Kirjoitin edellisessä postauksessa, että pitäisi toteuttaa kuntauudistus ja palauttaa sen jälkeen sote kunnille. Vain Vesa Kanniainen älähti ja sanoi, että kuntien hartiat ovat tähän aivan liian kapeita. Kaikkialla muualla terveydenhuolto on organisoitu paljon suurempien toimijoiden varaan.
Olen vähän huolissani, että eikö kukaan muu Vesa Kanniainen lue näitä juttuja tai ota niitä vakavasti?
En nimittäin ollut maininnut, että sarja jatkuu, joten Vesa Kanniaisella oli hyvä syy reagointiin.
Viis aluetta sopii erikoissairaanhoitoon
Juuri noiden leveämpien hartioiden vuoksi kannatin aikanaan viittä yliopistollisten keskussairaaloiden varaan rakentuvaa sote-aluetta. Kepulaiset leukailivat minulle eduskunnassa, että kai me ymmärrän, että jos sote-alueita tulee vain viisi, niistä neljä on joka tapauksessa Pohjanmaalla.
Terveydenhuollon iso optimikoko johtuu siitä, että erikoissairaanhoidon optimikoko on iso ja kokonaisuuden kannalta on järkevää, että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito ovat samassa yksikössä samoin kuin sosiaalitoimi ja terveydenhuolto ovat samassa. Siispä koko sote samassa organisaatiossa ja sille leveät hartiat eli vähän alueita.
Tähän voisi jatkaa vielä, että työvoimapalvelujen ja soten pitäisi olla samassa organisaatiossa tai ainakin samalla aluejaolla, koska työllistymisen esteenä on usein työttömän fyysinen tai psyykkinen terveydentila.
Oikeastaan viiden alueen sijasta voitaisiin siirtää koko sotku valtiolle, koska alueellinen demokratia viidellä alueella ei ole mitään alueellista demokratiaa. Tätäkin on ehdotettu, mutta minä uskon jättiorganisaation tukehtuvan kokoonsa ja sen lisäksi jotain arvoa on alueellisella demokratiallakin.
Ajatus, jonka kannalle olen päätynyt, on viisi erikoissairaanhoidon yksikköä, minkä jälkeen muut toiminnot voisivat perustua pienempiin alueellisiin yksiköihin ja olla siten lähempänä ihmisiä. Tässä siis uhrataan tavoite, että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito ovat samassa organisaatiossa. Tätä on kokeiltu Uudellamaalla , jossa erikoissairaanhoito ja perusterveydenhoito on erotettu toisistaan. Ainakin VM:n mukaan tämä toimii niin hyvin, että alue pärjää pienemmällä rahoituksella henkeä kohden kuin muut alueet.
Itse asiassa sijaan sosiaalityön ja perusterveydenhoidon järjestämisessä viidelle alueella ei olisi mitään järkeä.
Esimerkkinä Kokkola
Ajatellaan vaikkapa nykyisistä hyvinvointialueista pienintä, Kokkolan hyvinvointialuetta, jota kutsutaan myös Keski-Pohjanmaaksi. Minä yhdistäisin alueen kaikki kahdeksan kuntaa Kokkolaksi, minkä lisäksi alueelle voisi jäädä seitsemän pitäjää muistona lakkautetuista kunnista hoitamassa aidosti paikallisia asioita. Alue hoitaisi taas kunnallisena toimena Soten kuitenkin niin, että Kokkolan sairaalan erikoissairaanhoito alistettaisiin Oulun yliopistollisen keskussairaalan ympärille rakentuvalle erikoissairaanhoidolle niin kuin Hyvinkään sairaalakin on osa HUS:ia. Nuo viisi erikoissairaanhoidon aluetta vastaisivat sairaaloiden työnjaosta alueillaan.
