Kaupunkisuunnittelu

Puheenvuoroni AM-ohjelmasta

Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli eilen AM-ohjelmaa. Tässä puheenvoroni hieman stilisoituna ja täydennettynä.

Haluan kiittää AM-ohjelman tekijäitä hyvästä raportista. Se oli todella hyvin tehty ja informatiivinen.

Hurraa, asuntoja saa halvemmalla!

Helsingin Sanomista saimme tänään lukea, että asuntojen hintojen aleneminen on pysähtynyt, mutta pääkaupunkiseutu ja erityisesti Helsinki on ollut pettymys. En ole lainkaan pettynyt, pikemminkin iloinen ja ylpeä. Me olemme pyrkineet toimimaan kohtuuttomia asumismenoja vastaan. Siksi asuntoja on rakennettu niin paljon ja se on toiminut. Tämä on onnistuminen, ei mikään pettymys. Mitenkään liian halpaa ei asuminen edelleenkään ole.

Huolta tuottaa, että nyt asuntotuotanto kyykkää. Kaupungin tulee estää kyykkääminen. On tultava vastaan tonttien hinnoissa ja vuokrissa ehdolla, että rakentaminen aloitetaan määräajassa. Näin on ymmärtääkseni tehtykin. Tosin emme ole saaneet lukea Hesarin sivuilta tästä merkittävästä asuntopoliittisesta päätöksestä.

Vuokralta omaksi

Uutena asiana ollaan ottamassa käyttöön vuokrata omaksi -malli. Pidän tätä hyvänä, mutta näen pienen mörön, joka vaatinee vielä mallin hiomista. Jatka lukemista ”Puheenvuoroni AM-ohjelmasta”

Puheeni valtuustossa ja kysymys Hesarille

Keskityn tässä puheessani kahteen asiaan, segregaatioon ja asuntotuotantoon. Segregaatio on kaikkia suuria kaupunkeja vainoava viheliäinen tauti, jonka ennaltaehkäisyyn kannattaa käyttää huomattavasti rahaa, koska epäonnistuminen vasta kalliiksi tuleekin. Katsokaa vain kansainvälisiä epäonnistujia, joita ei tarvitse edes etsiä kaukaa.

Helsingissä on meneillään voimakas muuttovirta, jossa hyvin koulutetut muuttavat pois alueilta, joissa koulutustaso on matala. Huomattakoon, että selittäjänä on nimenomaan koulutus, eivät niinkään tulot.

Käytämme melko paljon rahaa segregaation torjuntaan, mutta tuosta rahasta suurin osa menee torjumaan rikkaiden ghettoja. Silläkin on ansionsa, koska se torjuu kansan jakautumista kovin eri tavalla maailman kokeviin luokkiin, mutta segregaation pahinta ongelmaa, köyhyystaskujen syntymistä se ei ehkäise. Jatka lukemista ”Puheeni valtuustossa ja kysymys Hesarille”

Hurraa, Helsingin asuntopolitiikka toimii!

Jos otetaan tavoitteeksi, että kaikki Helsinkiin asumaan haluavat saavat Helsingistä asunnon järkevään hintaan, on rakennettava lisää asuntoja. Se on oikeastaan ainoa mahdollinen tapa. Kaikissa muissa tavoissa on se vika, että jos joitakuita autetaan pääsemään Helsinkiin, joitakin toisia vastaavasti estetään, koska se on lähes nollasummapeliä. Ei aivan nollasummapeliä, mihin palaan seuraavassa postauksessa. Eräänlaista hölmöläisten peiton jatkamista se kuitenkin on.

On tietysti toinenkin vaihtoehto. Tehdään Helsingistä niin huono paikka asua, että halu muuttaa Helsinkiin vähenee. Sanoihan eräs Keskustan kansanedustajakin aikanaan, että Tampereesta ei saisi tehdä niin hyvää kaupunkia kuin siitä ollaan tekemässä, jotta se ei imisi asukkaita muualta. Tätä vaihtoehtoa en kuitenkaan käsittele. Jatka lukemista ”Hurraa, Helsingin asuntopolitiikka toimii!”

Mikä Helsingin keskustaa vaivaa?

Puheenvuoroni kaupunginvaltuustossa keskustan vetovoiman heikentymisestä:

***

Kiitän kokoomusta hyvästä ryhmäaloitteesta. Tämä kysymys on yksi valtuustokauden tärkeimmistä.

Kun pohdimme, miksi keskustan vetovoima on heikentynyt, on keskityttävä siihen, mikä on muuttunut. Vaikka kuinka on tyytymätön johonkin asiantilaan, jos siinä ei ole tapahtunut muutosta, se ei ole voinut aiheuttaa keskustan aseman muuttumista.

Mikä on siis muuttunut?

