Olen ylittänyt Kruunuvuoren sillan fillarilla laskelmieni mukaan jo ainakin 14 kertaa. Se on muuttanut kokonaan fillarireittini Itä-Helsinkiin. Vaikka matka on 2 km pidempi, silta on niin hieno, että sen polkee mielellään.
Sillalla oli paljon vastustaji, mutta tuskin he muistavat enää vastustaneensa. Tosiasiassa sen hyväksyminen oli pienestä kiinni. Pidä tätä suurena vihreän kaupunkisuunnittelun voittona.
Sillin kun sillasta päätettiin ajattelin sitä lähinnä ratikkasiltana. Pidin fillari- ja jalankulkuyhteyttä lähinnä teoreettisena. Tässä olin täysin väärässä. Tänään ajaessani yli, tuli tuolla runsaan kilometrin matkalla vastaan 54 fillaria, ja työmatkaliikenne oli jo tauonnut. Jalankulkijoita oli paljon enemmän. Tuolla tahdilla fillareita on päivässä vähintään kymmenen tuhatta.
Nyt kun silta fillarilla ajamalla on nopein tapa päästä Kruunuvuorenrannasta keskustaan – siis nopeampi kuin julkisilla ja nopeampi kuin autolla – sitä tietysti käytetään paljon. Kun ratikka joskus alkaa liikennöidä, fillarit varmaankin vähenevät.
Sillassa on 20 metrin nousu, koska sen ali piti päästä purjeveneellä. Aika isoksi tuli hinta yhtä purjevenettä kohden, mutta purjeveneellä pääsy on kuulemma perusoikeus. Entisenä munkkalaisena on todettava, että autotie Espooseen sulki koko Laajalahden purjeveneiltä ja vähän muiltakin veneiltä. En tiedä, olisiko matalampi silta Kruunuvuoreen tullut halvemmaksi rakentaa, mutta näin hieno se ei kyllä olisi ollut.
Siltaa vastustettiin, koska se vei esteettömän merinäköalan monelta. Meri näköalan katselijoita on nyt paljon enemmän.
Silta valmistui etuajassa, mutta HSL ei saa aloitettua ratikkaliikennettä kuin loppusyksystä. On puhuttu turvallisuusongelmista, mutta tosiasiallisena syynä taitavat olla sopimukset bussiliikenteestä, joista ei se pääse eroon. Pääsee tietysti rahalla, ja se kannattaisi kyllä maksaa. Minusta tämä on moka, koska kyllä HSL:n piti tietä kauan sitten, että silta on edellä aikatauluaan.
Toinenkin moka ovat ne fillaritien liityntäsaumat, jotka ovat vaarallisia ja jos niitä osaa varoa, tappavat vauhdin fillarilta. Tällainen ongelma on myös Kulosaaren sillalla sen eteläpuolella, mutta ei pohjoispuolella. Minun on vaikea uskoa, että olisi kovin monimutkaista tehdä tästä tasainen samalla tekniikalla kuin liityntäsaumat saadaan tasaisiksi autoteillä. Siinä on kuulemma ongelmana, että korkokengän korko voi mennä väliin. Korkokenkä fillaritiellä?
En ala leikkiä insinööriä, mutta uskon, että tähän löytyy ratkaisu.
On peloteltu sillan tuulisuudella. Yllättäen sivutuuli ei olekaan pahin vaan sillan suuntainen tuuli. Vastatuuleen mentäessä sillan kansi suojaa tuulelta ja ylös pääsee helposti, mutta mäen laella tuuli puristuu kantta vasten sitäkin pahemmaksi.
Sillan on sanottu tekevän Kruunuvuoresta osan kantakaupunkia. Kantakaupunkia on se osa Helsinkiä, joka kuului Helsinkiin ennen vuotta 1946 ja vuonna 1946 tai sen jälkeen Helsinkiin liitetyt ovat liitosalueita. Laajasalo liitettiin Helsinkiin vuonna 1946 eikä silta muuta historiaa takautuvasti. Tarvitsisimme oman termin sille, mitä moni nyt kutsuu virheellisesti kantakaupungiksi. Väittäväthän Lauttasaarelaiset saarensa kuuluvan nyt kantakaupunkiin, vaikka sekin liitettiin Helsinkiin vuonna 1946.
Se liikuntasaumakeskustelu meni sillan tekijöiden puolelta samantien ihmeelliseksi inttämiseksi. Eivät kestäneet toimittajien ja käyttäjien tietämättömiä kysymyksiä ja aloittivat ”ei voi tehdä mitään” linjansa. Siltaa huoltava harjakone tai lumiaura oli heiltä huono argumentti keväällä. Pyöräilijöitä ehtii mennä montuista yli satojatuhansia ennen ensimmäistä lumiauraa. Siitä tuli tunne, että insinöörin mielestä lumiaura on tärkeämpi, kuin ihmiset.
Purjeveneilijöitä saamme kiittää jyrkistä mäistä ja upeammista maisemista sillalla.
