Kategoria: Kaupunkisuunnittelu

Kivinokasta valtuustossa

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­tossa keskustelti­in Kivi­nokan kaavoituk­ses­ta virk­istyskäyt­töön. Kun val­tu­utet­tu Otto Meri (kok) esit­ti, että yleiskaavaa pitäisi muut­taa asumiseen, käytin asi­as­ta puheen­vuoron minäkin.

Luulin, että riita asun­torak­en­tamis­es­ta Kivi­nokkaan ratke­si kymme­nen vuot­ta sit­ten, kun kaavoitet­ti­in noin 3500 asukkaan ver­ran asun­torak­en­tamista Hert­toniemen teol­lisu­usalueelle metroase­man viereen. Asun­to­ja tuli paljon enem­män kuin Kivi­nokkaan olisi koskaan tul­lut ja paljon lähem­mäs metroase­maa. Nämä 3500 lisäa­sukas­ta korosta­vat virk­istysalueen tarvet­ta Kivinokassa.

Riita asumis­es­ta ei men­nyt silti hukkaan. Kun parikym­men­tä vuot­ta sit­ten kävin tutus­tu­mas­sa alueeseen, en kokenut itseäni ter­ve­tulleek­si. Tunne saat­toi johtua luk­i­tus­ta puomista, jon­ka tosin pystyi kiertämään maas­ton kautta.

Kun olin rohkaissut kuitenkin alueelle tunkeu­tu­maan, havaitsin, että siel­lä ole­vat kesä­ma­jat oli­vat eri­laisil­la rak­en­teel­lisil­la jär­jeste­ly­il­lä val­lan­neet itselleen reviirin.

Kun kävin alueel­la viime kesänä, tämä kaik­ki oli muut­tunut parem­mak­si. Kaik­ki ongel­mat eivät ole vieläkään pois­tuneet, mut­ta asi­at ovat paljon parem­min kuin aiemmin.

 

Mikä Helsingin keskustaa näivettää?

Helsin­gin Sanomis­sa oli tänään aukea­ma Helsin­gin keskus­tan näivet­tymis­es­tä. Kun tilanne on muut­tunut huonom­mak­si muu­ta­mas­sa vuodessa, on kat­sot­ta­va, mikä on muuttunut.

Pitkäaikaisia, hitai­ta muu­tok­sia ovat olleet:

  • Keskus­tan ulkop­uolelle on raken­net­tu kaup­pakeskuk­sia, joiden ostovoima syö tietysti keskus­tan kaup­po­jen myyn­tiä. Se ei tapah­du välit­tömästi kaup­pakeskuk­sen valmistues­sa, kos­ka käyt­täy­tymisen muu­tos vie aikansa.
  • Kansalais­ten, eri­tyis­es­ti kaupunki­lais­ten kulu­tusko­ris­sa palve­lut ja ajan­vi­et­to ovat vie­neet tilaa tavaran kuluttamiselta.
  • Net­tikaup­pa syr­jäyt­tää voimal­la fyy­sistä kaup­paa erikoiskau­pan alal­la. Itse ostin juuri verkos­ta juus­toraas­ti­men, kos­ka sel­l­aista ei ollut löy­tynyt kaupasta.

Nopei­ta muu­tok­sia viime vuosi­na ovat olleet

  • Tur­is­min lop­pumi­nen Venäjältä ja Aasiasta.
  • Etätöi­den yleistymi­nen, minkä seu­rauk­se­na keskus­ta toimis­tois­sa on päivit­täin huo­mat­tavasti vähem­män väkeä.
  • HSL on nos­tanut lyhyi­den keskus­tan sisäis­ten matko­jen hin­to­ja merkit­tävästi pois­ta­mal­la ratikkalipun. Parin pysäkkivälin matkas­ta 2,80 euroa puhu­mat­takaan 3,10 eurosta on kohtuuttomasti.

Jat­ka lukemista “Mikä Helsin­gin keskus­taa näivettää?”

