Kategoria: Kaupunkisuunnittelu

Kruunusilta on hieno!

Olen ylit­tänyt Kru­unuvuoren sil­lan fil­lar­il­la laskelmieni mukaan jo ainakin 14 ker­taa. Se on muut­tanut kokon­aan fil­larire­it­ti­ni Itä-Helsinki­in. Vaik­ka mat­ka on 2 km pidem­pi, sil­ta on niin hieno, että sen pol­kee mielellään.

Sil­lal­la oli paljon vas­tus­ta­ji, mut­ta tuskin he muis­ta­vat enää vas­tus­ta­neen­sa. Tosi­asi­as­sa sen hyväksymi­nen oli pien­estä kiin­ni. Pidä tätä suure­na vihreän kaupunkisu­un­nit­telun voittona.

Sillin kun sil­las­ta päätet­ti­in ajat­telin sitä lähin­nä ratikkasil­tana. Pidin fil­lari- ja jalankulkuy­hteyt­tä lähin­nä teo­reet­tise­na. Tässä olin täysin väärässä. Tänään ajaes­sani yli, tuli tuol­la run­saan kilo­metrin matkalla vas­taan 54 fil­lar­ia, ja työ­matkali­ikenne oli jo tauon­nut. Jalankulk­i­joi­ta oli paljon enem­män. Tuol­la tahdil­la fil­lare­i­ta on päivässä vähin­tään kymme­nen tuhat­ta. Jat­ka lukemista “Kru­unusil­ta on hieno!”

Kaupunkien tyhjiä asuntoja pitäisi verottaa

Helsingis­sä on noin 40 000 ”tyhjää” asun­toa, siis asun­toa, jos­sa kukaan ei asu vak­i­tuis­es­ti. Useim­mis­sa niistä kyl­lä asuu joku enem­män tai vähem­män tilapäis­es­ti. Ne ovat jonkun muual­la Suomes­sa tai muus­sa maas­sa kir­joil­la ole­van kakkosasun­to­ja tai ulko­mail­la kir­joil­la ole­van työn­tek­i­jän asun­to­ja. Yhä use­ampi asun­to on Airbnb käytössä.

Nämä muual­la Suomes­sa asu­vien kakkosasun­not, niin san­otut ”oop­pera-asun­not” pain­ot­tuvat keskus­tan tun­tu­maan. ”Tyhjiä” asun­to­ja on Klu­u­vis­sa läh­es 40 % kaik­ista asun­noista, joista tosin ymmärtääk­seni osa on lyhytvuokrauk­sen piirissä.

Kaupun­gin menot koos­t­u­vat lähin­nä kouluista ja kiin­teistökaupun­gin menoista, esimerkik­si liiken­nein­fran kun­nos­sa pidos­ta ja joukkoli­iken­teen jär­jestämis­es­tä – ja myös kult­tuuri­palveluista. Ne rahoite­taan lähin­nä tuloverol­la , siis kun­nal­lisverol­la. Tyhjät asun­not ovat nekin riip­pu­vaisia kaupun­gin panos­tuk­sista, mut­ta eivät mak­sa siitä juuri mitään. Jat­ka lukemista “Kaupunkien tyhjiä asun­to­ja pitäisi verottaa”

Valta siirtyy valtioilta kaupungeille (4)

Kaupunkien rak­en­t­a­mi­nen mak­saa vuodessa noin 6–8 mrd. euroa. Tästä sum­mas­ta kaavoituk­sen osu­us on mitätön, mut­ta kaavoitus määrää paljolti lop­putu­lok­sen laadun. Laadukkaaseen kaavoituk­seen kan­nat­taa siis panostaa.

Kaavoit­ta­jan vas­tuu on suuri kaavoitet­taes­sa kas­vavaa kaupunkia, mut­ta ei nii suuri kui­h­tu­vis­sa maalaiskun­nis­sa. Silti nou­datet­ta­va laki on sama.

Kaavo­ja on moitit­tu liian yksi­tyisko­htaisik­si. Kaik­ki viisaus ei ole kaupun­gin virkemiesten päässä. Kan­nat­taisi antaa raken­nusy­htiöi­den ideoi­da, miten tehdä laadukas­ta toisin.

Huo­mat­takoon, että raken­nusy­htiöi­den vas­tu­ulle ei voi antaa laadus­ta huole­htimista, jos raken­netaan hin­tasään­nöstel­tyä tuotan­toa, siis ARA- tai HITAS-asun­to­ja, sil­lä huonom­pikin menee kau­pak­si, jos hin­ta on sään­nel­ty alle markkinahinnan.

