Lääkepatenttien ongelmat (1)

19 vastausta artikkeliin “Lääkepatenttien ongelmat (1)”

1. Uno­hdit että jos patent­ti ostet­taisi­in vapaak­si niin sit­ten ei kukaan kehit­täisi vai­h­toe­htoisia lääkkeitä. Aika iso hyvinvointitappio.

   Vastaa

   1. Lääke­te­ol­lisu­u­den liike­toim­inta­malli toimii ainakin yhtiöi­den itsen­sä kannal­ta hyvin. Siihen kuu­luu, että noin neljännes liike­vai­h­dos­ta käytetään tutkimuk­seen ja kehi­tyk­seen. Patent­tioikeuk­sien ostos­ta saatavas­ta rahas­ta tul­laan siis kohdis­ta­maan merkit­tävä osa joka tapauk­ses­sa uusien lääkkei­den kehi­tyk­seen. Markki­na­t­alouden peri­aat­tei­den mukaises­ti tämän kohteek­si val­i­taan toden­näköisim­min parhaat tuo­tot tar­joa­va alue. Tämä ei ole vält­tämät­tä HIV, mut­ta kun kehi­tys tuot­taa tulosta, syn­tyy merkit­täviä hyv­in­voin­ti­hyö­tyjä jol­lakin alueella.

      Vastaa

   2. Entä jos patent­ti van­he­nee? Kuka sil­loin kehit­täisi vai­h­toe­htoisia lääkkeitä?

      Vastaa

      1. Läh­es kaikil­la lääkkeil­lä on hait­tavaiku­tuk­sia eivätkä ne tehoa kaikki­in tau­tia sairas­tavi­in. Monil­la uusil­la lääkkeil­lä paran­netaan vain 10–20% tau­ti­ta­pauk­sista. Sik­si tilaa uusille vaikut­taville aineille on, vaik­ka hyvin toimi­van lääk­keen patent­tisuo­ja olisi vanhentunut. 

         Klassi­nen esimerk­ki on aspiri­i­ni. Bay­er­il­la ei ole 1. maail­man­so­dan voit­ta­javal­tiois­sa edes nimisuo­jaa tuot­teille. Silti kip­ulääkkei­den kehi­tys ei pysähtynyt Ver­saillesin rauhaan.

2. Peru­songel­ma on, että lääkey­htiön intres­sis­sä ei ole ter­veys vaan sairaus — ja jopa sairauk­sien edis­tämi­nen ja uusien kek­simi­nen. Mitään uut­ta lääket­tä ei ote­ta lääkete­htaiden omis­ta­maan viral­liseen tau­tilu­ok­i­tuk­seen ennen kuin siihen on kek­sit­ty lääke. Ja toisaal­ta luok­i­tuk­seen lisätään sel­l­aisi­akin inhimil­lisiä omi­naisuuk­sia jot­ka eivät ole sairauk­sia, kun­han niihin vaan on ole­mas­sa lääke; esimerkik­si suru.

   Toinen kysymys on myyn­ti­sopimusten vaiku­tus pörssikurssi­in. Pörssivoitot tehdään osakkei­den kurs­seil­la (voitot kotiute­taan tänään, ei kah­denkymme­nen vuo­den päästä), ei niiden tuo­toil­la. Pieni päätök­siä tekevä sisäpi­iri tulisi kär­simään “tap­pi­oi­ta”, jos tuo­tot oli­si­vat vakai­ta ja kurs­seista pois­tu­isi “onnis­tunei­den” sisäpi­irikaup­po­jen mah­dol­lisu­us. — Mik­si lääkey­htiö tyy­ty­isi vakaaseen tuot­toon, kun myyn­tivoitot tehdään pörssikursseilla.

   Yksi­tyi­nen kysyn­tä on vakaa­ta; jos yksi miljonääri kuoleekin sairauteen­sa, kak­si per­il­listä nousee hänen tilalleen poten­ti­aalisek­si osta­jak­si. Hin­noit­telun perus­teena on eri tulolu­okki­in kuu­lu­vien osta­jien määrä: jos hin­taa alen­netaan, poten­ti­aal­is­ten osta­jien määrä suure­nee ja tämän perus­teel­la on mah­dol­lista laskea hin­nalle optimi.

