Helsingin ja Vantaan yhdistäminen oli vakavasti esillä parikymmentä vuotta sitten. Helsinki olisi sen hyväksynyt, mutta vantaalaiset hylkäsivät. Itse kannatin tuolloin voimakkaasti.
Kuulin silloin vahingossa kahden vantaalaisen poliitikon keskustelevan asiasta keskenään ja sanovan, että katsotaan, miten Kivistön ja parin muun suuren investoinnin kanssa käy. Jos ne epäonnistuvat, liitytään sitten Helsinkiin.
Teki mieli mennä väliin ja sanoa, että ei ole varma, että Helsinki enää haluaa Vantaata, jos se ajaa itsensä aivan rapakuntoon.
Vantaa on nyt huomattavasti huonommassa jamassa kuin silloin ja Helsinki taas vahvempi. Erityisesti Kivistön rakentaminen on jäänyt kesken. On pieni katastrofi, jos jonkin alueen rakentaminen pysähtyy, koska sitä on vaikea käynnistää uudestaan. Kivistö ei ole ainoa kesken jäänyt alue. Espoossakin niitä on.
Jos ajatellaan vain nykyisten helsinkiläisten etua, hynttyitä ei kannata panna yhteen.
Näin helsinkiläisenä syytän epäonnistumisesta kuntien kaavoitusta. Mitä ihmeen järkeä on rakentaa lähiö täyteen yksiöitä jonnekin Jumala selän taakse? Jos yksiöitä ylipäänsä rakennetaan, niitä pitää rakentaa keskustan tuntumaan, mutta jopa Kalliossa on liikaa pieniä asuntoja.
Espoolla oli suuri mahdollisuutensa rakentaa Länsi-Metron varteen nykyaikaisia houkuttelevia asuinalueita, mutta se epäonnistui niissä pahasti. Aika kolho on lopputulos.
Entä Espoo?
Ei olisi hyvä jakaa Pääkaupunkiseutua myöskään rikkaaseen Espooseen ja köyhään Helsinkiin. Tosin ei se Espoon talouskaan mitenkään vahva ole. Kaupunki on pahasti velkaantunut.
Aika jännitteistä tulisi seutuyhteistyöstä, kun toisena osapuolena olisi Espoota kolme kertaa suurempi Helsinki. Varmaankin vaatisivat esimerkiksi HSL:ään jonkin maksimiäänioikeuden Helsingille.
Entä Kerava? Eivät kai ne Keravalla kuvittele, että muodostettaisiin Helsinki-Keravan hyvinvointialue ja tuotaisiin Helsinkiinkin sama tehottomuus, joka nyt vaivaa hallinnollisen päällekkäisyyden vuoksi muita hyvinvointialueita?
En ole enää varma, onko yksi kunta hyvä ratkaisu
Olin aikanaan voimakkaasti sitä mieltä, että Helsingin seutua on alettava hallita yhtenä kokonaisuutena. Osaoptimointi ei ole optimointia. Kunnat siis yhteen. Ainakin Helsinki Espoo, Vantaa ja Kauniainen.
Olen alkanut vähän epäillä tätä. On hyvä, että kunnat vähän kirittävät toisiaan. Helsingin hallinto esimerkiksi on aika tehoton, kun huonommallakin pärjää.
Helsinkiläiset päättäkööt Helsingin asioista
Olen myös alkanut arvostaa Helsingin itsenäisyyttä, siis oikeutta tehdä omia päätöksiään. Siitähän pääkaupunkiseudun muun kunnat ovat olleet huolissaan, omalta osaltaan, mutta huolissaan kannattaa olla myös Helsingin. Tähän näkemykseeni vaikutti huomattavasti kaupunkiympäristölautakunnan matka Vancouveriin vuonna 2014.
Vancouver oli tehnyt merkittävän muutoksen kaupungin kehittämisessä. Se oli ottanut keskustassa paljon tilaa autoilta ja antanut sitä jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Lopputuloksena Vancouver oli alkanut menestyä selvästi aiempaa paremmin. Kysyin isänniltäni, miten he saivat tämän läpi. Vastaus oli, että kaupungin ulkopuolella asuvat kyllä vastustivat, mutta onneksi heillä ei ole äänioikeutta Vancouverissa. Seudullisena päätöksenä se ei olisi onnistunut.
Tämän kuultuani en todellakaan pitäisi hyvänsä ajatuksena, että espoolaiset pääsivät päättämään Helsingin keskustan tulevaisuudesta.
Vancouverissa muuten kuulimme senkin, että pilvenpiirtäjät sopivat vain keskustaan. Taloista pääsee suoraan keskustan urbaanien palvelujen piiriin. Samaa ei ole lähiöissä, esimesimerkiksi Vuosaaressa eikä Keilaniemessä, jossa ulos astuttuaan on keskellä parkkikenttää.
LISÄYS 23.7. KLO 18: Noin kymmenen vuotta sitten näin tutkimuksen, jossa oli tutkittu ihmisten elämänarvoja Pääkaupunkiseudulla. Muistaakseni tutkimus oli kirkon tekemä, mutta en ole varma, Helsinkiläiten arvot poikkesivat selvästi espoolaisten ja vantaalaisten arvoista. Tämäkään ei ennakoisi helppoa elämää yhteiselle kunnalle.
Talouden säännöt ovat turmiolliset
Merkittävä peruste kuntien yhdistämiselle on kuntien välinen taloudellinen eriytyminen ja se, että kunnat kilpailevat nyt talouden alalla sillä, mikä kunnista on epäsosiaalisin asuntopolitiikassaan.
Voitaisiin myös muuttaa näitä sääntöjä. Suuri syy Vantaan liittämiseen Helsinkiin on Vantaan talous, joka on negatiivisessa noidankehässä.
Huomasitte kai, että Espoo päätti muuttaa kaavoitustaan niin, että se uhraa neliökilometreittäin metsiään harvasti asuttuihin (ja siten autoista riippuvaisiin) omakotialueisiin, koska omakotialueilla asuu parempia veronmaksajia jota vielä äänestävät oikeaa puoluetta.
Kunta hyötyy huomattavasti myös siitä, ettei se hyväksy sosiaalista asuntotuotantoa alueelleen – eikä moni Helsingin seudun kunta hyväksykään. Kuinka monta ARA-asuntoa on Nurmijärvellä?
Olisin taipuvainen ajattelemaan, että jonkinlainen verotulojen tasaus olisi perusteltua, mutta sen sääntöjen pitäisi olla varsin älykkäitä.
Silloin naapurikunnat ottavat tietysti esille Helsingin maanvuokratulot. Helsinki kun on kaukaa viisaasti ostanut itselleen kaavoitettavan maan saadakseen maapohjan ansiottoman arvonnousun itselleen. Se tuottaa Helsingille summan, joka vastaa enemmän kuin yhtä prosenttiyksikköä kunnallisverossa. Erityisesti Espoossa on nähty ideologisesti oikeaksi lahjoittaa ansioton arvonousu maanomistajille ja rakennusliikkeille. Niin makaa kuin petaa. Minusta olisi moraalitonta ajatella, että Helsingin viisaan maapolitiikan hedelmät pitäisi jakaa tuhlarikuntien kesken.
Toinen vaihtoehto tietysti olisi korottaa maapohjan kiinteistöveroa.
Oulussa on tainnut käydä niin, että kun liitettiin ympäristön kunnat, niin Oulussa ei taideta voida tehdä mitään päätöstä, jossa yksityisautoilun edellytyksiä edes hieman heikennettäisiin — vaikka Oulussa pyöräilyn kulkutapaosuus on erinomainen.
Siitä seuraa sitten se, että pyöräilyn ja joukkoliikenteen olosuhteiden parantaminen on erittäin kallista ja hankala, eikä parannuksia sitten olekaan tulossa.
Onneksi kuitenkin pyöräilijöitä on niin paljon, että heitä ei kärsi suututtaa — ja siksi Oulussa lienee suomen parhaiten talvikunnossapidetyt pyörätiet. Se talvikunnostus kun ei haittaa autoliikennettä, toisin kuin voisi käydä jos keskustan läpi tehtäisiin edes yksi kunnollinen pyöräilyväylä.
Lauri R
” Siitä seuraa sitten se, että pyöräilyn ja joukkoliikenteen olosuhteiden parantaminen on erittäin kallista ja hankala, eikä parannuksia sitten olekaan tulossa. ”
Mihin tämä väite oikein perustuu? Ouluun on viime vuosina rakennettu baana-verkostoa, joka on tarkoitettu nopeaan pyöräilyyn. Baanaa on vedetty kaikkialle Oulussa, Kempelettä myöten.
