Category: _

Huo­mau­tus: seu­raa­va teks­ti ei vas­taa Hel­sin­gin vih­rei­den kan­taa asun­to­po­li­tii­kas­sa. Vih­reät kan­nat­ta­vat sosi­aa­li­sen asun­to­tuo­tan­non lisäämistä.

Jos val­lit­se­va vuo­kra­ta­so on kan­sa­lai­sen A tuloi­hin näh­den koh­tuu­ton, onko parem­pi mak­saa hänel­le 300 euroa kuus­sa asu­mis­tu­kea vai antaa kol­me­sa­taa euroa kuus­sa hal­vem­pi ARA-asun­to. Kan­nat­taa lukea jut­tu lop­puun, kos­ka lopus­sa ker­ron, mik­si kysy­myk­se­na­set­te­lu ei ole oikein.

Asumistuen puolesta

Pre­fe­rens­sien kun­nioi­tus. Asu­mis­tu­ki­vaih­toeh­dos­sa saa itse etsiä vuo­kra-asun­non mis­tä halu­aa. Jos halu­aa asun­non Meri­ka­dul­ta, asu­mis­tu­ki ei sii­hen rii­tä, mut­ta eipä Meri­ka­dul­la ole myös­kään yhtään ARA-asun­toa. ARA-asun­toi­hin on 23 000 haki­jaa ja nii­tä vapau­tuu vuo­sit­tain run­saat 3 000, joten on otet­ta­va se, mitä tarjotaan.

Luki­tus­vai­ku­tus. ARA-asun­nos­ta ei kan­na­ta läh­teä, vaik­ka työ­paik­ka siir­tyi­si kau­pun­gin toi­sel­le puo­lel­le, ei aina­kaan, jos on onnis­tu­nut saa­maan asun­non hyväl­tä asuinalueelta.

Tuen osu­mi­nen oikein Asu­mis­tu­ki on tulos­i­don­nai­nen, joten suu­ri­tu­loi­set eivät voi sitä saa­da kuin lyhyen aikaa. Ara-asuk­kais­ta suu­ri­tu­loi­sem­paan puo­lis­koon kuu­lu­via on yli vii­den­nes. Vaik­ka alun perin ARA-asun­to­ja jae­taan koros­te­tun sosi­aa­li­sin perus­tein, niis­tä ei tar­vit­se muut­taa pois, vaik­ka tulot nouse­vat. Laki­py­kä­lät tun­te­va voi siir­tää asun­non myös las­ten­sa nimiin, mitä kaut­ta myös asun­to­ja valuu yli­tu­loi­sil­le. Jos ARA-asun­not oli­si suun­ni­tel­tu aut­ta­maan pie­ni­tu­loi­sia, nii­den vuo­kra riip­pui­si tuloista.

Tas­a­puo­li­suus. Pel­kän onnen tur­vin kah­des­ta samas­sa ase­mas­sa ole­vas­ta toi­nen onnis­tuu saa­maan edul­li­sen ARA-asun­non ja toi­nen ei. Asu­mis­tuen sään­nöt ovat samat kaikille.

Segre­gaa­tion vält­tä­mi­nen. Ara-asun­not tuot­ta­vat talo­koh­tais­ta segre­gaa­tio­ta, kun pie­ni­tu­loi­sen asu­te­taan samoi­hin taloi­hin. Kau­pun­ki on pal­jon miel­lyt­tä­väm­pi, jos rik­kaat ja köy­hät asu­vat samois­sa rapuissa.

Jos eläi­sim­me kuin 1930-luvul­la rik­kaat ja köy­hät samois­sa talois­sa, ja pitäi­sim­me aivan tör­keä­nä, jos joku, kut­su­taan hän­tä vaik­ka Nal­lek­si, meni­si esit­tä­mään, että köy­hät pitää siir­tää pois her­ras­väen asut­ta­mis­ta talois­ta omiin kasar­mei­hin­sa. Kun tämä on val­lit­se­va asian­ti­la, emme näe sii­nä mitään ihmeellistä.

