Liikenneyhteyksien parantuminen tai huonontuminen vaikuttaa alueen haluttavuuteen ja siten asuntojen tai rakennusmaan arvoon. Tästä voidaan laskea liikenneinvestoinnin kannattavuus. Maan arvon nousun pitäisi vastata vähintään investoinnin suuruutta.
Viime aikoina on valitettu, että kuuden kerrostalon poistaminen Kruunuvuorenrannan kaavasta vaarantaisi Kruunusillan kannattavuuden. Ehkä ihan näin numerotaidottomia eivät kokoomuslaiset ole. Heitä jurppii myös aiemmat poistot kaavasta.
Kokoomus poisti Santahaminasta 20 000 asukasta
Kovin hyvä saldo ei kokoomuksellakaan ole. He poistivat kaavoitussuunnitelmasta koko Santahaminan varjellakseen upseerien elintasoa . Onhan se tietysti kivampi katsoa työhuoneen ikkunasta Suomenlinnan kirkkoa kuin tuusulalaista hiekkakuoppaa. Sotilaallista merkitystä saarella ei enää ole. Kuten eräs kenraali asian minulle ilmaisi: kukaan ei kokoa sota-ajan joukkoja Santahaminassa, joka on kuin suoraan tarjottimella ja valmiiksi kahden sillan takana motissa. Tässä meni 20 000 asukasta. Se olisi ollut hieno asuinalue.
Voisin luetella paljon lisää kokoomuksen syntejä Kun vihreillä kaavoitushalut jäävät kiinni luontoarvojen suojelusta, kokoomus haluaa suojella tehottomassa käytössä olevia teollisuustontteja.
Kruunusilta on tämänkin jälkeen erittäin kannattava, jos mukaan ottaa kaikkien laajasalolaisten kokeman hyödyn.
Laajasalossa on asuinpinta-alaa yli miljoona kerrosneliötä. Kruunusiltojen hinta asettuu runsaaseen 300 miljoonaan euroon. Jos siis asuntojen hinnat ovat nousseet selvästi nopeamman yhteyden ansiosta 300 eurolla. se riittää osoittamaan hankkeen kannattavuuden. Ovat tainneet nousta enemmän suhteessa seudun muihin asuntoihin.
Joku laskee Kruunuratikkojen hinnaksi 500 miljoonaa, jolloin hän laskee mukaan myös ratikat. Loogista on laskea, paljonko ratikkahanke maksaa enemmän kuin vaihtoehtonsa. Vaihtoehdoksi ei oikein kelpaa, ettei Kruunuvuorenrannasta pääse pois mitenkään. Jos mennään kolme kertaa pidempää kiertoreittiä, aika paljon liikkuvaa kalustoa sekin vaatii.
Kruunuratikoiden hinnaksi on esitetty myös lähes miljardia euroa, mutta se on jo suoranainen vale. Kun remontoimaan aloitettiin, pantiin kuntoon paljon muutakin, jota ei voi mitenkään laskea ratikoiden aiheuttamaksi. Rakennettiinhan esimerkiksi elinkaarensa päähän tullut Hakaniemen autoliikennesilta uudestaan.
Kaupungin kassaan asuntojen hintojen noususta ei kuitenkaan kilahda 300 miljoonaa euroa. Ensiksikin kaupunki mokasi viivyttämällä päätöstä sillasta niin kauan, että merkittävä osa tonteista ehdittiin myydä tai vuokrata ja se tapahtui siis ilman siltalisää hintaan. Lisäksi hyötyjinä ovat myös Laajasalon vanhat asukkaat, jotka panevat hyödyn omaan taskuunsa – ensin nauttivat ilmaseiksi paremmasta yhteydestä ja joskus myöhemmin myydessään asuntonsa saavat siitä paremman hinnan.
Voi siis hyvinkin olla, että kaupunki jää tässä tappiolle vaikka kaupunkilaiset hyötyvät. Muualla Helsingissä asuvat jäävät siis tappiolle. Ei ole keinoa kerätä kaupungille hyötyä tämän kaltaisista toimista muuten kuin uusilla asuinalueilla, joissa hyöty kapitalisoituu kaupungin omistaman maan arvoon. Tämä on huono juttu, koska sen ansiosta saamme huonompia kaupunkeja ja koska vanhojen asuinalueiden asema kärsii.
Ei kannata tehdä liikenneyhteyksiä vasta jälkikäteen.
Eräällä tavalla ymmärrän kokoomuslaisten kiukun luvatun asukasluvun pienentymisen johdosta. Silti heidän esityksensä, että liikenneyhteyksistä päätetään vasta, kun alue on rakentunut valmiiksi. En usko, että he ovat vakavissaan, sillä.
- Silloin kaupunki ei pystyisi keräämään rahaa nousevasta maan hinnasta, koska tontit luovutetaan ennen kuin liikenneyhteydestä on päätetty.
- Ratikkalinjan hyöty jää merkittävästi pienemmäksi, koska alueelle valikoituu vääränlaisia ihmisiä – niitä, jotka eivät uudesta yhteydestä kenties hyödy mitään.
