Kuntauudistus jäi 2010-luvulla tekemättä. Kun ei saatu elinkelpoisia kuntia, piti sote antaa hyvinvointialueille. Kuntien tehtävät jäivät aika vähäisiksi, erityisesti kunnissa, joissa ei tarvita koulua, koska ei ole lapsia.
Kannatin aikanaan Ståhlbergin hengessä maakuntahallintoa, mutta ole tullut siitä toisiin ajatuksiin. Suomi jakautuu nykyisin kaupunkiseutuihin, jotka ovat maakuntia luontevampi yksikkö. Ajatelkaa nyt maakuntaa, joka koostuu Kotkasta ja Kouvolasta tai Porista ja Raumasta.
STM:n kansliapäällikkö Markku Lehto ehdotti 20 kunnan mallia. Kun oli kuntajakoselvittäjänä Päijät-Hämeessä, hahmotin mallia jossa alue koostui yhdestä kunnasta (Lahti) ja nykyisiä kuntia vastaavista pitäjistä, koska joitakin asioita ajatellen Päijät-Häme oli alueena liian suuri. Tästä esityksestä ei tullut silloin mitään, mutta ajatusta en ole unohtanut.
Suurelle kuntauudistukselle vaihtoehtona oli että keskuskaupunki hoitaisi soten isäntäkuntamallilla. Suunnilleen näin tehdään Saksassa. Perustuslakiasiantuntijoiden isäntäkunta oli perustuslain vastainen, vaikka aika moni kuntayhtymä siihen aikaan toimi tämän mallin mukaan.
Sitten tehtiin sote-uudistus, joka on epäonnistunut täysin. Jotain kertoo se, että parhaiten sote-menot ovat pysyneet kurissa Helsingissä, jossa kunta hoitaa soten edelleen. Kaksi päällekkäistä organisaatiota on huono. Esimerkiksi se, että ennaltaehkäisy on kunnilla ja hoito hyvinvointialueilla ei nyt vain voi toimia.
Olin erässä juttutuokiossa, jossa alan virkamies sanoi, että kuntauudistuksen tekemättä jättäminen oli suuri virhe, mutta se juna meni jo.
Juna kyllä meni jo, mutta suistui kiskoilta. Kannattaisi alkaa uudestaan, palauttaa sote kunnille ja tehdä kunnista elinkelpoisia tätä tehtävää ajatellen. Pienistä kunnista voi tehdä pitäjiä tai keskuskaupunki voisi hoitaa soten isäntäkuntamallilla jolloin pienille kunnilla jäisi tehtäviä, joihin ne pystyvät.
Aluehallinnon sotkua täydentää se, että valtion ennen hoitamat työllisyyspalvelut on siirretty 45 tyllisyysalueelle. Ne voitaisiin samassa yhteydessä antaa kunnille tai sekin keskuskaupungeille isäntäkuntamallilla.
Kuntauudistus kyllä tarvitaan, mutta ei siksi tarvita uutta Sote-uudistusta. Eikä Sote-uudistus ole epäonnistunut kuin hosujien mielstä, jotka eivät tajua tai halua antaa hyvinvointislueille aikaa kehittää toimintaansa ja vieväy rahat jotka tarvitaan toiminnan kehittämiseen ja toominnsn pyörittämidern. Nämä hosujat odottavat tuloksia antamatta mahdollisuutta rakentaa toimintaa sellsiseksi että niitä tuloksia, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen,.voisi syntyä.
Soten pahimpia virheitä on se, että sen rahoitus tulee kokonaan valtiolta, eikä alueilla ole minkäänlaista verotusoikeutta ja siksi ne ovat kuin rampoja ankkoja. Toinen virhe suomalaisessa julkisrahoitteisessa terveydenhuollossa on se että siinä on päällekkäisiä toimijoita joita rahoitetaan monikanavaisesti , eikä sitä korjattu uudistuksen yhteydessä.
Mutta asiotahan voidaan aina korjata ja kehittää, ilman että muutetaan taas kaikkea kerralla.
Suomen Sote-järjestelmä pitää uudistaa täysin käyttäen perustana Osakeyhtyiö lakia OYL 624/2006.