Siihen, että kaavamääräyk­set ovat liian yksi­tyisko­htaisia on mielestäni kak­si syytä. Jat­ka lukemista “Val­ta siir­tyy val­tioil­ta kaupungeille (4)”

Valta siirtyy valtioilta kaupungeille (3)

Kävin tässä välis­sä Tam­pereel­la Kun­tali­iton jär­jestämässä kuu­den­nen Maail­man parhaat kaupun­git ‑kurssin lop­pusem­i­naaris­sa. En ollut osal­lis­tunut tuo­hon kurssi­in enkä eri­tyis­es­ti hei­dän Milanon matkallaan, mut­ta kuule­mani kiin­nos­ti suuresti.

Yksi Milanon koke­muk­sista oli, että kaupun­gin mah­ta­va nousu viime vuosikym­meninä perus­tui osit­tain siihen, että Ital­ian lain­säädän­töön oli suh­taudut­tu varsin luovasti.

Tämä on yksi mieli­teemoistani. Lait on Suomes­sa laa­dit­tu lähin­nä ajatellen maalaiskun­tia ja ne sopi­vat varsin huonos­ti sovel­let tavak­si kaupungeissa.

Eri­tyisen huonos­ti kaupunkien olo­suhteisi­in sopi­vat val­takun­nal­liset maankäyt­töä säätelevät lait.

Lunastusoikeus maalla ja kaupungeissa

Alku­vi­ikos­ta MTK julisti, että lunas­tus­lain käyt­tö pitäisi käytän­nössä lopet­taa niin, että kau­pat perus­tu­vat vapaae­htoisi­in kaup­poi­hin. Jat­ka lukemista “Val­ta siir­tyy val­tioil­ta kaupungeille (3)”

Liityntäpysäköinnin maksuttomuus Espoossa

Espoon kaupung­in­jo­hta­ja Kai Mykkä­nen esit­tää pysäköin­nin mak­sullisu­ut­ta Espoos­sa. Se koskisi esimerkik­si liityn­täpysäköin­tiä. Esi­tys on herät­tänyt odote­tusti vas­tus­ta. On san­ot­tu, että se ehkäisee Espooseen muut­tamista, saa espoolaiset tekemään enem­män etä­työtä ja saa men­emään koko matkan autol­la metron käyt­tämisen sijasta.

Min­ulle ei helsinkiläisenä kuu­lu, miten Espoo raho­jaan käyt­tää. Kom­men­toin kuitenkin eräitä näkökohtia.

Oma suh­tau­tu­miseni liityn­täpysäköin­ti­in on muut­tunut fak­to­jen myötä. Ennen ajat­telin, että on hyvä, että autoil­i­jat aja­vat liityn­täpysäköin­ti­in ja jatka­vat sieltä joukkoli­iken­teel­lä töi­hin Helsinki­in sen sijaan, että menevät koko matkan autol­la. Olen alka­nut suh­tau­tua tähän kri­it­tisem­min, kun olen oival­tanut, että tämä on ylivoimais­es­ti sub­ven­toiduin­ta joukkoliikennettä.

Liityntäpysäköinti vie kallista maata

Jat­ka lukemista “Liityn­täpysäköin­nin mak­sut­to­muus Espoossa”

Ajatuksia etätyöstä

Joskus viime vuosikymmenel­lä luin The Econ­o­mistista, että Yhdys­val­lois­sa yri­tyk­set ovat alka­neet rajoit­taa etä­työn tekemistä, kos­ka ovat havain­neet, että etä­työtä teke­vien tuot­tavu­us ja osaami­nen kehit­tyvät heikom­min kuin muiden. Yhdys­val­lois­sa on tapana mita­ta työn­tek­i­jän työpanosta.

Tämä tapah­tui paljon ennen koron­aa. Syy etätöi­den suo­sioon Yhdys­val­lois­sa oli kelvo­ton kaupunkisu­un­nit­telu, jon­ka seu­rauk­se­na työ­matkoi­hin kului kohtu­ut­tomasti aikaa. Tuo­hon aikaan etä­työvä­li­neet oli­vat kehit­tymät­tömämpiä kuin nyt. Nehän otti­vat jät­tiloikan koro­nan ansiosta.

