Satonen näyttää innostuneen työllisyyden hoidosta Tanskan mallista. Siitä onkin paljon opittavaa. Satonen kuitenkin poimii siitä valikoiden itselleen sopivia oxsia niin, ettei lopputulos vastaa esikuvaansa.
Tanskan malli vedetään helposti vessasta alas vetoamalla siihen, että Tanska on paljon Suomea tiheämmin asuttu maa. On totta, että Suomi on laaja maa, missä monet asuvat harvassa yksi siellä ja toinen. Kuitenkin selvä enemmistö työikäisistä suomalaisista asuu isohkoissa kaupungeissa tai niiden liepeillä, tiheästi kuin tanskalaiset. Koska niitä harvaan asuviakaan ei pidä unohtaa, voisi kysyä, pitäisikö harvaan asutulle Suomelle olla kokonaan eri säännöt. Työehtosopimusten rooli nyt ainakin on kovin erilainen siellä, missä ei oikeastaan ole työmarkkinoita.
Tanskassa irtisanominen on helppoa, mutta työttömyysjaksot lyhyitä. Sitä Satonen ei korosta, että helpon irtisanomisen vastineeksi työttömyyskorvaus on erityisesti jakson alussa selvästi korkeampi kuin Suomessa.
Myös minä oletan, että tiheästi asutuilla alueilla helppo irtisanominen parantaa työllisyyttä, koska se madaltaa kynnystä palkata työvoimaa, eikä työnantajien tarvitse olla rekrytoidessaan niin syrjiviä ja varovaisia kuin Suomessa, jossa huonosta rekrytoinnista 0n vaikea päästä eroon. Tämä koskee siis henkilöperusteista irtisanomista, joka on Tanskassa Suomea helpompaa. Suomessa taas on helppo irtisanoa tuotannollisista ja taloudellisista syistä.
Taloudellista epävarmuutta helppo irtisanominen tietysti aiheuttaa. Se voi omalta osaltaan olla myös laskemassa syntyvyyttä, koska nuori pari ei voi olla varma taloudellisesta tulevaisuudestaan. Tanskassa työttömyyskorvaukset ovat siis Suomea paremmat, joten ei potkujen pelko niin musertavaa ole kuin olisi Suomessa.
Tanskassa leppoistetaan
Satonen vastustaa leppoistamista erityisesti koska sille ovat alttiita hyvin toimeentulevat. Tätä paradoksia minäkin olen korostanut. Suurin houkutus työajan lyhentämiseen on niillä, jotka saavat suurinta palkkaa ja joita siis tarvitaan eniten. Eihän heille muuten niin korkeaa palkkaa maksettaisi.
Kun lääkärien palkat ovat nousseet kysynnän mukana, osa-aikatyö heidän keskuudessaan on yleistynyt.
Tästä huolimatta Satonen on sitä mieltä, että jos nettoansiota nostetaan verotusta keventämällä, silloin kohonneet ansiotulot yllättäen lisäävätkin työhaluja, kun taas kohonneista palkoista johtuvat ansiolisäykset vähentävät niitä. Tämän ristiriidan voi tosin selittää sillä, että verotuksen jyrkkä progressio toimii näin, ei verotus kauttaaltaan. Jos yli 6000 euron kuukausituloille asetettaisiin yli menevältä osalta sadan prosentin vero, homo evonomicus ei tienaisi senttiäkään sen yli.
Vaikka Satonen ei pidä leppoistamisesta, en oikein usko, että hän voi sille mitään. Kaikissa vauraissa Länsi-Euroopan maissa tosiasiallinen työaika on Suomea lyhyempi, koska he leppoistavat tekemällä osa-aikatyötä. Tämä on tarvehierarkian valossa aivan loogista.
Niin on myös Satosen ihannoimassa Tanskassa. Vaikka Tanskassa on Suomea selvästi korkeampi työllisyysaste, osa-aikatyö niin yleistä, että työikäistä kohden Tanskassa tehdään vähemmän työtunteja kuin Suomessa. Tämä huomio Satosen kirjasta oli jäänyt pois.
