Kategoria: Talouspolitiikka

Tekoäly ja työajan lyhentäminen

Vaik­ka tekoä­lyyn liit­tyy suuria riske­jä, ole­tuk­seni on, että se merk­it­see tuot­tavu­u­den suur­ta nousua ja lisää kulut­ta­jien elin­ta­soa kulu­tuk­sel­la mitattuna.

Esille nousee kysymys, miten tuot­tavu­u­den nousu pitäisi jakaa, lisään­tyvän tuotan­non lisään­tyvän vapaa-ajan kesken. Kun tulota­so nousee, rahan merk­i­tys ihmiselle vähe­nee. Jos rikas löytää kadul­ta kympin, se ei hänen elämään­sä het­kau­ta, mut­ta jos nälkäi­nen köy­hä löytää, se pelas­taa hänen päivänsä.

Kun tulota­so nousee, kokon­aishyv­in­voin­tia ajatellen on järkevää ottaa osa hyödys­tä lisään­tyvänä vapaa-aikana. Jat­ka lukemista “Tekoä­ly ja työa­jan lyhentäminen”

Huomioita tekoälystä, sosiaalipolitiikasta ja työnvälityksestä ja työttömyysturvasta

En tiedä, mitä kaikkea työtä tekoä­ly oppii tekemään. Sen kuitenkin tiedän, ettei sitä tiedä kukaan muukaan. Tekoälysovel­luk­set kehit­tyvät miljoonien sovelta­jien aivois­sa, eivätkä ne tiedä mitä toiset tekevät eivätkä ker­ro omista tekemisestään.

Tekoä­ly on kuin sähkö. Se tulee kaikkialle. Ima­trankoskea val­jastet­taes­sa Suomen sähkön­tuotan­toon ei tiedet­ty mitään sähköham­mashar­joista eikä nauhoit­tavista valvon­takameroista. Ima­trankosken voimalaitos­ta muuten jotkut pitivät aivan liian suure­na Suomen tarpei­ta ajatellen. Nekin jot­ka sitä kan­nat­ti­vat, olet­ti­vat sen riit­tävän yksin koko Suomelle. Ennus­t­a­mi­nen on vaikeata.

Tiede­tään, että moni nykyi­nen työ tulee katoa­maan sel­l­aise­na kuin sitä nyt tehdään. Tämä tuot­taa haastei­ta esimerkik­si työ­markki­noille, sosi­aalipoli­ti­ikalle ja työnvälitykselle.

Muu­tok­set voivat olla hyvin nopei­ta. Joskus saadaan valmi­ik­si teknolo­gia joka kor­vaa kau­pan kas­sat por­tilla, jon­ka läpi ostoskär­ryt vain aje­taan.  Kun teknolo­gia on valmis, se yleistynee nopeasti. Nopeasti aikanaan moot­torisa­hat kor­va­si­vat jus­teer­it ja val­o­latomakoneet kohopainolatojat.

Olen­naista on, mitä tehdä, kun muu­tok­set rav­is­tel­e­vat. Var­maankin katoa­van työn tilalle tulee muu­ta työstä, mut­ta väli­vai­he voi olla ongelmallinen.

Yritän tässä esit­tää joitakin suun­tia, johon yhteiskun­taa olisi kehitet­tävä tekoä­lyn muut­taes­sa olo­suhtei­ta. Jat­ka lukemista “Huomioi­ta tekoälystä, sosi­aalipoli­ti­ikas­ta ja työn­väl­i­tyk­ses­tä ja työttömyysturvasta”

Tuoko tekoäly tuhon vai helpotuksen?

Paljon näkee kir­joitet­ta­van ja puhut­ta­van siitä, jon­ka tekoä­ly muo­dostaa työl­lisyy­delle ja sitä kaut­ta suo­ma­laiselle yhteiskun­nalle. Pelätään, ettei suo­ma­laisille riitä työtä.