En ole seurannut alueen kaavoituksen käänteitä sen jälkeen kun jäin pois kaupunkiympäristölautakunnasta vuonna 2021- Aikanaan olin kaavoittamassa huomattavasti enemmän asukkaita. Käsittelen seuraavassa osiossa pintapuolisesti asuinalueen tiiviyteen liittyviä näkökohtia.
Asia on kuten kirjoitat. Liikenneyhteyksien tekeminen jälkikäteen uusille alueille on hölmöläisen hommaa. Markkinaehtoisessa maailmassa näin ei saisi tehdä.
Hienona esimerkkinä arvon nostamisesta, placemakingista ja brändäämisestä toimii Amsterdamin IJburg. Itäiseen kaupunkiin tehtiin valtava täyttösaari. Ensimmäisenä asiana sinne rakennettiin hyvin nopea ratikka päärautatieasemalta. Perille tehtiin hieno uimaranta kaikkia palvelemaan. Tämä siis ennen ensimmäistäkään taloa. Nyt valtava alue on puoliksi rakentunut ja varmasti lunastanut ennakkoratkaisujensa hyvät taloudelliset puolet.
Olisi kiva nähdä enemmänkin numeroita, paljonko uusien asuinaluiden syntymiseen satsataan ja jäädäänkö jossakin edes plussan puolelle. Kruunuvuorenrannan 12000 asukasta ja puolen miljardin silta eivät minun päässäni kuulosta järkevältä yhtälöltä. Jos rakentamista olisi merkittävästi enemmän (ja Santahamina mukana) suuruusluokka voisi olla oikea. Tällaisilla ”näkyvillä” hankkeilla tuppaa olemaan poliitikkoja houkutteleva piirre: saadaan omalla kaudella jotain näkyvää aikaiseksi…
Onkohan Kruunuvuoren sillan ja ratikkalinjan kustannusten “syylliset” Espoossa, kun Länsimetron asemat rakennettiin lyhyiksi. Jos olisivat yhtä pitkiä kuin alkuperäiset metroasemat, voitaisiin ajaa pidemmillä junilla harvemmin vuorovälein ja olisi voitu vetää lisähaara Herttoniemestä Laajasaloon. Tämä on tosin arvelujani, Osmo tietänee todelliset faktat.
Länsimetro ja se entinen Hakaniemen silta (bitumisuojaukset jätettiin pois) ovat joka tapauksessa karmeita esimerkkejä politikoinnista. Kosiskellaan ääniä halvemmilla kustannuksilla välittämättä ammattisuunnittelijoiden mielipiteestä. Pekkarisoiminen-termin voisi muuten päivittää willettämiseksi.
Santahaminaa koskevassa osuudessa taidat kyllä olla väärässä. Eivät kadettiupseerit ole enää pitkään aikaan asuneet siellä eivätkä kantahenkilökuntaa kuuluvat muutenkaan. Vuosia sitten olin saarella vaalilautakunnassa ja näin ketä kävi äänestämässä tai oli luettelossa. Samoihin aikoihin olin aktiivinen reserviläinen saarella ja tunsin henkilökuntaa. Saarella asuu hyvin harvoja kapiaisia, mutta runsaasti valtion palveluksessa olevia.
Ne kapiaiset ovat töissä Santahaminassa ja sen sijainti on heille siksi elintasotekijä.
Retorisen tasapuolisuuden nimissä sitten on iskettävä hieman vyön alle, uskon että kantti kestää: entä Helsingin kaupungin hallinnon ja virkamieskunnan, kuin myös Valtioneuvoston, upeat ydinkeskustatoimitilat? Onko se elintasotekijä?
Henkilökunnan työamatkojen ja kannalta parempi sijoittautuminen olisi esim. Pasilassa, Postipuiston suunnassa olisi hyvin tilaa.
Nythän Kauppatorilla ja Senaatintorilla ollaan kuin motissa. Logistisesti ja ekologisesti huono sijainti. Pasilan alueen saavutettavuus virkamieskunnan asuinalueilta olisi parempi omalla pyörälläkin.
Ratapihamaisematkin on ihan ok.
Nykyisestä kaupungintalosta saisi mahtavan Helsinki-keskuksen sekä kaupunkilaisille että turisteille. Kaupunkilaisten oman uuden olohuoneen keskustassa joka kuuluu kaikille. Nythän hyvää ruokalaa ja pientä aulaa lukuunottamatta siellä ollaan suljettujen ovien takana. Niin kuin Santiksessakin.
Ideani on vapaasti napattavissa aloitteeksi ja eteenpäin vietäväksi.
Santiksen rakentamista kannatan myllä myös.
Hyvä myös tietää että ko. tilat ja virkamieskunnan tilat keskustassa on jäähdyttettyjä kaukokylmällä. Isohko oli remontti, kallis. Heinäkuussa kun suomalaiset hellepäivät ovat, on virkamieskunta pääsääntöisesti lomalla. Tyhjä toimistotila on hyvin jäähdytetty kun helle päällä.
Sairaaloihin jotka ovat aina täynnä, ei ole kaukokylmää riittänyt. Siellä pyörivät kiinalaiset pöytäpropellit hellepäivinä, sairailla ihmisille.
