Sähkön hin­nas­ta johtu­va ener­giaköy­hyys on vaka­va ongel­ma, mut­ta ei olisi kovin fik­sua ratkaista sitä niin, että ne ener­giay­htiöt, jot­ka pystyvät, myi­sivät sähköä alen­nuk­sel­la oman kun­tansa asukkaille ja vain heille. 

HBL:n pääkir­joituk­ses­sa Torsten Fager­holm morkkaa Heleniä ja eri­tyis­es­ti min­ua sähkön korkeas­ta hin­nas­ta Helsingis­sä. Kir­joit­ta­jan mukaan Helen, joka hänen mukaansa on kul­takaivos Helsingille, voisi alen­taa sähkön hin­taa helsinkiläisiltä niin kuin Seinäjoen, Ker­a­van ja Por­voon ener­giay­htiöt ovat tehneet.

Helen ei ole mikään kul­takaivos, vaik­ka sen voit­to onkin kolminker­tais­tunut suh­teessa surkeaan vuo­teen 2021. Voit­toa se tuot­taa, mut­ta suh­teessa sidot­tuun pääo­maan voit­to ei ole kummoinenkaan.

On pidet­ty vääränä sitä, että maakaa­sun korkea hin­ta vaikut­taa sähkön hin­taan myös Suomes­sa, vaik­ka sähköä tuote­taan maakaa­sul­la vain vähän. Helenin suurin voimalaitos kuitenkin sat­tuu ole­maan Vuosaaren maakaa­su­voimala. Sen seisot­ta­mi­nen käyt­tämät­tömänä mak­saa. Helen omis­taa 10 % Olk­ilu­o­to 3:sta, joka ei ole sekään tuot­tanut tähän men­nessä kuin meno­ja. Jat­ka lukemista “Kom­ment­te­ja HBL:n pääkir­joituk­seen Helenin hinnoista”

Sari Val­ton ohjel­mas­sa Mkä meitä pohjim­mil­taan stres­saa ‑ohjel­mas­sa oli tänään mie­lenki­in­toinen jak­so, jos­sa keskuste­liv­at kir­jail­i­ja Eeva Kolu ja luokka­toveri­ni emer­i­tus(?) pro­fes­sori Kai Kaila. Kom­men­toin Kai Kailan ajatuk­sia, kos­ka ne aktivoivat minus­sa ajatuk­sia, jot­ka olen aina tien­nyt mut­ta en tiedostanut.

Kaila ker­toi oman vah­van mielip­i­teen­sä siitä, mik­si on niin paljon masen­nus­ta. Yksinker­tais­taen se johtuu hänen mielestään liial­lis­es­ta stres­sistä. Neoro­bi­ologi­na hän selit­ti, miten stres­si säätelee koko kehoa ja liialli­nen, jatku­va stres­si ja puut­tu­va ja väärän­lainen palk­it­sem­i­nen altista­vat masen­nuk­selle. Min­un ajatuk­sis­sani uupumi­nen ja masen­nus ovat liki syn­onyymejä, joten ei sinän­sä oikeas­t­aan yllättävää.

Kailan mukaan voi hyvin työsken­nel­lä into­hi­moi­ses­ti 60 tun­tia viikos­sa, jos sen tekee into­hi­mos­ta ja uteliaisu­ud­es­ta. Tilanne on aivan toinen, jos se johtuu lin­jaor­gan­isaa­tion tuot­ta­mas­ta paineesta. Jat­ka lukemista “Stressin lisään­tymi­nen lisää masentuneisuutta?”

Sairaan­hoi­dos­sa on paha, yleisen raha­pu­lan aiheut­ta­ma jumi. HUS:n päivystyk­sessä on noin 200 poti­las­ta, jot­ka odot­ta­vat kotiu­tus­ta, mut­ta kun­tien ter­veyskeskuk­set eivät pysty otta­maan heitä vas­taan. Ter­veyskeskuk­set eivät pysty otta­maan vas­taan, kos­ka kun­tien on säästet­tävä ter­vey­den­huol­los­sa eikä ter­veyskeskusten kap­a­siteet­tia voi­da sik­si nostaa.

Kun­tien ter­veyskeskuk­sis­sa ja osit­tain myös HUS:n päivystyk­sessä on tunkua poti­laista, joiden oikea paik­ka olisi van­hus­ten hoivakodeis­sa. Niihin taas ei voi­da ottaa lisää, kos­ka hoita­jami­toi­tus edel­lyt­tää hoidet­tavien van­hus­ten määrän merkit­tävää alentamista.

Jumi johtuu suurelta osin väärästä säästämis­es­tä. Kun bud­jet­ti­ra­joituk­sel­la suit­si­taan kaikkea, poti­laat pää­tyvät jon­nekin, johon hei­dän on pakko ottaa ja se jokin on päivystys. Tämä ei säästä rahaa, vaan tekee hoi­dos­ta paljon kalli­im­paa. Lisäk­si paljon jää ihmisiä hoita­mat­ta, kos­ka päivystyk­setkin ovat tukossa.

Hoita­jami­toituk­sen edel­lyt­tämä hoidet­tavien määrän vähen­tämi­nen tosin ei tai­da ratke­ta edes rahal­la, kos­ka hoita­jia ei vain ole. Se ei parane myöskään tuot­tavu­ut­ta nos­ta­mal­la, kos­ka mitoituk­ses­sa tuot­tavu­us on kiinnitetty.