”Pyöräilyn edistämiseksi ja pyöräväylien laatutason parantamiseksi on suunniteltu toteutettavan useita pyöräilyn laatukäytäviä eli niin sanottuja Baanoja. Tyypillisessä Baana-toteutuksessa pyöräväylää levennetään sekä jaetaan kävely ja pyöräily omille väylän osilleen. Tulevien vuosien Baana-kohteiden toteutusta pyritään hahmottelemaan vuoteen 2030 ulottuvan verkkotason yleissuunnitelman avulla. Baanaverkkosuunnitelmassa määritetään myös Baanojen laatukriteerit sekä alustava vuosittainen vaiheistus rakentamisen etenemiselle.”
https://www.ouka.fi/suunnitelmat-ja-hankkeet/baanaverkkosuunnitelma-2030
Nuorempana olin sitä mieltä että pitäisi olla vain yksi kaupunki pääkaupunkiseudulla. Siihen aikaan vielä yli 20 vuotta sitten oli separatistihenki kovempaa ja Espoo ja Vantaa halusivat säilyä itsenäisinä hinnalla millä hyvänä ja Espoo halusi nimenomaan rajoittaa isojen kerrostalolähiöiden rakentamista samoin koko oikeisto vastusti metroa, ja Vihreät olisivat halunneet jonkun pikaraitiotien. Todennäköisesti Vantaam Kivistöäkään ei olisi rakennettu vaan kehäradan sijaan olisi tehty suora rautatie Pasilasta lentoasemalle ja rakennettu ennemmin suurlähiötä Pakkalaan jos päätöksenteko olisi aikoinaan ollut Helsinki-vetoista.
Vantaalle on kuitenkin yksi valtti, nimittäin omassa omistuksessaan oleva energiayhtiö, toisin kuin Espoolla joka listautti sen pörssiin 1980-luvun huumassa ja menetti sen.
Muuten minulle on yksi lysti, toki olen espoolaisena kateellinen Helsingille siitä että ei ole turhaa tuplaorganisaatiota soten osalta vaan kaupunki hoitaa kaiken.
Espoo ei pannut energiayhtiötään pörssin vaan myi sen EONin kautta Fortumille.
Se alkoi kuitenkin pörssiin listautumisella joka aiheutti että EON ja Fortum valtasi nurkkia Espoon Sähköstä niin että Espoo omisti enää vähemmistön osakkeista. Sitten tapahtui asioita joista Espoo ei voinut enää kieltäytyä.
Soininvaaralle kommenttina että tottakai Kalasatama on vetovoimainen alue enkä kiistä sitä ollenkaan. Kommentoin vai Kalasataman suunnitelua josta puuttuu viheralueet lähes kokonaan. Yksi tekonurmikko ei anna mitään lisäarvoa. Eikä Matinkylä ole edes halutuimpia asuinalueita Espoossa.
Soininvaaralle kommenttina että Matinkylä on Espoon 10 suurimman halutuimman asuinalueen 10 suurimman kaupunginosan ranking listoilla jo pitkän aikaa.
Hinnat paljastavat. Jos ihminen on valmis maksamaan Kalasatamassa olevasta asunnosta paljon enemmän kuin Matinkylässä olevasta, hän pitää Kalasatamaa paljon parempana.
Soininvaaralle kommenttina tuohon Kalasataman ja Matinkylän asemesta. Olet varmaan siinä oikeassa että Matinkylä tuskin kilpailee Kalasataman kanssa pääkaupunkiseudulla houkuttelevuudesta mutta Espoon ja Helsingin sisällä nämä kaksi kaupunginosaa ovat erittäin houkuttelevia asuinalueita. Tiedän että olet muutaman kerran julkisuudessa kritisoitunut Matinkylän suunnittelua. Matinkylässä on kaksi puolta vanha ja uusi puoli. Se vanha puoli on aika huonossa hapessa mutta Haukilahden lähelle on rakennettu uusia asuntoja. Yhtä hyvin Itäkeskus on Espoosta katsottuna vähän samanlainen kuin Matinkylän Helsingistä katsottuna mutta kuten varmaan itsekin tiedät niin Itäkeskus on Itäisen Helsingin vetovoimaisempia asuinalueita todennäköisesti Herttoniemen jälkeen. Sama koskee Matinkylään. Se ei ole ihan siltä mitä se näyttää kun astuu metrosta ulos. Kuten ei näytä Itäkeskuskaan.
Soininvaaralle kysymys tarkoitatko että paremmilla alueilla arkkitehtuuria vai kaupunkisuunnittelua? Arkkitehtuuri ohjailee alueiden kehtiystä ja sijainti tulee vasta toisena.
Miten tämä viesti sopii yhteen toisen vistisi kanssa, jossa sanot Kallion vetovoiman perustuvan sijaintiin?
Soininvaaralle kommenttina että syy Kallion nelihintoihin vaikuttaa varmaan tässä kohtaa pelkkä sijainti. Matinkylässä on myös kaikki ne palvelut mitä ihminen tarvitsee ja merenrantakin on aivan lähellä mutta Matinkylän sijainti Helsingin keskustasta on tietenkin hiukan pidempi kuin Kalliosta joten matkustaminen Matinkylään kestää pidempää juuri tämän takia siellä olevat asuntojen hinnat ovat hiukan alhaisemmat kuin Kalliossa.
Miksi Matinkylästä pitää matkustaa Helsinkiin, joa Matinkylässä on jo kaikki ja Espoon keskuskin on ihan lähellä
Re: Osmo Soininvaara sanoo: 26.7.2026 8:58
> Hinnat paljastavat. Jos ihminen on valmis maksamaan …
Ei se nyt aivan niinkään ole. Jos esimerkiksi suuri amerikkalainen eläkeyhtiö haluaa parkkeerata pienen siivun rahastoistaan Helsingin asuntoihin, saattaa seurauksena olla merkittävä hintojen nousu, ilman että yhdenkään IHMISEN preferenssit olisivat muuttuneet. — Ulkomailta löytyy paljon esimerkkejä.
Hintatarkastelussa pitäisi oikeastaan ottaa huomioon ostajan ja myyjän tulotaso / varallisuusluokka ja seurata myös sitä ovatko asunnot siirtymässä köyhiltä rikkaille vaiko rikkailta köyhille. — Tämä kertoo jotain alueen tulevaisuudesta, koska asunto yleensä omistetaan aika pitkän aikaa.
Sijoitusrahastot tuskin ostavat tai myyvät sen mukaan kuinka viihtyisä jokin alue on. — Mutta mikä olisi korjauskerroin?
Re: K‑Veikko sanoo: 30.7.2026 11:10
Vapauttamalla [asuntojen] kauppa kansainvälisille sijoittajille, altistetaan [asuntojen hinnat]globaalien, ASUMISESTA RIIPPUMATTOMIEN, VAIHTELUJEN vaikutuksille. — Ulkomaisen pääoman liikkeet vaikuttavat hintoihin molempiin suuntiin.
Jos oletetaan, että kansainvälisellä pääomarahastolla on sijoituksia Helsingin [asunnoissa], ja sitten Japanissa tapahtuu valuutan romahdus (niin kuin juuri nyt on tapahtumassa), niin seurauksena on, että japaniin sijoittanut pääomasijoittaja / eläkeyhtiö kärsii siellä ison tappion. Yhtiö ei mitenkään voi kompensoida tappiota myymällä pois niitä Japanin sijoituksia, mutta silti se tarvitsee likviidejä kassavaroja jo pelkästään toimintansa pyörittämiseen. — Seurauksena on että sen on äkillisesti myytävä MISSÄ TAHANSA MUUALLA, esimerkiksi Helsingissä, olevia omistuksiaan, jatkaakseen toimintaansa.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Niinpä Japanissa tapahtuva tulivuorenpurkaus tai pörssiromahdus saattaa aiheuttaa asuntojen hinnan romahduksen Helsingissä — vaikka äkkipäätään ajatellen voisi luulla, että Japanin tulivuorenpurkaus ei mitenkään voi vaikuttaa Helsingin asuntojen hintoihin.
Silfverbergille tiedoksi että Helsingin kaupunki ei hoida Sotea yksin Sotesta on vastuussa oma hyvinvointialue jonka nimi on Helsinki jolla on oma budjetti ja valtuusto. Helsingin hyvinvinvointialue valitaan aluevaaleilla siinä missä Uudenmaan hyvinvinvointialueiden valtuustot.
Helsingin hyvinvointialueen valtuustona toimii kaupunginvaltuusto eikä mitään erillistä vaalia sille ole. Sote on Helsingissä osa kaupungin toimintaa, mutta rahansa se saa valtiolta.
Silfverbergille kommenttina että Espoolla on yksinkertainen enemmistö Länsi-uudenmaan hyvinvointialueella
Hyvä että alkaa menemään perille, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kokonaisoptimointi yhteiskunnallisissa asioissa on täysin harhaista, jokainen joka on oikeasti tehnyt optimointia (lähinnä insinöörit) tietää tämän. Sveitsinkin hyvinvoinnin salaisuus ei ole natsikulta kuten keskujohdon pauloissa olevat haluavat väittää vaan se että kuntia on reilut 3000 jotka kilpailevat keskenään. Ne eivät voi tuhlailla politiikkojen ideologian vallassa ihan miten sattuu kun asukkaat äänestävät ideat nurin tai ne kärsijät pitää kohdata ruokakaupassa.
Ja olisihan se nyt ihan kauheaa jos helsingin vihreät pääsisivät slummiuttamaan Espoota.
