Kommentteja HBL:n pääkirjoitukseen Helenin hinnoista

Sähkön hin­nas­ta johtu­va ener­giaköy­hyys on vaka­va ongel­ma, mut­ta ei olisi kovin fik­sua ratkaista sitä niin, että ne ener­giay­htiöt, jot­ka pystyvät, myi­sivät sähköä alen­nuk­sel­la oman kun­tansa asukkaille ja vain heille. 

HBL:n pääkir­joituk­ses­sa Torsten Fager­holm morkkaa Heleniä ja eri­tyis­es­ti min­ua sähkön korkeas­ta hin­nas­ta Helsingis­sä. Kir­joit­ta­jan mukaan Helen, joka hänen mukaansa on kul­takaivos Helsingille, voisi alen­taa sähkön hin­taa helsinkiläisiltä niin kuin Seinäjoen, Ker­a­van ja Por­voon ener­giay­htiöt ovat tehneet.

Helen ei ole mikään kul­takaivos, vaik­ka sen voit­to onkin kolminker­tais­tunut suh­teessa surkeaan vuo­teen 2021. Voit­toa se tuot­taa, mut­ta suh­teessa sidot­tuun pääo­maan voit­to ei ole kummoinenkaan.

On pidet­ty vääränä sitä, että maakaa­sun korkea hin­ta vaikut­taa sähkön hin­taan myös Suomes­sa, vaik­ka sähköä tuote­taan maakaa­sul­la vain vähän. Helenin suurin voimalaitos kuitenkin sat­tuu ole­maan Vuosaaren maakaa­su­voimala. Sen seisot­ta­mi­nen käyt­tämät­tömänä mak­saa. Helen omis­taa 10 % Olk­ilu­o­to 3:sta, joka ei ole sekään tuot­tanut tähän men­nessä kuin meno­ja. Jat­ka lukemista “Kom­ment­te­ja HBL:n pääkir­joituk­seen Helenin hinnoista”

Stressin lisääntyminen lisää masentuneisuutta?

Sari Val­ton ohjel­mas­sa Mkä meitä pohjim­mil­taan stres­saa ‑ohjel­mas­sa oli tänään mie­lenki­in­toinen jak­so, jos­sa keskuste­liv­at kir­jail­i­ja Eeva Kolu ja luokka­toveri­ni emer­i­tus(?) pro­fes­sori Kai Kaila. Kom­men­toin Kai Kailan ajatuk­sia, kos­ka ne aktivoivat minus­sa ajatuk­sia, jot­ka olen aina tien­nyt mut­ta en tiedostanut.

Kaila ker­toi oman vah­van mielip­i­teen­sä siitä, mik­si on niin paljon masen­nus­ta. Yksinker­tais­taen se johtuu hänen mielestään liial­lis­es­ta stres­sistä. Neoro­bi­ologi­na hän selit­ti, miten stres­si säätelee koko kehoa ja liialli­nen, jatku­va stres­si ja puut­tu­va ja väärän­lainen palk­it­sem­i­nen altista­vat masen­nuk­selle. Min­un ajatuk­sis­sani uupumi­nen ja masen­nus ovat liki syn­onyymejä, joten ei sinän­sä oikeas­t­aan yllättävää.

Kailan mukaan voi hyvin työsken­nel­lä into­hi­moi­ses­ti 60 tun­tia viikos­sa, jos sen tekee into­hi­mos­ta ja uteliaisu­ud­es­ta. Tilanne on aivan toinen, jos se johtuu lin­jaor­gan­isaa­tion tuot­ta­mas­ta paineesta. Jat­ka lukemista “Stressin lisään­tymi­nen lisää masentuneisuutta?”

Kuunneltua: Sixten Korkman, Talous ja humanismi.

Kuun­telin mie­lenki­in­nol­la Six­ten Kork­manin kir­jan Talous ja human­is­mi, vaik­ka oletin, että kovin paljon uut­ta en oppisi, sil­lä tunne Six­tenin ajat­telua hyvin ja talousti­eteetkin sil­lä tasol­la, jota oletin yleis­ta­juisen kir­jan tar­joa­van. Mut­ta Six­te­nil­lä on lois­ta­va taito kiteyt­tää ja yhdis­tel­lä asioi­ta. Tästä kiinnostukseni.

