Tämän juttu oli jäänyt julkaisematta, Parempi myöhän kuin ei milloinkaan.
Lause kaiken työn pitää kannattaa, toistuu kirjassa moneen kertaan. En voisi olla tavoitteesta enempää samaa mieltä. Ongelma on vain se, että hallitus on tehnyt monelle pienipalkkaiselle erityisesti osa-aikatyöstä täysin kannattamatonta.
Hallitus on heikentänyt pienipalkkaisen osa-aikatyön kannattavuutta poistamalla suojaosuuksia asumistuesta, työttömyysturvan sovitellusta päivärahasta ja toimeentulotuesta. Sen myötä monen kohdalla tarjolla oleva vähäinen työ ei tuota hänelle yhtään mitään verrattuna siihen, ettei tee työtä lainkaan ja nostaa toimeentulotukea. Koska työssä käymisestä aiheutuu myös kuluja, työn tuotto on monen kohdalla jopa negatiivinen.
Ajatuksena ilmeisesti onkin, että osa-aikatyötä ei vain pidä tehdä vaan kaikkien pitää tehdä kokopäivätyötä. Pääseehän osa-aikatyön kannattamattomuudesta eroon sillä, että muuttaa työsuhteensa kokoaikaiseksi. Harmi vain että siihen, että kaupan ruuhka-apulainen muuttaa työaikansa kahdeksaksi tunniksi päivässä tarvitaan myös kauppiaan suostumus, eikä tämä halua sitä antaa, koska asiakkaat eivät käy ostoksilla tasaisesti pitkin päivää. On niitä ruuhkatunteja, joihin tarvitaan ruuhka-apulaisia.
Ollaan pyrkimyksistä lakkauttaa osa-aikatyö mitä mieltä tahansa, ainakin toimenpiteen ajoitus työttömyyden huippukauteen on huonoin mahdollinen.
On myös syytä huomauttaa Satosen omasta toteamuksesta, että hyvin koulutettujen osa-aikatyö on talouden kannalta tuhoisinta, koska heidän työpanostaan tarvittaisiin lisää. Niiden osa-aikatyö, joiden osaamista kansantalous ei pysty enempää käyttämään, ei maksa kansantaloudellisesti oikein mitään.
Olen syyttänyt hallitusta huonosta yhteiskunnallisesta insinööriosaamisesta, minkä seurauksena hallituksen uudistukset toimivat huonosti. Paljon kehumista ei ole olut aiempien päättäjien aikaansaannoksissakaan, sillä sovitellun päivärahan säännöt olivat peräti onnettomat ja Marinin hallituksen aikana.
Kolmensadan tai viiden sadan euron suojaosuus tarkoittaa sitä, etteivät ensimmäiset 300 tai 500 euroa vaikuta työttömyyspäivärahaan mitään. Sen jälkeen päiväraha pienenee niin, että päiväraha pienenee 50 %:lla yli menevistä ansioista, kunnes päiväraha loppuu kokonaan. Koska kyse on työttömyysturvasta, päiväraha loppuu kokonaan, jos erehtyy tekemään töistä enemmän kuin neljä päivää viikossa, tarkkaan ottaen yli 80 prosenttia kokoaikaisesta työstä, mitä se milläkin alalla sitten tarkoittaakin. Jos siis on jäänyt pois korkeapalkkaisesta työstä paperitehtaassa, voi ottaa matalapalkkaisemman työn vartijana, mutta silloin ei saa tehdä kuin nelipäiväistä viikkoa. Viisipäiväisestä rangaistaan.
On toinenkin katto ja se on pienipalkkaisille erityisen hölmö. Päiväraha ja palkka eivät saa olla yhteensä suurempia kuin on päivärahan pohjana oleva palkka. Tämä raja tuli vastaan hyvin nopeasti pienipakkaisessa työssä kaupan kassalla, paljon ennen 20 tunnin viikkotyöaikaa, erityisesti jos on lapsia. Ei siis kannattanut siirtyä osa-aikaisesta työstä täysiaikaiseen.
Soviteltu päiväraha vaati korjaamista, mutta ei sitä näin pitänyt tehdä.