Keskittämisen ja hajauttamisen hyödyt ja haitat kannattaa ehkä pohtia eri tapauksille erikseen. Soten osalta nykyistä tehokkaampikin keskittäminen on perusteltua, mutta mitä tulee ihmisten mielihaluihin asua ja elää, hajauttaminen ja pieni kilpailu voisi tuoda todellakin paljon etuja. Entä jos pääkaupukinseutu olisikin joiltain osin isompi joukko pieniä “kuntia”, joiden erilaiset profiilit voisivat vastata sitä mitä erilaiset ihmiset arvostavat.. olisi pientalokuntia ja tiiviitä urbaanikuntia jne. Liikkumisen isot ratkaisut pitäisi varmaankin tehdä keskitetysti, kuten sotekin on tehty. Mutta koulut, harrastustoiminta ja asuinympäristöt voisivat olla paikallisesti päätettyjä. Segrekoituminen olisi varmaankin ongelma, joka pitäisi pohtia ihan erikseen, mutta se nyt on ongelma nykyisessäkin mallissa. Jos hajautettu osa elämää lopulta jäisi kovin pieneksi, niin päädyttäisiin lopulta sitten yhteen isoon keskitettyyn hallintoalueeseen VanEsHel. Kauniainen varmaankin jatkaisi itsenäisenä kun siihen on niin pitkään jo totuttu. 🙂
Tuo on varmaan totta, että Sveitsin tehokkuuden taustalla voi olla se, että siellä on niin paljon kuntia. Osasyy asiaan on myös se, että Sveitsin maaperällä ei ole pitkiin aikoihin taisteltu. Niissä maissa on paljon vanhaa vaurautta, joiden maaperällä taisteluita ei ole käyty. Se paikka, jonka maaperällä sotaa käydään köyhtyy erityisesti. Siksi Venäjäkin on yrittänyt sotia Ukrainan rajojen sisällä, mutta Ukraina taas on nyt vienyt sodan Venäjän maaperälle.
Kyllä edelleen pitää paikkansa, että Sveitsin vauraus perustuu varastetun tavaran kätkemiseen. Se on hyvin epämääräisesti hankitun pääoman turvasatama, koska se ei tee yhteistyötä eri maiden poliisiviranomaisten kanssa talousrikoksissa. Toimiminen pääoman turvasatamana uhkasi nostaa Sveitsin frangin arvoa korkeammalle, joten keskuspankki painoi lisää rahaa ja antoi sen valtion käyttöön. Valtio teki suuria investointejä tällä rahalla. Mutta on Sveitsissä tehty myös monta asiaa oikein. Sadat kunnat eivät kerro juuri mitään, koska pitäisi tietää, mitkä ovat kuntien tehtävät. Ne eivät vastaa suomalaisia kuntia.
Nimimerkki hupsisille kommenttina että Sveitsin kuntien tehtävät ovat hyvin erilaiset kuin Suomessa niilä on hyvin vähän tehtäviä. Sveitsissä poliittinen päätöksenteko on paljolti kantonien vastuulla . Sveitsiin sisäinen kilpailu perustuu kantonien hyvin itsenäiseen asemaan.
En jaksa alkaa väittelemään tämän enempää, mutta kuntien vastuulla on peruskoulu ja infrastruktuuri etc. Kunta on myös kovin verottaja, eli maksan suurimman osan veroistani tälle 3000 asukkaan “kunnalle” (Gemainde) jossa asun, sen jälkeen tulee kanttoni ja valtion vero on hyvin pieni, tosin arvonlisä vero on ( 8%).
Terveydenhuolto on yksityinen ja hoidetaan pakollisella vakuutuksella (tuli pakolliseksi parikymmentä vuotta sitten).
Soininvaaran houreilu jostain varastetun tavaran kätkemisestä on vain dissonanssia kun usko hyvinvointivaltioon ylivoimaisena yhteiskuntamallina on niin kova että päinvastaiset esimerkit eivät vain yksinkertaisesti voi olla totta. Sveitsin pankit ovat mukana kaikissa kansainvälisissä sopimuksissa automaattista tietojenvaihtoa myöten. Olisi mukava jos hän lopettaisi tämän valehtelun, mutta en pidätä hengitystäni
Nimimerkki hupsisille kommenttina että Vetoaminen johonkin natsikultaan on vanhentunut argumentti koska se ohittaa sen faktan että diktaattorien kuten Zairen Mobuton, Filippiinien Marcosien, Haitin Duvalierien, Keski-Afrikan Bokassan ja oligarkkien omaisuus on piilotettu Sveitsin pankkisalaisuuden taakse. Sveitsi on toki menettänyt asemansa pankkisalaisuuden turvasatamana mutta edelleen maan puolueettomuus on esteenä sille että maailman oligarkkien omaisuus oli pitkään turvassa siellä.
Eikö oikeastaan tuo ollut se mikä 1700-luvulla Euroopassa alettiin vähitellen tajuta ja siihen perustui esim. idea äänioikeudesta ja mielipiteenvapaudesta?
Kaupungeista: mitä jos vaihdettaisiin koko juridiseksi määritelmäksi “Yli X asukkaan taajama”? Taajaman määritelmä perustuu näemmä kansallisten tilastoviranomaisten standardeihin eikä politikointiin, samoin myös tuon X:n määräisi eduskunta. Jos esim. yli 100 vuotta vanhasta tietosanakirjasta (suunnilleen yhtä vanha kuin demokratia täällä) ja ranskalsisista silloisista standardeista yleistää, X voisi olla 2000. Silloin näemmä:
1. Espoosta, Vantaasta, Kauniaisista, Keravasta, Järvenpäästä valtaosa Helsinkiin, samoin Sipoon rannikkoseutu, Hyrylä, Kellokoski, Klaukkala ja Masala — esim. Nuuksio muuttuisi maaseuduksi myös juristin silmissä
2. Hyvinkään ja Porvoon ympäriltä perutaan pitkälti liitokset
3. Kirkkonummen keskusta ja Veikkola irti toisistaan, jäljelle jäävälle alueelle voisi muodostaa Kirkkonummen maalaiskunnan
4. Siuntiosta pieni pala Lohjaan, loput jaetaan Siuntioon ja Siuntion maalaiskuntaan
5. Nummela itsenäiseksi
6. Nurmijärven kirkonkylä sekä Rajamäki itsenäisiksi, ympärille Nurmijärven maalaiskunta
7. Jokela itsenäiseksi, eikö vaikka se miten junaturma ja kouluammuskelu jäivät historiaan kuvaa että muualla kunnassa itsekin halutaan ottaa Jokelaan etäisyyttä?
8. Mäntsälä jaetaan Mäntsälän kaupunkiin ja maalaiskuntaan
9. Daniel Sazonov, Virpi Sailas, Inka Tinkkanen, Petra Ståhl ja Jokelaan ja Veikkolaan äänestettävät ensimmäiset pormestarit yhteen neuvottelupöytään kameran eteen HSL:n tulevaisuudesta
Soininvaara kirjoitti:
“Kunta hyötyy huomattavasti myös siitä, ettei se hyväksy sosiaalista asuntotuotantoa alueelleen – eikä moni Helsingin seudun kunta hyväksykään. Kuinka monta ARA-asuntoa on Nurmijärvellä?”
Tuoreimman tilaston mukaan Nurmijärvellä on 1733 normaalia vuokra-asuntoa, 374 erityisryhmien asuntoa ja 317 asumisoikeusasuntoa, yhteensä 2424 ARA-asuntoa.
Toki syytä kuitenkin muistaa, että eduskunta/hallitus päätti parikymmentä vuotta sitten estää uusien ARA-asuntojen rakentamisen pienempiin kaupunkeihin muuttamalla tukien ehdot sellaisiksi, että uudisrakentamisen tukia voi saada vain erityisryhmien asuntoihin pääkaupunkiseudun ja yliopistokaupunkien ulkopuolelle. Pinta-alallisesti pääosassa Suomea ARA-tukia on viimeiset pari vuosikymmentä voinut saada lähinnä korjausrakentamiseen ja uudisrakentamisen osalta lähinnä vain erityisryhmien asuntoihin, kuten vanhusten tai kehitysvammaisten asumiseen liittyviin investointeihin. Tälläkin hetkellä valtiolla on voimassa linjaus, että:
“Valtaosa valtion tukemasta asuntotuotannosta kohdistetaan suurimpiin kasvukeskuksiin, erityisesti Helsingin seudulle. Uudet asumisoikeusasunnot kohdistetaan kaupunkeihin, joissa asumisoikeusasunnoille on eniten kysyntää ja joissa nykyisiä aso-asuntoja on vain vähän tyhjillään tai vuokrauskäytössä. Perusparantamisen tuki suunnataan alueille, joilla asuntokanta on korjaamisen tarpeessa ja joilla korjattavien asuntojen arvioidaan säilyvän asuntokäytössä myös pitkällä aikavälillä.”
Linjaus käytännössä tarkoittaa sitä, että vuokra-asuntoyhtiöiden ei kannata koittaa kehittää Varken hakemuksia Nurmijärvelle uudiskohteisiin. Uusien normaalien vuorka-asuntojen ARA-kohteiden rakentamattomuus pienempiin kaupunkeihin ja pienempiin kuntiin ei ole ollut pääasiassa kuntien oma päätös, vaan keskeisesti valtion tavoitetila.
