Kategoria: Terveydenhuolto

Huumekauppa pitäisi ottaa valtion monopoliksi

Olen pitkään aikonut kir­joit­taa sitä,  mitä oikeasti ajat­te­len Suomen huume­poli­ti­ikas­ta. Myön­nän, että vaiken­e­mises­sani on kyse erään­lais­es­ta pelku­ru­ud­es­ta ja siitä, etten halun­nut vahin­goit­taa puoluet­tani. Enää vihreät tuskin ovat vas­tu­us­sa min­un tekemi­sistäni, joten nyt on aika.

Jotain olen kir­joit­tanut aiem­minkin. Kir­jas­sani Min­is­terikyyti on kokon­ainen luku otsikol­la huumem­i­nis­teri. Sen voi lukea tästä.

Lähtöko­htani: en pidä huumeista. Jos olisin kaikki­val­tias Jumala, pois­taisin huumeet maail­mas­ta, myös alko­holin. Kos­ka en ole Jumala, joudun tyy­tymään pien­im­män hai­tan strate­giaan. Se on kaukana Suomen nykystrategiasta.

Onko huumeiden kieltäminen lisännyt niiden käyttöä

Esitän heti alku­un rajun väit­teen: huumei­den kieltämi­nen on lisän­nyt niiden käyt­töä tai ainakin lisän­nyt niistä koitu­via haittoja.

Oop­i­u­min käyt­tö kiel­let­ti­in Suomes­sa vas­ta noin sata vuot­ta sit­ten. Sil­loin kun se ja muut sen aikaiset huumeet oli­vat lail­lis­es­ti saatavil­la, ne eivät muo­dosta­neet läh­eskään niin pahaa ongel­maa kuin huumeet muo­dosta­vat nyt, kun ne ovat kiel­let­tyjä. Jat­ka lukemista “Huumekaup­pa pitäisi ottaa val­tion monopoliksi”

Yksityinen vai julkinen sairaanhoito (2) Julkisen pitää tunnustaa tosiasiat

Mitä ajat­telisitte huolta­mos­ta, joka sanoisi tankkaa­maan tulleelle, että odota siinä pari päivää. Meil­lä on tuol­la yksi kolaroitu auto hoidet­ta­vana. Kun se on valmis, saat bensaa.

Ihan näin julki­nen ter­vey­den­hoito ei toi­mi, mut­ta tämän kaltainen vika siinä on.

Opti­maal­ista olisi hoitaa eri jonos­ta pois pikku­vai­vat ilman viivästys­tä, mut­ta kaik­ki ovat samas­sa jonos­sa. Tämä vika on muuten myös tuomiois­tu­imil­la, mikä yllyt­tää käyt­tämään val­i­tuk­sia tapana viivyt­tää asioi­ta ja näin vain lisää tuomiois­tu­in­ten ruuhkia.

Toisilla on kovempi kiire kuin toisilla

Julkisen ter­vey­den­huol­lon pitäisi tun­nus­taa, että tois­t­en aika on arvokkaam­paa kuin tois­t­en. Esimerkik­si min­un min­u­ut­ti­ni oli­vat hyvin arvokkai­ta, kun kroonis­es­ti kiireisenä hoidin min­is­terin tehtäviä. Nyt eläkeläisenä kiireeni ovat vähän helpot­ta­neet. On myös niin, että tois­t­en ter­veys on arvokkaam­paa kuin tois­t­en, minkä tun­nus­tamista moni pitää pyhäin­häväistyk­senä. Kuitenkin kaik­ki hyväksyivät aikanaan sen, että olympialaisi­in valmis­tau­tu­van Tero Pitkämäen olka­pää hoidet­ti­in ennen jonkun taviksen olka­päätä. Min­un kipeä sor­meni ei myöskään ole yhtä iso ongel­ma kuin huip­pu­vi­ulistin kipeä sor­mi. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen sairaan­hoito (2) Julkisen pitää tun­nus­taa tosiasiat”

Yksityinen vai julkinen sairaanhoito (1) Vakuutusmuotoinen tulee kalliiksi.

Noin neljän­nesvu­o­sisa­ta sit­ten, kun toimin perus­palve­lu­min­is­ter­inä, sain maail­man­pankil­ta kir­jeen, jos­sa varoitet­ti­in pohjo­is­mai­ta hylkäämästä verora­hoit­teista ter­vey­den­huoltoaan ja siir­tymästä Kes­ki-Euroopas­sa käytössä ole­vaan jär­jestelmään, joka perus­tuu pakol­lisi­in ter­veysvaku­u­tuk­si­in ja yksi­ty­isi­in palvelui­hin. Mei­dän jär­jestelmämme on ver­rat­tomasti halvempi.