Se on tehokkaaksi ja taloudelliseksi kehitetty systeemi, jonka toimintarutiinit ovat olleet jo pitkään käytössä yrityspuolella.
Muistelen lukeneeni, että Sote-lääkäri ottaa päivässä vastaan keskimäärin 5 potilasta ja yksityislääkäri reippaasti yli kymmenen…
Tässä ChatGTP:n tekemä tiivis ja johdonmukainen ratkaisuehdotus Suomen sote-järjestelmän modernisoimiseksi osakeyhtiölain periaatteilla / Sote Oy ‑malli
1. Periaate:
Sote-palvelut organisoidaan uudelleen osakeyhtiölain (OYL) periaatteita noudattaen. Jokainen hyvinvointialue muodostaa alueellisen Sote Oy:n, joka toimii julkisessa omistuksessa mutta yritysmäisin periaattein: selkeä vastuunjako, tulosvastuu, tehokas päätöksenteko ja läpinäkyvä taloudenhoito.
2. Rakenne ja hallinto
Omistaja: Valtio ja kunnat yhdessä, osuusperusteisesti.
Hallitus: Ammattimainen, osaamisperusteinen hallitus (ei poliittinen). Vastuullinen strategiasta, investoinneista ja johdon nimityksistä.
Johto: Toimitusjohtaja ja johtoryhmä, joilla on selkeät tulos- ja palvelutavoitteet.
Tulosyksiköt: Eri palvelulinjat (perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, sosiaalipalvelut jne.) toimivat omavastuullisina liiketoimintayksikköinä.
3. Rahoitus ja talousvastuu
Rahoitus tulee edelleen julkisista varoista, mutta budjetointi ja tulosvastuu toteutetaan yritysmäisesti.
Jokainen yksikkö raportoi kannattavuuden, tuottavuuden ja vaikuttavuuden tunnusluvut.
Mahdollistetaan tulospalkkiot tehokkuuden ja laadun parantamisesta.
Yhtiön tilinpäätös on julkinen ja läpinäkyvä, noudattaen kirjanpitolakia ja osakeyhtiölakia.
4. Päätöksenteon tehostaminen
Poliittinen ohjaus rajataan omistajaohjaukseen (strategiset tavoitteet ja palvelulupaus).
Operatiivinen päätöksenteko ja resurssien käyttö siirtyvät yhtiön johdolle.
Päätökset tehdään liiketoimintaperiaatteella: dataan, kustannus-hyötyanalyysiin ja mitattaviin tuloksiin perustuen.
5. Tavoiteltu vaikutus
Tehokkuus: selkeä vastuunjako ja nopeampi päätöksenteko.
Läpinäkyvyys: julkiset taloustiedot ja vertailukelpoiset tulosmittarit.
Laadun parantuminen: resurssit ohjataan mitattuun vaikuttavuuteen, ei hallintoon.
Kestävyys: vähentää hallinnollista byrokratiaa ja lisää tuottavuutta ilman yksityistämispakkoa.
6. Pilotointi
Käynnistetään kolmen alueen pilottihanke (esim. Pirkanmaa, Pohjois-Savo, Uusimaa), jossa Sote Oy ‑mallia sovelletaan kolmen vuoden ajan. Tulokset arvioidaan riippumattomasti ennen valtakunnallista laajennusta.
Kyllä minusta Osmo on täysin oikeassa.
Ennaltaehkäisy pitäisi saada hyvinvointialueille, eli hyvinvointialueiden (tai kuntien/maakuntien/kaupunkikuntien) pitäisi vastata muustakin toiminnasta kuin terveydenhuollosta. Sitten taas nämä uudet kunnat tai miten niitä haluaa kutsua pitäisi rakentaa jokseenkin elinkelpoisten kaupunkien ympärille. Valtion tulisi edistää tätä toimintojen keskittymistä kaupunkeihin, ei niin että tuetaan vain erityisesti muutamaa suurta kaupunkia (Helsinki, Tampere, Oulu jne.) vaan vähän tasaisemmin ympäri maata.
