Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
===
Toinen tilanne, jossa voi luopua täyden maksun perimisestä joukkoliikenteessä on keskipäivän hiljaisen ajan liikenne. Vaikka vuoroja on keskipäivällä vähemmän kuin ruuhka-aikoina, niissä on hyvin tilaa. Kapasiteettia ei voi eri syistä laskea matkustajamääriä vastaavaksi. Silloin lippu voisi olla huomattavan paljon halvempi tai peräti ilmainen.
HSL kokeili tätä eläkeläisillä. He saivat ostaa lipun puoleen hintaan, mutta se oli voimassa vain klo 10 – 14. Aikarajoitus ärsytti eläkeläisiä niin paljon, että pahan mielen torjumiseksi HSL luopui koko lipusta.
Tällaiseen hinnoitteluun voi päätyä myös markkinaehtoisesti. VR ja lentoyhtiöt hinnoittelevat vuorot jyrkästi ajankohdan mukaan. Esimerkiksi VR:n toisen luokan lippu Helsingistä Tampereelle maksaa saman päivän aikana ja samaan aikaan ostettuna vähimmillään 5,90 € ja enimmillään 23,90 €. Tämä on lisännyt junien matkustajamääriä huomattavasti, koska ennen lähes tyhjinä kulkeviin hiljaisen ajan juniin riittää nyt matkustajia. Ruuhkavuorojen matkustajamäärät taas eivät ole vähentyneet, koska hinnoittelu tähtää siihen, että ne myydään liki täyteen. Toisin kuin ennen, nyt jokaiseen vuoroon saa todennäköisesti lipun. Myös matkustajat ovat voittaneet, koska lipun keskimääräinen hinta on laskenut. Monia vaihtelevat hinnat harmittavat. He haluaisivat, että liput olisivat halpoja aina. Jos dynaamisesta hinnoittelusta luovuttaisiin, hinnat eivät olisi aina halpoja vaan aina kalliita ja junat tyhjempiä.
Dynaamisen hinnoittelun ansiosta lentokoneet kulkevat nyt paljon täydempinä, minkä ansiosta liput ovat keskimäärin halvempia ja ilmastokuorma matkustajaa kohden on laskenut.
Mutta palatkaamme metron hinnoitteluun. Se, ettei metromatkustajilta kannata periä kuin muuttuvat kustannukset nojasi ajatukseen, että kapasiteettia on tarpeeksi. Ruuhka-aikoina ei ole. Metroliput voisivat olla hyvin halpoja, mutta eivät ruuhka-aikoina ruuhkan suuntaan. Optimaalinen hinnoittelu edellyttäisi siinäkin ajankohdan mukaan vaihtelevia hintoja, joskin halpoja tunteja voisi olla paljon enemmän kuin optimaalisessa bussiliikenteessä. Tämä tuottaisi suuria hyötyjä, mutta järjestelmästä tulisi monimutkainen ja eripuraa aiheuttava. Eiväthän eläkeläisetkään pitäneet heille myönnetystä hiljaisten aikojen alennuksesta.
Ruuhka-aikojen korkeampia hintoja vastaan voi esittää kaksi argumenttia. Sitä voi pitää vääränä, koska työssä käyviä rangaistaan. Hehän eivät voi mitään sille, että ruuhka-aikana on matkustettava. Kaikki eivät voi, mutta jotkut voivat. Monilla on liukuva työaika. Vaikka työaika olisi kiinteä, sen ei tarvitse alkaa klo 8. Jos henkilökunnan on halvempi tulla töihin yhdeksäksi ja lähteä iltaviideltä, yritys ehkä vaihtaa töiden alkamisajan.
Joku voi taas sanoa, että kustannusvastaavuus edellyttäisi, että hintojen on oltava ruuhka-aikoina halvempia. Ovathan bussit silloin täydempiä, eli bussikuskin palkkaa on jakamassa useampi. Monen mielessä on tällainen mekaaninen kustannusvastaavuus ja monia yhteiskunnallisia palveluja jopa hinnoitellaan sen mukaan, mutta kokonaisuutta ajatellen sellainen ei olisi järkevää. Samalla periaatteella voisi sanoa, ettei autoilta pidä periä ruuhkamaksua kaupungeissa vaan päinvastoin lisämaksua ajamisesta haja-asutusalueiden vähäliikenteisillä teillä. Siinä ei olisi mitään järkevää. Tieverkon rakentaminen haja-asutusalueille on kallista, mutta kun tiet on rakennettu, niillä ajaminen ei tuota mainittavaa lisäkustannusta.
