousua, jota asun­to­jen omis­ta­jat ovat koke­neet. Tämä oli­si pitä­nyt teh­dä 25 vuot­ta sit­ten, kun asun­to­jen arvon läh­ti­vät rake­tin­omai­seen nousuun – ne ovat kan­ta­kau­pun­gis­sa kol­min­ker­tais­tu­neet nimel­li­ses­ti ja kak­sin­ker­tais­tu­neet reaa­li­ses­ti. Nyt kiin­teis­tö­ve­roa jou­tu­vat mak­sa­maan nekin, jot­ka ovat osta­neet asun­non vas­ti­kään kor­keal­la hinnalla.

Kiin­teis­tö­ve­roa tuli­si nos­taa hitaas­ti ja ajoit­taa nos­tot ajan­koh­tiin, jol­lin asun­to­jen hin­nat nouse­vat muutenkin.

Hel­sin­ki saa kiin­teis­tö­ve­roa 280 M€. Jos sama raha pitäi­si kerä­tä kun­ta­ve­ros­ta, mak­sai­sim­me Hel­sin­gis­sä 18 pro­sen­tin sijas­ta kun­ta­ve­roa 20 %. Vas­taa­vas­ti, jos kak­sin­ker­tais­tai­sim­me kiin­teis­tö­ve­ron tuo­ton, voi­sim­me las­kea kun­ta­ve­ron 16 pro­sent­tiin olet­taen, että kaik­ki muu pysyy ennallaan.

Ikä­luok­kin välil­lä tämä menee niin, että kiin­teis­tö­ve­ron nousu hait­taa van­hem­pia ikä­luok­kia ja hyö­dyt­tää nuo­rem­pia. Tätä taus­taa vas­ten on ymmär­ret­tä­vää, että dema­rit sitä vas­tus­ta­vat, mut­ta mik­si kokoo­mus­kin? Pro mar­ket vai pro business?

Sosia­lis­mia?

Onko kiin­teis­tö­ve­ro sit­ten sosia­lis­mia, kuten twit­te­ris­sä moni on sano­nut? Jos näin on, Yhdys­val­lat on todel­la sosia­lis­ti­nen maa, kos­ka siel­lä kiin­teis­tö­ve­rot ovat siel­lä pal­jon Suo­mea korkeammat.

Län­si­mai­sen ajat­te­lun mukaan ihmi­sel­le kuu­luu se hyö­ty, jon­ka hän on itse tuot­ta­nut. Näin aja­tel­len asuin­ra­ken­nus­ta raken­nus­ta ei pitäi­si­kään verot­taa, kos­ka sen hyvyys on nii­den ansio­ta, jot­ka ovat sen raken­ta­neet ja myyn­nin jäl­keen nii­den omai­suut­ta, jot­ka ovat sen ostaneet.

Se, mitä on raken­nuk­sen ja ton­tin ulko­puo­lel­la, sen sijaan ei ole raken­nuk­sen omis­ta­jien ansio­ta. Asun­to Kata­ja­no­kal­la on huo­mat­ta­vas­ti arvok­kaam­pi kuin aivan saman­lai­nen asun­to oli­si Kor­sos­sa. Tämä ero joh­tuu sii­tä, mitä on sen raken­nuk­sen ulko­puo­lel­la. Sijain­tiin perus­tu­va arvo on yhteis­kun­nan toi­mien tulos­ta ja sitä on myös sen vii­me­ai­kai­nen arvonnousu.

Län­si­mais­sa ylei­ses­ti aja­tel­laan, ettei ansio­ton arvon­nousu kuu­lu sen satun­nai­sel­le saa­jal­le. Venä­jäl­lä taas aja­tel­laan vähän toi­sin. Suomessa?

Kiin­teis­tö­ve­ro on eko­no­mis­tien mie­les­tä hyvä vero

Ton­tin kiin­teis­tö­ve­roa eko­no­mis­tit lai­das­ta lai­taan pitä­vät hyvä­nä vero­na. Sil­lä ei ole mitään nega­tii­vi­sia kan­nus­tin­vai­ku­tuk­sia, kos­ka tont­tia ei voi siir­tää vero­pa­ra­tii­siin. Tulo­ve­ro sen sijaan häi­rit­see kau­pun­kien kukois­tus­ta. Kau­pun­geis­sa oste­taan ja myy­dään pal­ve­lu­ja, ja sil­le kor­kea vero­kii­la on myrk­kyä. Sik­si oli­si hyvä las­kea kun­ta­ve­roa ja nos­taa kiinteistöveroa.

Raken­nuk­seen koh­dis­tu­va kiin­teis­tö­ve­ro toi­mii toi­sin. Jos vero vas­taa raken­nuk­sen todel­lis­ta arvoa ja on siis sitä kor­keam­pi mitä parem­man talon on raken­ta­nut, se kan­nus­taa raken­ta­maan huo­non ja hal­van talon. Sik­si oli­si hyvä, että oli­si erik­seen kiin­teis­tö­ve­ro ton­til­le ja erik­seen raken­nuk­sel­le, jot­ta voi­si nos­taa tois­ta ja las­kea tois­ta. Asuin­ra­ken­nus­ten osal­ta näin onkin, mut­ta lii­ke­ra­ken­nus­ten kiin­teis­tö­ve­ro on sidot­tu tont­ti­maan kiinteistöveroon.

