
Kirjassani Talous ja kaupunki kirjoitin paljon siitä, että asuntojen hinnat kertovat asuinalueen hyvyydestä ja että sen perusteella voidaan laskea jonkin aluetta parantavan investoinnin – vaikkapa ratikkalinjan – kannattavuus. Kun asia on tullut aiempaa ajankohtaisemmaksi. Kirjoita aiheesta juttusarja blogillani painottaen asioita vähän toisella tavalla ja ennen kaikkea soveltamalla ajatusta nykyisiin kaavoituskiistoihin. Koska nyt on kesä, kirjoitusten julkaisujen välillä saattaa tulla kesän viettoon liittyviä taukoja.
Jos asukas on valmis maksamaan asunnosta alueella A enemmän kuin alueella B, se osoittaa, että hän pitää aluetta A itselleen parempana. Kun asunnot ovat alueella A arvokkaampia kuin alueella B, se osoittaa, että aluetta A pidetään yleisesti parempana. Tämä ei tarkoita, että kaikki pitävät eikä välttämättä sitäkään, että enemmistö pitää.
Enemmistö ei esimerkiksi halua asua kaupungin keskustassa, mutta paljon useampi haluaisi kuin mitä alueen asuntoihin mahtuu. Siksi asunnot ovat keskustassa kalliimpia kuin muualla kaupungissa.
Kun aluetta parannetaan jollain tavalla sen asuntojen arvo nousee. Laskemalla yhteen nousujen summan, saadaan summittainen estimaatti sille, onko toimenpiteisiin uhrattu raha ollut järkevää suhteessa saavutettuun hyötyyn.
Vastaavasti jokin toimenpide voi myös heikentää aluetta, jolloin sen arvo alenee.
Tuleeko asuminen kalliimmaksi, jos kaikkia alueita parannetaan? Ei tule, koska hyvien alueiden tarjonta lisääntyy ja se vastaavasti laskee hintoja. Niinpä selvitettäessä jonkin toimenpiteen vaikutusta alueen arvoon, pitää katsoa sen intojen muutosta suhteessa muiden alueiden hintoihin, sillä ceteris baribus (kaiken muun pysyessä ennallaan) kyseisin alueen asuntojen arvo nousee ja toisten marginaalisesti alenee.
Tässä käsitelty hyödyn kapitalisoituminen on vähän sukua Ricardon maanvuokrateorialle, (Ricardon rautainen maanvuokralaki) mutta se koskee maataloutta ja vuokraviljelijöitä, tämä koskee kaupunkeja ja asuntojen hintoja.
Miten tuota sitten voidaan oikeasti mitata? Tietyn alueen asuntojen hintojen muutokseen vaikuttaa moni asia. Lisäksi ymmärtääkseni tässä yhteydessä hintamuutos pitäisi arvioida etukäteen, kun tavoitteena on verottaa hyöty.
Esimerkiksi Helsinki on omassa (pakko-)maanvuokrauspolitiikassaan siirtynyt siihen, että se voi “markkina-arvon” nimissä korottaa vanhojen alueiden vuokria lähes rajattomasti. Tämä harmittaa vietävästi, sillä moni asiasta päättämässä ollut poliitikko ei välitä tai ymmärrä asiasta, sillä asuu itse kantakaupungin omatonttisilla alueilla tai muuten on hyötymässä systeemistä (esim. hitas-puliveivaukset). Oma lisänsä on pakkokatumaksut ja laajenevat turhat asukaspysäköinnit, rahanhimolla ei näytä olevan rajaa, vaikka ollaankin aika vauraassa kaupungissa.
Harva “vanha” asunnonomistaja hyötyy siitä, että kaupunki kasvaa ympärillä. Se, että esimerkiksi pientaloalueen tehokkuutta kasvatetaan tai naapuriin tulee kerrostaloalue, yleensä tekee rakennuskannasta vain sekavamman, vähentää vehreyttä ja usein lisää häiriötekijöitä ihmisten ja liikenteen lisääntyessä.
Raideliikenteeseen perustuva kaupunkiseutu on tehokas, ja parhaimmillaan miellyttävä, mutta se ei saa tarkoittaa vain betonilähiöitä aseman päällä. Monessa eurooppalaisessa isommassakin kaupungissa, asuminen perustuu pien- tai rivitaloihin, mutta raiteilla pääsee oikeasti nopeasti keskustaan. Vaikkapa Hollannissa sama vaunu saattaa olla raitiovaunu asuinalueella, muuttua sitten lähijunaksi, ja lopulta mennä keskustassa tunneliin ja olla metro — nopeus ja laatu on ensiluokkaista. Ja vaikea kuvitella saksalaista kaupunkia, jossa ei olisi keskellä kunnollista kävelykeskustaa.
-Helsingin vanha ratikkaverkosto on armottoman hidas ja periaatteessa museokamaa. Eikös keskinopeus jää jonnekin alle 15 km/h?! Lisäksi HSL hinnoittelu on pilannut lyhyet matkat. Lisäksi ratikka jää tämän tästä pysäköityjen autojen vangiksi tms. Oma lukunsa ovat työmaat ja reittimuutokset, käyttäjäkokemuksella ei ole mitään väliä.
-Uusia pikaratikoita ollaan tekemässä. Tässä on nyt paljon pelissä. Oikeasti toivon, että runkoverkko kehittyy ja palvelutaso paranee, eikä vain tule korvaamaan bussiliikennettä. Hieman on tendenssiä siitä, että pikaratikat palvelevat vain (uusia) kerrostaloalueita kantakaupungin laidalla, eli varsinaiseen Keski-Euroopan malliin, jossa ratikan saisi oikeasti kauemmaksi, ei taideta päästä. Jokeri-ratikka taitaa olla ainut, joka edes jossain määrin palvelee ei-kerrostalovaltaista aluetta.
-Lähijunissakin voisi olla tulevaisuutta. Mutta (ahtaan, sosiaalisesti haastavan) Kivistön tai vaikka (tyhjän) Lahden Hennan seisakkeet eivät varsinaisesti luo uskoa siihen, että junanvarteen osattaisi kaavoittaa sopivasti. Ehkä Lohjan radasta saadaan vielä jotain?
Ratikoiden keskinopeuteen liittyen: eiköhän ratikoita hidasta ennen kaikkea autot, näitä liikkuu paljon keskustassa moneen aikaan päivästä.
”Tuleeko asuminen kalliimmaksi, jos kaikkia alueita parannetaan? Ei tule, koska hyvien alueiden tarjonta lisääntyy ja se vastaavasti laskee hintoja”
Kait oletus on, että parantaminen maksaa aina ja artistit maksavat kokonaiskustannuksen eli tämä (lisä)kustannus valuu hintoihin, koska ei nyt kukaan investoi lisää kustannuksia, jos ei odota jonkun maksavan siitä. Mutta toki, jos hyvistä on alueista on pulaa ja ovat siksi selkeästi ylihinnoiteltu, niin markkinatalouden lakien mukaan on kannattavaa parantaa huonompia alueita, koska saatu lisähinta (aka koettu arvo) ylittää investoidun kustannuksen.
Eivät markkinahinnat määräydy kustannusperusteisesti.
ainakin täällä määräytyvät.
Peruskorjatut maksavat enenmmän kuin korjaamattomat tai uudet vs vanhat.
Uudet maksavat saman huolimatta paikasta