Kategoria: _

Vakuuttavaa tekstiä maailman umpikujasta

Kuun­telin entisen BBC:n toimit­ta­jan David Atten­bor­ough­in kir­jan Yksi elämä, yksi pla­neet­ta – näke­mys ihmeel­lisen maail­mamme tulevaisuudesta.

Kir­ja sopi hyvin kuun­neltavak­si. E‑kirjaa selates­sani näin, että vielä parem­pi se olisi ollut luet­tuna, sil­lä kir­jas­sa on hieno­ja kuvia jot­ka tuo­vat syvyyt­tä sanomaan.

Davis Atten­bor­ough kier­si maail­maa BBC:n toimit­ta­jana, kunnes irtaan­tui tekemään omaa pro­jek­ti­aan globaali­na ajattelijana.

Kir­jas­sa on vaku­ut­tavaa ja vas­taansanoma­ton­ta tek­stiä siitä, miten ihmiskun­ta on viemässä luon­non ja sen mukana itsen­sä tuhoon. En ala tek­stiä refer­oimaan. Pitäisi refer­oi­da koko kir­ja. Se kan­nat­taa lukea tai kuun­nel­la itse. Jat­ka lukemista “Vaku­ut­tavaa tek­stiä maail­man umpikujasta”

Lukukausimaksut ja pehmeä opintolaina

Tästä kir­joituk­ses­ta ei voi syyt­tää vihre­itä, kos­ka vihreät ovat voimakkaasti osoit­ta­neet ole­vansa eri mieltä siitä, mitä tässä esitän.

Olen samaa mieltä jok­seenkin kaikesta, mitä suuresti kun­nioit­ta­mani Vesa Vihriälä on esit­tänyt, eikä hänen esi­tyk­sen­sä yliopis­to­jen lukukausi­mak­su­ista tee poikkeusta. Minus­ta Suomeen pitäisi tul­la yliopis­toi­hin ja korkeak­oului­hin lukukausi­mak­sut, raho­jen pitäisi men­nä yliopis­toille raha seu­raa opiske­li­jaa ‑peri­aat­teessa ja lukukausi­mak­sut pitäisi rahoit­taa pehmeäl­lä opis­to­lainal­la, joka tulee mak­su­un vain, jos opiskeluin­vestoin­ti onnis­tuu niin että pää­tyy hyvätuloiseksi.

Art­tu Rin­ta­nen esit­ti Helsin­gin Sanomien yleisönosas­tossa 27.4. lukukausi­mak­su­jen sijas­ta yliopis­toille vero­tu­soikeut­ta valmis­tuneille opiske­li­joilleen. Veroa meni vain tietyn rajan yli menevistä tuloista ja vero­tus jatkuisi, kunnes ennal­ta määrät­tä mak­su on tul­lut mak­se­tuk­si. Kuu­lostaa hyvin samal­ta asial­ta, mut­ta on siinä pari pien­tä mut­ta merkit­tävää eroa.

Ilmainen opiskelu on tulonsiirto köyhiltä rikkaille

Jat­ka lukemista “Lukukausi­mak­sut ja pehmeä opintolaina”

Arto Satonen (8) Perustulo

Olen mokan­nut tätä kir­joit­taes­sani pahasti. Muistin­varais­es­ti kir­joitin, että vihrei­den esit­tämä perus­tu­lo olisi ollut vuon­na 2007 560 euroa, jon­ka muutin tämän päivän rahak­si 800 euroksi. Vuo­den 2007 laskel­ma oli tehty 440 eurol­la, mikä olisi nykyra­hak­si muutet­tuna 620 euroa. Tuol­lainen 560 euron esi­tyskin on ollut, mut­ta en muista tarkkaa vuot­ta. Ajan­ta­saisin on Vihrei­den puoluekok­ouk­sen vuon­na 2020 hyväksymä esi­tys 600 euron perus­tu­lok­si, joka olisi vuo­den 2025 raha­nar­von mukaan 650 euroa. Kor­jaan tek­stin tämän mukaisek­si. Vuo­den 2022 päätök­sessä ei maini­ta veron korkeut­ta, joten käytän edel­lisen mallin 42 %:n marginaaliveroa.

