Onko Garden Helsinki järkevä hanke?

En ole osan­nut pyöristyä Gar­den Helsin­ki-han­kkeen ympäril­lä vellovas­ta kohus­ta. Olen ilmeis­es­ti liian paatunut poli­it­tisen urani aikana. Täl­laista suh­muroin­ti­a­han urheiluhankkei­den rahoit­ta­mi­nen on aina. Ettekö te ole muka tätä tienneet?

On toki hyvä, että maan tapaa puhdis­te­taan askel askeleelta. Siinä on se ongel­ma, että kun maan tapa muut­tuu lait­tomak­si, huonos­ti käy sen, joka on juuri sil­loin puikois­sa, kuten kävi aikanaan Antti Kaikkoselle, joka sai viisi kuukaut­ta ehdol­lista vankeut­ta, kun Nuorisosäätiön vuosia jatku­va ja yleis­es­ti tiedos­sa ollut yleishyödyl­liseen asumiseen tarkoitet­tu­jen raho­jen ohjaami­nen Suomen keskustalle todet­ti­in – aivan oikein – lainvastaiseksi.

Min­ua kiin­nos­taa tässä asi­as­sa se, olisiko Gar­den Helsin­ki han­ke kan­natet­ta­va, kun ote­taan huomioon sen ulkoiset hyödyt. Jat­ka lukemista “Onko Gar­den Helsin­ki järkevä hanke?”

HSL häviää lyhyillä matkoilla takseille.

Silmi­i­ni osui väite, että HSL:ssä on arvioitu, että kan­takaupungis­sa asu­vien on pakko käyt­tää joukkoli­iken­net­tä, joten heiltä voi laskut­taa melkein mitä tahansa.

En tiedä, onko väite tot­ta, mut­ta vähän niin HSL käyttäytyy.

Arvelin aiem­min, ettei ker­tal­ip­pu­jen hin­noil­la ole väliä, kos­ka kaikkien kan­nat­taa ostaa näyt­tölip­pu, siis “aikaa”. Vaik­ka sekin on liiken­nöin­tikus­tan­nuk­si­in näh­den aika kallis, keskus­tan palve­lu­ta­so on toisaal­ta niin hyvä, ettei se ole kohtu­u­ton­ta. Olin väärässä.

Nyt olen huo­man­nut, että kan­takaupungis­sa asu­vat eivät käytä pääsään­töis­es­ti näyt­tölip­pu­ja vaan mak­sa­vat ker­ta- ja sar­jalipuil­la. Näitä lip­putyyppe­jä ei sub­ven­toi­da lainkaan, vaan ne vas­taa­vat keskimäärin aiheut­tami­aan kustannuksia.

Kan­takaupun­gin sisäiset matkat ovat kuitenkin räikeästi yli­hin­noitel­tu­ja. Yksi nousu ratikkaan – oli mat­ka minkä pitu­inen hyvän­sä – mak­saa keskimäärin 1,2 euroa, mut­ta siitä velote­taan ker­tal­ip­ul­la 3,30 ja 10 matkan sar­jalip­ul­la 2,97. Lyhy­il­lä ratikka­matkoil­la HSL:n tar­if­fi ylit­tää kus­tan­nuk­set ainakin kolminker­tais­es­ti. Eikö tämä ole määräävän markki­na-ase­man väärinkäyt­töä? Jat­ka lukemista “HSL häviää lyhy­il­lä matkoil­la takseille.”

Hyödyn kapitalisoituminen maan hintaan (5) Uhanalaiset lajit

Tämä menee vähän ketjun aiheen ulkop­uolelle. Tässä aiheena on, miten uhanalaisia laje­ja tulisi huomioi­da kaupungeissa.

Tois­tan mon­ta ker­taa kir­joit­ta­mani, että jos luon­to voisi käy­dä kaup­paa, se myisi kaik­ki viher­alueet Helsingis­sä ja ostaisi sil­lä vähin­tään satak­er­taisen määrän maa­ta muual­ta. Tämä ei kuitenkaan olisi hyvä tääl­lä asu­vien ihmis­ten kannal­ta. Luon­toa ei tarvi­ta Helsingis­sä luon­non itsen­sä vaan ihmis­ten vuoksi.

Suomes­sa tarvi­taan myös luon­non­puis­to­ja, joi­hin taval­lisil­la ihmisil­lä ei ole asi­aa, mut­ta niiden oikea paik­ka ei ole kaupungeissa.

Mut­ta jos se uhanalainen laji esi­in­tyy Helsingis­sä, sitä on suo­jelta­va siel­lä, mis­sä se on!

Mis­tähän se johtuu, että niin mon­et lajit ovat hävin­neet suures­ta osas­ta suo­ma­laisia met­siä? Pitäisikö sille tehdä jotain?