Turistit. Ukrainan sota ja lentoyhteyksien katkeaminen Aasiasta Venäjän yli ovat vieneet venäläiset, kiinalaiset ja japanilaiset matkustajat. Tämä näkyy Helsingin katukuvassa, on laskenut merkittävästi erikoiskaupan myyntiä ydinkeskustassa ja kuriositeettina todettakoon, johtanut monen hyvän kiinalaisen ravintolan sulkemiseen. Jatka lukemista ”Mikä Helsingin keskustaa vaivaa?”

Miksi ja milloin pikaratikka voittaa bussin

Tekniikka- ja talous -lehti julkaisi kirjoituksen Akkusähköbussi haastaa raitiovaunun – Liikennealan kahden veteraanin mielestä raidehankkeet ovat verorahojen totaalista tuhlausta. Siinä Jussi Sauna-aho ja Antti Talvitie argumentoivat bussien puolesta paikallisjunia ja raitiovaunuja vastaan.

Päätin vastata kirjoitukseen blogillani, mutta muiden kiireiden jälkeen ehdin vasta nyt.

Sauna-ahon ja Talvitien mukaan sähköbussin energiankäyttö matkustajaa kohden on välillä Helsinki – Leppävaara pienempi kuin paikallisjunan, koska juna on niin painava. Näin voi olla, vaikka ihmettelenkin, sillä bussi joutuu pysähtymään yhtenään liikennevaloissa ja risteyksissä, kun taas juna lähtökohtaisesti vain pysäkeillä. Olennaista on, että juna pyyhältää tuon välin 16 minuutissa. Bussi ei ole tainnut siinä ajassa päästä edes Tullinpuomiin. Suurten matkustajamäärien kuljettamiseen paikallisjuna on aivan ylivoimainen kapasiteettinsa ja nopeutensa ansiosta. Samalla on todettava, että pienten matkustajamäärien kuljettamiseen juna ei sovellu. Siksi en ole innostunut kaikista vaatimuksista lisätä paikallisjunaliikennettä sielläkin, missä matkustajat mahtuisivat hyvin bussiin – tai jopa taksiin.

Kiinnostavampi on ratikan ja sähköbussin vertailu, koska ne ovat edes vähän samaa sarjaa. Yksinkertaisuuden vuoksi puhun vain busseista, sillä sähköbussi voittaa paikallisliikenteessä dieselbussin niin selvästi, että dieselbussit taitavat poistua markkinoilta. Jatka lukemista ”Miksi ja milloin pikaratikka voittaa bussin”

Ketkä pääsevät kaupunkiin?

Parikymmentä vuotta sitten Euroopan suuret kaupungit tempautuivat nopeaan kasvuun. Imuun tarttui myös Helsinki, jossa seudun väkiluku on kasvanut jo 330 000 asukkaalla. Monissa kasvavissa kaupungeissa asumisen hinta on noussut tuskallisesti.

Helsingissä asuminen on kallistunut vähemmän, koska asuntotuotantoa on pystytty lisäämään. Asukkaat tosin eivät ole tästä päättäjiä kiittäneet. Nyt asuntotuotanto jumittaa, vaikka väkiluku kasvaa entistä nopeammin. Pian rakentamatta jääneitä asuntoja tarvittaisiin. Rakentajat ovat palanneet kotimaihinsa ja saattavat jäädä sinne.

Suhdannevaihtelut ovat markkinatalouden vitsaus, jota vastaan viisas valtion toimii. Helsinki on jotain tehnytkin. Asuntotuotanto kyykkää Helsingissä paljon vähemmän kuin seudun muissa kunnissa.

Jos kaikki halukkaat eivät mahdu, miten valitaan ne onnekkaat, jotka pääsevät kaupunkiin? Jatka lukemista ”Ketkä pääsevät kaupunkiin?”

Satamatunnelivaihtoehdoista ”halvin” on kallein.

Satamatunnelin vaihtoehdot eroavat toisistaan paitsi ympäristövaikutusten osalta myös taloudellisesti. Julkisuudessa halvimmaksi väitetty vaihtoehto on tosiasiassa kallein.

Helsingissä puuhataan satamatunnelia, joka johdattaisi lautoista tulevat rekat suoraan Länsiväylälle. Koko tunneli on kiistanalainen, mutta valtuusto on tehnyt siitä periaatepäätöksen vuonna 2021. Nyt kiistellään siitä, mikä eri vaihtoehdoista toteutetaan.

Kokoomus kannattaa lyhyttä tunnelia, jonka suuaukko olisi Lapinlahden puistossa – kokoomuksen mukaan veisi puistosta van vähän, mutta kyllä olosuhteet puistossa muuttuisivat, jos rekat ajaisivat sen kautta, vaikka vain ”vähän”.

