Vaikka tämän juttusarjan tarkoituksena on kommentoida Satosen kirjan avulla hallituksen aikaansaannoksia, keskityn tässä omaan suhteeseeni ay-liikettä kohtaan.
Moni on ihmetellyt, miksi suhtaudun niin kielteisesti ay-liikkeeseen.
Anekdoottina todettakoon, että olen ollut joskus postiliiton liittokokouksessa edustamassa Törnqvistin tutkimuslaitoksen henkilökuntaa.
Tuohon aikaan oltiin siirtymässä liukuvaan työaikaan, jota pidin suurena parannuksena. Ay-liike kuitenkin vastusti sitä, koska ay-kokousten järjestäminen työpäivän päätteeksi vaikeutuu, kun ihmiset lähtevät kotiin kuka milloinkin. Olin jyrkästi erimieltä. Toinen kokemukseni oli Helsingin yliopiston assistentteja edustavasta järjestöstä, joka ajoi ja sai läpi sen, että assistenttien korkeintaan kolme kolmen vuoden kautta muutettiin kahdeksi viiden vuoden kaudeksi. Olin monen muun assistentin kanssa aivan eri mieltä. Assistentuuri oli opiskelijalle suuri etuoikeus. Jos kausien pidennyksellä autetaankin jotain säilyttämään palkkansa, vaikka into on lopahtanut, se on pois joltain toiselta, innokkaammalta ja ehkä osaavammalta.
Nämä ovat pieniä tapauksia, mutta minulle ne kertoivat ajattelutavasta jotain sellaista, jota en koe omakseni.
Puheenjohtajakauteeni vihreissä 2000–2004 osui useampi tapaus, jossa ay-toimintaan mukaan pyrkiville vihreille tehtiin selväksi, etteivät nämä ole tervetulleita toimintaan, elleivät eroa vihreistä ja liity demareihin tai Vasemmistoliittoon. En tiedä, onko tämä käytäntö yhä, eikä se silloinkaan koskenut kuin SAK-laisia liittoja. Tiedän, ettei tällainen saisi ainakaan enää vaikuttaa arvioon, mutta se on inhimillistä. Jos meitä ei oteta mukaan, me emme tietenkään kannata eduskunnan vallan siirtämistä työmarkkinajärjestöille.
Työssä olevien puolesta työttömiä vastaan
Eniten ajatteluuni kuitenkin vaikuttaa se, että mielestäni ay-liike toimii yhteiskunnallisissa kysymyksissä työttömiä vastaan. Se on tietysti ay-liikkeen tehtävä, koska hehän edustavat työssä olevia. Se on ollut ay-liikkeen tehtävä alusta alkaen, koska teollistumisen alkuaikoina piti suojella palkkoja tehtaan portin ulkopuolella odottavia työttömiä vastaan. Jotta palkat voisivat nousta, työttömät piti jättää tehtaan porttien ulkopuolelle.
Nyt elämme aivan eri aikaa. Palkkapolitiikka, joka heikentää työllisyyttä mutta on tukee onnekkaita töihin päässeitä ja hinnoittelee osan työvoimasta ulos työmarkkinoilta, nostaa ja on nostanut rakenteellista työttömyyttä trendinomaisesti. Se lisää yhteiskunnallista eriarvoisuutta enkä pysty sitä siksi kannattamaan.
Selkään puukottajat estävät kompromissien etsimisen
Viime vuosisadalla kolmikantainen päätöksenteko toimi hyvin, mutta se ei toimi enää.
Nyt kun ei enää jaeta kasvavaa kakkua niin, että kaikki saavat, joudutaan tinkimään jostakin jotta saataisiin jotain, kolmikanta toimii kehnosti ja jättää asiat ennalleen, vaikka muutoksen tarve on ilmeinen. Satonen on oikeassa siinä, että työelämän pelisääntöjä pitäisi uudistaa useammin kuin kerran 80 vuodessa.
Tunnen erittäin hyviä ay-johtajia, esimerkiksi Lauri Ihalainen ja Lauri Lyly ovat aivan loistotyyppejä. Hekään eivät pysty tekemään vaikeita mutta tarpeellisia valintoja, koska joutuvat suojaamaan selustansa puukoniskuilta. Ay-liikkeen sisäinen valtataistelu tekee siitä toimintakyvyttömän neliraajajarruttajan.