Valtio voi tietysti kieltää osa-aikatyön omissa töissään, mutta en oikein pysty kuvittelemaan, että voitaisiin lailla kieltää osa-aikatyön tekeminen yksityisellä puolella. Joskus kauan sitten VM oli asettanut kullekin ministeriölle (tai virastolle, en muista) katon henkilöstön määrälle ja siihen laskettiin osa-aikaiset ja täysiaikaiset mukaan samalla tavalla. Se oli tehokas osa-aikatyön kielto, mutta toimii vain valtiolla.
Tähän varmaan joku sanoo, että älä sää yllytä. Seuraavaksi hallitus asettaa yrityksille pääveron, jossa ne maksavat kiinteän summan veroa jokaista kirjoilla olevaa kohden.
Maailman korkein veroaste
Sitäkään Satonen ei kirjassaan sanonut, että Tanskan malli perustuu Suomeakin korkeampaan veroasteeseen. Tästä huolimatta maassa menee oikein hyvin. Korkeat verot eivät siis sittenkään ole taloudelle niin tuhoisia kuin väitetään.
Kokonaisveroaste ei ole niin mielenkiintoinen asia kuin julkisuudesta voisi päätellä. Tärkeämpi on keskimääräinen marginaaveroaste niin laskettuna, että siinä huomioidaan myös tulosidonnaiset maksut (päivähoito) ja tulojen mukana pienenevät tulonsiirrot. Toinen mielenkiintoinen suure olisi palvelujen keskimääräinen verokiila.
Laskelmat maiden veroasteesta voivat johtaa pahasti harhaan. Suomen veroastetta nostaa se, että meillä tulonsiirrot oat verotettavaa tuloa. Jos ne olisivat verottomia ja vastaavasti pienempiä, veroaste laskisi vaikka mikään ei olisi toisin. Lasketaanko eläkemaksut mukaan kokonaisveroon myös vaihtelevat suuresti. Meidän eläkemaksumme ovat lakisääteisiä ja tuottavat merkittäviä tulonsiirtoja väestöryhmien välille, joten ne lasketaan veroasteeseen. Veroastetta laskisi myös, jos lapsilisät korvattaisiin saman kokoisella euromääräisellä verovähennyksellä ja maksettaisiin tulonsiirtoina vain köyhimmille, jotka eivät maksa veroa.
Tanskassa aktiivinen työvoimapolitiikka saa aikaan sen, että työttömyysjaksot jäävät lyhyiksi. Tanskassa kuten Ruotsissakin työtön nuori työllistetään sukkelaan tekemään mitä vain, eikä siitä voi kieltäytyä. Tai voi tietysti kieltäytyä, koska orjuus on kiellettyä, mutta työttömyyskorvausta tai muita tulonsiirtoja ei saa äyriäkään. Yhteiskunnan kannalta tämä työllistäminen ei useinkaan ole kannattavaa, mutta sen tarkoitus onkin varastaa työttömän vapaa-aika niin, että tällä on suurempi halu hakeutua töihin muualle.
Tähän Suomessa ei ole varaa. Se on kuitenkin niin olennainen osa Tanskan mallia, että ilman sitä ei oikein voi puhua Tanskan mallista.
Tällaista itsetarkoituksellista työllistämistä näkee muuallakin. Joskus Ranskassa pyöräillessä törmäsin vähän syrjäytyneen näköisiin miehiin, jotka haravoivat lehtiä pois pyöräreiteiltä. Kiva että pyöräteitä pidetään huolta, mutta jos tarkoitus olisi puhdistaa pyörätiet, siinä käytettäisiin varmaan jotain konetta.
“Tanskassa aktiivinen työvoimapolitiikka saa aikaan sen, että työttömyysjaksot jäävät lyhyiksi. Tanskassa kuten Ruotsissakin työtön nuori työllistetään sukkelaan tekemään mitä vain, eikä siitä voi kieltäytyä…sen tarkoitus onkin varastaa työttömän vapaa-aika niin, että tällä on suurempi halu hakeutua töihin muualle.”