Kun sote otettiin pois kunnilta, niiden tehtäväksi jäi vastata lähinnä kouluista. Tässä kaavailemassani Suur-Kokkolassa syntyi viime vuonna 554 kasta, joten kelpo kouluopetus olisi sen puolesta turvattu. Toista on nykyisin, kun koululaitos on hajautettu pikkukunnille. Viime vuonna nuo 554 lasta jakautuivat seuraavasti
Halsua 5
Kannus 43
Kaustinen 32
Kokkola 419
Lestijärvi 3
Perho 26
Toholampi 18
Veteli 18
Minkälainen kielivalikoima mahtaa olla Lestijärven yläasteella?
Entisiä aikoja muistelevat voivat kertoa, että kun erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto olivat eri organisaatioissa, erikoissairaanhoito pystyi rohmuamaan perusterveydenhoidon rahat. Koska tästä jutusta on tulossa liian pitkä, käsittelen tätä ongelmaa seuraavassa postauksessa. On erittäin tärkeää, mistä ja miten sairaanhoidossa maksetaan.
Jättikuntien ongelma on, että pienien, paikallisten asioiden hoitaminen käy liian raskaaksi. Pikkupaikkakunnalla muut kuin lakisääteiset hommat toimivat välillä melkein talkoovoimin ja tuo katoaa kokonaan, kun hommia koordinoiva taho siirtyy liian kauaksi. Eihän mikään estäisi perustamasta kylätoimikuntia, tms. vapaaehtoisjärjestöjä, mutta käytännössä tällaista ei tapahdu ja toisaalta noilla ei ole sitten budjettia senkään vertaa kuin pienellä paikkakunnalla muuten.
On skandaali, että kuntauudistusta (paras hanke?) Ei saatu maaliin.
Ode esittää taas järkeviä näkökulmia. Yksi kommentti kuitenkin.
Erikoissairaanhoidon ja muun terveydenhuollon välinen raja on syvälle kiveen hakattu, koska kyse on perinteestä, arvovallasta, ylemmyyden/alemmuudentunteesta ja henkilökohtaisista eduista (ja myös HUS-yhtymän lobbausvoimasta). Muutoin nykyisessä rajassa ei ole järkeä. Se mikä oli erikoista sairaanhoitoa 50 vuotta sitten, ei ole sitä enää. Se osa sairaanhoitoa, joka oikeasti tarvitsisi isoja ”harteita” eli viittä aluetta tai mieluummin valtakunnallista järjestämistä, on ns. erityistason erikoissairaanhoito, joka on noin viidesosa nykyisestä erikoissairaanhoidosta. Muulle erikoissairaanhoidolle tiivis rajaton liittyminen perusterveydenhuoltoon on mielekkään toiminnan ehdoton edellytys. Olosuhteet tosin vaihtelevat maan eri osissa.
Suomessa uusien näkökulmien (ja jopa tosiasioiden) vastustajat ovat aina niin vahvoilla, että vanhat rakenteet kuitenkin voittavat.
“Minkälainen kielivalikoima mahtaa olla Lestijärven yläasteella?”
Näyttäisi olevan suomi, ruotsi ja englanti kielivalikoimana. Valinnaisena aineena voinee opiskella lisää näitä. Valinnaisaineitahan Suomen yläkouluissa ei nykyään paljoakaan ole, kun valtio on lisännyt pakollisten aineiden määriä (mm. äidinkieltä ja ruotsia on lisätty), ja valinnaisaineita on siksi enää vain 5 tai 6 tuntia viikossa 8. ja 9. luokalla.
Se on ollut iso haitta etenkin kädentaitojen kehittymisen kannalta, että enää ei esimerkiksi käsitöitä ja taideaineita Suomen yläkouluissa paljoakaan opiskella, ellei kunta järjestä ja maksa lisätunteja.
Lestijärvi on poikkeuksellinen kunta. Siellä on nykyään ilmeisesti Suomen suurin kiinteistöverokertymä asukasta kohti. Vielä pari vuotta joutuvat maksamaan vanhoja alijäämiään pois, mutta sen jälkeen se on yksi harvoista kunnista Suomessa, joka voinee laskea jopa kunnallisveroprosenttiaan voimaloiden kiinteistöverotuoton ansiosta. Rahaa riittänee myös kouluille.