Kun neuvottelijoilla on takanaan tiukka mandaatti, he eivät pysty joustaviin kompromisseihin, joista hyötyvät kaikki. “Me ollaan porukalla päätetty että se on näin”, on huono asenne neuvotteluissa. Tähän olen törmännyt kunnallispolitiikassakin.
Vahva ay-liike ei lisää palkkojen osuutta kansantulosta, mutta se pystyy jakamaan sen eri tavalla. En ole mitenkään vakuuttunut, että vaikutus on oikeansuuntainen tai oikeudenmukainen. AKT:n lakkoase on vahvempi kuin kirjastonhoitajien. Naisvaltaisten alojen palkkojen jälkeenjääneisyys on osittain seurausta tästä.
“En tiedä, onko tämä käytäntö yhä”
Minä tiedän: ei ole. Olen ollut SAK:laisen liiton jäsenenä kuntavaaleissa vihreiden ehdokkaana. Mitään palautetta ei liiton suunnasta tullut.
Kai Osmo tarkoitti että ei voinut olla samaan aikaan jonkun ammattiliiton toimielimessä ja Vihreässä Liitossa yhtä aikaa.
Mutta aika outoa olisi jos esim raitovaununkuljettaja joka on työpaikkansa luottamusmies ei saisi toimia Vihreissä? Mutta Autoliiton aktivisti ja Vihreä saisi olla 😀
Silfverbergille kommenttina että se mitä Soininvaara tarkoitti oli se ettei Vihreään liittoon kuuluvaa katsottu hyvällä jos hän oli ammattiliiton jäsen.Eli hän ei päässyt liiton hierarkiassa ylös vaan jäi ruohonjuuri tason toimitajaksi. Persut ovat myös joutuneet kokemaan tämän jo 2011 eduskuntavaalien jälkeen kun seuraavana vuonna oli SAK:n vaalit. SAK:n johtoon pääsi vain SDP:n ja Vasemmistoliiton jäseniä tai heitä suosittiin vaaleissa. Siitä syystä moni persu erosi liitosta ja liittyi YTK:n
Jussi Salmiselle kysymys vaikka olet Vihreiden jäsen ja myös SAK:n jäsen niin kuinka helppoa olisi sinulla päästä esim SAK:n paikallistason elimiin kun et ole SDP:n tai Vasemmistoliiton jäsen ?
Osmon esimerkit ay-liikkeestä ovat aika korneja ja vanhoja. Oikeasti lienee aivan muita syitä sille, että Ode ei siedä ay-liikettä.
AY-liike kirjoitti Rinteen/Marinin hallituksen hallitusohjelman ja laittoi oman miehensä alkuun pääministeriksi. Ei siitä mitään hyvää seurannut.
Nimimerkki antille kommenttina tuohon Rinteen hallitukseen. Lopulta Kepu tajusi millainen mies Rinne oli ja ymmärsivät että hänestä on päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä vaikka sitten hallituksen kaadolla
Itselläni on myös kriittinen suhde moneen etujärjestöön. Se lienee perua ajalta, jolloin olin eräässä oppilaitoksessa. Opiskelijajärjestö sai niihin aikoihin suuren neuvotteluvoiton: saivat neuvoteltua pois muilta kuin liittoon kuuluvilta opiskelijoilta oppilaitoksen opiskelijakortin, jolla oli siihen asti saanut opiskelija-alennusta muutkin kuin liittoon kuuluvat. Se oli sen kauden suurin saavutus opiskelijajärjestöllä. Koska opiskelijajärjestö edusti liittoon kuuluvien etua, edut korostuivat, jos sai heikennettyä liittoon kuulumattomien opiskelijoiden asemaa. Yhteisön kokonaisetua toiminta ei palvellut.