Nyt kokoomus on selvästi aja­mas­sa Suomea pois julkises­ta ter­vey­den­huol­losta juuri tuo­hon vaku­u­tuk­seen ja yksi­ty­isi­in palvelui­hin perus­tu­vaan ter­vey­den­huoltoon. Tek­isi mie­leni sanoa, että mak­sa­vat pois velkaa, joka puolueel­la on syn­tynyt vaali­ra­hoituk­ses­ta, mut­ta en tosis­sani usko, että tästä sen­tään on kysymys. Ilmeis­es­ti he eivät ymmär­rä mitä ovat tekemässä. Maail­man­pankin olisi pitänyt lähet­tää se kir­je heillekin.

Aki Kiil­iäi­nen, vaku­u­tusy­htiö Poh­jan­täh­den toim­i­tusjo­hta­ja kir­joit­ti HS-vieraskynässä keskivi­ikkona 12.11.25, että hoitoon pääsys­tä on tulos­sa hyväo­sais­ten etuoikeus. Hän valit­ti, että ter­veysvaku­u­tusten hin­nat ovat nousseet nopeasti. Oma tulk­in­tani hänen kir­joituk­ses­taan on, että syynä vaku­u­tusten kallis­tu­miseen on, että poti­laat hakeu­tu­vat lääkärille hoitoon pikku­vaivo­jen takia ja yksi­tyiset lääkäri­ase­mat teet­tävät näille entistä enem­män lab­o­ra­to­riokokei­ta, joten vaku­u­tusy­htiöi­den menot kas­va­vat ja ne siirtävät kus­tan­nuk­set vaku­u­tusten hin­toi­hin. Pyy­dän anteek­si, jos tulk­in­tani kir­joituk­ses­ta on väärä. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen sairaan­hoito (1) Vaku­u­tus­muo­toinen tulee kalliiksi.”

Terveydenhuollossa kannattaa säästää kuoleman pitkittämisestä

Soten rahoituk­ses­sa ongel­mana ei ole vain rahoi­tus­malli vaan se, että köy­htyvän Suomen rahat eivät riitä ter­vey­den­huol­lon implisi­it­tiseen palvelulu­pauk­seen – implisi­it­tiseen, sil­lä eksplisi­it­tistä palvelulu­paus­ta ei ole.

Kun rahat lop­pu­vat, on joko tehtävä niin kuin nyt on tehty eli heiken­net­tävä hoidon tasoa kaut­ta lin­jan ja piden­net­tävä jono­ja tai on uskallet­ta­va pri­or­isoi­da ja keskit­tää rahoi­tus vaikut­tavampi­in hoitoi­hin sekä kar­sia hyödyt­tömiä tai vähem­män vaikut­tavia hoitoja.

Pri­or­isoin­ti kan­nat­taa. Sen ansios­ta samal­la rahal­la saa enem­män ter­veyt­tä ver­rat­tuna siihen, että hoitoa heiken­netään kar­si­mal­la juus­to­höyläl­lä tasais­es­ti kaikesta. Saman asian voi ilmaista niin, että on tähdät­tävä kustannustehokkuuteen.

Yleis­es­ti hyväksyt­ty kri­teeri hoidon kus­tan­nuste­hokku­udelle on, kuin­ka paljon euroa kohden saadaan lisää ter­veitä elin­vu­osia. Useimpi­en hoito­jen osalta laskel­maa ei tarvitse tehdä lainkaan.  Jos käsi katkeaa tap­atur­mais­es­ti, on selvää, että se kan­nat­taa hoitaa kun­toon.  Se on joka tapauk­ses­sa hyvin kus­tan­nuste­hokas­ta: hal­pa hin­ta ja suuri vaikutus.

Sääste­tyt ter­veet elin­vuodet sisältävät joidenkin mielestä ikära­sis­mia, kos­ka min­un ikäiseni kohdal­la elin­vu­osia ylipään­sä on säästet­tävis­sä vähem­män kuin vaikka­pa lapsen­lapseni kohdalla.

