Kategoria: Talouspolitiikka

Miten Suomi ajautui tarkkikseksi?

Malliop­pi­las, joka ärhen­teli Kreikalle ja Ital­ialle talouden huonos­ta hoi­dos­ta on nyt itse tarkkailu­lu­okalla. Val­tion­talous on ollut ali­jäämäi­nen 17 vuot­ta yhtäjaksoisesti.

Tärkein syy tähän on väestön ikään­tymi­nen. Aiem­min poikkeuk­sel­lisen edullisen ikä­jaka­man muut­tumi­nen poikkeuk­sel­lisen epäedullisek­si. Kir­joitin tästä eloku­us­sa kir­joi­tus­sar­jan hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­man ensim­mäisessä jak­sos­sa otsikol­la mikä on ongelma. 

Tuon kir­joituk­sen keskeinen sisältö on tässä tek­stis­sä: Jat­ka lukemista “Miten Suo­mi ajau­tui tarkkikseksi?”

Oikeistovalta (6) Itse aiheutettu laskusuhdanne

Olen yleen­sä Juhana Var­ti­aisen kanssa samaa mieltä melkein kaikesta, mut­ta nyt on löy­tynyt erimeil­isyys. Kir­joitin, että hal­li­tuk­sen raskaat talouden sopeu­tuk­set, siis leikkauk­set ja tulon­si­ir­to­jen kar­simiset, eivät ole vähen­täneet velka­an­tu­mista, kos­ka ne ovat aiheut­ta­neet työt­tömyyt­tä ja tor­juneet nousukau­den. Juhana vas­tasi Elon Muskin X:ssä, ettei keven­tynyt finanssipoli­ti­ik­ka kuitenkaan rahoi­ta itseään. Ei yleen­sä rahoitakaan. Tämä kan­nat­taa muuten muis­taa, kun joku taas sanoo. että vero­jen alen­nuk­set rahoit­ta­vat itsensä.

Vaik­ka yleen­sä kan­natan val­tavir­tat­aloustiedet­tä, tässä nousukau­den estämisessä min­ul­la on oma per­soon­alli­nen näke­myk­seni asioista. Jat­ka lukemista “Oikeis­to­val­ta (6) Itse aiheutet­tu laskusuhdanne”

Oikeistovalta (5) Tarvitsemme kvantitatiivista sosiaalitiedettä

Istu­van hal­li­tuk­sen päätök­set tun­tu­vat minus­ta huonoil­ta myös sen takia, ettei hal­li­tuk­sel­la näytä ole­van san­ot­tavaa yhteiskun­nal­lista insinööriosaamista. Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan rak­en­t­a­mi­nen on vaikeaa, mut­ta sen purkami­nen tai kor­jaami­nen on vielä vaikeam­paa. Huono osaami­nen tuot­taa turhaa kärsimystä.

Sil­loin kun hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taa raken­net­ti­in, sosi­aal­i­ti­etei­den osaami­nen oli voimakkaasti mukana.

Tämä muut­tui jo 1990-luvul­la. Olin neu­vot­tele­mas­sa Lip­posen ensim­mäisen hal­li­tuk­sen toteut­tamista säästöistä. Sosi­aalipoli­itikoista ei ollut san­ot­tavaa apua. He sanoi­vat vain, ettei mis­tään voi säästää, mikä tarkoit­taa samaa kuin että säästäkää mis­tä haluatte.

Kohta­laisen hyvin se silti meni, mut­ta yksi paha moka tehti­in. Hyväksy­imme val­tio­varain­min­is­ter­iön ehdo­tuk­sen  pois­taa sairaus­päivära­has­ta mini­ni. Se kuu­losti loogiselta. Jos ei ole ollut tulo­ja ennen kuin mur­si jalka­nsa, mik­si tulo­ja piti olla sen ajan, kun jal­ka on kip­sis­sä, jon­ka jäl­keen ollaan taas ilman tulo­ja. Jos ei ole tulo­ja ter­veenä, ei voi menet­tää tulo­ja sairastues­saan. Jat­ka lukemista “Oikeis­to­val­ta (5) Tarvit­semme kvan­ti­tati­ivista sosiaalitiedettä”

Oikeistovalta (4) otetaan rahaa köyhiltä

Kun rahaa on vähän ja sitä pitää antaa lisää rikkaille, ei auta kuin ottaa sitä köy­hiltä. Kau­ni­im­min san­ot­tuna sosi­aal­i­tur­vaa on muutet­ta­va kan­nus­tavam­mak­si, jot­ta suo­ma­laiset saataisi­in töihin.