Kokoomus kannattaa vaihtoehtoa väittäen sitä halvimmaksi. On totta, että se rakentamiskustannukset ovat halvimmat, mutta kokonaisuutena vaihtoehto on kaupungin kannalta kallein. Jatka lukemista ”Satamatunnelivaihtoehdoista ”halvin” on kallein.”

Segregaatio etenee Helsingissä koulutuserot edellä

Suunnittelen erääseen kirjaan kirjoitusta segregaatiosta Helsingissä. Minulla oli sellainen käsitys, että tuloerot Helsingin asuinalueiden välillä ovat nopeassa kasvussa.

Otin tilastokeskuksen Paavo-tietokannasta tiedot ruokakuntien mediaanituloista osoittaakseni, kuinka ero ovat kasvaneet vuodesta 2010 vuoteen 2022. Saatoin eri vuosien tiedot yhteismitallisiksi jakamalla mediaanitulot koko maan mediaanituloilla. En ollut aineistoon oikein tyytyväinen, koska ruokakunnan mediaanituloihin vaikuttaa ratkaisevasti ruokakunnan koko ja asukkaiden ikä. Yhden tulonsaajan ruokakunnissa tulot ovat tietysti pienemmät kuin kahden tai useamman tulonsaajan ruokakunnissa (myös kotona asuvilla lapsilla voi olla tuloja) samoin kun elämänvaihe: opiskelijat, työikäiset ja eläkeläiset. Mutta sitä on käytettävä, mitä on helposti saatavilla.

Odotusten mukaisesti tulot olivat nousseet 12 vuodessa nopeasti kantakaupungissa ja esimerkiksi Kalliossa, ja heikentyneet suhteessa koko maan mediaanituloihin monilla ennestään pienituloisilla alueilla. Säännöstä oli kuitenkin paljon poikkeuksia. Niinpä päätin tiivistää tiedon kaupunginosien mediaanitulojen väliseksi keskihajonnaksi. Muuttujana oli siis mediaanitulot suhteessa koko maan mediaanituloihin.

Jatka lukemista ”Segregaatio etenee Helsingissä koulutuserot edellä”

Helsingissä otettu askel kohti 15 minuutin kaupunkia?

Kaupunkiympäristölautakunnalle esiteltiin viime viikolla vuotuinen raportti helsinkiläisten liikkumistottumuksista. Kolme edellistä raporttia ovat kertoneet lähinnä siitä, miten korona on muuttanut käyttäytymistä. liikkumista. Nyt tuli ensimmäinen koronan jälkeinen normaali vuosi. Sitä kannattaa verrata vuoteen 2019, joka taas oli viimeinen normaali vuosi ennen koronaa.

Silmään pisti, miten paljon kävelyn osuus tehdyistä matkoista on noussut neljässä vuodessa. Kävelyosuus on kasvanut suhteessa enemmän kantakaupungissa kuin esikaupunkialueilla, mutta on se noussut esikaupungissakin. Jatka lukemista ”Helsingissä otettu askel kohti 15 minuutin kaupunkia?”

Puheeni valtuustosta Valimon teollisuusalueesta

Valtuusto käsitteli Otso Kivekkään aloitetta asuntojen kaavoittamisesta teollisuusalueelle Valimon itäosassa tulevan Vihdintien ratikan äärelle.

Hyvät valtuutetut!

Joskus yli 40 vuotta sitten esitin, että Ruoholahdessa silloin ollut lautatarha pitäisi siirtää pois asuntojen tieltä. Se herätti valtavaa pahennusta kokoomuksessa: miten voit olla noin yritysvihamielinen, minulle huudettiin. Tuskin kukaan pitäisi enää lautatarhaa järkevänä maankäyttönä Ruoholahdessa.

Kaupungin kasvaessa sen maankäyttö muuttuu. Mikä oli ennen järkevää ei uudessa tilanteessa sitä enää ole. Tämä on vaikeaa kokoomukselle, mutta on se tietysti joskus vaikeaa meille vihreillekin.

Parhaillaan puretaan Hakaniemen siltahirvitystä. Siitä tuli aikanaan niin ruma, korkea ja kaupunkikuvaan huonosti sopiva, koska sen ali piti päästä laivalla Hakaniemessä olevalle elementtitehtaalle. Kun silta oli valmis, tehdas lopetti toimintansa.

Punavuori oli aikanaan paljolti teollisuusaluetta, mutta ei ole enää eikä kukaan teollisuutta sinne haikaile.

Kun me nyt rakennamme Vihdintien ratikkaa, teollisuusalue on sen varrella väärää maankäyttöä. Ratikalla ei lasteja tehtaalle kuljeteta. Teolliset työpaikatkin hyötyvät vain marginaalisesti ratikkayhteydestä, koska hehtaaria kohden teollisuusalueelle on todella vähän työpaikkoja. Jatka lukemista ”Puheeni valtuustosta Valimon teollisuusalueesta”