Useampi henkilö on pyytänyt minulta, että tällä blogilla voitaisiin keskustellla kirjastani Jäähyväiset eduskunnalle. Palastelen keskustelun kirjan lukujen mukaan kirjoittaen lyhyen referaatin luvun keskeisestä sisällöstä. Kunnolla tähän keskusteluun voivat tietysti osallistua vain ne, jotka ovat kirjan lukeneet, mutta myyntimäärien periusteella heitäkin on riittävästi. Kirjaa voi yrittää lainata kirjastosta, vaikka ainakin Helsingissä jono on pitkä. Kirjakaupoista saa ja voi sen tilata myös tämän sivistun kautta, ohjeet oikeassa palkissa. Joku varmaankin pyytää taas minua julkaisemaan kirjan netissä, mutta se ei ole oikein sopusoinussa kustannussopimukseni kanssa.
Olin hallitusneuvotteluissa 2011 vihreiden puolesta vastuussa työryhmästä, joka käsitteli kuntauudistusta. Olimme tuossa työryhmässä yksimielisiä siitä, että tarvitaan suuri kuntauudistus kaupunkiseuduilla. Kaupunkien kehitys vaarantuu, kun maankäyttöä osaoptimoidaan paloittain ja kun kunnat sen sijaan, että yrittäisivät tehostaa omaa toimintaansa, keskittyvät valikoimaan asukkaikseen terveitä ja hyvätuloisia. Pienet vähäväkiset haja-asutusalueiden kunnat eivät olleet ongelma kuin korkeintaan itselleen.
Toinen työryhmä keskittyi sote-asioihin. Se esitti sote-piireihin perustuvaa järjestelmää, me taas esitimme vastuukuntamallia. Jos suuri kuntauudistus toteutuu, lähes kaikissa maakunnissa asukkaiden selvä enemmistö asuu maakunnan keskuskaupungissa. Näissä oloissa olisi luontevaa, että keskuskaupunki vastaisi myös sotesta vastuukuntamallin mukaan. Muutkin kunnat saisivat lähettää edustajansa sotesta vastaavaan lautakuntaan, joten luottamusmieshallinnon osalta piirimalli ja vastuukuntamalli olisivat hyvin lähellä toisiaan. Ero on virkaorganisaatiossa. Sote-piirissä ei ole ketään virkamiestä ylilääkärin yläpuolella katsomassa, mitä kaikkea rahaa tämä haluaa käyttää. Sairaanhoitopiirien alati kasvavat budjetit ovat konkreettinen esimerkki tästä ongelmasta. Jatka lukemista “Jäähyväiset eduskunnalle (3) Kunta- ja soteuudistus”