Kategoria: liikennepolitiikka

Miksi lyhyiden ratikkamatkojen ylihinnoittelu on sekä väärin että tyhmää

Palaan taas ikuisu­u­sai­heeseen, pitäisikö yhden ratikkapysäkin matkan mak­saa yhtä paljon kuin matkan Sipoos­ta Kirkkonummelle.

Itse asi­as­sa kysymys on Helsin­gin keskus­tan toimivu­ud­es­ta. Sen sisäiset matkat ovat perus­tuneet joukkoli­iken­teeseen. Nos­ta­mal­la lyhyi­den matko­jen hin­to­ja roimasti HSL on vetäy­tymässä tästä liiken­teestä ja vau­ri­oit­taa samal­la keskus­tan toimivu­ut­ta. Skuutin käyt­tö 500 metrin matkalla tulee paljon halvem­mak­si ja jos matkalla on kak­si henkeä, halvem­mak­si tulee myös tak­si. Vielä halvem­mak­si tulee pysyä kotona.

Ratikkamatkan hinta on noussut 90 %

Roimasti matko­jen hin­nat myös ovat nousseet. Ratikka­matkan hin­ta ker­tal­ip­ul­la mak­set­taes­sa on nous­sut lyhyessä ajas­sa 90 prosenttia.

Asi­aa ei ole tutkit­tu kun­nol­la, mut­ta väitän, että lyhyi­den ratikka­matko­jen yli­hin­noit­telu vähen­tää lip­putu­lo­ja hin­ta­jous­ton takia.

Sil­lä, ettei ole tutkit­tu kun­nol­la, tarkoi­tan sitä, että on selvitet­ty hin­nan vaiku­tus­ta ratikka­matkoi­hin kokon­aisuute­na, jol­loin mukana ovat myös vai­h­dol­liset matkat vaikka­pa Tikkuri­las­ta rautatiease­man kaut­ta Hakaniemeen, joi­hin tämä lyhyi­den matko­jen yli­hin­noit­telu ei tietenkään merk­itse mitään. Väitän, että jos tutkit­taisin pelkästään tulo­ja vai­h­dot­tomista ratikka­matkoista, tulos olisi, että yli­hin­noit­telu vähen­tää lip­putu­lo­ja. Jat­ka lukemista “Mik­si lyhyi­den ratikka­matko­jen yli­hin­noit­telu on sekä väärin että tyhmää”

Hernesaaren autopaikat

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Her­ne­saaren kaa­van, kos­ka alueel­la asu­vien autoil­i­joiden pääsy pois alueelta ruuhk­ista kär­simät­tä ei olisi onnis­tunut. En tiedä, mil­lä osaamisel­la KHO tämän päät­te­lyn teki, kos­ka Helsin­gin kaavoit­ta­jat eivät uskoneet alueelle muut­ta­van kovin paljon autos­ta riippuvaisia.

Tämä joh­tui siitä, että oli päätet­ty nou­dat­taa alueel­la markki­nae­htoista pysäköin­tiä. Se tarkoit­taa, että autopaikko­ja raken­net­taisi­in vain niin paljon kuin oli halukkai­ta paikan osta­maan, eikä autopaikko­jen hin­to­ja tääl­lä sub­ven­toitaisi niin, että autot­tomat joutu­vat mak­samaan autopaikoista, joi­ta eivät tarvitse. Alueel­la pysäköin­nin jär­jestämi­nen on hyvin kallista. Autopaik­ka mak­saa selvästi enem­män kuin auto. Sen uskot­ti­in vähen­tävän auton käyttöä.

Tätä on kokeil­tu töölöläisil­lä. Töölössä on kyl­lä puoli-ilmainen asukaspysäköin­ti, mut­ta paikat eivät riitä alku­unkaan. Tämä on johtanut siihen, että tämän kokoomus­laisen kaupungi­nosan koti­talouk­sista enem­mistö on autot­to­mia. Paikan pysty­isi kyl­lä vuokraa­maan kau­pal­lis­es­ta pysäköin­ti­laitok­sista ja jopa halvem­mal­la kuin suun­nitel­lus­sa Her­ne­saa­res­sa, mut­ta töölöläi­nen on mielu­um­min ilman autoa. Mik­si Her­ne­saaren asukkaat oli­si­vat eri­laisia? Kata­janokalla on koke­muk­sia samas­ta. Siel­läkin olisi tar­jol­la mak­sullisia mut­ta edullisia autopaikko­ja, mut­ta eivät mene kau­pak­si. Jugend-Kata­janokalla har­val­la on auto, eikä se johdu mitenkään alueen slum­mi­u­tu­mis­es­ta. Jat­ka lukemista “Her­ne­saaren autopaikat”