Nytkin jos tulee pahempaa bensakriisiä niin tiiviit kaupunkiseudut selviävät niistä PALJON PAREMMIN kuin muut. Kimppakyytejä voidaan järjestää, voi kulkea julkisella ja nyt kesällä voi aloittaa pyöräilyn. Osa saattaa jopa säästää rahaa pienillä vapaa-ajan tappioilla mutta lisäten arkiliikuntaa, eli saattaa olla jopa nettohyödyllistä monelle tämä mahdollinen öljykriisi — kaupungeissa. Sitten taas syrjäisissä taajamissa ja metsässä OKT:ssa asuvat kärsivät, yleisesti ottaen harvasti rakennettujen alueiden asukkaat kärsivät enemmän. Samoin pääkaupunkiseuduilla ja muilla kaupunkiseuduilla logistiikan kustannukset elintarvikkeista ovat suhteellisesti paljon pienemmät kuin syrjäisemmillä paikoilla — logistiikkakeskukset ovat yleensä suurten asutuskeskittymien läheisyydessä.
Suomen pitää tukea järkevää ja elinkelpoisten kaupunkien syntymistä, kehittymistä ja kasvua, mutta toistan nyt, että tarkoitan myös aika pieniäkin kaupunkimaisia keskittymiä, en pelkästään Suomen mittakaavalla suuria kaupunkeja. Pääkaupunkiseudulla on esimerkiksi mielestäni tehty viimeisten 50 vuoden aikana valtavia virheitä kaupungin kaavoituksen kanssa, joita on sitten vasta viimeiset 10–15 vuotta yritetty korjailla, ja siinäkin vaihtelevasti. Erinomainen esimerkki tästä on Pasilan aseman ympäristön joutomaat (vanhat ratapihat), näistähän päästiin eroon vasta alle 10 vuotta sitten. Samoin koko päärautatieaseman ympäristö oli hirveää joutomaata vielä 15–20 vuotta sitten.
Varmaan lyijyn poistaminen bensasta näkyi vähän viivellä Helsingin päätöksenteossa, vaikea muuten keksiä minkä takia toiminta ollut aikaisemmin niin älytöntä ja maankäyttö äärimmäisen tehotonta, joutomaata koko Helsinki täynnä.
Nimimerkki AKK:lle kommenttina että ne hosujat taisivat Sote-uudistuksessa olla nimenomaan ne poliittiset tahot jotka Sote-uudistuksen loivat. Näiltä hosujilta puuttui kokonana rahoituksen malli joka olisi pysvä eli maakuntaverotus. Soininvaaran ehtotuksessa rahoitus on jo olemassa koska kunnilla on verotusoikeus.Maakuntaveron rakentaminen kuntavero ja valtionverojen väliiin ei ole mikään helppo operaatio koska jopa osa näistä hosujista jotka olivat soteen luojia vastustavat maakuntaveroa. Olen aivan samaa mieltä nimimerkki AKK:n kanssa että hosujia on mutta ne olivat nimenomana ne voimat jotka tämä Soteen loivat ei ne jotka sitä nyt yrittävät epätoivoisesti korjata.
Ei taida paluu entiseen enää monin paikoin onnistua, kun hyvinvointialue on ajanut jo alas monen kaupunkiseudun terveydenhuollon tarjonnan ja keskittänyt toiminnot varsin toisella tavoin kuin isäntäkuntamallissa asiat olisivat.
Työllisyyspalveluissa on niin paljon kokoon liittyviä synergiaetuja (kannattaa mm. olla valtakunnalliset tietojärjestelmät, ja tarjota työpaikkoja kuntarajoista riippumatta), ettei siitä kannata tehdä ainakaan kokonaan kuntakohtaista palvelua. Joidenkin komponenttien kokonaisuudessa voi olla perusteltua olla kuntakohtaisia, kuten ehkä työnhakijoiden kohtaamisten, mutta vaikkapa työllisyyspalveluiden tietojärjestelmästä ei missään tapauksessa kannata tehdä kuntakohtaista tai edes hyvinvointialueen kokoisia erillisiä järjestelmiä, vaan olla yksi yhteinen järjestelmä, josta sitten rajapintojen kautta voi tietoja katsoa erilaisista käyttöliittymistä.