Toimiikohan tuo noin? Aika monella työstä syrjäytyneellä voi olla niukka sosiaalinen verkosto. Tällaisissa tilanteissa tuollainen vapaa-ajan varastaminen voi olla sosiaaliselle hyvinvoinnille ja mielenterveydelle ihan hyväksi. Tuollainen yhteisöön osallistuminen voi olla joillekin elämänlaatua nostava asia, ei laskeva.
Suomen talouskeskustelu näyttää pyörivän omien rajojemme sisällä, vaikka käytännössä olemme täysin riippuvaisia taloutemme globaalista kilpailukyvystä, joka on tunnetusti tällä hetkellä ihan kuralla.
Suomen ”Pörssiguru” Seppo Saario arvioi, että Suomi on ajautumassa “yhteiskunnalliseen perikatoon”, koska tuottavat yrittäjät, omistajat ja osaajat muuttavat pois korkean verotuksen vuoksi.
Hänen mukaansa erityisesti perintövero, heikko sijoituskulttuuri ja kasvun puute rapauttavat Suomen elinvoimaa.
Tässä Saarion keskeiset parannuskeinot Suomen tilanteeseen:
1. Perintöveron uudistaminen tai poistaminen
Saarion mukaan nykyinen perintövero pakottaa yritysperijöitä myymään omaisuutta tai muuttamaan ulkomaille. Hän pitää tätä pääoman ja osaamisen karkottamisena Suomesta.
2. Verotuksen keventäminen kasvun vauhdittamiseksi
Hän korostaa, että raskas verotus vähentää yrittämisen, riskinoton ja investointien halua. Saarion mukaan Suomen pitäisi alentaa verotuksen tasoa suhteessa BKT:hen.
3. Suomalaisten sijoitusosaamisen parantaminen
Saario pitää Suomea sijoittamisessa “kehitysmaana” verrattuna muihin Pohjoismaihin. Hänen mukaansa kansalaisten talous- ja sijoitusosaamista pitäisi vahvistaa merkittävästi.
4. Pitkäjänteisen omistamisen tukeminen
Saario painottaa, että kansankapitalismi ja pitkäaikainen osakesäästäminen luovat vaurautta sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Hän kannattaa järjestelmiä, jotka tekevät sijoittamisesta houkuttelevampaa.
5. Osakesäästötilin ehtojen parantaminen
Saario on arvostellut Suomen osakesäästötiliä liian rajoittavaksi verrattuna Ruotsiin. Hän haluaisi korkeammat talletusrajat ja kannustavamman mallin.
Kasvuyritysten tukeminen
Hänen mukaansa Suomen talouskasvu syntyy ennen kaikkea nopeasti kasvavista, kannattavista yrityksistä eikä vanhoista suuryrityksistä.
6. Ulkomaille muuttaneiden suomalaisten houkuttelu takaisin
Saario pitää tärkeänä, että Suomi loisi verotuksellisia ja taloudellisia kannustimia, joilla menestyneet suomalaiset palaisivat takaisin.
7. Riskinoton ja yrittäjyyden arvostuksen lisääminen
Saarion mukaan Suomessa pelätään riskiä liikaa. Hän uskoo, että vaurastuminen syntyy rohkeista investoinneista ja omistamisesta.
Tehdään “Suomen malli”. Aasia ollut maailman tehdas. Aasiassa työikäinen väestö vähenee ja osa Aasiassa tehtävästä tuotannosta tulee korvata muualla. Korvataan tuota tuotantoa Suomessa. Uusiutuvilla energialähteillä ilmaista energiaa tehtaille. Tehtaisiin matalapalkkatöitä työttömille sekä myös sisäänheittotyöpaikkoja maahanmuuttajille. Tehtaissa saisi olla töissä selvästi alle TES:n palkan, mutta tähän pitäisi olla todistus sosiaalitoimista. Ei-syrjäytyneille pitäisi maksaa TES:n mukaista palkkaa.