Soininvaaralle kommenttina tuohon Kivistön rakentamiseen. Se oli varmaan Vantaalta huonosti suunniteltu kokonaisuus mutta samanlaisen ongelman Vantaa teki jo 1970-luvulla kun se rakensi Koivukylän pääradan varteen. Koivukylä oli myös tuolloin ns Jumalan selän takana mutta ympäristönä koko alue on kuitenkin kasvanut siitä eteenpäin. Kivistö olisi onnistunut jos alueesta olisi tullut pientalo alue. Espoossa länsimetron varrelle on rakennettu vain yksi epäonnistunut lähiö eli Finnoo. Finnoon ongelma taas tulee siinä että alueella ei ole palveluita. Rakentaminen Espoossa jäi pahasti kesken vuoden 2022 tienoilla johtuen korkojen noususta ja asuntomarkkinoiden kriisistä. Se ei ole Espoon syytä että asuntomarkkinoilla tapahtui kupla eikä valtiovallan tehtävä ole elvyttää markkinoita joissa on ylitarjontaa. Markkinat korjaavat itsestään.
Matinkylä ja Kallio ovat muuten suurinpiirtein samanhintaisia. Eli kannattaa jättää nuo Soininvaaran heitot omaan arvoonsa, hänen mielestään Matinkylästä tulisi halutumpi jos se rakennnettaisiin ahtaasti täyteen sosiaalista asunnontuotantoa.
Hän ajaa tässä täysin kaksilla rattailla, veroäyrit pitäisi saada rahoittamaan ratikoita ja fillaribaanoja ja oman politiikan aiheuttamat sosiaaliset ongelmat siirrettyä Espooseen tai Vantaalle.
Tuo väite Matinkylän ja Kallion samanhintaisuudesta oli niin yllättävä, että kävin katsomassa Oikotien sivuilta. Eivät ole. Myyntihintojen vertaaminen on vähän vaikeata, koxka putkiremontti ja yhtiön velka vaikuttavat, mutta Kalliossa asuntojen neliöhinta on selvästi korkeampi.
Yllättäen en ole sitä mieltä, että Matinkylä pitäisi rakentaa tiiviimmin. Ongelmana on, että se on rakennettu kolhosti. Kannattaa verrata Töölöön, Kruununhakaan ja Punavuoreen. Miksi piti tehdä huonompi?
Nimimerkki hupsisille kommenttina että olen itse sitä mieltä että arkkitehtuuri vaikuttaa myös paljolti myös asuinalueen valinnassa. Toki sijainti vaikuttaa mutta uskon että se tulee toisena. Soininvaaralle arkkitehtuuri ja sijainti menevät käsikädessä mutta hän unohtaa ettei Kruununhakaa, Töölöä, Punavuorea tai Katajanokkaa voida monistaa koska ne ovat oman aikansa kaupunginosia. Tapiolaa ei voida myöskään monistaa.
Mikä on muuttunut niin, ettei samanlaisia asuinalueita kuin ennen VOIDA rakentaa. Kyllä kai se olisi mahdollista, mutta kun nyt pystytän paljon enempään, pitäisi voida rakentaa PAREMPIA alueita. Miksi vaihtoehtojen kasvaminen pakottaa tekemään huonompaa?
Nimimerkki Hupsikselle kommenttina että Helsingin entinen apulaiskaupunginjohtaja Erkki Tuomioja on myös julkisuudessa kritisoitinut fillaribaanojen rakentamista Helsinkiin ja tässä asiassa olen Tuomiojan kanssa samaa mieltä. Vaikka en ole muissa kysymyksissä hänen kanssaan samaa mieltä. Asun itse Espoossa ja täällä on panostettu tällä valtuustokaudella pyörilyyn koska Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mervi Katainen on intohimoinen pyöräilijä. Mitään baanoja ei Espoossa ole rakennettu vaan täällä on panostettu keveynliikenteen peruskuntoon jossa pyörätie ja kävelytie ovat samassa kokonaisuudessa ja kokemuksena voin sanoa että kun olen pyöräillyt niin Helsingissä kuin Espoossa niin Espoon pyöräkulttuuri on paljon rauhallisempaa kuin Helsingin mikäli kilpapyöräilijät ei oteta huomioon koska heidän pyöräilyssä on toisenlainen logiikka kuin työssä käyvien helsinkiläisten kantakaupunkilaisten pyöräilyssä
Samankaltaisista asunnoista pyydetään saman verran, toki Matinkylässä asunnot ovat hieman suurempia, mutta neliöhinnassakaan hintaero ei ole kovin suuri jos jättää outlierit pois.
Katsoin neliöhintoja eri kokoisissa asunnoissa ja kyllä ne ovat Kalliossa järjestelmällisesti korkeampia.
Laskin pyyntihinnat/m2 asunnoille kokoluokassa 60 m² — 70 m². Kalliossa niiden keskiaro oli 6173 euroa ja mediaani 5766 euroa/neliö ja matikylässä keskiarvo 4461 euroa ja mediaani 4370 euroa/neliö
Minä katsoin yksiöiden hintoja
Kallio, keskiarvo 168kE, mediaani 163kE
Matinkylä, keskiarvo 169kE, mediaani 178kE
että sillä tavalla, neliössä asuvat preferoivat ilmeisesti helsinkiä
Helsingin ytimestä voi tehdä harpilla ympyrän kehiä melko kauas aina kehä 3 asti jotka määrittää suurimmalta osin asuntojen hinnan vaikka olisi kaavoitettu ja rakennettu kuinka huonosti tahansa.
Kysymys onkin siitä, miksei 1,5 miljoonan asukkaan kaupunkiin ole Berliinin tavoin muodostunut yhtään toista aluetta, jossa olisi keskustamaisia palveluja, esimerkiksi hyviä ravintoloita.
Vähän hassua vertailla vanhoja yli 100 vuotiaita Helsingin kantakaupunginosia suurten ikäluokkien maaltamuuton synnyttämään espoolaiseen vain 50 v. vanhaan aluerakennettuun lähiöön. Molemmille on ollut ja on edelleen ottajansa ja kauneus/kolhouskin on usein katsojan silmässä…
Matinkylän vanha puoli, jonka rakennusten (urbaanin legendan mukaan?) pitikin kestää vain n. 50 v., on kyllä kieltämättä vähän yksitotinen, monta korttelia samoilla piirustuksilla, mutta siellä ne nyt vaan edelleen ovat, hissejäkin on jälkeenpäin rakennettu 3‑kerroksisiin taloihin, puut ovat kasvaneet ja peittävät tätä ns. kolhoutta mukavasti. (vrt. arkkitehdin virheet peitetään villiviinillä!). Mitään heikkoa happea en ole huomannut siellä, taloja putki‑, ja julkisivusanerataan jatkuvasti ja ympäristöjä, liikuntapaikkoja tms. rakennetaan ja kohennellaan. Omistus‑, ja vuokrataloja on mukavasti sekaisin toistensa naapureina .
Uudempi kerrostaloalue, tämän vuosituhannen aikana rakennettu, lähinnä Ison Omenan ympäristö , on tyypillistä, tiiviimpää ja korkeampaa rakennuskantaa ja neliöhinnoiltaankin sitten eri sarjassa.
Sitten on vielä rannanpuoleinen rivitalo/paritaloalue, joka on ihan mukavaa, vaihtelevaa seutua uimarantoineen, (saaristo)venelaitureineen, rantaraitteineen ja ravintoloineen plus tiheä metron liityntäliikenne.
Soininvaaralle kysymys ja kommentti. Kun kritisoit nyt Espoota ja Vantaa huonoista kaupunkisuunittelusta onko Itä-Pasilan tai Kalasataman uudisrakentaminen poikennut millään erityisellä tavalla Finnoon tai Kivistön sunnittelusta. Tähän varmaan vastaat että Itä-Pasila ja Kalasatama sijaitsee lähellä Helsingin keskustaa mutta jos asiaa ei katso sijainnin kautta vaan miljöön kautta. Kalasatamassa ja Itä-Pasilassa ei ole yhtään viheraluetta. Kaikissa Espoon suuralueilla on jätetty viheralueita ja tästä syystä Espoossa on eniten pääkaupunkiseudun kaupungeista viheralueita. Espoossa on toki muutamia murheenkryynejä mutta kokonaisuudessa Espoo on saavuttanut kaupunkisuunittelusssa luonnon kanssa tasapainon.
Kalasatamaan vertaaminen aika turhaa, se on erittäin vetovoimainen kaupunginosa jossa suuria viheralueita: Kalasatamanpuisto ja Mustikkamaa. Itä-Pasilakin on huomattavasti mielikuvaansa vihreämpi, Mäkelänkadulta länteen ja eteläreunalla on paljon luontoa ja jotenkin puut on saatu kasvamaan erityisesti sisäpihoilla, mutta jonkun verran myös kaduilla.
Veikko Kantolalle kommenttina tuohon Kalasatamaan vetovoimaan.En kiistää etteikö Kalasatama olisi vetovoimainen kaupunginosa. Sen sijainti on erittäin hyvässä paikassa. Sitä ei kyllä voi millään ilveellä sanoa että sen puisto olisi erityisen vihreä. Päinvastoin Helsingissä on paljon pieniä kivoja puistoja joissa on paljon enemmän puita ja kasveja kuin Kalasatamanpuistossa. Mustikkamaa on ollut luontokohde jo paljon ennen kuin Kalasatamaa alettiin rakentamaan asuinalueeksi. Sinne kyllä pääsee ylistämällä Isoisän sillan. Se on kuitenkin Kalastamasta jonkin matkan päässä .