Miet­tikää asi­aa itsenne kohdal­la ja kuvitelkaa itsenne nuorek­si. Jos saat jostain jumalal­lise­na ilmoituk­se­na tiedon, että sin­ua kohtaa sairaus 20-vuo­ti­aana ja 80-vuo­ti­aana, joka hoita­mat­tomana tap­paa sin­ut 10 pros­entin toden­näköisyy­del­lä. Saat vali­ta vain yhden hoitok­er­ran. Kum­man otat? Hoidon 20-vuo­ti­aana vai hoidon 80-vuo­ti­aana? Olisiko vaikea päät­tää, kum­man val­it­sisit? Jos elät muuten 90-vuo­ti­aak­si, ensim­mäisel­lä ker­ral­la hoito tuot­taa sin­ulle odotusar­vom­ielessä seit­semän lisävuot­ta ja jälkim­mäisessä tapauk­ses­sa yhden lisävuo­den, eikä tässä tarvin­nut edes arvot­taa elämän arvoa eri ikäisenä.

Han­kalampi asia on säästet­ty­jen elin­vu­osien pain­ot­ta­mi­nen ter­vey­del­lä, mut­ta jos näin ei tehtäisi, vam­mo­ja ei kan­nat­taisi hoitaa lainkaan, elleivät ne olisi tap­pavia. Se katken­nut käsikin jäisi hoitamatta.

Min­ul­la ei ole riit­tävää lääketi­eteel­listä tietoa siitä, mitkä hoidot ovat enem­män ja mitkä vähem­män vaikut­tavia. Hoidon vaikut­tavu­ut­ta kan­nat­taa tutkia isol­la rahal­la, jot­ta järkevälle pri­or­isoin­nille olisi tiedol­lista pohjaa.

Esitän kuitenkin yhden mata­lal­la roikku­van hedelmän: meil­lä käytetään yhä huo­mat­ta­van paljon rahaa kuole­man pitkit­tämiseen. Tilanne ei ole niin huono kuin ennen, jol­loin käytet­ti­in jär­jet­tömiä raha­sum­mia elämän aivan lop­pu­vai­heen hoitoi­hin. Erään tut­ta­vani isältä vai­hdet­ti­in veri kolme ker­taa hänen viimeisen elin­vi­ikkon­sa aikana. Sitä sen­tään tuskin enää tapah­tu­isi. On hyvä, että tilanne on nyt parem­pi, mut­ta olisi parem­pi, jos se olisi hyvä.

Nyky­ih­mi­nen ei ole ain­oa, jol­la on vaikeuk­sia hyväksyä sitä, että ihmisen eli­nai­ka on rajalli­nen. Ajatelkaa vain pyra­mide­ja, jot­ka raken­net­ti­in faaraoiden kuole­man jälkeistä elämään varten.

Kun on niin vaikea päät­tää rahan siirtämis­es­tä kuole­man venyt­tämis­es­tä elämän paran­tamiseen akti­ivisi­na elin­vu­osi­na, kuvitelka­amme, että asian voisi siirtää ihmis­ten itsen­sä ratkaistavak­si. Jokainen saisi 20-vuo­ti­aana vali­ta kah­den palvelulu­pauk­sen väliltä, joista toiseen sisäl­ty­isi vähän vaa­ti­mat­tomampi hoitolu­paus akti­ivi­aikana mut­ta vas­taavasti lupaus kuole­man pitkit­tämis­es­tä mak­soi mitä tahansa ja toiseen parem­pi hoito akti­ivivu­osi­na, mut­ta vääjäämät­tömän kuole­man läh­estyessä vain oireen mukainen pal­li­ati­ivi­nen hoito. Uskon, että useim­mat val­it­si­si­vat jälkimäisen vai­h­toe­hdon ja niin tek­isin minäkin. Moni val­it­sisi tämän vai­h­toe­hdon, vaik­ka toises­sa vaakakupis­sa ei edes olisi lupaus­ta parem­mas­ta hoi­dos­ta akti­ivi­aikana. Emmekö siis voisi vali­ta tätä myös kollektiivisesti?

Sinän­sä pidän hyvää kuole­maa ihmisoikeutena. Kuol­e­van tuskia on lievitet­tävä kan­ta­mat­ta huol­ta siitä, että se saat­taa tehdä hänestä narko­maanin tai että se voisi jopa lyhen­tää hänen elämäänsä.

Olen myös kan­nat­tanut eutanasi­aa ainakin tapauk­sis­sa, jois­sa kuole­man tuskaisu­ut­ta ei voi vält­tää, esimerkik­si kun kuole­ma tulee tapah­tu­maan  hitaasti tukehtumalla.