Elin­ta­son vaa­ti­man työn vähen­e­m­i­nen on pelkona outo. Työ on jotain sel­l­aista, jota ei halu­aisi tehdä, mut­ta on pakko elan­ton­sa takia. Miten sen vähen­e­m­i­nen voi olla ongel­ma? Siitähän pitäisi olla vain iloinen. Sen kuin tehdään työtä vähem­män ja nau­ti­taan vapaa-ajasta.

Ongel­ma on tietysti se, että työ ei vähene tasais­es­ti vaan lop­puu joil­takin kokon­aan ja sen myötä lop­puu palk­ka. Ehkä tämän takia Marx ihan­noi yhteiskun­taa, jos­sa kaik­ki osasi­vat tehdä kaikkea. Sil­loin ei täl­laista ongel­maa olisi, mut­ta se on toivea­jat­telua. Jat­ka lukemista “Tuoko tekoä­ly tuhon vai helpotuksen?”

Demareilla ei ole missään maassa toteuttamiskelpoista ohjelmaa.

Demareil­la on lois­ta­va men­neisyys hyv­in­voin­tiy­hteyskun­nan rak­en­ta­ji­na. Pro­jek­ti perus­tui teol­lis­tu­misen tuo­maan jatku­vaan elin­ta­son nousu­un  ja poli­it­tisen ja ammatil­lisen työväen­li­ik­keen yhteistyöhön. Hei­dän aikanaan talous kasvoi ja kaik­ki muut­tui jatku­vasti parem­mak­si. Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan kehit­tämi­nen oli kasvun kanavoimista.

Se aika on  ohi. Kaikkial­la teol­lisu­us­mais­sa asi­at ovat men­neet useimpi­en kannal­ta huonom­mik­si ja taloudelli­nen eri­ar­voisu­us on lisään­tynyt. Olen opti­misti ja uskon, että yhteiskun­taa voi edelleen muut­taa parem­mak­si, mut­ta ei demarei­den van­hoil­la eväil­lä. Hei­dän jär­jestökoneis­ton­sa ole tarpeek­si ennakkolu­u­lo­ton kehit­tääk­seen uusia eväitä. Demar­it ovat oman ohjel­mansa osalta todel­la kon­ser­vati­ivisia –tuot­ti­han se ennen niin hyviä tulok­sia. Jat­ka lukemista “Demareil­la ei ole mis­sään maas­sa toteut­tamiskelpoista ohjelmaa.”

Vihreät ja markkinatalous (6)

Tässä kir­joituk­ses­sa peruste­len sitä, mik­si niukkaa katu­ti­lan käyt­töä kan­nat­taa säädel­lä mielu­um­min ruuhka­mak­suin kuin anta­mal­la tei­den ruuhkau­tua. Olen kir­joit­tanut tästä mon­ta ker­taa, joten otan tämän aika kursorisesti.

Yksinker­tais­es­ti katu­ti­lan käy­dessä niukak­si – niin kuin se käy niukak­si kaikissa oikeis­sa kaupungeis­sa – autoilua kan­nat­taa rajoit­taa mielu­um­min ruuhka­mak­suin kuin jonot­ta­mal­la tai sub­ven­toimal­la joukkoliikennettä.

Varsin moni kaupun­ki on ottanut ruuhka­mak­sut käyt­töön. Pohjo­is­mais­sa Oslo, Trond­heim, Bergen ja muu­ta­ma pienem­pi nor­jalainen kaupun­ki, Tukhol­ma ja Göte­borg. Lon­toos­sa on erit­täin korkea ruuhka­mak­su, joka on läh­es pois­tanut henkilöau­tot kaduil­ta ja jät­tänyt ne tak­seille, paket­ti­au­toille, kuor­ma-autoille ja busseille.

Olen­naista on, että yksikään ruuhka­mak­sut käyt­töön ottanut kaupun­ki ei ole niistä luop­unut, kos­ka koke­muk­set ovat olleet niin hyviä. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (6)”

Vihreät ja markkinatalous (5)

Kaupunkisu­un­nit­telus­sa asia, jos­sa markki­na­t­alouden peri­aat­teet voisi­vat tuo­da huo­mat­tavaa hyö­tyä ja tuot­taa parem­pia kaupunke­ja halvem­mal­la, on liikenne. Kaupunkili­iken­teessä kallein asia on liiken­teen viemä tila, sil­lä onhan kaupunki­maa­han on arvokas­ta. Arvo  en peräisin vai­h­toe­htokus­tan­nuk­ses­ta. Jos maa­ta käytetään tähän tarkoituk­seen, sitä ei voi käyt­tää toiseen tarkoitukseen.