Veikko Kantolalle kommenttina että minulla meni valitettavasti Pasilat sekaisin. En tarkoittanut Itä-Pasilaa vaan Länsi-Pasilaa. Vaikka Länsi-Pasilan lähellä onkin keskuspuisto se on samanlainen betoni viidakko kuin Kalastama. Itä-Pasila on vähän parempi koska siellä on enemmän jätetty puustoa.Helsingissä on kuitenkin lukuisia pieniä puistoja joten esimerkkejä kyllä löytyy alueista jossa on aitoja viheralueita eikä mitään epämääräisiä tekonurmikko plänttejä kuten Kalastamassa.
Jotenkin se Kalasatama on halutumpi alue kuin vaikkapa Matinkylä.
Autoilijat mielummin myrkyttävät yhteisen kaivon kuin että autoilusta tulee vähän epäkäytännöllisempää ja kalliimpaa.
Nimimerkki Stadistille kommenttina että tuskin autoilijat ajat huvikseen vaan sen takia koska julkisia liikenneyhteyksiä ei ole kaikkialla. Ei edes kaikkialla pääkaupunkiseudun asuinalueita. Moni asuinalue Vantaalla, Helsingissä ja Espoossa on syrjässä julkisesta liikenteesta .
Kyllä jotkut ajavat autolla, koska eivät halua käyttää julkisia
Muistikuvan kohteena on joko Kotimaa Oy:n toteuttama valtakunnallinen Jäsen 360° ‑tutkimus vuodelta 2012 tai sille tehty pelkästään helsinkiläisiä koskeva jatkotutkimus vuodelta 2015. Jälkimmäisen julkistamiseen liittyvää uutisointia löytyy tästä ja tästä.
Keinoälyn kertomaa:
Arvot 360 ‑tutkimus perustuu lähes 4’000 ihmisen haastattelututkimukseen sekä lukuisiin taustatietomuuttujiin. Tutkimus jakoi suomalaiset kuuteen arvo- ja elämäntaparyhmään:
1) Kokeilunhaluiset individualistit
2) Hyväntahtoiset hengelliset
3) Yhteisen hyvän puolustajat
4) Turvallisuushakuiset patriootit
5) Passiiviset minäkeskeiset
6) Tiedonhaluiset vetäytyjät
Tutkimuksen keskeinen havainto on, että pääkaupunkiseutu ja erityisesti Helsinki poikkeavat muusta Suomesta:
Helsingissä
– korostuvat erityisesti kokeilunhaluiset individualistit ja yhteisen hyvän puolustajat
– Hyväntahtoisia hengellisiä (kirkon kannalta positiivisin ryhmä) on koko Suomessa noin joka viides, mutta pääkaupunkiseudulla vain noin joka kymmenes
Vantaalla
– on enemmän turvallisuushakuisia patriootteja kuin Helsingissä — Hormio toteaa: “Helsingissä heitä on vähemmän kuin esimerkiksi ympäristökunnissa. Vantaalta heitä löytyy jo enemmän”
Espoo
– sijoittuu näiden väliin
Insight360 teki viisi vuotta aiemmin (noin 2012) Jäsen360-tutkimuksen, jota markkinoitiin erityisesti kirkolle ja seurakunnille. Syynä oli kirkon jäsenmäärän lasku ja tarve tuntea suomalaisia paremmin. Arvot 360 ‑tutkimus oli tämän jatkumo.
Artikkeli:
– “Arvot, asenteet ja elämäntapa jakavat suomalaiset kuuteen ryhmään”,
– Kirkko ja kaupunki, 2.10.2017, toim. Pauli Juusela.
– Tutkimuksen taustalla oli vanhempi asiantuntija Mikko Hormio Insight360 Oy:ltä.
Kommentti pientalovaltaisten asuinalueiden rakentamisen oikeutukseen: kuten muillakin nisäkkäillä syntyvyys laskee ihmisyhteisössä asumistiheyden noustessa. Mitä tiheämpää, sitä korkeampi stressi. Yksiasumisen ja sooloseksin lisääntyminen on osa tätä ilmiötä. Ongelmaan saa aivan eri selityksen luonnontieteilijöiltä ja sosiaalitieteilijöiltä. Ehkä selityksenä on luonnontieteiden mitattavuus ja sosiaalitieteiden tulostentulkinnan alttius manipuloinnille siis aktivismille. Helsinki hyötyy Espoosta saadessaan nuoria ahtaasti asumiseen parinetsimisen ajaksi. Kun pari löytyy muutetaan takaisin vähemmän biologisesti stressaavammalle espoolaiselle pientaloalueelle. Ja saadaan uusi kierros keskimäärin mieleltään terveempiä nuoria asumaan taas joksikin aikaa stressaavan tiheässä Helsingissä. No koska Soininvaaralle ehkä tulee tästä mieleen ensiksi ajatus, että noille pahoille espoolaisille (kuljettavat jopa farmariautolla iltaisin lapsiaan harrastuksiin) on keksittävä joku rangaistusvero niin voin lohduttaa että jää niitä osa Lauttasaaren länsiosiinkin tai jopa Tammisaloon. Mutta ei pidä unohtaa tiheyttä stressin nostajana. Tehdään maailma ihmisten , ennen kaikkea lasten pitkän aikavälin hyödyn, ehdoilla eikä Gosplanin sokeuden musertamina.
Jostain syystä harvaan asutuilla alueilla kuollaan useammin väkivaltaisesti.
Väkivaltakuolemat ovat globaalisti sitä yleisempiä mitä pidempi matka ajallisesti on lähimpään päivystykseen. Moni sama väkivaltateko lähellä hoitopaikkaa ei vie henkeä, vaan voi olla hoidettavissa, kun taas pitkällä etäisyydellä hoitoon menee herkemmin henkikin. Monesti tehtävissä olevat asiat riippuvat paljon siitä, montako minuuttia väkivaltateoista on kulunut hoidon alkaessa.
Ahdas asuminen ja tiheä asuminen ovat kaksi eri asiaa. Ensimmäinen johtuu siitä, että jälkimmäistä on yritetty kaikin keinoin kieltää viimeiset n. 70 vuotta.
Pientaloon muutetaan siksi, että pientalosta saa kaavoituksen vuoksi halvemmat neliöt. Mikään fyysisen maailman este ei estä rakentamasta väljiä kerrostaloasuntoja, mutta kun kerrostalon rakentamista pidetään lähtökohtaisesti epäilyttävänä ja sitä rajoitetaan poliittisesti, kerrostaloasunnot ovat hirvittävän kalliita, ja väljyyttä ei saa samalla tavalla rakennuskustannuksen marginaalihinnalla kuin pientaloissa.
Helsinkihän laskuttaa kerrostalojen luvista neliöperustaisesti. Näin kuulemma sen vuoksi, että muuten rakennusyhtiöt laittavat kaikki voitot omaan taskuunsa.
https://www.rakennuslehti.fi/blogit/asunnon-hinnasta-vain-kolmasosa-on-rakennuskustannuksia/
“Asunnon hinta muodostuu tontista, rakentamisesta ja veroista. Tontin osuus on noin 20–30 prosenttia sijainnista riippuen. Toinen kolmannes hinnasta muodostuu veroista ja veroluonteisista maksuista. Mukaan on laskettu arvonlisävero, varainsiirtovero ja kiinteistöverot sekä muun muassa palkkaverot ja työeläkemaksut.
Pääkaupunkiseudun hyvillä paikoilla tontti ja verot voivat muodostaa jopa 70 prosenttia asunnon hinnasta ja vain 30 prosenttia syntyy itse rakentamisesta.”
Eli te pienituloiset jotka haluatte asunnon Helsingistä — maksakaa Helsinki-vero Helsingille niin saatte asua omassa asunnossa.
Sitten tuntien suomalaisen tavan regressiiviseen verottamiseen, niin uskaltaisin veikata että Helsinki myy kerrostalokaavoitettuja tontteja paljon kalliimmalla kuin OKT tai rivaritontteja. Koska pitäähän pienituloisten nyt maksaa suhteellisesti enemmän että saavat asunnon itselleen.
Asunnon myyntihinta määräytyy markkinoilta, eivätkä asunnot tule halvemmiksi,vaikka rakenusyhtiö saisi tontit halvemmalla. Tuossa r4akennuslehdessä uphuttiin rakentamisen kustannuksista ei myytävien asuntojen hinnoista.
Päiväkoti-ikäisten äitinä alkoi heti pelottamaan, miten mahdollisen kuntaliitoksen myötä roihuvuorelaiselle perheelle tarjottaisiin päiväkotipaikkaa Askistosta tai päinvastoin. Laajemmassa mielessä voi sanoa, että pienemmät kunnat turvaisivat lähipalvelut paremmin. Jos käytetään Jätkäsaarta esimerkkinä, niin eipä missään vajaan 20 000 asukkaan kunnassa olisi yhtä surkeaa “kirjastoa” kuin Jätkäsaaressa. Keskittämismuodille ei jäisi sijaa, jos pk-seutu koostuisi suurinpiirtein kaupunginosien kokoisista pienoiskunnista, joilla olisi intressiä järjestää palveluita houkuttaakseen asukkaita alueelleen. Nythän keskittämisestä saatavat kustannushyödyt revitään asukkailta, kun kukaan ei huomioi heidän matka-ajoistaan kertyvää tappiota.