Tähän tuskallisen kuole­man uhkaan vas­tataan hyvässä hoi­dos­sa nukut­ta­mal­la poti­las. En ymmär­rä, miten tämä eroaa eutanasi­as­ta, sil­lä päätetään­hän siinä ihmisen tietoinen elämä, vaik­ka sydän yhä lyökin.

Kolme pointtia soterahoituksen ongelmista

Moni on pyytänyt min­ua arvioimaan Sote-rahoi­tus­mall­ia. Olen­han ollut joskus perus­palve­lu­min­is­teri sekä pitkään HUS:n ja HYKSin hal­li­tuk­sis­sa. En pysty pere­htymään asi­aan niin hyvin kuin pitäisi, kos­ka min­ul­la ei ole pääsyä sen olen­naisi­in tietoi­hin ja kos­ka laiskottaa.

Julk­isten tieto­jen perustel­la esitän kolme huo­mau­tus­ta nykyisen rahoi­tus­mall­in ongelmista.

Rahoi­tus­mallis­sa on virheitä, jot­ka kan­nus­ta­vat kun­tia ja hyv­in­voin­tialuei­ta toim­i­maan väärin. On luotet­tu siihen, että val­taa käyt­tävät eivät toi­mi rahanki­il­to silmis­sä, vaan suh­tau­tu­vat vinoi­hin kan­nusteisi­in suurpi­irteis­es­ti ja tekevät eet­tis­es­ti oikei­ta ja kokon­aisu­u­den kannal­ta järke­viä päätök­siä, vaik­ka siitä joutuukin vähän mak­samaan. Ehkä tek­i­sivätkin, jos heil­lä olisi varaa suurpi­irteisyy­teen, mut­ta kun rahoi­tus on ajet­tu niin tiukak­si, että päät­täjät joutu­vat joka tapauk­ses­sa rikko­maan lakia hoitoaiko­jen suh­teen, heil­lä ei ole varaa suurpi­irteisyy­teen ja eet­tis­es­ti motivoitu­un harkintaan.

1. Kannustus ennaltaehkäisyn laiminlyöntiin

Jat­ka lukemista “Kolme point­tia soter­a­hoituk­sen ongelmista”

Sairaalan hallinnossa kannattaa kiinnittää huomio taloudellisiin pelisääntöihin

Uudessa Jutus­sa oli Anu Par­tasen artikke­li tärkeästä aiheesta – siitä, että ter­vey­den­huol­lon säästöt eivät aina säästä mitään vaan lisäävät meno­ja. Neu­rokirur­gi Miik­ka Kor­ja valit­ti, että kalli­ik­si tulee, kun 8 000 euroa mak­savaa leikkaus­ta odote­taan puoli vuot­ta sairaus­lo­ma­l­la. Pelkästä sairaus­päivära­hat mak­sa­vat moninker­tais­es­ti leikkauk­sen hinnan.

Olen ollut pitkään HYKSin ja HUS:n hallinnol­la mukana ja lisäk­si kak­si vuot­ta perus­palve­lu­min­is­ter­inä. Tun­nen asian siis sieltä hallinnon puolelta

Hoidon viipymi­nen ja sen hin­ta sairaus­lo­mana on min­ulle tut­tu aihe. Ajoin aikanaan Suomeen kansal­lises­sa ter­veyshankkeessa esi­in nous­sut­ta hoito­taku­u­ta. Sen ansios­ta tuo­ta hal­paa leikkaus­ta joutuu nyt odot­ta­maan ”vain” kuusi kuukaut­ta. Paa­vo Lip­po­nen vas­tusti aluk­si, kos­ka Ruot­sis­sa oli vas­taavas­ta määräyk­ses­tä juuri luovut­tu. Siel­lä sen kat­sot­ti­in ohjaa­van ter­vey­den­hoitoa väärin. Suoniko­hjuleikkauk­set viivästyt­tävät tärkeäm­pää toim­intaa. Jat­ka lukemista “Sairaalan hallinnos­sa kan­nat­taa kiin­nit­tää huomio taloudel­lisi­in pelisääntöihin”

HUS:n syöpähoitojen laadusta ei ole tingitty

Helsin­gin Sanomat julka­isi tänään haas­tat­telu­ni HUS:in säästö­jen joh­dos­ta, olin­han eron­nut HUS:n hal­li­tuk­ses­ta sen jäl­keen, kun yhtymäkok­ous pakot­ti HUS:n säästämään vielä 43 miljoon­aa euroa lisää jo tehty­jen kipei­den säästö­jen päälle. Haas­tat­telu­un oli jäänyt valitet­ta­va virhe, jos­ta syy on kokon­aan min­un, sil­lä sain tark­istaa tekstin.