Kortrijk

Päädy­imme Inter­rail-matkallamme vähän sat­tumal­ta Kor­trijkin pikkukaupunki­in, joka on osa­puilleen Porin kokoinen. Se osoit­tau­tui niin mukavak­si, että pää­timme olla toisenkin yön.

Kaupungis­sa on laa­ja käve­lykeskus­ta, mut­ta se ei ole erikoista, kos­ka jok­seenkin kaikissa keskieu­roop­palai­sis­sa kaupungeis­sa on sel­l­ainen. Kaupun­gin erikoisu­us on paljon tätä paljon laa­jem­pi pyöräi­lykeskus­ta. Kadut ovat kapei­ta, jalka­käytävät lev­eitä ja kadut autoille yksisu­un­taisia, pyörille kak­sisu­un­taisia. Liiken­nemerkkiä “pyöräi­lykatu” ei käytetä. Ehkä sitä ei ole Bel­gian liiken­nemerkkiarse­naalis­sa tai se tulk­i­taan liian rajoit­tavak­si. Sak­sas­sa pyöräkadul­la auto ei saa ohit­taa pyörää. Suomes­sa määräys on väl­jem­pi. Joku juridi­nen sanoma oheisel­la liiken­nemerkil­lä var­maankin on. Nopeusra­joi­tus 30 km/h. Jat­ka lukemista “Kor­trijk”

Tunnin juna Tampereelle on kannattavampi kuin Turkuun

Sää­ty­talol­la on kuulem­ma päätet­ty, että uusista juna­hankkeista toteutetaan Turun juna ja vain se. Näin siis sanoo Purra. Pet­teri Orpo sanoo sen epäselvemmin.

On vähän uskon asia, pitääkö tun­nin junia järkev­inä vai ei. Jos las­kee vain matkus­ta­jan aikavoit­to­ja, ne eivät ole kan­nat­tavia, mut­ta jos ajat­telee maan aluer­aken­net­ta, tilanne muut­tuu monimutkaisemmaksi.

Rautatiev­erkko rak­en­tui Suomeen aikanaan melko sat­u­nais­es­ti. Tsaarin koke­maa pelkoa Englan­nin laivas­ton tykeistä  saamme kiit­tää siitä, ettei meil­lä ole rataa Turku – Vaasa – Oulu eikä rataa Helsin­ki – Kot­ka – Pietari. Jos olisi, Poh­jan­maan ran­nikko voisi paljon parem­min, Kot­ka oli kukois­ta­va kaupun­ki ja Kou­vola ja Seinäjo­ki eivät olisi juuri mitään. Jat­ka lukemista “Tun­nin juna Tam­pereelle on kan­nat­tavampi kuin Turkuun”

Halpa ratkaisu: tehdään Hernesaaresta autoton!

Korkein hallinto-oikeus kumosi Her­ne­saaren kaa­van, kos­ka ei ollut tyy­tyväi­nen liiken­nejär­jeste­ly­i­hin. Tämän takia yli seit­semän tuhan­nen asukkaan asuinalue on tois­teisek­si jäissä.

Autop­uolue on esit­tänyt asian ratkaisemisek­si tun­nelia, taas ker­ran. Tun­nelin hin­nas­ta on epä­var­muut­ta, kos­ka sitä ei ole suun­nitel­tu, mut­ta käytän tässä arvio­ta 400 M€. Tämä tarkoit­taa osa­puilleen tuhat­ta euroa asuin­neliötä kohden. Jos tämä on näin kallista, on harkit­ta­va sitäkin, kan­nat­taako koko aluet­ta rakentaa.