Nimimerkki joopajoolle ihan kysymys millä pääomalla ja resursseilla tuo Aasian tuotanto saadaan Suomeen? Yhdysvalloissa jo 1990-luvulla poliittinen keskustelu oli vähän samanlaista ja vuoden 1992 presidentinvaaleissa sitoutumattomalla ehdokkaalla Ross Perrolla oli samanlaisina ideoita. Hänkin ehdotti että valmistamassa tuotannossa pitäisi maksaa alle Yhdysvaltain minimipalkan. Se mitä kukaan ei ole kysynyt että ovatko työttömät valmiita työskentelemään alle TES:n ? Samaa kysymystä kysyttiin Ross Perrolta kuinka moni amerikkalainen työntekijä on valmis työskentelemään alle minimipalkan.
Kun puhutaan Tanskan mallista, niin varsinkin Satosen kohdalla siihen pätee hyvin lainaus Hesarin jutusta. Ja niin se pätee myös siihen kun hän perusteli työelämäheikennyksiä Ruotsin mallilla. Satosen mallit ovat aivan jotain muuta kuin Ruotsin tai Tanskan malleja.
Ja se kuinka tarkoitushakuisesti Satonen tulkitsee Tanskan mallia ilmenee kyllä hyvin tästä Osmon blogista.
“Kun poliitikko puhuu ”Tanskan mallista”, poistakaa pistoolistanne varmistin
Suomessa haikaillaan usein Tanskan mallien perään, mutta yleensä niistä esitetään tarkoitushakuisia yksinkertaistuksia.”
“Yhteiskunnan kannalta tämä työllistäminen ei useinkaan ole kannattavaa, mutta sen tarkoitus onkin varastaa työttömän vapaa-aika niin, että tällä on suurempi halu hakeutua töihin muualle.
Tähän Suomessa ei ole varaa. Se on kuitenkin niin olennainen osa Tanskan mallia, että ilman sitä ei oikein voi puhua Tanskan mallista.”
Tarkoittanet siis, että teetetty “suojatyö” ei ole kannattavaa tavallisen työn kannattavuuden näkökulmasta? Mutta eikö kannattavuuden tuossa pitäisi tarkoittaa, juuri tuota nopeaa työllistymistä, eli silloinhan tuo työ on “kannattavaa”?
Miksi Suomessa ei olisi tähän varaa? Koska oikeita töitä ei ole, vai?
Tuo aktiivinen työvoimapolitiikka tulee kalliiksi. Siihen ei ole varaa, koska kaikesta pitää tinkiä. Jos jouku tarjoituisi vaihtamaan 50 euroa sataa euroon, hallituksella ei olisi tähän varaa, koska ei ole sitä 50 euroa.
Tämä ei ihan mene mulle jakeluun.
Eikö tämä skenaario ole juuri se, jonka vuoksi valtionvelka on olemassa? Jotta voidaan tehdä investointeja, jotka tuottavat niin paljon, että voidaan maksaa velka korkoineen, ja siitä jää vielä ylikin.
Vaikka kuinka pitäisi säästää ja saada velkasuhde taittumaan, niin ei voida sanoa, että tuottavien investointien tekemättä jättäminen olisi tosiasiassa säästämistä. Velkasuhdehan taittuu vielä nopeammin, jos investointi tehdään, ja siitä syntyneillä tuotoilla lyhennetään velkaa.
Mulee tulee olo, että ajattelen tätä jotenkin tosi naivisti. Selittäkääs joku
Velkajarru perustuu bruttovelkaan eikä siinä oteta lainkaan huomioon omaisuutta. Se on yksi sen phimpia virheitä.
Jos olisin hallitus tällaisessa tilanteessa, saattaisin yrittää lainata tuon 50 euroa jostakin.
Velkajarru estää sen.
“Velkajarru estää sen.”