   Val­ti­olli­nen kysyn­tä ei ole yhtä suo­ravi­ivaista. Eteen nousee kysymys lääk­keen poli­it­tis­es­ta sovel­tuvu­ud­es­ta hoitoon. Esimerkik­si kysymys, vähen­näm­mekö henkilökun­taa ja käytämme säästyneen rahan tehokkaaseen ja nopeaan lääke­hoitoon. Usein annetaan mielu­um­min yhden poti­laan kär­siä kuin kah­den äänestäjä-hoita­jan menet­tää työ­paikkansa. Esimerkik­si Ran­s­ka tietois­es­ti esti uuden HIV-lääk­keen sal­limisen siihen asti kunnes “oma tehdas” oli kehit­tänyt vas­taa­van lääk­keen (nykyään­hän se ei ole mah­dol­lista, kos­ka vaali­ra­hoi­tus on “kan­sain­välistynyt”).

   Entäpä sit­ten, jos onkin tehty pitkäaikainen sopimus edullis­es­ta lääk­keestä ja koh­ta sen jäl­keen lääkete­hdas julk­istaa uuden “entistäkin parem­man” lääk­keen samaan tau­ti­in. Val­tio on sitoutunut 20 vuodek­si tuon “van­hen­tuneen” lääk­keen ostamiseen ja jopa lääk­keen uuden ver­sion käyt­tämis­es­tä pitää mak­saa lääkete­htaalle “menete­tyn voiton” kom­pen­saa­tio. — Nyt val­tio on sitoutunut käyt­tämään vain niitä “edel­lisen sukupol­ven” lääkkeitä ja jopa äänestäjät alka­vat ihme­tel­lä mik­si on pakko lähet­tää rahaa lääkey­htiöille sik­si, että jokin lääke oli vuosikym­men sit­ten erinomainen.

   Poli­it­tis­es­ti hyväksyt­tävät toimit­ta­jat. Voidaanko edulli­nen lääke ostaa Kiinas­ta, Venäjältä tai Inti­as­ta, jos sille on ole­mas­sa län­ti­nen vai­h­toe­hto satak­er­taiseen hintaan?

   Reaa­li­nen tuotan­toka­p­a­siteet­ti. Onko ole­mas­sa tuotan­toka­p­a­siteet­tia jonkin lääk­keen tuot­tamisek­si sata tai tuhatk­er­tainen määrä vai onko tuo tuotan­to pois jonkin muun lääk­keen valmis­tamis­es­ta. — Jos uut­ta kap­a­siteet­tia raken­netaan on siihen sitoudut­ta­va vuosikymmeniksi.

   Vastaa

3. Mik­tä sit­ten kun tulee se parem­pi molekyyli/lääke? Miten sen kehit­täjää kohdellaan?
   Oste­taanko senkin patentti?
   Kil­pail­e­van lääk­keen myyn­tilu­van saa siis vain jos pystyy osoit­ta­maan sen ole­van aiem­pia parem­man, mut­ta ensim­mäisenä markki­noille tulleelle riit­tää, että se on tehokas. 

   Jotenkin pitäisi tur­va­ta myös tehokkaampi­en lääkkei­den kehi­tys. En oikein näe, että “ensim­mäi­nen voit­taa” olisi järkevä malli.

   Vastaa

4. HIV-lääke, jos­ta blo­gisti kir­joit­taa on Gileadin Sulen­ca. Sen vuo­den kuurin hin­ta näkyy ole­van Yliopis­ton apteekissa 25 069 euroa, ei Kela-kor­vat­ta­va. Lääk­keen hin­noit­telus­sa on lähdet­ty kokeile­maan, miten kemi­al­lisel­la syn­teesil­lä tuotet­tua lääket­tä voidaan myy­dä niche-bion­ic­sien hin­noit­telul­la. Se ei siis edus­ta nykaikaisen lääkete­kno­li­gian ja ‑businek­sen valtavirtaa. 