Olin aivan väärässä. Kir­ja opet­ti min­ulle todel­la paljon uut­ta– ei niinkään talousti­eteestä luku­un otta­mat­ta joidenkin pahis­ten – kaiken sort­tis­ten lib­er­taanien – ylilyön­te­jä, joi­hin en ollut vaivau­tunut tutustumaan.

Kir­jas­sa on varsin kat­ta­va aate­his­to­ri­alli­nen osa, joka pain­ot­tuu pitkälti uskon­toi­hin. Siinä sivus­sa Six­ten ratkaisi puoli huoli­mat­tomasti muu­ta­mal­la riv­ille monia askar­rut­ta­neen kysymyk­sen Jumalan olemassaolosta.

Aate­his­to­ri­aa tun­nen sen ver­ran huonos­ti, että en pysty sanomaan, onko Six­tenin yhteen­ve­to pätevä vai vaikut­taako se vain siltä.

Kir­jas­sa käsitel­lään paljon uskon­to­jen vaiku­tus­ta talouteen ja talouskasvu­un. Onko katolis­ten maid­en jäl­keen­jääneisyys seuras­ta kato­lilaisu­ud­es­ta ja protes­tant­tis­ten maid­en men­estys protes­tantismista? En ole koskaan tutus­tunut kalvin­is­mi­in. Six­ten esit­teli sen taloudel­lisen men­estyk­sen uskon­nok­si, jos­sa men­estyvät pää­sevät parati­isi­in vielä kuole­mansa jäl­keenkin. Six­ten pani täl­lä ker­taa Kalvinin suuhun alun perin apos­toli Paavalin lauseen, joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä. Minä olen usei­ta ker­to­ja kuul­lut väitet­tävän, että lause oli Lutherin kynästä. Se on peräsin Raa­ma­tus­ta Paavalin kir­jeistä ja oli suun­nat­tu alkuseu­rakun­tien erään­lais­ten kib­but­sien kysymyk­seen siitä, onko oikein, että ne keräävät pöy­tien­sä ääreen pait­si vam­maisia, myös työtä vieroksu­via. Jat­ka lukemista “Kuun­nel­tua: Six­ten Kork­man, Talous ja humanismi.”

Sairaalapäivystyksen kaaos kielii järjestelmävirheestä

Sairaan­hoi­dos­sa on paha, yleisen raha­pu­lan aiheut­ta­ma jumi. HUS:n päivystyk­sessä on noin 200 poti­las­ta, jot­ka odot­ta­vat kotiu­tus­ta, mut­ta kun­tien ter­veyskeskuk­set eivät pysty otta­maan heitä vas­taan. Ter­veyskeskuk­set eivät pysty otta­maan vas­taan, kos­ka kun­tien on säästet­tävä ter­vey­den­huol­los­sa eikä ter­veyskeskusten kap­a­siteet­tia voi­da sik­si nostaa.

Kun­tien ter­veyskeskuk­sis­sa ja osit­tain myös HUS:n päivystyk­sessä on tunkua poti­laista, joiden oikea paik­ka olisi van­hus­ten hoivakodeis­sa. Niihin taas ei voi­da ottaa lisää, kos­ka hoita­jami­toi­tus edel­lyt­tää hoidet­tavien van­hus­ten määrän merkit­tävää alentamista.

Jumi johtuu suurelta osin väärästä säästämis­es­tä. Kun bud­jet­ti­ra­joituk­sel­la suit­si­taan kaikkea, poti­laat pää­tyvät jon­nekin, johon hei­dän on pakko ottaa ja se jokin on päivystys. Tämä ei säästä rahaa, vaan tekee hoi­dos­ta paljon kalli­im­paa. Lisäk­si paljon jää ihmisiä hoita­mat­ta, kos­ka päivystyk­setkin ovat tukossa.

Hoita­jami­toituk­sen edel­lyt­tämä hoidet­tavien määrän vähen­tämi­nen tosin ei tai­da ratke­ta edes rahal­la, kos­ka hoita­jia ei vain ole. Se ei parane myöskään tuot­tavu­ut­ta nos­ta­mal­la, kos­ka mitoituk­ses­sa tuot­tavu­us on kiinnitetty.