“Soten pahimpia virheitä on se, että sen rahoitus tulee kokonaan valtiolta, eikä alueilla ole minkäänlaista verotusoikeutta ja siksi ne ovat kuin rampoja ankkoja.”
Minusta tuo ei ole pahin virhe. En kannata hyvinvointialueiden verotusoikeutta ainakaan toistaiseksi. Hyvinvointialueet ovat joka tapauksessa rampoja ankkoja, koska tehtävien velvoitteet tulevat valtiolta, eikä aluevaltuusto saa oikeasti isoista asioista päättää, kuten priorisoida, mitä hoidetaan ja missä tapauksissa jätetään hoitamatta. Jos olisi verotusoikeus, pitäisi olla hyvinvointialueella myös sitä vastaava oikeus päättää sisällöstä, mitä verovaroin tehdään. Muuten voisi käydä niin, että asukaskunnaltaan ikääntyneimmät hyvinvointialueet saavat vain rasitteekseen korkeamman verotuksen ja nuorten työntekijäikäisten hyvinvointialueet alemman hyvinvointialueverotuksen, ja kun ikääntyneiden eläkeläisten verokertymä on heikkoa, veroerot voivat väestön ikääntymisen edetessä nousta maan sisällä aika tavallakin, mikä sitten häätäisi ikääntyneimmiltä alueilta työikäisten osuuden entistäkin pienemmäksi. Korkeampi kunnallisverohan niillä alueilla on jo nyt. Valtionvero on sama koko maassa (12,64 % alemman tuloveroasteikon Ahvenanmaata lukuunottamatta), vaikka valtion lähipalveluita ei monen kunnan alueella ole enää juuri lainkaan verojen vastineena.
Tavoitteena on ollut, että valtakunnallisesti palvelut olisivat saman tasoisia, ja sen takia valtio on niin kovin yksityiskohtaisesti määrännyt hyvinvointialueiden toiminnan sisällöstä.
Alkukommentti: Suomen terveydenhuollon perustavin ongelma on kaksikanavainen rahoitus. Se pitäisi nopeasti purkaa riippumatta siitä, mitä sotelle muuten tehdään. Tosin tämä lienee poliittisesti lähes mahdotonta.
Kannatan Oden ajatusta uudesta mallista — vahvat pääosin kaupunkiseutupohjaiset kunnat ja niiden sisällä kaupunkeja ja/tai pitäjiä, joilla on selkeitä vastuita ja päätösvaltaa. Selkiyttävää kuntauudistusta tarvittaisiin senkin vuoksi, että maakunnallinen maankäytön suunnittelu ei toimi, ja lisäksi hallitus pyrkii sen merkitystä edelleen heikentämään
Nykyinen sekava kuntarakenne on seurausta siitä, että kuntapolitiikkaa on viety eri vaalikausilla eri suuntiin. Välillä on koottu isoja kuntia ja sen on onnistunut paikka paikoin. Jossakin se on jäänyt tekemättä.
Miten asiassa voisi nyt edetä? Rakennetasolla tarvittaisiin selkeitä valtakunnallisia linjauksia. Onko niihin kykyä? Ainakaan yhden eduskuntavaalikauden aikana ei saada hyvää aikaan, sen kokemus on osoittaunut sekä kuntapolitiikassa että sote-uudistuksessa.
Munkälaisesta tavoitteesta ja prosessista voitaisiin löytää vaalikaudet ylittävä yhteisymmärrys? Asiaa vaikeuttaa se, että siinä yhdistyisivät tällä hetkellä erillään käytävä parlamentaarinen hyvinvointialueiden uudistuskeskustelu ja kuntien tulevaisuuskeskustelu.
Akuutin talouskriisin varjossa olisi tarpeen käydä myös laaja-alaista paikallis- ja aluehallinnon tulevaisuuskeskustelua. Nyt ollaan oudossa tilanteessa, jossa toisaalta paikallista itsehallintoa nakerretaan monissa asioissa, joissa se olisi tarpeen (hyvinvointialueet, koulut, rakentamislaki…), ja samalla tarpeellista valtakunnallista koordinaatiota vähennetään (mm. ympäristöön liittyvissä asioissa).