   Eron ymmärtää, kun ver­taa Sulen­can vaikut­ta­van molekyylin lenaca­pavirin mooli­pain­oa esimerkik­si viime aikoina esil­lä olleen Mer­ckin Keytru­daan. Lenaca­pavirin mooli­paino on 0,97 kiloa, kun Keytru­dan vaikut­ta­van molekyylin pem­brolit­sum­abin mooli­paino on 149 kiloa. Kyse on siis yli kah­den ker­talu­okan eros­ta. Pem­brolit­sum­abin valmis­t­a­mi­nen vaatii eläviä nisäkäs­solu­ja, kun lenaca­pavir tehdään kemiallisesti. 

   Suu­ri­molekyylis­ten bion­ic­sien osalta patent­tisuo­jan lop­pumi­nen ei ole merkin­nyt saman­laista hin­to­jen rom­ah­tamista kuin kemi­al­lisil­la lääkkeil­lä. Ensim­mäi­nen suuriv­olyymi­nen biologi­nen lääke oli viime vuosi­tuhan­nen lop­ul­la markki­noille tul­lut Rochen MabThera. Sen vaikut­ta­van molekyylin rit­uk­simabin mooli­paino on 143 kiloa. Kun se tuli markki­noille, hin­ta 500 mg:n pil­ler­ille (infu­u­siokon­sen­traatille) oli reilu 1000 euroa, mikä pidet­ti­in siihen aikaan erit­täin kalli­ina lääk­keelle. Lääk­keen patent­tisuo­ja umpeu­tui vajaa kymme­nen vuot­ta sit­ten. Hin­ta Yliopis­ton apteekissa näkyy ole­van 1 987 euroa. Eli nimell­ish­in­ta on pikem­minkin nous­sut kuin laskenut. Rin­nakkaisvalmis­tei­ta saa toki halvem­mal­la, mut­ta niidenkin hin­nat ovat tuhan­nen euron luokassa. 

   Toki kaikkien biol­o­gis­ten lääkkei­den valmis­t­a­mi­nen ei ole yhtä han­kalaa kuin MabTher­an ja Keytru­dan. Ozem­bicin vaikut­ta­van aineen semaglu­ti­den mooli­paino on noin neljä kiloa ja se voidaan valmis­taa hiiva­soluis­sa. Niin­pä patent­tisuo­jan nyt umpeudut­tua Ozen­bi­cille on tulos­sa selvästi halvem­pia rinnakkaislääkkeitä.

   Kos­ka suurim­mas­sa osas­sa maail­man mai­ta ei ole markki­noi­ta 25 000 euron vuosi­hin­nan lääkkeille, Gilead tulee ensi vuon­na aloit­ta­maan Sulen­can myyn­nin noin 120 maas­sa hin­talu­okas­sa noin 40 dol­lar­ia vuo­den annos. Käytän­nön koke­mus ker­too, että läh­es tuhatk­er­taisen hin­taeron ylläpi­to maail­man eri maid­en välil­lä ei ole mah­dol­lista, joten lääk­keen hin­taan län­si­mais­sakin on odotet­tavis­sa merkit­tävä lasku. Nyky­hin­noit­telus­sa lie­neekin kyse ker­man kuorin­nas­sa, kun tuotan­toka­p­a­siteet­tia vas­ta ram­pataan ylös. 

   Joka tapauk­ses­sa mei­dän ei tarvitse odot­taa 20 vuot­ta. Lääk­keen patent­tisuo­ja umpeu­tuu noin 10 vuo­den kuluessa.

   Vastaa

   1. Gileadin osalta lenaca­paviri­in ja sen hin­noit­telu­un liit­tyy merkit­tävä haaste.
      Fir­man pää­tu­lon­lähde ovat HIV-lääk­keet, etenkin Bik­tarvy, jos­ta se kerää yli 14 mil­jar­dia dol­lar­ia liike­vai­h­toa vuodessa. Lenaca­pavir merk­it­see näi­den tuot­to­jen kan­ni­bal­isoin­tia, joka Gileadin osalta merkit­tävämpi asia kuin lenaca­paviristä saata­vat tuotot.

      Bik­tarvy-hoito mak­saa luokkaa 15 000 euroa vuodessa. Lenaca­pavir sai ensin hyväksyn­nän niiden HIV-tapausten hoitoon, joi­hin ole­mas­sa olleet lääke­hoidot eivät tehon­neet. Parem­pana lääk­keenä se hin­noitelti­in aiem­pia lääkkeitä kalli­im­mak­si. Molekyylin käyt­tö taudin ennal­ta ehkäisyyn sai luvan vas­ta myöhemmin. 

