Hyödyn kapitalisoituminen maan hintaan (5) Uhanalaiset lajit

Tämä menee vähän ketjun aiheen ulkop­uolelle. Tässä aiheena on, miten uhanalaisia laje­ja tulisi huomioi­da kaupungeissa.

Tois­tan mon­ta ker­taa kir­joit­ta­mani, että jos luon­to voisi käy­dä kaup­paa, se myisi kaik­ki viher­alueet Helsingis­sä ja ostaisi sil­lä vähin­tään satak­er­taisen määrän maa­ta muual­ta. Tämä ei kuitenkaan olisi hyvä tääl­lä asu­vien ihmis­ten kannal­ta. Luon­toa ei tarvi­ta Helsingis­sä luon­non itsen­sä vaan ihmis­ten vuoksi.

Suomes­sa tarvi­taan myös luon­non­puis­to­ja, joi­hin taval­lisil­la ihmisil­lä ei ole asi­aa, mut­ta niiden oikea paik­ka ei ole kaupungeissa.

Mut­ta jos se uhanalainen laji esi­in­tyy Helsingis­sä, sitä on suo­jelta­va siel­lä, mis­sä se on!

Mis­tähän se johtuu, että niin mon­et lajit ovat hävin­neet suures­ta osas­ta suo­ma­laisia met­siä? Pitäisikö sille tehdä jotain?

Otan esimerkik­si suo­jelua tarvit­se­vista lajeista liito-ora­van, jota ei EU:ssa esi­in­ny juuri muual­la kuin Suomes­sa. On kyl­lä esi­in­tynyt aiem­min. Siperi­as­sa laji on yleinen.

Suomes­sa sen kan­ta on heiken­tynyt met­sän­hoidon käytän­tö­jen vuok­si. Liito-ora­va tarvit­see sekamet­sää ja esimerkik­si haapo­ja kolop­uuk­seen. Yhden puu­la­jin puu­plan­taasil­la se ei menesty.

Vaik­ka luon­to ei voi käy­dä kaup­paa, ihmiset voivat. Sitä pitäisi soveltaa myös Liito-orav­ille sovel­tuvi­in alueisi­in, Jos halu­aa ottaa liito-orav­ille sovel­tuvan alueen muuhun käyt­töön, pitää suo­jel­la muual­la Suomes­sa – suo­jel­la alue avo­hakkuil­ta ja kas­vat­taa siel­lä sekamet­sää jos­sa on myös haapoja.

Jonkin ajan kulut­tua liito-ora­va löytää tälle uudelle alueelle. Eivät samat yksilöt, mut­ta ekol­o­gis­es­ti olen­naista on suo­jel­la lajia.

7 vastausta artikkeliin “Hyödyn kapitalisoituminen maan hintaan (5) Uhanalaiset lajit”

  1. Liito-ora­va on saanut hiukan liian suuren roolin suo­jelus­sa. Se on tosin harv­inainen EU:n alueel­la mut­ta maail­man­laa­juis­es­ti kan­ta on elin­voimainen ja esi­in­tyy laa­jal­la alueel­la Suomes­ta Itä-Siperiaan.
    Tiuk­ka liito-ora­van suo­jelu aiheut­taa sik­si kitkaa met­sän­o­mis­ta­jien kanssa ja heiken­tää halukku­ut­ta vapaae­htoisi­in suojelutoimiin.

    Lajikadon estämi­nen on tärkeää mut­ta suo­je­lu­toimet pitäisi kohdis­taa lajei­hin ja elinympäristöi­hin jot­ka ovat maail­man­laa­juis­es­ti katoamisuhan alla ja joiden säi­lymi­nen on Suomes­ta kiin­ni. Täl­laiselle suo­jelulle on laa­ja hyväksyntä.

    Vastaa

    1. Mene sanomaan että Saimaan nor­pan suo­jelua aut­taisi pidem­pi verkkokalas­tuskiel­to niin saat kuul­la miten laa­ja hyväksyn­tä tuol­laiselle suo­jelulle on. Taik­ka ehdo­ta hakku­u­ra­joituk­sia raakku­jok­ien ran­noille niin huo­maat miten laa­jaa hyväksyn­tä oikeasti on.