Olisiko oikeudenmukaista, jos Jakomäki muodostaisi oman kuntansa ja Eira omansa.
Soininvaaralle kommenttina että tuo on hyvä kysymys että mitä palveluille tapahtuisi jos jokainen kaupunginosa pääkaupunkiseudulla olisi itsenäinen kuntansa. Kauniainen on itsenäinen kunta tosin sekin osti jo ennen Sote uudistusta terveyspalvelut Espoolta. Ainoa kunnallinen palvelu mitä Kauniainen pyörittää on koulut, päiväkodit, kirjasto ja uimahalli.
“Vancouverissa muuten kuulimme senkin, että pilvenpiirtäjät sopivat vain keskustaan. Taloista pääsee suoraan keskustan urbaanien palvelujen piiriin. Samaa ei ole lähiöissä, esimesimerkiksi Vuosaaressa eikä Keilaniemessä, jossa ulos astuttuaan on keskellä parkkikenttää.”
Vuosaaren tuorein “pilvenpiirtäjä” on Atlas-niminen 33-kerroksinen tornitalo. Voisinko pyytää Soininvaaraa ystävällisesti kertomaan, täsmälleen missä kohtaa talosta ulos astuttaessa on se ympärillä oleva parkkikenttä? Sekä asemakaava että omat silminnäkijähavainnot nimittäin kertovat, että mitään “parkkikenttää” ei ole. Entä mitä urbaaneja palveluja puuttuu välittömästi Atlaksen naapurissa olevasta kauppakeskus Columbuksesta? Columbuksessa on muutama ravintola, K‑Supermarket, apteekki, parikin kukkakauppaa, jne. — eivätkö nämä todella ole mitään?
Jos luet tekstiun tarkkaan, ne parkkikentät ovat sen mukaan Keilaniemessä. Vuosaaressa on kaikki, mitä lähiössä kuuluu olla — iso väkiluku auttaa tässäkin — mutts siellä ei ole sitä, mitä on keskustassa.
Myöskään Keilaniemen ensimmäisen asuintornin (”Espoon Seaside”) vieressä ei ole parkkikenttää eikä kaavasuunnitelmien mukaan sellaista ole tulossakaan.
On myös hieman erikoista kuvata Suomen johtavaa pääkonttorialuetta ”lähiöksi”. Olisin kuvitellut ”lähiön” paikaksi, missä on paljon asukkaita mutta vähän työpaikkoja — Keilaniemessä on päinvastoin.
Kommenttina Rahulille Länsi-Pasilasta ja sen mahdollisesta epäiviihtyisyydesta:
Tervetuloa tutustumaan Länsi-Pasilaan, jossa talojen väliin on jätetty vehreitä ja viihtyisiä sisäpihoja, joissa on puita, pensaita ja lasten leikkipaikkoja. Keskuspuistoonkin on useimmista kortteleista vain muutaman minuutin kävelymatka, vastaava kuin vaikkapa Ruskeasuolta. Autojen paikoitus on maanalaisissa parkkiluolissa. Liikennemelua on yllättävän vähän. Itse koen Länsi-Pasilan erittäin mukavaksi paikaksi asua.
Nimimerkki OP:lle kommenttina että en todellakaan aliarvioi Länsi-Pasilan houkuttelevuutta mutta siellä voisi olla enemmänkin virheitä alueita kuin se keskuspuisto. Muutama tekonurmikko ja istutettu puu ei minusta henkilökohtaisesti ole mikään vihreyden merkki. Helsingissä on paljon pieniä puistoja monissa kaupunginosissa. Länsi-Pasilaan olis ollut mahdollista jätti näitä puistoja kuten on tehty muun muassa Itäisessä Helsingissä. Kävin viikko sitten Kontulassa ja sen miljöö on kyllä erittäin viihtyisä metsäinen paikka vaikka Kontulan itsestään on kyseenalainen maine lähiönä mutta sekin on vain rajoitettu Kontulan ostarin alueelle
Edelleen, tervetuloa käymään myös Länsi-Pasilassa, tai jos et ehdi kävelemään sitä kunnolla läpi niin vilkaise nyt vaikka karttasovelluksen satelliittikuvaa. Olen asunut sekä Kontulassa että Länsi-Pasilassa. Kontulakin on mielestäni viihtyisä, mutta Länsi-Pasilassa on kaikki kohdallaan, myös se vihreys joka ei todellakaan ole mitään tekonurmikkoa. Muuten olen kyllä sitä mieltä, että Helsingin vielä onneksi lukuisia viheralueita ei kannattaisi enää vähentää rakentamisen tieltä, mistään kaupunginosasta.
Länsi-Pasilassa ei ole yhtäkään tekonurmikkoa.
Osmo Soininvaaran käsitys demokratiasta on vähän kummallinen. Helsingin pienen kantakaupungin asioista saisi päättää vain siellä asuvat. Muualla Helsingissä asuville riittäisi, että maksavat kunnallisveronsa.
Tällä hetkellä esim. Malmilta ei taida olla yhtään edustajaa kunnanvaltuustossa eikä eduskunnassa. Siis keskikokoinen “kaupunki” ilman poliittisia päättäjiä. Turha siis pelätä että Malmilla asuvat sotkevat kantakaupungin eliitin elämää. Kantakaupungissa asuvat poliitikot tietysti saavat sotkeutua Malmin seudun asioihin. Ovathan he parempia ihmisiä ilman henkilöautojaan.
Jos ne “kummalliset” vantaalaisetkin kuuluisivat Helsinkiin, niin Vantaan perukoillakin äänestettäisiin Töölössä, Eirassa, Punavuoressa ja Kruununhaassa asuvia poliitikkoja, joten vantaalaisetkin menettäisivät oikeutensa päättää omista asioistaan.
Tasan eivät politiikassa käy onnen lahjat.
Kyösti Salovaaralta erittäin hyvä näkökulma mitä tulee esimerkiksi Malmin ja Helsingin kantakaupungin välisiin poliittisiin voimasuhteisiin. Malmin ja muiden Helsingin lähiöiden poliittinen viesti on jäänyt piiloon mutta näin on myös tapahtunut Espoossa. Espoon kunnanvaltuuston enemmistö valtuutetuista on Tapiolasta vaikka Espoonlahti on Espoon suurin suuralue väkiluvultaan. Äänestäjät tämän kyllä loppujen lopuksi päättää kuin puolueet. Näin se vaan menee. Toki äänestäjiä ohjailee etenkin ehdokasasettelu..
Helsinki on sen verran pieni kaupunki, että olisi järkevää olla hyvää pataa ja toivottaa avosylin kaikki kehyskuntien asukkaat Helsinkiin ostoksille tai ravintoloihin, tulisivat ne sitten julkisilla tai omalla autolla.
49 vuotta asuin Helsingissä ja nyt kaksi vuotta kehyskunnassa. Helsingin keskusta on tyhjä ja onneton, edelleen. Ei näy elpymisen merkkejä, enkä yhtään ihmettele kun näitä kommentteja lukee.
Helsingin asenne kehyskuntalaisia kohtaan on ylimielinen. Kysypä vaikka HSL:n linjasuunnittelijalta, että miksei kohtuullisten vaihtojen teko jossain kehyskunnassa onnistu. No siksi, että me kehyskuntalaiset kuulumme siihen vihoviimeisen ja vähinten tärkeään ryhmään. Meille kohdistettujen palveluiden laaduilla ei ole väliä. Sillä ei ole mitään merkitystä jos joku kehyskuntalainen joutuu odottamaan bussia tunnin pakkasessa, (vaihtolinja meni 5 minuuttia ennen kuin olisi pitänyt)
No sitä saa mitä tilaa. Jos asiakkaat ovat vääränlaisia, niin turhaan kukaan sinne väkisin tunkee.
Maria Järvinen puhut totta joukkoliikenteestä. Olen tässä blogissa tuonut usein esiin sen, että esim. minun työmatkani (n. Kehä ykkösen ja kolmosen välissä) Helsingin sisälläkin kestää meno-paluuna melkein kaksi tuntia päivässä > kymmenen tuntia viikossa > 40 tuntia kuukaudessa. Pumattakaan nämä ajat Vantaalla, tai kehyskunnissa.…
Liikennesuunnittelusta puhutaan paljon ja se pyörii lähes kokonaan raideliikenteen ympärillä.
Kantakaupunkilaisten näkökulma tässäkin. Vrt. Salovaaran tuolla esille ottama edustusvääristymä.
Raiteet ja kantakaupunki, ja tämän alueen laajentaminen, ja jo nyt valtavan laajan pyöräverkoston, on kuin fetissi suunnittelijoille ja mikäs on toimiessa kun poliittinen tuki tähän valtuustuossa on lähes sata prosenttista.
Sitten sama jengi aivan tosissaan syyttelee niitä jotka käyttävät liikkumiseensa autoja, mm. sen vuoksi että arjen pyörittäminen hatarien ja harvoin kulkevien bussiyhteyksien varassa laidemmissa osissa on lähes mahdotonta.
Meidän ongelmamme ei ole niin ylellinen että ratikkamatkamme kestää vain 5 min. ja harmittaa kun maksamme siitä saman kuin b‑vyöhykeläiset.
