Ongelmalliset lääkepatentit

18 vastausta artikkeliin “Ongelmalliset lääkepatentit”

1. Eikö noi­ta melkein saman­laisen molekyylin (tai varsinkin saman molekyylin toisen enan­tiomeerin eli ”kätisyy­den”) patent­te­ja käytetä enem­mänkin juuri patent­tisuo­jan jatkamiseen kuin kiertämiseen, tyyli­in omeprat­soli -> esomeprat­soli (tai samal­la taval­la suun­nilleen mikä tahansa es-alkuinen vaikut­ta­va aine).

   Vastaa

2. Tulee tuos­ta kole­hti-ideas­ta ensim­mäisenä mieleen, että ongel­mak­si tulee se, että jokaisel­la val­ti­ol­la on insen­ti­ivi sanoa, että meil­lä ei ole juuri nyt kovin paljon rahaa lait­taa tähän, kun on tuo­ta val­tion­velkaa mak­set­ta­vana ja muutenkin joudu­taan säästämään ja on talous tiukilla.

   Onko tähän jokin valmis ratkaisu, jol­la tästä ongel­mas­ta päästään?

   Entä miten kole­hdil­la ostet­tu patent­ti toimisi ei-OECD maid­en osalta? Olisiko ajatuk­se­na, että ne ostaisi­vat yhä lääk­keet kalli­il­la hin­nal­la lääke­fir­mal­ta? Vai myi­sivätkö OECD-maat lisenssin niille edelleen jol­lain sopi­vak­si kat­so­ma­l­laan sum­mal­la? Vai antaisi­vatko OECD-maat lisenssin muiden maid­en käyt­töön ihan vaan hyvää hyvyyttään?

   Vastaa

   1. Nyt meil­lä on se ongel­ma, että jokainen maa pyrkii vähen­tämään omaa osu­ut­taan kus­tan­nuk­sista sil­lä, että rajaa lääk­keen käyt­töä — kuten tehti­in reumalääkkei­den kohdal­la Suomes­sa. Eiköhän se kole­htio­su­us menisi BKT:n suh­teessa. Tosin on sit­ten sairauk­sia, joi­ta on yhdessä maas­sa enem­män kuin toises­sa, kuten HIV Yhdysvalloissa.
      Kun patet­ti on vapaa, se on vapaa.

      Vastaa

      1. Minus­ta näyt­tää väistämät­tä, että ennen pitkää jos­sakin maas­sa val­taan pääsee (populisti)puolue, joka päät­tää, ettei maa enää osal­lis­tu näi­hin kolehteihin.

3. Uuden lääk­keen kehi­tys mak­saa n.2–4 mil­jar­dia, enemmänkin.
   Suurin osa aihioista hylätään kehi­tyk­sen kulues­sa, jotkut hylätään viimeisessä vai­heessa, sil­loin ne sisältävät koko kehi­tyk­sen kulut, mut­ta eivät tule tuot­ta­maan euroakaan.
   Vain pieni osa aihioista pää­tyy myytäviksi lääk­keek­si. Niiden patent­tisuo­jan avul­la yri­tyk­set rahoit­ta­vat kaik­ki lääkek­keen kehi­tyk­sen kulut, hylä­tyt aihiot, menetelmäke­hi­tyk­sen ja uuden tutkimuk­sen kulut.

   Minkään val­tion (Kiina ehkä pois­lukien) bud­jetit eivät kestä tuo­ta tas­apain­oilua jyrkän­teen reunalla.

   Vastaa

   1. Ihan yhtä paljon nuo val­tiot joutu­vat nytkin mak­samaan mut­ta taval­la joka lykkää lääk­keen käyt­töönot­toa koko laa­ju­udessaan 20 vuodel­la. Kalli­ita lääket­tä juuri kukaan ei mak­sa itse, vaan veron­mak­sajien tai vaku­u­tuk­sen otta­jien mak­set­tavak­si se päätyy. 