Olen itse tehnyt hybrid­i­työtä koko ikäni, ensin yliopis­tol­la ja sit­ten eduskun­nas­sa. Oli luon­te­vaa aloit­taa työt koti­ti­etokoneel­la ja kävel­lä tai huraut­taa ratikalla töi­hin siinä vai­heessa, kun joku toinen olisi pitänyt tupakkatauon. Päivit­täin oli järkevää ja jopa pakol­lista olla työ­paikallakin.  Nyky­isin eläk­keel­läkin min­ul­la on työpiste Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­sel­la, kaukana käve­ly­matkan ulot­tumat­tomis­sa. Pyrin matkus­ta­maan sinne metrol­la sään­nöl­lis­es­ti vain koh­datak­seni fik­su­ja ihmisiä. Yleen­sä tulen takaisin pari ideaa fik­sumpana. Koti­in oman työpöy­dän ääreen koteloituneena ajatuk­set uhkaa­vat herkästi lop­pua. Jat­ka lukemista “Ajatuk­sia etätyöstä”

Miten kasvava väestö mahtuu jämähtäneeseen asuntokantaan Helsingissä?

Helsingis­sä asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen on hidas­tunut merkit­tävästi. Silti kaupun­gin asukasluku kas­vaa 10 000 asukkaal­la vuodessa. Pitkään on odotet­tu, mil­loin asun­not lop­pu­vat, mut­ta tyhjien myytävien tai vuokrat­tavien asun­to­jen määrä ei ole edes vähentynyt.

Eilen Eero Hol­sti­lan ten­tates­sa min­ua uud­es­ta kir­jas­tani Talous ja kaupun­ki oivalsin mah­dol­lisen selityksen.

Tilas­tois­sa oli ennen yli 30  000 ”tyhjää” asun­toa Helsingis­sä. Val­taosa niistä ei ollut oikeasti tyhjiä, vaan niiden asukas ei ollut kir­joil­la Helsingis­sä. Merkit­tävä osa näistä oli viro­laisia tai mui­ta raken­nustyömiehiä. Nyt hei­dän asun­ton­sa on oikeasti tyhjänä ja tekee tilaa Helsinki­in muuttaville.

Onko järkevää hajottaa ulkomaalaisyhteisöt?

Esitän tässä ajatuk­sen, jos­ta en ole itsekään var­ma. Esitän asian kuitenkin pohdittavaksi. 

Jos Riik­ka Purra nousisi päämin­is­terik­si ja meitä lähtisi viisi­tuhat­ta suo­ma­laista poli­it­tisi­na pako­laisi­na Nairo­bi­in, miten aset­tuisimme sinne asumaan? Hajalleen mah­dol­lisim­man kauas toi­sis­tamme, jot­ta inte­groi­tu­isimme paikalliseen kult­tuuri­in eivätkä naa­purimme jou­tu­isi valit­ta­maan lenkki­makkaran hajus­ta? Ei, var­maankin aset­tuisimme asumaan pienenä suo­ma­lais­ten pako­lais­ten yhteisönä lähelle toisi­amme, niinkuin muuten tekevät suo­ma­laiset eläkeläisetkin Espan­jan aurinkorannoilla.

Tätä olen poht­in­ut sen jäl­keen, kun olin eduskun­nan valiokun­ta­matkalla Kanadas­sa. Suomes­sa ulko­maalaiset pyritään asut­ta­maan mah­dol­lisim­man kauas toi­sis­taan seg­re­gaa­tion vält­tämisek­si. Tämä on ainakin val­tu­us­ton viralli­nen tah­to. Käytän­nön työtä tekevät saat­ta­vat toimia toisin. Kanadalaiset sanoi­vat, että he pyrkivät päin­vas­toin suosi­maan Pikku-Ital­ioi­ta ja Chi­na­towne­ja, jot­ta ulko­maalaisy­hteisöt oli­si­vat elin­voimaisia ja nuoret kas­vaisi­vat johonkin kulttuuriin.

Mei­dän poli­ti­ikkamme on vai­h­toe­hdoista huonoin. Yritämme estää samas­ta maas­ta tule­vien aset­tumista samoille alueil­la, mut­ta sen sijaan eri maista tule­vat maa­han­muut­ta­jat aset­tuvat tois­t­en­sa naa­pureik­si maa­han­muut­ta­jalähiöi­hin. Niin­pä täl­laisen lähiön koulus­sa puhutaan kym­meniä kieliä. Oma kult­tuuri ei tässä sekamel­skas­sa säi­ly eikä periy­dy, mut­ta tilalle ei tule muu­takaan kulttuuria.