      Kos­ka Lenaca­pavir on melko yksinker­tainen lääke­molekyyli, oli ulkop­uolisillekin selvää, että sen tuotan­tokus­tan­nuk­set eivät voi olla lähel­läkään aluk­si pyy­det­tyjä hin­to­ja. Sik­si asi­as­ta nousi kohu ja sen vält­tämisek­si Gilead lisen­soi molekyylin 120 maas­sa kuudelle rin­nakkaislääkei­den valmis­ta­jalle. Se siis teki vapaae­htois­es­ti sen, mitä tässä blogikir­joituk­ses­sa on ehdotet­tu siel­lä mis­sä HIV-epi­demia riehuu nykyään pahim­min. Lisenssisopimusten yksi­tyisko­htia emme tiedä, mut­ta ainakaan vielä tuo­tot eivät ole olleet lähel­läkään kir­joituk­ses­sa esitet­tyjä luku­ja. Luul­tavasti yht­enä moti­vaa­tiona Gilead­il­la oli se, että kil­paile­via valmis­ta­jia olisi joi­hin 120 maas­ta ilmaan­tunut ilman lisenssisopimuksiakin.

      Vas­taa­va sopimus län­si­maid­en osalta on haas­tavampi ja ker­too kir­joituk­ses­sa esite­tyn mallin haasteista: Sopimus merk­it­see, että Gilead menet­tää Bik­tarvyn tuo­tot paris­sa vuodessa. Kyseessä on noin kymme­nen mil­jardin tuot­to läh­es sen kymme­nen vuo­den ajal­ta, kun Bik­tarvyn patent­tisuo­ja on voimas­sa eli puhutaan suu­ru­us­lu­okkaa 100 mil­jardista. Sen sijaan lenaca­pavirin tuot­to­jen perus­teel­la las­ket­tuna kir­joituk­ses­sa esitet­ty 20 mil­jar­dia on selkeästi yläkan­tis­sa. Kumpaa hin­taa pitäisi soveltaa?

      Vastaa

      1. Sait tuon kuu­losta­maan entistä pahem­mal­ta. Ennal­ta ehkäi­sevää HIV-lääket­tä ei halu­ta markki­noil­la, jot­ta ihmiset sairas­tu­isi­vat ja tarvit­si­si­vat yhtiön tuot­toisaa lääket­tä HIVin hoitoon.

      2. Soin­in­vaar­alle: Osuit naulan kan­taan. Näin­hän kap­i­tal­isti toimii, ja pörssilis­tat­tu yri­tys ihan lakien pakot­ta­mana (jos ei erik­seen muu­ta ilmoita). 

         Pitkän ajan kokon­aishyv­in­voin­nin kannal­ta tämä ei ole kuitenkaan niin paha asia, kuin miltä se äkkiseltään kuu­lostaa. Vaik­ka juuri täl­lä het­kel­lä osa HIV-poti­laista jää hin­nan vuok­si pait­si parhaas­ta mah­dol­lis­es­ta hoi­dos­ta, lääke­valmis­ta­ja on pyrkinyt opti­moimaan hin­noit­telul­laan kokon­aisvoit­ton­sa. Nämä voitot taas palaa­vat pääosin ekosys­teemi­in: kol­mannes myyn­tikat­teesta käytetään uusien lääkkei­den kehit­tämiseen ja noin neljännes tuot­to­jen mak­samiseen sijoit­ta­jille (osin­got, korot ja rojaltit) ja 5–10% veroi­hin (joil­la toivon mukaan rahoite­taan lääkkeisi­in liit­tyvää perustutkimusta). 

         Tässä toimii sama dynami­ik­ka, joka pitäisi saa­da toim­i­maan myös ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­nas­sa: lyhyel­lä tähtäimel­lä voidaan joutua kär­simään, jot­ta pitkäl­lä tähtäimel­lä ihmiskun­ta voisi parem­min. Syöpähoito­jen jäl­keen seu­raa­va uusien lääkkei­den aal­to lienevät kor­vaa­jat antibiooteille resi­tent­tien bak­teeri-infek­tioiden torjunnassa. 