Soininvaara kirjoitti:
“Kovin hyvä saldo ei kokoomuksellakaan ole. He poistivat kaavoitussuunnitelmasta koko Santahaminan varjellakseen upseerien elintasoa . Onhan se tietysti kivampi katsoa työhuoneen ikkunasta Suomenlinnan kirkkoa kuin tuusulalaista hiekkakuoppaa. Sotilaallista merkitystä saarella ei enää ole. Kuten eräs kenraali asian minulle ilmaisi: kukaan ei kokoa sota-ajan joukkoja Santahaminassa, joka on kuin suoraan tarjottimella ja valmiiksi kahden sillan takana motissa. Tässä meni 20 000 asukasta. Se olisi ollut hieno asuinalue.”
Taustoja politiikan osalta en tunne, mutta Santahaminan historiaa tunnen. Santahaminan sotilaallinen merkitys on varusmiesten koulutuspaikkana ja maanpuolustuskorkeakoulun sijaintina. Jos siellä olisi asutusta, tuskin siellä kovilla voisi ampua, kuten nyt harjoituksissa jatkuvasti tehdään ampumaradoilla. Maanpuolustuksellisesti sen merkitys on olla Helsingin asutusta lähellä oleva varuskunta. Sitä herkemmin asevelvollisuus suoritetaan, mitä lähempänä varuskunnat ovat. Tai kääntäen: jos matka varuskuntaan on kovin pitkä, kasvaa ainakin kaupunkialueilla asuvien osalta kiinnostus jättää asevelvollisuus suorittamatta kokonaan. Kovin lähellä asutusta kovilla ampumista sisältävät harjoittelupaikat eivät voi sijaita.
Saarta ei ole juurikaan linnoitettu, vaan se on nimenomaan sotilastaitojen harjoittelupaikka. Siellä on varsin samanlaisia rakennuksia kuin muuallakin Suomessa varuskunnissa.
Santahaminassa ainakin aiemmin asui aika vähän sellaista kantahenkilökuntaa, joka on aktiivisesti tekemissä varusmiesten kanssa. Siviilikantahenkilökunta asui yleisemmin siellä, ja sitten sellaiset upseerit, jotka eivät ole varusmiesten kanssa tekemisissä. Mutta pääosa ainakaan perheen omaavasta, varusmiesten kanssa työskentelevistä kantahenkilökunnasta ei halua törmätä työhönsä liittyviin varusmiehiin ollessaan itse vapaa-ajalla, kun varusmiehet liikkuvat pitkin Santahaminaa ilta-aikaan. Puolustushallinnon työntekijöitä siellä asuu myös, jotka käyvät töissä Helsingin keskustassa.
Olisi hyvä nostaa esille, että vaikka pääkaupunkia puolustavia reserviläisyksikköjä ei varmastikaan perusteta Santahaminassa, tuo varuskunta on olennainen osa Helsingin puolustuksen valmiutta. Meillä täytyy olla jossain hyvin lähellä valtioneuvoston linnaa paikka, jossa on välittömästi toimintavalmiita joukkoja ja jossa näiden toimintavalmiutta voi ulkopuolisille näkymättä kohottaa. Tämä on kaappaustyyppisen hyökkäyksen torjunnassa olennainen tekijä. Ruotsissakin Tukholman Högvakten on säilytetty turismin lisäksi juuri siksi, että se suojaa valtiopäivätaloa.
Nyt kun Tuusulassa ei enää ole varuskuntaa, ei pääkaupunkiseudulla ole enää kuin Upinniemi, Espoon toisella puolella ja ruuhka-aikaan yli tunnin ajomatkan päässä. Kruunusillat, joilla ei ole koskaan ruuhkaa, mutta joita pitkin saa ajettua Pasin viidessä minuutissa Santahaminasta Hakaniemeen, ovat melkoisen tärkeä tekijä suojattaessa valtion johdon toimintavapautta — ja aivan varmasti maan pinnan alla on muitakin reittejä.
“Tai kääntäen: jos matka varuskuntaan on kovin pitkä, kasvaa ainakin kaupunkialueilla asuvien osalta kiinnostus jättää asevelvollisuus suorittamatta kokonaan”
Voiko siis asevelvollisuudesta kieltäytyä noin vaan jos ei löydy läheltä kotoa olevaa varuskuntaa? Sivariksi pääsee, mutta palvelusaika on pidempi ja heidänkin koulutus on Lapinjärvellä, keskellä ei mitään.
Helsinkiläisten kannattaisi pyrkiä muualla sijaitseviin varuskuntiin, saa ainakin lomapidennyksiä jos on pitkä kotimatka. Ja tutustuu uusiin ihmisiin.
Tarkoitin, että jos olisi asutusta 20 000 henkeä, tuskin voisi kovilla ampua. Nykyiset asukkaat taas asuvat siellä tietäen, että kyse on sotilasalueesta.
Miten taloyhtiöiden rakentamat latausasemat (11kW) vaikuttaa rakennusmaan ja loppupelissä on asunnon arvoon (€/m2)? Onko tätä tutkittu?