Ei estä, jos velka on valtion omistaman yhtiön nimissä, kuten Solidiumin, Suomen teollisuussijoituksen tai muun vastaavan taseessa. Sitten jos lainalla on valtiontakaus, se lasketaan valtiolle. Mutta jos ei ole valtiontakausta, niin valtion omistaman yhtiön velkaa ei lasketa valtion velaksi.
Ja kuitenkin hallituksella on varaa vaihtaa veronkevennyksillä 100 euroa viiskymppiseen. Kyllä oikeistolainen talous“tiede” on ihmeellistä!
“Kun lääkärien palkat ovat nousseet kysynnän mukana, osa-aikatyö heidän keskuudessaan on yleistynyt.”
Sairaalassa vaikuttaa nykyisin työaika menevän palkan mukaan. Lääkärit tekevät ka. 80% työaikaa.
Vastaavasti AMK koulutettu porukka tekee samassa työyhteisössä 100% työaikaa ja lähärit ottaa jokaiseen listan vuoron tai pari extraa, jotta selviää.
Tämä osoittaakin erinomaisesti, että progressiivinen verotus on tarpeellista, jotta kaikkien työpanos saadaan käyttöön.
Lääkärien osa-aikatyö on noussut siksi, koska normaali työviikko terveyskeskuksessa on helposti 50 tuntia pitkä, vaikka se paperilla olisi 37-tuntinen.
“normaali työviikko 50 tuntinen”
Ennen kuin avaudun asiasta, niin kysyn, että miltä vuosikymmeneltä tämä kommentti kumpuaa? 1980- luvulta? Ajalta ennen kuin oli olemassa työajan seurantaa?
Ei potkujen saaminen Suomessakaan niin musertavaa ole. Tänä päivänä jopa yhteiskunnan minimituilla elävän työttömän elintaso on KORKEAMPI kuin 50-luvun populan elintaso keskimäärin. Nykyinen köyhyys ja kurjuus on kovin suhteellista.
Nykyisellä minimitason työttömyysturvalla tai muulla sosiaaliturvalla elävän henkilön elintaso on tietyillä mittareilla korkeampi kuin väestöllä keskimäärin 1950-luvulla. Siitä tosin ei seuraa johtopäätöstä, että kyseinen elintaso olisi nykyisessä Suomessa hyväksyttävä tai että työpaikan menettämisestä aiheutuvalla suhteellisella köyhyydellä ei voi olla raskaita seurauksia.
Vertailu 1950-luvun elintasoon ei ole kovin relevantti, kun arvioidaan mahdollisuuksia riittävään toimeentuloon vuoden 2026 Suomessa. 1950-luvun elintasolla ilman sähköpostia ja puhelinta elävän olisi todennäköisesti vaikeaa tai mahdotonta työllistyä vuoden 2026 Suomessa. Vuoden 2026 Suomessa työtä hakeva aikuinen tai kotoa itsenäistyvä nuori joutuu myös kilpailemaan työpaikoista nykyisten, ei 1950-luvun, työnhakijoiden kanssa. 1950-luvulla tavallinen työnhakijan koulutustaso oli kansakoulu. Nykyisin ei ole kovin paljoa työpaikkoja, joihin vastaavan tasoisella koulutuksella voisi työllistyä.
1950-luvun Suomessa sallitut ja sosiaalisesti hyväksyttävät elintasoa koskevat valinnat eivät myöskään ole sitä enää vuonna 2026. Ilman vesijohtoa tai viemäriä olevassa talossa asumista ei todennäköisesti nykyään sallittaisi perheelliselle. 1950-luvulla tavanomaisena pidettyä omakotitaloa ei myöskään saisi rakentaa vuoden 2026 Suomessa.
Suomalainen versio aktiivisesta työllisyyspolitiikasta tulee varmaankin olemaan pakollinen hakeutuminen vapaaehtoistyöhön, minkä seurauksena saattaa lähteä tuet. Tämä olisi sopivan kafkalaista Suomeen.