Jokaisen liikennesuunnittelijan ja miksei myös raideliikennepuolueen edustajan pitäisikin istua alussa kuvaamissani bussiyhteyksissä tuo 40 tuntia kuukaudessa yhden vuoden ja miettiä panostuksia uudemman kerran. Kun ette istu, ette edes tiedä mitä olette suunnittelemassa.
Hinnoilla on kaksi erillistä tavoitetta, olla järkevät ja oikeudenmukaiset. Yleensä oleb sit mieltä, että hintojen tulisi olla järkeviä ja oikeudenmukaisuus koskee tulonjakoa.
Kuinka järkevää on ylih8nnoitella kantakaupungin sisäiset matkat kolminkertaisesti suhteessa kustannuksiin niin, että pakotetaan ratikan käyttäjät siirtymään taksin ja skoottien käyttäjiksi.
Mutta sitten huonoihin joukkoliikenneyhteyksiin on syynsä: huono kaupunkisuunnittelu. Joskus merkittävä kaupunkisuunnitteluun liittyvä espoolainen luottamusmies sanoi minulle, ertä lähtökohta on, ettei Espoossa kaupunkisuunnittelua tehdä joukkoliikenteen ehdoin. Lopputulos näkyy joukkoliikenteen surkeana palvelutasona. Niin makaa kuin petaa.
On aika ymmärrettävää ja jopa oikeudenmukaista, että siellä, missä joukkoliikenteen toimivuutta on ajateltua kaupunkia suunniteltaessa, nautitaan paremmasta joukkoliikenteestä.
“On aika ymmärrettävää ja jopa oikeudenmukaista, että siellä, missä joukkoliikenteen toimivuutta on ajateltua kaupunkia suunniteltaessa, nautitaan paremmasta joukkoliikenteestä.”
Vastaan kommenttini vastaukseesi. Olen samaa mieltä hinnoittelusta.
! Mutta olisi myös oikeudenmukaista että Helsingin sisällä joukkoliikenteen palvelutaso olisi edes lähes samalla tasolla b‑vyöhykkeen bussialueilla kuin a‑vyöhykkeellä ! Tässä väitteeni. Olen asunut kantakaupungissa 35 vuotta. Nyt 4 vuotta Helsingin pohjoisella suunnalla. Joukkoliikenteen palvelutaso on aivan eri luokkaa kuin a‑vyöhykkeellä.
Ymmärrän hyvin että matalamman väestötiheyden alueella joukkoliikennetiheys ei voi olla samaa tasoa kuin kantakaupungissa mutta ero on nyt kuitenkin suhteettoman suuri.
Eli a‑lippu jolla saisi huomattavasti parempaa palvelua (yhteyksien määrä ja nopeus) olisi siis myös halvempi kuin kalliimpi ab-lippu jossa joukkoliikenne on heikommall< tasolla.
Ei sekään kovin oikeudenmukaista ole jos sitä perusteena pidetään.
Tästähän juuri esimerkkini kertoi. Tuo tuntilaskelma. 36–40 tuntia kuukaudessa Helsingin sisäisillä työmatkoilla…
Numerothan tässä ajan suhteen eivät valahtele.
Minun ei auttanut ratkaista tätä muuten kuin ajamalla työmatkat autolla. Arki ei joukkoliikenteellä työpäivinä valitettavasti muuten toimi.
Väitin myös että Helsingin joukkoliikennesuunnittelu on liiaksi kantakaupunki- ja raideliikennekeskeistä.
Tätähän voi vertailla esittämällä laskelman vaikka kuinka paljon bussi-infraan on viimeisen 5 vuoden aikana käytetty verrattuna raideinfraan.
Ehkä joku suunnitteleva virkamies joka lukee tämän osaa laittaa linkin ja lähteen? Raidelaskelmaan tulee tietenkin ottaa huomioon myös Kruunuvuorensilta.
Pitää tiytysti laskea, paljonko rahaa on käytetty matkaa kohden.
Soininvaaralle kommenttina että kolhosti rakennettu on kyllä monitulkinnainen asia koska kolhosti voidaan määritelläa hyvin monella tavalla. Helsingistä löytyisi varmaan monia kaupunginosia jotka ovat joiden mielestä rakennettu kolhosti.
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että Länsi-Pasila on rakennettu kolhosti verrattuna siihen kuinka moni Itäisen Helsingin lähiöt eivät ole yllättäen rakennettu kolhosti vaikka niillä on hyvin erilainen maine.
Matinkylää ei voida verrata Töölöön, Kruununhakaan ja Punavuoreen koska Espoon suuralueet ovat arkkitehtuuriltaa eri kuin Töölön, Kruununhahaan ja Punavuoren arkkitehtuuria. Arkkitehtuuri määrittelee paljonkin asuinalueiden henkeä.Syy miksi Kallion on edelleen haluttu asuinalue paitsi jos sijaintia ei oteta huomioon on sen arkkitehtuurissa. Kalliosta löytyy monen eri arkkitehtuurin kokonaisuuksia koska Kallion historia asuinalueena on vanhempi kuin Matinkylän.
Soininvaaralle kommettina että Matinkylästä matkustetaan Helsinkiin monestakin syystä kuten työ ja vapaa-ajan takia. Se mitä tarkoitin oli että Matinkylässä on kaikki mitä ihminen tarvitsee on lähinnä kaupallisia palveluita. Espoosta käydään myös erikoislääkärissä keskustassa joita ei voida hoitaa Jorvissa tai Espoon terveysasemilla.
Soininvaaralle kommenttina että koko pointtini oli se että Kallion arkkitehtuuri ja sijainti yhdessä tekevät siitä poikkeuksellisen vetovoimaisen kaupunginosan jos arkkitehtuuri olis Kalliossa sama kuin Matinkylässä se tuskin olisi arkkitehtuurin kannalta vetovaiminen kaupunginosa mutta sijainnin kannalta vetovoimainen. Matinkylän vetovoima on sjijainti keskellä Eteläistä Espooota ja luonto+meri.
Soininvaaralle kysymys että mitä aluetta tarkoitat Berliinin kohdalla jossa olisi muodostunut tälläistä toista aluetta, jossa olisi keskustamaisia palveluja?
Pohjoinen helsinki on niin levällään ja hajallaan ja täynnä rivareita ja omakotitaloja ettei sinne saa järkevää joukkoliikennettä ilman että ajellaan lähes tyhjillä busseilla suurimmat osat vuoroista — kuten jo tapahtuu pitkälti tälläkin hetkellä.
Ihmettelen suuresti, että milloin tässä maassa tajutaan se, että kaupungit toimivat tehokkaasti vain kun väestötiheydet kasvavat paikallisesti ja suhteellisesti riittävän suuriksi.
Mutta ihan perussuomalaista meininkiä, täällä ei osata edes kaupunkeja kopioida tehokkaasti ulkomailta vaan pitää jälleen kerran kehittää joku oma umpisuomalainen puupää-ratkaisu, kuten monessa muussakin asiassa.
Nimimerkki Stadistille kysymys miten hoitaisit itse tuon Pohjois-Helsingin joukkoliikenne haasteen? Ja se pientaloisuus on vanhempaa perua kuin pääkaupunkiseudun joukkoliikenne investoinnit. Pientalo alueiden haaste on siinä että ne eivät kasva koska niihin asettuu vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan
Täsmennän vielä. Ei se mekanismi niinkään voi olla, ei oikeudenmukainen ainakaan, että mitä enemmän kirjaimia HSL-lipussa sitä huonompi palvelutaso ja lisäksi sellainen lippu vielä kalliimpi.
Tai jos niin halutaan, tulisi sitten huolehtia em. alueilla elävien ihmisten mahdollisuudesta käyttää sujuvasti omaa autoa liikkumiseen julkisten sijasta.
Tähän on kaksi muuttujaa:
a)Helsingin sisääntuloväylien riittävä kapasiteetti (nythän mennään päinvastaiseen, esim. Mäkelänkatu, Mannerheimintie)
sekä
b) kohtuuhintainen ja määrällisesti riittävä pysäköinti
Uskomatonta mutta noin yksinkertaista tämä on.
Paras vaihtoehto olisi bussi-infran ja varsinkin vuorotiheyden ja edellä mainittujen yhteyksien selvä parantaminen. Kommenttini. Jos ne eivät ole kunnossa, on turhaa moralisioida A‑vyöhykkeen ulkopuolisten auton käyttämistä liikkumisessaan.
D vyohykkeellä asuva ei välttämättä vaadi lisää linjoja. Se aikataulutus on kaiken A ja O.
Eli suunnitellaan aikataulut sellaisiksi että ne vaihdot onnistuvat.
Vai mitä mahtaa HSL:n linjasuunnitelija ajatella kun se D vyöhykkeellä asuva joutuu lähes aina odottamaan tunnin verran vaihtobussia, millä pääsisi kotiin?
Kahden bussin väliset vaihdot on nimittäin ajoitettu niin että se kotiin menevä bussi suhahti juuri pari minuuttia liian aikaisin?
Onko tämä asiakaspalvelua mihin D vyöhykkeellä pitäisi tyytyä? Minun mielestäni tämä on tahallista kiusantekoa. Ja sitten voidaankin sanoa että linjalla X on vain näin vähän matkustajia joten vuoroja vähennetään entuudestaan. Näin HSL toimii.
Talvella voi olla 20 astetta pakkasta ja täälläkin asuu lapsia ja nuoria ja vanhuksia.