Ensik­si on huo­mautet­ta­va siitä, että työt­tömien köy­hdyt­tämi­nen ei vält­tämät­tä paran­na työl­lisyyt­tä, vaik­ka niin moni kokeekin. Erään amerikkalaisen tutkimuk­sen mukaan köy­hyys pas­sivoi työ­markki­noil­la, kos­ka kaik­ki ener­gia menee päivit­täiseen selviämiseen. (Olen kir­joit­tanut tästä, mut­ta Blo­gin hakuo­hjel­ma on niin huono, etten löytänyt kir­joi­tus­ta 22 000 artikke­lin joukos­ta) Jos seisoo koko päivän leipäjonos­sa, ei saa töitä.

Isos­sa kuvas­sa pienet tulo­erot ovat hyväk­si taloudel­liselle kasvulle, kun­han ne eivät ole liian pienet. Kan­sain­vä­li­nen val­u­ut­tara­has­to arvioi vuon­na 2017, että kasvun kannal­ta opti­maa­li­nen Gini-ker­roin on noin 0,27, eli suun­nilleen se, mitä Suomes­sa on.  Tämän tutkimi­nen empi­iris­es­ti on kuitenkin haas­tavaa, enkä usko, että tuo 0,27 on mikään uni­ver­saali vakio vaan riip­puu muista tek­i­jöistä ja on riip­pu­vainen maan kehi­tys­ta­sos­ta. Jat­ka lukemista “Oikeis­to­val­ta (4) ote­taan rahaa köyhiltä”

Oikeistovalta (2) Vastuullinen talouspolitiikka

En ymmär­rä mitä vasem­mis­to­laista tai edis­tyk­sel­listä on halus­sa siirtää lasku­ja nuorem­pi­en ikälu­okkien mak­set­tavak­si. Kovin mon­et vasem­mistopoli­itikot kuitenkin ajat­tel­e­vat niin. Lainaa kan­nat­taa ottaa niin kauan kuin sitä vielä saa.

Luulen tämän ajat­telun juon­tu­van siitä, että vasem­mis­to­laiset eivät kovin usein ole olleet vas­tu­us­sa rahan han­kkimis­es­ta vaan ain­oas­taan sen kulut­tamis­es­ta – tarkoi­tan siis kun­nan­val­tu­us­tois­sa tai eduskun­nas­sa. Rahan han­kkimi­nen on muiden asia.

Niin­pä vasem­mis­toli­it­to oli ain­oa eduskun­ta­puolue, joka jäi ulos velkajarrusopimuksesta.

Näin tehdessään vasem­mis­toli­it­to oikeut­ti ajat­telun, että köy­hien lap­siper­hei­den ruoka­menoista on nyt vain pakko säästää. Jat­ka lukemista “Oikeis­to­val­ta (2) Vas­tu­ulli­nen talouspolitiikka”

Ajatuksia etätyöstä

Joskus viime vuosikymmenel­lä luin The Econ­o­mistista, että Yhdys­val­lois­sa yri­tyk­set ovat alka­neet rajoit­taa etä­työn tekemistä, kos­ka ovat havain­neet, että etä­työtä teke­vien tuot­tavu­us ja osaami­nen kehit­tyvät heikom­min kuin muiden. Yhdys­val­lois­sa on tapana mita­ta työn­tek­i­jän työpanosta.

Tämä tapah­tui paljon ennen koron­aa. Syy etätöi­den suo­sioon Yhdys­val­lois­sa oli kelvo­ton kaupunkisu­un­nit­telu, jon­ka seu­rauk­se­na työ­matkoi­hin kului kohtu­ut­tomasti aikaa. Tuo­hon aikaan etä­työvä­li­neet oli­vat kehit­tymät­tömämpiä kuin nyt. Nehän otti­vat jät­tiloikan koro­nan ansiosta.