      Vastaa

  2. Val­tio omis­taa kol­man­nek­sen met­sistä, niistähän sitä voi suo­jelun aloit­taa… Ja eikö kestävän met­sä­talouden saavut­tamisek­si löy­ty­isi aika hel­posti taloudel­lisia ohjure­i­ta, avo­hakkaa­jalle tai mono­tyypin vil­jeli­jölle maksimaksu?

    Vastaa

  3. Täl­laiselle suo­jelulle on laa­ja hyväksyntä.

    Var­maan on mut­ta en tiedä onko se siltikään fik­sua ajatel­la ettei mei­dän tarvi kun muut hoitaa. Luon­non­suo­jelus­sa yleis­es­ti lähde­tään siitä että oma­l­la ton­til­la pitäisi saa­da asi­at kuntoon.
    Esimerkik­si Ital­ias­sa ja Espan­jas­sa jäl­jel­lä ole­vat karhukan­nat ovat erit­täin pieniä ja uhanalaisia, mut­ta maat edelleen yrit­tävät suo­jel­la niitä, vaik­ka karhu­ja muual­la maail­mas­sa riittääkin.

    Vastaa

  4. Olen ymmärtänyt, että paikalliselle suo­jelulle myös globaal­isti ei-uhanalais­ten lajien osalta on hyvä peruste siinä, että laji saat­taa olla tärkeä paikalliselle ekosys­teemille ja kadotes­saan laji saat­taa tehdä tätä kaut­ta jonkun muun lajin uhanalaisek­si. Siperi­as­sa asu­vat mehiläiset eivät pölytä kukkia Helsingis­sä, joten Helsin­gin mehiläis­pop­u­laa­tioista kan­nat­taa huole­htia, vaik­ka niitä vielä Siperi­as­ta löy­ty­isikin, ja niin pois päin.

    Vastaa

  5. Suo­jel­tu­ja met­siä pitäisi saa­da ympäri maa­ta sopiv­ina palasi­na, jot­ta liito-ora­vat ja muut vas­taa­vat voisi­vat niihin lev­itä ja lisääntyä.

    Tämä taas vaatii sit­ten kansal­lista suun­nit­telua. Nyt tietysti talouden (sel­l­un jne.) ja asumisen keskit­tymisen mur­rokseen aikana täl­lainen olisi mah­dol­lista. Tietenkin taas jälleen ker­ran demokraat­ti­sista syistä met­sän­o­mis­ta­ji­in ei kosketa.

    Kum­ma jut­tu kun jos minä teen huono­ja taloudel­lisia val­in­to­ja, niin min­un pitää niistä kan­taa vas­tuu itse. Mut­ta sit­ten jos joku on ostanut tai perinyt met­siä, niin hän­tä pitää tukea kaikin lain­säädän­nöl­lisin keinoin, jot­ta tuo­tot varmis­tu­isi­vat. On tämä kum­ma tämä suo­ma­lainen men­tal­i­teet­ti, kovasti tue­taan aina omis­ta­jia, muiden ja yhteiskun­nan kustannuksella.

    Vastaa

  6. Kyl­lä liito-ora­va on kärsinyt nykyis­es­tä metsätaloudesta.

    Mut­ta aina, kun puhutaan liito-oravakan­nan vähen­e­mis­es­tä, sivu­ute­taan sen pahim­man vihol­lisen eli näädän osu­us. Näätiä ei vielä 1960-luvun puo­livälis­sä ollut juuri ollenkaan Suomen met­sis­sä. Nykyään se on melkoinen riesa niin kanal­in­tu­jen pesärosvona kuin tehokkaana tap­pa­jana muillekin läpi tal­ven met­siemme puis­sa asus­taville eläinlajeille.

    Näätä lisään­tyi voimakkaasti 1970-luvun alus­ta alka­en. Samaan aikaan alkoi liito-oravien raju vähen­e­m­i­nen. Mik­si näätä run­sas­tui, johtuu paljolti siitä, että sen nahan arvo on melko heikko ja siitä, että sen pyy­dys­tämi­nen vaatii melkoista vaivan­näköä, eikä nykya­jan mukavu­u­den­haluiset met­sästäjät sel­l­aista halua kokea.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.