Mikä kos­kee kiin­teis­tö­ve­roa, kos­kee myös ton­tin vuo­kria. Vasem­mis­to­lii­ton Paa­vo Arhin­mä­ki oli val­tuus­tos­sa aivan oikeas­sa sii­nä, että kokoo­mus­lai­set puhu­vat ris­tiin, kun sano­vat, ettei vuo­krien nousu tee asu­mi­ses­ta kal­liim­paa, mut­ta kiin­teis­tö­ve­ron nousu tekee.

Luok­ka­tie­toi­set köy­hä­lis­tön etu­jou­kot arvok­kais­sa Käpy­län puu­ta­lois­sa valit­ta­vat, että vuo­krien nousu mer­kit­see alu­een lui­su­mis­ta rik­kai­den asui­na­lu­eek­si. Vasem­mis­to­liit­to tie­tys­ti tukee hei­tä. Ei se sitä mer­kit­se. Kun vuo­kra nousee, asun­to­jen myyn­ti­hin­nat las­ke­vat niin, että asun­toa Käpy­läs­tä voi tavoi­tel­la sel­lai­nen­kin, joka ei huip­pu­hin­taa pys­ty tis­kiin latomaan.

Jos ei usko, että vuo­kran koro­tus las­kee myyn­ti­hin­to­ja, kan­nat­taa tutus­tua tilan­tee­seen Leh­ti­saa­res­sa, jos­sa Van­taan seu­ra­kun­tayh­ty­mä härs­kin rauk­ka­mai­ses­ti nos­ti ton­tin­vuo­kria rei­lus­ti yli mark­ki­na­vuo­kran. Asun­to­jen myyn­ti­hin­nat enem­män kuin puolittuivat.

Vero­tu­lo­jen tasaus

Kun tont­ti­maa käy kas­va­vis­sa kau­pun­geis­sa arvok­kaam­mak­si ja tuot­taa kas­va­via kiin­teis­tö­ve­ro­tu­lo­ja kau­pun­geil­le, Suo­men Kes­kus­ta on iske­nyt hau­kan kat­seen­sa tähän­kin. Nii­tä­kin raho­ja pitäi­si jakaa hei­dän kannatusalueilleen.

Jotain logiik­kaa on sii­nä, että kun­nat, joi­den asuk­kail­la on kor­keat tulot, tilit­tä­vät osan vero­tu­lois­taan muu­al­le maa­han. Kor­keat kiin­teis­tö­ve­ro­tu­lot joh­tu­vat sii­tä, että asu­mi­nen on kal­lis­ta. Aika vai­kea on perus­tel­la sitä, että kor­keis­ta asu­mis­me­nois­ta pitäi­si mak­saa hyvi­tys­tä niil­le, joi­den asu­mi­nen on hal­paa. Päin­vas­tai­sen voi­si perus­tel­la helpommin.

Nyt kiin­teis­tö­ve­ro osal­lis­tuu vero­tu­lo­jen tasauk­seen 50 pro­sen­tin pai­noar­vol­la. Tätä ei voi perus­tel­la oikein miten­kään. Jos­tain syys­tä tasauk­sen ulko­puo­lel­le jätet­tiin vesi­voi­mas­ta perit­tä­vät kiin­teis­tö­ve­rot, kos­ka se on kuu­lem­ma aivan eri asia.

Puheenvuoroni AM-ohjelmasta kaupunginvaltuustossa

On sanot­tu, että kun Hel­sin­gin asu­kas­lu­vun kas­vu on hie­man hidas­tu­nut kii­vaim­mis­ta ajois­ta, asun­to­tuo­tan­toa pitää vähen­tää. Hidas­tu­mi­ses­sa on kyse asu­mis­väl­jyy­den kas­vus­ta ruo­ka­kun­tien pie­ne­mi­sen ja ahtaas­ti asu­mi­sen vähen­tyes­sä. Kun asun­to­kan­taan mah­tuu enna­koi­tua vähem­män asuk­kai­ta, eikö se ole pikem­min syy asun­to­tuo­tan­non lisäämiseen.

Hel­sin­gis­sä asu­mi­nen kor­kea hin­ta on suu­ri yhteis­kun­nal­li­nen ongel­ma. Tätä ongel­maa voi yrit­tää kor­ja­ta siten, että aute­taan joi­ta­kin onnel­li­sia asu­maan hal­vem­mal­la, mikä tar­koit­taa, että mui­den kan­nal­ta hin­ta vain nousee, tai niin, että pyri­tään alen­ta­maan asu­mi­sen hin­taa yleisesti.

Pidän jäl­kim­mäis­tä stra­te­gi­aa parem­pa­na ja kes­ki­tyn sik­si siihen.