      Tietysti voitaisi­in tehdä niin, että lääk­keen hin­nas­ta monop­o­liase­mas­sa ole­vien kanssa neu­vot­telisi osta­jien muo­dosta­ma yhteen­li­it­tymä, monop­soni. Lääket­tä ei ote­ta kor­vat­tavak­si ellei sen hin­nas­ta päästä sopuun.

      Vastaa

      1. Nation­al Insti­tute of Health las­kee 90% aihioista epäon­nis­tu­van. (https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9293739/ ). Nuo kus­tan­nuk­set ovat osa liike­toim­intariskiä, joka sisäl­tyy paten­toidun (ja hyväksy­tyn) lääk­keen hin­taan. Se on val­ta­va sum­ma katet­tavak­si mil­lään luotet­taval­la keinolla.
         Luul­tavasti edes suo­ma­laiset veron­mak­sa­jat eivät hyväksy­isi tuota.

         Toisaal­ta suuret lääke­valmis­ta­jat alen­ta­vat oma-aloit­teis­es­ti hin­to­jaan kehi­tys­mai­hin. HIV-lääk­i­tyk­sen hin­ta Afrikas­sa on mur­to-osa tääl­lä maksetusta.

         Lääk­keen patent­tisuo­jan aikara­joit­ta­mi­nen sen yleishyödyl­lisyy­den perus­teel­la voisi olla tie ulos nykyti­lanteesta. Sitä, miten se onnis­tu­isi, on vaikea keksiä.

         Työ- ja Elinkeino­min­is­ter­iön alainen Suomen Lääkeke­hi­tyskeskus on aloit­ta­mas­sa toim­intaansa, sen toiv­otaan kiihdyt­tävän alan kehi­tys­tä ja liike­toim­intaa Suomes­sa. Se taitaa olla tois­taisek­si konkreet­tisin tapa edis­tää uusien lääkkei­den löy­tymistä meillä.
         Rahoituk­se­na on muu­tamia miljoonia.

      2. Se on val­ta­va sum­ma katet­tavak­si mil­lään luotet­taval­la keinolla.
         Luul­tavasti edes suo­ma­laiset veron­mak­sa­jat eivät hyväksy­isi tuota.

         Vielä ker­ran. Nykyjär­jestelmässäkin lääkkei­den osta­jat ja käytän­nössä teol­lisu­us­maid­en veron­mak­sa­jat joutu­vat mak­samaan nuo kehi­tyskus­tan­nuk­set lääkkei­den hin­nois­sa, mut­ta saa­vat mak­sus­taan vasti­neek­si paljon vähem­män lääkkeitä kuin saisi­vat, jos paten­tit ostet­taisi­in vapaiksi.

4. Soin­in­vaaran ehdo­tus kuu­lostaa rusi­noiden poim­imes­ta pul­las­ta. Toimivien lääkepatent­tien osta­jia voisi löy­tyäkin mut­ta kuka ostaa ne epäon­nis­tuneet lääk­keet? Niistä ne lääke­fir­man kulut suurelta osin tulee.

   Jos sit­ten nekin oste­taan niin sit­ten ollaan mallis­sa jos­sa lääke­fir­mat ovatkin itse asi­as­sa val­tioiden kokon­aan rahoit­tamia val­tion monop­o­liy­htiöitä. Näin ne lääkeku­lut vas­ta nou­se­vatkin kun monop­o­lis­sa voidaan rahaa tuh­la­ta surutta.

   Toinen tapa alen­taa lääkekus­tan­nuk­sia on helpot­taa niiden kehi­tystyötä. Jos joku lääke ker­ran pelas­taa miljoo­nia ihmishenkiä ei pitäisi olla ongel­ma uhra­ta muu­tamia tuhan­sia kansalaisia siihen että hypätään pari tes­taus­vai­het­ta yli. Joku maa voisi kehit­tää tästä itselleen uuden bisneksen.

   Vastaa

   1. Tot­takai lääkepaten­tit hin­noitel­laan siten, että se kat­taa liike­toimin­nan välit­tömät ja välil­liset kulut . Ei markki­na­t­aloudessa lahjo­ja anneta.

      Vastaa

5. Meitä on nyt 8 mil­jar­dia. Joku voisi sanoa, että on hyväkin, ettei kaikkia lääkkeitä ole saatavil­la kaikille potilaille.