         Kap­i­tal­is­min vas­tus­ta­jat näkevät tässä dynami­ikas­sa omis­ta­jille menevät rahat sys­teemistä pois­tu­vana tek­i­jänä. Kuitenkin, lääke­te­ol­lisu­u­den hyvät tuo­tot houkut­tel­e­vat kap­i­tal­is­tit sijoit­ta­maan alueelle, ja sijoit­ta­maan myös korkeam­man riskin hankkeisiin.

   2. Tämä oli eri­no­maisen sel­ven­tävä kommentti!
      Täl­lainen lääkealaa tun­tem­aton ei ole onnis­tunut vielä ker­taakaan luke­maan tai kuule­maan tuos­ta vaik­ka tiede- ja talousalaa ahk­erasti seuraankin.

      Vastaa

5. Noin 40 miljoon­al­la ihmisel­lä on HIV. Noin 1,3 miljoon­aa saa viruk­sen vuosittain.
   Lähde: https://www.unaids.org/en/resources/fact-sheet

   Mik­si lääket­tä käyt­täisi puoli mil­jar­dia ihmistä (500 miljoon­aa), kun sairas­tunei­ta on alle kymme­ne­sosa? Esit­tämäsi puoli mil­jar­dia ihmistä tarkoit­taisi, että n. 6 % maa­pal­lon n. 8 mil­jardista ihmis­es­tä (eli n. joka 17. ihmi­nen) tarvit­sisi HIV-lääkitystä. 

   Kos­ka luku, johon laskel­masi perus­tu­vat, on väärin, myös muut luvut ovat väärin.

   Markki­na­t­aloudessa tavaran X myyjä opti­moi myyn­ti­hin­nan mak­si­maal­isi­in tuot­toi­hin. Jos hin­ta poikkeaa opti­mia korkeam­mak­si, kau­pan määrä vähe­nee ja voitot vähenevät. Jos hin­ta on opti­mia alhaisem­pi, voitto/myyty tuote on alhaisem­pi eikä määräl­lä saavute­ta opti­min voit­to­ja. Täten on loogista ajatel­la, että lääk­keen hin­ta on lähel­lä markki­nahin­taa, vaik­ka myyjäl­lä onkin patentin myötä yksi­noikeus lääk­keen myyntiin. 

   Miten muuten määrit­telisit lääk­keen patentin osto­hin­nan? Jos patent­ti ostet­taisi­in 20 mil­jardil­la ja parem­pi ja/tai halvem­pi lääke tulisi markki­noille kol­men vuo­den päästä, niin julkisel­la rahal­la olisi ostet­tu patent­ti huo­mat­tavaan yli­hin­taan. Lääk­keen myyjäl­lä voisi olla moti­ivi myy­dä lääkepatent­ti, jos myyjäl­lä on jo tiedos­sa seu­raa­va vas­taa­va lääkeaineen patentin kehi­tys. Tässä myös näkyy se, että patentin halti­jal­la voi olla moti­ivi saa­da patentin kehi­tysku­lut katet­tua nopeam­min kuin mikä on patentin voimas­saoloai­ka. Lääket­tä ei kan­na­ta myy­dä heti alku­un hal­val­la, sil­lä jos markki­noille tulee kil­pail­e­va tuote halvem­mal­la, lääk­keen kehi­tyk­seen käytet­tyjä kulu­ja ei saa­da katet­tua. Hin­noit­telu­un siis vaikut­ta­vat tuo­ton lisäk­si eri­laiset riskitek­i­jät, jot­ka eivät vält­tämät­tä näy taval­liselle kuluttajalle. 

   Yleisel­lä tasol­la kir­joituk­sesi tör­mää van­haan ongel­maan: asi­aan X on ole­mas­sa ratkaisu A, joka toimii, mut­ta ei täy­del­lis­es­ti. On myös esitet­ty ratkaisuk­si vai­h­toe­htoa B, joka toteutues­saan olisi toimi­vampi (tai reilumpi – mitä se sit­ten tarkoit­taakaan), mut­ta kenel­läkään ei ole tietoa siitä, miten vai­h­toe­hto B olisi reaal­i­maail­mas­sa toteutet­tavis­sa niin, että se toimisi. His­to­ria on täyn­nä esimerkke­jä vai­h­toe­hdon B kokeiluista. Ne ovat epäon­nis­tuneet surkeasti, läh­tien vaik­ka tasa-arvois­es­ta tulon­jaos­ta ja sosial­is­tis­ten maid­en talouksista.