Samaa ongelmaa on osassa ammattiliikkeestä. Jos ajaa kaikkien etua, kovin moni ei halua maksaa jäsenmaksuja. Jos ajaa vain liittoon kuuluvien etua, optimoi jotain ihan muuta kuin yhteisön kokonaisetua. Silloin ennemmin saatetaan valita jäsenistölle huonompi vaihtoehto, kunhan liittoon kuulumattomille tilanne ei varmasti ole ainakaan parempi, ja edunvalvonnasta tulee sen valvontaa, ettei kenenkään muun etu ainakaan parane enempää.
Joillain aloilla on erikseen työehtosopimuksia solmivat ammattiliitot ja erikseen yhteistä alan etua edistämään pyrkivät ammattijärjestöt, joissa on jäseninä niin työnantaja- kuin työntekijäasemissa toimiviakin. Niissä toiminta on usein hedelmällistä.
Ongelmahan ei ole siinä että työntekijät haluavat ajaa työntekiköiden etuja järjestäytyneenä omalla kustannuksellaan, vaan siinä etteivät kaikki työntekijät halua ajaa työntekijöiden etua ja osallistua siihen omalla panoksellaan. Ja vaikka jotkut työntekijät eivät halua laittaa tikkuakaan ristiin työntekijöiden etujen vuoksi, varsinkaan yhteisten etujen, niin silti ne jotka eivät halua tehdä mitään odottavat tuloksia suu ammollaan kuin käenpojat ja syyttävät niitä jotka jotain tekevät. Ja tekevät sen vielä julkisest tavalla joka ei varmasti palvele työntekijöiden yhteistä etua.
Aivan selvästi moni työntekijä on juuttunut myös menneisyyteen niin vahvasti, että he haluvat elää mieluummin siinä kuin tehdä jotain itse työntekijöiden yhteisen edun eteen. Kenen etua he luulevatkaan silloin ajavansa?
Oma ajatukseni on se, että tuo Satosen, Vartiaisen jne. politiikka tulee ajamaan kokoomuksen kannatuksen hyvin alas. Satonen, Vartiainen ja vastaava siipi kokoomuksessa ajaa aikalailla EK:n, Etla:n jne. ajatukia. Näissä ajatuksissa maan kieli on vaihdettu englanniksi ja lapsettomat suomalaiset muuttavat työn perässä paikasta toiseen. EK:n, Etlan, Vartaiaisen, Satosen ajatuksena on, että suomalaisten elämän tarkoitus on tehdä töitä, jotta töistä saadaan veroja valtiolle. Tuo ei tarjoa mitään mielekästä päämäärää elämälle. Itse asiassa tuo Osmon ideoima vapaa-ajan lisäys tarjoaisi oikeistolaisille enemmän kuin tuo kokoomuksen ja elinkeinoelämän työn korostaminen.
Erityisesti nuoremmissa sosiaalisen median käyttäjissä on nähtävissä, että miehet on etääntyneet kokoomuksesta. Toisaalta tätä porukkaa ei voi lähestyä liikaa, koska silloin julkisen sektorin naiset etääntyvät kokoomuksesta.
Siispä. Kokoomus menettää miehiä enemmän ja enemmän persuille. Persut taas eivät hallitukseen enää pääse, joten punavihreä Suomi on sinetöity tästä eteenpäin.
Nimimerkki joopajoolle kommenttina tuohon Satosen ja Vartiaisen politiikkaan. Se ei aja yhden etujärjestön etuja vaan koko Suomen talouden etuja koska rakenteiden uudistaminen on välttämätöntä mikäli nykyinen elintaso ja hyvinvointivaltio halutaan säilyttää. Suomalaisten liikuuvuus Suomen sisällä on lyhentynyt 30 vuoden aikana, vaikka työtä olisi muualla Suomea. Suomen kieltä ei voida muuttaa englanniksi mutta englantia ei voida kieltää tai sivuuttaa koska se on kansainvälisen yhteistyön ja kommunikaation kieli..Eikös nimenomaan suomalaisen yhteiskunnan rakenne on perustanut työntekoon eikä järjestelmän hyväksikäytölle?Tästä poikkeamma esim Espanjasta ja Italiasta. Jos ajatus on se ettei työn pitäisi tarjoa mitään mielekästä päämäärää elämälle osoittaa että järjestelmä ei ole kestävällä pohjalla. Olisimme jo olleet 10 vuotta sitten Espanjan ja Italian tiellä ja pahimmillaan Kreikan tiellä. Espanjan matalatyöllisyys johtuu siitä että se sai EU:lta yli 100 miljardia euroa pandemian aikana riihikuivaa rahaa joka luonnollisesti käytettiin ihan muuhun kuin se mihin se piti käyttää.