Oli hölmöä lähteä vanhasta laista, jossa sovitteluprosentti voi olla vain 0 %, 50 % tai 100 %. Noilla prosenteilla sadan prosentin leikkaus osuu aina johonkin kohtaan. Kannattaisi käyttää muita prosentteja niin, että efektiivinen marginaalivero olisi aina alle 100 %.
Soviteltuun päivärahaan tuli muuten suojaosuus vapaapalokuntien takia. Niiden jäsenistä moni oli työttömiä ja työttömyysturvan sovittelu puolitti heidän ansionsa. Mitähän vapaapalokunnille eli sopimuspalokunnille nyt kuuluu?
Kannattaisi myös irrottaa soviteltu päiväraha työttömyysturvasta niin, ettei sitä menetä, jos erehtyy tekemään viisipäiväistä työviikkoa.
Soviteltu päiväraha siis kannattaa muuttaa pienipalkkaisen tulotueksi.
Kun puhutaan että kaiken työn pitää kannattaa, niin toki se työ “kannatti” vaikka Gulagissa jos sai työtä vastaan vaikka kengät jalkaansa ja ylimääräisen leipäpalan, mutta kuuluuko se hyvinvointivaltioon. Ja jossakin pakkotyötä perusteltiin että työ vapauttaa.
Joskus alkaa tuntua, että näillä kaiken työn pitää kannattaa ihmisillä ei ole mitään rajaa sille kuinka alas he haluavat sosiaaliturvan laskea vedoten siihen että kaiken työn pitää kannattaa.
Koskapa näissä asioissa ChatGPT on itseäni huomattavasti älykkäämpi kuin minä, pyysin sitä tekemään 5 korjausehdotusta ODEN:n mainitsemiin ongelmiin.
Tässä niitä tulee:
1. Palautetaan ja yhtenäistetään suojaosat kaikkiin perusturvaetuuksiin
Ansioista esimerkiksi ensimmäiset 300–500 euroa kuukaudessa jätettäisiin huomioimatta asumistuessa, työttömyysturvassa ja toimeentulotuessa samalla tavalla.
Tällöin pienikin osa-aikatyö kasvattaisi aina käytettävissä olevia tuloja eikä tukia leikattaisi heti pois lähes euro eurosta. Tämä poistaisi tilanteet, joissa muutama työvuoro tuottaa nollatuloksen tai miinusta.
2. Loivennetaan tukien leikkautumista (“yhteensovitettu marginaali”)
Nykyongelma syntyy usein siitä, että usea etuus pienenee yhtä aikaa. Voitaisiin säätää enimmäistaso sille, kuinka paljon lisäansioista saa yhteensä menettää tukina ja veroina.
Esimerkiksi sääntö voisi olla: “jokaisesta lisäansaitusta eurosta henkilölle jää aina vähintään 40 senttiä”.
Tämä poistaisi kaikkein pahimmat kannustinloukut.
3. Luodaan negatiivinen tulovero tai tulotuki matalapalkkatyölle
Mallissa pieniä palkkatuloja valtio täydentäisi automaattisesti verotuksen kautta. Samantapaisia järjestelmiä on esimerkiksi Yhdysvaltojen EITC:ssä ja Britannian työssäkäyntituissa.
Idea olisi, että:
— osa-aikatyöstä jäisi aina selvästi enemmän käteen kuin täydestä tukien varassa elämisestä,
— mutta tukia ei tarvitsisi maksaa korkeina kokoaikatyöhön asti.
Tämä kohdistaisi kannusteen juuri työn vastaanottamiseen.
4. Lisätään osa-aikatyöstä kokoaikaan siirtymisen mahdollisuuksia työnantajapuolella
Ongelma ei ole vain sosiaaliturva vaan myös se, ettei kokoaikatyötä ole tarjolla.
Voitaisiin:
— helpottaa työaikojen yhdistämistä usealta työnantajalta,
— kehittää työvuorojen yhteisiä digitaalisia markkinoita,
— kannustaa yrityksiä tarjoamaan lisätunteja nykyisille työntekijöille ennen uusien palkkaamista,
— tukea osa-aikaisille suunnattua koulutusta ja siirtymiä aloille, joilla kokoaikatyötä on enemmän.