Otan esimerkik­si suo­jelua tarvit­se­vista lajeista liito-ora­van, jota ei EU:ssa esi­in­ny juuri muual­la kuin Suomes­sa. On kyl­lä esi­in­tynyt aiem­min. Siperi­as­sa laji on yleinen.

Suomes­sa sen kan­ta on heiken­tynyt met­sän­hoidon käytän­tö­jen vuok­si. Liito-ora­va tarvit­see sekamet­sää ja esimerkik­si haapo­ja kolop­uuk­seen. Yhden puu­la­jin puu­plan­taasil­la se ei menesty.

Vaik­ka luon­to ei voi käy­dä kaup­paa, ihmiset voivat. Sitä pitäisi soveltaa myös Liito-orav­ille sovel­tuvi­in alueisi­in, Jos halu­aa ottaa liito-orav­ille sovel­tuvan alueen muuhun käyt­töön, pitää suo­jel­la muual­la Suomes­sa – suo­jel­la alue avo­hakkuil­ta ja kas­vat­taa siel­lä sekamet­sää jos­sa on myös haapoja.

Jonkin ajan kulut­tua liito-ora­va löytää tälle uudelle alueelle. Eivät samat yksilöt, mut­ta ekol­o­gis­es­ti olen­naista on suo­jel­la lajia.

Hyödyn kapitalisoituminen maan hintaan (4) Kiinteistövero

Tässä kaiken­lais­ten hyö­ty­jen kap­i­takoi­tu­mista maan hin­taan. Kaupun­gin osan arvoa nos­tavaa asi­aa kut­su­taan englan­nin kielessä nimel­lä urban ameni­ty. On paljon puhu­vaa, ettei ter­mille ole vaki­in­tunut­ta suomenkielistä vastinetta.

Kir­joi­tan tässä ratikkain­vestoin­neista, vaik­ka urban ameni­ty voi olla paljon muu­takin, esimerkik­si viihty­isä puis­to tai hyvä rav­in­to­latar­jon­ta. Kut­sun niitä ratikak­si, vaik­ka kaupun­ki voi tehdä kaupungi­nosan hyödyk­si paljon muutakin.

Uusi ratikkalin­ja – jos se on järkevä – nos­taa vaiku­tusalueelleen tont­tien ja asun­to­jen arvoa, mut­ta kaupun­ki saa rahaste­tuk­si koitu­vas­ta hyödys­tä vain omis­tamien­sa tyhjien tont­tien osalta. Täl­lä on kak­si valitet­tavaa seu­raus­ta. Ratikkalin­jo­ja ei raken­neta van­hoi­hin kaupungi­nosi­in, vaik­ka tarvet­ta olisi ja ylipään­sä paljon hyödyl­lisiä kaupunkia paran­tavia investoin­te­ja jää tekemät­tä, jol­loin kaupungeista tulee ikävämpiä Jat­ka lukemista “Hyö­dyn kap­i­tal­isoi­tu­mi­nen maan hin­taan (4) Kiinteistövero”

Perussuomalaisten aikovat erota hallituksesta ennen vaaleja

Siitä asti, kun perus­suo­ma­laiset run­sas vuosi sit­ten koki­vat rökäle­tap­pi­on kun­ta- ja alue­vaaleis­sa, on ollut selvää, että puolue jät­tää hal­li­tuk­sen jonkin riit­tävästi tun­teisi­in vetoa­van ja iden­ti­teet­tipoli­ti­ikkaan liit­tyvän riidan jäl­keen. Tuok­si riidak­si näyt­tää nyt valikoituneen jär­jestö­toimin­nan alasajo.

Jär­jestö­toimin­nan tuhoami­nen jos mikä on tun­tei­ta nos­ta­va asia, mut­ta joku voisi ihme­tel­lä, saako tämä suuret kansan­joukot perus­suo­ma­lais­ten puolelle. On ymmär­ret­tävä, että tunne johon vedo­taan on viha, sil­lä vihaisu­us on useimpi­en perus­suo­ma­lais­ten  perus­tunne, jota hei­dän kan­nat­taa ruokkia. Tähän liit­tynee se, että vaaleis­sa ehdol­la ollei­den poli­itikko­jen kesku­udessa perus­suo­ma­laisil­la on ylivoimais­es­ti eniten väki­val­tarikok­sista tuomit­tu­ja. Viimeisin tapaus on Kotkas­sa, jos­sa perus­suo­ma­lais­ten ehdokkaana olleen epäil­lään murhan­neen vaimonsa.

Viha sumen­taa jär­jen. Vihan liet­somi­nen on erit­täin epäisän­maal­lista, kos­ka vihan kyl­lästämä kansa on muille help­po saalis.