Olen itse tehnyt hybrid­i­työtä koko ikäni, ensin yliopis­tol­la ja sit­ten eduskun­nas­sa. Oli luon­te­vaa aloit­taa työt koti­ti­etokoneel­la ja kävel­lä tai huraut­taa ratikalla töi­hin siinä vai­heessa, kun joku toinen olisi pitänyt tupakkatauon. Päivit­täin oli järkevää ja jopa pakol­lista olla työ­paikallakin.  Nyky­isin eläk­keel­läkin min­ul­la on työpiste Aal­to- yliopis­ton talousti­eteen laitok­sel­la, kaukana käve­ly­matkan ulot­tumat­tomis­sa. Pyrin matkus­ta­maan sinne metrol­la sään­nöl­lis­es­ti vain koh­datak­seni fik­su­ja ihmisiä. Yleen­sä tulen takaisin pari ideaa fik­sumpana. Koti­in oman työpöy­dän ääreen koteloituneena ajatuk­set uhkaa­vat herkästi lop­pua. Jat­ka lukemista “Ajatuk­sia etätyöstä”

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (5/x) Suomi tarvitsee siirtolaisia

Perusuo­ma­lais­ten ensim­mäi­nen vara­puheen­jo­hta­ja pöyristyt­ti sanavalin­noil­laan maa­han­muut­ta­jista A‑studiossa.  Siinä hötäkässä jäi huomiotta eräs hänen kovin kum­malli­nen  väit­teen­sä, jol­la olisin toivonut enem­män huomiota.

Hän sanoi his­to­ri­an dosentin arvo­val­lal­la, ettei Suomeen tarvi­ta työperäistä maa­han­muut­toa paikkaa­maan hupenevaa väestöä, kos­ka hyvin pär­jät­ti­in sil­loinkin, kun meitä oli vain kolme tai neljä miljoonaa.

Vuon­na 1920 suo­ma­laisia oli 3,148 miljoon­aa ja työvoimaa todel­la riit­ti hyvin. Sil­loin yli 65-vuo­ti­ai­ta oli 188 000 kun heitä on nyt 1 329 000. Nuorem­pi­en ikälu­okkien koko on pienen­tymässä nopeasti, mut­ta eläkeiäis­ten määrä on edelleen nousus­sa. Aika raskaak­si tulee pienenevien nuorten ikälu­okkien taak­ka näi­den joutues­sa pait­si hoita­maan ikäih­misiä myös mak­samaan hei­dän eläk­keen­sä. Se tekee heistä köy­hiä, mikä tulee vääristämään ikä­jakau­maa entis­es­tään, kos­ka tuol­laista taakkaa kan­nat­taa pae­ta muut­ta­mal­la pois maas­ta. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (5/x) Suo­mi tarvit­see siirtolaisia”

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (4/x) Mistä säästäisin ja mistä en

Kir­joi­tus­sar­ja on ollut vähän tauol­la. Olen viimeis­tel­lyt kir­jaani Kaupun­ki ja talous, joka ilmestynee kuukau­den sisällä.

Pienistä puroista syntyy suuri virta

En pysty räjäyt­tämään pankkia lois­taval­la julk­isten meno­jen säästö­su­un­nitel­mal­la. Ei löy­dy yhtä tai muu­ta­maa suur­ta säästöko­hdet­ta, jot­ka ratkai­si­si­vat pelin. Isot menot on kat­sot­tu melko tarkkaan, ja ne ovat siten pääsään­töis­es­ti järke­viä. Pien­ten meno­jen aluskasvil­lisu­us sisältää paljon huonos­ti harkit­tu­ja kohtei­ta. Syynä on poli­it­ti­nen kult­tuurimme. Eri osa­puo­let oste­taan bud­jet­ti­sop­u­un hyväksymäl­lä jokin niille tärkeä mut­ta kokon­aisu­u­den kannal­ta epä­tarkoituk­sen­mukainen menoko­hde, eikä niitä sit­ten tul­la karsi­neek­si. Näitä on vuosikym­menten kulues­sa tul­lut aika paljon.

Min­ul­la ei ole edel­ly­tyk­siä käy­dä bud­jet­tia läpi detalji­ta­sol­la. Sanon vain, että pienistä puroista saadaan syn­tymään iso vir­ta. Lib­er­aalipuolue on tehnyt täl­laisen lis­tan nimeltä Leikat­tavaa löy­tyy. En osaa ottaa kan­taa senkään detal­jei­hin, mut­ta lis­taa kan­nat­taa tutkia. Lib­er­aalipuolue on hyvä tekemän täl­laisia lis­to­ja, kos­ka heil­lä ei ole his­to­ri­aa rasit­teena- ei siis his­to­ri­aa lainkaan.