Tämä puuttuisi itse työmarkkinarakenteeseen eikä vain tulonsiirtoihin.
5. Poistetaan toimeentulotuen rooli pitkäaikaisena perusturvana
Toimeentulotuki on rakennettu viimesijaiseksi tueksi, mutta käytännössä monet osa-aikatyöläiset joutuvat sen asiakkaiksi. Se aiheuttaa jyrkimmät kannustinloukut, koska lähes kaikki lisätulot vähentävät tukea.
Ratkaisu olisi nostaa ja yhdistää ensisijaisia tukia niin, että toimeentulotuen tarve vähenisi merkittävästi.
Esimerkiksi yhtenäisempi perusturva tai perustulomalli voisi tehdä työn vastaanottamisesta ennustettavampaa ja vähentää byrokratiaa sekä tuloloukkuja.
Sitten vastaus siihe., että miksi Suomen työmarkkinat ovat olleet jumissa parikymmentä vuotta:
1. Suomi elää edelleen 1970-luvun työmarkkinoilla
Suomessa käydään vuodesta toiseen samaa keskustelua: miksi talous ei kasva, miksi yritykset eivät uskalla palkata ja miksi työn tekeminen tuntuu jatkuvasti jäykemmältä kuin kilpailijamaissa. Vastauksia haetaan maailmantaloudesta, teknologiasta, sodista ja korkotasosta. Harvemmin katsotaan peiliin.
Todellinen ongelma on, että Suomen työmarkkinat ja työlainsäädäntö on rakennettu teollisen ajan maailmaan, jota ei enää ole olemassa.
Silti järjestelmä toimii yhä kuin Nokian kumisaapastehtaan henkilöstöosasto vuonna 1978.
2. Työelämä muuttui – järjestelmä ei
Suomen työmarkkinamalli rakennettiin aikana, jolloin:
ihmiset olivat yhdessä työpaikassa vuosikymmeniä
työ oli pääosin fyysistä tehdas- ja toimistotyötä
3. Kilpailu tapahtui Suomen sisällä, oli kansallista työntekijän ja työnantajan suhde oli selkeä ja pysyvä
Tänään maailma näyttää täysin erilaiselta:
— työ on projektiluontoista
— asiantuntijatyö dominoi
— yritykset kilpailevat globaalisti
— työntekijät vaihtavat työpaikkaa jatkuvasti
— tekoäly ja automaatio muuttavat työn sisältöä kuukausitasolla
4. Mutta suomalainen sääntely toimii edelleen oletuksella, että jokainen työntekijä on vakituisessa kahdeksasta neljään ‑suhteessa suuressa yrityksessä.
Tämä näkyy kaikkialla:
— rekrytoinnin riskeissä
— irtisanomisen jäykkyydessä
— työehtosopimusten yksityiskohtaisuudessa
— paikallisen sopimisen vaikeudessa
— kannustinloukuissa
— osa-aikatyön byrokratiassa
— freelancereiden ja yrittäjien väliinputoamisessa
5. Suomessa työnantajaa kohdellaan lähtökohtaisesti epäiltynä
Yksi suomalaisen työmarkkinakeskustelun erikoisimmista piirteistä on ajatus, että työnantajaa pitää kontrolloida mahdollisimman tarkasti, koska muuten työntekijöitä hyväksikäytetään järjestelmällisesti.
Tämä ajattelutapa syntyi aikana, jolloin tehdassaleissa todella tarvittiin kovaa sääntelyä ja työntekijöiden suojaa. Mutta nykyisessä asiantuntija- ja palvelutaloudessa se on muuttunut osittain itseään vastaan.