Hie­man yllät­täen ARA-poli­tik­ka jyr­ken­tää segre­gaa­tio­ta myös kau­pun­gi­no­sien välil­lä, vaik­ka ARA-poli­tiik­kaa on perus­tel­tu sil­lä, että Hekan asun­to­ja voi­daan raken­taa myös hyvä­osais­ten asui­na­lueil­le.  Palaan tähän alempana.

Ara-asuntojen puolesta

Asun­to­ja huo­no-osai­sim­mil­le. ARA-asun­toi­hin pää­see myös sel­lai­nen luot­to­tie­ton­sa menet­tä­nyt tai muu­ten yksi­tyi­sen vuo­kra­nan­ta­jan sil­mis­sä ris­kia­su­kas, joka ei saa asun­toa yksi­tyi­sil­tä vuo­kra­mark­ki­noil­ta mitenkään.

Ei kan­nus­tin­louk­kua. Ara-asun­to­jen huo­no koh­den­tu­mi­nen pie­ni­tu­loi­sil­le tar­koit­taa toi­saal­ta, ettei niis­sä ole saman­lais­ta kan­nus­tin­louk­kua kuin asu­mis­tues­sa, joka pie­ne­nee, kun tulot kasvavat.

Ei liho­ta välis­tä­ve­tä­jiä. Kun Jät­kä­saa­reen raken­ne­taan noin 1 500 ARA-asun­to­ja ja kun näi­den asun­to­jen vuo­krat ovat noin 500 euroa kuus­sa alem­mat, ARA-asuk­kai­den koke­ma hyö­ty on noin yhdek­sän mil­joo­naa euroa. Kau­pun­ki ei kui­ten­kaan mene­tä ton­tin­vuo­kris­sa yhdek­sää mil­joo­naa vaan pal­jon vähem­män. Mik­si kau­pun­ki saa kovan rahan ton­teis­ta lii­an vähän vuo­kraa lihot­taen näin väli­kä­siä, on oma lukun­sa. Tämän vuok­si esi­tän­kin myö­hem­mäs­sä pos­tauk­ses­sa, että kau­pun­ki ryh­tyy tar­joa­maan kovan rahan vuo­kra-asun­to­ja markkinoille.

ARA-asun­to­ja voi­daan raken­taa myös kal­liil­le asui­na­lueil­le. Moni pie­ni­palk­kai­nen ja kes­ki­tu­loi­nen on ihme­tel­lyt, mik­si köy­hä työ­tön pää­see ARA-asun­toon alu­eel­le, johon heil­lä ei ole mitään asi­aa. Idea­na on tor­jua asui­na­luei­den sosi­aa­lis­ta eristäytymistä.

Jos ajat­te­li­sim­me ARA-asuk­kai­ta vain yksi­löi­nä, täl­lai­nen onnek­kai­den suo­si­mi­nen oli­si yhtä type­rää kuin arpoa sosi­aa­li­tu­kia. Jos Lah­ti­sel­le tar­jo­taan edul­lis­ta ARA-asun­toa Jät­kä­saa­res­ta, oli­si­ko vää­rin, jos hän ottai­si tuon 500 euroa puh­taa­na käteen, ja tyy­tyi­si asu­maan jos­sain hal­vem­mal­la alu­eel­la? Jos tar­kas­te­lem­me vain hänen tilan­net­taan, se oli­si jär­ke­vä valin­ta ja hänel­lä pitäi­si olla sii­hen oikeus, mut­ta segre­gaa­tio­ta aja­tel­len se ei oli­si oikein.