Vaik­ka täs­sä ohjel­mas­sa varo­vai­ses­ti lisä­tään asun­to­tuo­tan­non mää­rää, sil­ti Hel­sin­gis­sä raken­ne­taan sel­väs­ti lii­an vähän. Syy­nä tähän on, ettei kau­pun­gil­la ole varaa nii­hin inves­toin­tei­hin, joi­ta asun­to­tuo­tan­non lisää­mi­nen edellyttää.

Vaik­ka korot ovat huo­mat­ta­van alhaal­la, vuo­krat ovat nous­seet asun­to­jen hin­to­ja nopeam­min. Luu­li­si nol­la­kor­ko­jen aikaan käy­vän toi­sin päin. Kor­keat vuo­krat tar­koit­ta­vat, että ammat­ti­mai­set vuo­kra-asun­to­ja tar­joa­vat kiin­teis­töyh­tiöt ovat erit­täin kan­nat­ta­via. Tilan­ne on osoi­tus mer­kit­tä­väs­tä mark­ki­na­puut­tees­ta. Sen seu­rauk­se­na moni, eri­tyi­ses­ti nuo­ri hel­sin­ki­läi­nen mak­saa asu­mi­ses­taan aivan lii­kaa. Samal­la se tar­koit­taa, että asun­to­pu­lan vuok­si rahaa vir­taa aivan vää­riin taskuihin

Tämä saa minut ajat­te­le­maan HITAS-tuo­tan­non kor­vaa­mi­ses­ta vähän toi­sel­la taval­la kuin muut, oma val­tuus­to­ryh­mä­ni mukaan luettuna.

En kor­vai­si sitä uudel­la koh­tuu­hin­tai­sel­la omis­tusa­su­mis­mal­lil­la kah­des­ta syystä.

Mikä tapa hyvän­sä tar­jo­ta omis­tusa­sun­to­ja alle mark­ki­na­hin­nan tar­koit­taa mer­kit­tä­vää pää­oma­lah­joi­tus­ta. Jos jae­taan kym­me­nien tuhan­sien pää­oma­lah­jo­ja, haluk­kai­ta otta­jia tulee ole­maan pal­jon enem­män kuin tar­jol­la ole­via asun­to­ja ja jou­du­taan taas arvon­taan tai johon­kin muu­hun tapaan vali­ta onnek­kaat osta­jat. Hitas-jär­jes­tel­män ongel­mis­ta ei pää­se eroon sil­lä, että muu­te­taan sen nimi.

Toi­nen syy on mai­nit­tu mark­ki­na­puu­te. Meil­lä on suu­rem­pi puu­te vuo­kra-asun­nois­ta kuin omis­tusa­sun­nois­ta. Sik­si minus­ta Hel­sin­gin tuli­si tuot­taa suun­nil­leen mark­ki­naeh­toi­sia vuo­kra-asun­to­ja. Nämä voi­si­vat olla entis­ten vakuu­tus­yh­tiöi­den vuo­kra-asun­to­jen tapaan sen ver­ran alle mark­ki­na­hin­nan, että vuo­kra­suh­teis­ta tuli­si pit­kä­ai­kai­sia ja turvallisia.

Vuo­kra-asun­to­jen omis­ta­mi­nen tuot­taa nyt mer­kit­tä­viä raha­vir­to­ja vää­riin tas­kui­hin. Nämä kau­pun­gin vuo­kra-asun­not tuot­tai­si­vat myös mer­kit­tä­viä tulo­ja. Ne tulee suun­na­ta asun­to­tuo­tan­non lisää­mi­seen, nii­hin infrain­ves­toin­tei­hin, joi­hin nyt ei ole rahaa..

Näin mene­tel­len nämä kau­pun­gin mark­ki­na­hin­tai­set vuo­kra-asun­not eivät mer­kit­se lot­to­voit­toa niil­le onnek­kail­le, jot­ka nii­hin pää­se­vät, vaan pyr­ki­vät paran­ta­maan kaik­kien tilan­net­ta asuntomarkkinoilla.

 

= = =

Tämä on puheen­vuo­ro, jon­ka olin kir­joit­ta­nut kuvi­tel­len, että puheen­vuo­ron pituus on nel­jä minuut­tia, mut­ta se oli­kin lyhen­net­ty kah­den minuu­tin puheen­vuo­rok­si. Jou­duin siis pitä­mään tämän lyhennettynä.

AM-ohjel­ma on asu­mi­sen ja sii­hen liit­ty­vän maan­käy­tön toteu­tus­oh­jel­ma, joka oli Hel­sin­gin kau­pun­gin­val­tuus­ton käsit­te­lys­sä 11.11.2020.

 

 

 

Edessä on kaikkien talouskriisien äiti

Kir­joi­tin Ver­deen pää­kir­joi­tuk­sen talous­krii­sis­tä, johon koko Euroop­pa ja Suo­mi sii­nä muka­na ajau­tuu. Pää­dy­tään täy­sin kar­toit­ta­mat­to­mal­le alu­eel­le, jos­sa talous­mal­leis­ta on vain vähän apua.

Kir­joi­tuk­sen voi lukea täs­tä. Kos­ka kom­men­toin­ti ei Ver­des­sä vie­lä toi­mi, kir­joi­tus­ta voi kom­men­toi­da täl­lä blogilla.