D vyöhykkeelläkin maksetaan HSL:stä vaikka sitä ei käyttäisi.
Haluaisin kuulla vasta-argumentointeja paremman aikatauluksen puolesta. Enkä siitä että kuntien kaavoitus on pielessä.
Toki se realiteetti on että mitä harvempaan asuttu alue kyseessä, sitä vaikeampaa se joukkoliikenteen järjestäminen on, ja sitä kalliimmaksi se tulee. Nythän HSL lipun hinnoista on paljon ollut valitusta että liput on kalliita, koska “lähes tyhjiä linjoja nuohoaa syrjäisempiä kolkkia”. Jos näitä linjoja ja vuoroja lisätään, niin toki lippujen hinnat tulevat kalliimmiksi sitten kaikille, eritoten jos vaatimus on että syrjässä asuvilla pitää olla yhtä hyvät joukkoliikennemahdollisuudet kuin maan tiheimmin asutulla alueella (eikä se saa maksaa enempää?).
Seurauksena sitten on, että keskusta-alueella asuville joukkoliikenne menee niin kalliiksi, että heidän ei sitä kannata käyttää. Eli menetetään tyystin se hyöty mikä tihestä rakentamisesta saadaan liikenteen suhteen. Tämä kai nyt on vähän jo se tilanne, kun A‑lippua ei ole, vaan pelkkä AB-lippu joka on kyllä aika tyyris. Jotenkin siis sielä Helsingin keskustassa yksi ratikkaväli maksaa enemmän kuin vaikkapa lippu jolla pääsee suhaamaan Oulun seudun alueella 7 eri kunnan alueella miten haluaa.
Taustalla kai vaikuttaa kaltaisesi oikeudenmukaisuuden ajatus, että jotenkin loukkaisi syrjässä asuvien oikeuksia jos tihesti rakennetussa keskustassa asuvat saisivat tiheästä asumisestaan sen by-design tarjoaman hyödyn hyvästä ja kohtuuhintaisesta joukkoliikenteestä.
Kyllä näitä juttuja lukiessa tulee mieleen että HSL taitaa olla rikki.
Tienkäyttömaksut tosiaan auttaisi tähän. Tukholmassakin asukkaat itse äänestivät tienkäyttömaksujen säilyttämisen puolesta sen jälkeen kun niitä ensin puolen vuoden ajan kokeiltiin pilotti-hengessä. Työmatka-autoilijoillekin on paljon miellyttävämpää ja sen euron pari arvoista että liikenne on sujuvaa ja nopeaa.
Tosin monestihan sanotaan että eihän Helsingissä ole ruuhkia, esim. entinen pormestari Vartiainen on näin sanonut. No jos ruuhkautumista ei lainkaan ole, sittenhän ongelmia ei tosiaan ole eikä mitään lisäkaistoja tai ‑väyliä tarvita, ja ihmiset voivat sujuvasti käyttää autoaan.
Mitä on kohtuuhintainen? Jos on valmis maksamaan oman parkeerauksen kulut, niin varmasti pysäköintipaikkoja löytyy pilvin pimein. Mutta koska maa on niin arvokasta Helsingissä, ei se ihan halpaa ole. Katsoin googlesta “parkkihalli helsinki” ja kyllä niitä näytti olevan vaikka kuinka. Toki jos ei halua maksaa markkinahintaa vaan haluaa sosialisoida oman autoilun aiheuttamat kulut muille, niin älä ihmettele että ne autottomat eivät tälläisestä ole innoissaan.
Lisäksi jos haluaa että parkkeerata voi aina haluamansa kiinteistön eteen eikä korttelin tai parin päähän parkkihalliin (siinähän joutuu kävelemään!), niin puoli Helsinkiä pitäisi USA:n malliin lanata parkkipaikoiksi tai väyliksi. Eli autokaupunki-ideologian mukaiseksi. Smith-polvinen ‑Helsinkiä voi ihailla täältä, tosin se on mielestäni siinä mielessä epärealistinen että se ei mielestäni mitenkään realistisesti ota huomioon mihin kaikki nämä väylillä ajavat autot parkeerataan, eli varmasti kortteli toisensa perään pitäisi vielä lisäksi lanata parkkipaikoiksi. Lisäksi väyliä moottoriteiden ulkopuolella pitäisi varmasti myös laajentaa jotta ne kestävät moottoritien houkuttelemat autoilijat ilman merkittävää ruuhkautumista.
Mutta siis HS:n mielestäni puutttellinen visualisointi antaa kuiten jotain kuvaa miltä yksityisautoilu-ideologia näyttäisi Helsinkiin rantautettuna:
https://dynamic.hs.fi/2019/smith-polvinen/
Kiitos vastauksesta kommenttiini. Ymmärrän pointit , samalla silti edelleen esimerkkieni mukaisesti koen että 4oh kuukaudessa stadin sisäisiin työmatkoihin kertoo liikennesuunnittelun epäonnistumisesta . Tuo Hesarin visualisointi sitten. Se kuvaisi autoliikennekapasiteetin voimakkaan kasvattamisen seurauksia. Ei sitä että esim Mannerheimintie, Mäkelänkatu ja Hämeentie oltaisiin pidetty ennallaan. Myös paljon surkuhupaisia kuvia keskustan tyhjistä pyörätieverkoista, esim juuri Hämeentie, voitaisiin postata erolla että ne olisivat oikeita kuvia.
Helsingin ja Vantaan kuntaliitoksen järkevyyttä haastaa 10v sitten vasta suunnittelupöydällä olleet hyvinvointialueet. Kuntaliitos olisi paljon suoraviivaisempi, mikäli pk-seudulle olisi muodostunut Erva-alueen tyyppinen HVA-kokonaisuus HUS:n ympärille. Nyt Vantaan sotepe-toimi solahtaisi ehkä luontevastikin Helsingin yhteyteen. Liittyisikö Kerava Keusoteen vai tulisiko mukaan pienimmäksi kunnaksi?
Kuntapuolella työvoimaintensiivisimmät alat olivat ennen hyvinvointialueita sotepe ja varhaiskasvatus + perusopetus. Ensimmäistä ei kunnilla enää ole, ja jälkimmäinen toteutuu ministeriöiden ohjauksessa suht samankaltaisena kunnasta toiseen. Kuntataloudessa isoimmat infra- ja rakennushankkeet käyvät kalleimmiksi: toisaalta investointi valtakadun peruskorjaukseen, uuteen kouluun tai uimahalliin ei saisi olla rajusti riippuvainen siitä, minkä kunnan alueella investointi tehdään.
Tältä pohjalta väitän, että kuntaliitoksia on nykyään ajateltava eri pohjalta kuin ennen HVA-uudistusta, sillä nykyään kunnilla on vähemmän tehtävää. Nyt kuntaliitoksissa on enemmän järkeä, sillä ne jäljelle jääneet tehtävät ovat aiempaan nähden päällekkäisempiä ”työntekijä per kunta” eikä ”0,0x työntekijää per asukas” ‑tyyliin: suuruuden synergia toisi säästöä myös hallinto- ja kiinteistönpitokuluihin. Toisaalta kuntaliitoksissa on vähemmän järkeä, sillä sotepe on jo fuusioitu ja erinäiset kuntien väliset sopimukset mm. työllisyydenhoidon vastuukuntamalleissa tuntuvat yleistyvän.
Lopuksi: helposti voitaisiin kuvitella utopia, jossa Suomen nykyiset HVA:t olisivatkin kuntia, ja Erva-alueet HVA:ita. Tässä mallissa Helsinki säilyisi omana kuntanaan. Sama on punavuorelaisen Tutkijan näkemys liitosta vauraan Helsingin ja vähemmän vauraan Vantaan välillä.
Mitenhän Helsingin asuntohinnoille tulee käymään? Nyt pistettiin koulurajat uusiksi ja suomenkieliset lapset eivät enää saa vaikuttaa kouluunsa. Tuo vienee aika paljon ostajia pois Helsingin asuntomarkkinoilta. Ihmiset, joilla on lapsia, ovat kai suurin taloudellinen moottori taloudelle. Toinen megatrendi robottiauto, joka tekee puuduttavista automatkoista miellyttävämpiä. En ostaisi Helsingistä asuntoa kyllä itse.
Vantaa aloittaa laajat yt-neuvottelut. 200 työvuotta vaakakupissa.
Tulee Vantaa-ratikalle hintaa?
Muitakin syitä tietenkin on.
Mutta totta kai Vantaan historian suurin investointi koskaan vaatii veronsa.
Puhuin tuolla jo aiemmin lujaa laajenevan helsinkiläisen raideinfran hinnasta. Hintalapun täytyy olla myös meillä valtava.
Ihmettelen aina vaan miksi tätä ei kukaan tutki.
Eli raideinfraeurojen tuloksellisuutta ja kannattavuutta. Ja erityisesti suhteessa kaupunkien budjettien todelliseen tilaan.
Kun Helsingin tulos ehkä putoaa sieltä hyvien aikojen puolesta miljardista nollatasolle, nyt ollaan jo alle puolenvälin, niin niistä ratikkalinjoista ei uutta nettotuloa taida syntyä.
Saako Vantaa omansa pois ratikastaan, riippuu täysin siitä, omistaako kaupunki sen maan, jonka arvoa ratikka nostaa.