On kui­ten­kin todet­ta­va, että myös kau­pun­gi­no­sien tasol­la ARA-asun­not lisää­vät eivät­kä vähen­nä segre­gaa­tio­ta. VATT:n tut­kioi­den (sii­hen aikaan) Essi Eero­lan ja Tuuk­ka Saa­ri­maan tut­ki­muk­ses­sa tode­taan, että pie­ni­tu­loi­set ovat ARA-kan­nas­sa kes­kit­ty­neet pal­jon jyr­kem­min pie­ni­tu­loi­sil­le alueil­le kuin pie­ni­tu­loi­set asu­mis­tuen tur­vin asu­vat, joi­ta on tasai­sem­min eri­lai­sis­sa kaupunginosissa.

Saa­ri­maan ja Essi Eero­lan tulos on jo 10 vuot­ta van­ha. Sik­si se ei vält­tä­mät­tä pidä enää paik­kaan­sa tai aina­kin ero­tus on pie­nen­ty­nyt, sil­lä aiem­min ARA-asun­not kes­ki­tet­tiin huo­no­tu­lois­ten asui­na­lueil­le. Nyt nii­tä yri­te­tään raken­taa yhtä pal­jon kaikkialle.

Ei kui­ten­kaan mikään estä sitä, että myös asu­mis­tu­ki aut­tai­si pie­ni­tu­loi­sia pää­se­mään kal­liil­le asui­na­lueil­le. Sil­loin hyväk­syt­tä­vien vuo­krien pitää vaih­del­la kau­pun­gi­no­sit­tain. Ei se sen kum­mal­li­sem­paa ole kuin ARA-asun­to­jen raken­ta­mi­nen kal­liil­le asui­na­lueil­le. Samas­ta asias­ta sii­nä on kyse.

ARA-asun­to­jen raken­ta­mi­nen kal­liil­le asui­na­lueil­le tor­juu yksi­puo­li­ses­ti rik­kai­den asui­na­luei­den syn­tyä, mut­ta ei yksi­puo­li­ses­ti köy­hien asui­na­luei­den syn­tyä. Sitä tor­juu toi­saal­ta meneil­lään ole­va esi­kau­pun­kia­luei­den renes­sans­si, erään­lai­nen kas­vo­jen koho­tus, omis­tusa­sun­to­jen kaa­voit­ta­mi­nen esi­mer­kik­si Meri-Ras­ti­laan (jota Vasem­mis­to­liit­to tosin yrit­tää estää) ja kou­lu­jen posi­tii­vi­nen dis­kri­mi­naa­tio eli pie­ni­tu­lois­ten asui­na­luei­den kou­luil­le anne­tut suu­rem­mat mää­rä­ra­hat.  Todet­ta­koon, että posi­tii­vi­sen dis­kri­mi­naa­tion mää­rä­ra­ha on 3,5 mil­joo­naa euroa eli pal­jon vähem­män kuin on Jät­kä­saa­ren ARA-asuk­kai­den saa­ma vuokraetu.

Olen poh­ti­nut tätä asi­aa nel­jä vuot­ta sit­ten täs­sä kirjoituksessa

Vuokrien nousu?

Asu­mis­tu­kea on syy­tet­ty vuo­krien nos­ta­mi­ses­ta. Täs­sä monen intui­tio pet­tää. Jos pie­ni­tu­loi­sil­le teh­dään tilaa asun­to­mark­ki­noil­la mil­lä tavoin tahan­sa, muil­le jää vähem­män asun­to­ja kil­pail­ta­vak­si ja vuo­kra­ta­so nousee. Ara-poli­tiik­ka ei nos­ta­si mui­ta vuo­kria, jos ne tuli­si­vat mui­den asun­to­jen lisäk­si, mut­ta nyt ne kil­pai­le­vat samois­ta ton­teis­ta mui­den kans­sa, eli ne syr­jäyt­tä­vät muu­ta asun­to­tuo­tan­toa. Itse asias­sa ARA-asun­not nos­ta­vat mui­ta vuo­kria vähän asu­mis­tu­kea enem­män, kos­ka ARA-asun­not raken­tu­vat hitaam­min ja kos­ka niis­sä asu­taan väljemmin.