Kaupunki­maas­ta on enem­män uhrat­tu pysäköin­nille  liiken­teelle asuinrakennuksille.

Käsit­te­len tässä osas­sa pysäköin­tiä ja toises­sa liiken­net­tä muuten. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (5)”

Vihreät ja markkinatalous (3)

Talous­no­belisti Amath­ya Sen on joskus sanonut, että hänelle taloustiede on oppi markki­navirhei­den tun­nistamis­es­ta ja niiden  kor­jaamis­es­ta. Sik­si hän­tä ihme­tyt­tää, että niin monel­la lähtöko­htana on, ettei mitään markki­navirheitä ole ole­mas­sakaan. Näin ajat­tele­via on Suomes­sakin talouskeskustelu­un osal­lis­tu­vista talouden ”asiantun­ti­joista”. Hei­dän ymmär­ryk­sen­sä talousti­eteistä on niin vähäi­nen, etteivät he edes ymmär­rä, että on asioi­ta, joi­ta he eivät ymmärrä.

Markki­namekanis­mi on erit­täin tehokas väline hyvässä ja pahas­sa, mut­ta päät­täjien on ymmär­ret­tävä, että se toimii usein virheel­lis­es­ti ja että julkisen val­lan velvol­lisu­us on kor­ja­ta sen virheel­listä toimintaa.

Käyn läpi eräitä markki­noiden virheel­lisiä toim­into­ja lähin­nä siltä kannal­ta, että niil­lä on rel­e­vanssia poli­it­tises­sa päätöksenteossa.

Suhdannevaihtelut

Kun opiske­lin kansan­taloustiedet­tä kauan sit­ten, se oli lähin­nä makro­taloustiedet­tä ja sen pää­fokus oli suh­dan­nevai­htelu­jen tasoit­ta­mi­nen. Suh­dan­nevai­hte­lut ovat markki­na­t­alouden vit­saus yhä vain, mikä on näkynyt hyvin tämän hal­li­tuk­sen aikana. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (3)”

Vihreät ja markkinatalous (2)

Rin­nakkaise­na asiana markki­na­t­alouden suosimiselle esitän tässä asian, joka kos­kee kaik­ki päätök­sen­tek­i­jöitä, mut­ta on tässä kor­jat­tavaa vihreis­säkin. Päät­täjien tulisi päät­tää tavoit­teista, ei keinoista niiden saavut­tamisek­si. Kan­nat­taa val­jas­taa tuhan­net aiv­ot kek­simään vai­h­toe­htoisia ratkaisu­ja sen sijaan, että päät­täjä val­it­sisi voit­ta­jan omien tieto­jen­sa poh­jal­ta. Jos jokin tekni­nen ratkaisu on päät­täjien tiedos­sa, se on toden­näköis­es­ti vanhentunut.

Päät­täjien mikro­man­ageroin­ti on eri­tyis­es­ti itse­val­ti­aiden syn­ti, mut­ta kyl­lä siihen syyl­listyvät demokraat­tiset päät­täjätkin. Sanon ehkä ikävästi, mut­ta tarve päät­tää konkreet­ti­sista yksi­tyisko­hdista on eri­tyis­es­ti joidenkin puoluei­den syn­ti, ja osoit­taa huonoa kykyä abstrak­ti­in­sa ajatteluun.

Raken­nusala on täyn­nä sitä kangis­tavia nip­pe­limääräyk­siä. Tähän ala on syylli­nen osit­tain ihan itse. Eri­laisia stan­dard­e­ja tarvi­taan, jot­ta sar­jatuotan­to olisi mah­dol­lista. Se on hyväksyt­tävää.  Ala kuitenkin halu­aa näi­den stan­dar­d­i­en poikkea­van muiden maid­en stan­dard­eista suo­jau­tu­ak­seen kilpailulta.