Jos ei tarvitsisi ajatella transaktiokustannuksia ja järjestelmä monimutkaisuudesta aiheutuvia muita haittoja, joukkoliikenteen suurestikin vaihtelevilla hinnoilla voitaisiin saada paljon tehokkuussäästöjä, mutta näin monimutkaiseen järjestelmään ei ole mahdollista mennä. Siksi mahdolliset hiljaisen ajan alennukset olisivat optimoinnin kannalta parhaimmillaankin vain ”sinne päin”.
Seuraava luku tästä.
Kirjan alkuun tästä.
Eläkeläiset eivät tykkää odottaa päivän hiljaisia aikoja. Opin tämän kun kävin joskus kunnallisessa terveydenhoidossa. Heti aamutuimaan siellä oli kilometri eläkeläisiä jonossa. Kiva siinä oli työssä käyvän jonotella.
Muistan kanssa joutuneeni sellaisiin jonoihin.
Kyse on ilmeisesti laboratoriopalveluista, ennen veri ja pissakokeita pitää olla syömättä, juomatta ja virtsaamatta 10 tuntia ja harva jaksaa pidätellä pidempään, siksi tullaan jonottamaan heti kun terveysasema avaa. Ne labrakokeet ja lääkärissäkäynnit eivät kuitenkaan ole jokapäiväisiä tapahtumia että ne hirveästi lohkaisee kukkaroa jos ei saa alennusta matkalippuihin.
Ennen oli HKL:llä ja YTV:llä alennus eläkeläisille joka koski vain ruuhka-ajan ulkopuolella kerta- tai sarjalipuilla tehtäviä matkoja. Se voitaisiin palauttaa.
Mitä HSL voisi lopettaa on lastenvaunujen kanssa matkustavien ilmaismatkat. Syy niille on poistunut kännykkälippujen myötä.
HSL voisi ottaa käyttöön myös lisämaksun yöaikaan matkustamisesta. Esim Turussa Föli-liikennelaitos soveltaa sitä. Sen voi maksaa kännykällä tai matkakortilla.
Virallinen jossain asiakirjassa lukeva perustelu ja kunkin päättäjän tosiallinen syykokonaisuus eivät aina ole täysin samat. Lastenrattaiden osalta aikoinaan on asiakirjaan saatettu kirjata perusteeksi turvallisuus, mutta tosiasiassa jo alunperin on ollut kyse myös pienestä taloudellisesta kisätuesta pieniä lapsia saaneille + tavoitteesta ehkäistä uuden lapsen syntymän jälkeen erityisen herkästi tapahtuvaa autoistumista.
Ruuhka-aikana matkustamisen osalta tässä on sivuutettu yksi keskeinen tekijä työajoissa. Nimittäin koulujen ja varsinkin päiväkotien aikataulut. Niistä tulee lapsiperheiden töissä käyville aikuisille hyvin tiukat ja pakottavat aikataulut, mihin tulee oma työaikansa sovittaa.
Tuo on ihan totta. Päivähoidon tarjolla olevat aikataulut sanelevat lapsiperheille niin päivien työajat kuin loma-ajatkin. Perhevapaatkin päättyvät useimmiten elokuuhun, koska päivähoidon varauskäytännöt ovat niin joustamattomia. Työaikaa ei voi venyttää yli viiden, jos lapset pitää olla haettuna ennen sitä. Eikä työpäivää voi aloittaa rajattoman aikaisinkaan, koska lasten kouluajat ja päivähoitoajat ovat mitä ovat. Näissä työskentelevilläkin on usein vielä omia lapsia…
Jos yksinkertaistaa asioita, niin jos hintojen alentäminen hiljaisina aikoina lisää julkisten käyttöä kokonaisuudessaan, voi niiden alentaminen silloin maksaa hyvinkin itsensä takaisin kun huomiodaan samalla tavoite vähentää yksityisautoilun fossiilikuormaa.