   Vastaa

6. Ajatelkaa, jos joku lääkey­htiö kehit­tää hal­van lääk­keen Alzheimerin tau­ti­in, mut­ta myy sitä sadan tuhan­nen euron hin­taan vuot­ta kohden.

   Aci­clovir toimii joten kuten (parem­min ja pienem­min sivu­vaiku­tuksin kuin mikään amy­loidiplakkei­hin kohden­net­tu lääke), ja hin­ta jää var­maan alle pros­ent­ti­in tuosta.

   Mitä yhteistä on muuten kuu­lakärkikynän kek­si­jäl­lä ja aci­clovirin tai Alzheimerin her­peshy­po­teesin kehit­täneil­lä leideillä?

   Juu­ta­laiset. They protecc…but they also attak

   Vastaa

7. Osmo kir­joit­ti:
   ” Joskus myös uno­hde­taan, että ei todista vaiku­tuk­sen olemat­to­muut­ta, ettei tutk­i­jan kykene vaiku­tus­ta mit­taa­maan. Tämä on yleinen huo­mau­tus ilman mitään yhteyt­tä Tan­ja Sax­elin paperiin.”

   “Tässä tutkimuk­ses­sa min­ua kuitenkin häir­it­si kysymyk­sen aset­telu. Tavoit­teena oli kan­nus­taa mah­dol­lisim­man tehokkaasti lääkey­htiöitä tuot­ta­maan mah­dol­lisim­man paljon uusia lääkkeitä. Sax­el vas­taa hyvin aset­ta­maansa kysymyk­seen, mut­ta minä halu­aisin muut­taa kysymys­tä. Entisenä perus­palve­lu­min­is­ter­inä aset­taisin itse kysymyk­sen niin, että pitäisi tuot­taa mah­dol­lisim­man paljon ter­veyt­tä, ja se on usein vähän eri asia.”

   Tässä tuleekin hyvin julkisen ter­vey­den­huol­lon koko dilemma.

   Ensin­näkin, en ole tutus­tunut aiheeseen tarkem­min, mut­ta epäilen suuresti, että merkit­tävät erikois­sairaan­hoidon kulut edis­täi­sivät ter­vei­den ja tuot­tavien työ- ja elin­vu­osien saavut­tamista. Jos erikois­sairaan­hoito on tap­atur­mien ja eksoot­tis­ten tau­tien hoitoa, niin näitä voidaan ehkäistä paljon halvem­mal­la ihan mui­ta reit­te­jä kuin ter­vey­den­hoidon kaut­ta. Muuten taas ymmärtääk­seni mon­es­sa erikois­sairaan­hoidon piiri­in kuu­lu­van taudin hoi­dos­sa on erit­täin voimakas elin- ja ruokailu­tapoi­hin liit­tyvä kom­po­nent­ti — eli liian vähäi­nen ja samal­la yksipuo­li­nen liikun­ta huonon ruokavalion kanssa aiheut­taa suuren osan sairauk­sista tässä maas­sa. Ratkaisut näi­hin löy­tyvät ihan muual­ta kuin lääkärin vas­taan­otol­ta, eli ter­vey­den­huolto ei jälleen ker­ran ole se ratkaisu, vaan hoitaa lähin­nä oireita.

   Ennal­taehkäisyssä on kuitenkin sel­l­ainen paha ongel­ma, varsinkin kun puhutaan ihmisen ter­vey­destä, joka heikke­nee pro­gres­si­ivis­es­ti pitkäl­lä aikavälil­lä, että monien ennal­taehkäi­se­vien toimien vaiku­tuk­sia voi olla hyvin vaikea näyt­tää pitävästi. Onnea vaan hyvän, laadukkaan ja tarpeek­si kat­ta­van 20 vuo­den tai jopa pidem­män RCT-tutkimuk­sen tekoon elin­ta­painter­ven­tioista, sen sijaan mon­elle lääketi­eteel­liselle oper­aa­ti­olle on paljon helpom­pi ja edullisem­pi tehdä RCT-tutkimuk­sia. Monel­la oper­aa­ti­ol­la ja lääke­hoidol­lakin on itse asi­as­sa todel­la heikko RCT-näyt­tö ver­rat­tuna vai­h­toe­htoisi­in hoitoi­hin, mut­ta kun lääkärit päät­tävät niin lop­putu­lok­se­na on oper­aa­tioi­ta ja lääkkeitä. Nytkin ter­vey­den­huol­los­sa tun­tuu ole­van piik­ki auki erikois­sairaan­hoidon osalta, mut­ta ennal­taehkäisy ei kiin­nos­ta ketään. Tääl­läkin taisi­vat jotkut selit­tää, että työikäis­ten aikuis­ten ter­veystarkas­tuk­set ovat vain aivan liian kallis ja teho­ton toimi.