   Vastaa

   1. Luke­mani uutisen mukaan se ehkäiseen rokot­teen tavoin HIV-infek­tio­ta. Kovin monel­la ei ole tuhkarokkoa, mut­ta mil­jar­di ihmistä on ottanut tuhkarokkorokotteen.

      Vastaa

      1. Tätä HIV:n estolääket­tä on saanut suomes­ta julkises­ta ter­vey­den­huol­losta vuodes­ta 2019 alka­en. Sil­loin meni patent­ti umpeen ja tätä kan­nat­ti alkaa jaka­maan riskiryhmille

      2. Vas­taus willim­iehelle. Viit­taat nyt eri lääk­keeseen kuin Soin­in­vaara. Gilead sai myyn­tilu­van lenaca­pavir­ille HIVin ennal­taehkäisyyn viime vuon­na. 2022 läh­tien sitä on saanut myy­dä HIVin hoitoon.

      3. Voi olla, että on eri juttu. 

         Jope Ruo­nan­suu heit­ti aikoinaan läp­pänä, että “ennem­min aid­si ku kokon­aan pait­si”. Sil­loin se tun­tui rajul­ta heitol­ta, mut­ta tässä viidenkympin iässä alan olla enem­män tämän kanssa samaa mieltä, kuin tätä vastaan.

         10–20 vuot­ta sit­ten kohis­ti­in siitä, kun osa porukkaa ei jak­sanut elää jatku­vas­sa epätiedos­sa ja ihmiset han­k­ki itselleen tarkoituk­sel­la hiv tar­tun­nan. Tämän jäl­keen­hän sitä saa lääk­keet ja se ei enää tar­tu eteen­päin kenellekään (lääkkeil­lä ole­va kan­ta­ja ei tar­tu­ta ketään). Eli tar­tun­ta tarkoit­ti huo­le­ton­ta elämää. Ylel­lä esitet­ti­in muu­tamia doku­ment­te­jakin aiheesta, jol­loin sosi­aalis­es­ti het­erot, jot­ka ottaa par­rua ain­oas­taan kän­nis­sä pystyi pöyris­telemään aiheesta.

         Sit­ten osa porukkaa alkoi suo­jau­tu­maan ulko­mail­ta tilat­ul­la prepil­lä. Ja van­hempia lakkasi kiin­nos­ta­mas­ta, kun ei sil­lä nyt niin väliä (lääk­keet on niin hyviä). Esim. omas­sa maakun­nas­sa oli joidenkin vuosien ajan kaik­ki uudet tar­tun­nat 70+ ikäisil­lä miehillä. Kallista, mut­ta näil­lä men­ti­in. (löy­tyy myös uutiset aiheesta)

         Käypä hoito:

         Pre­pin kustannusvaikuttavuus

         Pre­pin kus­tan­nus­vaikut­tavu­us­laskelmis­sa ver­rataan prep-hoidon kus­tan­nuk­sia sil­lä ehkäistävien HIV-tar­tun­to­jen kus­tan­nuk­si­in. Yhden HIV-tar­tun­nan hin­nan yhteiskun­nalle arvioidaan nykyään ole­van noin 480 000 euroa (27); tosin kus­tan­nuk­set laske­vat rin­nakkaisvalmis­tei­den tul­lessa lähivu­osi­na lisään­tyvästi markki­noille. Prep-hoito ei ole pysyvää, vaan elämän­ti­lanteen mukaan hoidon kestok­si on yleen­sä arvioitu noin viisi vuot­ta. Prep-lääkekus­tan­nuk­set päivit­täisessä käytössä viiden vuo­den ajan Suomen nyky­isil­lä rin­nakkaisvalmis­tei­den hin­noil­la ovat yhteen­sä noin 3 000 euroa (maaliskuu 2020).

