Kategoria: Terveydenhuolto

Tekoäly terveydenhuollossa

Väitän, ett tekoälystä voisi olla huo­mat­tavaa hyö­tyä ter­vey­den­huol­los­sa. Varotan, että en ole tark­istut­tanut tätä tek­stiä kenel­läkään alan asiantun­ti­jal­la, eli tämä on täl­laista entisen min­is­terin mutu-tuntua.

Olen oppin­ut, että tekoä­lyn ja muuten vain älykkään ohjel­man ero on tekoä­lyn kyvyssä oppia koke­muk­sis­taan. Viimeaikaises­sa keskustelus­sa tämä ero on hiipinyt ja tekoä­lyk­si kut­su­taan myös muuten vain älykkäitä tietoko­neo­hjelmia. Tässä kir­joituk­ses­sa en tee tätä eroa minäkään vaan puhun yhtä aikaa tekoälystä ja älykkään ohjel­moi­jan tuo­tok­sista. Olen­naista on miten ne toimivat.

Älykkään ohjel­moi­jan tuo­tok­ses­sa on se hyvä puoli, että siinä tiede­tään – ainakin ohjel­moi­ja itse tietää – miten hänen ohjel­mansa toimii. Tekoälystä sitä ei aina tiede­tä. Jat­ka lukemista “Tekoä­ly terveydenhuollossa”

Miten Kela on alkanut korvata lainvastaisesti sairaaloissa annosteltavia lääkkeitä?

Minä olen ollut kovin yllät­tynyt viimeisim­mästä ter­vey­den­huoltokri­i­sistä, siitä, että Kela ilmoit­ti, ettei se enää kor­vaa julk­i­sis­sa sairaalois­sa annos­tel­tu­ja kalli­ita lääkkeitä. Entisenä perus­palve­lu­min­is­ter­inä olen ollut siinä käsi­tys, ettei Kela ole kor­van­nut näitä ennenkään, ei kalli­ita eikä halpo­ja. Raja on men­nyt siinä, että kotona annos­telta­vat lääk­keet kor­vaa Kela ja sairaalois­sa annet­ta­vat lääk­keet mak­sa­vat sairaalat.

Nyt on nous­sut äläkkä siitä, ettei Kela kor­vaa näitä lääkkeitä enää heinäku­un alus­ta alka­en. Äläkän olisi pitänyt nous­ta siitä, miten Kela laista täysin piit­taa­mat­ta on alka­nut kor­va­ta niitä oma­l­la päätök­sel­lään, kos­ka ”niin on parem­pi”. Lain­säädän­tö­val­ta kuu­luu eduskun­nalle, ei Kelalle, vaik­ka Kela on aina sil­loin täl­löin ottanut val­lan itselleen.

Se on tietysti selvä, ettei täl­laista jär­jestelmän muu­tos­ta pitäisi tehdä varoit­ta­mat­ta keskel­lä vuot­ta. Olisi pitänyt antaa enem­män rahaa hyv­in­voin­tialueille ja vähem­män Kelalle-

Ei raja ole nytkään oikeassa paikassa

En siis sano, että raja on nyt oike­as­sa paikas­sa. Min­un aikanani (2000–2002) tuo raja tuot­ti ongelmia uusien hyvien mut­ta kalli­iden reumalääkkei­den kohdal­la. Niitä oli markki­noil­la kallis ja vielä kalli­impi. Tuo vielä kalli­impi otet­ti­in itse kotona ja se halvem­pi piti käy­dä pistät­tämässä sairaalas­sa. Sairaalat tietysti määrä­sivät sitä vielä kalli­im­paa, kos­ka sai­vat siir­ret­tyä mak­samisen Kelalle. Jat­ka lukemista “Miten Kela on alka­nut kor­va­ta lain­vas­tais­es­ti sairaalois­sa annos­teltavia lääkkeitä?”