====

Arto Sato­nen ilmoit­taa vas­tus­ta­vansa jyrkästi perus­tu­loa. Hänen perustelun­sa osoit­ta­vat, ettei hän ymmär­rä perus­tu­losta mitään.

Lyhyt ker­taus. Perusu­loa on esitet­ty kaut­ta his­to­ri­an jonkin muo­toise­na. Ensim­mäisen seikkaperäsin esi­tyk­sen perus­tu­losta teki kuitenkin Mil­ton Fried­man, jota ei ole koskaan syytet­ty  vasem­mis­to­laisu­ud­es­ta. Hän kut­sui sitä negati­ivis­sek­si tuloveroksi

Fried­manin aloitet­ta tutkit­ti­in kokeel­lis­es­ti Yhdys­val­lois­sa, mut­ta päädyt­ti­in sille sukua ole­vaan malli­in nimeltä Earned Income Tax Cred­it (EITC), työ­tu­losta tehtävään verovähen­nyk­seen, joka voi olla selvästi veroa suurem­pi, mut­ta jota ei saa, ellei ole ansio­tu­lo­ja lainkaan. Se lisäsi olen­nais­es­ti työl­lisyyt­tä ja pienen­si tulo­ero­ja Yhdys­val­lois­sa. Eri­tyis­es­ti se paran­si köy­hien yksi­huolta­jien ase­maa. Jat­ka lukemista “Arto Sato­nen (8) Perustulo”

Arto Satonen (3) Työlainsäädäntö

Hal­li­tuskau­den alkua leimasi melkoinen yhteenot­to ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keen, eri­tyis­es­ti SAK:n kanssa. Oli siinä yhteis­rin­ta­mas­sa STTK ja Akavakin, mut­ta ne pysyt­te­liv­ät syr­jem­mäl­lä. Hal­li­tus halusi suit­sia poli­it­tisia lakko­ja ja SAK vas­tasi niihin poli­it­tisil­la lakoilla.

Kalli­ik­si se tuli. Kansan­talouden tap­pi­ot oli­vat mil­jardilu­okkaa. Sivus­ta kat­sot­tuna SAK hävisi. Suuri osa lain­säädän­tö­val­las­ta otet­ti­in kolmikannal­ta ja annet­ti­in eduskun­nalle ja hal­li­tuk­selle, jolle se min­un mielestäni kuuluukin.

Hal­li­tus vei eduskun­nas­sa läpi mm. lain poli­it­tis­ten lakko­jen rajoit­tamis­es­ta, lakkosakko­jen korot­tamis­es­ta henkilöpe­rusteis­es­ta irti­sanomis­es­ta ja määräaikaisten työ­sopimusten helpottamisesta.

Ulkop­uo­li­nen ihmettelee, oliko SAK:n lin­ja aivan järkevä, kun he eivät suos­tuneet mm. mihinkään. Jat­ka lukemista “Arto Sato­nen (3) Työlainsäädäntö”

Arto Satonen (1) Suhdannepolitiikka

Kuun­telin Arto Satosen kir­jan vään­täen ja lin­jat­en. Kir­joi­ta siitä use­am­man postauk­sen, kos­ka kir­ja tar­joaa hyvän poh­jan arvioi­da hal­li­tuk­sen toimia – mis­tä osan samaa mieltä ja mis­tä eri mieltä.

Tutus­tu­in kansane­dus­ta­ja Arto Satoseen ja arvioin hänet selvästi keskivi­ivan parem­malle puolelle, vaik­ka olenkin hänen kanssaan monista asioista eri mieltä.