Muistuu mieleen suomalaisen sosialismikokeilun rakentajan, Mauno Koiviston tokaisu: “Tarttis tehrä jotain…”
“pienenkin osa-aikatyön pitäisi kannattaa ja kasvattaa käytettävissä olevia tuloja eikä tukia pitäisi leikata heti pois lähes euro eurosta”. Kuullostaa hyvältä kunnes huomaa, että kun se pienenpientä osa-aikatyötä tekevä menettää sen viimeisenkin työn, hänelle pitää olla turvaverkko, että ne pienenpienet tulot eivät romahda kohtuuttomasti kun osa-aika työ menee alta. On valittava suuret kannustinloukut ja vahva turvaverkko TAI pienet kannustinloukut ja heikko turvaverkko. Tämä hallitus valitsi suuret kannustinloukut ja vahvan turvaverkon. Edellinen valitsi pienemmät kannustinloukut ja huteramman turvaverkon. Turvaverkko ja kannustinloukku ovat saman kolikon eri puolet. Useimmat poliitikot eivät tätä tiedosta. He pyrkivät mahdottomaan tilaan jossa ei ole kannustinloukkuja ja on vahva turvaverkko. Sellaista ratkaisua ei ole olemassa ja siksi tätä asiaa on n.30 työstetty ilman edistystä.
Miksi kaiken työn pitäisi kannattaa? Se on ihan hauska slogan. Mutta on paljon ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti haluavat tehdä jotain sellaista, joka ei taloudellisesti kannata. Esimerkiksi osa valokuvaajista on ollut varmaan jo 100 vuotta kiinnostuneimpia tekemään jotain ihan muuta kuin mistä tuloa tulee: on ollut halu tehdä työkseen vaikka taidekuvia, mutta kun niistä ei tuloja juuri tule, niin sitten on pitänyt tehdä jotain, mistä saa ansiotuloakin, ja lopun ajan voi sitten sen mahdollistamana tehdä sitä, mitä oikeasti haluaisi tehdä. Taidemaalareista moni toimii vaikka kuvaamataidon opettajana, mistä saa tuloa, jolla voi sitten hankkia maaleja ja muita välineitä maalaamiseen. Koodareista moni tekee jotain koodia päivätyökseen, jotta saa koodata vapaa-aikansa sitä, mitä oikeasti haluaa. Osa tekee päivätyötä osa-aikaisesti ehtiäkseen tehdä sitä mitä oikeasti haluaa lopun viikon.
Soininvaara kirjoitti:
“Kolmensadan tai viiden sadan euron suojaosuus tarkoittaa sitä, etteivät ensimmäiset 300 tai 500 euroa vaikuta työttömyyspäivärahaan mitään. Sen jälkeen päiväraha pienenee niin, että päiväraha pienenee 50 %:lla yli menevistä ansioista, kunnes päiväraha loppuu kokonaan. Koska kyse on työttömyysturvasta, päiväraha loppuu kokonaan, jos erehtyy tekemään töistä enemmän kuin neljä päivää viikossa, tarkkaan ottaen yli 80 prosenttia kokoaikaisesta työstä, mitä se milläkin alalla sitten tarkoittaakin. Jos siis on jäänyt pois korkeapalkkaisesta työstä paperitehtaassa, voi ottaa matalapalkkaisemman työn vartijana, mutta silloin ei saa tehdä kuin nelipäiväistä viikkoa. Viisipäiväisestä rangaistaan.”
Itse asiassa juuri 4‑päiväinen viikko riitti 80 %:n säännöllä kyllä tiputtamaan tuen jo nollaan. Työviikon piti olla lyhyempi kuin 4‑päiväinen, jotta työttömyysetuutta saattoi saada.
Korjaan itseäni samantien. Sääntö on näköjään tosiaan muodossa “enintään 80 “. Eli oma muistikuvani oli väärä. Eli edellä kirjoittamani ei tältä osin pitänyt paikkaansa.
Monessa työssä työaika ei ole minuutilleen sama joka viikko, ja sääntö on sellaisten kannalta aivan typerä.
“Olen syyttänyt hallitusta huonosta yhteiskunnallisesta insinööriosaamisesta, minkä seurauksena hallituksen uudistukset toimivat huonosti.”
Oikeistopolitiikka tuottaa sellaisia tuloksia, joita se tuottaa, ja ne tulokset ovat sen politiikan tarkoitus, kyse ei ole siitä, että jossain olisi epäonnistuttu tai tehty virheitä.