Perutaan soteuudistus ja toteutetaan kuntauudistus (5)

Hyvinvointialueille verotusoikeus

Hyv­in­voin­tialueille tulisi antaa vero­tu­soikeus, kos­ka nykyi­nen pehmeä bud­jet­ti­ra­joi­tus haaskaa rahaa. Pehmeäl­lä bud­jet­ti­ra­joituk­sel­la tarkoite­taan sitä, että peri­aat­teessa raame­ja ei saa ylit­tää, mut­ta jos ylit­tää, val­tio lop­ul­ta kuitenkin mak­saa. Sik­si on jopa järkevää vähän ylit­tää budjetti.

Nykyi­nen hal­li­tus on tehnyt tästä vielä tuhoisam­man alka­mal­la sakot­taa asioiden hyvästä hoi­dos­ta, kuten se on sakot­tanut Helsinkiä ja Uut­ta­maa­ta totea­mal­la, että te tulette näköjään toimeen vähem­mäl­läkin rahal­la. Viesti on men­nyt per­ille: enää ei hoide­ta asioi­ta hyvin.

Mankumistalous

Raho­jen tulo val­ti­ol­ta johtaa erään­laiseen manku­mistalouteen: Me tarvit­semme sitä ja tätä, joten olkaa hyvä ja mak­sakaa. Viimeistään RKP tulee avuk­si hal­li­tuk­ses­sa. Tämä suun­taa inno­vati­ivi­su­u­den aivan väärin – siihen, mihin kaik­keen me voisimme rahaa käyt­tää sen sijaan, että pohdit­taisi­in sitä, mitä ilman me voisimme ehkä olla.

Ei kuu­lu min­ulle, kuin­ka mon­ta päivys­tävää sairaalaa on Poh­jan­maal­la, kun­han he mak­sa­vat sen itse. Manku­mistaloudessa eivät mak­sa eivätkä edes voi mak­saa, kos­ka ei ole vero­tu­soikeut­ta. Jat­ka lukemista “Perutaan soteu­ud­is­tus ja toteutetaan kun­tau­ud­is­tus (5)”

Perutaan sote-uudistus ja toteutetaan kuntauudistus (4)

Olen tarkastel­lut aja­tus­ta keskit­tää erikois­sairaan­hoito Suomes­sa viiden yliopis­to­sairaalan ympärille, jol­loin muu Sote voisi perus­tua alueel­lis­es­ti pienem­mille yksiköille. Jos samal­la tehtäisi­in radikaali kun­tau­ud­is­tus niin, että kaupunkiseuduista muo­dostet­taisi­in omat kun­tansa, sote voitaisi­in erikois­sairaan­hoitoa luku­un otta­mat­ta palaut­taa kun­nal­lisek­si toiminnaksi.

Erikoissairaanhoidon raja häilyvä

Per­in­teinen jako peruster­vey­den­huoltoon ja erikois­sairaan­hoitoon n van­hen­tunut. Ter­veyskeskuk­sis­sa kan­nat­taisi olla jonkin ver­ran erikois­lääkäre­itä., esimerkik­si geri­atre­ja, psyki­a­tre­ja ja gynekolo­ge­ja. Jat­ka lukemista “Perutaan sote-uud­is­tus ja toteutetaan kun­tau­ud­is­tus (4)”

Perutaan soteuudistus ja toteutetaan kuntauudistus (3)

Noin 30 vuo­den ajan ter­vey­den­huoltomme iso ongel­ma oli, että erikois­sairaan­hoito söi peruster­vey­den­huol­lon rahat. Näin tapah­tui  muis­sakin maissa.

Erikoissairaanhoito valtion vastuulle?

