Kategoria: Talouspolitiikka

Autoilun verotus

Uusista autoista perit­tävä autovero tuli Suomeen 1958 auton tuon­nin vapautues­sa. Veron tarkoi­tus oli suo­jel­la val­u­ut­tavaran­toa. Veron oli määrä olla tilapäinen.

Polt­toainei­ta alet­ti­in verot­taa vuot­ta aikaisem­min lähin­nä tul­lipoli­it­ti­sista syistä.

Molem­mat ovat jääneet ja kas­va­neet, vaik­ka niiden alku­peräi­nen tarkoi­tus on kadon­nut. Val­tion on vaikea luop­ua mis­tään veroista, ovat ne kuin­ka haitallisia hyvän­sä. Van­han veron säi­lyt­tämi­nen on poli­it­tis­es­ti helpom­paa kuin uuden säätämi­nen, vaik­ka van­ha olisi paljon haitallisem­pi. Hyvä esimerk­ki tästä on jär­jetön ja huo­mat­ta­van haitalli­nen muut­tamisvero, viral­liselta nimeltään varain­si­ir­tovero, jol­la on selvä ja haitalli­nen luk­i­tus­vaiku­tus asun­tomarkki­noil­la ja joka hidas­taa työn perässä muut­tamista. Jat­ka lukemista “Autoilun verotus”

Suomen vuosityöaika on Pohjoismaiden pisin.

Insinöörili­it­to ja Trade­nomit esit­tivät, että lauan­tai­ta ei las­ket­taisi jatkos­sa mukaan vuosilo­maan. Olen hyvin samaa mieltä. Iki­van­ha lasken­takaa­va tuot­taa hölmöjä tilanteista ja pakot­taa tak­tikoimaan. Liitot esit­tivät kuitenkin samal­la, että vuosilo­ma vas­taavasti pidentyisi.

Työ­nan­ta­japuolel­la on jyrähdet­ty ja ker­rot­tu, kuin­ka poikkeuk­sel­lisen lyhyt Suomen työvu­osi on. On tot­ta, että täysip­i­tu­inen työvi­ikko on Suomes­sa lyhyt mui­hin mai­hin ver­rat­tuna, mut­ta muual­la taas tehdään paljon use­am­min lyhen­net­tyä työvi­ikkoa. Olen­naista on kuin­ka paljon vuodessa todel­la tehdään työ­tun­te­ja. Seu­raavas­sa taulukos­sa ovat keskimääräiset vuosi­tun­timäärät niis­sä EU-mais­sa, joista OECD:llä on tiedot. Jat­ka lukemista “Suomen vuos­i­työai­ka on Pohjo­is­maid­en pisin.”

Hyvinvointivaltio ja taloudellinen kasvu

Tun­nus­tan häpeäk­seni, että en ole lukenut Lau­ra Wimanin väitöskir­jaa aiheesta, enkä sitä saa tänne junaan Bratisla­van ja Bud­abestin välille. Sik­si kir­joi­tan omiani.

Ensi tun­tu­mal­la tun­tuu selvältä, että kun talous kas­vaa, val­tio ja kun­nat saa­vat enem­män vero­tu­lo­ja  ja voivat rahoit­taa run­saam­man hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan. Sil­loin tosin jää selit­tämät­tä, mik­si vuon­na 1989 oli varaa parem­paan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taan kuin nyt, vaik­ka BKT asukas­ta kohden on nyt selvästi suurempi.

Kun tuot­tavu­us nousee, talous kas­vaa, ja tuot­tavu­u­den suh­teessa nou­se­vat myös palkat. Pääosa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan menoista kas­vaa palkko­jen tahdis­sa. Palkat nou­se­vat samas­sa suh­teessa myös julk­i­sis­sa töis­sä, joten niiden rahoit­tamista talouskasvu ei helpota. Huo­mat­ta­va osa tulon­si­ir­roista kas­vaa de fac­to ansio­ta­son tahdis­sa. Jos ei kas­va, tulon­si­ir­to­jen, esimerkik­si lap­sil­isien, merk­i­tys heikke­nee eli hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta rapau­tuu. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tio ja taloudelli­nen kasvu”

Maapallon pelastamisessa talous on keskiössä

Kuun­telin alku­vi­ikos­ta Toni Ruuskan ja Heik­ki Pur­si­aisen keskustelun taloud­es­ta ja ekologiasta.

Min­un silmis­säni Pur­si­ainen voit­ti väit­te­lyn selvästi, mut­ta Toni Ruus­ka saat­taa silti olla oike­as­sa, jos asi­aa tarkastelee vuo­sisato­jen kuluttua.

Ruuskan mukaan pitäisi vähen­tää vai­h­dan­taa markki­noil­la ja siir­tyä omavaraisem­paan maail­maan. Pien­ti­la on hänen mielestään oikea tapa tuot­taa ruokaa. On filosofinen kysymys, onko elin­ta­son nousu tehnyt ihmi­sistä onnel­lisem­pia, mut­ta sil­loin kun elet­ti­in Ruuskan esit­tämäl­lä taval­la, maail­man väk­iluku oli ehkä kymme­ne­sosa nykyis­es­tä. Ilman työn­jaon tuo­maa tuot­tavu­us­lisää enem­pää ei maa­pal­lol­la mahtuisi.