Pari muutakin kommentaattoria nosti näemmä esiin sen, mitä itsekin pitäisin jopa vaarallisena ajatuksena: että kaiken, siis aivan kaiken, työn pitää kannattaa. Joku pystyy varmasti keksimään parempiakin esimerkkejä, mutta miksi vaikkapa nikotiinipussien valmistamisen pitää kannattaa? Olisi loppujen lopuksi parempi, että ne ihmiset jotka ovat sillä alalla töissä, olisivat samalla rahalla kotona toimettomina kuin valmistaisivat jotain niin vahingollista ja samalla hyödytöntä. Ok, ymmärrän toki että korvaus tässä esimerkissä nikotiinipussien valmistamatta jättämisestä olisi kohtuuttoman korkea ja muistuttaisi hieman liikaa nk. suojelurahaa, mutta periaatteessa olisi parempi että heille maksettaisiin siitä että eivät tee. Nythän ainakin lainsäädännöllisesti touhua tuetaan, ehkä jopa rahallisesti, en tiedä, koska jokainen työpaikka nähdään äärimmäisen tärkeänä.
Juuri näin. Joskus on todettu, että pari osaavaa tekoälyn käyttäjää kykenisi jo nyt jumittamaan koko Suomen laillisuusvalvonnan tehtailemalla tekoälyavusteisesti valtavan määrän asiallisia kanteluita, joita Suomen järjestelmä ei kykenisi millään henkilöstömäärällä sulattamaan niin nopeasti kuin uusia tulisi koko ajan lisää. Kanteleminen ei maksa mitään, ja tekoäly löytää mahdollisia kantelun kohteita loputtomasti, ja kirjoittaa vielä ne kantelutkin. Työllisyysvaikutus sellaisesta olisi valtava. Ihmisten oikeusturvakin paranisi. Oikeusvaltiot kaatuisivat siihen, jos liian moni yhtä aikaa vaatisi oikeutta, koska oikeusjärjestelmät menisivät jumiin silloin, ja se voisi ajautua ongelmiin jo silloin, jos parikin ihmistä vaatisi oikeutta niin paljon kuin mitä tekoäly kykenee heille dokumentteja tuottamaan vaatimukksia varten. Oikeusvaltioilla ei toistaiseksi ole resilienssiä tekoälyjuristeja vastaan.
Ihan kaikkea mahdollista työtä ei kannata edistää. Ympäristöhaitat ovat myös yksi asia. Esimerkiksi eilisestä kaivoksen sulkemistiedotteesta totesin, että siinä on jotain positiivistakin. Ehkä on parempi jättää luonnonvaroja tulevillekin sukupolville silloin, jos kaivamisen kannattavuus on muutenkin ihan kiikun kaakun, vaikka siitä aiheutuu valtava määrä jätettä. Tosin on erittäin todennäköistä, että ilmoitus oli neuvottelutaktiikkaa, jolla kaivosfirma koittaa saada verotusta muutettua itselleen mieluisemmaksi tulevina vuosina, ja päätös saattaa vielä muuttua.
Esimerkiksi kaikenlaisen ympäristöä tuhoavan työn ei tule olla kannattavaa. Ei voi olla niin, että yksilön tai yhden organisaation edun optimoimiseksi aiheutetaan olennaista haittaa lukuisille muille.
Eihän tässä nyt eri töiden järkevyydestä ja tarpeellisuudesta keskustella, vaikka aiheellinen keskustelu olisi sekin. Vaan siitä, että jokaisesta palkansaajan eurosta pitäisi jäädä kohtuullinen osuus työn tekijälle.
Kaiken työn pitää kannattaa mutta kaiken työn pitäisi olla myös järkevää. Turhaa ja vahingollista työtä on pilvin pimein. Ylimitoitettua byrokratiaa, turhien tavaroiden valmistusta, kaikenlaisia (ennustaja, astrologit ym.) huuhaa töitä jne.