Aina kun on kyse autoilus­ta, rahal­la ei näytä ole­van mitään väliä. Alueesta on tulos­sa vähäau­toinen, kos­ka Her­ne­saari on markki­nae­htoisen pysäköin­nin koealue. Se tarkoit­taa, etteivät autoil­i­jat voi laskut­taa autopaikkaansa autot­toma­l­la naa­puril­laan, vaan joutu­vat mak­samaan sen itse, mut­ta ei ole pakko, jos autopaikkaa ei tarvitse. Autopaik­ka tuol­laisel­la alueel­la mak­saa enem­män kuin auto. Helsin­gin niemel­lä asuvil­la on muutenkin vähän auto­ja ja Her­ne­saa­res­sa niitä tulee ole­maan sitäkin vähem­män. Olete­taan, että auto olisi joka kol­man­nel­la ruokakun­nal­la, eli autoti­heys olisi van­han Kata­janokan luokkaa. Tämä tarkoit­taisi run­sas­ta tuhat­ta autoa. Niin­pä yhtä autoa kohden tun­neli mak­saisi liki 400 000 euroa.
Jos tun­nelin läpi ajet­taisi päivit­täin 2000 ker­taa (1000 autoa edestakaisin), yhden­su­un­taisen matkan hin­naksi tulisi noin 27 euroa.

Jat­ka lukemista “Hal­pa ratkaisu: tehdään Her­ne­saares­ta autoton!”

Tunnustan edistäneeni kaupunkirakenteen tiivistämistä

Yht­enä seli­tyk­senä vihrei­den vaal­i­tap­pi­olle on pidet­ty vihrei­den mainet­ta betonivihreinä. Vihreät eivät ole Helsin­gin suurin vaan toisek­si suurin puolue. Silti kaik­ki, mitä Helsingis­sä on tehty, on pan­tu vihrei­den piikkiin.

On kuitenkin tot­ta, että vihreät ovat halun­neet kiihdyt­tää asun­to­tuotan­toa Helsingis­sä. Asun­not­to­muus ja asun­to­jen korkeat hin­nat ovat paha yhteiskun­nalli­nen ongel­ma. Siihen ei ole vas­taus, että voivathan ihmiset asua jos­sain muual­la Suomes­sa, vaik­ka Ilomantsissa.

Tun­nus­tan syyl­listyneeni Helsin­gin kaupunki­rak­en­teen tiivistämiseen. Tosin siitä on jo kuusi vuot­ta, kun olin lau­takun­nas­sa tätä pahu­ut­ta tekemässä.  Olen pitänyt ympäristörikok­se­na, että Helsingistä on raken­net­tu 1960-luvul­ta alka­en har­vaa, amerikkalaistyyp­pistä autokaupunkia sen sijaan, että olisi raken­net­tu käveltävää euroop­palaista kaupunkia. Sen seu­rauk­se­na asu­tus on levin­nyt laa­jalle, paljon luon­toa on menetet­ty ja kaik­keen tarvi­taan autoa: kau­pas­sa käyn­ti­in, las­ten viemiseen päivähoitoon ja kouluun,

On kiis­ta­ton­ta, että jos asu­taan tiivi­isti, rak­en­tamisen alle jää vähem­män maa­ta kuin jos kaavoitus olisi väljää. Vihreän on help­po tukea sitä, että luon­toa menetetään vähän. Töölössä maa­ta on uhrat­tu asukas­ta kohden kymme­ne­sosa siitä, mitä on uhrat­tu Sipoossa.

Usein tiivistämistä vas­tus­ta­vat asukkaat tais­tel­e­vat koti­talon­sa vier­essä ole­van rak­en­ta­mat­toman ton­tin ja pienen puis­tikon puoles­ta. Se on ymmär­ret­tävää, minäkin olen aikanaan vas­tus­tanut eräitä kaavoitusko­htei­ta lapsuudenmaisemissani.

Moni ajat­telee, että asuinalue menee tiivistämis­es­tä pilalle. Tiivistämisen vaiku­tuk­ses­ta alueen arvoon on tutkit­tua tietoa. Sen seu­rauk­se­na alueesta tulee halu­tumpi ja asun­to­jen arvo nousee, vaik­ka tar­jon­ta lisään­tyy. Kaupungi­nosas­ta tulee toimi­vampi, sen palve­lut ja joukkoli­iken­ney­htey­det paranevat ja väestöltään van­henevalle alueelle tulee uusia nuo­ria ja akti­ivisia asukkai­ta. Jat­ka lukemista “Tun­nus­tan edis­täneeni kaupunki­rak­en­teen tiivistämistä”

Kaupunkiliikenteen hinnoittelu (6) Veronsaaja

Sar­jan aiem­mis­sa tek­steis­sä hah­motelti­in liiken­teen hin­noit­telun totaal­ista kumous­ta. Se on jo tuot­tanut raivoisia kom­ment­te­ja autoil­i­joil­ta, vaik­ka lähtöko­h­ta oli, että en esitä autoilu­un kohdis­tu­vien mak­su­jen kohot­tamista vaan niiden suun­taamista toisin. Nykyisessä kuudessa mil­jardis­sa on aika paljon uudelleen suun­nat­tavaa ilman, että keskimääriset kus­tan­nuk­set nousevat.