Asumistuki ei kuitenkaan toimi oikein

Jos asu­mis­tu­ki oli­si sel­lai­nen kuin sen pitäi­si olla, sen käyt­tö joh­tai­si sel­väs­ti oikeu­den­mu­kai­sem­paan ja parem­paa asun­to­ti­lan­tee­seen kuin ARA-asun­to­jen rakentaminen.

Mut­ta se ei ole sel­lai­nen kuin sen pitäi­si. Asu­mis­tuen sään­nöt ovat peräi­sin ajal­ta, jol­loin vuo­kria sään­nös­tel­tiin. Se hyväk­syy sel­lai­sia vuo­kria, joi­ta on vain ARA-asun­nois­sa. Jos asuu ARA-asun­toa kal­liim­min, jou­tuu mak­sa­maan ero­tuk­sen itse. Tosin, jos asun­to on eri­tyi­sen pie­ni, sen hyväk­syt­tä­vä vuo­kra voi ylit­tää jon­kin ver­ran ARA-asun­to­jen vuo­kra­ta­son. Niin­pä asu­mi­nen asu­mis­tuen tur­vin vapail­la mark­ki­noil­la on lähes aina sel­väs­ti kal­liim­paa kuin asu­mi­nen ARA-asun­nois­sa – eri­tyi­ses­ti, kun mer­kit­tä­vä osa ARA-asun­nois­sa asu­vis­ta­kin saa asumistukea.

Pie­ni­tu­loi­nen ei pys­ty elä­mään yksi­tyi­ses­sa vuo­kra-asun­nos­sa asu­mis­tuen varas­sa, vaan hän tar­vit­see sen lisäk­si toi­meen­tu­lo­tu­kea. Se on aivan vihon­vii­mei­nen asian­ti­la, kos­ka toi­meen­tu­lo­tu­ki tekee työn teke­mi­sen kan­nat­ta­mat­to­mak­si ja sul­kee tuen koh­tee­na ole­van köyhyysansaan.

Kos­ka vuo­kra­sään­nös­te­lyn lop­pu­mi­ses­ta on kulu­nut jo yli nel­jän­nes­vuo­si­sa­ta, oli­si ehkä aika jus­tee­ra­ta asu­mis­tuen sään­nöt vuo­kra­sään­nös­te­lyn jäl­kei­seen aikaan.

Sil­loin sii­tä tuli­si sel­väs­ti jär­ke­väm­pi asun­to­po­li­tii­kan työ­ka­lu kuin ARA-asunnoista.

Nyky­sään­nöil­lä ARA-asun­not ovat tar­peel­li­sia, ellei­vät suo­ras­taan vält­tä­mät­tö­miä. Mut­ta huo­noa asun­to­po­li­tiik­kaa ne ovat.

Seu­raa­vas­sa pos­tauk­ses­sa asu­mis­tuen säännöistä.

Hel­sin­gin Sano­mat on kir­joit­ta­nut vii­me aikoi­na asu­mi­sen kor­keas­ta hin­nas­ta ja kysy­nyt polii­ti­koil­ta, mitä sil­le pitäi­si teh­dä. Asial­le on vai­kea teh­dä mitään muu­ta kuin raken­taa lisää asun­to­ja ja paljon.

Asu­mi­sen kor­kea hin­ta joh­tuu sii­tä, että Hel­sin­kiin haluai­si pääs­tä asu­maan enem­män ihmi­siä kuin kau­pun­kiin mah­tuu. Vas­taa­vas­ti asu­mi­nen on hal­paa siel­lä, mis­tä ihmi­set pyr­ki­vät muut­ta­maan pois. Tämä on asia, jota on vai­kea muuk­si muuttaa.