Haas­tat­telus­sa sanon säästö­jen seu­rauk­sista: ”Tulok­se­na parhaat lääkärit lähtevät ja esimerkik­si syöpähoito­jen paras osaami­nen on jo siir­tynyt yksi­tyiselle puolelle”. Virk­keeseen sisäl­tyvästä ennus­tuk­ses­ta pidän kiin­ni, mut­ta se, että syöpähoito­jen paras osaami­nen olisi jo siir­tynyt yksi­tyiselle puolelle, ei pidä paikkaansa. HUS:n syöpähoidot ovat tois­taisek­si edelleen huipputasoa.

Yksi­tyisel­lä puolel­la saa itse mak­samal­la kokeel­lista syöpähoitoa, siis sel­l­aista, jon­ka tehoa ei ole ainakaan vielä osoitet­tu. HUS antaa myös kokeel­lista hoitoa, mut­ta vain osana lääketi­eteel­listä tutkimus­ta. Hoidon mak­saa sil­loin lääkey­htiö, jon­ka hoitoa kokeil­laan. Tämä rajaus on HUS:lta aivan oikein, vaik­ka eräs läheiseni onkin täl­laisen itse mak­se­tun kokeel­lisen hoidon ansios­ta nyt hengissä.

Käsi­tyk­seeni HUS:n syöpähoidoista oli ehkä vaikut­tanut yksi­tyisen sek­torin syöt­tämä tieto, jol­la halut­taan houkutel­la poti­lai­ta yksityissairaaloihin.

Mitä halusin sanoa on, että bud­jetin raju leikkaus pakot­taa kar­si­maan hoito­ja, ja sil­loin eräs säästöko­hde toden­näköis­es­ti on hyvin kalli­it syöpähoidot min­un ikäisille, sil­lä kus­tan­nuste­hokkaampi­in hoitoi­hin ja nuorem­pi­in kohdis­tet­tuna säästöt johtaisi­vat paljon suurem­paan ter­veyshyö­ty­jen menetykseen.

Pahoit­te­len levit­tämääni väärää tietoa.

Oli min­ul­ta jäänyt sinne kiireessä toinenkin virhe: Arvostelin sitä, että lääkärien ja hoita­jien aikaa menee liikaa kaiken­laiseen rapor­toin­ti­in. ”Kir­jauk­sia halu­taan koko ajan lisää, jot­tei syn­ty­isi hoitovirheitä”. Piti sanomani, että kir­jauk­sia vaa­di­taan, jot­ta syylli­nen löy­ty­isi, jos hoitovirhe sattuu.

Mietteitä yli 65-vuotiaiden palvelusetelistä

Hal­li­tus aikoo antaa Kelan palvelusetelin 1,3 miljoon­alle suo­ma­laiselle niin, että itse pitää mak­saa 28 euroa ja Kela mak­saa lop­ut. Mallista ei ole vielä sovit­tu. Käyn tässä läpi, mil­laisia vaikeuk­sia asi­as­ta neu­vot­televil­la on edessään. En kade­h­di hal­li­tuk­sen päät­täjien urakkaa. 

Hyvinvointialueiden kannattaa rajata yli 65-vuotiaat pois

Jat­ka lukemista “Miet­teitä yli 65-vuo­ti­aiden palvelusetelistä”

Ongelmalliset lääkepatentit

Tan­ja Sax­ell (VAT­T/Aal­to-yliopis­to) piti VATT-päivil­lä oival­ta­van esi­tyk­sen lääkepaten­teista. Hänen pää­tu­lok­sen­sa oli, että lääkkei­den kehi­tystyötä stim­u­loi parem­min patent­tisuo­jan laa­ju­us – kiel­letään sen kiertämi­nen melkein saman­laisel­la molekyylil­lä – sen sijaan, että patent­tisuo­jaa venytetään. Venyt­tämi­nen  lisää houku­tus­ta kiertää patentti.