Miksi Erkki Tuomioja on väärässä asukaspysäköinnin hinnasta

Kansalainen, enti­nen kiin­teistö­toimen apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja Erk­ki Tuomio­ja kir­joit­ti Helsin­gin Sanomien yleisönosas­tossa asukaspysäköin­nin hin­nanko­ro­tuk­sia vas­taan ja näin ollen myös oman ryh­män­sä kan­taa vas­taan.  Hänen mukaansa kysyn­nän ja tar­jon­nan perus­teel­la tapah­tu­va hin­noit­telu varaa asukaspysäköin­nin vain rikkaiden etuoikeudek­si. Palaan Tuomio­jan argu­men­toiti­in sen jäl­keen, kun olen käsitel­lyt asi­as­sa tapah­tunut­ta ehkä vähän odot­tam­a­ton­ta käännettä.

Asukaspysäköin­tipaikko­jen hin­ta alit­taa roimasti niiden kaupungille aiheutu­vat kus­tan­nuk­set. Nämä kus­tan­nuk­set syn­tyvät talvel­la, kun katu­jen auraus on työlästä ja kun lumi pitää kul­jet­taa pois. Kun olin lap­si, ja siitä on jo jonkin ver­ran aikaa, lumet aurat­ti­in kasoik­si kadun var­teen ja jätet­ti­in siihen. Vap­pu­un tai ainakin kukan­päivään men­nessä ne oli­vat sula­neet. Auto­ja oli aika vähän, joten ne eivät kadun­var­si­paikko­ja juuri tarvin­neet. Meil­la lap­sille ne kasat toi­vat riemua.

Tämä kus­tan­nus­pe­rusteisu­us ei kuitenkaan ole enää rel­e­vant­ti argu­ment­ti pysäköin­tiniukku­u­den jakamises­sa. Vai­h­toe­htoiskus­tan­nus on silti argu­ment­ti. Kun kaik­ki kadun­var­ret on varat­tu asukaspysäköin­ti­in, asioin­tipysäköin­ti­in eli kau­pas­sa käyn­ti­in ei ole tilaa, mis­tä kär­sivät kau­pat. Van­hus­ten koti­hoidon kus­tan­nuk­set nou­se­vat, kos­ka kadun­var­sil­la ei löy­dy paikko­ja. Pelkästään tämä van­hus­ten­hoidolle koitu­va kus­tan­nus taitaa ylit­tää asukaspysäköin­nin tuo­ton, jon­ka arvioin ole­van jotain kymme­nen miljoo­nan euron paikkeil­la. Jat­ka lukemista “Mik­si Erk­ki Tuomio­ja on väärässä asukaspysäköin­nin hinnasta”

HSL:n infrakorvaukset johtavat umpikujaan

HSL:n perus­sopimuk­sen mukaan HSL mak­saa jäsenkun­nilleen näi­den tekemistä infrain­vestoin­neista kor­vaus­ta, joka perus­tuu 5 pros­entin lasken­nal­liseen korkoon. Tästä poikkeuk­se­na on Helsin­gin aikanaan tekemät investoin­nit metroon ja ratikkaverkkoon, joista ei kor­vauk­sia makseta.

Tässä on kak­si ongel­maa. Viisi pros­ent­tia on aika paljon. Toinen ongel­ma liit­tyy siihen, että kun­nat rahas­ta­vat samat investoin­nit kah­teen ker­taan. Jat­ka lukemista “HSL:n infrako­r­vauk­set johta­vat umpikujaan”

Helsingin väkiluku ja asumisväljyys

Helsin­gin asukaslu­vun kasvu notkahti pari vuot­ta sit­ten. Lasku oli alka­nut jo ennen koron­aa, mut­ta var­maankin korona vauhdit­ti sitä. Nyt se on taas kään­tynyt rivakkaan nousu­un. Oheises­sa kuvas­sa 12 liuku­va väk­ilu­vun muu­tok­sen summa.

Luvuis­sa ei ilmeis­es­ti ole juurikaan ukrainalaisia, sil­lä jos olisi, koko maan asukasluku olisi kas­vanut tuhan­sil­la asukkail­la, mut­ta ei ole.