Sosi­aali- ja ter­veyshuolto on pahasti sekaisin.   Eri­tyisen ongel­malli­nen tilanne on Uudel­la­maal­la, jon­ka eri­ty­is­ratkaisu, 4 + 1 hyv­in­voin­tialuet­ta ja erilli­nen HUS, ei toi­mi peli­te­o­reet­tis­es­ti lainkaan, vaan johtaa kalli­iseen osaoptimointiin.

Muuten olen sitä mieltä, että HUS:n pitäisi korot­taa mak­sua niistä poti­laista, joi­ta kun­nat ja myöhemin hyv­in­von­tialueet, eivät suos­tu otta­maan vas­taan päivystyk­sistä.  Jos ker­ran osaop­ti­moidaan, sisäis­ten hin­to­jen on olta­va kunnossa.

Ruusun nimi

Min­un piti kuun­nel­la seu­raavak­si Six­ten Kork­manin kir­ja talous ja Human­is­mi, mut­ta kun se ei ollut vielä kuun­nelta­vana, päädyin kuun­tele­maan Umber­to Econ 42 vuot­ta van­han kir­jan Ruusun nimi. Ensin ajat­telin, että mik­si kuun­nel­la kir­ja, jon­ka olen jo lukenut. Tajusin, etten muista kir­jas­ta muu­ta kuin että se oli tavat­toman hyvä, siihen lö´iittyvän teol­o­gisen juonit­telun, tytön ja myrky­tyk­set, päätin kuun­nel­la sen, enkä kadu.

Kir­jan sisäl­löstä ainakin puo­let sen sisäl­löstä on teol­o­gista argu­men­toin­tia, ettenkö sanoisi saivartelua. Min­un oli vaikea päätel­lä, suh­tau­tuiko kir­joit­ta­ja väit­te­lyyn vakavasti vai iro­nis­es­ti. Kir­ja antoi perustei­ta molem­mille tulkin­noille. Jos­sain vai­heessa käsitelti­in luostarin pyhäin­jään­nök­siä. Se meni vah­vasti komi­ikan puolelle, eikä tästä aiheutunut vaikutel­mani kir­jail­i­jas­ta ollut väärä. Googlen mukaan ei ollut uskossa.

Tässä vai­heessa pitää tehdä henkilöko­htainen uskon­tun­nus­tus, tai uskon­not­to­muu­den tun­nus­tus, miten sen vain ottaa. Jat­ka lukemista “Ruusun nimi”

Sähkömarkkinoilla on alettava maksaa myös kapasiteetista

Ennen tätä kir­joitu­ta kan­nat­taa lukea edelli­nen postaus, lyhyt kat­saus ydin­voiman his­to­ri­aan Suomessa

Sähkön hin­ta määräy­tyy pörssis­sä siten, että sähkön tuot­ta­jat ker­to­vat mitä hei­dän on niiden on vähin­tään sähköstä saata­va jot­ta suos­tu­vat sitä myymään ja osta­jat, minkä hin­nan ne korkein­taan suos­tu­vat maksamaan.

Jokaisen sähkön tuot­ta­jan kan­nat­taa ilmoit­taa hin­naksi omat muut­tuvat kus­tan­nuk­sen­sa. Jos muut­tuvat kus­tan­nuk­set saadaan kate­tuk­si, voimala kan­nat­taa pitää käytössä mielu­um­min kuin sulkea. Ydin- ja tuulivoima ja sään­telemätön vesivoima ilmoit­ta­vat rajahin­naksi pyöreä nol­lan, ellei jopa alle sen, kos­ka voimalaa ei kan­na­ta sulkea, vaik­ka sähköstä ei mak­set­taisi mitään. Tak­tikoin­ti­in ei ole mitään syytä, ellei arvioi omaa­vansa sel­l­aista markki­navoimaa, että pystyy manip­u­loimaan markki­nahin­taa, mut­ta sehän olisi peräti tuhmaa.