Sosi­aali- ja ter­veyshuolto on pahasti sekaisin.   Eri­tyisen ongel­malli­nen tilanne on Uudel­la­maal­la, jon­ka eri­ty­is­ratkaisu, 4 + 1 hyv­in­voin­tialuet­ta ja erilli­nen HUS, ei toi­mi peli­te­o­reet­tis­es­ti lainkaan, vaan johtaa kalli­iseen osaoptimointiin.

Muuten olen sitä mieltä, että HUS:n pitäisi korot­taa mak­sua niistä poti­laista, joi­ta kun­nat ja myöhemin hyv­in­von­tialueet, eivät suos­tu otta­maan vas­taan päivystyk­sistä.  Jos ker­ran osaop­ti­moidaan, sisäis­ten hin­to­jen on olta­va kunnossa.

Ennen tätä kir­joitu­ta kan­nat­taa lukea edelli­nen postaus, lyhyt kat­saus ydin­voiman his­to­ri­aan Suomessa

Sähkön hin­ta määräy­tyy pörssis­sä siten, että sähkön tuot­ta­jat ker­to­vat mitä hei­dän on niiden on vähin­tään sähköstä saata­va jot­ta suos­tu­vat sitä myymään ja osta­jat, minkä hin­nan ne korkein­taan suos­tu­vat maksamaan.

Jokaisen sähkön tuot­ta­jan kan­nat­taa ilmoit­taa hin­naksi omat muut­tuvat kus­tan­nuk­sen­sa. Jos muut­tuvat kus­tan­nuk­set saadaan kate­tuk­si, voimala kan­nat­taa pitää käytössä mielu­um­min kuin sulkea. Ydin- ja tuulivoima ja sään­telemätön vesivoima ilmoit­ta­vat rajahin­naksi pyöreä nol­lan, ellei jopa alle sen, kos­ka voimalaa ei kan­na­ta sulkea, vaik­ka sähköstä ei mak­set­taisi mitään. Tak­tikoin­ti­in ei ole mitään syytä, ellei arvioi omaa­vansa sel­l­aista markki­navoimaa, että pystyy manip­u­loimaan markki­nahin­taa, mut­ta sehän olisi peräti tuhmaa.

Tätä mallia kut­su­taan ener­gy only ‑mallik­si ero­tuk­se­na sel­l­ai­sista malöleista, jois­sa mak­se­taan myös kap­a­siteetin ole­mas­saolosta tai mak­se­taan syöt­tö­tar­if­fe­ja, kuten Suomes­sa ennen tuulivoimalle ja Bri­tan­ni­as­sa ydin­voimalle. Jat­ka lukemista “Sähkö­markki­noil­la on alet­ta­va mak­saa myös kapasiteetista”

Helenin Vuosaaren maakaa­su­voimala on ollut keväästä saak­ka pois­sa käytöstä, kos­ka maakaa­sua ei ole. Yhden ison voimalaitok­sen seisot­tamien tietysti heiken­tää Helenin talout­ta, mut­ta kyl­lä 660 MW:n puut­tumi­nen maan sähkön­tuotan­nos­ta myös lisää sähköpu­lan uhkaa. Onhan se enem­män kuin yksi Lovi­isan ydinvoimayksikkö.

Vuosaaren voimalois­sa voidaan polt­taa myös kevyt­tä polt­toöljyä, mut­ta se ei ole sen ympäristölu­van mukaista. Helen pyysi tähän poikkeusta ja sai pika pikaa, kos­ka energiakriisi.

Öljyn hin­ta on kuitenkin niin korkea, että  sil­lä tuote­tun sähkön hin­naksi tulisi yli 200 €/MWh. Jat­ka lukemista “Vuosaaren maakaa­su­voimalas­sa saa polt­taa öljyä vai saako?”

Mah­dol­lista sähköpu­laa ajatellen suun­nitel­laan kiertäviä, korkein­taan kak­si tun­tia kestäviä sähkökatko­ja. En ole var­ma, onko niiden teho las­ket­tu oikein.

Jos val­takun­nan verkos­sa sähköpu­la kestää vain kak­si tun­tia ja sit­ten sitä taas riit­tää, sähkö­jen katkaisem­i­nen aut­taa. Mut­ta jos sähköpu­laa kestää koko päivän, sähkö­jen katkaisem­i­nen ker­ral­laan viideltä pros­en­til­ta kulut­ta­jia ei alen­na kulu­tus­ta viidel­lä pros­en­til­la, ei lähellekään.

Valais­tuk­sen katkaisemin tehoaa, mut­ta valais­tuk­sen osu­us sähkön kulu­tuk­ses­ta on vähäin. Sitä val­oa, joka menetet­ti­in ei ote­ta takaisin myöhemmin.

Sähköläm­mi­tyk­sen osalta säästöt ovat aivan mar­gin­aal­isia. Jos talosta katkaistaan sähkön kahdek­si tun­niksi, talo jäähtyy aav­is­tuk­sen ver­ran. Kun sähköt palaa­vat, ter­mostaat­ti nos­taa talon läm­pöti­lan ennalleen. Tämä lisää sähkön kulu­tus­ta läh­es yhtä paljon kuin sitä katkon aikana säästyi. Säästöä ker­tyy vain sen ver­ran, kun mar­gin­aalis­es­ti viileäm­mästä talosta karkasi katkon aikana mar­gin­aalis­es­ti vähem­män läm­pöä harakoille. Jat­ka lukemista “Paljonko kiertävät sähkökatkot säästävät sähköä”