Kun Helsin­gin asukaslu­vun kasvu liki pysähtyi, nousi vaa­timuk­sia vähen­tää asun­to­tuotan­toa, kun asun­to­ja ei nyt tarvitakaan.

Min­un johtopäätök­seni oli päin­vas­tainen. Muu­tos osoit­ti, että asun­to­ja on liian vähän. Keskiössä on asum­isväljyy­den kasvu. Jat­ka lukemista “Helsin­gin väk­iluku ja asumisväljyys”

Pitääkö asukaspysäköintitunnuksella voida myös pysäköidä?

Kaupunkiym­päristölau­takun­nas­sa on käsit­telyssä asukaspysäköin­nin hin­nan hilaamis­es­ta markki­nae­htoisem­paan suun­taan. Ajatuk­se­na on, että siel­lä, mis­sä paikoista on ylikysyn­tää, jono­tuk­sen sijas­ta niukku­ut­ta kar­si­taan hinnalla.

Täl­lä ker­taa ei ole kyse han­kkeesta, jol­la halu­taan vaikeut­taa auton käyt­töä Helsingis­sä. Pikem­minkin päin­vas­toin. Eniten autoilua vaikeut­taisi, jos pysäköin­nistä tehtäisi­in kaikkial­la kaupungis­sa ilmaista eikä olisi myöskään rajoituk­sia siitä, kuin­ka mon­ta tun­tia tai kuukaut­ta auto saa olla pysäköi­tynä. Jat­ka lukemista “Pitääkö asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sel­la voi­da myös pysäköidä?”

Mitä tehdä tyhjille toimistoille

Pääkaupunkiseudul­la on tyhjil­lään 1,2 neliök­ilo­metriä toimis­toti­laa. Se vas­taa noin 50 000 työ­paikkaa. Asun­noik­si muutet­tuna samaan tilaan mah­tu­isi noin 30 000 asukasta.

Tyhjän toimis­toalan voi ennus­taa lisään­tyvän etä­työn vuok­si. Vielä ei tiede­tä, kuin­ka paljon koro­nan aiheut­ta­ma etä­työ on tul­lut jäädäk­seen, mut­ta ei se ainakaan lisää toimi­s­toneliöi­den tarvetta.

Helsin­gin keskus­tas­sa toimis­tot ovat täyskäytössä. Tyhjää tilaa on vain sen ver­ran kuin on vält­tämätön­tä tur­vaa­maan markki­noiden toimivu­us. Toimis­to­ja on tyhjil­lään ennen kaikkea siel­lä, minne on vaikea päästä julk­isil­la kulkuneu­voil­la, eri­tyis­es­ti kehätei­den var­sil­la. Keskus­taan taas on vaikea päästä autol­la, mut­ta se ei näytä toimis­toti­lan kysyn­tää hait­taa­van. Jat­ka lukemista “Mitä tehdä tyhjille toimistoille”

Lisää asuntoja Helsingin keskustaan

Toimis­toti­las­ta on tulos­sa pääkaupunkiseudul­la merkit­tävää yli­tar­jon­taa. Toisaal­ta osa etä­työstä on tul­lut jäädäk­seen ja toisaal­ta suun­taus vie kohden tiivi­impiä toimis­to­ja, jois­sa on vähem­män neliöitä henkeä kohden. Omaa työhuonet­ta ei enää tarvi­ta omia mappe­ja varten. Tietokoneenkaan ei tarvitse olla oma, kos­ka tiedot ovat pilvessä.

Mon­et yri­tyk­set tähtäävät jopa 50 pros­ent­tia pienem­pi­in toim­i­tiloi­hin, mut­ta arvioikaamme, että vähen­nys on lähivu­osi­na keskimäärin vaa­ti­mat­tomasti 20 %. Se on silti pari miljoon­aa toimi­s­toneliötä. Jos näi­den tilalle tulisi asun­to­ja, syn­ty­isi koti noin 50 000 asukkaalle.