Jos tämä tehdään kus­tan­nus­neu­traal­isti, autoilun hin­ta ale­nee haja-asu­tusalueil­la ja kas­vaa kaupungeis­sa, kos­ka autoilu on maal­la räikeästi yliv­erotet­tua ja kaupungeis­sa aliv­erotet­tua. Ulkoi­sista kus­tan­nuk­sista maaseudul­la merk­i­tys­tä on vain tiestön kulu­misel­la, käytön seu­rauk­sil­la ja ilmastopäästöil­lä ja myös onnet­to­muuskus­tan­nuk­sil­la, mut­ta ruuhkau­tu­mi­nen, myrkyl­liset päästöt, melu ja tilan käyt­tö ovat kaupunkien ongelmia.

Muu­tos on väk­isin edessä, sil­lä liiken­teen veropo­h­ja sulaa alta. Kun liikenne sähköistyy, se ei mak­sa polt­toain­evero­ja. Joko liiken­teestä perit­tävät verot lisätään tuloveroi­hin tai johonkin muuhun veroon tai sit­ten luovu­taan pohjo­is­mais­es­ta hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nas­ta. Jat­ka lukemista “Kaupunkili­iken­teen hin­noit­telu (6) Veronsaaja”

Kaupunkiliikenteen hinnoittelu(5): autopaikat

Auto­jen vaa­ti­ma pysäköin­ti­ti­la on ongel­ma tiivi­is­sä kaupunki­rak­en­teessa. Omakoti­talois­sa ja kaupunkien ulkop­uolel­la se ei ole ongel­ma eikä mikään.

Kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­to las­ki aikanaan, että Helsingis­sä on varat­tu 16 km2 pysäköin­ti­in. Kos­ka kaupunki­maan arvoa ei hah­mote­ta neliök­ilo­me­tre­it­täin eikä edes hehtaare­it­taan vaan neliöit­täin, suomen­nan tuon luvun: Se on siis 16 miljoon­aa neliömetriä. Minus­ta laskukaa­va liioit­teli asi­aa, mut­ta jos olisi vain kymme­nen miljoon­aa neliötä, on sekin iso määrä.

Lähiöis­sä kaavoitet­ti­in autopaikat maan tasoon. Mauno Koivis­to sanoi, että tämä pakot­taa ihmiset han­kki­maan auton. Perustelu oli, että lähiöt on kaavoitet­ta­va autopaikko­jen takia väljik­si, jol­loin etäisyy­det kaup­paan, koulu­un, päiväkoti­in ja tut­tavien luo ovat pitk­iä. Nyky­isin las­ke­taan, että maan­ta­soinen pysäköin­ti aset­taa aluete­hokku­udelle mak­simik­si 0,8, mut­ta lähiöitä raken­net­taes­sa halut­ti­in, että parkkikent­tien välis­sä on las­ten leikkipaikko­ja ja viher­aluei­ta. Sik­si kaa­vat oli­vat tehokku­udeltaan jotain 0,4:n tasoa, mikä vas­taa omakoti­taloalueen aluete­hokku­ut­ta. Paljon on luon­toa haaskau­tunut turhaan asumisen alle,kun lähiöt on raken­net­tu maa­ta haaskaten.

Nuo maan­ta­soiset parkkiken­tät ovat muodol­lis­es­ti halpo­ja, kos­ka niiden maapo­h­jalle ei las­ke­ta arvoa ­ – onhan ne kaavoitet­tu parkkiken­tik­si. Ekon­o­misti saa tästä pään­särkyä, kos­ka pitäisi­hän parkkikent­tien maapo­h­jalle laskea vai­h­toe­htoiskäytön hin­ta. Jos puo­let raken­nu­soikeud­es­ta menetetään niiden takia, on parkkikent­tien yhteen­las­ket­tu arvo sama kuin asuin­tont­tien yhteen­las­ket­tu arvo, noin osapuilleen.