Pur­si­ainen voi sanoa, että rikkaat ovat tutk­i­tusti onnel­lisem­pia kuin köy­hät, mut­ta köy­hien elämän ankeus saat­taa johtua rikkaista. Ihmiset kun ver­taa­vat omaa osaansa tois­t­en osaan. Kun ihmisen olo­suh­teet paranevat, hän osaa olla siitä onnelli­nen vain jokin aikaa. Onnel­lisu­us kali­broituu, kos­ka muuten hyv­in­voin­ti vel­tostut­taisi. Jat­ka lukemista “Maa­pal­lon pelas­tamises­sa talous on keskiössä”

Työperäinen maahanmuutto on Suomelle välttämättömyys

Sanoin aiem­mas­sa artikke­lis­sa, että maa­han­muut­to kiristyy ääri­oikeis­ton nousun myötä, mut­ta toiv­ot­tavasti siitä selvitään pienin vau­ri­oin. Luulin, että eniten olisi kiin­nitet­ty lauseen alku­osaan – siis siihen, että ulko­maalais­poli­ti­ik­ka kiristyy – eikä siihen, että tästä pitää selvitä mah­dol­lisim­man pienin vaurioin.

Ehkä on hyvä selvit­tää mitä tarkoitan.

Koko Euroop­pa on nopeasti pienenevän väk­ilu­vun edessä ilman maa­han­muut­toa. Suomen net­tou­u­si­u­tu­mis­luku – kuin­ka mon­ta aikuisek­si vart­tuvaa tyt­töä yksi nainen keskimäärin syn­nyt­tää – on laskenut 0,6:een. Se tarkoit­taa, että jokainen syn­tyvä sukupolvi on 40 % van­hempi­en­sa sukupolvea pienem­pi ja 64 % iso­van­hempi­en­sa sukupolvea pienem­pi ja niin edespäin. Jat­ka lukemista “Työperäi­nen maa­han­muut­to on Suomelle välttämättömyys”

Äärioikeiston nousu tekee Euroopasta heikomman

Vaal­i­t­u­los jos­sain pienessä Sach­sen-Anhaltin osaval­tios­sa ei olisi niin merkit­tävä, ellei se olisi osa saman­laista kehi­tys­tä koko Sak­sas­sa, Ran­skas­sa, Bri­tan­ni­as­sa ja vähän kaikkial­la, myös Suomessa.

On vaikea sanoa, mikä on perussyy kon­ser­vati­ivis­ten arvo­jen nousu­un. Ennen ajat­telin sen johtu­van siitä, että osal­la väestöä sosi­aa­li­nen kehi­tys on ollut negati­ivista. Vau­raampi tule­vaisu­us ei olekaan enää itses­tään selvyys vaan talouden hedelmät jakau­tu­vat niin, että joidenkin ase­ma para­nee ja tois­t­en heikke­nee – yksilöi­den ohel­la kokon­ais­ten alueiden.

Min­ul­la on vas­tat­tu, että yritän tehdä moni­ta­hois­es­ta asi­as­ta liian yksinker­taisen. Jat­ka lukemista “Ääri­oikeis­ton nousu tekee Euroopas­ta heikomman”

Tuloerojen mittaamisen sudenkuopat

Mik­si suo­ma­laiset koke­vat taloudel­lisen eri­ar­voisu­u­den kas­va­neen, vaik­ka Gini-ker­roin ei ole kasvanut?

Aloite­taan tuos­ta mit­tarista. En liitä tähän Gini-ker­toimen määritelmää, kos­ka sen voi googlata. Totean vain, että se on tulon­jakomit­ta­ri­na varsin hyvä, mut­ta yhteen luku­un ei voi silti tulon­jaon ongelmia tiivistää. Tarvi­taan monipuolisem­pia tilas­to­ja. Niitä on run­saasti tarjolla.

Ilmeinen syy liit­tyy siihen, että jos jokin asia on huonos­ti, moni vas­taa että se on entistä huonom­min. Sekoite­taan taso ja derivaat­ta ajan suhteen.

Toisek­si Suomen tulo­ero­ja on viimeis­inä vuosikym­meninä tasoit­tanut huo­mat­tavasti eläkkei­den paran­tu­mi­nen ja maanvil­jeli­jöi­den tulota­son nousu. Tosin päin­vas­taiseen suun­taan vaikut­taa eläkeläis­ten osu­u­den kasvu.

Yksit­täi­nen maanvil­jeli­jä ei voi sen pak­sum­min kuin ennen, mut­ta köy­him­mät maanvil­jeli­jät ovat siir­tyneet eläk­keelle tai mui­hin ammat­tei­hin. Sik­si maanvil­jeli­jöi­den keski­t­u­lo on nous­sut voimakkaasti. Kumpikaan näistä muu­tok­sista ei näy työikäisen kaupunki­laisen elämässä.