Tätä mallia kut­su­taan ener­gy only ‑mallik­si ero­tuk­se­na sel­l­ai­sista malöleista, jois­sa mak­se­taan myös kap­a­siteetin ole­mas­saolosta tai mak­se­taan syöt­tö­tar­if­fe­ja, kuten Suomes­sa ennen tuulivoimalle ja Bri­tan­ni­as­sa ydin­voimalle. Jat­ka lukemista “Sähkö­markki­noil­la on alet­ta­va mak­saa myös kapasiteetista”

Annie Ernaux: Vuodet

Olin juuri saanut kuun­nel­luk­si lop­pu­un Mauno Koivis­ton eri­no­maisen kir­jan Venäjän idea, kun tuli tieto Kir­jal­lisu­u­den Nobelin men­e­mis­es­tä ran­skalaiselle Annie Ernaux­ille. Hänen pää­teok­sen­sa Vuodet oli kuun­neltavis­sa Sto­ry­telis­sä, joten val­itsin sen seuraavaksi.

Todel­la hyvin kir­joitet­tu kirja.

Kir­ja koos­t­ui eri­lai­sista muis­toista ja anek­dooteista vuon­na 1940 syn­tyneen kir­jail­i­jan elämän var­relta. Ran­skalaisille luk­i­joille se tar­josi var­maankin nos­tal­gisia muis­to­ja. Min­ul­ta suo­ma­laise­na moni niistä meni ohi, kos­ka en tunne ran­skalaisia poli­itikko­ja enkä maan his­to­ri­an nyansseja.

Sen sijaan min­ulle kir­ja oli opet­tavainen kat­saus ran­skalaisu­u­teen ja sel­l­aiseen Ran­skaan, jos­ta en ole paljon tiennyt.

Kir­jas­sa Sput­nikin lento sijoit­tui vuo­teen 1955. Meil­läpäin Sput­nikia kokoon­nut­ti­in pihalle ihmettelemään lokaku­us­sa 1957. Tämä sai min­ut epäilemään muidenkin his­to­ri­ati­eto­jen täs­mäl­lisyyt­tä. Ei tämä toisaal­ta mikään tietokir­ja ole. Tosin olen saat­tanut ymmärtää tek­stin väärin. Kuun­telemises­sa on se huono puoli, ettei täl­lais­ten asioiden tark­ist­a­mi­nen on työlästä.

Ernaux kuvaa ran­skan his­to­ri­aa pien­i­t­u­loisen ja vasem­mis­to­laisu­ut­ta ihail­e­van ran­skalaisen silmin. Ran­skalaista tässä vasem­mis­to­laisu­udessa on tun­tei­den tärkeys. Pet­tymys oli suuri, kun vasem­mis­to­laiset pres­i­den­tit eivät ole pystyneet taikaiskul­la muut­ta­maan maa­ta. Täl­laiselle poli­it­tiselle prag­maatikolle moinen tuo haaveelli­nen vasem­mis­to­laisu­us on silkkaa hai­ha­tus­ta. Minus­ta vasem­mis­to­laiset pres­i­den­tit muut­ti­vat maataan merkit­tävästi, mut­ta kir­jail­i­ja noteer­aa vain ne heiken­nyk­set, joi­ta on seu­ran­nut oikeis­ton vaalivoitos­ta. Jat­ka lukemista “Annie Ernaux: Vuodet”

Vuosaaren maakaasuvoimalassa saa polttaa öljyä vai saako?

Helenin Vuosaaren maakaa­su­voimala on ollut keväästä saak­ka pois­sa käytöstä, kos­ka maakaa­sua ei ole. Yhden ison voimalaitok­sen seisot­tamien tietysti heiken­tää Helenin talout­ta, mut­ta kyl­lä 660 MW:n puut­tumi­nen maan sähkön­tuotan­nos­ta myös lisää sähköpu­lan uhkaa. Onhan se enem­män kuin yksi Lovi­isan ydinvoimayksikkö.

Vuosaaren voimalois­sa voidaan polt­taa myös kevyt­tä polt­toöljyä, mut­ta se ei ole sen ympäristölu­van mukaista. Helen pyysi tähän poikkeusta ja sai pika pikaa, kos­ka energiakriisi.

Öljyn hin­ta on kuitenkin niin korkea, että  sil­lä tuote­tun sähkön hin­naksi tulisi yli 200 €/MWh. Jat­ka lukemista “Vuosaaren maakaa­su­voimalas­sa saa polt­taa öljyä vai saako?”