On tie­tys­ti toi­nen­kin mah­dol­li­suus: teh­dä Hel­sin­gis­tä huo­nom­pi paik­ka asua, jot­ta niin moni ei tän­ne haluai­si ja asun­to­jen hin­nat las­ki­si­vat. Tämän mah­dol­li­suu­den kui­ten­kin sivuutan.

On kol­mas­kin tapa. Muut kun­nat, eri­tyi­ses­ti Espoo ja Van­taa, voi­si­vat teh­dä itses­tään hou­kut­te­le­vam­man pai­kan asua. Olen kui­ten­kin ehdol­la kun­nal­lis­vaa­leis­sa Hel­sin­gis­sä ja yri­tän antaa mah­dol­li­sim­man vähän neu­vo­ja naapureillemme.

Asun­to­po­li­tii­kal­la voi­daan vai­kut­taa jol­la­kin tavoin sii­hen, ket­kä pää­se­vät asu­maan, kun kaik­ki eivät mahdu.

Jos mitään asun­to­po­li­tiik­kaa ei oli­si, asuk­kaat kar­sit­tai­siin hin­nal­la. Köy­hil­lä ei siis asi­aa, ja tulo­ta­so Hel­sin­gis­sä nousi­si kohis­ten. Tämä on ylei­nen rat­kai­su maa­il­mal­la. Sen seu­rauk­se­na köy­hät ihmi­set ja maa­han­muut­ta­jat asu­vat esi­mer­kik­si Parii­sis­sa kau­ka­na radan­var­si­lä­hiöis­sä ja var­si­nai­nen Parii­si on öky­rik­kai­den aluet­ta. Ei hyvä.

Vasem­mis­to­puo­lu­eet ja työ­nan­ta­jat vaa­ti­vat lisää koh­tuu­hin­tai­sia asun­to­ja. Jos raken­net­tai­siin pel­käs­tään koh­tuu­hin­tai­sia asun­to­ja, se ei tar­koit­tai­si, että kaik­ki haluk­kaat pää­si­vät Hel­sin­kiin ja asu­mi­nen oli­si hal­paa. Päin vas­toin, jonot kas­vai­si­vat entis­tä pidem­mik­si. Tämän jäl­keen on olen­nais­ta, miten ne onnek­kaat vali­taan, jot­ka asun­toi­hin pääsevät.

Edul­li­sia asun­to­ja jaet­taes­sa voi­daan käyt­tää joko jono­tus­ta tai tar­ve­har­kin­taa tai näi­den yhdistelmää.

Jono­tus on vihon­vii­mei­nen vaih­toeh­to, kos­ka kau­pun­ki hal­vau­tuu, jos asun­toa tar­vit­se­va jou­tuu jonot­ta­maan sitä vuo­sia. Tuk­hol­mas­sa jono­tusai­ka on tois­ta­kym­men­tä vuot­ta. Tuk­hol­man pelas­tuk­se­na ovat pimeät mark­ki­nat, jos­sa ihmi­set vuo­kraa­vat suu­rel­la voi­tol­la eteen­päin edul­li­sia vuokra-asuntojaan.

Hyvä asun­to­po­li­tiik­ka edel­lyt­tää, että osa asun­nois­ta toteu­te­taan mark­ki­na­hin­tai­ses­ti ja nii­hin pää­se­vät ne, joil­la on nii­hin varaa, ja osa taval­la tai toi­sel­la koh­tuu­hin­tai­ses­ti niin, että nii­den jaka­mi­ses­sa suo­si­taan pienituloisia.

Miten pitäi­si pai­not­taa koh­tuu­hin­tai­suut­ta ja mark­ki­naeh­toi­suut­ta? Täl­lä valin­nal­la on mer­ki­tys­tä muu­hun­kin kuin asu­mi­seen. Se vai­kut­taa myös työ­paik­ko­jen sijoit­tu­mi­seen, kos­ka työ­pai­kat pyr­ki­vät sijoit­tu­maan niin, että hen­ki­lö­kun­nal­la on nii­hin help­po pääsy.