Satosen kanssa nimit­täin voi olla eri mieltä, kos­ka hän on selkeästi jotain mieltä. Demarien kanssa on vaikea olla eri mieltä, kos­ka hei­dän mielip­iteistään ei saa mitään selvää, mikä kos­kee eri­tyis­es­ti puolueen nyky­istä puheen­jo­hta­jaa, joka ei ole kan­taa yhteenkään vaikeaan poli­it­tiseen val­in­taan. Se, että on kaikkien keskenään ris­tiri­itais­ten hyvien asioiden puolel­la ei ole mikään mielipi­de, kos­ka olen­naista on, miten val­it­see keskenään ris­tiri­itai­sista hyvistä asioista.

Sato­nen myös yrit­tää vas­ta­ta argu­ment­ti­in argu­men­til­la, toisin kuin keskusta­laiset. Kun keskusta­lainen sanoo argu­mentin A, joka  pan­naan keskustelus­sa aivan palasik­si. keskusta­lainen pyytää uuden puheen­vuoron, ei kom­men­toi vas­taväit­teitä mitenkään vaan tois­taa argu­mentin A. He tekevät näin aina, joten var­maan se on jos­sain Alkio-opis­tossa heille opetet­tu. Luote­taan siihen, että kuuli­ja ei ajat­tele loogis­es­ti vaan kuun­telee puheen­vuoroa kuin lauluesitystä.

Mistä ei sanota mitään

Aloi­tan siitä, mis­tä Sato­nen ei sano kir­jas­saan mitään: talous­poli­it­tis­ten toimien ajoit­tamis­es­ta. Siinä nimit­täin hal­li­tus on min­un mielestäni tehnyt kalleim­mat virheen­sä. Jat­ka lukemista “Arto Sato­nen (1) Suhdannepolitiikka”

Helsinki-liikkeestä se alkoi

Pidin lauan­taina puheen Helsin­gin vihrei­den 50-vuo­tisjuh­lis­sa. Julkaisen sen tässä.

Vuon­na 1976 Helsin­ki oli nykyiseen ver­rat­tuna masen­ta­va paik­ka ja niin oli suo­ma­lainen poli­ti­ikkakin. Kekko­nen oli valit­tu 4. kaudelle poikkeuslail­la ilman vaaleja.

Helsingis­sä puret­ti­in paljon kau­ni­ita raken­nuk­sia ja raken­net­ti­in ankeaa betoni­bru­tal­is­mia. Yksi ajan sym­bol­eista oli Meri-Haka – alue johon kyl­lä kan­nat­ti rak­en­taa asun­to­ja ja paljon, mut­ta olisi sen voin­ut tehdä vähän parem­min alueen maise­mallista arvoa kunnioittaen.

Helsinki-liike 1976

Oli paljon tyy­tymät­tömiä hei­dän joukos­saan Ville Kom­si ja minä. Oli läh­es kokon­aan Villen ansio­ta, että tyy­tymät­tömyys purkau­tui Helsin­ki-liike nimisek­si vil­lik­si lis­tak­si, jos­sa oli 18 val­it­si­jay­hdis­tys­ten aset­ta­maa ehdokas­ta. Jot­ta lis­tan nimenä saat­toi olla Helsin­ki-liike, eikä yhteis­lista A, mei­dän piti perus­taa Helsin­ki-liike ry. Tämä yhdis­tys muut­ti myöhem­min nimen­sä Helsin­gin vihreik­si, joten voidaan sanoa, että Helsin­gin vihreät aloit­ti­vat vuon­na 1976. Jat­ka lukemista “Helsin­ki-liik­keestä se alkoi”

Valta siirtyy valtioilta kaupungeille (2)

Kaupunkien pitäisi olla suurem­mas­sa vas­tu­us­sa julkisen val­lan toimista alueil­laan. Tämä tarkoit­taa myös, että niiden pitää hyö­tyä hyvistä päätök­sistään ja joutua vas­tu­useen huoneuista päätöksistään.