Kanadan tilanne on tietysti sikäli hyvä, että maas­sa puhutaan englan­tia ja ran­skaa, jot­ka ovat maail­mankieliä, kun taas suo­mi ja ruot­si ovat muual­la hyödyt­tömiä. Maa­han­muut­ta­jien suomen kie­len taitoa täl­laiset etniset kylät eivät edis­täisi. Se on selvä argu­ment­ti näitä Pikku-Ital­ioi­ta vas­taan. Jat­ka lukemista “Onko järkevää hajot­taa ulkomaalaisyhteisöt?”

Valtuustoaloite kiinteistöverosta

Kun val­tio vähen­tää panos­tus­taan kult­tuuri­in, Helsin­gin on lisät­tävä omaansa. Tämä on tärkeää pait­si kult­tuurin itsen­sä vuok­si myös sik­si, että hyvät kult­tuuri­palve­lut ovat kaut­ta his­to­ri­an olleet kaupunkien tärkeä vetovoimatekijä.

Eilen oli viimeinen tilaisuuteni tehdä val­tu­us­toaloite. Tein niitä peräti kak­si, toisen kiin­teistöveros­ta ja toisen HSL:n tariffeista.

Teen HSL:n tar­if­feista toisen postauk­sen, tässä kiinteistöveroaloite:

 

Suurten kaupunkien rooli koros­tuu kaikkial­la maail­mas­sa. Helsinkikin on yhä enem­män oman onnen­sa seppä.

On myös aiem­paa haas­tavam­paa huole­htia koul­u­lais­temme saa­man opetuk­sen korkeas­ta tasos­ta, mikä tärkeätä, jot­ta oppi­laat saisi­vat hyvät lähtöko­h­dat elämässään.

Asumisen hin­nan pitämi­nen kohtu­ullise­na edel­lyt­tää asun­to­tuotan­non pitämistä korkeana. Jot­ta Helsinki­in halu­taan eikä joudu­ta, on panos­tet­ta­va asuinympäristö­jen korkeaan laatuun.

Nämä ja mon­et muut tehtävät edel­lyt­tävät, että kaupungilla on riit­tävästi vero­tu­lo­ja käytet­tävis­sään. Työn vero­tuk­sen hai­tat kuitenkin koros­tu­vat palvelu­val­taises­sa kaupungis­sa, onhan palvelu­jen käytössä yleen­sä ole­mas­sa vero­ton vai­h­toe­hto. Jat­ka lukemista “Val­tu­us­toaloite kiinteistöverosta”

Kaupunkisuunnittelussa päätetään isoista asioista ilman julkista keskustelua.

Helsin­gin kun­nal­lis­vaaleis­sa oli kyse lähin­nä kaupunkisu­un­nit­telus­ta. Palve­lut ovat ihmisille tärkeitä, mut­ta niis­sä kaupungilla on vain vähän liikku­ma-alaa. Kaupunkisu­un­nit­telus­sa sitä on, ja päätök­set vaikut­ta­vat jopa vuo­sisato­jen päähän. Siihen näh­den kaupunkisu­un­nit­telus­ta keskustelti­in kovin vähän.

Vielä 30 vuot­ta sit­ten uskot­ti­in inter­netin lopet­ta­van kaupunkien kasvun, kun ollak­seen tiedon äärel­lä ei tarvit­sisi enää olla kaupungis­sa. Näin minäkin uskoin, mut­ta kävi aivan toisin.

Vuosi­tuhan­nen vai­h­teessa kaikkial­la maail­mas­sa kaupungis­tu­mi­nen muut­tui suurkaupungis­tu­misek­si. Mitä kehit­tyneem­pi on talous, sitä erikois­tuneem­paa työvoimaa se tarvit­see. Monipuoliset työ­markki­nat edel­lyt­tävät isoa kaupunkia. Vielä isom­paa kaupunkia tarvi­taan, jos molem­mat puolisot tarvit­se­vat erikois­tuneen työpaikan.

Seu­raa­van kymme­nen vuo­den aikana Helsin­gin seudulle tulee noin 200 000 asukas­ta lisää. On iso val­in­ta, mil­laista kaupunkia heille raken­netaan. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telus­sa päätetään isoista asioista ilman julk­ista keskustelua.”