‘Tuo ei tarjoa mitään mielekästä päämäärää elämälle.’
Siksi sen jatkoksi tarvitaankin oikeistolaista identiteettipolitiikkaa, joka vetoaa edes joihinkin. Persuuntumiselle ei ole vaihtoehtoa.
‘Persut taas eivät hallitukseen enää pääse, joten punavihreä Suomi on sinetöity tästä eteenpäin.’
Kokoomus on valmis jatkamaan persujen kanssa, ja kridet ja RKP myös. Jos persut haluavat oppositioon kasvamaan, niin se on eri juttu, mutta hallituksessa ovat, jos vaalitulos sallii ja omaa halua löytyy.
Nimimerkki Nimi…lle kommenttina että kyllä Kokoomuksen, Keskustan ja Persujen yhteishallitus on mahdollinen . Toinen kysymys on sitten se että haluaako persut mukaan 3. puolueeksi hallitukseen Kokoomuksen ja Keskustan kanssa.
Osmo elää kyllä nyt vahvasti menneisyydessä ja kuva ay-liikkeestä on myös sen mukainen. Aivan kuin ymmärrys siitä ketä varten ay-liike on puuttuisi kokonaan. Erityisesti kummastuttaa tuo ay-liikkeen syyllistäminen työtyömyydestä ja se että työlliset työntekijät olisivat syyllisiä työtyömyyteen ja ettei sy-liike ajaisi myös työttömien etua. Toki on niin että ay-liike on liiton jäseniä varten ovat he sitten työllisiä tai työttömiä ja siinä samassa nämä jäsenet kustantavat yleiskorotukset ja työehtosopimukset myös alojensa ei jäsenille. Kovasti tuntuvat kaikki ay-liikkeen saavutukset maistuvan myös niille jotka saavat ne muiden kustantamana tekemättä itse mitään sen eteen.
En kyllä ihmettele yhtään sitä että työntekijät suhtautuvat esittäjään, vihreään tai kehen tahansa, nuivasti. , jos noita ajatuksia esittäen kertoo työntekijöille ajavansa työntekijöiden ja työttömien etua. Nuo ajatukset vaikuttavat kyllä melkoisen kokoomuslaisilta/vartiaismaisilta.
Pakko heittää kysymys Osmolle (vihreille), ketkä ajavat sitten työntekijöiden ja työttömien etua jos ay-liike ei sitä mielestänne tee?
Nimimerkki AKK:lle kommenttina tuohon työttömien etujen ajamiseen. Sitä mitä Soininvaara todennäköisesti tarkoittaa on se että ay-liike ajaa liittoihin kuuluvien työttömien etuja mutta ei liittojen ulkopuolella olevien työttömien etuja.
Ei vaan tarkoitin sitä, että ay-liike on työn tarjontakartelli, joka monopolihinnoittelijan tavoin nostaa hintaa vähentämällä tarjontaa. (Yhdysvalloissa ne käyttävät itsestään nimeä kartelli). Tällä saadaan työn hinta ylös uhraamalla osa työvoimasta työttömiksi. Kuten sanottua, teämä ei tilastojen mukaan nosta palkkojen osuutta kansantulosta, mutta saa palkkarakenteesta toisenlaisen, ei välttämättä mitenkään oikeudenmukaisempaa.
On myös toisenlaista työssä olevien puolustamista työttömiä vastaan, esimerkiksi irtisanotun takaisinottovelvollisuus ohi työttömän, mutta tämä on vaikutuksista suurin.
“Pakko heittää kysymys Osmolle (vihreille), ketkä ajavat sitten työntekijöiden ja työttömien etua jos ay-liike ei sitä mielestänne tee?”