Pohjoismainen uudistusmalli olisi panna pystyyn komitea/selvitys ja toteuttaa sen kokonaisvaltainen esitys. Ei onnistune Suomessa.
Voisiko ratkaisu olla vahva puitelainsäädäntö, joka ohjaisi kohti kaupunkiseutupohjaista kuntarakennetta ja siirtäisi hyvinvointialueiden vastuut jossakin aikataulussa (uusille) kunnille ja määrittelisi kuntien sisäiselle kaupunki/pitäjä/kaupunginosahallinnolle roolit. Ikäänkuin vahvasti voimaannutettu paras-lainsäädäntö. Kehityspolku olisi kyllä hidas, monimutkainen ja juridisesti erittäin haastava.
Johtopäätökseni on, Oden ajatuksista huolimatta, että edessämme on edelleen satunnaisesti tapahtuva poliittisten käänteiden ja kompromissien viitoittama tie kohti yhä sekavampaa ja kaoottisempaa paikallishallintoa kustannus- ja muine seuraamuksineen.
Paras on hyvän pahin vihollinen. Ja voittajaksi selviytyy huono nykytilanne.
Tämä tulee usein mieleen kun näitä kunta/maakunta/sote-uudistuskeskustelua kuuntelee. Jokaisella on jokin mielestään paras utopialta kuulostava malli jota ajetaan, ja sitten torpetoidaan kaikki uudistukset jos juuri sitä omaa utopiaa ei saada toteutettua. Tuosta syystä kuntauudistus/maakuntauudistus/soteuudistusta yritettiin tehdä tyyliin 20v saamatta mitään aikaan. Kun lopulta saatiin jokin malli aikaan joka aivan kiistatta on massiivinen parannus vanhaan (yli 300 kunnan sijasta palveluita järjestää nyt 21 hyvinvointialuetta), niin nyt sitä taas jatkuvasti halutaan jotenkin myllätä juuriaan myöten uusiksi sen nykyongelmien korjaamisen sijaan.
Hyvinvointialueet tarvitsevat verotusoikeuden ja työrauhaa, tuossa järjestyksessä!
Olisi pitänyt alusta alkaen toteuttaa kuntauudistus liittämällä pieniä heikkoja kuntia isompiin vahvempiin. Joka maakunnassa on kuitenkin vahva keskuskaupunki ja vahvoja maalaiskuntiakin joihin pienet muuttotappiokunnat olisi pitänyt liittää.
Sotessa pari erikoispiirrettä:
— Kepu halusi pelastaa kuntien talouden sotella ja todellakin rahaa työnnettiin kuntiin oikein kunnolla. Kiinteisöistä erityisesti tehtiin rahastusautomaatti, joka kirpaisi. Valtivarainministeriön taloystaidot olivat vähintäänkin kyseenalaiset, kun kuntien annettiin useamman vuoden ajan alibudjetoida sote-menonsa. Todellineen sankari on se virkamies, josta oli hyvä ottaa siirtyvän rahoituksen lähtökohdaksi täysin keksityt kuntien antamat luvut. Jos kunnilta olisi siirretty niiden todelliset terveydenhuoltokulut, kuntamäärä olisi todellakin vähentynyt. Ehkä kunnanjohtaja on se tarpeellisin lähipalvelu?
Soten hallinnossa “asiantuntijoina” olivat yliopistosairaaloiden johtajat ja sairaanhoitopiirin johtajat. Keneltäkään mitään organisaatioiden johtamisesta tieävältä ei kysytty mitään eikä haluttu kuulla mitään. Selvää oli, että “asiantijoista” viisi aluetta riittää, kun asiantuntijat olivat viiden yliopistosairaaloiden viisi johtajaa. Toisista “asiantuntijoista” päälle kaksikymmentä on oikein hyvä määrä , kun “asiantintijat” olivat sairaanhoitopiirin johtajat. Kaikilla näillä oli epäterve käsitys omista kyvyistään. Poliitikoille taas iso pomo ja iso huone oli näkymä enemmän kuin mikään muu.