MAL-sopimukset

Maankäytön asumisen ja liiken­teen sopimuk­sis­sa suurten kaupunkiseu­tu­jen kun­nat sitoutu­vat edis­tämään asun­to­tuotan­toa alueilleen ja val­tio sitoutuu rahoit­ta­maan liiken­nein­vestoin­te­ja niiden alueil­la. Nykyti­lanteessa on perustel­tua, että val­tio osal­lis­tuu Suomes­sakin kaupunkien kasvun rahoituk­seen kuten se osal­lis­tuu myös mauis­sa maissa.

En kuitenkaan pidä näistä sopimuk­sista,  sil­lä niis­sä val­tio muut­tuu osa­puolek­si kaupunkisu­un­nit­telus­sa.  Joku yksit­täi­nen vaaleil­la val­it­se­ma­ton val­tion virkamies tuo omat mieli­halun­sa peli­in. Olisi parem­pi, että kaupun­git voisi­vat suun­nitel­la alueen­sa itse.

Minus­ta pitäisi tehdä niin, että val­tio sitoutuu avus­ta­maan kunkin kun­nan liiken­nein­vestoin­te­ja kiin­teäl­lä raha­sum­mal­la san­o­taan vaik­ka toteu­tunut­ta asukaslu­vun kasvua vas­taan – san­o­taan vaik­ka 10 000 euroa/uusi asukas ja kun­nat oli­si­vat kokon­aan vas­tu­us­sa liiken­nein­vestoin­neis­taan. Jat­ka lukemista “Val­ta siir­tyy val­tioil­ta kaupungeille (2)”

Miksi Suomen syöpähoidon tulokset huonompia?

MOT ker­toi maanan­taina, että Suomes­sa eräis­sä syöpä­tyypeis­sä syöpähoito­jen tulok­set mitat­tuna poti­laiden kuolleisu­udel­la ovat huonom­pia kuin muis­sa Pohjo­is­mais­sa. Poti­lail­la oli syövän havait­semisen jäl­keen vähem­män elin­vu­osia kuin muis­sa Pohjo­is­mais­sa. Tiis­taina asi­aa käsitelti­in A‑studiossa, jos­sa altavas­taa­ji­na oli­vat demarien sairaala­jo­hta­jataus­tainen kansane­dus­ta­ja Aki Lin­den ja kokoomuk­sen lääkärikansane­dus­ta­ja Mia Laiho.

A‑studiosta en koos­t­unut mitään, kos­ka min­ua kiin­nos­ta­vat syyt eivätkä syyl­liset ja toimit­ta­ja etsi syyl­lisiä. Yritän siis itse pähkäil­lä, mikä voisi olla tähän yllät­tävään tulok­seen syynä, sil­lä tähän saak­ka olemme pitäneet erikois­sairaan­hoitoa laadukkaana.

Tulokset kertovat menneestä ajasta

A‑studion syyl­lis­ten met­sästys ärsyt­ti min­ua jo sik­si, etteivät tämän vaa­likau­den päät­täjät voi olla edes teo­ri­as­sa syyl­lisiä havain­toon, kos­ka MOT:n esit­tämät tilas­tot ker­to­vat men­neestä ajas­ta. Tarkkaan en aineis­to­jen ikää tiedä, mut­ta ilmeis­es­ti pääosa tulok­sista on peräisin 2010-luvul­ta. Soteu­ud­is­tuk­sen kanssa sil­lä ei siis ole mitään tekemistä eikä edes nykyisen ”hyvän hal­li­tu­so­hjel­man” kanssa. Tästä ei siis myöskään Mia Lai­ho voi olla vas­tu­us­sa, vaik­ka min­ua kor­pe­sikin hänen oper­aa­tion­sa pienen­tää HUS:n bud­jet­tia taval­la, joka johti ilman muu­ta huonom­paan hoitoon. Jat­ka lukemista “Mik­si Suomen syöpähoidon tulok­set huonompia?”

Sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat (6) Tulisiko työttömyys halvemmaksi?