Tuo on erittäin hyvä kysymys. Jos ajatellaan, että EK, Etla ja merkittävä osa poliitikoista ajaa työperäisen maahanmuuton täydellistä vapauttamista ja ay-liikkeen alasajoa, niin hankala uskoa, että se työntekijöiden eduksi olisi. Joitakin voittajia työtekijöiden joukossakin olisi keskipitkällä välillä, mutta tuskin kovin paljoa pitkällä aikavälillä. Työntekijät joutuisivat taistelemaan robotiikkaa, tekoälyä ja rajatonta työntarjontaa vastaan.
On mielenkiintoinen ajatus, että jokin perustulo tai valtion tulonsiirto korvaisi ay-liikkeen, mutta silti hankala uskoa tuohon. Jos tuo olisi niin helppoa, niin missä maassa näin on tehty?
Nämä minun ajatukseni ovat omiani eikä niistä pidä vihreitä syyttää.
Nimimerkki joopajoon monet näkemykset taloudesta kuten suhtautuminen robotiikkaan, tekoälyn ja työperäseen maahanmuuttoon kuulostavat monessa kohtaa luddittien ajattelulta
nämä jäsenet kustantavat yleiskorotukset
Kyllä se on työnantaja joka ne kustantaa
Jäsenet kustantavat sen että ne saadaan sopimuksiin ja kaikille, myös niille “vapaamatkustajille”.
Ja joopajoo kuvaa hyvin mitä mitä hain takaa kysymykselläni joka koski siis Osmon ajatuksia, ei sittenkään vihreiden.
Ammattiliitot kuuluvat samaan kategoriaan kuin patentit: markkinoiden toimintaa korjaavia monopolioikeuksia. Kaikkiin monopoleihin liittyy ongelmia. Ammattiliittomonopolien ongelmia korostaa Suomessa yleissitovuus: liiton ei tarvitse tehdä kenttätyötä, vaan se on delegoitu valtion väkivaltakoneistolle. Ruotsissa on toisin ja jostain syystä siellä järjestäytymisaste on laskenut Suomea hitaammin.
Nimimerkki iValolle kommenttina tuohon patentteihin ja monopoliin. Patentin ja monopolin ero on siinä että patentti väliakainen ja monopoli on laillistettua liiketoimintaa jossa ei ole kilpailua. Syy miksi Ruotsin järjestäymistaso on korkeampi kuin Suomessa johtuu siitä että etenkin Ruotsin ammattiliittojen keskusjärjestö LO tekee paljon yhteistyötä Ruotsin elinkeinoelämän keskusliitto SN:n kanssa talouden kilpailukyvyn parentamisessa. Kun taas Suomessa SAK toimii päinvastoin.
Patenttioikeus on lähtökohtaisesti oikeus monopoliin patentin suojapiirissä. Monopoli voi toki perustua moneen muuhunkin tekijään, meillä Suomessa esimerkiksi lainsäädäntöön loton järjestämisessä ja väkevien alkoholijuomien myynnissä.
Suomalainen erikoisuus monopolioikeuksissa on työehtosopimusten yleissitovuuden luoma monopoli sen tehneelle ammattiliitolle. Ruotsissa tällaista monopolioikeutta ei ole ja ammattiliitot joutuvat jokaisessa tehtaassa tai muussa työpaikassa luomaan riittävän järjestäytymisasteen, mikä onnistuu vain tuottamalla työpaikan työntekijöille konkreettisia hyötyjä. Helpoin tapa tähän on yleensä yhdessä työnantajaliittojen kanssa tehdyt järjestelyt.
Olen niin vanha että muistan kuinka SAK:n puheenjohtaja Niilo Hämäläinen raivosi televisiossa yleissitovuutta katalakasi juoneksi ay-liikettä vastaan. Kuka enä liitty liittoon, kun kaikki saavat samat edut? Sitten keksittiin, että vbaikka kaikki maksavat työttömyysvakuutusta, vakuutettuja ovat vain liittojen jäsenet. Enää ei sekään pidä paikkaansa, koska aina voi liittyä Loimaan kassaan.
Mitä ehdottaisit sitten tilalle esim. terveydenhuoltoon? Kuka paikkaa tämän roolin?