Minä ja Hitas

Minä ja Hitas

Olen kir­joit­ta­mas­sa muis­telmi­ani. Alun perin erään tun­netun kir­joit­ta­jan piti kir­joit­taa minus­ta elämäk­er­ta, mut­ta hän sai muu­ta duu­nia ja luopui pro­jek­tista. Sen jäl­keen päätin hylätä ajatuk­sen elämänker­ras­ta ja kir­joit­taa muis­tel­mani. Muis­tel­mat ovat aivan eri asia kuin elämänker­ta. Kir­jas­sa on myös tek­stiä Hitas-jär­jestelmästä. Julkaisen nyt tässä, kos­ka asia on toiv­ot­tavasti menet­tänyt jo ajanko­htaisuuten­sa, kun muis­tel­mani valmistuvat.

Kan­natin aikanaan Hitas-poli­ti­ikkaa, kos­ka Helsin­ki oli vah­vasti jakau­tu­mas­sa köy­hien (ARA-asun­not) ja rikkaiden (kovan rahan asun­not) kaupungik­si. Halusin puo­lus­taa keski­t­u­loisia, jot­ka oli­vat liian rikkai­ta saadak­seen ARA-asun­non ja liian köy­hiä ostaak­seen kovan rahan omis­tusasun­non. Asun­to­lainas­sa, jos sel­l­aisen ylipään­sä sai, oli kova korko ja lyhyt laina-aika, viisi tai kahdek­san vuot­ta. Vuokrasään­nöste­lyn vuok­si kovan rahan vuokra-asun­to­ja ei juuri ollut.[1]

Olen asunut peräti kolmes­sa Hitas-asun­nos­sa Kata­janokalla. Sat­tuma joh­dat­ti taas tässä elämääni. Olin päät­tänyt muut­taa pien­estä huoneen ja keit­tiön asun­nos­tani Län­si-Pasi­laan. Menin KOP:n kont­tori­in, jos­sa Hitas-asun­to­ja sil­loin jaet­ti­in. Tulin main­in­neek­si, että tietysti muut­taisin Kata­janokalle, mut­ta sinne nyt tietenkään ei pääse. ”On meil­lä asun­to­ja myös Kata­janokalla”. Niin­pä lähdin pankista tule­vana kata­janokkalaise­na. Ilman tuo­ta lausah­dus­ta minus­ta olisi tul­lut pasi­lalainen, olisin tuskin naimi­sis­sa puolisoni kanssa eikä kolmea las­tamme olisi. Jat­ka lukemista “Minä ja Hitas”

Paljonko kiertävät sähkökatkot säästävät sähköä

Mah­dol­lista sähköpu­laa ajatellen suun­nitel­laan kiertäviä, korkein­taan kak­si tun­tia kestäviä sähkökatko­ja. En ole var­ma, onko niiden teho las­ket­tu oikein.

Jos val­takun­nan verkos­sa sähköpu­la kestää vain kak­si tun­tia ja sit­ten sitä taas riit­tää, sähkö­jen katkaisem­i­nen aut­taa. Mut­ta jos sähköpu­laa kestää koko päivän, sähkö­jen katkaisem­i­nen ker­ral­laan viideltä pros­en­til­ta kulut­ta­jia ei alen­na kulu­tus­ta viidel­lä pros­en­til­la, ei lähellekään.

Valais­tuk­sen katkaisemin tehoaa, mut­ta valais­tuk­sen osu­us sähkön kulu­tuk­ses­ta on vähäin. Sitä val­oa, joka menetet­ti­in ei ote­ta takaisin myöhemmin.

Sähköläm­mi­tyk­sen osalta säästöt ovat aivan mar­gin­aal­isia. Jos talosta katkaistaan sähkön kahdek­si tun­niksi, talo jäähtyy aav­is­tuk­sen ver­ran. Kun sähköt palaa­vat, ter­mostaat­ti nos­taa talon läm­pöti­lan ennalleen. Tämä lisää sähkön kulu­tus­ta läh­es yhtä paljon kuin sitä katkon aikana säästyi. Säästöä ker­tyy vain sen ver­ran, kun mar­gin­aalis­es­ti viileäm­mästä talosta karkasi katkon aikana mar­gin­aalis­es­ti vähem­män läm­pöä harakoille. Jat­ka lukemista “Paljonko kiertävät sähkökatkot säästävät sähköä”