Osaamisvi­nouma johtaa siihen, että yhä suurem­pi osa työvoimas­ta kyke­nee vain huono­tuot­toisi­in töi­hin – töi­hin joista tytö­nan­ta­jan ei kan­na­ta mak­saa kovin paljon. Tähän ei vaiku­ta se, johtuuko huono osaami­nen lah­jat­to­muud­es­ta tai puut­teista koulu­tuk­ses­sa. Sil­lä on vaiku­tus­ta siihen, mitä asialle voi tehdä seu­raavien sukupolvien kohdal­la. Nyt työikäisek­si pääs­sei­den osalta virhe on jo tapahtunut.

Asi­aan voi vas­ta­ta kolmel­la taval­la. Voidaan menetel­lä kuten tähän asti ja antaa tas­apain­o­työt­tömyy­den nous­ta, voidaan antaa alimpi­en palkko­jen laskea vaik­ka se tarkoit­taisi työssä käyvien köy­hyyt­tä tai voidaan antaa palkko­jen jous­taa alaspäin, mut­ta mak­saa taval­la tai toisel­la tukea pieni­palkkaisille niin, että nämä vält­tävät köyhyyden.

On neljäskin vai­h­toe­hto: voidaan pan­na pää pen­saaseen ja toivoa, että ongel­ma katoaa kun sitä ei ajattele.

Tulisiko työttömyys halvemmaksi?

Alimpi­en palkko­jen sub­ven­tio tietysti mak­saa. Kun rahas­ta on pulaa, nousee kysymys, mak­saako se enem­män kuin työt­tömyy­den nousu.

Help­po vas­taus tähän on, että on halvem­pi mak­saa pieni­pakkaiselle vähän mata­la­palkkatukea kuin mak­saa hänen elinkus­tan­nuk­sen­sa työt­tömänä kokon­aan, mut­ta tämä vas­taus ei ole rehelli­nen. Kuvitelka­amme, että ilman mata­la­palkkatukea kohde­joukos­ta 20 % pää­ty­isi työt­tömik­si, tämän 20 pros­entin osalta mata­la­palkkatu­ki olisi tietysti kan­nat­tavam­paa, mut­ta mata­la­palkkatu­ki alen­taisi myös sen 80 pros­entin palkko­ja, joten mata­la­palkkatukea joudut­taisi­in mak­samaan huo­mat­tavasti suurem­malle joukolle kuin työt­tömyys­tur­vaa. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän ongel­mat (6) Tulisiko työt­tömyys halvemmaksi?”

Sosiaaliturvajärjestelmämme ongelmat (3) Mallia Ruotsista

Vuosia sit­ten Juhana Var­ti­ainen sai melkein min­ut usko­maan, että Ruotsin työt­tömyyspoli­ti­ik­ka on Suomea parem­pi. Työt­tömyys­tur­va on Ruot­sis­sa korkeampi kuin Suomes­sa mut­ta työt­tömän on otet­ta­va työ­paik­ka vas­taan halusi tai ei. Suomes­sakin pitäisi, mut­ta tämä ei toi­mi käytännössä.

Ei ole mah­dol­lista yhdis­tää korkeaa työt­tömyys­tur­vaa oikeu­teen vali­ta työt­tömyys työ­paikan sijasta.

Ruotsin ratkaisun toimivu­ut­ta heiken­tää se, että työ­paikoista on tul­lut yhä enem­män sel­l­aisia, jos­sa työn laadul­la on merk­i­tys­tä ja yhä vähem­män liukuhi­h­natyön kaltaisia työ­paikko­ja,  jois­sa työn laadul­la ei ole niin väliä, kun­han sen saa tehdyk­si. Niin­pä työ­nan­ta­jat ovat yhä halut­tomampia palkkaa­maan ketään sel­l­aista, joka hakee työ­paikkaa vain karenssin pelosta ilman, että oikeasti halu­aisi sitä paikkaa. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmämme ongel­mat (3) Mallia Ruotsista”