Matkustelin hiljattain Espanjassa useassa kaupungissa sisämaassa ja rannikolla. Monissa pienissäkin liikkeissä oli paljon henkilökuntaa, samoin ravintoloissa. Puistoja ja istutuksia hoiti useita ihmisiä yms. monin paikoin näytti siltä että maassa jollain tapaa tuetaan edelleen vanhanaikaista “tehotonta” yhteiskuntaa. Tai sitten ihmisten työllistäminen vain on edullisempaa ja helpompaa. Mutta ehkä silläkin on joku arvonsa että kaupungit vaikuttavat eläviltä ja kaduilla nautitaan parin euron viinilaseja, 3 euron lounaita ja kalat haetaan kalakaupasta ja leivät kadun leipomosta.
Suomessa olen toiminut vuosia IT-alan yrittäjänä, laskutan paljon ja nostan vähemmän palkkaa ja jonkin verran osinkoja. Viimeisen parin vuoden aikana tekoäly on kiihtyvään tahtiin nostanut tuottavuuttani, pystyn tekemään nyt usean ihmisen työt verrattuna vuoden tai parin takaiseen tilanteeseen. Pystyn myös laskuttamaan useita satoja tuhansia euroja vuodessa henkilökohtaisesti itselleni, ja edelleen samalla vähentämään työmäärääni.
Suomalaisesta yhteiskunnasta ja poliittisesta keskustelusta koen jo vieraantuneeni täysin. Näen että yhteiskunnat tulevat mullistumaan rajusti muutamssa vuodessa. Joistain, kuten minusta tulee miljonäärejä jotka voivat liikkua globaalisti mihin haluavat. Entistä suurempi joukko ihmisiä taas kuitenkin huomaaa olevansa jollain tapaa turha vanhalle systeemille, tai sille yhteiskunnalle joka olettaa että maailma toimii edelleen kuin 90-luvulla, tai edes 2010 luvulla.
Työnteon heikko kannattavuus Suomessa johtuu suuresta kokonaiskiilasta.
“…hyvin koulutettujen osa-aikatyö on talouden kannalta tuhoisinta, koska heidän työpanostaan tarvittaisiin lisää.”
Hyvin koulutetut tienaavat yleensä sen verran hyvin, että se osuus heistä, joka osaa pitää myös menopuolen hallinnassa, jolle on kertynyt hiemankin pääomia ja jolla on muutakin elämää kuin työ, pärjää mainiosti selvästikin vähemmällä työnteolla kuin 40 tuntia tai 5 päivää viikossa. Heillä on usein myös neuvotteluasema, jolla tämän saa järjestymään. Tätä mahdollisutta ei ole niillä, joiden osa-aikatyön hallitus eli kokoomus haluaa poistaa (pölhöpopulisteille riittää siitäkin hyvästä maahanmuuttajien potkiminen). Köyhät kyykkyyn.
Toisin kuin sama porukka kaavamaisesti toistaa, kaikki työnteko ei ole kannattavaa eikä kaikki työ ole arvokasta. Päinvastoin, turhasta ja haitallisesta työstä tulisi päästä eroon ja sen teettämiselle pitäisi määrätä haittavero.
Kaiken työn. pitää kannattaa?
Miten esim. allegron passin leimaajat, kun ei ole edes enää niitä junia olemassa? Kauanko niiden työn tulee vielä kannattaa?
Tai miten vaikka eilen töihin palanneet Saimaan kanavat luotsit ja muut työntekijät? Kauan niiden työn pitää vielä kannattaa, kun tänäkään kesänä ei mene yhtään laivaa.
https://yle.fi/a/74–20227706
Moni luulisi, että tämä on vitsi. Mutta tämä on suomi 2026. Tässä maassa on suunnilleen yhtä paljon järkeä kuin Neuvostoliitossa. Sekin romahti ja sielläkin pääämiehet puhuivat mukavia loppuun asti.
https://www.hs.fi/suomi/art-2000012034436.html
Hesari uutisoi suomen meiningistä. Tyypillinen arvonlisä työntekijää kohden kun on tämän kaltaisessa toiminnassa jotain 150 — 250 ke, niin tässä jätettiin sitten tekemättä sellaiset vajaa 400 htv työpaikkoja + rakentamisen aikana tuleva investointi.
Mutta kivaahan se on, kun siltarummut pärisee. Tämä on selkeästi ainakin sellaista työtä, joka katsotaan kannattamattomaksi suomessa.