Toisaalta mm. eläkeläisten houkutteleminen julkisen liikenteen käyttäjiksi luulisi kiinnostavan ainakin niitä jotka haluavat lisätä julkisten käyttöä. Eläkeläisillähän ei ole “kiire” eikä heillä ole välttämättä
tarve päästä aina paikasta toiseen mahdollisimman nopeasti, vaan edullisesti ja kohtuullisen vaivattomasti.
Se ettei HSL sitä tajua ja jostain syystä pelleili rajoittamalla alennukset 10–14 ja sitten vielä kiukutteli poistamalla nekin on kyllä HSL:n päättäjien hölmöyttä. Ilman muutahan hinnoittelun pitäisi olla sellaista että eläkeläiset käyttäisivät mahdollisimman paljon joukkoliikennettä vuorokauden ajasta riippumatta. Kumma kun joidenkin mielestä sähkön riittävyys voidaan kyllä jättää kulutus-/kysyntäjouston varaan , mutta ei ymmärretä että sama ilmiö liittyy myös eläkeläinen liikkumiseen. Eivät eläkeläiset halua liikkua väkisin pahimpaan ruuhka-aikaan vaikka se maksaisi saman kuin muinakin aikoina ja siitä syystä on aivan turha ohjata heidän liikkumistaan tiettyihin aikoihin, vaan antaa liikkumismukavuuteen liittyvän kulutus-/kysyntäjouston hoitaa ja pitää vaan lippujen hinnat heitä houkuttavina.
En usko, että ikänsä autoillut eläkeläinen siirtyy joukkoliikenteen käyttäjäksi, ellei terveys/lääkäri pakota. Mitä tiedän autoilijoita niin tavasta kehittyy hyvin nopeasti riippuvuutta muistuttava ehdottomuus eikä mitään vaihtoehtoja harkita edes. Koulutettujen ja hyväosaisten keskuudessa sitten on näitä työmatkapyöräilijöitä, joille työmatkojen pyöräily on kuntoharrastusta, mutta muuten ollaan ihan yhtä lailla autoriippuvaisia ja asutaan omakotitalossa jne. Ja talven tullen tai yhtään huonommalla säällä kuljetaan taas autolla. Tämän päättelen siitä, kuinka moni pyöräilee ilman takalokasuojaa. Eivät tälläiset autoriippuvaiset siirry julkisen pariin tai yhteiskäyttöautoihin ilman merkittävää hintaohjausta [autoilun hinnan korottamista], auto on kiinteä osa elämäntapaa, eikä edes erityisen kallis sellainen siihen verrattuna kuinka paljon matkustusmukavuutta ja ‑joustavuutta se antaa.
70 luvulla ratkaisu oli pk seudulla ruuhka-aikoina julkiset myytiin viimeistä sallittua (?) seisomapaikkaa myöten täyteen. Huonompi juttu oli ettei ihan aina mahtunut kyytiin.
No jospa unohdettaisiin eläkeläisalet. Jos kaikille olisi kertalipussa 3 portainen dynaaminen hinnoittelu?
Ihan käyttöasteen mukaan plus yötaksa.
Toki joo tottuminen kestää mutta kaikki on joutunut muuallakin tottumaan siihen. Ja eläkeläiset ei voi valittaa kun voi sanoa Etta näin on kaikille . Ehkä kelpaa päiväaika lâäkäriin sitten.
Töistä tuttu perustelu sille että ei tehdä mitäân muutoksia joista on vaivaa: tätä on ennenkin kokeiltu. Ajat muuttuu ja kelluva revenue hinnoittelu ei tarvitse erikoisalennusryhmiä. Ihan jokainen voi päättää milloin kulkee ja mitä ostaa. Joskus kun on tungettava ruuhkahuippuun siitä maksetaan. Jos ei halua maksaa niin sitten suunnitellaan menot järkevästi
Helppo toteuttaa poistamalla lipuntarkastukset ruuhka-aikojen ulkopuolella. Me köyhät ajaisimme pummilla.
Kumma kyllä, osa eläkeläisistä tuntuu ottavan keskipäivän alennustunnit loukkauksena. Hinnan tulisi olla eläkeläiselle aina sama (halpa) vaikka ajelisi sunnuntaiyönä. Tässä on jotain mitä en oikein ymmärrä, mutta enhän ole vielä eläkkeellä.