Pakotetussa vapaaehtoistyössä varmaan hakeutuisin johonkin hienostorouvien vanhainkotiin ja lukemistuokiolla lukisin tiedonantajaa, Maon punaista kirjaa ja Leninin teoksia.
Hyödyllinen työ ei pelkästään varasta vapaa-aikaa, vaan siitä on myös brändietua pitkäaikaistyöttömälle. Se, että hakija on pystynyt käymään hyödyllisessä työssä todistaa, että hänellä on yhä vuorokausirytmi ja selviä hetkiä päivittäin. Tämä suojelee työnhakijaa “kuuden kuukauden giljotiinilta”.
http://media.wix.com/ugd/576e9a_f6cf3b6661e44621ad26547112f66691.pdf
Sekin osoittaa hyvin kuinka tarkoitushakuisesti erityisesti Satonen ja kokoomus vetoavat Tanskan ja muiden Pohjoismaiden malleihin. Tanskan malli unohtui jo siinä kun Orpon hallitus poisti ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden.
Tanskassa saa vähentää ammattiliiton jäsenmaksun verotuksessa Tanskan verottajan (Skat) ohjeistuksen mukaisesti. Vuonna 2026 ammattiliiton maksujen enimmäisvähennys on 7 000 DKK vuodessa (n. 940 €).
Soininvaaralla on todennäköisesti oikeassa siinä että tiheästi asutussa maassa kuten Tanskassa ja Hollannissa liikkuvuus työnperäss on paljon yleisempää kuin pinta-alalataan suuressa maassa. Suomalaisten liikkuvuus työnperässä on hyvin lyhyt noin 100 kilometriä. Aiemmin se oli useita satoja kilometrejä. Maan sisäinen liikkuvuus pitäisi olla korkeampi. Tämä ei tarkoita että kaikki pääkaupunkiseudulle mutta todennäköisesti lisää muualle Uudellemaalle ei olisi kansantaloudelle haitaksi.
Vallitsevassa systeemissä kannattaisi yhdistää julkisen sektorin hyvä paikkainen asiantuntijatehtävä ja yrittäjyys.
Nyt onneksi ylin marginaalivero tajuttiin laskea 59->52.
Mutta ajatellaanpa vaikka simälääkäriä. Entäs, jos se työaika olisikin 100% sijasta sen 60% ja loput 2 päivää tekisikin töitä oman osakeyhtiön kautta eri yksityisillä lääkäriasemilla yrittäjänä.
Sama voisi päteä esimerkiksi juristiin, joka käyttää sen oman aikansa yrittäjänä toimimiseen oman konsulttiyhtiönsä kautta.
Palomiehetkin on tainneet järjestää asian niin, että saavat pienen palkan, mutta hyvästi vapaa-aikaa, minkä voi käyttää vaikka harrastuksiin tai sivutoimiseen yrittäjyyteen.
Korkean marginaaliveron sijasta yritys maksaisikin sen 20% yhtiöveroa ja yhtiö toimii tavallaan säästöpossuna sijoittaen sisällä olevia varoja esimerkiksi pörssiosakkeisiin tai vaikka kryptovaluuttoihin.
Yrittäjä ei nosta firmasta palkkaa lainkaan ja sitten vuosien myötä alkaa nostamaan sen 8% yhtiön nettovarallisuudesta vuosittain, minkä saa varsin edullisesti verotettuja osinkoja.
Meillä nuoremmilla eläkeikä saattaa karata sen verran kauaksi, että tuo järjestely voisi olla ratkaisu järjestää omaeläke alkamaan kohtuullisessa iässä. Saisihan sen oikean eläkkeenkin sitten jossain huomattavan korkeassa iässä.
Jos ollaan sitä mieltä että nykyinen työttömän minimiturva ei ole hyväksyttävä niin realiteetti kuitenkin on että ko. turvan täytyy olla balanssissa:
— toisaalta perustoimeentulo
— toisaalta sen verran vaatimaton että kannustaa työnhakuun
Mikä on oikea balanssi, se on tulkintakysymys.