Rahan lisäksi kouluissa tarvitaan myös oppilaita.
Kouluissa ongelmana on kunrarajoista riippumatta etäisyydet ja äidinkielet. Kokkolassa moni käy koulua myös ruotsiksi. Muissa kunnissa koulut lienevät suomenkielisiä.
Etäisyydet on aidosti iso ongelma. Jos syntyvyyden pysyvät alhaalla, pitää ehkä jatkossa järjestää enemmän etäopetusta, jotta valinnaisaineryhmiin saa riittävät porukat. Kouluja ei mielellään yli tunnin kulkumatkan päähän kodista saisi sijoittaa pienten lasten osalta, eikä vaikkapa koulujen sulku Kokkolan ulkopuolelta olisi välttämättä lasten etu matka-aikojen kasvun takia. Pienet ryhmäkoot taas eivät ole taloudellisia. Kovin hyviä vaihtoehtoja ei välttämättä ole. Syntyvyyden lasku tulee olemaan iso ongelma koulun järjestämisen kannalta kohtuuetäisyydellä.
Tuulivoima pahensi kuntaongelmaa, koska kunnissa pidetään ennemmin voimaloita kuin lapsia elinvoiman mittarina. Kunnanjohtaja on tärkein lähipalvelu. Lisäksi siellä par napamiestävoi suhmuroida asiat keskenään, lait tai muut esteet eivät haittaa diilejä.
Kunnanjohtaja taas ymmärtää, että tuulivoima edistää hänen kuukausipalkkaansa enemmän kuin kansallispuistot tai mikään muu. Viheliäinen ongelma.
Tilanne on osin tuollainen. Mutta investoinnit voivat tuoda mukanaan myös työpaikkoja ja lapsia. Lasten syntymisen kannalta ongelma on monessa kunnassa se, että 20–40 ‑vuotiaita naisia on vähän paikallisessa väestössä. Eli näistä kunnista puuttuvat naisvaltaiset työpaikat; ei ole Kelan toimipisteitä, jotka työllistävät tyypillisesti erityisesti naisia eikä muitakaan isoja palvelualan työnantajia, kuten sote-alan työpaikkoja. Maatalous ja teollisuus työllistää usein erityisesti miehiä.
Suomen alueellinen syntyvyysongelma vaikuttaisi osin johtuvan myös sellaisista sote-uudistuksista, joissa sote-työpaikkoja on keskitetty niin, että monesta muusta kunnasta on kadonnut paljon naisvaltaisten alojen työpaikkoja, ja jäänyt jäljelle miesenemmistöinen muuttotappiokunta. Sote-työpaikkoihin liittyvät päätökset eivät ole ainoastaan soten talouteen vaikuttavia päätöksiä, vaan ne ovat myös miesten ja naisten alueelliseen jakaumaan vaikuttavia päätöksiä ja samalla syntyvyyteen vaikuttavia päätöksiä paikallisesti.
“Työllistymisen esteenä on usein työttömän fyysinen tai psyykkinen terveydentila.”
Ai, todellako on näin? Tällä hetkellä koko suomessa on esim. röntgenhoitajalle tarjolla yksi työpaikka Porvoossa. Samaan aikaan valitetaan, että esim. syöpähoidot kusevat maassa, koska täällä ei tehdä diagnostiikkaa ja muualla kyllä kuvataan. Ja samalla suomen vähiten kuvaava sote-piiri ottaa tavoitteekseen säästää juuri kuvantamisesta.
Valitettavasti tässä kuolee rikkaitakin ennen kuin yksityinen pystyy hoitamaan palvelut niille, joilla on varaa niistä maksaa.
Myös muita, kuin täsmälleen omaa koulutustaan vastaavia töitä voi tehdä. Uskallan väittää, että maisterin tutkinnon suorittaneista hyvä osa toimii näin. Oma alani on matematiikka ja jos kaikki Suomessa valmistuneet matemaatikot suostuisivat tekemään vain matematiikkaa työkseen, heidän työllistymisprosenttinsa olisi varmaan jotain 5% luokkaa.