         Euroopas­ta on julka­istu neljä pre­pin kus­tan­nus­vaikut­tavu­ut­ta selvit­tänyt­tä mallintamis­tutkimus­ta (28 — 31). Tärkeim­mät siihen vaikut­ta­vat muut­tu­jat ovat pre­pin hin­ta, lääk­i­tyk­sen teho ja henkilön ris­ki saa­da HIV-tar­tun­ta ilman prep-lääk­i­tys­tä. Näi­den mallien mukaan prep-hoito jopa säästää kus­tan­nuk­sia, jos lääkkei­den hin­ta las­kee 30 — 90 % alku­peräis­valmis­teen hin­nas­ta, lääk­i­tyk­sen teho on vähin­tään 80 — 86 % ja jos esto­hoito on kohden­net­tu suuren tar­tun­tariskin henkilöille.

         On esitet­ty, että kus­tan­nussäästöt voivat olla edel­lä mainit­tu­ja suurem­piakin, kos­ka kaik­ki mallit eivät huomioi ehkäisty­jen tar­tun­to­jen aikaansaa­maa sekun­daar­i­ta­pausten vähen­e­mistä. Lisäk­si malleis­sa ei huomioi­da, että prep-ohjel­man puit­teis­sa on mah­dol­lista tavoit­taa ja saa­da HIV-testi­in henkilöitä, jot­ka tietämät­tään ovat jo aiem­min saa­neet HIV-tar­tun­nan. Saa­mal­la nämä henkilöt hoidon piiri­in voidaan tehokkaasti vähen­tää jatkotartuntoja.

         Lain­aus päättyy.

         Täl­läistä porukkaa, joka har­ras­taa sek­siä siinä mis­sä jotkut käy joogas­sa ei vält­tämät­tä ole tässäkään maas­sa mitenkään hem­metin paljon. Mut­ta kyl­lä meil­lä olisi hiv ilman omaa akti­ivista suo­jau­tu­mista tai lääk­i­tys­tä. Jol­loin yhteiskun­ta lait­taisi sen 500 ke lääkkeisi­in, vaik­ka voisi estää tämän lait­ta­mal­la 350 euroa vuodessa lääkkeisi­in. (jon­ka muuten poruk­ka mak­saisi itse, mut­ta kun on niin hel­vetin vaar­al­liset tau­dit kyseessä, niin tämä on lak­isääteis­es­ti ilmaista)

6. Voisiko val­ti­olli­nen tutkimus­laitos kehit­tää lääkkeitä tuol­la 20 mil­jardil­la ja työn­tää tutkimus­tu­lok­set pub­lic domaini­in pri­or artiksi?

   Vastaa

7. Melkein isom­pi ongel­ma on lääke­tutkimuk­sen luonne liike­salaisuuksi­na. Erit­täin merkit­tävä osa lääkkei­den kehit­tämisen kus­tan­nuk­sista syn­tyy epäon­nis­tuneista molekyyleistä, joi­ta kuitenkin on tutkit­tu pitkään ja kalli­il­la ennen hylkäämistä. Nyt epäon­nis­tu­miset jäävät liike­salaisuuk­sik­si, ja näin jokainen umpiku­ja myös kil­pail­i­joiden löy­det­täväk­si sen sijaan että umpiku­jat oli­si­vat julk­isia. Jokainen kah­teen ker­taan tutkit­tu umpiku­ja on ylimääräi­nen kus­tan­nus koko järjestelmälle.

   Toisaal­ta epäon­nis­tu­mi­sista voisi kil­pail­i­ja dataa kaiva­mal­la löytää onnis­tu­misen siemeniä joi­ta ensim­mäi­nen tutk­i­ja ei ole hok­san­nut etsiä.

   Vastaa

   1. Lääke­tutkimus on kyl­lä mon­een muuhun teol­lisu­u­de­nalaan ver­rat­tuna erit­täin avoin teknolo­gioiden­sa suhteen–ja nimeno­maan patent­tien ansios­ta. Vaikut­tavalle aineelle haetaan tyyp­il­lis­es­ta patent­tia pre-kli­inisessä vai­heessa eli ennen kuin lääke­hi­tyk­sen kallein vai­he eli käytän­nön kokeet alka­vat. Patent­ti­hake­muk­set tule­vat sit­ten julk­isik­si ja kil­pail­i­jat näkevät, mitkä molekyylit on kat­sot­tu niin lupaaviksi, että niiden käytän­nön tes­taamista on ainakin valmisteltu.

      Vastaa