   Meil­lä suurin ongel­ma tässä kvar­taaliy­hteiskun­nas­sa on se, että ihmiset, varsinkin talousih­miset ovat aivan liian kär­simät­tömiä minkään­laiseen pitkäjän­teiseen toim­intaan. Jos jonkun asian posi­ti­iviset vaiku­tuk­set tule­vat vas­ta yli 5 vuo­den päästä, jos tule­vat, niin se on melko var­maa ettei tämä vai­h­toe­hto ketään kiin­nos­ta. Tutk­i­joiden pitää julka­ista tai kuol­la, poli­itikko­jen pitää saa­da ääniä, yri­tysjo­hta­jien pitää saa­da rahaa seu­raa­van 6–12 kk aikana. Paten­tit ovat oikeas­t­aan yksi näitä kan­nus­timia ohjaa­maan toim­i­joi­ta pitkäjän­teis­es­ti hyödyl­liseen työhön. Posi­ti­ivi­sista puolista huoli­mat­ta paten­tit aja­vat ter­vey­den­huol­lon lääkkeistymistä, eli hoide­taan niitä oire­i­ta eikä syitä.

   Vastaa

   1. ” Tässä tuleekin hyvin julkisen ter­vey­den­huol­lon koko dilemma.

      Ensin­näkin, en ole tutus­tunut aiheeseen tarkem­min, mut­ta epäilen suuresti…”

      Näin alka­vat kaik­ki uskot­tavim­mat argu­men­tit. Iso väite + heikko pere­htymi­nen, what could go wrong?

      Vastaa

      1. Oliko sulle muuten mitään hyviä argu­ment­te­ja mistään?

8. Mitäpä jos lääke­fir­ma lähet­täisi vuosit­tain OECD:lle laskel­man tuot­ta­mas­taan ter­vey­destä eurois­sa mitat­tuna. Sit­ten OECD mak­saisi jonkun pros­entin ko. sum­mas­ta ko. firmalle.

   Ei muu­ta.

   Pitääkö perustel­la? No markki­na­t­alous. Sitä saa mis­tä maksaa. 

   Siis mitään ei muute­ta, pait­si että lääke­fir­moille mak­se­taan yllä­mainit­tu tuotantopalkkio.

   Vastaa

9. Patentin suo­ja-aika piden­net­ti­in jos­sakin vai­heessa 20 vuo­teen. Vuon­na 1960 se luul­lak­seni oli 17 vuotta.

   Vastaa

10. Viimeiseen kohtaan liit­tyen: pitäisi olla kohtu­ullisen suo­ravi­ivainen lasku­toim­i­tus laskea mis­sä kohtaa tulee yhteiskun­nalle (tai vaku­u­tusy­htiölle, kuka lääk­keen nyt mak­saakaan) kus­tan­nuste­hokkaam­mak­si ostaa lääk­keen patent­ti ja mitätöidä se kuin ostaa itse lääket­tä. Tarvit­taes­sa tämä voitaisi­in tehdä yhteistyössä eri maid­en ter­vey­den­huolto­jen kanssa, jol­loin poten­ti­aal­isia osta­jia saadaan lisää ja patentin ost­a­mi­nen ja mitätöimi­nen tulee houkut­tel­e­vak­si vai­h­toe­hdok­si kohtuu nopeasti.

    Vastaa