Kaavoit­ta­ja hyväksyy toimis­to­jen muut­tamisen asun­noik­si kaupun­gin laidoil­la, mut­ta ei keskus­tas­sa. Työ­paikkamäärän pitäisi siis keskus­tas­sa kas­vaa samas­sa tahdis­sa toimis­to­jen tiivistymisen kanssa. Tätä perustel­laan sil­lä, että Helsin­gin keskus­ta tar­joaa maan parhaan sijain­nin toimis­toille. Siel­lä on toim­i­tilo­ja tyhjil­lään paljon vähem­män kuin muual­la pääkaupunkiseudul­la. Jat­ka lukemista “Lisää asun­to­ja Helsin­gin keskustaan”

Sörnäisten tunneli

Aloite­taan myön­ny­tyk­sel­lä. Sörnäis­ten tun­neli lieven­tää autoli­iken­teen tuot­tamia hait­to­ja Kalasa­ta­mas­sa ja nopeut­taa auto­jen liikku­mista siellä.

Mut­ta se lisää auto­jen aiheut­tamia hait­to­ja ja liiken­teen ruuhkau­tu­mista Kalasa­ta­man pohjois­puolel­la, Sörnäis­ten rantatiel­lä, Kru­u­nun­haas­sa ja esimerkik­si Espal­la.  Se taas pilaa kaupunkia ja hidas­taa sekä auto­jen että ihmis­ten liikkumista.

Van­ha totu­us kaupunkili­iken­teestä sanoo, ettei väyliä rak­en­ta­mal­la pääse ruuhk­ista eroon. Ne saadaan vain siir­re­tyk­si paikas­ta toiseen.

Mut­ta entä Tukhol­ma? Onhan siel­läkin tun­nelei­ta autoille? Tukhol­mas­sa on myös ruuhka­mak­sut neu­traloimas­sa tun­nelien autoli­iken­net­tä lisäävää vaiku­tus­ta. Ruuhka­mak­su­jen yhdis­tämi­nen väyläin­vestoin­tei­hin on ain­oa tapa tehdä väyläin­vestoin­neista jotenkin järke­viä. Jat­ka lukemista “Sörnäis­ten tunneli”

Kaupunkiliikenteen oikea hinnoittelu

Kaikissa teol­lisu­us­maid­en suuris­sa kaupungeis­sa sub­ven­toidaan joukkoli­iken­net­tä. Helsin­gin seudul­la joukkoli­iken­teen kus­tan­nuk­sista puo­let kate­taan kun­tien budjetista.

Sub­ven­tion vält­tämät­tömyy­teen on päädyt­ty käytän­nön opet­ta­mana. Ilman sitä liian moni käyt­täisi autoa ja liikenne ruuhkau­tu­isi. Ennen kuin Helsin­ki ryhtyi tuke­maan joukkoli­iken­net­tä, mat­ka Puoti­las­ta keskus­taan kesti aamu­ru­uhkas­sa 40 minuuttia.

Ruuhkien tor­ju­mi­nen väyliä rak­en­ta­mal­la mak­saisi vielä enem­män kuin joukkoli­iken­teen sub­ven­tio, minkä lisäk­si elämä moot­toritei­den halko­mas­sa kaupungis­sa olisi tym­peää ja epäterveellistä.

Talous­teo­ri­an kannal­ta joukkoli­iken­teen sub­ven­tio kuitenkin on väärää poli­ti­ikkaa – parem­pi kuin ei mitään, mut­ta kaukana opti­mista.  Hait­taa aiheut­tavaa autoilua vähen­netään sub­ven­toimal­la vähem­män haitallista joukkoli­iken­net­tä. Opti­maal­ista olisi verot­taa autoilua ulkois­t­en hait­to­jen ver­ran ja pan­na joukkoli­ikenne mak­samaan omat kus­tan­nuk­sen­sa ja jopa vähän lisää tilas­ta, melus­ta ja pakokaa­su­ista. Autoilun haitoista suurin kohdis­tuu toisi­in autoil­i­joi­hin ruuhkan muo­dos­sa. Jat­ka lukemista “Kaupunkili­iken­teen oikea hinnoittelu”