Lopputulos oli selvä: sairaanhoitpiirejä ei pystytä johtamaan. 20 000 hengen organisaatiot ovat masiivisiä, samaa kokoluokkaa kotimaassa ovat S‑ryhmä ja Posti, kansainvälisesti taas isoimmat vientiyritykset. Sote-alueiden johdon pätevyydet, kokemus ja osaaminen eivät moiseen ole riittäneet. Vaika arvata kenen olisi, suomalaisia yritysjohtajia kun ei juuri isoihin organisaatioihin huolita Suomessa eikä muualla. Nykyiset organisaatiot ovat liian suuria ja niissä on alimitoitettu johtamisjärjestelmä.
Varmuuden vuoksi vanha pelleily jatkuu. Oulussa ihan omaa tyhmyyttään jatkettiin omaperäisen tietojärjestelmän kehittämistä, mutta kellekkään muulle se ei kelvannut. Ylioopistosairaalavetoiset alueet käyttävät omia tietojärjestelmiään, sairaanhoitopiirivetoiset omiaan ja sosiaalipulen asiooita ei niihin tunnuta pystyvän liittämään sitten millään. Ongelma ei ole Apotti vaan, että säästettiin koulutuksesta ja unohdettiin, että ajattelunkin pitäisi muuttua tietojärjestelmän käytössä. (Klassien juttu, muillakin on käynyt samoin.) Rahaa riittää, yhteistyö ei kiinnosta. Joku ääliö halusi, että Vaasa ja Seinäjoki eivät ainakaan tee mitään yhteistä, etäisyys 80 km.
Ihminen käy eläissään kerran etukäteen suunnitellussa kaksi polvi tai lonkkaleikkauksessa. Monessako paikkaa niitä on sitten tehtävä? Ei kaikkea tarvitse keskittää yliopisosairaaloihin, mutta omat edut ja jonkun muun maksamat hyväpalkkaiset työpaikat painavat liikaa aluevaltuustoissa.
Helsinkin terveysala pärjää, koska se voi nojata HUS:iin ja sitä pystytään johtamaan asiallisesti. Hyvä saavutus. Myöskin alue on yhtenäinen.
Suomessa on noin sata alle 10 000 hengen kuntaa, kun kuntia on 308. Työvoima-alueita on 45 kpl. Joku 45 — 200 välillä oleva kuntamäärä voisi kantaa. Kerava ja Vantaa voisivat yhdistyä yhdeksi kunnaksi.
Aiempi meno oli hulvatonta: sote-asioita hoiti 300 kuntaa ja kuntayhtymää. Rahoilla kikkailtiin. Ei sitä kukaan kaipaa.
Kukaan ei kaipaa nykyistä isompia sote-organisaatioita, ne eivät voi toimia. Mutta miten nämä itsekeskeiset populistit saaddaan yhteistyöhön?
Jotenkin tuntuu, että läänien lakkauttaminen oli tyhmin hallinnollinen teko maassa. Kaikki viranomaistoiminnot on organisoitu satunnaisen ministerin ideoiden ja vaalimenestyksen pohjalta, jotta kaikki olisi mahdollisimman hankalaa ja kallista.
Voisiko näiden alueiden pohjalta organsoida muutkin alueelliset ja maakunnalliset viranomaistoimet? Myös ja eteenkin vaalipiirit. Alueen kansanedustajat olisivat se aluevaltuusto, siellä ne nytkin ovat.
Se ei ollut ääliö, joka ymmärsi, etteivät Vaasa ja Seinäjoki pysty yhteistyöhön. Tämä on täyttä todellisuutta.
Tuo tänään julkistettu pakollinen 260,- toimenpidemaksu lisä on kyllä yksityisen puolen julkiselle sanelema muutos, jotta kaikki pikkujutut kuten luomenpoistot saadaan siirrettyä yksityiselle puolelle.
Toki ne sinne kuuluu, mutta nyt niille on samalla saneltu noin kolmen sadan hinta.