Ennen kaik­kea tuo valin­ta kui­ten­kin vai­kut­taa kun­nan tuloi­hin. Ole­mal­la asun­to­po­li­tii­kas­saan koros­te­tun sosi­aa­li­nen, kun­ta rau­nioit­taa oman talou­ten­sa. Lop­pu­tu­lok­se­na on isom­mat ope­tus­ryh­mät kou­luis­sa, huo­no ter­vey­den­huol­to, huo­not van­hus­ten pal­ve­lut ja niin edel­leen.  On ikä­vä asia, että kun­tia kan­nus­te­taan näin vali­koi­maan asukkaitaan.

Eri­tyi­sen kum­mal­li­se­na pidin sitä, että pää­mi­nis­te­ri San­na Marin esit­ti, että kun­tia pitäi­si pal­ki­ta entis­tä voi­mak­kaam­min hyvä­tu­lois­ten suo­si­mi­ses­ta asun­to­po­li­tii­kas­saan, mitä pää­oma­ve­ro­tu­lo­jen ohjaa­mi­nen kun­nil­le oli­si tar­koit­ta­nut samoin kuin kun­nal­lis­ve­ron muut­ta­mi­nen progres­sii­vi­sek­si. Voi olla sitä miel­tä, että vero­tuk­sen progres­sii­vi­suut­ta pitää lisä­tä, mut­ta en ymmär­rä lain­kaan pää­mi­nis­te­rin halua pal­ki­ta kun­tia entis­tä enem­män hyvä­tu­lois­ten suo­si­mi­ses­ta asuntopolitiikassaan.

Pää­kau­pun­ki­seu­dun kun­nat ovat har­joit­ta­neet ideo­lo­gi­ses­ti pai­not­tu­nut­ta asuk­kai­den vali­koin­tia pit­kään. Vuon­na 2018 vero­tu­lot asu­kas­ta koh­den olivat:

Espoo         25 678 €
Hel­sin­ki       23 631 €
Kau­niai­nen  38 973 €
Van­taa        20 614 €

Hel­sin­gin ei kan­na­ta olla täs­sä kil­pai­lus­sa ahne ja itse­käs, mut­ta ei myös­kään höl­mö. Sinän­sä Hel­sin­ki voi halu­tes­saan paran­taa suh­teel­lis­ta ase­maan­sa hel­pos­ti, joten naa­pu­ri­kun­tien ei kan­na­ta haas­taa sitä täs­sä asiassa.

Kovin tyy­ty­väi­nen ei voi olla nykyi­seen asun­to­po­li­tiik­kaan. Sen uhre­ja ovat ne pie­ni­palk­kai­set, jot­ka eivät ole tar­peek­si pie­ni­palk­kai­sia saa­dak­seen ARA-asun­toa mut­ta eivät tar­peek­si suu­ri­palk­kai­sia pär­jä­täk­seen vapail­la asun­to­mark­ki­noil­la. Hel­sin­gis­sä on tilaa rik­kail­le ja kai­kis­ta köy­him­mil­le, mut­ta ei pie­ni­palk­kai­sil­le, joi­ta työ­päi­vän päät­teek­si pak­kau­tuu suu­rin jou­koin lähi­lii­ken­teen juniin mat­ka­tak­seen kotiin­sa jos­sain juna­mat­kan päässä.

Mik­si työ­nan­ta­jat kan­na­ta­vat sosi­aa­lis­ta asun­to­tuo­tan­toa? Kos­ka tar­vit­se­vat työ­voi­maa eivät­kä halua mak­saa pie­ni­palk­kai­ses­ta työs­tä enem­pää. Sosi­aa­li­nen asun­to­tuo­tan­to voi­daan näh­dä myös sub­ven­tio­na huo­no­ja palk­ko­ja mak­sa­vil­le työnantajille.

Jat­koa seuraa.