Nor­jalaiset kek­sivät tähän mielestään nerokkaan ratkaisun. He otti­vat erikois­sairaan­hoito val­tion vas­tu­ulle, jot­ta peruster­vey­den­huolto saisi tur­vatuk­si voimavaransa. Jat­ka lukemista “Perutaan soteu­ud­is­tus ja toteutetaan kun­tau­ud­is­tus (3)”

Perutaan sote-uudistus ja toteutetaan kuntauudistus (2)

Kir­joitin edel­lisessä postauk­ses­sa, että pitäisi toteut­taa kun­tau­ud­is­tus ja palaut­taa sen jäl­keen sote kun­nille. Vain Vesa Kan­ni­ainen älähti ja sanoi, että kun­tien har­ti­at ovat tähän aivan liian kapei­ta. Kaikkial­la muual­la ter­vey­den­huolto on organ­isoitu paljon suurem­pi­en toim­i­joiden varaan.

Olen vähän huolis­sani, että eikö kukaan muu Vesa Kan­ni­ainen lue näitä jut­tu­ja tai ota niitä vakavasti?

En nimit­täin ollut main­in­nut, että sar­ja jatkuu, joten Vesa Kan­ni­aisel­la oli hyvä syy reagointiin.

Viis aluetta sopii erikoissairaanhoitoon

Juuri noiden lev­eämpi­en har­tioiden vuok­si kan­natin aikanaan viit­tä yliopis­tol­lis­ten keskus­sairaaloiden varaan rak­en­tu­vaa sote-aluet­ta. Kepu­laiset leukaili­vat min­ulle eduskun­nas­sa, että kai me ymmär­rän, että jos sote-aluei­ta tulee vain viisi, niistä neljä on joka tapauk­ses­sa Poh­jan­maal­la. Jat­ka lukemista “Perutaan sote-uud­is­tus ja toteutetaan kun­tau­ud­is­tus (2)”

Lääkepatenttien ongelmat (3)

 

Intialainen talous­no­belisti Amartya Sen sanoi joskus, että hänelle talousti­eteen ydin on markki­navirhei­den tun­nist­a­mi­nen ja niiden kor­jaami­nen eikä hän oikein ymmär­rä niitä, joiden lähtöko­h­ta on, ettei mitään markki­navirheitä ole.

Yksi markki­navirhei­den aiheut­ta­ja ovat tuot­teet, joi­ta kut­sun parem­man nimen puuttues­sa ker­takus­tan­nus­tuot­teik­si; ne ovat tuot­tei­ta, joiden valmis­tuskus­tan­nuk­set ovat kiin­teitä ja muut­tuvat kus­tan­nuk­set nol­la tai lähel­lä nol­laa. Näitä ovat esimerkik­si kaik­ki bit­teinä jaet­ta­vat tuot­teet. Niiden monist­a­mi­nen ei mak­sa käytän­nössä mitään.

Opiskelu­a­joil­tani min­ulle on jäänyt mieleen nor­jalaisen Leif Johans­enin kir­jas­saan Pub­lic Eco­nom­ics esit­tämä esimerk­ki sil­las­ta yli vuonon. Kun se on raken­net­tu, ei ole mitään järkeä määrätä sil­lan käytölle korkeaa sil­ta­mak­sua niin, että osa autoil­i­joista kiertää vuonon sen poh­jan kaut­ta. Jat­ka lukemista “Lääkepatent­tien ongel­mat (3)”

Lääkepatenttien ongelmat (2)

Esi­tys patent­tien lunas­tamis­es­ta pois käypään hin­taan kuu­lostaa yksinker­taiselta, mut­ta on käytän­nössä paljon hankalampi

Kuka tai mikä määrittää lunastushinnan?

Joskus hin­ta voidaan määrit­tää neu­vot­tele­mal­la, mut­ta joskus jonkin asiantun­ti­jae­li­men pitäisi määrit­tää lunas­tush­in­ta. Kyse on vähän samas­ta asi­as­ta kuin siinä, että Helsingis­sä asiantun­ti­jaelin määrit­tää ton­tin markkinahinnan.