Nyt kun saimme korkea sillan ja hienot maisemat tarvitsemme seuraavaksi kelluvan sillan, jota pitkin kevyt liikenne pääsee siltavuorenrannasta pitkänsillan alitse kaisaniemenrantaan.
Pitkänsillan eteläisin aukko voitaisiin ottaa kevyen liikenteen käyttöön. Veneilijöille jäisi keskimmäinen ja pohjoisin aukko. Helppo ja halpa tapa kiertää liikennevalot. Se toisi mielenkiintoisen elementin matkaan, kun pääsee näkemään sillan alapuolelta.
En tiedä miten tätä ideaa voisi edistää kaupungin päätöksenteossa. Pitäisi saada joku taho kiinni, jolle idean voisi esitellä.
Liikuntasaumakeskustelu oli erityisen kummallinen, kun julkisista päätöksentekoasiakirjoista kuitenkin löytyy helmikuulta allianssin johtoryhmän kokouspöytäkirja (AJR-kokous 100, 13.2.2026) jossa kirjattiin tiedoksi liikuntasaumalaitteen suunnitelmamuutokset, ja swot-analyysissä muutoksen mahdollisuudeksi kirjattiin mahdollinen kustannus- ja aikataulusäästö, ja riskiksi—suora lainaus pöytäkirjasta—“Tein itse, säästin”
Eli sillan epäonnistuneet liikuntasaumat ovat kirjaimellisesti malliesimerkki tilanteesta, jossa amatöörit sähläävät itse säästääkseen rahaa, ja allianssin johtoryhmä tunnisti tämän riskiksi. Ja tästä huolimatta viestintä oli vakaasti sitä mieltä, että toteutettu ratkaisu oli ainoa mahdollinen, ja kaikki toista mieltä olevat eivät vaan ymmärtäneet mistä puhuivat…
Liikuntasauman osalta vaikeus tuossa lienee se, että siinä on jo jokin rakenne, eikä sitä ihan helpolla ihan miksi tahansa jälkikäteen enää siltaa olennaisesti rikkomatta vaihdeta. Suomessa on kyllä käytössä silloissa monenlaisia liikuntasaumoja, ja erilaisissa saumoissa on omat haasteensa.
https://aineistot.vayla.fi/api/file/ava/Julkaisut/Vaylavirasto/vo_2023-51_silko_1.701_web.pdf
Liikuntasaumassa yksi haaste on se, että kesällä ja talvella sauma on erikokoinen. Sillan pituus kun muuttuu, ja sitä varten ne liikuntasaumat ovatkin. Mitä pidempi siltarakenne liikuntasaumojen välissä, sitä isompi voi lämpölaajenemisen vaikutus olla. Pienissä silloissa näistä ei tule yleensä haasteita, mutta jos etäisyydet ovat pitkiä, sitten liikuntasaumatkin ovat isompia. Etelän maissa liikuntasaumat ovat paljon helpompi asia, kun eivät joudu miettimään lunta ja jäätä. Sitäkään kun ei saumaan saisi kertyä.
Silta on upea. Se on itse asiassa myös todella edullinen, kun vertaa noihin viime vuosikymmenen surullisiin metrohankkeisiin.
14 vuotta sitten Osmo kirjoitti että Kruunuvuorenrantaan pitäisi tehdä liikenneyhteydet valmiiksi ennen kuin suurempi osa asunnoista valmistuu. Näin asunnot voisi myydä valmiiksi hyvän liikenneyhteyden varrelta, joilloin ne olisivat arvokkaampia, jolloin Helsingin kaupunki tienaisi rakennusoikeuksista enemmän rahaa.
https://www.soininvaara.fi/2012/10/15/vaaliohjelmaani-kruunuvuorenrannan-ratikkasilta-on-toteutettava/
No tuo ei ihan onnistunut. Asukkaita alkoi päästä uusiin asuntoihin vuodesta 2015 lähtien joten ratikkayhteyttä on saanut odottaa jo 11 vuotta.
Sitten toisaalta vaikka silta ja Kruunuvuorenrannan kaava oli päätetty jo kauan sitten, myöhemmin vihreät ja vasemmistoliitto ja lopulta demaritkin vaihtoivat mieltään ja halusivat suojella metsää ja vähentää alueelta 2000 asuntoa. Vain kokoomus olisi pitänyt kiinni alkuperäisestä kaavasta.
https://www.hs.fi/helsinki/art-2000012065966.html
Miten sitten seuraavan projektin kohdalla? Nyt ei ole luottamusta kumpaakaan suuntaan. Ehkä asunnot pitäisi sittenkin rakentaa ensin, että on varmaa että asunnot ylipäätään saadaan rakennettua ennen kuin kallis liikenneyhteys rakennetaan. Mutta jos rakennetaan asunnot ensin niin niiden arvo jää matalammaksi sillä asukkaat eivät voi täysin luottaa että rakennetaanko se luvattu liikenneyhteys sitten kanssa varmasti, ja tämä epävarmuus laskee uusien asuntojen arvoa.