Osaamisvi­nouma johtaa siihen, että yhä suurem­pi osa työvoimas­ta kyke­nee vain huono­tuot­toisi­in töi­hin – töi­hin joista tytö­nan­ta­jan ei kan­na­ta mak­saa kovin paljon. Tähän ei vaiku­ta se, johtuuko huono osaami­nen lah­jat­to­muud­es­ta tai puut­teista koulu­tuk­ses­sa. Sil­lä on vaiku­tus­ta siihen, mitä asialle voi tehdä seu­raavien sukupolvien kohdal­la. Nyt työikäisek­si pääs­sei­den osalta virhe on jo tapahtunut.

Asi­aan voi vas­ta­ta kolmel­la taval­la. Voidaan menetel­lä kuten tähän asti ja antaa tas­apain­o­työt­tömyy­den nous­ta, voidaan antaa alimpi­en palkko­jen laskea vaik­ka se tarkoit­taisi työssä käyvien köy­hyyt­tä tai voidaan antaa palkko­jen jous­taa alaspäin, mut­ta mak­saa taval­la tai toisel­la tukea pieni­palkkaisille niin, että nämä vält­tävät köyhyyden.

On neljäskin vai­h­toe­hto: voidaan pan­na pää pen­saaseen ja toivoa, että ongel­ma katoaa kun sitä ei ajattele.

Tulisiko työttömyys halvemmaksi?

Alimpi­en palkko­jen sub­ven­tio tietysti mak­saa. Kun rahas­ta on pulaa, nousee kysymys, mak­saako se enem­män kuin työt­tömyy­den nousu.

Help­po vas­taus tähän on, että on halvem­pi mak­saa pieni­pakkaiselle vähän mata­la­palkkatukea kuin mak­saa hänen elinkus­tan­nuk­sen­sa työt­tömänä kokon­aan, mut­ta tämä vas­taus ei ole rehelli­nen. Kuvitelka­amme, että ilman mata­la­palkkatukea kohde­joukos­ta 20 % pää­ty­isi työt­tömik­si, tämän 20 pros­entin osalta mata­la­palkkatu­ki olisi tietysti kan­nat­tavam­paa, mut­ta mata­la­palkkatu­ki alen­taisi myös sen 80 pros­entin palkko­ja, joten mata­la­palkkatukea joudut­taisi­in mak­samaan huo­mat­tavasti suurem­malle joukolle kuin työt­tömyys­tur­vaa. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän ongel­mat (6) Tulisiko työt­tömyys halvemmaksi?”