Kun kaavoite­taan tiivi­istä, on pysäköin­ti laitet­ta­va maan alle tai parkki­taloi­hin. Täl­löin autopaikko­jen hin­nat nou­se­vat korkeik­si. Esimerkik­si Jätkäsaaren parkkilu­o­las­sa yhden paikan hin­ta on yli 50 000 €. Parkki­talos­sa se on vain 20 000 euroa, mut­ta parkki­ta­lo vie yhden asuin­talon ton­tin. Kun tämä ote­taan huomioon, luo­la on halvem­pi. Jat­ka lukemista “Kaupunkili­iken­teen hinnoittelu(5): autopaikat”

Kaupunkiliikenteen hinnoittelu (4): eroon joukkoliikenteen subventiosta

Autoli­iken­net­tä on yritet­ty vähen­tää sub­ven­toimal­la joukkoli­iken­net­tä. Tämä on kat­sot­tu suuris­sa kaupungeis­sa jopa vält­tämät­tömäk­si, kos­ka muuten liikenne ruuhkau­tu­isi pahoin. Näin tul­laan kuitenkin sub­ven­toi­neek­si liikku­mista ylipään­sä, kaupunki­rak­en­teen hajoamista ja asuinaluei­den köy­htymistä palveluista.

Jos meil­lä olisi ulkois­t­en hait­to­jen mukaiset ruuhka­mak­sut, ei olisi tarvet­ta sub­ven­toi­da joukkoli­iken­net­tä. Tämä kokon­aisu­us jar­rut­taisi kaupunki­rak­en­teen hajoamista, vähen­täisi liiken­netarvet­ta ja paran­taisi lähiöi­den palve­lu­ta­soa. Lon­toos­sa on toimit­tu suun­nilleen näin. Autoilua rajoite­taan 17 euroa/päivä tietulleil­la eikä joukkoli­iken­net­tä juuri sub­ven­toi­da. Tämän seu­rauk­se­na Lon­toon lähiöi­den palve­lu­ta­so on huo­mat­tavasti parem­pi kuin Helsingissä.

Helsin­ki käyt­tää joukkoli­iken­teen tukeen noin pros­ent­tiyk­sikön kun­nal­lisveros­ta. Ruuhka­mak­sut tuot­taisi­vat suun­nilleen yhtä paljon. Tulovero­ja voitaisi­in laskea siis kahdel­la pros­ent­tiyk­siköl­lä, jos joukkoli­iken­teen sub­ven­tio vai­hdet­taisi­in ruuhka­mak­sui­hin. Jat­ka lukemista “Kaupunkili­iken­teen hin­noit­telu (4): eroon joukkoli­iken­teen subventiosta”

HSL haluaa periä räikeää ylihintaa lyhyistä ratikkamatkoista

HSL esit­tää, että parin pysäkin ratikka­matkas­ta tehdään yhtä kallis kuin matkas­ta Vuosaares­ta Siun­tioon. Tämän väitetään vähen­tävän auton kyyt­töä seudul­la ja Helsinki­in autol­la tehtyjä työmatkoja.

Työ­mat­ka-autoilun vähen­e­m­i­nen ei ole mitenkään var­maa. Se on mallinnet­tu vain hin­ta­jous­ton avul­la. Helsinki­in suun­tau­tu­via työ­matko­ja on rajoitet­tu 50 vuo­den ajan rajoit­ta­mal­la työ­matko­ja palvele­via parkkipaikko­ja. Jos Vir­ta­nen luop­uu autos­ta, hänen paikkansa siir­tyy Lah­tiselle eikä liikenne vähene.

On ymmär­ret­tävää, että halu­taan laskea pitkien matko­jen kus­tan­nuk­sia — tosin HSL:kin sanoo arvios­saan, että tämä johtaa piden­tyvi­in matkoi­hin yhdyskun­tarak­en­teen hajotes­sa, mut­ta mik­si ihmeessä tämä edel­lyt­tää, että korote­taan parin pysäkin ratikka­matko­jen kus­tan­nuk­sia. Jat­ka lukemista “HSL halu­aa per­iä räikeää yli­hin­taa lyhy­istä ratikkamatkoista”