Miksi en kannata Mykkäsen ajatusta sähkönkuluttajien subventoimasta ydinvoimalasta

Olen itsekin aikoinaan pähkäil­lyt ongel­maa, jota Kai Mykkä­nen yrit­tää ratkaista sub­ven­toidul­la ydin­voimalal­la, jon­ka sub­ven­tion sähkön käyt­täjät maksaisivat.

Sähkön kysyn­tä ja tar­jon­ta on Suomes­sa jous­tam­a­ton­ta eli molem­mat reagoi­vat hin­taan laiskasti. Sen takia Suomes­sa tarvi­taan suuria hin­tavai­htelu­ja sopeut­ta­maan kysyn­tää ja tar­jon­taa toisiinsa.

Pähkäilin aikanaan, että kulut­ta­jien kan­nat­taisi muo­dostaa osu­uskun­ta, jon­ka han­kkii huip­pu­voimaloi­ta leikkaa­maan hin­tapi­ikke­jä. Se mak­saa, mut­ta vielä enem­män mak­sa­vat nuo hin­tapi­ik­it. Niin aikakin luulin.

Osu­uskun­taa ei tietenkään perustet­taisi, vaan pystytet­täisi­in kap­a­siteet­ti­markki­na samaan tapaan kuin Venäjäl­lä.  Kulut­ta­jien mak­set­tavak­si sekin koi­tu­isi, kuten se koituu Mykkäsen ehdotuksessakin.

Ydinvoimala ei sovellu sähkönkulutusta tasaamaan

Mykkä­nen halusi kiin­nit­tää tämän tur­vaa­van kap­a­siteetin nimeno­maan ydin­voimaan, kun taas min­un ajatuk­se­nani oli antaa markki­noiden ratkaista. Markki­nat tuskin pää­ty­i­sivät ydin­voimaan, sil­lä tasaista tehoa tuot­ta­va ydin­voimala on huono tasaa­maan sään mukaan vai­htel­e­vaa sähkön­tuotan­toa. Jokin kiin­teiltä kus­tan­nuk­sil­taan hal­pa ja hel­posti säädet­tävä olisi luon­te­vampi – siis jokin, joka olisi läh­es ison ydin­voimalan vas­tako­h­ta. Jat­ka lukemista “Mik­si en kan­na­ta Mykkäsen aja­tus­ta sähkönku­lut­ta­jien sub­ven­toimas­ta ydinvoimalasta”

Viite — fiksu tapa liittyä vihreisiin

Viite ry — Tieteen ja teknolo­gian vihreät — hyväksyi eilen uuden peri­aa­teo­hjel­man. Se on sen ver­ran mieltä ilah­dut­ta­va, että lai­tan sen sel­l­aise­naan tähän. Tämä kan­nat­taa lukea. Kan­nat­taa huo­ma­ta esimerkik­si kan­ta ydin­voimaan ja geen­i­ma­nip­u­loin­ti­in. Yhdis­tyk­sen sivuille pääsee tästä.

Peri­aa­teo­hjel­ma

1. ESIPUHE

 Viit­teen peri­aa­teo­hjel­ma hei­jas­taa vihrei­den kolmea peri­aatet­ta — vapaut­ta, vas­tu­u­ta ja välit­tämistä — tieteen ja teknolo­gian näkökul­mas­ta.​ ​Kulu­val­la vuo­sisadal­la poli­ti­ikan tärkeim­mät kysymyk­set keskit­tyvät ympäristöon­gelmien, ihmiskun­nan ruokkimisen ja ihmis­ten elämän­laadun paran­tamisen ympärille. Samaan aikaan teknolo­gian nopea kehi­tys tar­joaa uusia mah­dol­lisuuk­sia näi­den ongelmien ratkaisemiseen ja toisaal­ta aiheut­taa painet­ta isoi­hin rak­en­teel­lisi­in muu­tok­si­in yhteiskun­ta­jär­jestelmässämme. Viime vuosikym­meninä globaali kehi­tys on nos­tanut val­ta­vat ihmis­mas­sat köy­hyy­destä keskilu­okkaan. Teol­lisen val­lanku­mouk­sen käyn­nistämä edis­tys ei kuitenkaan voi jatkua nykyiseen tapaan ympäristön aset­tamien reunae­hto­jen vuok­si. Jokainen seu­raavien vuosikym­menten merkit­tävä poli­it­ti­nen päätös liit­tyy taval­la tai toisel­la tieteeseen ja teknolo­giaan, halut­ti­in­pa sit­ten radikaal­isti vähen­tää hiilid­iok­sidipäästöjä tai kir­joit­taa pelisään­nöt demokraat­tiselle tietoy­hteiskun­nalle. Jat­ka lukemista “Viite — fik­su tapa liit­tyä vihreisiin”