Jär­jestöavus­tuk­sis­sa olisi kyl­lä vähän siivoamista, mut­ta nyt se tapah­tuu vah­vasti iden­ti­teet­tipoli­ti­ikan ehdoil­la. Kuten Helsin­gin sanomat huo­mu­at­ti, esimerkik­si Setan avus­tuk­set ovat menos­sa silp­puri­in, mut­ta Golf-liiton avus­tuk­si­in ei kos­ke­ta. Ei tätä hal­li­tuk­sen lin­jaus­ta voi selit­tää sil­lä, että näistä päät­tää eri min­is­teri. Hal­li­tus on kokon­aisu­udessaan vas­tu­us­sa päätök­sistään ja onhan Ryd­manil­la eduskun­nas­sa vas­ta mitat­tu kokoomuk­sen ja kris­til­lis­ten luottamus.

 

Lobbarit haluavat pakottaa kunnat epäedullisiin kilpailutuksiin

Aivan aluk­si halu­an sanoa, että kun­tien han­k­in­nois­sa on ongelmia ja että kil­pailu­tus voisi järkevästi toteutet­tuna ava­ta pitkäaikaisia sol­mu­ja ja tuot­taa suuria säästöjä. Helsingis­säkin eräi­den kun­nal­lis­ten yhtiöi­den yksi­ty­istäi­nen ja altist­a­mi­nen kil­pailulle on tuot­tanut suuria säästöjä. Niin on myös yksi­ty­isiltä yhtiöiltä neu­vot­tele­mal­la tehty­jen han­k­in­to­jen kil­pailut­ta­mi­nen on johtanut merkit­tävi­in hin­to­jen alen­e­misi­in. Mieleen tuli aikanaan bus­sili­iken­teen ost­a­mi­nen punaisil­ta bus­seil­ta. Se tehti­in aluk­si sopi­mal­la, Kun se lop­ul­ta kil­pailutet­ti­in, hin­nat lask­i­vat noin 30 %. Tästä tosin on yli 30 vuotta.

EU vaatii julk­isten han­k­in­to­jen kil­pailut­tamista lähin­nä syistä, jot­ka ovat räikeim­mil­lään Välimeren mais­sa. Niis­sä val­lit­se­vaan kult­tuuri­in voi tutus­tua vaik­ka luke­mal­la kir­jan Aster­ix Olympialai­sis­sa. Jat­ka lukemista “Lob­bar­it halu­a­vat pakot­taa kun­nat epäedullisi­in kilpailutuksiin”

Vihreät ja markkinatalous (4)

Kaupunkielämä on yhtä ulkois­vaiku­tusten kaaos­ta, mut­ta siel­läkin markki­na­t­alous toimii vähän autettuna.

Kaupungeis­sa kaavoit­ta­ja päät­tää, käytetäänkö jotain aluet­ta teol­lisu­u­teen ja varas­toin­ti­in, toimis­toina, omakoti­taloina vai ker­rostaloina tai ken­ties puis­toina. Markki­noiden kaut­ta ajatellen alueesta on eniten hyö­tyä siinä käytössä, jos­sa se tuot­taa parhait­en eli jos­sa siitä mak­se­taan eniten.

Kaavoitus­ta ei voi vapaut­taa niin, että jokainen tekee omis­ta­mal­laan ton­til­la mitä halu­aa, kos­ka se, mitä minä teen ton­til­lani vaikut­taa muiden ase­maan.  Jos jokaisen ton­tin omis­ta­ja mak­si­moisi omat tulon­sa, alue raken­net­taisi­in umpeen ja siitä tulisi slum­mi, kos­ka yhtäkään tont­tia ei varat­taisi puis­tok­si tai torik­si. Tont­tien yhteen­las­ket­tu arvo lask­isi. Jos taas yksi omis­ta­ja omis­taisi koko alueen, kuten etelän lomako­hteis­sa usein on, tämä varaisi kyl­lä tilat sekä tor­eille että puis­toille  tehdäk­seen alueesta houkut­tel­e­van ja mak­si­moidak­seen alueen yhteen las­ke­tun arvon. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (4)”

Vakuuttavaa tekstiä maailman umpikujasta

Kuun­telin entisen BBC:n toimit­ta­jan David Atten­bor­ough­in kir­jan Yksi elämä, yksi pla­neet­ta – näke­mys ihmeel­lisen maail­mamme tulevaisuudesta.

Kir­ja sopi hyvin kuun­neltavak­si. E‑kirjaa selates­sani näin, että vielä parem­pi se olisi ollut luet­tuna, sil­lä kir­jas­sa on hieno­ja kuvia jot­ka tuo­vat syvyyt­tä sanomaan.

Davis Atten­bor­ough kier­si maail­maa BBC:n toimit­ta­jana, kunnes irtaan­tui tekemään omaa pro­jek­ti­aan globaali­na ajattelijana.