Nyt, kun toimenpidemaksut ovat nousemassa päiväkirurgian kanssa samalle tasolle eli 257,20 euroon, niin sain tästä syntyneen keskustelun seurauksena kuulla, että länsirannikolla on ihan normaalia, että toimenpiteitä tehdään edelleen terveyskeskuksessa. Ei toisella puolella suomea ole ollut tällaiseen toimintaan varaa enää pitkään aikaan.
Ja miten se oli sen suomenruotsalaisen yöpäivystyksen kanssa? Asiakkaita oli lähinnä flunssakaudella ja muun ajan päivystystä pyöritettiin pääosin nollalla asiakkaalla. Ja jokin Kouvola ajettiin alas, vaikka siellä oli töitä.
Ihan sama, mitä Suomessa tehdään, kun kaikki tulos pitää kuitenkin tilittää ruotsalaisille
Tuo valinnanvapauskokeilu voi tehdä terveyskeskustöistä sietämättömän raskaita. Helpot potilaat siirtyy yksityiselle ja terveyskeskuksessa olisi sitten raskaita potilaita aamusta iltaan.
Vähän sama kuin Soininvaara sanoi, että kokouksia on töissä, jotta jaksaa olla töissä vielä kun ajatus ei kulje. Nuo helpot potilaat terveyskeskuksessa ajaneet samaa asiaa. Potilaan on voinut hoitaa, jos on ollut joku aivan yksinkertainen tapaus mutta raskasta potilasta ei.
Valinnanvapauskokeilun vuoksi päivän aikana tapahtuvia potilasvastaanottaja olisi laskettava terveyskeskuksessa.
Nyt kun kynnys perustuslain muuttamiseen on näköjään taas laskenut (turhankin paljon) alemmas, ehkä edes pyhä kunnallinen itsehallinto ei tällä kertaa olisi kuntarakenteen järkevöittämisen tiellä…
Jotenkin tuntuu siltä, että kokoomus haluaa rakentaa systeemin, missä yksityisellä tehdään helpot hommat terveydenhuollossa hyvällä katteella ja terveyskeskuksessa sitten raskaat potilaat. Luomenpoistot, verenpaineasiat, kortisoni-injektiot jne. helppoja hommia, jotka halutaan siirtää yksityiselle.
Soininvaaran kommentointi siitä, että kokoomus ei ole puolue, vaan vaaliorganisaatio, pitää kyllä paikkaansa. Kokoomuksella ei ole omaa yhteiskunnallista strategiaa, vaan sen voi vallata EK/terveystalo/panimoliikkeet jne. ja sitten sanella omat yhteiskunnalliset tavoitteensa kokoomuksen kautta. Kokoomus on ikäänkuin työkalu, jota käytetään yhteiskunnan muokkaamiseen ja tuon työkalun hallinnan voi saada monet elinkeinoalan vaikuttajat haltuunsa.
39 työllisyysaluetta järjestää työvoimapalvelut vastuukuntamallilla, kaksi järjestää työvoimapalvelut kuntayhtymämallilla (Suupohjan ja Kympin työllisyysalueet) ja neljä kaupunkia järjestää työvoimapalvelut itse (Lahti, Kouvola, Helsinki, Vantaa). Eikö tämä ole aikalailla kuten toivoit?
Mites tuota kun meillä ei ole rahaa enää justeerata tätä? Suomalaiset ovat jo perse auki, ensi vaalikaudella otetaan 60 miljardia lisää velkaa eikä uutta Nokiaa ole näköpiirissä. Joko tämä malli saadaan jotenkin pikkuviilauksella toimimaan tai sitten ihmisiä alkaa kuolla.
Ymmärrän että yhteiskunta on hauska myllätä uusiksi mutta rahat on loppu. Ei ole varaa tähän laatikkoleikkiin enää. Päinvastoin julkiselta pitäisi leikata ihan älyttömästi että saataisiin edes velkaantuminen kohtuulliselle tasolle. Jos ei saada niin luottoluokitus on vaarassa ja se vasta kova ralli onkin jos velan korot alkavat nousta.