Onko jos­sain ole­mas­sa las­ket­tuna Gini-ker­roin ja sen kehi­tys työikäisille? Jat­ka lukemista “Tulo­ero­jen mit­taamisen sudenkuopat”

Huomio absoluuttisiin tuloeroihin suhteellisten sijaan?

Kävin kuun­tele­mas­sa selostus­ta Kale­vi Sor­sa-säätiön raportista Eri­ar­voisu­u­den tila Suomes­sa. Se antoi paljon pohdit­tavaa. Har­mi, etten onnis­tunut han­kki­maan itse kir­jaa. Ilmeis­es­ti sen suo­sio on ylit­tänyt odotuk­set. Ehkä myöhemmin.

Yhdestä asi­as­ta olen entisenä tilas­toti­eteil­i­jänä täysin eri mieltä. Omas­sa esi­tyk­sessään emer­i­tus­pro­fes­sori Mat­ti Tuo­maala sanoi, että se, etteivät tulo­erot ole muka kas­va­neet, johtuu siitä, että tui­jo­tamme suh­teel­lisia tulo­ero­ja, kun hänen mielestään pitäisi tutkia absolu­ut­tisia ero­ja. Onhan rikkaan ja käy­hän ero eurois­sa las­ket­tuna nyt paljon isom­pi kuin vaikka­pa 20 vuot­ta sitten.

Kuu­lostaa ymmär­ret­tävältä. Jos A:n tulot oli­vat ensin 1000 €/kk ja B:n 10 000 €/kk ja molem­pi­en tulot kaksinker­tais­tu­vat, ero nousee 9000 eurosta 18 000 euroon. Jat­ka lukemista “Huomio absolu­ut­tisi­in tulo­eroi­hin suh­teel­lis­ten sijaan?”

Sunnuntain tuplapalkka ei nosta vaan laskee keskimääräisiä palkkoja

Olen kir­joit­tanut tästä aiem­minkin, mut­ta kos­ka aihe valitet­tavasti on yhä ajanko­htainen, kir­joi­ta uud­estaan. Sun­nun­tain lak­isääteis­es­tä kaksinker­tais­es­ta palka­s­ta pitäisi luop­ua ja siirtää asia työ­markki­naos­a­puo­lille tai mielu­um­min päätet­täväk­si yri­tyk­sis­sä ja sitä kaut­ta markkinoille.

Sun­nun­tain tupla­palka­s­ta ei halu­ta eroon, kos­ka palkat eivät muutenkaan ole liian korkei­ta. Tämä olisi ymmär­ret­tävää, jos sun­nun­tain tupla­palk­ka nos­taisi palkkata­soa, mut­ta se ei nos­ta, pikem­minkin las­kee, ainakin kasvukeskuk­sis­sa. Muut­to­tap­pioalueil­la, joil­la mak­se­taan työe­htosopimusten taulukkopalkko­ja, tupla­palk­ka saat­taa hyvinkin todel­la nos­taa kokon­aisan­sioi­ta. Kir­joi­tan nyt tilanteesta kaupungeissa.

Kasvukeskuk­sis­sa markki­nat ovat nos­ta­neet palkat yli työe­htosopimusten määräämän tason. Ne määräy­tyvät siis  markki­noil­la. Työe­htosopimusten mukaisil­la palkoil­la ei saisi työvoimaa. Jat­ka lukemista “Sun­nun­tain tupla­palk­ka ei nos­ta vaan las­kee keskimääräisiä palkkoja”

Tekoälyn vallankumouksessa ongelma on nopeus

Tekoä­ly muut­taa paljon, mut­ta muu­tok­sen suu­ru­us ei ole kovinkaan kum­malli­nen ver­rat­tuna siihen, mitä muu­tok­sia on koet­tu aiemmin.

Markki­nat ovat toim­i­neet. Työn­sä menet­täneet ovat siir­tyneet tekemään jotain muu­ta ja työaikaa on lyhen­net­ty – ei töi­den jakamista silmäl­lä pitäen vaan vapaa-ajan arvos­tuk­sen takia.

Koneen särk­i­jät vas­tus­ti­vat Kehruu-Jen­nyjä ja vähän muitakin konei­ta. Pitkässä juok­sus­sa he oli­vat väärässä. Lop­ul­ta teol­lis­tu­mi­nen merk­it­si työläisillekin sel­l­aista elin­ta­son nousua, jota ei oltu osat­tu edes kuvitel­la. Toisaal­ta se vei aikaa. Kesti pari sukupolvea, ennen kuin työväestö pääsi mukaan kohon­neeseen elin­ta­soon. Omas­sa asi­as­saan konei­den särk­i­jät oli­vat siis oike­as­sa. Jat­ka lukemista “Tekoä­lyn val­lanku­mouk­ses­sa ongel­ma on nopeus”