Eräitä matalalla roikkuvia hedelmiä

Min­un oli tarkoi­tus esit­tää, että ainakin voisi pois­taa type­r­än sairaus­vaku­u­tusko­r­vausten korot­tamisen yksi­ty­is­lääkäril­lä käymis­es­tä, mut­ta hal­li­tus kek­si tämän kohteen itsekin. Vielä voisi pois­taa 65-vuot­ta täyt­tänei­den valin­nan­va­pauskokeilun, kos­ka rahan haaskaus­ta sekin on. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (4/x) Mis­tä säästäisin ja mis­tä en”

Miksi rahat eivät vieläkään riitä?

Markki­na­t­alous on luonut meille vau­rau­den, jota ei osat­tu sata vuot­ta sit­ten edes kuvitel­la. Ei osan­nut edes lor­di Keynes. Hän osasi ennus­taa tuotan­non tehokku­u­den, mut­ta ei uusia tarpei­ta. Hän luuli, että mei­dän aikanamme kaiken tarvit­ta­van tuot­tamiseen riit­tää 15 tun­tia työtä viikossa.

Uskoin 1990-luvun alus­sa, että taloudelli­nen kasvu pois­taisi köy­hyy­den Suomes­ta. Sen jäl­keen palkko­jen ostovoima – myös alimpi­en palkko­jen – on kas­vanut 50 pros­ent­tia. Pieni­palkkaiset ovat nyt yhtä varakkai­ta kuin keski­t­u­loiset oli­vat 1980-luvun lop­ul­la, mut­ta taloudelli­nen ahdinko ei ole kadonnut.

Rahat eivät riitä monel­la isopalkkaisemmallakaan.

Miten tämän voi selittää?

Joku sanoo, ettei hin­tain­dek­si mit­taa oikein köy­hien kulu­tusko­ria. Tämä selit­tää vain pienen osan, jos mitään. Onhan ruo­ka hal­ven­tunut EU-jäsenyy­den myötä merkit­tävästi suh­teessa mui­hin hin­toi­hin. Jat­ka lukemista “Mik­si rahat eivät vieläkään riitä?”

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (3/x): matalapalkkatuki

Jos on siis järkevää tukea pieni­palkkaisia, miten tämä tuki pitäisi tehdä?

Tärkein­tä on tehdä se jotenkin. Sil­lä miten se tehdään, ei ole niin suur­ta väliä ver­rat­tuna siihen, että se ylipään­sä tehdään.

Huono­tuot­toises­sa työssä hin­ta ei saa olla työ­nan­ta­jalle niin korkea, ettei työn teet­tämi­nen kan­na­ta, mut­ta toisaal­ta palk­ka ei saa olla tek­i­jälle niin huono, ettei pal­ka­lla elä. Ero­tus on paikat­ta­va tulon­si­ir­tona joko työ­nan­ta­jalle tai työntekijälle.

Suomes­sa vero­tus tasaa tulo­ja suu­rit­u­lois­t­en ja pien­i­t­u­lois­t­en välil­lä, mut­ta pien­i­t­u­lois­t­en ja vielä pienem­pit­u­lois­t­en välil­lä ei ole mitään tasausta.

Joku sanoo tähän, että henkilön pitää siir­tyä tuot­tavam­paan työhön, mut­ta se ei ole valitet­tavasti kaikille mahdollista.

Ran­skas­sa työ­nan­ta­jat on vapautet­tu palka­n­mak­sun sivuku­luista min­imi­palkan tasol­la. Sak­sas­sa sovel­letaan mini­jobs-jär­jestelmää, joka on sään­nöiltään hyvin sak­salainen, siis mon­imutkainen ja seka­va. Yhdys­val­lois­sa on kehut­tu Earned Income Tax Cred­it ‑jär­jestelmä, joka on lisän­nyt merkit­tävästi työl­lisyyt­tä ja tor­junut lap­siköy­hyyt­tä mata­la­palkkaista työtä teke­vien kesku­udessa. Ruot­sis­sa mak­se­taan tukea työ­nan­ta­jalle tämän palkates­sa vaikeasti työl­lis­tet­tävä. Suomes­sa on saman­lainen palkkatu­ki kuin Ruot­sis­sa, mut­ta sitä käytetään olen­nais­es­ti vähem­män. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (3/x): matalapalkkatuki”