Metodolo­gia on kehit­tynyt talousti­eteis­sä kohti kausali­teetin selvit­tämistä eri­laisil­la pseu­dosat­un­nais­tamisil­la. Entisenä hyvänä tilas­toti­etelijänä en pysty­isi enää pitämään metodikurssia talousti­eteil­i­jöille. Niin paljon metodit ovat kehit­tyneet. Yhteiskun­tati­eteil­i­jöi­den kohdal­la min­ul­la ei olisi mitään vaikeuk­sia. Niin­pä talousti­eteil­i­jät ovat tunkeu­tuneet syvälle yhteiskun­tati­etei­den alueelle oma­l­la osaamisellaan.

Innos­tuk­ses­sa uusi­in tehokkaisi­in metodei­hin on se vika, että kysymyk­se­naset­telu asete­taan väk­isin sel­l­aisek­si, että meto­di sopii siihen. Joskus myös uno­hde­taan, että ei todista vaiku­tuk­sen olemat­to­muut­ta, ettei tutk­i­jan kykene vaiku­tus­ta mit­taa­maan. Tämä on yleinen huo­mau­tus ilman mitään yhteyt­tä Tan­ja Sax­ellin paperiin.

Tässä tutkimuk­ses­sa min­ua kuitenkin häir­it­si kysymyk­se­naset­telu. Tavoit­teena oli kan­nus­taa mah­dol­lisim­man tehokkaasti lääkey­htiöitä tuot­ta­maan mah­dol­lisim­man paljon uusia lääkkeitä. Sax­ell vas­taa hyvin aset­ta­maansa kysymyk­seen, mut­ta minä halu­aisin muut­taa kysymys­tä. Entisenä perus­palve­lu­min­is­ter­inä aset­taisin itse kysymyk­sen niin, että pitäisi tuot­taa mah­dol­lisim­man paljon ter­veyt­tä, ja se on usein vähän eri asia. Jat­ka lukemista “Ongel­malliset lääkepatentit”

Yksityisen ja julkisen terveydenhuollon työnjako

Pääsään­tö maail­mal­la on, että julki­nen verora­hoit­teinen ter­vey­den­huolto tulee halvem­mak­si kuin yksi­tyi­nen vaku­u­tuk­si­in perus­tu­va ter­vey­den­huolto. Kun kauan sit­ten olin perus­palve­lu­min­is­teri, sain kir­jeen Maail­man­pankil­ta, jota on har­voin syytet­ty vasem­mis­to­laisu­ud­es­ta. Kir­jeessä san­ot­ti­in, ettei Pohjo­is­maid­en pidä mis­sään tapauk­ses­sa siir­tyä verora­hoit­teis­es­ta julkises­ta ter­vey­den­huol­losta keskieu­roop­palaiseen vaku­u­tus­muo­toiseen ter­vey­den­huoltoon, kos­ka se tulisi val­tavasti kalliimmaksi.

Omas­sa mielessäni pääsään­tö on, että yksi­tyi­nen tekee useim­mat asi­at halvem­mal­la, mut­ta julki­nen tekee oikei­ta asioi­ta. Sik­si julki­nen on järkevämpi.

Kysymys on, voisiko julki­nen oppia jotain yksi­tyisen tehokku­ud­es­ta ja voisiko yksi­ty­istä kan­nus­taa tekemään oikei­ta asioita.

Työterveyshuolto on eriarvoista ja kallista

Moni on vähän ten­denssi­no­mais­es­ti ver­ran­nut työter­veyshuoltoa ter­veyskeskuk­si­in ja ker­tonut, kuin­ka kaik­ki on työter­veyshuol­los­sa parem­min. Var­masti onkin, mut­ta kyl­lä se jär­jestelmä käyt­tää val­tavasti rahaa nuorten ja ter­vei­den hoita­miseen. On suo­ranaista tilas­toil­la vale­htelemista ver­ra­ta kus­tan­nuk­sia, joi­ta työter­veyshuolto käyt­tää nuori­in ja ter­veisi­in siihen, mitä julki­nen käyt­tää van­hoi­hin ja sairaisi­in. Oikea ver­tailuko­h­ta on, paljonko julki­nen käyt­tää rahaa nuori­in ja ter­veisin. Työter­veyshuolto käyt­tää var­masti enem­män. Jostakin syys­tä en ole kuitenkaan tör­män­nyt yhteenkään oikein tehtyyn tutkimuk­seen tästä aiheesta. Jat­ka lukemista “Yksi­tyisen ja julkisen ter­vey­den­huol­lon työnjako”