Pitäisikö Vantaa liittää Helsinkiin?

Helsin­gin ja Van­taan yhdis­tämi­nen oli vakavasti esil­lä parikym­men­tä vuot­ta sit­ten. Helsin­ki olisi sen hyväksynyt, mut­ta van­taalaiset hylkä­sivät. Itse kan­natin tuol­loin voimakkaasti.

Kuulin sil­loin vahin­gos­sa kah­den van­taalaisen poli­itikon keskustel­e­van asi­as­ta keskenään ja sanovan, että kat­so­taan, miten Kivistön ja parin muun suuren investoin­nin kanssa käy. Jos ne epäon­nis­tu­vat, liitytään sit­ten Helsinkiin.

Teki mieli men­nä väli­in ja sanoa, että ei ole var­ma, että Helsin­ki enää halu­aa Van­taa­ta, jos se ajaa itsen­sä aivan rapakuntoon.

Van­taa on nyt huo­mat­tavasti huonom­mas­sa jamas­sa kuin sil­loin ja Helsin­ki taas vahvem­pi. Eri­tyis­es­ti Kivistön rak­en­t­a­mi­nen on jäänyt kesken. On pieni katas­trofi, jos jonkin alueen rak­en­t­a­mi­nen pysähtyy, kos­ka sitä on vaikea käyn­nistää uud­estaan. Kivistö ei ole ain­oa kesken jäänyt alue. Espoos­sakin niitä on. Jat­ka lukemista “Pitäisikö Van­taa liit­tää Helsinkiin?”

26. Myydä vai vuokrata maata?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Jos kaupun­ki kaavoit­taa omis­ta­maansa maa­ta, pitäisikö sen luovut­taa ton­tit tämän jäl­keen myymäl­lä vai vuokraa­mal­la? Myyn­nistä saa tuloa heti, vuokrat­u­lo taas tuot­taa kaupungille pysyvän ja ennustet­ta­van tulovir­ran. Jos vuokra on neljä pros­ent­tia ton­tin myyn­ti­hin­nas­ta, vuokraami­nen on kaupungille edullisem­paa, jos kaupun­gin omista lain­ois­taan mak­sama reaa­liko­rko on alle neljä pros­ent­tia. Tämä kuitenkin edel­lyt­täen, että kaupun­gin taloudelli­nen tilanne on niin hyvä, ettei velan määrä vaiku­ta sen lain­o­jen korkoon. Kos­ka vuokra on sidot­tu hin­tain­dek­si­in, tuot­to­pros­ent­tia tulee ver­ra­ta reaa­liko­rkoon eli nimel­lisko­ron ja inflaa­tion ero­tuk­seen. Laskel­mas­sa on lisäk­si otet­ta­va huomioon, että jos kaupun­ki myy ton­tit, se saa niistä jatkos­sa kiin­teistöveroa. Yleen­sä kaupun­ki saa lainaa halvem­mal­la kuin asun­nonos­ta­ja, jol­loin kaupungilla on suh­teelli­nen etu omis­tamiseen. Se puoltaa tont­tien vuokraamista.

Jos ton­tit vuokrataan, vuokraa voidaan määräa­join tark­istaa ylöspäin, jos maan arvo on nous­sut ja alaspäin, jos se on jostain syys­tä laskenut.

Myy­dessään tont­ti­maan kaupun­ki saa itselleen siihen asti toteu­tuneen maan arvon­nousun, mut­ta ei sen jälkeistä arvon­nousua. Helsin­gin kalleim­mil­la alueil­la asun­to­jen hin­nat ovat nimel­lis­es­ti kolminker­tais­tuneet kolmes­sakymme­nessä vuodessa. Tämä arvon­nousu on men­nyt läh­es kokon­aan noiden asun­to­jen onnekkaille omis­ta­jille. Myös vuokrates­sa maa­ta arvon­nousu jää aluk­si asukkaille itselleen, kunnes vuokraa joskus tark­iste­taan. Helsingis­sä tämä vuokran­tark­istus tapah­tuu 60 vuo­den kulut­tua, mut­ta se voi olla sil­loin todel­la suuri, jopa kym­menker­tainen. Kiin­teistövero sen sijaan seu­raa tai sen ainakin pitäisi seu­ra­ta alueen arvon kehi­tys­tä jatku­vasti. Jat­ka lukemista “26. Myy­dä vai vuokra­ta maata?”