Lunas­tush­in­ta ei voi olla lääk­keen vuo­tu­inen tuot­to ker­rot­tuna patentin voimas­saoloa­jal­la, sil­lä toden­näköis­es­ti vuo­tu­inen tuot­to las­kee, kun kil­pail­i­jat kehit­tävät omia lääkkeitään. Tämä toisaal­ta helpot­taa neu­vot­te­lu­tu­lok­seen pää­tymistä, kos­ka lääkey­htiökin arvostaa var­maa tuloa nyt kuin epä­var­maa tule­vaisu­udessa. Jat­ka lukemista “Lääkepatent­tien ongel­mat (2)”

Lääkepatenttien ongelmat (1)

Olen kir­joit­tanut lääkepaten­teista mon­ta ker­taa, esimerkik­si viimek­si tässä. Kir­joi­tan uud­estaan, kos­ka äskeinen kir­joituk­seni syöpähoidoista tuot­ti palautet­ta, joka min­un mielestäni perus­tuu väärin ymmärtämiseen. Moni näyt­tää ymmärtäneek­si asian niin, että halu­an rahat pois ahneil­ta lääkey­htiöiltä. En halua.

Halu­an taloudel­lis­es­ti tehokkai­ta pelisään­töjä, jot­ka mak­si­moi­vat yhteisen hyvän.  Todet­takoon, että ala on kaukana markki­na­t­aloud­es­ta, kos­ka kalli­in lääk­keen osta­ja ei mak­sa sitä itse vaan sen mak­saa jokin OECD-maid­en hal­li­tus tai pakolli­nen ter­veysvaku­u­tus. Tämä tilanne on altis markki­navirheille. Se tuot­taa pelin, jos­sa haaskau­tuu paljon yhteistä hyvää.

Hyvät lääkkeet ovat alikäytössä

Ongel­mana on, että markki­navirheen vuok­si hyvät lääk­keet ovat selvästi alikäytössä, jä tämä on täysin turhaa. Ratkaisu on, että oste­taan lääkepaten­tit vapaik­si hin­nal­la, joka vas­taa suun­nilleen sitä tuot­toa, jon­ka lääkey­htiö voi lääk­keestään nyt saa­da. Peri­aate on yksinker­tainen, mut­ta käytän­nön toteu­tus on han­kala. Jat­ka lukemista “Lääkepatent­tien ongel­mat (1)”

Huumekauppa pitäisi ottaa valtion monopoliksi

Olen pitkään aikonut kir­joit­taa sitä,  mitä oikeasti ajat­te­len Suomen huume­poli­ti­ikas­ta. Myön­nän, että vaiken­e­mises­sani on kyse erään­lais­es­ta pelku­ru­ud­es­ta ja siitä, etten halun­nut vahin­goit­taa puoluet­tani. Enää vihreät tuskin ovat vas­tu­us­sa min­un tekemi­sistäni, joten nyt on aika.

Jotain olen kir­joit­tanut aiem­minkin. Kir­jas­sani Min­is­terikyyti on kokon­ainen luku otsikol­la huumem­i­nis­teri. Sen voi lukea tästä.

Lähtöko­htani: en pidä huumeista. Jos olisin kaikki­val­tias Jumala, pois­taisin huumeet maail­mas­ta, myös alko­holin. Kos­ka en ole Jumala, joudun tyy­tymään pien­im­män hai­tan strate­giaan. Se on kaukana Suomen nykystrategiasta.

Onko huumeiden kieltäminen lisännyt niiden käyttöä

Esitän heti alku­un rajun väit­teen: huumei­den kieltämi­nen on lisän­nyt niiden käyt­töä tai ainakin lisän­nyt niistä koitu­via haittoja.

Oop­i­u­min käyt­tö kiel­let­ti­in Suomes­sa vas­ta noin sata vuot­ta sit­ten. Sil­loin kun se ja muut sen aikaiset huumeet oli­vat lail­lis­es­ti saatavil­la, ne eivät muo­dosta­neet läh­eskään niin pahaa ongel­maa kuin huumeet muo­dosta­vat nyt, kun ne ovat kiel­let­tyjä. Jat­ka lukemista “Huumekaup­pa pitäisi ottaa val­tion monopoliksi”