Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
Äärimmilleen yksinkertaistettu ratkaisu segregaation välttämiseksi olisi taas arpoa asunnot, tosin tietysti niin, että ruokakunnan koko otetaan huomioon. Silloin ei tulisi rikkaiden ja köyhien asuinalueita. Mutta olisiko se hyvä? Silloin ei olisi myöskään hipstereiden Kalliota eikä punavihreää Kumpulaa. Palaamme taas kysymykseen preferenssierojen sivuttamisen tuottamasta hyvinvointitappiosta.
Suomen historian arvostetuin sosiologi Erik Allardt piti asuinalueiden erilaistumista hyvänä asiana. Elämästä tulee yhteisöllisempää, kun suunnilleen samoja elämänarvoja arvostavat asuvat toistensa naapureina. Naapurien kanssa ei ole juuri tekemisissä, jos he ovat keskenään kovin erilaisia. Tämän mukaan hipstereiden Kallio ja punavihreä Kumpula ovat siis hyvä asia, kuten myös porvarien Pakila. Allardtin mukaan on kuitenkin syytä pitää huolta, ettei minkään alueen sosiaalinen taso mene liian alas, ettei synny köyhyystaskuja tai slummeja. Köyhyystaskujen syntyminen on segregaatio-ongelmien keskipisteessä. Jatka lukemista ”29. Eriytyminen ei ole vain paha asia”