Kir­jas­sa on vaku­ut­tavaa ja vas­taansanoma­ton­ta tek­stiä siitä, miten ihmiskun­ta on viemässä luon­non ja sen mukana itsen­sä tuhoon. En ala tek­stiä refer­oimaan. Pitäisi refer­oi­da koko kir­ja. Se kan­nat­taa lukea tai kuun­nel­la itse. Jat­ka lukemista “Vaku­ut­tavaa tek­stiä maail­man umpikujasta”

Lukukausimaksut ja pehmeä opintolaina

Tästä kir­joituk­ses­ta ei voi syyt­tää vihre­itä, kos­ka vihreät ovat voimakkaasti osoit­ta­neet ole­vansa eri mieltä siitä, mitä tässä esitän.

Olen samaa mieltä jok­seenkin kaikesta, mitä suuresti kun­nioit­ta­mani Vesa Vihriälä on esit­tänyt, eikä hänen esi­tyk­sen­sä yliopis­to­jen lukukausi­mak­su­ista tee poikkeusta. Minus­ta Suomeen pitäisi tul­la yliopis­toi­hin ja korkeak­oului­hin lukukausi­mak­sut, raho­jen pitäisi men­nä yliopis­toille raha seu­raa opiske­li­jaa ‑peri­aat­teessa ja lukukausi­mak­sut pitäisi rahoit­taa pehmeäl­lä opis­to­lainal­la, joka tulee mak­su­un vain, jos opiskeluin­vestoin­ti onnis­tuu niin että pää­tyy hyvätuloiseksi.

Art­tu Rin­ta­nen esit­ti Helsin­gin Sanomien yleisönosas­tossa 27.4. lukukausi­mak­su­jen sijas­ta yliopis­toille vero­tu­soikeut­ta valmis­tuneille opiske­li­joilleen. Veroa meni vain tietyn rajan yli menevistä tuloista ja vero­tus jatkuisi, kunnes ennal­ta määrät­tä mak­su on tul­lut mak­se­tuk­si. Kuu­lostaa hyvin samal­ta asial­ta, mut­ta on siinä pari pien­tä mut­ta merkit­tävää eroa.

Ilmainen opiskelu on tulonsiirto köyhiltä rikkaille

Jat­ka lukemista “Lukukausi­mak­sut ja pehmeä opintolaina”

Arto Satonen (8) Perustulo

Olen mokan­nut tätä kir­joit­taes­sani pahasti. Muistin­varais­es­ti kir­joitin, että vihrei­den esit­tämä perus­tu­lo olisi ollut vuon­na 2007 560 euroa, jon­ka muutin tämän päivän rahak­si 800 euroksi. Vuo­den 2007 laskel­ma oli tehty 440 eurol­la, mikä olisi nykyra­hak­si muutet­tuna 620 euroa. Tuol­lainen 560 euron esi­tyskin on ollut, mut­ta en muista tarkkaa vuot­ta. Ajan­ta­saisin on Vihrei­den puoluekok­ouk­sen vuon­na 2020 hyväksymä esi­tys 600 euron perus­tu­lok­si, joka olisi vuo­den 2025 raha­nar­von mukaan 650 euroa. Kor­jaan tek­stin tämän mukaisek­si. Vuo­den 2022 päätök­sessä ei maini­ta veron korkeut­ta, joten käytän edel­lisen mallin 42 %:n marginaaliveroa.

====

Arto Sato­nen ilmoit­taa vas­tus­ta­vansa jyrkästi perus­tu­loa. Hänen perustelun­sa osoit­ta­vat, ettei hän ymmär­rä perus­tu­losta mitään.

Lyhyt ker­taus. Perusu­loa on esitet­ty kaut­ta his­to­ri­an jonkin muo­toise­na. Ensim­mäisen seikkaperäsin esi­tyk­sen perus­tu­losta teki kuitenkin Mil­ton Fried­man, jota ei ole koskaan syytet­ty  vasem­mis­to­laisu­ud­es­ta. Hän kut­sui sitä negati­ivis­sek­si tuloveroksi

Fried­manin aloitet­ta tutkit­ti­in kokeel­lis­es­ti Yhdys­val­lois­sa, mut­ta päädyt­ti­in sille sukua ole­vaan malli­in nimeltä Earned Income Tax Cred­it (EITC), työ­tu­losta tehtävään verovähen­nyk­seen, joka voi olla selvästi veroa suurem­pi, mut­ta jota ei saa, ellei ole ansio­tu­lo­ja lainkaan. Se lisäsi olen­nais­es­ti työl­lisyyt­tä ja pienen­si tulo­ero­ja Yhdys­val­lois­sa. Eri­tyis­es­ti se paran­si köy­hien yksi­huolta­jien ase­maa. Jat­ka lukemista “Arto Sato­nen (8) Perustulo”