Kir­joi­tan markki­noista ja kaavoituk­ses­ta erikseen.

Vihreät ja markkinatalous (1)

Per­jan­taina julka­isti­in eräi­den yksit­täis­ten markki­na­t­alous­myön­teis­ten sosi­aalilib­er­aalien vihrei­den man­i­festi, joka on suun­nat­tu kokoomuk­sen viimeisille sivistys­porvareille keho­tuk­sel­la luop­ua toiv­ot­ta­mas­ta tais­telus­ta kokoomuk­sen suun­nas­ta ja vai­h­taa vihreisi­in. Jos­sakin tämä tek­sti on liitet­ty min­u­un. Annoin nimeni käyt­töön kun sitä pyy­det­ti­in, mut­ta en ollut asi­as­sa aloit­teelli­nen enkä juuri osal­lis­tunut man­i­festin laadintaan.

Sinän­sä olen sitä mieltä, että kokoomuk­sen per­su­un­tu­misen ja muut­tumi­nen yhä leimallisem­min miesten puolueek­si, pitäisi tehdä vihreille helpok­si saa­da ääniä kokoomuk­ses­ta. Ei pitäisi tehdä kuin lait­taa haavi ulos ja kor­ja­ta satoa.

Tere Sam­man­lah­den kaltai­sista kokoomus­lai­sista ei tule koskaan vihre­itä ja parem­pi niin, mut­ta ennen kokoomuk­ses­sa oli niin san­ot­tu­ja sivistys­porvare­i­ta, jot­ka puo­lus­ti­vat myös sosi­aal­ista oikeu­den­mukaisu­ut­ta. He ovat nyt kodittomia.

Päätin kir­joit­taa jut­tusar­jan siitä, mik­si vihrei­den kan­nat­taa panos­taa markki­na­t­alouteen ja mik­si vihreät ovat markki­na­t­alouden edis­täjinä puh­da­sop­pisem­pia kuin kokoomus­laiset. Aihe ei ole min­ulle uusi. Olen kir­joit­tanut aiheesta blogillani ennenkin (esimerkik­si tässä). Vuon­na 1990 kir­joitin peräti kir­jan Vihreä markki­na­t­alous. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (1)”

Kaupunkien tyhjiä asuntoja pitäisi verottaa

Helsingis­sä on noin 40 000 ”tyhjää” asun­toa, siis asun­toa, jos­sa kukaan ei asu vak­i­tuis­es­ti. Useim­mis­sa niistä kyl­lä asuu joku enem­män tai vähem­män tilapäis­es­ti. Ne ovat jonkun muual­la Suomes­sa tai muus­sa maas­sa kir­joil­la ole­van kakkosasun­to­ja tai ulko­mail­la kir­joil­la ole­van työn­tek­i­jän asun­to­ja. Yhä use­ampi asun­to on Airbnb käytössä.

Nämä muual­la Suomes­sa asu­vien kakkosasun­not, niin san­otut ”oop­pera-asun­not” pain­ot­tuvat keskus­tan tun­tu­maan. ”Tyhjiä” asun­to­ja on Klu­u­vis­sa läh­es 40 % kaik­ista asun­noista, joista tosin ymmärtääk­seni osa on lyhytvuokrauk­sen piirissä.

Kaupun­gin menot koos­t­u­vat lähin­nä kouluista ja kiin­teistökaupun­gin menoista, esimerkik­si liiken­nein­fran kun­nos­sa pidos­ta ja joukkoli­iken­teen jär­jestämis­es­tä – ja myös kult­tuuri­palveluista. Ne rahoite­taan lähin­nä tuloverol­la , siis kun­nal­lisverol­la. Tyhjät asun­not ovat nekin riip­pu­vaisia kaupun­gin panos­tuk­sista, mut­ta eivät mak­sa siitä juuri mitään. Jat­ka lukemista “Kaupunkien tyhjiä asun­to­ja pitäisi verottaa”